UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
8 päivänä joulukuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi (EU) 2016/343 – Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä – 8 artiklan 1 kohta – Syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta ja 48 artiklan 2 kohta – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja puolustautumisoikeudet – Syytettyä vastaan todistavien todistajien kuulustelu rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa syytetyn ja hänen asianajajansa poissa ollessa – Mahdottomuus kuulustella syytettyä vastaan todistavia todistajia kyseisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan rikostuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa mainittujen todistajien aikaisemmin antamaan todistajanlausuntoon
Asiassa C‑348/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 3.6.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 4.6.2021, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat
HYA,
IP,
DD,
ZI ja
SS,
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu
Spetsializirana prokuratura,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari), N. Piçarra, N. Jääskinen ja M. Gavalec,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– IP, edustajanaan H. Georgiev, advokat,
– DD, edustajanaan V. Vasilev, advokat,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wasmeier ja I. Zaloguin,
kuultuaan julkisasiamiehen 7.7.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisen kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, joka on pantu vireille HYA:ta, IP:tä, DD:tä, ZI:tä ja SS:ää vastaan (jäljempänä yhdessä kyseessä olevat vastaajat) laittoman maahanmuuton alalla tehdyistä rikoksista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”, määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. – –
– –
3. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
– –
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;
– –”
Unionin oikeus
4 Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 22, 33, 34, 36, 41 ja 47 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(22) Todistustaakka epäillyn ja syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä, ja epäselvyys olisi luettava epäillyn tai syytetyn eduksi. Syyttömyysolettamaa loukattaisiin, jos todistustaakka siirtyisi syyttäjältä puolustukselle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tuomioistuimen mahdollisiin valtuuksiin hankkia tietoa viran puolesta, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen sen arvioidessa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä ja rikoksesta epäillyn tai syytetyn rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvään tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevien olettamien käyttöön. – –
– –
(33) Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on yksi demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Kyseiseen oikeuteen perustuu myös epäillyn ja syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, ja tämä olisi taattava kaikkialla unionissa.
(34) Jos epäilty tai syytetty ei voi olla läsnä oikeudenkäynnissä hänestä riippumattomista syistä, hänellä olisi oltava mahdollisuus pyytää oikeudenkäynnille uutta ajankohtaa kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä määräajassa.
– –
(36) Tietyissä olosuhteissa kysymys epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä olisi voitava ratkaista, vaikka asianomainen henkilö ei ole läsnä oikeudenkäynnissä. – –
– –
(41) Oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että järjestetään yksi tai useampi suullinen käsittely. Tämä tarkoittaa, että oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä ei voida soveltaa, jos asiaankuuluvien kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti suullista käsittelyä ei järjestetä. – –
– –
(47) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet, vammaisten integroituminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Erityisesti olisi otettava huomioon [SEU] 6 artikla, jonka mukaisesti unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään perusoikeuskirjassa, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta.”
5 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Sitä sovelletaan rikosoikeudellisen menettelyn kaikissa vaiheissa siitä hetkestä, kun henkilöä epäillään tai syytetään rikoksesta tai väitetystä rikoksesta, kunnes on lopullisesti ratkaistu kysymys siitä, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, ja tästä päätöksestä on tullut lopullinen.”
6 Mainitun direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä. Tämä ei vaikuta tuomarin tai toimivaltaisen tuomioistuimen velvoitteeseen etsiä sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvaa näyttöä eikä puolustuksen oikeuteen esittää näyttöä asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”
7 Direktiivin 2016/343 8 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.
2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että
a) epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista; tai
b) epäiltyä tai syytettyä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja.”
Bulgarian oikeus
Sisäasiainministeriöstä annettu laki
8 Sisäasiainministeriöstä 28.5.2014 annetun lain (zakon za Ministerstvoto na vatreshnite raboti, DV nro 53, 27.6.2014, s. 2), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 72 §:n 1 momentin ja 73 §:n säännöksistä yhdessä ilmenee, että rikoksesta epäilty henkilö voidaan pidättää 24 tunnin ajaksi ennen esitutkinnan kohdistamista häneen.
