Valitus, jonka Euroopan parlamentti on tehnyt 17.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-309/21, TC v. Euroopan parlamentti, 7.6.2023 antamasta tuomiosta
(asia C-529/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz, M. Ecker, J.-C. Puffer ja S. Toliušio)
Muu osapuoli: TC
Vaatimukset
Unionin yleisen tuomioistuimen 7.6.2023 antama tuomio TC v. Euroopan parlamentti (T-309/21, EU:T:2023:315) on kumottava
unionin yleiseen tuomioistuimeen saatetussa asiassa on annettava lopullinen ratkaisu, jossa hyväksytään parlamentin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa ollut henkilö on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisellä valitusperusteella väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin otti virheellisesti huomioon ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn oikeudenkäynnin kohteen, varainhoidon pääosaston pääjohtajan 8.1.2021 päivätyn valmistelevan kirjeen luonteen ja menettelyllisen asiakirjan puutteiden seurauksia koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön katsoakseen, että parlamentti oli loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja että kyseisen oikeuden loukkaaminen on peruste kumota riidanalaiset päätökset, ja että unionin yleinen tuomioistuin ei olisi voinut rajata tehtäväänsä ainoastaan sen tutkimiseen, olivatko kyseisessä kirjeessä esitetyt perusteet perusteltuja ja asianmukaisia (valituksenalaisen tuomion 91–132 kohta).
Toisella valitusperusteella väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi oikeutta tulla kuulluksi, sovelsi virheellisesti säännöksiä ja oikeuskäytäntöä parlamentin jäsenen parlamentaarisen avustajan korvauksen takaisinperimisestä, loukkasi periaatetta, jonka mukaan parlamentin jäsenen on voitava hoitaa tehtäväänsä vaalisäädöksen1 6 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen2 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla riippumattomasti, rikkoi asetuksen (EU) 2018/17253 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja lisäksi totesi asian tosiseikat virheellisesti tutkimatta niitä yksityiskohtaisesti, kun se totesi, että parlamentti oli loukannut kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa olleen henkilön oikeutta tulla kuulluksi hänen vuosina 2015, 2016 ja 2019 lähettämiensä sähköpostien ja hänen parlamentin yksiköiden kanssa käymänsä kirjeenvaihdon osalta (valituksenalaisen tuomion 92–104, 130 ja 131 kohta).
Kolmannella kanneperusteella väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuden, rikkoi asetuksen (EU) 2018/1725 4 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 9 artiklan 1 kohtaa, henkilöstösääntöjen 26 artiklan viimeistä luetelmakohtaa ja SEUT 266 artiklaa sekä loukkasi oikeutta tulla kuulluksi, kun se totesi parlamentin loukanneen ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen henkilön oikeutta tulla kuulluksi kyseessä olevan valtuutetun avustajan henkilökansion, valtuutetun avustajan kulkukortin käyttötietojen ja sitä, kuinka monta kertaa valtuutetun avustajan osalta oli pyydetty parlamentin suojaa, osalta (valituksenalaisen tuomion 105–124, 130 ja 131 kohta).
Neljännellä valitusperusteella väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuden sekä rikkoi asetuksen (EU) 2018/1725 9 artiklaa ja SEUT 266 artiklaa sekä loukkasi oikeutta tulla kuulluksi, kun se totesi parlamentin loukanneen ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen henkilön oikeutta tulla kuulluksi asian T-59/17 osalta (valituksenalaisen tuomion 125–131 kohta).
Viidennellä kanneperusteellä väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa hyväksymällä ainoaksi perusteeksi kuulluksi tulemista koskevalle oikeudelle sen, että kantajalla oli oikeus vaatia parlamenttia toimittamaan tiedot, joiden avulla kantaja voi esittää huomautuksensa (valituksenalaisen tuomion 90 ja 91 kohta).
____________
1 Neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom (EYVL 1976, L 278, s. 1), joka annettiin 20.9.1976, liitteenä oleva, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annettu säädös (EYVL 1976, L 278, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 annetulla neuvoston päätöksellä 2002/772/EY (EYVL 2002, L 283, s. 1).
1 Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28.9.2005 annettu Euroopan parlamentin päätös 2005/684/EY, Euratom (EUVL 2005, L 262, s. 1).
1 Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).