UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
27 päivänä huhtikuuta 2023 (*)
Muutoksenhaku – Väliintulo – Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta – Väliintulointressi – EU‑tavaramerkki – Väitemenettely – Väitteen hylkääminen – Yhdistyneessä kuningaskunnassa suojattujen aikaisempien oikeuksien huomioon ottamisen epääminen – Suhteellisen hylkäysperusteen olemassaolon arvioinnin kannalta merkityksellinen menettelyn vaihe – Tavaramerkinhaltijoiden ja tavaramerkkialan ammattilaisten yhdistys, jonka tarkoituksena on tavaramerkkioikeuden edistäminen – Hyväksyminen
Asiassa C‑337/22 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 23.5.2022,
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään D. Gája, D. Hanf, E. Markakis ja V. Ruzek,
valittajana,
jota tukee
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään J. Möller, J. Heitz ja M. Hellmann,
väliintulijana muutoksenhakuasteessa,
ja jossa muuna osapuolena on
Nowhere Co. Ltd, kotipaikka Tokio (Japani), edustajanaan R. Kunze, Rechtsanwalt,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin D. Gratsiasin ehdotuksen,
kuultuaan julkisasiamies T. Ćapetaa,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vaatii valituksellaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen 16.3.2022 antaman tuomion Nowhere v. EUIPO – Ye (APE TEES) (T‑281/21, EU:T:2022:139; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä kumosi EUIPO:n toisen valituslautakunnan 10.2.2021 tekemän päätöksen (asia R 2474/2017‑2) osapuolten Nowhere Co. Ltd ja Ye välisessä väitemenettelyssä ja toisaalta hylkäsi Nowheren kanteen muilta osin.
2 Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.2.2023 toimittamallaan asiakirjalla Saksan liittotasavalta pyysi saada osallistua asiaan C‑337/22 P väliintulijana tukeakseen EUIPO:n vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän pyynnön 21.3.2023 tekemällään päätöksellä.
3 Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2023 toimittamallaan asiakirjalla International Trademark Association (INTA) pyysi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 129 artiklan nojalla saada osallistua asiaan C‑337/22 P väliintulijana tukeakseen EUIPO:n vaatimuksia.
4 Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 1.3.2023 toimittamallaan kirjeellä EUIPO ilmoitti unionin tuomioistuimelle, ettei sillä ollut huomautettavaa INTA:n väliintulohakemuksesta.
5 Nowhere ilmoitti 16.3.2023 toimittamallaan kirjeellä jättävänsä unionin tuomioistuimen arvioitavaksi, olisiko INTA:n väliintulohakemus hyväksyttävä.
Väliintulohakemuksen tarkastelu
6 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan mukaan kaikilla, jotka osoittavat, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan, on oikeus osallistua tällaiseen asiaan väliintulijana, paitsi jos kyseessä on jäsenvaltioiden keskinäinen asia, Euroopan unionin toimielimien keskinäinen asia tai jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välinen asia.
7 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä tarkoitettu käsite ”asian ratkaisu koskee heidän etuaan” on määriteltävä ottaen huomioon oikeusriidan kohde, ja sen on katsottava tarkoittavan sitä, että asianomaisten etuihin vaikuttaa suoraan ja tosiasiallisesti nimenomaan esitettyjä vaatimuksia koskeva lopputulos eivätkä esitetyt perusteet tai perustelut. Ilmaisulla ”asian ratkaisu” viitataan nimittäin pyydettyyn lopulliseen ratkaisuun sellaisena kuin se ilmaistaan annettavan tuomion tuomiolauselmassa (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.3.2023, Illumina v. komissio, C‑611/22 P, EU:C:2023:205, 6 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
8 Tältä osin on erityisesti selvitettävä, koskeeko riidanalainen toimi väliintulijaksi hakevaa suoraan ja onko sen väliintulointressi selvä. Periaatteessa väliintulointressiä voidaan pitää riittävän suorana vain, jos ratkaisu on omiaan muuttamaan väliintulijaksi hakevan oikeudellista asemaa (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.3.2023, Illumina v. komissio, C‑611/22 P, EU:C:2023:205, 7 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
9 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että edustava ammatillinen etujärjestö, jonka tarkoituksena on valvoa jäsentensä etuja, voi olla väliintulijana silloin, kun asiassa nousee esiin periaatteellisia kysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa näihin etuihin (ks. mm. unionin tuomioistuimen presidentin määräys 12.1.2018, Société des produits Nestlé ym. v. Mondelez UK Holdings & Services, C‑84/17 P, C‑85/17 P ja C‑95/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:16, 6 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen vaatimus siitä, että asian, johon järjestö haluaa osallistua väliintulijana, ratkaisu vaikuttaa tällaisen järjestön etuihin suoraan ja tosiasiallisesti, on katsottava täytetyksi, kun kyseinen järjestö osoittaa, että se on tällaisessa tilanteessa, riippumatta siitä, voiko asian ratkaisu muuttaa järjestön oikeudellista asemaa sellaisenaan (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.3.2023, Illumina v. komissio, C‑611/22 P, EU:C:2023:205, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