NPK
9 Rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 12 §:n mukaan oikeudenkäyntimenettely on kontradiktorinen ja puolustuksella on samat oikeudet kuin syyttäjällä.
10 NPK:n 46 §:n 2 momentin 1 kohdan ja 52 §:n mukaan tutkintaviranomaisten on toteutettava oikeudenkäyntiä valmisteleva vaihe syyttäjän valvonnassa.
11 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, NPK:n 107 §:n 1 momentin, 139 §:n ja 224 §:n mukaan todistajaa kuulustellaan rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa todisteiden hankkimiseksi tavallisesti ilman, että syytetty ja hänen asianajajansa olisivat paikalla. NPK:n 280 §:n 2 momentin, luettuna yhdessä sen 253 §:n kanssa, mukaan todistajaa kuulustellaan myöhemmin uudelleen menettelyn tuomioistuinvaiheessa istunnossa, jossa syytetty ja hänen asianajajansa ovat läsnä ja jossa nämä voivat siten esittää todistajalle omia kysymyksiä.
12 NPK:n 223 §:n, jonka otsikko on ”Todistajan kuulusteleminen tuomarin edessä”, 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Jos on olemassa vaara, että todistaja ei voi saapua tuomioistuimeen vakavan sairauden, pitkäaikaisen ulkomailla oleskelun tai muun sellaisen syyn vuoksi, joka tekee hänen saapumisensa oikeudenkäyntiin mahdottomaksi, ja myös silloin, kun sellaista todistajanlausuntoa on tarpeen tarkentaa, jolla on erityinen merkitys objektiivisen totuuden selvittämiseksi, kuulustelu järjestetään toimivaltaisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomarin edessä tai sellaisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomarin edessä, jonka tuomiopiirissä toimet toteutetaan. Näissä tilanteissa asiakirja-aineistoa ei toimiteta tuomarille.
2. Valmistelevasta menettelystä vastaavan viranomaisen on varmistettava todistajan läsnäolo ja annettava syytetylle ja hänen mahdolliselle oikeudelliselle avustajalleen tilaisuus osallistua kuulusteluun.”
13 NPK:n 281 §:n, jonka otsikko on ”Todistajanlausunnon lukeminen”, 1 momentin 4 kohdassa ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Todistajanlausunto, joka on annettu saman asian valmisteluvaiheessa tuomarin edessä tai tuomioistuimen muun kokoonpanon edessä, on luettava [istunnossa], jos:
– –
4) todistajaa ei löydetä kutsumista varten tai hän on kuollut;
– –
3. Edellä 1 momentin 1–6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todistajanlausunnot, jotka on annettu valmistelevasta menettelystä vastaavan viranomaisen edessä, on luettava [istunnossa], jos syytetty ja hänen oikeudellinen avustajansa, jos tällainen on valtuutettu tai nimetty, ovat osallistuneet kuulusteluun. Jos syytettyjä on enemmän kuin yksi, todistajanlausunnot, jotka liittyvät näitä syytettyjä vastaan esitettyihin syytteisiin, voidaan lukea vain niiden syytettyjen suostumuksella, joita ei ollut kutsuttu kuulusteluun tai jotka ovat vedonneet päteviin syihin poissaololleen.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 Kyseessä olevia vastaajia, joihin kuuluu Sofian (Bulgaria) lentoaseman rajavartijalaitoksen poliiseja, syytetään laittoman maahanmuuton alalla tehdyistä rikoksista.
15 IP, DD, SS ja HYA otettiin kiinni 25.5.2017 illalla, ja heihin kohdistettiin esitutkinta seuraavana päivänä. ZI otettiin kiinni 31.5.2017, ja häneen kohdistettiin esitutkinta samana päivänä. Tämän jälkeen kyseessä olevat vastaajat määrättiin tutkintavankeuteen, ja heille annettiin mahdollisuus käyttää avustajanaan asianajajaa.
