UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

23 päivänä marraskuuta 2021 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi 2010/64/EU – 5 artikla – Tulkkauksen ja käännösten laatu – Direktiivi 2012/13/EU – Tiedonsaantioikeus rikosoikeudellisissa menettelyissä – 4 artiklan 5 kohta ja 6 artiklan 1 kohta – Henkilön oikeus saada tiedot häntä koskevasta syytteestä – Oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin – Direktiivi 2016/343/EU – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohta – SEUT 267 artikla – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Tutkittavaksi ottaminen – Lain intressissä tehty valitus ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä – Kurinpitomenettely – Ylemmän tuomioistuimen toimivalta julistaa ennakkoratkaisupyyntö lainvastaiseksi

Asiassa C‑564/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Pesti Központi Kerületi Bíróság (Pestin kaupunginosan alioikeus, Unkari) on esittänyt 11.7.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.7.2019 ja jota on täydennetty 18.11.2019 tehdyllä päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen samana päivänä, saadakseen ennakkoratkaisun rikosoikeudenkäynnissä, jossa vastaajana on

IS,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, jaostojen puheenjohtajat K. Jürimäe, C. Lycourgos, E. Regan, S. Rodin ja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.‑C. Bonichot, P. G. Xuereb, N. Piçarra, L. S. Rossi ja A. Kumin,

julkisasiamies: P. Pikamäe,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.1.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        IS, edustajinaan A. Pintér ja B. Csire, ügyvédek,

–        Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,

–        Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, P. Huurnink ja J. Langer,

–        Ruotsin hallitus, asiamiehinään aluksi H. Eklinder, C. Meyer-Seitz, H. Shev, J. Lundberg ja A. Falk, sittemmin O. Simonsson, H. Eklinder, C. Meyer-Seitz, H. Shev, J. Lundberg, M. Salborn Hodgson, A. M. Runeskjöld ja R. Shahsavan Eriksson,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi A. Tokár, H. Krämer ja R. Troosters, sittemmin A. Tokár, M. Wasmeier ja P. J. O. Van Nuffel,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.4.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU (EUVL 2010, L 280, s. 1) 5 artiklan 2 kohdan, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (EUVL 2012, L 142, s. 1) 4 artiklan 5 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, SEU 6 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, SEUT 267 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, joka on pantu vireille IS:ää, joka on turkkilaistaustainen Ruotsin kansalainen, vastaan ja joka koskee ampuma-aseiden tai ampumatarvikkeiden hankintaa tai kuljettamista koskevien Unkarin oikeuden säännösten rikkomista.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

 Direktiivi 2010/64

3        Direktiivin 2010/64 johdanto-osan 5, 12 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(5)      [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun,] ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan yleissopimuksen – – 6 artiklassa ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklassa vahvistetaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taataan oikeus puolustukseen. Tässä direktiivissä noudatetaan kyseisiä oikeuksia, ja se olisi pantava täytäntöön niiden mukaisesti.

– –

(12)      Tässä direktiivissä – – säädetään tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sovellettavista yhteisistä vähimmäissäännöistä jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen parantamiseksi.

– –

(24)      Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tarjottavan tulkkauksen ja käännösten laatua voidaan valvoa, kun toimivaltaisille viranomaisille on yksittäistapauksessa huomautettu siitä.”

4        Tämän direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tulkkaukseen”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät puhu tai ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, tarjotaan viipymättä mahdollisuus tulkkaukseen tutkinta- ja oikeusviranomaisten suorittamien rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa, mukaan lukien poliisikuulusteluissa, kaikissa oikeuden istunnoissa ja tarvittavissa välikäsittelyissä.

– –

5.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan tulkkausta ei tarvita, ja, kun tulkkausta on tarjottu, mahdollisuus valittaa siitä, että tulkkauksen laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

– –

8.      Tämän artiklan mukaisesti tarjottavan tulkkauksen on oltava riittävän laadukasta, jotta sen avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen.”

5        Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, toimitetaan kohtuullisessa ajassa kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.

2.      Keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat mahdolliset henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot.

– –

5.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan asiakirjojen tai niiden kohtien käännöksiä ei tarvita, ja, jos käännöksiä on tarjottu, mahdollisuus valittaa siitä, että käännösten laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

– –

9.      Tämän artiklan mukaisesti tarjottavien käännösten on oltava riittävän laadukkaita, jotta niiden avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen.”

6        Saman direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tulkkauksen ja käännösten laatu”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjotun tulkkauksen ja toimitettujen käännösten laatu vastaa 2 artiklan 8 kohdassa ja 3 artiklan 9 kohdassa edellytettyä tasoa.

2.      Tulkkauksen ja käännösten laadun ja tehokkaan saatavuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden on pyrittävä perustamaan tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai rekisterit. Kun tällainen rekisteri tai tällaiset rekisterit on perustettu, ne on tarvittaessa asetettava oikeusavustajien ja toimivaltaisten viranomaisten saataville.

– –”

 Direktiivi 2012/13

7        Direktiivin 2012/13 johdanto-osan 5, 30 ja 34 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”(5)      [Perusoikeuskirjan] 47 artiklassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa määrätään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taataan, että oikeutta puolustukseen kunnioitetaan.

– –

(30)      Asiakirjat ja tarvittaessa valokuvat sekä ääni- ja kuvatallenteet, jotka kansallisen oikeuden mukaan ovat välttämättömiä epäillyn tai syytetyn pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuuden tehokkaan riitauttamisen kannalta, olisi annettava epäillyn tai syytetyn taikka hänen avustajansa käyttöön viimeistään ennen kuin toimivaltaista oikeusviranomaista pyydetään päättämään pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuudesta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja riittävän ajoissa, jotta oikeutta riitauttaa pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan tehokkaasti käyttää.

– –

(34)      Tämän direktiivin mukaisen asiaan liittyvään aineistoon tutustumisen olisi oltava maksutonta. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden säännösten soveltamista, joissa edellytetään maksun perimistä asian asiakirja-aineistosta tehtävistä kopioista tai kuluista, jotka aiheutuvat aineiston lähettämisestä asianomaiselle henkilölle tai tämän avustajalle.”

8        Tämän direktiivin 1 artiklassa, jossa täsmennetään direktiivin kohde, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta saada tietoja heidän oikeuksistaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heitä koskevasta syytteestä. Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat niiden henkilöiden, joita koskee eurooppalainen pidätysmääräys, oikeutta saada tietoja oikeuksistaan.”

9        Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus saada tietoja oikeuksista”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi:

a)      oikeus avustajaan;

b)      mahdollinen oikeus maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan ja edellytykset sen saamiseksi;

c)      oikeus saada syytettä koskevat tiedot 6 artiklan mukaisesti;

d)      oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;

e)      oikeus vaieta.

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla tiedot annetaan joko suullisesti tai kirjallisesti sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai haavoittuvassa asemassa olevien syytettyjen erityistarpeet.”

10      Saman direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäilty tai syytetty, joka on pidätetty tai menettänyt vapautensa, saa viipymättä kirjallisena oikeuksia koskevan ilmoituksen. Hänelle on annettava mahdollisuus lukea oikeuksia koskeva ilmoitus ja hänen on sallittava pitää se hallussaan koko sen ajan, kun vapauden riisto jatkuu.

– –

5.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäilty tai syytetty saa oikeuksia koskevan ilmoituksen kirjallisena ymmärtämällään kielellä. Jos oikeuksia koskevaa ilmoitusta ei ole saatavilla asianmukaisella kielellä, epäillylle tai syytetylle on annettava tieto hänen oikeuksistaan suullisesti kielellä, jota hän ymmärtää. Oikeuksia koskeva ilmoitus on sen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä annettava epäillylle tai syytetylle kielellä, jota hän ymmärtää.”

11      Direktiivin 2012/13 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada tietoja syytteestä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään. Nämä tiedot on annettava viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja henkilön puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön takaamiseksi.

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle, joka on pidätetty tai menettänyt vapautensa, ilmoitetaan pidätyksen tai vapaudenmenetyksen syyt, mukaan luettuna rikos, josta häntä epäillään tai syytetään.