10 Tällaisella väliintulo‑oikeuden laajalla tulkinnalla etujärjestöjen hyväksi pyritään nimittäin siihen, että voidaan arvioida helpommin unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatettujen asioiden asiayhteyttä ja välttää samalla useat yksittäiset väliintulot, jotka vaarantaisivat menettelyn tehokkuuden ja sujuvuuden. Niinpä tällaisen järjestön väliintulo tarjoaa kokonaisnäkemyksen sen jäsenten kollektiivisista eduista, joita se puolustaa ja joihin vaikuttaa periaatteellinen kysymys, josta asian ratkaisu riippuu (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.3.2023, Illumina v. komissio, C‑611/22 P, EU:C:2023:205, 9 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
11 On siis todettava tämän määräyksen 9 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, että ammatillinen järjestö voidaan hyväksyä väliintulijaksi asiassa ensiksi, jos se edustaa merkittävää määrää alalla, jota asia koskee, toimintaansa harjoittavia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, toiseksi, jos sen tarkoituksena on suojella jäsentensä etuja, kolmanneksi, jos asia voi tuoda esiin kyseiseen toimintaan vaikuttavia periaatteellisia kysymyksiä, ja neljänneksi, jos annettavalla tuomiolla voi olla huomattava vaikutus kyseisen järjestön jäsenten kollektiivisiin etuihin (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.3.2023, Illumina v. komissio, C‑611/22 P, EU:C:2023:205, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 INTA:n esittämä väliintulohakemus on tutkittava näiden edellytysten kannalta.
13 Ensinnäkin väliintulohakemuksesta ilmenee, että INTA on New Yorkiin (Yhdysvallat) sijoittautunut voittoa tavoittelematon järjestö, joka on oikeushenkilö. Se kokoaa yhteen tavaramerkkien, muiden muassa EU‑tavaramerkkien, haltijoita ja tavaramerkkioikeuden ammattilaisia kaikkialta maailmasta. Sen jäseninä on yli 6 000 organisaatiota kaikilta taloudellisen toiminnan aloilta sekä 27 jäsenvaltioon sijoittautuneita tavaramerkkioikeuden alan palveluntarjoajia tai yritysten yhteenliittymiä. INTA:lla on näin ollen edustuksellisen ammatillisen etujärjestön ominaispiirteet.
14 Toiseksi kyseisestä väliintulohakemuksesta ja siihen liitetyistä asiakirjoista ilmenee, että INTA:n tarkoituksena on muun muassa edistää tavaramerkkejä sekä muita teollis‑ ja tekijänoikeuksia täydentäviä oikeuksia kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi, talouskasvun edistämiseksi ja innovaatiotoiminnan kannustamiseksi, suojella yleisön etuja tavaramerkkien asianmukaisen käytön avulla pyrkimällä edistämään tavaramerkkejä ja vilpillistä kilpailua koskevien lainsäädäntöjen ja sopimusten kehittämistä kaikkialla maailmassa sekä edistää jäsentensä etuja siinä, miten näiden jäsenten tavaramerkkejä käytetään. Lisäksi hakemuksesta ilmenee myös, että INTA:lla on ollut tarkkailijan asema Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) vuodesta 1979 ja että se on tehnyt yhteistyötä EUIPO:n kanssa, muun muassa osallistumalla EUIPO:n käyttäjäryhmän kokouksiin ja EUIPO:n ja INTA:n yhteisiin kokouksiin tavaramerkkivirastojen käytännöistä.
15 Lisäksi kyseessä oleva riita‑asia koskee tavaramerkkioikeutta ja liittyy siten INTA:n tarkoitukseen, joka on edistää INTA:n jäsenten etuja siinä, miten niiden tavaramerkkejä käytetään.
16 Kolmanneksi on yhtäältä korostettava, että nyt käsiteltävässä asiassa, joka koskee valitusta valituksenalaisesta tuomiosta, jolla on kumottu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 10.2.2021 tekemä päätös, jolla tämä hylkäsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa suojattuihin aikaisempiin oikeuksiin perustuneen väitteen sillä pääasiallisella perusteella, että väitteen tekijä ei enää voinut vedota kyseisen valtion oikeussääntöihin tämän erottua unionista, nostaa esiin kysymyksen ajankohdasta ja olosuhteista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa haltijan etua siihen, että tällaisiin aikaisempiin oikeuksiin perustuva EU‑tavaramerkkihakemukseen kohdistuva väite menestyy, ja EUIPO:n velvollisuutta ottaa kyseiset aikaisemmat oikeudet huomioon. Toisaalta tämä asia tuo esiin yleisemmän kysymyksen siitä, millä tavoin aikaisemman oikeuden lakkaaminen ex nunc EUIPO:ssa käytävän väite‑ tai mitättömyysmenettelyn aikana vaikuttaa tämän menettelyn lopputulokseen (ks. vastaavasti määräys 16.11.2022, EUIPO v. Nowhere, C‑337/22 P, EU:C:2022:908, 34 kohta).
