JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NIILO JÄÄSKINEN
10 päivänä heinäkuuta 2014 (1)
Asia C‑212/13
František Ryneš
vastaan
Úřad pro ochranu osobních údajů
(Ennakkoratkaisupyyntö – Nejvyšší správní soud (Tšekki))
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Henkilötietojen käsittely – Direktiivi 95/46/EY – Soveltamisala – Poikkeukset – 3 artiklan 2 kohta – Yksinomaan henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan käsite – Tallennusjärjestelmää käyttävän henkilön kodin sisäänkäynnin, julkisen tilan ja naapuritalon sisäänkäynnin tallentaminen valvontakameralla
I Johdanto
1. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY(2) säännellään kyseistä alaa laajasti. Sen 3 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan kyseistä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, ”jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa”.(3)
2. Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavallan ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin) on esittänyt unionin tuomioistuimelle tämän poikkeuksen tulkintaa koskevan kysymyksen asiassa, jossa asianosaisina ovat František Ryneš ja Úřad pro ochranu osobních údajů (tietosuojavirasto, jäljempänä virasto) ja joka koskee päätöstä, jossa virasto totesi Rynešin syyllistyneen useisiin henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen rikkomisiin, kun hän oli asentanut kotinsa räystään alle valvontakameran, joka kuvasi paitsi hänen kotiaan myös yleistä tietä ja vastapäätä sijaitsevaa taloa.
3. Ellen erehdy, unionin tuomioistuimella ei ole koskaan ollut käsiteltävänään asiaa, jossa se olisi todennut, että direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan soveltamisen edellytykset täyttyvät, vaikka sen soveltamiseen vedottiin muun muassa asiassa Lindqvist.(4) Kun otetaan huomioon oikeuskäytännön taustalla oleva lähestymistapa ja muun muassa viimeaikaiset tuomiot Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym.(5) ja Google Spain ja Google,(6) joissa asetetaan etusijalle henkilötietojen suojelua koskeva perusoikeus, ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa unionin tuomioistuimen toteavan, että kyseinen poikkeus ei kata nyt käsiteltävässä asiassa olevan tilanteen kaltaisia tilanteita ja että direktiiviä 95/46 siten sovelletaan.
4. On korostettava, että sillä, kuuluuko Rynešin ”kodin omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen suojaamiseksi” toteuttama toiminta direktiivin 95/46 soveltamisalaan, ei välttämättä ole vaikutusta siihen, voidaanko tällaista valvontaa toteuttaa. Nyt käsiteltävällä asialla on ainoastaan tarkoitus täsmentää, mitkä ovat tältä osin asiassa sovellettavat oikeussäännöt.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
5. Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan”.
6. Perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan”. Artiklan 2 ja 3 kohdassa tehdään seuraavat tarkennukset:
”2. [Henkilötietojen] käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi.
3. Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.”(7)
7. Direktiivin 95/46 johdanto-osan 12 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(12) – – periaatteita ei sovelleta luonnollisen henkilön suorittamaan tietojenkäsittelyyn yksinomaan yksityisissä tai henkilökohtaisissa asioissa, joita ovat kirjeenvaihto tai osoitteiston pitäminen,
(16) kuva- ja äänimateriaalia sisältävien tietojen käsittely, esimerkiksi videovalvonta, ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos käsittely toteutetaan yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta tai rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa varten tai muuta sellaista toimintaa varten, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan.”
8. Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
– joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
– jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.”
B Tšekin lainsäädäntö
9. Henkilötietojen suojasta ja eräiden lakien muuttamisesta annetun lain nro 101/2000 Sb. (jäljempänä laki nro 101/2000) 3 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tätä lakia ei sovelleta luonnollisen henkilön yksinomaan henkilökohtaisessa tarkoituksessa suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.”
10. Kyseisen lain 5 §:n 2 momentin e kohdan mukaan henkilötietoja voidaan lähtökohtaisesti käsitellä vain sen henkilön suostumuksella, jota tiedot koskevat. Henkilötietojen käsitteleminen ilman tällaista suostumusta on mahdollista, jos se on välttämätöntä henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon, henkilötietojen vastaanottajan tai muiden henkilöiden, joita tiedot koskevat, lakiin perustuvien oikeuksien ja intressien suojaamiseksi. Tällaisella tietojen käsittelyllä ei kuitenkaan saada loukata sen henkilön, jota tiedot koskevat, oikeutta yksityis- ja perhe-elämänsä kunnioittamiseen.