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään sen jälkeen, kun syytteen tosiseikat on saatettu tuomioistuimen arvioitaviksi, syytteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä syytetyn osallisuuden luonne.

– –”

12      Tämän direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jos henkilö pidätetään ja hän menettää vapautensa jossain rikosoikeudellisten menettelyjen vaiheessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että pidätetyn henkilön tai hänen avustajansa käyttöön annetaan toimivaltaisten viranomaisten hallussa olevat kyseiseen tapaukseen liittyvät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamiseksi tehokkaasti kansallisen oikeuden mukaisesti.

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyn ja syytetyn tai hänen avustajansa annetaan tutustua ainakin kaikkeen toimivaltaisten viranomaisten hallussa olevaan todistusaineistoon epäillyn tai syytetyn puolesta tai häntä vastaan, jotta turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus ja asianosainen voi valmistella puolustustaan.

– –”

13      Kyseisen direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Varmennus ja oikeuskeinot”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun epäillylle tai syytetylle annetaan tietoja 3–6 artiklan mukaisesti, se kirjataan käyttäen kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännössä määritettyä kirjaamismenettelyä.

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä tai hänen avustajallaan on oikeus riitauttaa kansallisen oikeuden mukaisia menettelyjä noudattaen toimivaltaisten viranomaisten mahdollinen laiminlyönti tai kieltäytyminen, joka koskee tämän direktiivin mukaisten tietojen antamista.”

 Direktiivi (EU) 2016/343

14      Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) johdanto-osan ensimmäisessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Syyttömyysolettamasta ja oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin määrätään [perusoikeuskirjan] 47 ja 48 artiklassa, [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 6 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’KP-yleissopimus’, 14 artiklassa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 11 artiklassa.

– –

(9)      Tämän direktiivin tarkoituksena on lujittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä vahvistamalla yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia ja oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.”

15      Tämän direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.

2.      Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että

a)      epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista; tai

b)      epäiltyä tai syytettyä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja.

– –

4.      Kun jäsenvaltiot ovat säätäneet, että oikeudenkäynti on mahdollista järjestää epäillyn tai syytetyn poissa ollessa, mutta tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ei voida täyttää, koska epäiltyä tai syytettyä ei löydetä kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta, jäsenvaltiot voivat säätää, että päätös voidaan silti tehdä ja panna täytäntöön. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan päätöksestä, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon 9 artiklan mukaisesti.

– –”

16      Kyseisen direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus uuteen oikeudenkäyntiin”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos epäilty tai syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet, hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen, myös uuden näytön tarkastelemisen, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Jäsenvaltioiden on tältä osin varmistettava, että kyseisellä epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä, osallistua tehokkaasti kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä sovellettaessa ja käyttää oikeuttaan puolustukseen.”

 Unkarin oikeus

17      Rikosoikeudellisista menettelyistä vuonna 2017 annetun lain nro XC (büntetőeljárásról szóló 2017. évi XC. Törvény; Magyar Közlöny 2017/99.; jäljempänä rikosprosessilaki) 78 §:n 1 momentissa säädetään pääasiallisesti, että jos rikosoikeudellisen menettelyn asianosainen haluaa käyttää muuta kieltä kuin unkaria, hänellä on oikeus käyttää äidinkieltään ja oikeus saada tulkkausapua.

18      Rikosprosessilain 201 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa voidaan nimetä ainoastaan tulkki, jolla on virallinen pätevyys, mutta jos tämä ei ole mahdollista, myös tulkki, jolla on kyseisen kielen riittävä taito, voidaan nimetä.

19      Rikosprosessilain 490 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään pääasiallisesti, että kansallinen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä lykätä asian käsittelyä ja esittää ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle.

20      Kyseisen lain 491 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään pääasiallisesti, että lykättyä rikosoikeudenkäyntiä on jatkettava, jos keskeyttämiseen johtaneet syyt ovat lakanneet olemasta.