16 Syyttäjälaitoksen tutkintaviranomaiset kuulivat rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa useita kolmansien maiden kansalaisia eli MM:ää, RB:tä, KH:ta, HN:ää ja PR:ää (jäljempänä yhdessä asianomaiset todistajat), joiden laitonta maahantuloa Bulgarian alueelle kyseessä olevien vastaajien väitetään helpottaneen.
17 Osan kuulusteluista toimitti tuomari. Tuomari kuuli siten MM:ää ja RB:tä 30.3.2017 ja 12.4.2017, KH:ta 26.5.2017, HN:ää 30.3.2017 ja PR:ää 30.3.2017 ja 12.4.2017.
18 Koska asianomaiset todistajat ovat oleskelleet laittomasti Bulgarian alueella, heihin on kohdistettu hallinnollisia menettelyjä heidän maasta poistamisekseen.
19 Rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa SS ja DD pyysivät nimenomaisesti saada esittää kysymyksiä MM:lle. Syyttäjäviranomainen ei suostunut näihin pyyntöihin.
20 Spetsializirana prokuratura (erityissyyttäjä, Bulgaria) katsoi 19.6.2020, että kyseessä olevia vastaajia vastaan esitetyt syytteet olivat perusteltuja, ja saattoi asian Spetsializiran nakazatelen sadin (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) käsiteltäväksi rikostuomion antamiseksi heidän osaltaan.
21 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kyseisen tuomioistuimen yritykset kutsua asianomaiset todistajat heidän kuulustelemisekseen kyseessä olevien vastaajien läsnä ollessa ja näiden puolustusta varten jäivät tuloksettomiksi joko siitä syystä, että heidän asuinpaikkaansa ei ollut mahdollista selvittää, tai siitä syystä, että heidät oli poistettu Bulgarian alueelta tai he olivat vapaaehtoisesti poistuneet tältä alueelta. Mainitun tuomioistuimen mukaan ei siis ole olemassa mitään mahdollisuutta kuulla asianomaisia todistajia henkilökohtaisesti menettelyn tuomioistuinvaiheessa.
22 Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa 9.4.2021 pidetyssä istunnossa syyttäjäviranomainen pyysi, että asianomaisten todistajien rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa antamat lausunnot luetaan NPK:n 281 §:n 1 momentin nojalla, jotta nämä lausunnot kuuluisivat todisteisiin, joiden perusteella kyseinen tuomioistuin ratkaisee pääasian.
23 Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä siitä, onko kyseisen kansallisen säännöksen soveltaminen käsiteltävän asian olosuhteissa unionin oikeuden mukaista, ja se pohtii, onko sen jätettävä soveltamatta sitä pääasiassa.
24 Se toteaa tältä osin, että asianomaisten todistajien antamat lausunnot ovat ratkaiseva tekijä arvioitaessa kyseessä olevien vastaajien syyllisyyttä ja että sen ratkaisu riippuu hyvin suurelta osin siitä, voiko se nojautua näihin lausuntoihin sisältyviin tietoihin, ja jos voi, niin missä määrin.
25 Se täsmentää, että mainitulla kansallisella säännöksellä pyritään torjumaan vaara, ettei todistajaa voida kuulustella rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, säätämällä, että todistajaa voidaan kuulustella rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa tuomarin edessä. Tuomarin, jolla ei ole asiakirja-aineistoa, tehtävänä on erityisesti taata kuulustelun muodollinen lainmukaisuus. Tässä tapauksessa silloin, kun epäilty on jo esitutkinnan kohteena, hänelle ilmoitetaan todistajan kuulustelusta ja annetaan mahdollisuus osallistua siihen.