11. Kyseisen lain 44 §:n 2 momentti koskee henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon vastuuta, ja hän syyllistyy sääntöjen rikkomiseen käsitellessään henkilötietoja ilman sen henkilön suostumusta, jota tiedot koskevat, jos hän ei toimita tälle merkityksellisiä tietoja tai ei täytä ilmoitusvelvollisuutta toimivaltaiseen viranomaiseen nähden.
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
12. Ryneš käytti kotinsa katon räystään alle sijoitettua kameraa 5.10.2007–11.4.2008. Kamera oli kiinteä, eikä sitä voinut kääntää, ja se tallensi kuvaa hänen kotinsa sisäänkäynnistä, yleisestä tiestä ja vastapäisen talon sisäänkäynnistä. Järjestelmä mahdollisti vain kuvatallennuksen, joka tallennettiin tallennuslaitteella jatkuvana tallennuksena kovalevylle. Kun kovalevy täyttyi, olemassa olevan tallenteen päälle tehtiin uusi tallenne. Tallennuslaitteessa ei ollut monitoria, joten kuvaa ei voinut tarkastella välittömästi. Ainoastaan Rynešilla oli välitön pääsy järjestelmään ja tallennettuihin tietoihin.
13. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Rynešin ainoa syy kyseisen kameran käyttöön oli hänen ja hänen perheensä omaisuuden, terveyden ja hengen suojelu. Hän ja hänen perheensä olivat nimittäin olleet useiden vuosien ajan tuntemattomaksi jääneen henkilön hyökkäysten kohteena. Hänen puolisonsa omistaman kodin ikkunoita oli lisäksi rikottu useita kertoja 2005–2007.
14. Rynešin kodin ikkuna rikottiin 6.10. ja 7.10.2007 välisenä yönä ampumalla ritsalla. Kyseisen videovalvontajärjestelmän avulla oli mahdollista tunnistaa kaksi epäiltyä. Tallenteet toimitettiin poliisille, ja niihin vedottiin sen jälkeen todisteena rikosoikeudellisessa menettelyssä.
15. Toinen epäillyistä pyysi Rynešin valvontajärjestelmän tarkistamista, ja 4.8.2008 tekemällään päätöksellä virasto totesi, että Ryneš oli rikkonut lakia nro 101/2000, koska
– hän oli henkilötietojen käsittelystä vastaavana tahona hankkinut kamerajärjestelmän avulla niiden henkilöiden henkilötietoja, jotka kulkevat kadulla tai menevät sisään kadun toisella puolella olevaan taloon, ilman kyseisten henkilöiden suostumusta
– kyseisille henkilöille ei ollut ilmoitettu tästä henkilötietojen käsittelystä, käsittelyn laajuudesta ja tavoitteista, käsittelyn suorittajan henkilöllisyydestä ja käsittelyn suorittamisen tavasta eikä niistä henkilöistä, joilla on mahdollisuus saada kyseisiä tietoja
– Ryneš ei ollut henkilötietojen käsittelystä vastaavana tahona täyttänyt kyseistä tietojenkäsittelyä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta virastoon nähden.
16. Prahan Městský soud hylkäsi Rynešin muutoksenhaun tähän päätökseen 25.4.2012 antamallaan tuomiolla. Ryneš teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
17. Näin ollen Nejvyšší správní soud on päättänyt 20.3.2013 tekemällään päätöksellä lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka on asennettu perheen kotiin sen omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen suojaamiseksi, katsoa olevan direktiivin 95/46 – – 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelemistä, ’jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa’, vaikka tällaisella järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa?”
18. Ryneš, virasto sekä Tšekin, Espanjan, Italian, Itävallan, Puolan, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Virasto sekä Tšekin, Itävallan, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio olivat läsnä 20.3.2014 pidetyssä istunnossa.
