Yhdistetyt asiat T-479/11 RENV ja T-157/12 RENV
Ranskan tasavalta ja IFP Énergies nouvelles
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 5.10.2020
Valtiontuet – Polttoainealan tutkimus – Ranskan toteuttama tukijärjestelmä – Implisiittinen ja rajoittamaton valtiontakaus, jonka IFPEN sai, koska sille myönnettiin EPIC-asema – Etu – Olettama edusta – Oikeasuhteisuus
1. Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Takaus, jonka valtio myöntää yritykselle, johon ei sovelleta tavanomaisia saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä – Komissiolla on näyttötaakka edun olemassaolosta – Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat – Olettama edusta kyseisen takauksen saaneen yrityksen ja sen tavarantoimittajien ja asiakkaiden välisissä suhteissa – Edellytykset – Ennakollinen varmistuminen siitä, onko olemassa markkinaolosuhteita, jotka oikeuttavat olettaman edusta, joka on vastaavanlainen kuin etu, joka vallitsee tuensaajayrityksen ja pankki- ja rahoituslaitosten välisissä suhteissa – Ei ole
(ks. 74, 75, 82, 83, 87–92 ja 94–104 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Takaus, jonka valtio myöntää yritykselle, johon ei sovelleta tavanomaisia saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä – Näyttö edun olemassaolosta käyttämällä olettamaa kyseisen yrityksen taloudellisen tilanteen paranemisesta – Tämän olettaman kumoaminen – Edellytykset – Näyttö aiemman ja tulevan todellisen taloudellisen edun puuttumisesta
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 77, 124–132 ja 140–151 kohta)
3. Valtiontuki – Komission päätös – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen antamishetkellä
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 132 ja 133 kohta)
4. Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Huolellinen ja puolueeton tutkinta – Mahdollisimman kattavien ja luotettavien seikkojen huomioon ottaminen – Velvollisuuden laajuus
(SEUT 107 artikla ja SEUT 108 artiklan 2 kohta)
(ks. 134–143 kohta)
5. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Päätös, jolla tuki todetaan tietyin edellytyksin sisämarkkinoille soveltuvaksi – Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 202–207 kohta)
Tiivistelmä
Institut français du pétrole, jonka nimi nykyään on IFP Énergies nouvelles (jäljempänä IFPEN), on ranskalainen julkisoikeudellinen laitos, jonka tehtäviin kuuluu tutkimus- ja kehittämistoimintaa, kouluttamista, tiedotusta ja dokumentointia. IFPEN oli vuoteen 2006 saakka yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, joka oli Ranskan hallituksen taloudellisessa ja rahoituksellisessa määräysvallassa. Vuonna 2006 IFPEN muutettiin julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi, tarkemmin sanottuna teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavaksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi (EPIC).
Euroopan komissio katsoi 2011,(1) että tällaisen aseman myöntämisen johdosta IFPEN sai rajattoman julkisen takauksen koko toiminnalleen. Komissio päätteli tästä, että koska tämä takaus kattoi IFPEN:n taloudelliset toiminnat (kuten teknologiasiirrot ja sopimusperusteisen tutkimuksen), se oli valtiontukea. Komissio katsoi, että IFPEN sai taloudellista etua implisiittisestä ja rajoittamattomasta valtiontakauksesta sekä suhteissaan pankkien ja rahoituslaitosten kanssa että tämän lisäksi myös suhteissaan tavarantoimittajiin ja asiakkaisiin. Komission mukaan tämä etu oli valikoiva, koska IFPEN:n kilpailijat, joihin sovellettiin yleisen lainsäädännön mukaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä, eivät saaneet vastaavaa valtiontakausta. Komissio katsoi kuitenkin, että näin myönnettyä valtiontukea voitiin eräin edellytyksin pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.
Ranskan tasavalta ja IFPEN nostivat Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi. 26.5.2016 antamallaan ensimmäisellä tuomiolla(2) unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanteet osittain ja kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä luokiteltiin IFPEN:lle myönnetystä EPIC-asemasta aiheutuva takaus valtiotueksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa tuomiossa, että osoittaakseen IFPEN:n saaman taloudellisen edun olemassaolon suhteessa sen tavarantoimittajiin ja asiakkaisiin, komissio ei voinut vedota unionin tuomioistuimen vahvistamaan olettamaan siitä, että EPIC:lle myönnetään taloudellista etua sen asemaan liittyvän implisiittisen ja rajoittamattoman valtiontakauksen johdosta.(3) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että IFPEN:n suhteissa rahoituslaitoksiin ja pankkeihin tämä olettama edusta oli kumottu siitä syystä, että riidanalaisen päätöksen kohteena olleena tutkimusaikana IFPEN:lle ei ollut myönnetty mitään todellista taloudellista etua edullisempien luottoehtojen muodossa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tästä myös, että koska olettama oli kumottu päätöksen kohteena olevalta ajanjaksolta, tähän olettamaan ei voitu vedota vastaisuudessa, mikäli niissä olosuhteissa, joiden vallitessa se oli kumottu, ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta.