26 Kuten nyt käsiteltävässä asiassa, kyseistä kansallista säännöstöä kierretään kuitenkin käytännössä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on näet riittävää, että rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa todistajankuulustelu suoritetaan tuomarin edessä sen 24 tunnin aikana, joka kuluu epäillyn kiinni ottamisesta siihen, että häneen kohdistetaan esitutkinta, jotta epäillyllä – siltä osin kuin hän ei siis ole vielä virallisesti esitutkinnan kohteena – ja hänen asianajajallaan ei olisi oikeutta osallistua tähän kuulusteluun.
27 Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko sellainen kansallinen laki direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 33 ja 44 perustelukappaleen sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa, mukainen, jonka mukaan syytetyn oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä kunnioitetaan ja syyttäjäviranomainen täyttää asianmukaisesti velvollisuutensa näyttää toteen syytetyn syyllisyys, kun rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa sellaisten todistajien menettelyn valmisteluvaiheessa antamat lausunnot, joita ei voida objektiivisista syistä kuulla, liitetään asiakirja-aineistoon, kun valmisteluvaiheessa näitä todistajia on kuulustellut – puolustuksen osallistumatta tähän kuulusteluun – vain syyttäjä mutta kuitenkin tuomarin edessä ja syyttäjä olisi jo valmisteluvaiheessa voinut antaa puolustukselle tilaisuuden osallistua tähän kuulusteluun mutta on jättänyt näin tekemättä?”
28 Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin tuomioistuin, Bulgaria) ilmoitti unionin tuomioistuimelle 5.8.2022 päivätyllä kirjeellä, että 27.7.2022 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen vuoksi Spetsializiran nakazatelen sad on lakkautettu ja sen käsiteltäväksi saatetut tietyt rikosasiat, mukaan luettuna pääasia, on tuosta päivästä lukien siirretty Sofiyski gradski sadin käsiteltäväksi.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
29 Aluksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen, vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaletta. Ennakkoratkaisukysymystä on näin ollen tarkasteltava myös perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan kannalta.
30 Tässä tilanteessa on ymmärrettävä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi silloin, kun syytettyä vastaan todistavaa todistajaa ei ole mahdollista kuulustella rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, perustaa ratkaisunsa syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevasta kysymyksestä mainitun todistajan antamaan lausuntoon, joka on saatu tuomarin edessä kyseisen menettelyn valmisteluvaiheessa järjestetyssä kuulemisessa, johon syytetty tai hänen asianajajansa eivät kuitenkaan ole osallistuneet.
31 Ensinnäkin on todettava direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 kohdasta, että kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä.
32 Pitää tosin paikkansa, että direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 kohta, jolla säännellään todistustaakan jakoa (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2019, Spetsializirana prokuratura, C‑653/19 PPU, EU:C:2019:1024, 31 kohta), on – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleesta ilmenee – esteenä sille, että todistustaakka siirtyy syyttäjältä puolustukselle. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa todennut, kyseisen 6 artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti syyttäjän on osoitettava syytetyn syyllisyys, eikä siitä, miten syytetyn on puolustautumisoikeuksiaan käyttäessään voitava kiistää syyttäjän rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa esittämät todisteet.
33 Näin ollen on todettava, että direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kansalliseen säännöstöön.
34 Direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdasta on toiseksi huomautettava, että kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.
35 Tältä osin on todettava yhtäältä, että direktiivin 2016/343 2 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Se koskee rikosoikeudellisen menettelyn kaikkia vaiheita siitä hetkestä, kun henkilöä epäillään tai syytetään rikoksesta tai väitetystä rikoksesta, kunnes on lopullisesti ratkaistu kysymys siitä, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, ja tästä ratkaisusta on tullut lopullinen.
36 Toisaalta direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdasta, luettuna sen johdanto-osan 36 ja 41 perustelukappaleen valossa, ilmenee, että koska syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, syytetyn on voitava saapua henkilökohtaisesti istuntoihin, jotka pidetään häntä koskevassa oikeudenkäynnissä.