IV Arviointi
A Alustavat huomautukset
1. Asian rajat
19. Ensimmäiseksi on todettava, että käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisukysymys on täsmällinen ja kohdistuu ilmaisun ”yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa” tulkintaan, josta riippuu se, sovelletaanko direktiiviä 95/46 Rynešin toteuttamaan videovalvontaan. Vastaus tähän tulkintapyyntöön ei voi riippua siitä seikasta, että videovalvonta johti tavoiteltuun tulokseen eli rikollisten tunnistamiseen. Vastauksen olisi oltava sama siinäkin tapauksessa, että videovalvonta olisi jäänyt tuloksettomaksi ja siitä olisi seurannut ainoastaan lopulta poistettuja ja näin ollen käyttämättä jääneitä tallenteita sellaisista henkilöistä, jotka ovat olleet Rynešin kodin edessä sijaitsevassa julkisessa tilassa.
20. Toiseksi asia koskee lähinnä kyseisen videovalvonnan luonnehdintaa direktiivin 95/46 soveltamisen kannalta. Näin ollen tallennettujen kuvien myöhemmällä käytöllä ei mielestäni voi olla ratkaisevaa merkitystä sen selvittämisessä, sovelletaanko direktiiviä.(8) Rynešin toteuttaman videovalvonnan oikeudellinen luonnehdinta ei voi vaihdella sen mukaan, poistetaanko vai säilytetäänkö tallenteet myöhemmin.
21. Kolmanneksi ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva asia eroaa tilanteista, joissa videovalvonnan suorittaja on viranomainen tai oikeushenkilö. Viranomaisten osalta direktiiviä 95/46 sovelletaan sellaisia tilanteita lukuun ottamatta, joita tarkoitetaan direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa. Oikeushenkilöiden osalta direktiiviä 95/46 sovelletaan ilman rajoituksia. Tästä syystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka muuten on erittäin runsas tämän aihepiirin osalta, ei mielestäni saada suoraan asiaan sovellettavissa olevia ohjeita.(9)
22. Lopulta vaikuttaa selvästi siltä, että käsiteltävässä asiassa voidaan soveltaa perusoikeuskirjaa, erityisesti sen 7 ja 8 artiklaa. Kyseisessä esimerkkitapauksessa voi syntyä ristiriita henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon (englanniksi ”data controller”) ja sen henkilön, jota tiedot koskevat (englanniksi ”data subject”), perusoikeuksien välillä. Käsiteltävässä asiassa kyse on Rynešin ja tunnistettujen rikollisten välisestä ristiriidasta. Kun kuitenkin on kyse direktiivin 95/46 soveltamisesta yleisesti, kyse on ristiriidasta julkisessa tilassa videovalvontaa toteuttavan luonnollisen henkilön yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden ja kyseisessä julkisessa tilassa olevien henkilöiden, joita tiedot koskevat, henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden välillä.
23. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että direktiiviä 95/46 sovelletaan käsiteltävässä asiassa, on punnittava keskenään niitä erilaisia oikeuksia ja intressejä, joihin direktiivin aineellisilla säännöksillä ja erityisesti sen 7 artiklan f alakohdalla on vaikutusta.(10) On täsmennettävä, että tämän punninnan tekeminen tarvittaessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä mutta se ei kuulu tämän ennakkoratkaisupyynnön alaan.(11)
2. Henkilötietojen suojaa koskevat oikeuskäytännöstä saadut tiedot
24. Direktiivillä 95/46 on tarkoitus varmistaa luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien, erityisesti heidän yksityisyytensä suojan korkea taso henkilötietojen käsittelyssä.(12)
