Kanne 21.1.2011 - Italian tasavalta v. komissio

(Asia T-45/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato P. Gentili )

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

on kumottava 10.11.2010 tehty komission päätös K (2010) 7893 lopullinen, joka annettiin tiedoksi Italian tasavallalle 11.11.2010 kirjelmällä SG-Greffe (2010) D/18018 ja jolla hylättiin asian COMP/M.5960 - Crédit Agricole/ Cassa di Risparmio della Spezia/Agenzie Intesa Sanpaolo siirtämistä koskeva pyyntö

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne on nostettu komission päätöksestä, jolla hylättiin Italian kilpailuviranomaisen yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EUVL L 24, s. 1) 9 artiklan nojalla esittämä pyyntö siirtää komissiolle ilmoitettu yrityskeskittymä, jolla Crédit Agricole S.A. hankkii sen määräysvallassa olevien Cassa di Risparmio di Parman ja Piacenza S.p.A.:n kautta yksinomaisen määräysvallan Cassa di Risparmio della Spezia S.p.A:ssa, joka tällä hetkellä on Intesa Sanpaolon määräysvallassa.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

1. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklaa on rikottu, koska komissio katsoi, että siirtämistä koskeva pyyntö oli tehty myöhässä ja että sitä ei ollut perusteltu.

2. Toisen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Tältä osin todetaan, että komissio on virheellisesti antanut merkitystä sille, että markkinaosuudet eivät muutu yrityskeskittymän jälkeen. Crédit Agricole saa tosiasiallisesti tällaiset osuudet keskittymän kautta, eikä kuten Intesa Sanpaolo ennen keskittymää, sisäisen laajentumisen kautta. Yksityishenkilöille tarjottaviin pankkipalveluihin maakunnallisilla markkinoilla siis aiheutui vaikutuksia.

3. Kolmannen kanneperusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Kantaja katsoo, että toisin kuin komissio väittää, pankkipalvelujen maakunnalliset markkinat ovat olemassa. Näiden palvelujen käyttäjät eivät ole halukkaita muuttamaan, ja muiden toimijoiden on vaikea päästä kylläisille maakunnallisille markkinoille. On siis olemassa rajoitetut markkinat, jotka eivät muodosta yhteismarkkinoiden olennaista osaa.

4. Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ja toista alakohtaa on rikottu ja perustelut puuttuvat.

Kantaja väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon rikkomismenettelyä, jonka kilpailuviranomainen aloitti Crédit Agricolea ja Intesa Sanpaoloa vastaan, joita olisi tullut pitää markkinoihin olevan vaikutuksen kannalta tarkasteltaessa lähipiirinä eikä kilpailijoina.

5. Viides kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 139/2004 1 artiklaa ja 9 artiklan 2 ja 3 kohtaa on rikottu, minkä lisäksi subsidiariteettiperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

Kantaja katsoo, että yrityskeskittymällä ei ole merkitystä yhteisön tasolla ja että kilpailuviranomaisella on paremmat edellytykset tutkia asia. Komission olisi tullut siirtää ainakin se osa yrityskeskittymästä, joka liittyi päätöksessä mainittuihin maakunnallisiin markkinoihin.

____________