17 Kyse on periaatteellisista kysymyksistä, jotka liittyvät erityisesti edellytykseen oikeussuojan tarpeesta ja intressistä jatkaa menettelyä EU‑tavaramerkkejä koskevissa hallinnollisissa menettelyissä sekä tavaramerkin alueellisuuden ja EU‑tavaramerkin yhtenäisen luonteen periaatteisiin. Lisäksi ne koskevat paitsi Ison‑Britannian ja Pohjois‑Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen vaikutusta kyseisiin tavaramerkkeihin myös kaikkia niitä immateriaalioikeuden alalla usein esiintyviä tilanteita, joissa aikaisempi oikeus lakkaa hallinnollisen menettelyn aikana muun muassa tämän oikeuden menettämisen tai sen voimassaolon päättymisen vuoksi (ks. vastaavasti määräys 16.11.2022, EUIPO v. Nowhere, C‑337/22 P, EU:C:2022:908, 37–39 kohta).
18 Niinpä näillä kysymyksillä on selvä merkitys sekä Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän käyttäjien että kansallisten tuomioistuinten kannalta (ks. vastaavasti määräys 16.11.2022, EUIPO v. Nowhere, C‑337/22 P, EU:C:2022:908, 38 kohta), sillä tällaisen järjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa yritysten esteetön liiketoiminta koko sisämarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2012, Leno Merken, C‑149/11, EU:C:2012:816, 40 kohta).
19 Niinpä nyt kyseessä oleva asia tuo esiin periaatteellisia kysymyksiä, jotka ovat omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän – jonka käyttäjiä INTA:n jäsenet ovat – toimintaan.
20 Tämän määräyksen 16–19 kohdassa esitettyjen näkökohtien valossa on neljänneksi korostettava, että annettavalla tuomiolla voi olla huomattava vaikutus INTA:n jäsenten etuihin erityisesti, kun – kuten tämä järjestö väliintulohakemuksessaan pääasiallisesti huomauttaa – huomioon otetaan se, että unionin tuomioistuin voi kyseisellä tuomiolla ratkaista kysymyksen siitä, mikä ajankohta on otettava huomioon määritettäessä, onko aikaisempi oikeus suojattu unionin oikeudessa ja voidaanko siihen siis vedota EU‑tavaramerkin rekisteröintiin kohdistetun väitteen tueksi.
21 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että INTA:n on katsottava osoittaneen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että valituksenalaisen tuomion kumoamiseen tähtääviä EUIPO:n vaatimuksia koskeva lopputulos vaikuttaa suoraan ja tosiasiallisesti sen etuihin ja että sillä siis on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu väliintulointressi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa nyt kyseessä olevassa valitusasiassa.
Väliintulijan menettelylliset oikeudet
22 Koska väliintulohakemus hyväksytään, INTA:lle toimitetaan työjärjestyksen 131 artiklan, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan nojalla, 3 kohdan mukaisesti kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat, jotka on annettu tiedoksi asianosaisille, jolleivät asianosaiset ole pyytäneet tiettyjen asiakirjojen jättämistä tämän tiedoksiannon ulkopuolelle.
23 Koska tämä hakemus on tehty työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdassa säädetyssä kuukauden määräajassa, INTA voi työjärjestyksen 132 artiklan, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaisesti esittää väliintulokirjelmän kuukauden kuluessa edellisessä kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta.
24 INTA voi myös esittää suullisia huomautuksia, jos istunto asianosaisten kuulemiseksi järjestetään.
Oikeudenkäyntikulut
25 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
26 Koska nyt kyseessä olevassa asiassa INTA:n väliintulohakemus hyväksytään, sen väliintuloon liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen presidentti on määrännyt seuraavaa:
1) International Trademark Association (INTA) hyväksytään väliintulijaksi asiassa C‑337/22 P tukemaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) vaatimuksia.
2) Kirjaaja antaa International Trademark Associationille (INTA) tiedoksi jäljennöksen kaikista oikeudenkäyntiasiakirjoista.
3) International Trademark Association (INTA) voi esittää väliintulokirjelmän yhden kuukauden kuluessa tämän määräysosan 2 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon ajankohdasta.
4) International Trademark Associationin (INTA) väliintuloon liittyvistä oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset