Asia T-48/17
Alliance for Direct Democracy in Europe ASBL (ADDE)
vastaan
Euroopan parlamentti
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 7.11.2019
Toimielimiä koskeva oikeus – Euroopan parlamentti – Päätös, jolla on todettu, että poliittisen puolueen tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015 – Avustuksen myöntämisestä vuodelta 2017 tehty päätös, jolla määrätään ennakkomaksun rajoittamisesta 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja velvollisuudesta esittää pankkitakaus – Puolueettomuusvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Varainhoitoasetus – Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt – Asetus (EY) N:o 2004/2003 – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu
1. Euroopan parlamentti – Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitus – Päätös, jolla on todettu, että poliittisen puolueen tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015 – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Puolueen oikeus tulla kuulluksi – Soveltamisala – Ei oikeutta viralliseen kuulemiseen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 ja 2 kohta; Euroopan parlamentin työjärjestyksen 224 artiklan 3 ja 5 kohta)
(ks. 35 ja 88 kohta)
2. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Oikeus hyvään hallintoon – Puolueettomuusvaatimus – Käsite – Parlamentin harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 2004/2003 7 ja 8 artikla)
(ks. 41–45 kohta)
3. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Oikeus hyvään hallintoon – Puolueettomuusvaatimus – Käsite – Euroopan parlamentin jäsenen kategoriset ja yksiselitteiset lausunnot parhaillaan käsiteltävästä asiasta – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta)
(ks. 55–61 kohta)
4. Euroopan parlamentti – Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitus – Kansallisen poliittisen puolueen välillistä rahoitusta koskeva kielto – Edellytykset – Kansallisen poliittisen puolueen saaman välillisen taloudellisen edun olemassaolo – Arviointiperusteet
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 2004/2003 7 artikla)
(ks. 71 kohta)
5. Euroopan parlamentti – Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitus – Kansanäänestyskampanjoiden rahoittamista koskeva kielto – Edellytykset – Kansanäänestyskampanjaan liittyvä toiminta – Arviointiperusteet
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 2004/2003 8 artikla)
(ks. 73 kohta)
6. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Soveltamisala – Yksittäistapausta koskevan päätöksen tekeminen asianomaiselle henkilölle tiedoksi annettujen tai tämän tiedossa olevien seikkojen perusteella – Oikeutta tulla kuulluksi ei ole loukattu
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta)
(ks. 89–91 ja 97 kohta)
7. Euroopan parlamentti – Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitus – Avustukseen liittyvien ennakkomaksujen myöntäminen – Rahoitusvakuutta koskeva vaatimus ja ennakkorahoituksen määrän rajoittaminen – Harkintavalta – Suhteellisuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevia periaatteita ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 966/2012 134 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 206 artiklan 1 kohta)
(ks. 107, 108, 113, 120, 121, 124, 125 ja 128 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi laajennetussa jaostossa 7.11.2019 antamassaan tuomiossa ADDE v. parlamentti (T-48/17) kumoamisvaatimuksen Euroopan parlamentin 21.11.2016 tekemästä päätöksestä, jossa todettiin, että tiettyjä eurooppalaisen poliittisen puolueen Alliance for Direct Democracy in Europe ASBL:n (jäljempänä kantaja) kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015. Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen kumota parlamentin 12.12.2016 tekemä päätös, jolla asetettiin tiettyjä ehtoja kantajalle varainhoitovuodelta 2017 myönnettävälle avustukselle.
Parlamentti teki joulukuussa 2014 päätöksen 1 241 725 euron enimmäistuen myöntämisestä kantajalle varainhoitovuodelta 2015. Myöhemmin suoritettiin tarkastuksia, ja ulkoisessa tilintarkastuskertomuksessa todettiin, että tiettyjä menoja ei voitu korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015. Parlamentti totesi marraskuussa 2016, että 500 615,55 euron määrä ei ollut avustuskelpoinen, ja vaati kantajaa palauttamaan 172 654,92 euroa.
Parlamentin puhemiehistö teki joulukuussa 2016 päätöksen, joka koski 1 102 642,71 euron enimmäistuen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2017 ja jolla ennakkorahoitus rajoitettiin 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä sekä asetettiin sen edellytykseksi pankkitakauksen esittäminen, koska ulkopuoliset tarkastajat kyseenalaistivat kantajan taloudellisen elinkelpoisuuden omien varojen puuttumisen vuoksi.
Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi oli saatettu kanne parlamentin marras- ja joulukuussa 2016 tekemistä kahdesta päätöksestä, muistutti aluksi, että jokaisen oikeus asiansa puolueettomaan käsittelyyn Euroopan unionin toimielimissä on unionin oikeuden yleinen periaate ja että oikeuskäytännön mukaan hyvän hallinnon periaate merkitsee muun muassa, että toimivaltaisella toimielimellä on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat ennen päätöksen tekemistä. Lisäksi puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että käsiteltävässä asiassa yksi parlamentin puhemiehistön jäsenistä, joka oli vastuussa eurooppalaisten poliittisten puolueiden rahoitusta koskevien asiakirjojen seurannasta, oli esittänyt sisällöltään kategorisia ja yksiselitteisiä julkisia lausuntoja, joiden perusteella voitiin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta katsoa, että kyseinen jäsen oli ennalta lausunut kysymyksestä ennen varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä. Ottaen huomioon, että kyseinen jäsen oli osallistunut puhemiehistön kokoukseen ja ollut aktiivisessa roolissa riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneissa keskusteluissa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että selkeän puolueettomuuden vaatimus oli vakavasti vaarantunut.
Unionin yleinen tuomioistuin korosti, että parlamentin on tarjottava riittävät takeet, jotta voidaan sulkea pois kaikki epäilyt sen jäsenten puolueettomuudesta hallintopäätöksiä tehtäessä, mikä merkitsee muun muassa sitä, että jäsenten on pidättäydyttävä esittämästä julkisia lausuntoja Euroopan tason poliittisten puolueiden harjoittamasta myönnettyjen varojen hyvästä tai huonosta hoidosta silloin, kun keskeneräisiä tapauksia on tutkittavana.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutki kysymystä siitä, olivatko tietyt kustannukset, jotka liittyivät seitsemässä jäsenvaltiossa joulukuussa 2015 tehdyn mielipidetutkimuksen rahoittamiseen, avustuskelvottomia. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti yhtäältä kiellosta käyttää Euroopan unionin yleisestä talousarviosta peräisin olevien poliittisten puolueiden varoja muiden poliittisten puolueiden, erityisesti kansallisten puolueiden tai ehdokkaiden suoraan tai välilliseen rahoittamiseen(1) ja toisaalta kiellosta käyttää näitä varoja kansanäänestystä koskevien kampanjoiden rahoittamiseen.(2)
Unionin yleinen tuomioistuin korosti nyt käsiteltävässä asiassa, että kyseessä oleva mielipidetutkimus tehtiin seitsemässä jäsenvaltiossa (Belgiassa, Ranskassa, Unkarissa, Alankomaissa, Puolassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) noin 1 000 henkilön otoksella kussakin jäsenvaltiossa, että eri valtioissa esitettiin samat kysymykset ja että ne koskivat muun muassa näiden jäsenvaltioiden kuulumista unioniin, osallistujien äänestystä mahdollisessa unioniin kuulumista koskevassa kansanäänestyksessä ja unioniin kuulumista koskevien edellytysten uudistamista. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ainoastaan mielipidetutkimuksen Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva osa kuului kansanäänestyskampanjoiden rahoitusta koskevan kiellon soveltamisalaan, koska kansanäänestyksen pitämistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin lopullisesti kyseisen mielipidetutkimuksen ajankohtana. Koska sama ei sitä vastoin päde niihin kuuteen muuhun jäsenvaltioon, joita mielipidetutkimus koski, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kaikkien tutkimuksesta aiheutuneiden kulujen toteaminen avustuskelvottomiksi ei ollut perusteltua. Puolueettomuusvaatimusten ja kyseessä olevan mielipidetutkimuksen ominaispiirteiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumosi 21.11.2016 tehdyn parlamentin päätöksen, joka koski varainhoitovuotta 2015.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen kumota Euroopan parlamentin 12.12.2016 tekemä päätös, joka koski avustuksen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2017; se katsoi, että kanneperusteet, joista ensimmäinen koski hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista, toinen varainhoitoasetuksen 134 artiklan ja (avustusten ennakkomaksutakuuta koskevien) varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklan rikkomista ja kolmas suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, olivat perusteettomia.