37 Kuten julkisasiamies on lähinnä ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa todennut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, minkälainen oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään on sisällöltään ja miten sitä käytetään rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa. Pitää näet tosin paikkansa, ettei syytetty menetä sen johdosta, että ratkaistaessa kysymystä syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä huomioon otetaan sellaisen syytettyä vastaan todistavan todistajan lausunto, jota on kuulusteltu ilman syytetyn ja hänen asianajajansa läsnäoloa rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa ilman, että viimeksi mainituilla olisi mahdollisuus kuulustella tätä todistajaa tai vaatia hänen kuulustelemistaan kyseisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, mahdollisuutta saapua henkilökohtaisesti istuntoihin, jotka pidetään häntä koskevassa oikeudenkäynnissä. Tällaisessa tilanteessa syytetyn roolina on kuitenkin ainoastaan osallistua passiivisesti tämän todistajan antamien lausuntojen sisällön lukemiseen sellaisina kuin nämä lausunnot on kirjattu sellaisesta kuulustelusta laadittuun pöytäkirjaan, johon hän ei ole voinut osallistua rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa.
38 On siis aluksi selvitettävä, annetaanko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa säädetyllä syytetyn oikeudella olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään syytetylle paitsi oikeus saapua henkilökohtaisesti istuntoihin, jotka pidetään häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, myös oikeus kuulustella syytettyä vastaan todistavia todistajia tai vaatia heidän kuulustelemistaan rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa.
39 Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 2016/343 johdanto-osan 47 perustelukappaleen mukaan direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen.
40 Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee, epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään perustuu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, joka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, jota – kuten perusoikeuskirjan selityksissä tarkennetaan – perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen ja kolmas kohta ja 48 artikla vastaavat. Unionin tuomioistuimen on siis huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu näistä viimeksi mainituista määräyksistä, turvaa suojelulle tason, jolla ei loukata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa (tuomio 15.9.2022, DD (Todistajan kuuleminen uudestaan), C‑347/21, EU:C:2022:692, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että syytetyn läsnäolo on erittäin tärkeää oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin kannalta, ja velvollisuus taata syytetylle oikeus olla läsnä istuntosalissa on tältä osin yksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan olennaisista osatekijöistä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.10.2006, Hermi v. Italia, CE:ECHR:2006:1018JUD001811402, 58 kohta).
42 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut erityisesti, että kun otetaan huomioon etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdassa taatut puolustautumisoikeudet, syytetyn mahdollisuus ottaa osaa istuntoon edellyttää kyseisen henkilön oikeutta osallistua tehokkaasti omaan oikeudenkäyntiinsä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006, Marcello Viola v. Italia, CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 52 ja 53 kohta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2011, Al‑Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2011:1215JUD002676605, 142 kohta), ja kyseisessä määräyksessä tarkoitettu syytetyn oikeus kuulustella todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, tai vaatia heidän kuulustelemistaan on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa taatun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden erityinen osatekijä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.2.2013, Gani v. Espanja, CE:ECHR:2013:0219JUD006180008, 36 kohta).
43 Unionin tuomioistuin on lisäksi huomauttanut, että syytetyn mahdollisuus kuulla todistajia sen tuomarin läsnä ollessa, joka viime kädessä ratkaisee kysymyksen syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä, on eräs oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijöistä, koska todistajan uskottavuuden arviointi on monitahoinen tehtävä, jota ei tavallisesti voida suorittaa pelkästään lukemalla hänen antamansa lausunto, sellaisena kuin se on tallennettuna kuulustelusta laadittuun pöytäkirjaan (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Gambino ja Hyka, C‑38/18, EU:C:2019:628, 42 ja 43 kohta).