25. Unionin tuomioistuin käyttää perusoikeuskirjaa unionin oikeuden tulkinnassa. Oikeuskäytännössä direktiivi 95/46 on myös yhdistetty yleisiin oikeusperiaatteisiin ja tätä kautta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), 8 artiklaan.(13) Oikeuskäytännössä on myös todettu, että direktiivi 95/46 merkitsee lainsäätäjän määrittämää tasapainoa asiaan liittyvien eri perusoikeuksien välillä.(14)
26. Tuomiossa Google Spain ja Google(15) unionin tuomioistuin korosti siten, kuinka tärkeää on taata direktiivin 95/46 tehokas vaikutus sekä sen tavoite turvata(16) yksilöille henkilötietojen käsittelyssä heidän perusoikeuksiensa ja ‑vapauksiensa tehokas ja kattava suoja, erityisesti sen heidän yksityiselämänsä kunnioittamista koskevan oikeutensa osalta, jolle kyseisessä direktiivissä annetaan erityinen merkitys, kuten muun muassa sen 1 artiklan 1 kohdassa ja sen johdanto-osan toisessa ja kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan.(17)
27. Tältä osin oikeuskäytännössä on jo todettu, että niitä direktiivin 95/46 säännöksiä, joilla säännellään sellaisten henkilötietojen käsittelyä, jotka saattavat loukata perusvapauksia ja varsinkin oikeutta yksityisyyteen, on välttämättä tulkittava perusoikeuksien valossa, sillä nämä perusoikeudet ovat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo ja jotka sisältyvät nykyään perusoikeuskirjaan.(18)
28. Tuomiossa Google Spain ja Google unionin tuomioistuin totesi tarkemmin seuraavaa: ”Perusoikeuskirjan 7 artiklassa taataan oikeus nauttia yksityiselämän kunnioitusta, kun taas perusoikeuskirjan 8 artiklassa vahvistetaan nimenomaisesti oikeus henkilötietojen suojaan. Jälkimmäisen artiklan 2 ja 3 kohdassa täsmennetään, että näiden tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla, että jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuiksi ja että riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista. Kyseiset vaatimukset on pantu täytäntöön muun muassa direktiivin 95/46 6, 7, 12, 14 ja 28 artiklalla.”(19)
29. Totean, että näitä viimeksi mainittuja säännöksiä, 28 artiklaa lukuun ottamatta, sovelletaan myös sellaisten henkilötietojen käsittelystä vastaavien tahojen, jotka eivät ole viranomaisia, ja niiden henkilöiden, joita tiedot koskevat, välisiin horisontaalisiin suhteisiin.
3. Videovalvonta direktiivin 95/46 tavoitteiden kannalta
a) Videovalvonta
30. Videovalvonnalle on ominaista – sen kestosta riippumatta – jatkuva ja systemaattinen toiminta, jossa tallenteet mahdollisesti säilytetään.(20) Korostan, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisukysymys koskee tietyntyyppistä kiinteää valvontajärjestelmää, jossa valvonta ulottuu julkiseen tilaan ja vastapäisen talon oveen ja jonka avulla on siten mahdollista tunnistaa määrittelemätön joukko henkilöitä, jotka ovat näissä tiloissa ja joille ei ole etukäteen ilmoitettu mainitusta valvonnasta. Matkapuhelimilla, videokameroilla ja digitaalikameroilla tehtyihin tallennuksiin liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat sitä vastoin luonteeltaan erilaisia, joten tässä ratkaisuehdotuksessa ei ole tarkoitus käsitellä niitä.
31. Tallentavan videovalvonnan kuuluminen direktiivin 95/46 soveltamisalaan siltä osin kuin se on itsessään automaattista käsittelyä (kuten digitaalinen tallennus) tai siltä osin kuin se johtaa automaattiseen käsittelyyn seuraa nimittäin suoraan direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleesta.