Unionin tuomioistuin, johon komissio oli valittanut mainitun ensimmäisen tuomion kumoamiseksi, katsoi valituksen johdosta antamassaan tuomiossa,(4) että unionin yleinen tuomioistuin oli tulkinnut väärin taloudellista etua koskevaa olettamaa. Se totesi ensinnäkin, että pelkästään se seikka, että implisiittisen ja rajoittamattoman takauksen saaja ei ole menneisyydessä saanut todellista taloudellista etua EPIC-asemastaan, ei sinällään riitä kumoamaan olettamaa edusta. Unionin tuomioistuimen mukaan tämä yksinkertainen olettama voidaan kumota ainoastaan sikäli kuin on näytetty toteen, ettei EPIC ole saanut menneisyydessä eikä myöskään tule todennäköisesti saamaan tulevaisuudessa minkäänlaista todellista taloudellista etua tästä takauksesta. Unionin tuomioistuin totesi myös, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että etua koskeva olettama rajoittuu suhteisiin, joihin liittyy rahoitustoimia, kuten EPIC:n ja pankkien tai rahoituslaitosten välisiin suhteisiin. Unionin tuomioistuin täsmensi kuitenkin, ettei tätä olettamaa voida automaattisesti ulottaa koskemaan EPIC:n suhteita tavarantoimittajiinsa ja asiakkaisiinsa ilman, että ensin tutkitaan, onko etu, jonka tämä laitos voi tästä saada, samankaltainen kuin se etu, jonka se saa suhteissaan pankkeihin ja rahoituslaitoksiin, kun otetaan huomioon markkinoiden toimijoiden käyttäytyminen, mistä varmistuminen on komission tehtävä.
Unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja viimeksi mainittu antoi 5.10.2020 tuomion, jolla kumottiin osittain riidanalainen päätös siitä syystä, ettei siinä ollut osoitettu sellaisen edun olemassaoloa, joka IFPEN:lle olisi voinut syntyä valtiontuesta sen suhteissa tavarantoimittajiinsa ja asiakkaisiinsa, ja täten näiden etujen huomioon ottamiseksi asetetut velvoitteet olivat suhteettomia.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että valituksen johdosta annetun tuomion mukaan, jotta komissio voisi soveltaa olettamaa siitä, että EPIC on saanut etua tavarantoimittajiensa ja asiakkaidensa kanssa olevissa suhteissa, komission on varmistuttava siitä, oikeuttaako markkinoilla toimivien tavarantoimittajien ja asiakkaiden toiminta olettaman vastaavanlaisesta edusta kuin se, joka on olemassa EPIC:n ja pankkien ja rahoituslaitosten välisissä suhteissa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissio ollut suorittanut tätä ennakollista tarkastusta. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä IFPEN:n ja sen tavarantoimittajien välisistä suhteista, että komissio myöntää, että riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta todeksi olettamaa samankaltaisesta edusta kuin IFPEN:n ja pankkien ja rahoituslaitosten välisissä suhteissa. Toisaalta se katsoo IFPEN:n ja sen asiakkaiden välisistä suhteista, että komissio on nojautunut hypoteettiseen päätelmään eikä ole tutkinut ennakkoon sitä taloudellista ja oikeudellista toimintakehystä, jonka valossa voitaisiin hyväksyä, että on todennäköistä olettaa, että IFPEN:n ja sen asiakkaiden välisissä suhteissa on olemassa samankaltainen etu kuin IFPEN:n ja pankkien ja rahoituslaitosten välisissä suhteissa. Täten unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissio ollut täyttänyt velvoitettaan näyttää toteen valtiontuen olemassaolo siltä osin kuin kyse on IFPEN:n ja sen tavarantoimittajien ja asiakkaiden välisistä suhteista. Tämän toteamuksen valossa IFPEN:lle asetettua velvollisuutta – sellaisten tukien määrän varmistamiseksi, joiden olemassaoloa ei ole näytetty toteen – toimittaa komissiolle vuosittain tietoja sen tavarantoimittajilta hankittujen tavaroiden määristä ja taloudellisesta toiminnasta sen asiakkaiden kanssa, ei voida pitää asianmukaisena eikä tarpeellisena valtiontukisäännöstöllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi osittain kanneperusteen, joka koski suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
Se totesi sen sijaan kuitenkin, että komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että takauksella, jonka IFPEN sai EPIC-asemansa johdosta, myönnettiin taloudellinen etu sen suhteissa pankkeihin ja rahoituslaitoksiin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tästä, että vaikka etua koskeva olettama oli kumottu menneen ajan osalta, Ranska ja IFPEN eivät olleet onnistuneet kumoamaan tätä olettamaa tulevaisuuden suhteen, kuten valituksen johdosta annetussa tuomiossa edellytetään, koska niiden esittämiä väitteitä ei voitu ottaa tutkittavaksi. Nämä väitteet nimittäin koskivat sellaisia tietoja, jotka olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa, ja riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeisiä tietoja.