44 Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa vahvistettu oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään on taattava siten, että sitä voidaan käyttää rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa noudattaen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia. Tämä oikeus ei siten rajoitu pelkästään sen takaamiseen, että syytetty on läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä pidettävissä istunnoissa, vaan se edellyttää, että syytetty voi tosiasiallisesti osallistua tähän oikeudenkäyntiin ja käyttää tässä tarkoituksessa puolustautumisoikeuksia, joihin kuuluu oikeus kuulustella häntä vastaan todistamaan kutsuttuja todistajia tai vaatia heidän kuulustelemistaan tässä tuomioistuinvaiheessa.
45 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa huomauttanut, direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan suppeampi tulkinta siten, että oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissä rajoittuisi sen takaamiseen, että syytetty voi osallistua henkilökohtaisesti istuntoihin, jotka pidetään häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, johtaisi näet siihen, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva perusoikeus menettää keskeisen sisältönsä.
46 Tässä tilanteessa on seuraavaksi selvitettävä, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kanssa, esteenä sille, että rikostuomioistuin soveltaa kansallista säännöstöä, jonka mukaan silloin, kun todistajan on objektiivisista syistä mahdotonta osallistua rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheeseen, rikostuomioistuin voi luetuttaa kyseisen todistajan tuomarin edessä menettelyn valmisteluvaiheessa antamat lausunnot ratkaistakseen kysymyksen syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä, ja näin on myös silloin, kun syytettyä ei ollut asetettu syytteeseen kyseistä todistajaa kuultaessa ja kun syytetty ja hänen asianajajansa eivät ole voineet osallistua kyseiseen kuulemiseen.
47 Tällaisen kansallisen säännöstön soveltaminen voi kuitenkin loukata oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, sellaisena kuin kyseinen oikeus on määritelty tämän tuomion 44 kohdassa.
48 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis arvioitava unionin tuomioistuimen esittämien tulkintaan liittyvien seikkojen mukaisesti, onko pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön soveltaminen yhteensopivaa unionin oikeuden mainittujen säännösten ja määräysten kanssa.
49 On näet muistutettava, että SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimella ei ole oikeutta soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, vaan sen on pelkästään tulkittava perussopimuksia ja unionin toimielinten toimia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin voi kuitenkin kyseisessä artiklassa määrätyssä tuomioistuinten välisessä yhteistyössä esittää asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa unionin oikeuden tietyn säännöksen tai määräyksen vaikutuksia (tuomio 2.3.2021, A. B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Tältä osin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos näistä rajoituksista säädetään lailla, jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä ja jos ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.
51 Ensinnäkin vaatimuksesta, jonka mukaan perusoikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, on todettava, että se merkitsee sitä, että mahdollisuudesta ottaa huomioon poissa olevien todistajien lausunnot on säädettävä asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin tekemistä arvioinneista muuta johdu, tilanne näyttää olevan tällainen pääasiassa.
52 Toiseksi on todettava syytetyn perusoikeuksien keskeisen sisällön kunnioittamisesta, että tätä keskeistä sisältöä kunnioitetaan siltä osin kuin poissa olevien todistajien lausunnot voidaan ottaa huomioon yksinomaan rajoitetuissa tilanteissa, legitiimeistä syistä ja kunnioittamalla rikosoikeudellisen menettelyn oikeudenmukaisuutta kokonaisuutena tarkasteltuna.