32. Tältä osin on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan tulkintaa. Arvioin näin ollen, että kyseinen tuomioistuin katsoo implisiittisesti, joskin väistämättä, että pääasiassa kyseessä oleva käsittely täyttää mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset.(21)
33. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole kuvaillut yksityiskohtaisesti kyseisten videotallenteiden sisältöä. On kuitenkin mahdollista ajatella unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että tämäntyyppisten tallenteiden ”kokonaisuus voi mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen niiden henkilöiden, joiden tietoja on säilytetty, yksityiselämästä, kuten elämäntavoista, vakituisista tai väliaikaisista oleskelupaikoista, päivittäisestä tai muusta liikkumisesta, tekemisestä sekä näiden henkilöiden sosiaalisista suhteista ja heidän sosiaalisesta ympäristöstään”.(22)
34. Lisäksi ”tietojen säilyttäminen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat saada niitä”, kuten pääasiassa oli tehty, ”koskee suoraan ja erityisesti yksityiselämää ja näin ollen perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuja oikeuksia. Lisäksi tällainen tietojen säilyttäminen kuuluu myös sen 8 artiklan soveltamisalaan, koska se merkitsee tässä artiklassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä ja sen on näin ollen välttämättä täytettävä tästä artiklasta johtuvat tietojen suojan vaatimukset”.(23)
b) Direktiivin 95/46 tavoitteet
35. Oikeuskäytännössä on todettu, että erityisesti direktiivin 95/46 johdanto-osan kolmannesta, seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta seuraa, että kun direktiivillä yhdenmukaistetaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevia kansallisia sääntöjä, sillä pyritään pääasiallisesti varmistamaan henkilötietojen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä, mikä on tarpeen EY 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sisämarkkinoiden perustamisen ja toiminnan kannalta.(24)
36. Otsikkonsa mukaisesti direktiivillä 95/46 on myös toinen tavoite, nimittäin yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä. Direktiivillä luodaan näin ollen puitteet, joissa yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä turvataan.
37. On lisäksi totta, että henkilötietojen vapaa liikkuvuus voi vahingoittaa yksityisyyden suojaa, sellaisena kuin se on tunnustettu erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa(25) ja unionin oikeuden yleisissä periaatteissa.(26)
38. Tästä syystä ja kuten erityisesti direktiivin 95/46 johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, direktiivillä ei myöskään pyritä heikentämään olemassa olevilla kansallisilla säännöillä taattua suojaa vaan päinvastoin takaamaan unionissa perusvapauksien ja ‑oikeuksien suojan korkea taso henkilötietojen käsittelyssä.(27)
39. On selvää, että yksityiselämän kunnioittamista koskevan ”perusoikeuden suoja edellyttää unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan joka tapauksessa, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa,”(28) ja että tältä osin ”henkilötietojen suoja, joka johtuu perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa määrätystä nimenomaisesta velvollisuudesta, on erityisen tärkeä sen 7 artiklassa vahvistetun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden kannalta”.(29)
B Direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetty soveltamisalaa koskeva poikkeus
40. Pääasiassa herää kysymys siitä, jääkö Rynešin toiminta direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle sen direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti, joka koskee käsittelyä, ”jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa”. Tämä säännös ei koske henkilötietojen käsittelyn päämäärää siten kuin sitä on kuvattu ennakkoratkaisukysymyksessä, nimittäin ”kodin omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen” suojaamista.
41. On tarkennettava, että pääasiassa ei ole kyse valtion turvallisuudesta eikä rikosoikeuden alalla tapahtuvasta valtion toiminnasta, joita voisi koskea direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty poikkeus, vaikka käsiteltävässä asiassa kerätyt tiedot onkin lopulta luovutettu viranomaisille.(30) Ryneš on nimittäin toiminut yksityishenkilönä, joka on joutunut rikoksen kohteeksi, eikä lainvalvontavoimien edustajana.
42. Rynešin sekä Tšekin, Italian, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksien mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen videovalvontajärjestelmän käyttäminen, jolla on tarkoitus suojata talon omistajien omaisuutta, terveyttä ja henkeä, on direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla suoritettu yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa, vaikka kyseisellä valvontajärjestelmällä valvottaisiinkin myös julkista tilaa. Virasto sekä Itävallan, Portugalin ja Espanjan hallitukset ja komissio sitä vastoin katsovat, että käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseisellä järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa, edellä mainittua poikkeusta ei sovelleta.
a) Käsittelyn päämäärän ottaminen huomioon direktiivin 95/46 soveltamisen edellytyksenä
43. Istunnossa käsiteltiin laajasti sitä, voiko poikkeuksen soveltaminen riippua asianomaisen henkilön pyrkimyksestä. Tarkemmin ottaen kyse on siitä, voidaanko tietojen käsittelyä pitää yksinomaan henkilökohtaisena tai kotitaloutta koskevana käsittelynä tietojen käsittelystä vastaavan henkilön tavoitteleman päämäärän perusteella.
44. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Ryneš on ryhtynyt valvontaan ”kodin omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen suojaamiseksi”. Mielestäni ei ole pois suljettua, että toiminta, jolla on tällainen subjektiivinen päämäärä, voisi täyttää direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdassa asetetut edellytykset, minkä seurauksena henkilötietojen käsittely olisi oikeutettua direktiivin nojalla. Tämä ei ole kuitenkaan unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisukysymys koskee direktiivin 95/46 soveltamisalaa, joka on välttämättä selvitettävä ennen sen aineellisten säännösten tulkintaa koskevia kysymyksiä.
45. Näissä olosuhteissa on määritettävä, jääkö Rynešin suorittama henkilötietojen käsittely direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, kun otetaan huomioon sen subjektiivinen päämäärä, siltä osin kuin tämän päämäärän voitaisiin katsoa tekevän kyseisestä tietojen käsittelystä yksinomaan henkilökohtaista tai kotitaloutta koskevaa.
46. Muistutan tältä osin, että direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan säännöksellä on tarkoitus määritellä direktiivin soveltamisala sulkemalla sen ulkopuolelle tiettyjä tilanteita, joissa siitä huolimatta, että tietty toiminta täyttää direktiivissä määritellyt edellytykset, se jää kuitenkin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Mielestäni unionin oikeuden säädöksen soveltamisalan ei pitäisi riippua asianomaisen, joka on käsiteltävässä asiassa tietojen käsittelystä vastaava henkilö, subjektiivisesta päämäärästä, koska tällaista päämäärää ei ole mahdollista varmistaa objektiivisesti ulkoisten tekijöiden perusteella eikä sillä ole merkitystä niiden henkilöiden kannalta, joiden oikeuksiin ja intresseihin kyseisellä toiminnalla on vaikutusta.
47. Henkilötietojen käsittelyn päämäärällä ei nimittäin voi olla ratkaisevaa merkitystä sellaisen jalankulkijan kannalta, joka kävelee yleisellä tiellä ja joutuu videovalvonnan kohteeksi, kun otetaan huomioon, että hän tarvitsee suojelua täsmällisillä laeilla, joilla määritellään hänen oikeudellinen asemansa suhteessa henkilötietojen käsittelystä vastaavaan tahoon. Käsittelyn päämäärällä voi sitä vastoin olla merkitystä, kun arvioidaan käsittelyn laillisuutta. Direktiivin soveltamisala on näin ollen määriteltävä objektiivisilla kriteereillä.
b) Yksinomaan henkilökohtainen tai kotitaloutta koskeva toiminta
48. Kyseisen poikkeuksen sisällön havainnollistamiseksi direktiivissä 95/46 mainitaan kaksi esimerkkiä: kirjeenvaihto ja osoitteiston pitäminen.(31) On selvää, että koska kyse on poikkeuksesta, sitä on tulkittava suppeasti, mikä vahvistetaan direktiiviä 95/46 koskevassa oikeuskäytännössä.(32)
49. Tämän poikkeuksen hyvin täsmällisellä rajaamisella voidaan nimittäin estää sellainen henkilötietojen sääntelemätön kerääminen, jota voi tapahtua unionin oikeudessa säännellyn alan ulkopuolella ja jossa ei siten tarvitse noudattaa perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettuja vaatimuksia.(33)
50. Nyt käsiteltävän asian tapaan asiassa Lindqvist oli kyse luonnollisen henkilön suorittamasta henkilötietojen käsittelystä. Julkisasiamies Tizzano katsoi, että yksinomaan henkilökohtaiseen tai kotitaloutta koskevaan toimintaan kuuluivat ainoastaan ”kirjeenvaihdon tai osoitteiston pitämisen kaltainen toiminta – – eli siis selvästi yksityinen ja rajattu toiminta, joka on tarkoitettu pysymään asianomaisten henkilöiden henkilökohtaisessa elämänpiirissä tai kodin piirissä,” ja että kyseisessä asiassa toisen luetelmakohdan poikkeusta ei voitu soveltaa.(34)
51. Mielestäni direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu henkilökohtainen toiminta on sellaista toimintaa, joka liittyy kiinteästi ja objektiivisesti henkilön yksityiselämään eikä merkittävästi kosketa muiden henkilökohtaista elämänpiiriä. Tämä toiminta voi kuitenkin tapahtua kodin ulkopuolella. Kotitaloutta koskeva toiminta liittyy perhe-elämään ja tapahtuu normaalisti kotona tai muissa perheenjäsenten jakamissa tiloissa, kuten vapaa-ajan asunnossa, hotellihuoneessa tai henkilöautossa. Tällä toiminnalla on yhteys perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaiseen yksityisyyden suojaan.
