Asia T‑404/12

Toshiba Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kaasueristeisten kytkinlaitehankkeiden markkinat – Päätös, joka on tehty sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin kumosi alkuperäisen päätöksen osittain – Sakot – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Sakon laskentapohja – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen vakavuus 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.1.2016

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Arviointi – Päätös sakon määrän muuttamisesta sen jälkeen, kun alkuperäinen päätös oli kumottu osittain – Alkuperäiseen päätökseen johtaneen menettelyn huomioon ottaminen

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Sakon määrän muuttamisesta ilman uutta väitetiedoksiantoa tehty päätös – Arvioinnissa otetaan huomioon koko muuttamispäätökseen johtanut menettely

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Päätös sakon määrän muuttamisesta sen jälkeen, kun alkuperäinen päätös oli kumottu osittain – Alkuperäisen päätöksen perustelujen huomioon ottaminen

(EY 81 artikla; SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Myyntien arvon määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Tiettyjen kartelliin osallistuneiden yritysten toimintaa harjoitti viitevuonna yhteisesti omistettu yhtiö – Sakon perusmäärän jakamistavan mukauttamisen hyväksyttävyys

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yksilöllisen sakon määrääminen kunkin kilpailusääntöjä rikkoneen yrityksen osallistumisen suhteellisen vakavuuden perusteella – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Yrityksen osallistuminen kartelliin pidättäytymällä toimimasta – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Arviointi

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

1.      Jos kumoamiskanne koskee sellaista komission päätöstä, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta ja jossa mainitaan nimenomaisesti, että sillä muutetaan alkuperäistä päätöstä, jolla määrättiin erisuuruinen sakko ja jonka jokin unionin tuomioistuimista on kumonnut, muuttamispäätöksen tekemistä edeltänyt menettely on jatketta mainitun alkuperäisen päätöksen tekemistä edeltäneelle menettelylle.

Tässä tilanteessa alkuperäistä päätöstä edeltäneen väitetiedoksiannon sisältö voidaan ottaa huomioon sen tutkimisessa, kunnioitettiinko riidanalaisen muuttamispäätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä kantajan puolustautumisoikeuksia, ellei väitetiedoksiannon sisältöä ole saatettu kyseenalaiseksi mainitussa osittaisesta kumoamisesta annetussa tuomiossa. Lisäksi on mainittava, että jos viimeksi mainitussa tuomiossa ei ole kyseenalaistettu alkuperäistä päätöstä edeltäneessä väitetiedoksiannossa esitettyjen sakon määrän laskentaan liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen todenperäisyyttä, merkitystä tai paikkansapitävyyttä, mainitussa tuomiossa esitetyt toteamukset eivät ole esteenä sille, että alkuperäiseen väitetiedoksiantoon sisältyvät tiedot sakon määrän määrittämisestä otetaan huomioon, kun tarkastellaan kantajan puolustautumisoikeuksien kunnioittamista riidanalaisen muuttamispäätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä.

Niinpä on todettava, että koska alkuperäisellä väitetiedoksiannolla ensinnäkin annettiin kilpailusääntöjä rikkoneelle yritykselle tieto tarpeellisista seikoista, jotta tämä voi puolustautua tehokkaasti – myös sakkojen määräämistä vastaan –, koska alkuperäisen päätöksen osittaisesta kumoamisesta annettu tuomio ei toiseksi vaikuttanut kyseisten seikkojen todenperäisyyteen, merkitykseen ja paikkansapitävyyteen ja koska komissio ei kolmanneksi tukeutunut muuttamispäätöksessä mainittua yritystä vastaan sellaisiin uusiin seikkoihin, joita ei olisi mainittu alkuperäisessä väitetiedoksiannossa, komissiolla ei ollut velvollisuutta lähettää kyseiselle yritykselle uutta väitetiedoksiantoa.

(ks. 42, 45, 47, 64, 65 ja 72 kohta)

2.      Kun kyse on puolustautumisoikeuksien noudattamisesta kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa asiassa, komissiolla on silloin, kun se tekee sakon määräämistä koskevan päätöksen osittaisen kumoamisen jälkeen uuden päätöksen sakon määrän muuttamisesta, velvollisuus toimittaa kyseessä olevalle yritykselle lisätietoja siitä, millä tavalla se aikoo toteuttaa aikomuksensa varmistaa sakon ehkäisevä vaikutus, jotta yritys voisi esittää tehokkaasti näkemyksensä tästä, myös lisäsakon määräämisen osalta. Tässä tilanteessa on niin, että vaikka komissio lähettäisi ennen muuttamispäätöksen tekemistä mainitulle yritykselle tosiseikkoja koskevan kirjeen, sen ei kuitenkaan tarvitse selvittää kyseessä olevia seikkoja nimenomaisesti juuri kyseisessä asiakirjassa, jolla ei ole erityistä menettelyllistä asemaa. On pikemminkin tutkittava, oliko kilpailusääntöjä rikkoneella yrityksellä muuttamispäätöksen tekemiseen johtaneen koko menettelyn aikana mahdollisuus asianmukaisella tavalla ymmärtää tällainen aikomus ja vastata siihen.

Tästä seuraa, että koska kyseinen yritys tiesi alkuperäisestä väitetiedoksiannosta lähtien, että komissio aikoi varmistaa määrättävän sakon ehkäisevän vaikutuksen, ja koska se saattoi viimeistään alkuperäisestä päätöksestä lähtien ymmärtää, että kyseinen aikomus merkitsi lisäsakon määräämistä tietyn toiminta-ajan osalta, eikä kyseistä aikomusta kyseenalaistettu alkuperäisen päätöksen osittaisesta kumoamisesta annetussa tuomiossa ja se vahvistettiin sekä asiaseikkoja koskevassa kirjeessä että komission ja kyseisen yrityksen välisessä kokouksessa, kyseisen yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei ole osoitettu siltä osin kuin kyse on komission aikeesta määrätä sille lisäsakko.

(ks. 71, 74, 75, 87 ja 88 kohta)

3.      Päätöksen, jossa todettiin EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrättiin sakkoja, perustelut voidaan ottaa huomioon, kun tutkitaan perusteluvelvollisuuden täyttymistä alkuperäisen päätöksen muuttamisesta tehdyn päätöksen yhteydessä, jos kumoamistuomio ei vaikuta niihin eikä muuttamispäätöksen sanamuoto ole niiden kanssa ristiriidassa.

Sakon laskentapohjan määrittämistä sitä varten, että muuttamispäätöksessä voidaan laskea sakon määrä, koskevista komission perusteluista on todettava, että se, että kilpailusääntöjä rikkonut yritys voi ymmärtää, millä arviointiperusteilla komissio mittasi alkuperäisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä sen kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, merkitsee, ettei komissiolla ole velvollisuutta sisällyttää päätökseensä yksityiskohtaisempaa esitystä tai sakon perusmäärän täsmälliseen määrittämiseen liittyviä numerotietoja.

(ks. 95 ja 99 kohta)

4.      Komissio ei loukkaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän määrittämisessä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jos se siinä tilanteessa, että tiettyjen kartelliin osallistuneiden yritysten toimintaa kyseisellä alalla on myyntien arvon määrittämiseksi valittuna viitevuonna harjoittanut niiden yhteisesti omistama yhtiö, joka on sittemmin purettu, mistä syystä kyseisillä yrityksillä ei muista kartelliin osallistuneista yrityksistä poiketen ollut lainkaan myyntiä kyseisellä alalla, määrittää aluksi mainitulle yhteisyritykselle hypoteettisen sakon laskentapohjan ja jakaa sen sitten kyseisen sittemmin puretun yhtiön osakkeenomistajina olleille kartelliin osallistuneille yrityksille. Koska nämä olivat siirtäneet toimintonsa mainitulle erilliselle yhtiölle, niiden sakkoa ei nimittäin ollut mahdollista laskea täsmälleen samalla tavalla kuin muiden kartelliin osallistuneiden yritysten sakkoja, eikä niiden tilanne ollut tältä osin rinnastettavissa muiden yritysten tilanteeseen.

(ks. 112–115 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 137 ja 140–142 kohta)