53 Tältä osin on täsmennettävä, että tällainen arviointi noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen merkityksellistä oikeuskäytäntöä, josta ilmenee, että rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa saatujen todistajanlausuntojen käyttäminen todisteena ei sinänsä ole ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 3 kappaleen d kohdan kanssa, kunhan puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan; kyseiset oikeudet edellyttävät pääsääntöisesti, että syytetylle annetaan asianmukainen ja riittävä mahdollisuus kiistää hänelle vastaiset todistajanlausunnot ja kuulustella niiden antajia joko heidän antaessaan todistajanlausuntonsa tai myöhemmässä vaiheessa (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2015, Schatschaschwili v. Saksa, CE:ECHR:2015:1215JUD000915410, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Kolmanneksi on todettava suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta, että kyseinen periaate edellyttää, että rajoituksilla, joita muun muassa unionin oikeuden toimilla voidaan asettaa perusoikeuskirjassa vahvistetuille oikeuksille ja vapauksille, ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoiteltujen legitiimien päämäärien toteuttamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, Orde van Vlaamse Balies ym., C‑694/20, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Sen tarkastamiseksi, onko tätä periaatetta noudatettu, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko olemassa perusteltu syy, joka oikeuttaa todistajan poissaolon, ja – jos kyseisen todistajan antama todistajanlausunto voisi olla ainoa tai ratkaiseva perusta syytetyn mahdollisuudelle tuomitsemiselle – onko olemassa kompensoivia tekijöitä, joihin kuuluvat etenkin vahvat menettelylliset takeet ja jotka riittävät tasapainottamaan syytetylle ja hänen asianajajalleen siitä aiheutuvat vaikeudet, että mainittu todistajanlausunto otetaan huomioon, ja varmistamaan, että rikosoikeudellinen menettely on kokonaisuudessaan oikeudenmukainen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2011, Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2011:1215JUD002676605, 152 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2015, Schatschaschwili v. Saksa, CE:ECHR:2015:1215JUD000915410, 107 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.6.2018, Dimitrov ja Momin v. Bulgaria, CE:ECHR:2018:0607JUD003513208, 52 kohta).
56 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin aluksi tarkastettava, onko syytettyä vastaan todistavan todistajan poissaolo rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa oikeutettua perustellusta syystä, kuten kuoleman, terveydentilan, todistamista koskevan pelon tai todistajan löytämisen mahdottomuuden vuoksi, ja kyseisen tuomioistuimen on tässä viimeksi mainitussa tilanteessa tehtävä kaikki se, mitä siltä voidaan kohtuudella odottaa tämän todistajan läsnäolon varmistamiseksi (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2015, Schatschaschwili v. Saksa, CE:ECHR:2015:1215JUD000915410, 119–121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Tämän jälkeen on katsottava, että sellaisen todistajan antama lausunto, joka ei ole läsnä rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, olisi silloin, kun lausunto hyväksytään todisteena tässä vaiheessa mutta se hankitaan ennen tätä vaihetta, ainoa perusta syytetyn tuomitsemiselle, jos tämän todistajan kuuleminen on ainoa syytettyä vastaan esitetty todiste. Tätä perustaa olisi pidettävä ratkaisevana siinä tilanteessa, että kyseisellä todistajan kuulemisella on niin suuri merkitys, että se voi johtaa asian ratkaisemiseen, kun taas silloin, kun poissa olevan todistajan antaman lausunnon tueksi voidaan esittää muita todisteita, tämän todistajanlausunnon ratkaisevan luonteen arviointi riippuu näiden muiden todisteiden todistusvoimasta, ja mitä suurempi tämä todistusvoima on, sitä epätodennäköisempää on, että poissa olevan todistajan antamaa lausuntoa voidaan pitää ratkaisevana (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2015, Schatschaschwili v. Saksa, CE:ECHR:2015:1215JUD000915410, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Lopuksi on todettava kompensoivista tekijöistä, että tällaisten seikkojen on mahdollistettava todentamattoman todistajanlausunnon luotettavuuden oikea ja tasapuolinen arviointi, ja ne koskevat erityisesti tapaa, jolla tuomion antava tuomioistuin arvioi poissa olevan todistajan antamaa todentamatonta lausuntoa, yhtäpitävien todisteiden esittämistä rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa ja niiden todistusvoimaa sekä menettelyllisiä toimenpiteitä, jotka toteutetaan sen seikan kompensoimiseksi, ettei todistajaa ole voitu suoraan ristikuulustella rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2015, Schatschaschwili v. Saksa, CE:ECHR:2015:1215JUD000915410, 125–131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.6.2018, Dimitrov ja Momin v. Bulgaria, CE:ECHR:2018:0607JUD003513208, 53 kohta). Viimeksi mainitun seikan osalta menettelyllinen tae, jolla voidaan kompensoida vaikeudet, joita puolustukselle aiheutuu todistajan poissaolosta rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, voi olla se, että tälle henkilölle tai hänen asianajajalleen on annettu mahdollisuus kuulustella todistajaa kyseisen menettelyn valmisteluvaiheessa (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.2.2022, Al Alo v. Slovakia, CE:ECHR:2022:0210JUD003208419, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin huomautettava, että se, ettei todistajaa ole mahdollista löytää hänen kutsumisekseen rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, on lähtökohtaisesti tämän tuomion 56 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu perusteltu syy etenkin silloin, kun kyseinen todistaja ei enää asu asianomaisen jäsenvaltion alueella ja kun yritykset hänen löytämisekseen etenkin Interpolin välityksellä ovat jääneet tuloksettomiksi.