52. Katson nimittäin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tapaan, että tällä poikkeuksella voidaan direktiivillä 95/46 luodussa nykyisessä oikeudellisessa asiayhteydessä taata sellaisen henkilön, joka ryhtyy henkilötietojen käsittelyyn yksityis- ja perhe-elämässään, perusoikeuskirjan 7 artiklan mukainen suojelu.
53. Jotta kyseistä poikkeusta voitaisiin soveltaa direktiivin 95/46 yhteydessä, ei kuitenkaan riitä, että suunnitellulla toiminnalla on yhteys henkilökohtaiseen tai kotitaloutta koskevaan toimintaan, vaan kyseisen yhteyden on myös oltava yksinomainen. Lisään tältä osin, että mielestäni ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että yksinomaisuuden edellytys koskee sekä henkilökohtaista toimintaa että kotitaloutta koskevaa toimintaa.
54. On todettava, että muiden henkilöiden videovalvontaa eli tietyn tilan systemaattista valvontaa sellaisella laitteella, joka tuottaa videosignaalin, joka tallennetaan henkilöiden tunnistamiseksi, vaikka se tapahtuisi talon sisällä, ei voida pitää yksinomaan henkilökohtaisena, mutta tämä ei sulje pois sitä, että tällainen valvonta voisi olla kotitaloutta koskevaa toimintaa.
55. On päinvastoin totta, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että yksityiskodin koskemattomuuden suojeleminen ja kodin suojeleminen varkaudelta ja luvattomalta tunkeutumiselta ovat toimintoja, jotka ovat kaikkien kotitalouksien kannalta olennaisia ja joita voidaan tästä syystä pitää kotitaloutta koskevana toimintana.
56. Mielestäni videovalvontaa, joka ulottuu julkiseen tilaan, ei kuitenkaan voida pitää yksinomaan kotitaloutta koskevana toimintana, koska se ulottuu henkilöihin, joilla ei ole mitään yhteyttä asianomaiseen perheeseen ja jotka haluavat säilyttää anonymiteettinsä. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, ”tietojen säilyttäminen ja niiden myöhempi käyttö ilman”, että käsiteltävässä asiassa henkilöille, joita tiedot koskevat, ”ilmoitetaan siitä, voi aiheuttaa kyseisille ihmisille – – tunteen siitä, että heidän yksityiselämänsä on jatkuvan tarkkailun kohteena”.(35)
57. Siten luonnollisten henkilöiden toteuttamaa julkisen tilan systemaattista videovalvontaa ei ole vapautettu niistä edellytyksistä, jotka johtuvat henkilötietojen suojelusta ja joita sovelletaan oikeushenkilöiden ja viranomaisten toteuttamaan videovalvontaan. Tämä tulkinta mahdollistaa lisäksi sen, että henkilöitä, jotka toteuttavat videovalvontaa omakotitalon edessä sijaitsevassa julkisessa tilassa, ei suosita verrattuna sellaiseen valvontaan, joka suoritetaan kerrostalojen lähistöllä, koska kaikkiin henkilötietojen käsittelystä vastaaviin tahoihin, olivatpa ne luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, sovelletaan siten samoja edellytyksiä.(36)
58. Tästä on pääteltävä, että Rynešin suorittaman käsittelyn kaltainen henkilötietojen käsittely ei kuulu yksinomaan henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan käsitteeseen, ja siten kyseinen käsittely, johon ei sovelleta tätä poikkeusta, kuuluu direktiivin 95/46 soveltamisalaan.
