UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
6 päivänä lokakuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – 3 artiklan 1 kohdan a alakohta – Soveltamisala – 2 artiklan f–h alakohta – Lipun käsite – Varauksen käsite – Suoraan toisiinsa liittyvien lentojen käsite – Matkatoimiston välityksellä tehty varaus – 7 artikla – Lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta matkustajille annettava korvaus – Lennosta vastaavien eri lentoliikenteen harjoittajien suorittamasta useammasta lennosta muodostuva kuljetus – Liityntälento, joka lähtee jäsenvaltiossa sijaitsevalta lentoasemalta, jolla on välilasku Sveitsissä ja jonka lopullinen määräpaikka on kolmannessa maassa
Asiassa C‑436/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 22.6.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.7.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
flightright GmbH
vastaan
American Airlines Inc.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Jääskinen sekä tuomarit M. Safjan ja N. Piçarra (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– flightright GmbH, edustajinaan M. Michel ja R. Weist, Rechtsanwälte,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun, G. Wilms ja N. Yerrell,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 2, 3 ja 7 artiklan sekä Luxemburgissa 21.6.1999 allekirjoitetun, lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa 4.4.2002 tehdyllä neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (EYVL 2002, L 114, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen mukaisesti perustetun Euroopan unionin ja Sveitsin lentoliikennekomitean 29.11.2017 antamalla päätöksellä N:o 1/2017 (EUVL 2017, L 348, s. 46) (jäljempänä EY:n ja Sveitsin välinen sopimus), 2 artiklan ja liitteen tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat lentomatkustajien oikeusapuyhtiö flightright GmbH ja lentoliikenteen harjoittaja American Airlines Inc. ja joka koskee asetukseen N:o 261/2004 perustuvaa korvausta, jota vaaditaan sillä perusteella, että lennon saapuminen lopulliseen määräpaikkaan viivästyi pitkäaikaisesti.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.”
4 Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
b) ‘lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla’ lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen;
– –
d) ‘matkanjärjestäjällä’ neuvoston direktiivin 90/314/ETY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää, lukuun ottamatta lentoliikenteen harjoittajaa;
– –
f) ‘lipulla’ matkustamiseen oikeuttavaa voimassa olevaa asiakirjaa tai vastaavaa paperittomassa muodossa, myös sähköisessä muodossa, olevaa asiakirjaa, jonka lentoliikenteen harjoittaja tai sen valtuuttama edustaja on kirjoittanut tai hyväksynyt;
g) ’varauksella’ sitä, että matkustajalla on lippu tai muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen;
h) ’lopullisella määräpaikalla’ lähtöselvityksessä esitettävään lippuun merkittyä määräpaikkaa tai, jos on kyse suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, viimeisen lennon määräpaikkaa; – –
– –”
5 Kyseisen asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan
a) matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta;
– –”
6 Saman asetuksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:
a) 250 euroa lentojen osalta, joiden pituus on enintään 1 500 kilometriä;
b) 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muiden lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä;
c) 600 euroa lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa.
– –”
7 Asetuksen N:o 261/2004 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Takautumisoikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja maksaa korvauksen tai täyttää muut tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa, tämän asetuksen säännöksiä ei voida tulkita siten, että ne rajoittaisivat sen oikeutta hakea sovellettavan lainsäädännön nojalla korvausta muulta henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina. Tämä asetus ei lisäksi millään tavoin rajoita lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan oikeutta hakea korvausta matkanjärjestäjältä tai muulta henkilöltä, jonka kanssa lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on sopimus. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
8 Matkustaakseen 25.7.2018 Stuttgartista (Saksa) Kansas Cityyn (Yhdysvallat) matkustaja teki matkatoimiston kanssa välityssopimuksen, jonka perusteella hän sai yhden ainoan sähköisen lipun yhtäältä Stuttgartin ja Zürichin (Sveitsi) väliselle lennolle, jonka suoritti Swiss International Air Lines AG, ja toisaalta Zürichin ja Philadelphian (Yhdysvallat) sekä Philadelphian ja Kansas Cityn väliselle kahdelle lennolle, jotka suoritti American Airlines. Tämän lipun numero oli näitä lentoja koskevissa tarkastuskorteissa. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että mainitussa lipussa nimettiin American Airlines palvelujen tarjoajaksi ja siinä oli yksi ainoa varausnumero (”Filekey”), joka koski koko kyseistä matkaa. Matkatoimisto laati laskun, jossa mainittiin yksi ainoa ”käyttäjähinta” koko kyseisen matkan osalta sekä paluulle Kansas Citystä Stuttgartiin Chicagon (Yhdysvallat) ja Lontoon (Yhdistynyt kuningaskunta) kautta.