60 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, voisiko sen ratkaisu perustua siinä tapauksessa, että kyseessä olevat vastaajat tuomitaan, yksinomaan tai tämän tuomion 57 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ratkaisevasti asianomaisten todistajien rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa antamiin lausuntoihin.
61 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 58 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla riittäviä kompensoivia tekijöitä, joilla voidaan tasapainottaa kyseessä oleville vastaajille ja heidän puolustukselleen siitä aiheutuvat vaikeudet, että asianomaisten todistajien rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa antamat lausunnot on mahdollisesti otettu huomioon todisteena, ja joita ovat erityisesti se, että kyseessä olevilla vastaajilla ja heidän puolustuksellaan on ollut mahdollisuus kuulla asianomaisia todistajia rikosoikeudellisen menettelyn valmisteluvaiheessa, ja se, että on olemassa oikeussuojakeino, jos mahdollisesti päätetään, ettei tällaista mahdollisuutta anneta.
62 Kaiken edellä esitetyn perusteella kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi silloin, kun syytettyä vastaan todistavaa todistajaa ei ole mahdollista kuulustella rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, perustaa ratkaisunsa syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevasta kysymyksestä mainitun todistajan antamaan lausuntoon, joka on saatu tuomarin edessä kyseisen menettelyn valmisteluvaiheessa järjestetyssä kuulemisessa, johon syytetty tai hänen asianajajansa eivät kuitenkaan ole osallistuneet, paitsi jos on olemassa perusteltu syy, joka oikeuttaa todistajan poissaolon rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, jos kyseisen todistajan antama lausunto ei ole ainoa tai ratkaiseva perusta syytetyn tuomitsemiselle ja jos on olemassa kompensoivia seikkoja, jotka riittävät tasapainottamaan syytetylle ja hänen asianajajalleen siitä aiheutuvat vaikeudet, että mainittu todistajanlausunto otetaan huomioon.
Oikeudenkäyntikulut
63 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan kanssa,
on tulkittava siten, että
se on esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi silloin, kun syytettyä vastaan todistavaa todistajaa ei ole mahdollista kuulustella rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, perustaa ratkaisunsa syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevasta kysymyksestä mainitun todistajan antamaan lausuntoon, joka on saatu tuomarin edessä kyseisen menettelyn valmisteluvaiheessa järjestetyssä kuulemisessa, johon syytetty tai hänen asianajajansa eivät kuitenkaan ole osallistuneet, paitsi jos on olemassa perusteltu syy, joka oikeuttaa todistajan poissaolon rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa, jos kyseisen todistajan antama lausunto ei ole ainoa tai ratkaiseva perusta syytetyn tuomitsemiselle ja jos on olemassa kompensoivia seikkoja, jotka riittävät tasapainottamaan syytetylle ja hänen asianajajalleen siitä aiheutuvat vaikeudet, että mainittu todistajanlausunto otetaan huomioon.
Allekirjoitukset