Kanne 17.1.2011 - Italia v. komissio
(Asia T-44/11)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: valtionasiamies L. Ventrella)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
kumoaa tarvittavilta osin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 4.11.2010 tehdyn komission päätöksen K (2010) 755, joka annettiin tiedoksi 5.11.2010
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
1. Ensimmäinen kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista (SEU 269 artikla, entinen EY 253 artikla) ja perustelujen puutteellisuutta. Lisäksi tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu. Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten rehuksi tarkoitetun rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen tuen ja mainitun rasvattoman maitojauheen myynnin osalta 17.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2799/1999 (EYVL L 340, s. 3) 24 artiklan 2 kohtaa on myös rikottu.
Kantaja katsoo tältä osin, että komissio on tehnyt eräitä varainhoitoa koskevia oikaisuja rasvattoman maitojauheen osalta sillä perusteella, ettei tukivähennyksiä tai lainsäädännössä tarkoitettuja seuraamuksia ole väitetysti sovellettu oikein. Komissio on katsonut asetuksen N:o 2799/1999 24 artiklan 2 kohdan suppean, virheellisen ja kyseisen säännöksen hengen vastaisen tulkinnan perusteella, että joka kolmas kuukausi tehtävä tarkastus, joka tehtiin viikon kuluttua epäsäännönmukaisesta maksusta, ei ollut yhteisön lainsäädännössä tarkoitettu erityistutkimus, eikä se siksi voinut korvata tällaista tutkimusta. Komissio on lisäksi vähäpätöisten, yksittäisten tapausten perusteella tehnyt yleistyksiä Italian viranomaisten toimintaan mahdollisesti - ja täysin hypoteettisesti - liittyvistä seuraamuksia koskevista puutteista. Komissio on myös ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. Koska väitetysti määräämättä jätettyjen seuraamusten kokonaissumma on huomattavasti pienempi kuin se seuraamus, jonka komissio aikoo määrätä Italialle, on vaikea ymmärtää, miksi sovelletaan kiinteitä oikaisuja, jotka ovat joka tapauksessa kohtuuttomia ja suhteettoman suuria. Näin ollen kysymys on perustelujen ilmeisen puutteellisuuden lisäksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta.
2. Toinen kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista (SEU 269 artikla, entinen EY 253 artikla) ja perustelujen puutteellisuudesta. Tämän lisäksi suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja SEU 6 artiklan kolmatta kohtaa on rikottu, koska perustavanlaatuisia periaatteita eli luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja aineellisten sääntöjen taannehtivuuskiellon periaatteita on loukattu. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, s. 1) 32 artiklan 5 kohtaa on rikottu ja ne bis in idem -periaatetta on loukattu.
Kantaja väittää tältä osin, että komissio on vuonna 2003 aloitetun tutkimuksen perusteella tehnyt jäsenvaltion osalta varainhoitovuotta 2009 koskevan oikaisun, joka liittyy maksajavirastojen takaisinperintäjärjestelmän järjestämiseen. Tämä oikaisu on laskettu sellaisten tapausten arvon perusteella, joista komissio ei ole tehnyt päätöstä tuolloin voimassa olleiden yhteisön säännösten nojalla ja joiden osalta komissio katsoo, että on sovellettava uutta lainsäädäntöä ja siis niin sanottua 50-50-sääntöä, joka otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 1290/2005. Kysymyksessä oleva rahoitusoikaisu on lainvastainen, koska jäsenvaltion vastattavaksi on automaattisesti määrätty 50 prosenttia kyseisistä summista asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohdan nojalla. Tätä säännöstä on sovellettu lainvastaisesti taannehtivasti velkojen hallinnointia koskevaan tutkimukseen, joka liittyy komission nimenomaisesti myöntämällä tavalla pääasiallisesti "vuosina 2002/2003 havaittuun tilanteeseen". Näiden tarkastusten kohteiden osalta Italian valtiolle on jo määrätty 50 prosentin suuruinen rahoitusoikaisu asetuksen (EY) N:o 1290/2005 nojalla 27.4.2007 tehdyssä komission päätöksessä K (2007) 1901. Riidanalaisella päätöksellä komissio soveltaa samoihin tapauksiin samoilla perusteilla ylimääräistä yksittäistä rahoitusoikaisua, joka vastaa täysimääräisesti perimättä jätettyjen lainojen kokonaissummaa. Näin ollen on lainvastaista ja ainakin kohtuutonta määrätä usean vuoden kuluttua ylimääräinen, 50 prosentin suuruinen seuraamus, ja tämä on selvästi myös ne bis in idem -periaatteen vastaista.
3. Kolmas kanneperuste koskee komissiolle kuuluvan seuraamusten määräämistä koskevan vallan lakkaamista. Lisäksi kysymyksessä oleva tutkimus on saatettu päätökseen kohtuuttoman pitkän ajan kuluttua. Myös asetusta (EY) N:o 1290/2005 on rikottu ja ne bis in idem -periaatetta loukattu.
Toiseen kanneperusteeseen nähden toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohta - jota komissio on soveltanut taannehtivasti kysymyksessä oleviin tutkimuksiin - katsotaan menettelysäännöksi, kantaja vetoaa siihen, että kyseinen oikaisu on lainvastainen, koska se on tehty sen neljän vuoden määräajan päätyttyä, jonka kuluessa komissio voi määrätä seuraamuksia. Toissijaisesti kantaja vetoaa myös siihen, että kysymyksessä olevat oikaisut ovat lainvastaisia siitä syystä, että kyseisten tutkimusten kohtuullinen kesto on ylitetty. Kun otetaan huomioon, ettei näitä tutkimuksia ole saatettu päätökseen kohtuullisessa ajassa (kahdeksan vuotta on kulunut tutkimusten aloittamisesta), kansallinen talousarvio on jo kärsinyt merkittävää rahoitusvahinkoa komission 50 prosentin suuruista kiinteää oikaisua koskevasta päätöksestä K (2007) 1907, joka liittyy riidanalaisen päätöksen kohteena oleviin tapauksiin. Tämä on myös selvästi ne bis in idem -periaatteen vastaista.
____________