9 Stuttgartin ja Zürichin sekä Zürichin ja Philadelphian väliset lennot suoritettiin aikataulun mukaisessa ajassa, mutta Philadelphian ja Kansas Cityn välisen lennon saapuminen viivästyi yli neljä tuntia.
10 Flightright, jolle tästä myöhästymisestä aiheutuneet oikeudet on luovutettu, vaatii Saksan tuomioistuimissa American Airlinesilta 600 euron korvausta asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.
11 Alioikeudessa nostetun kanteen hylkäämisen vahvisti muutoksenhakuasteena Landgericht Stuttgart (Stuttgartin alueellinen tuomioistuin, Saksa), joka katsoi, että American Airlines ei ollut lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, joka oli suorittanut lähtölennon jäsenvaltion alueelta, joten asetusta N:o 261/2004 ei voitu soveltaa siihen eikä tämän asetuksen perusteella näin ollen ole maksettava mitään korvausta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan mikään ei viitannut siihen, että pääasian vastaaja olisi sitoutunut suorittamaan kyseisen matkustajan kuljetuksen Stuttgartista Kansas Cityyn tai että se olisi ottanut vastatakseen tästä kuljetuksesta yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen mukaisesti.
12 Flightright teki tämän jälkeen Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin, joka katsoo, että oikeusriidan ratkaisu riippuu asetuksen N:o 261/2004 2, 3 ja 7 artiklan sekä mahdollisesti EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tulkinnasta.
13 Kyseinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että käsiteltävässä asiassa kyseistä asetusta sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos kyseessä olevat kolme lentoa, jotka muodostavat kuljetuksen Stuttgartista Kansas Cityyn, on ymmärrettävä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja erityisesti 31.5.2018 annetussa tuomiossa Wegener (C‑537/17, EU:C:2018:361) ja 11.7.2019 annetussa tuomiossa České aerolinie (C‑502/18, EU:C:2019:604) tarkoitetuksi ”kokonaisuudeksi”.
14 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kahta tai useampaa lentoa, joista on tehty yksi ainoa varaus, on lentoina, jotka liittyvät suoraan toisiinsa, pidettävä kokonaisuutena asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitettuun korvausta koskevaan oikeuteen nähden, tulee kuitenkin esille kysymys siitä, riittääkö sen toteamiseksi, että kyseessä on yksi ainoa varaus se, että matkatoimisto yhdistää eri lentoliikenteen harjoittajien suorittamat lennot yhdeksi ainoaksi ja samaksi kuljetustoiminnaksi, laskuttaa tästä matkustajalta kokonaishinnan ja antaa yhden ainoan sähköisen lipun, vai onko tätä varten edellytettävä myös näiden lentoliikenteen harjoittajien välistä erityistä oikeudellista suhdetta.
15 Kyseinen tuomioistuin on taipuvainen katsomaan yhtäältä, että yhdellä ainoalla hinnalla tehty varaus, josta annetaan yksi ainoa lippu kaikille kyseessä oleville lennoille riittää sen toteamiseen, että näille lennoille on tehty tämän tuomion 13 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu yksi ainoa varaus, ja toisaalta, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan f ja g alakohdasta ilmenee, että matkustajalla on oikeus korvaukseen lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta, kun tämä osallistumatta varaukseen tai vahvistamatta sitä sallii sen, että välittäjä tai matkanjärjestäjä hyväksyy ja rekisteröi tällaisen varauksen. Mainittu tuomioistuin katsoo, että tämä tulkinta on kyseisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa tarkoitetun matkustajien suojelun korkean tason takaamista koskevan tavoitteen mukainen ja sillä edistetään näin niiden henkilöiden luottamusta, jotka lippuja hankkiessaan kääntyvät lentoliikenteen harjoittajan hyväksymän välittäjän puoleen.
16 Toiseksi siltä varalta, että näitä säännöksiä olisi tulkittava päinvastaisella tavalla, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos ainakin kyseessä olevat American Airlinesin suorittamat kaksi lentoa eli Zürichin ja Philadelphian sekä Philadelphian ja Kansas Cityn väliset lennot olisi katsottava suoraan toisiinsa liittyviksi lennoiksi, tulisi esiin kysymys siitä, sovelletaanko asetusta N:o 261/2004 Sveitsistä kolmanteen maahan lähtevään lentoon.
17 Näin ollen Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko kyse asetuksen [N:o 261/2004] 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista jo silloin, jos matkanjärjestäjä yhdistää eri lentoliikenteen harjoittajien suorittamat lennot yhdeksi kuljetukseksi, laskuttaa matkustajalta niistä kokonaishinnan ja kirjoittaa matkustajalle yhden ainoan sähköisen lentolipun, vai onko lennot suorittavien lentoliikenteen harjoittajien välillä lisäksi oltava erityinen oikeussuhde?