c) Täydentävät huomautukset
59. Ollakseni perusteellinen haluan täsmentää, että vaikka oikeuskäytännössä on usein mainittu henkilötietojen julkaiseminen sellaisena seikkana, jonka vuoksi direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta ei voida soveltaa,(37) julkaisemisen puuttuminen ei a contrario aiheuta sitä, että kyseistä poikkeusta sovellettaisiin. Henkilötietojen tallentaminen ja säilyttäminen merkitsevät nimittäin itsessään puuttumista perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuihin oikeuksiin.(38)
60. Lisäksi totean, että Rynešin tallentamat henkilötiedot on toimitettu viranomaisille rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä. Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeus saada tietoja merkitsee myös puuttumista tähän perusoikeuteen”.(39)
61. Jos unionin tuomioistuin katsoo ehdottamallani tavalla, että direktiiviä 95/46 sovelletaan, Rynešin toimintaa on arvioitava kyseisen direktiivin, jolla on tarkoitus luoda ja taata tasapaino henkilöiden perusoikeuksien ja intressien välillä, kannalta.
62. Tässä tapauksessa on arvioitava muun muassa kyseisen tietojen käsittelyn oikeuttamista.(40) Tästä on muistutettava, että jollei direktiivin 95/46 13 artiklan nojalla mahdollisista poikkeuksista, esimerkiksi rekisteröidyn suojelun tai muiden oikeuksien ja vapauksien varmistamiseksi säädetystä poikkeuksesta, muuta johdu, henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava yhtäältä tietojen laatua koskevia periaatteita, jotka mainitaan kyseisen direktiivin 6 artiklassa, ja toisaalta jotakin tietojen käsittelyn laillisuutta koskevista periaatteista, jotka luetellaan mainitun direktiivin 7 artiklassa.(41)
63. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen käsittelyn oikeuttamisesta katson, että tällainen käsittely voi olla oikeutettua direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdan nojalla.
64. Direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdassa säädetään nimittäin kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, joiden on täytyttävä, jotta henkilötietojen käsittelyä voidaan pitää laillisena, eli yhtäältä edellytetään sitä, että henkilötietojen käsittelyn on oltava tarpeen rekisterinpitäjän tai sen sivullisen, jolle tiedot on luovutettu, oikeutetun intressin toteuttamiseksi, ja toisaalta sitä, etteivät rekisteröidyn perusoikeudet ja ‑vapaudet syrjäytä tätä intressiä. On otettava huomioon, että näistä edellytyksistä jälkimmäinen edellyttää kyseessä olevien vastakkaisten oikeuksien ja intressien punnitsemista, joka riippuu lähtökohtaisesti kunkin tapauksen konkreettisista olosuhteista ja jossa punnitsemisen suorittavan henkilön tai elimen on otettava huomioon rekisteröidyn niiden oikeuksien merkitys, jotka perustuvat perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan.(42) Direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohta on usein keskeinen osa sen arviointia, onko henkilötietojen käsittely laillista.(43)
65. Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että Rynešin toiminnalla on tarkoitus suojata muita perusoikeuksia, kuten omaisuudensuojaa ja oikeutta perhe-elämään.
66. Siten se, että direktiiviä 95/46 sovelletaan, ei välttämättä ole epäsuotuisaa henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon intressien kannalta, jos nämä intressit ovat kyseisen direktiivin 7 artiklan f alakohdan mukaan oikeutettuja. On epäloogista vedota siihen, että Rynešin perusoikeuksien suojaamiseksi täytyisi jättää soveltamatta unionin direktiiviä, jolla on nimenomaan tarkoitus luoda oikeanmukainen tasapaino viimeksi mainitun ja muiden luonnollisten henkilöiden eli niiden, joita henkilötietojen käsittely koskee, oikeuksien välillä.
67. Se, että direktiiviä 95/46 sovelletaan tällaiseen tilanteeseen, ei merkitse sellaisenaan Rynešin toiminnan laittomuutta. Punninta pääasiassa sovellettavien perusoikeuksien välillä on sitä vastoin tehtävä direktiivin 95/46 nojalla.
V Ratkaisuehdotus
68. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Nejvyšší správní soudin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka on asennettu perheen kotiin sen omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen suojaamiseksi ja jolla valvotaan myös julkista tilaa, ei voida katsoa olevan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelemistä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.