2) Siinä tapauksessa, että lennot suorittavien lentoliikenteen harjoittajien välillä on oltava erityinen oikeussuhde:
Riittääkö, jos ensimmäisessä kysymyksessä kuvaillun kaltaiseen varaukseen on yhdistetty kaksi peräkkäistä lentoa, jotka saman lentoliikenteen harjoittajan on suoritettava?
3) Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
Onko [EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen] 2 artiklaa ja [kyseisen] sopimuksen liitteeseen sisällytettyä viittausta [asetukseen N:o 261/2004] tulkittava siten, että asetusta sovelletaan myös matkustajiin, jotka lähtevät Sveitsin alueella sijaitsevilta lentoasemilta kolmanteen maahan suuntautuvalle lennolle?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
18 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohtaa tulkittava siten, että käsite ”suoraan toisiinsa liittyvät lennot”, kattaa useammasta lennosta koostuvan kuljetuksen, jonka suorittavat lennosta vastaavat eri lentoliikenteen harjoittajat, jotka eivät ole erityisessä oikeussuhteessa toisiinsa, kun nämä lennot on yhdistänyt matkatoimisto, joka on laskuttanut kokonaishinnan ja antanut tästä lennosta yhden ainoan lipun, joten lentomatkustaja, joka lähtee jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta ja jolle aiheutuu pitkäaikainen viivästys viimeisen lennon saapumisessa määräpaikkaan, voi vedota kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen.
19 Kyseisen asetuksen 2 artiklan h alakohdassa ”lopullisella määräpaikalla” määritellään tarkoitettavan lähtöselvityksessä esitettävään lippuun merkittyä määräpaikkaa tai – jos on kyse suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista – asianomaisen matkustajan viimeisen lennon määräpaikkaa (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2013, Folkerts, C‑11/11, EU:C:2013:106, 34 ja 35 kohta ja tuomio 31.5.2018, Wegener, C‑537/17, EU:C:2018:361, 17 kohta).
20 Kyseisessä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”suoraan toisiinsa liittyvät lennot” on ymmärrettävä viittaavan kahteen tai useampaan lentoon, jotka muodostavat kokonaisuuden, kun on kyse asetuksessa N:o 261/2004 säädetystä matkustajien oikeudesta korvaukseen. Näin on silloin, kun kahdelle tai useammalle lennolle on tehty yksi ainoa varaus (tuomio 31.5.2018, Wegener, C‑537/17, EU:C:2018:361, 18 ja 19 kohta).
21 Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdan mukaan ”varauksella” tarkoitetaan sitä, että ”matkustajalla on lippu tai muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen”. Sekä lentoliikenteen harjoittaja että kyseisen artiklan d alakohdassa tarkoitettu matkanjärjestäjä voi tehdä tämän hyväksynnän ja rekisteröinnin. Kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu ”lippu” on asiakirja, joka sisältää kaikki aineelliset tai aineettomat osatekijät, jotka antavat matkustajalle oikeuden kuljetukseen (määräys 11.10.2021, Vueling Airlines, C‑686/20, ei julkaistu, EU:C:2021:859, 28 kohta) ja jonka lentoliikenteen harjoittaja tai sen valtuuttama edustaja on kirjoittanut tai hyväksynyt.
22 Näitä käsitteitä on tulkittava laajasti asetuksen N:o 261/2004 ensimmäisessä perustelukappaleessa tarkoitetun matkustajien suojelun korkean tason takaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 45 kohta ja tuomio 4.10.2012, Finnair, C‑22/11, EU:C:2012:604, 23 kohta).
23 Kun kyse on asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, sitä, onko asetus N:o 261/2004 sovellettavissa, arvioidaan lennon alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka huomioiden. Koska kyseistä asetusta sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla muun muassa matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, tällaiselta lentoasemalta suoritettu lähtölento, johon liittyy liityntälento, kuuluu saman asetuksen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2019, České aerolinie, C‑502/18, EU:C:2019:604, 16–18 kohta).
24 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevalla matkustajalla oli matkatoimistolta saatu yksi ainoa sähköinen lippu, jonka perusteella hän saattoi matkustaa Stuttgartista Kansas Cityyn kolmella peräkkäisellä lennolla, ja että kyseisen lipun numero sisältyi näitä lentoja koskeviin tarkastuskortteihin. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että kyseisessä lipussa mainittiin yksi ainoa palvelujen tarjoaja eli American Airlines ja yksi ainoa tilausnumero (”Filekey”), joka koski koko kyseistä matkaa, josta laskutettiin kokonaishinta.
25 On selvää, että ainoastaan viimeisen lennon, joka suoritettiin kokonaisuudessaan unionin alueen ulkopuolella, saapuminen viivästyi yli neljä tuntia. Sen määrittämiseksi, voiko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen matkustaja saada korvausta tästä viivästyksestä asetuksen N:o 261/2004 mukaisesti, on siis selvitettävä tämän tuomion 20 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, onko viimeksi mainitun lennon katsottava olevan osa kyseisen asetuksen 2 artiklan h alakohdassa tarkoitettua lentoa, johon liittyy liityntälentoja ja jonka lähtölentoasema sijaitsee jäsenvaltion alueella.
26 Ellei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta ilmene, pääasiassa kyseessä olevalla matkustajalla oli asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu lippu, joka on todiste siitä, että matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt koko hänen matkansa Stuttgartista Kansas Cityyn, kuten kyseisen artiklan g alakohdassa säädetään. Tällaisen kuljetuksen on katsottava perustuvan yhteen ainoaan varaukseen ja olevan näin ollen tämän tuomion 20 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuttu lento, johon liittyy liityntälentoja.
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tosin, että pääasiassa kyseessä olevan kuljetuksen muodostavat lennot suorittavat lennosta vastuussa olevat eri lentoliikenteen harjoittajat eli Swiss International Air Lines ja American Airlines, joiden välillä ei ollut mitään erityistä oikeussuhdetta.
28 Asetuksessa N:o 261/2004 ei kuitenkaan ole yhtään säännöstä, jossa luokittelu lennoksi, johon liittyy liityntälentoja, edellyttäisi erityistä oikeussuhdetta niiden lennosta vastaavien lentoliikenteen harjoittajien välillä, jotka suorittavat sen muodostavat eri lennot (ks. analogisesti tuomio 31.5.2018, Wegener, C‑537/17, EU:C:2018:361, 22 kohta).
29 Tällainen lisäedellytys olisi lisäksi ristiriidassa kyseisen asetuksen mukaisen matkustajien suojelun korkean tason takaamisen tavoitteen kanssa, sellaisena kuin se vahvistetaan sen ensimmäisessä perustelukappaleessa, koska se voisi rajoittaa mainitussa asetuksessa matkustajille annettuja oikeuksia, joihin kuuluu erityisesti oikeus saada asetuksen N:o 261/2004 7 artiklaan perustuva korvaus, kun heidän lentonsa saapuminen viivästyy merkittävästi eli kolme tuntia tai sitä enemmän (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 60 ja 61 kohta ja tuomio 23.10.2012, Nelson ym., C‑581/10 ja C‑629/10, EU:C:2012:657, 34 ja 40 kohta).
30 Lopuksi on muistutettava, että asetuksen N:o 261/2004 13 artiklan mukaan lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat suorittaneet lennot, joista kyseessä oleva liityntälento muodostuu, voivat hakea korvausta matkanjärjestäjältä tai muulta henkilöltä, jonka kanssa lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on sopimus, asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseinen asetus ei siten ole esteenä sille, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jonka on täytynyt maksaa kyseisessä asetuksessa säädetty korvaus, voi tästä taloudellisesta rasitteesta hyvityksen saadakseen kääntyä erityisesti sen henkilön puoleen, jonka välityksellä liput on annettu, jos viimeksi mainittu on laiminlyönyt velvollisuutensa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Edellä esitettyjen toteamusten perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”suoraan toisiinsa liittyvät lennot” kattaa useista lennoista koostuvan kuljetuksen, jonka suorittavat lennosta vastaavat eri lentoliikenteen harjoittajat, joiden välillä ei ole erityistä oikeussuhdetta, kun lennot on yhdistänyt matkatoimisto, joka on laskuttanut näiden lentojen kokonaismäärän ja antanut yhden ainoan lipun kyseistä kuljetusta varten, joten matkustaja, jonka lento lähtee jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta ja jonka saapuminen viimeisen lennon määräpaikkaan on viivästynyt merkittävästi, voi vedota kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen.
Toinen ja kolmas kysymys
32 Ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
33 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 2 artiklan h alakohtaa
on tulkittava siten, että
käsite ”suoraan toisiinsa liittyvät lennot” kattaa useista lennoista koostuvan kuljetuksen, jonka suorittavat lennosta vastaavat eri lentoliikenteen harjoittajat, joiden välillä ei ole erityistä oikeussuhdetta, kun lennot on yhdistänyt matkatoimisto, joka on laskuttanut näiden lentojen kokonaismäärän ja antanut yhden ainoan lipun kyseistä kuljetusta varten, joten matkustaja, jonka lento lähtee jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta ja jonka saapuminen viimeisen lennon määräpaikkaan on viivästynyt merkittävästi, voi vedota kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen.
Allekirjoitukset