21      Rikosprosessilain 513 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan välipäätökseen ei voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

22      Rikosprosessilain 667 §:n 1 momentin mukaan legfőbb ügyész (yleinen syyttäjä, Unkari) voi panna vireille Kúriassa (ylin tuomioistuin, Unkari) ”lain intressissä tehdyn valituksen” saadakseen sen toteamaan, että alemmanasteisten tuomioistuinten antamat tuomiot ja muut ratkaisut ovat lainvastaisia.

23      Rikosprosessilain 669 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Jos Kúria toteaa lain intressissä tehdyn valituksen perustelluksi, se toteaa tuomiolla, että valituksenalainen ratkaisu on lainvastainen, tai päinvastaisessa tapauksessa hylkää valituksen päätöksellä.

2.      Jos Kúria toteaa valituksenalaisen ratkaisun lainvastaiseksi, se vapauttaa syytetyn henkilön, hylkää lääketieteellisen pakkohoidon, lopettaa oikeudenkäynnin, määrää lievemmän seuraamuksen tai toteuttaa lievemmän toimenpiteen, kumoaa valituksenalaisen ratkaisun ja tarvittaessa palauttaa asian asiasta vastaavaan tuomioistuimeen uutta oikeudenkäyntiä varten.

3.      Lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia Kúrian päätös koskee ainoastaan lainvastaisuuden toteamista.

– –”

24      Kyseisen lain 755 §:n 1 momentin a kohdan aa alakohdan mukaan silloin, kun ulkomailla asuva syytetty, jonka asuinpaikka on tiedossa, on kutsuttu istuntoon asianmukaisella tavalla eikä ole läsnä istunnossa, rikosoikeudellinen asia on käsiteltävä vastaajan poissa ollessa, jos eurooppalaista tai kansainvälistä pidätysmääräystä ei ole syytä antaa tai jos tällaista määräystä ei ole annettu siksi, että syyttäjä ei ehdota vankeusrangaistusta tai rangaistuksen kärsimistä valvotussa koulutuslaitoksessa.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

25      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen Pesti Központi Kerületi Bíróságin (Pestin kaupunginosan alioikeus, Unkari), joka toimii yhden tuomarin kokoonpanossa, käsiteltäväksi on saatettu syytteet, jotka on nostettu IS:ää, joka on turkkilaistaustainen Ruotsin kansalainen, vastaan siitä, että hän on väitetysti rikkonut ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden hankintaa, hallussapitoa, valmistusta, kaupan pitämistä, maahantuontia, maastavientiä tai kuljetusta koskevia Unkarin oikeuden säännöksiä. Oikeudenkäyntikieli on unkari, jota vastaaja ei osaa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että syytetty kykenee kommunikoimaan ainoastaan tulkin välityksellä.

26      IS pidätettiin Unkarissa 25.8.2015 ja häntä kuultiin ”epäiltynä” samana päivänä. Ennen kuulemista IS pyysi avustajan ja tulkin apua, ja kuulemistilaisuudessa, johon avustaja ei voinut osallistua, IS:lle ilmoitettiin häntä koskevista epäilyistä. IS kieltäytyi vastaamasta asiassa, koska hän ei kyennyt konsultoimaan avustajaansa.

27      Tutkinnasta vastaava virkamies käytti kuulemistilaisuudessa ruotsin kielen tulkkia. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan käytettävissä ei kuitenkaan ole mitään tietoja siitä, miten tulkki oli valittu ja miten hänen pätevyytensä oli tarkastettu, eikä siitä, ymmärsivätkö tulkki ja IS toisiaan.

28      IS vapautettiin kyseisen kuulemistilaisuuden jälkeen. IS oleskelee Unkarin ulkopuolella, ja hänen aiemmin ilmoitettuun osoitteeseensa lähetetty kirje palautui maininnalla ”ei noudettu”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että syytetyn läsnäolo rikosoikeudenkäynnin valmistelevassa istunnossa on välttämätöntä ja että kansallisen pidätysmääräyksen tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen on mahdollista vain tapauksissa, joissa syytetylle voidaan määrätä vankeusrangaistus. Se toteaa kuitenkin, että syyttäjä on nyt käsiteltävässä asiassa vaatinut sakkorangaistusta ja että tämän vuoksi on niin, että jos syytetty ei saavu paikalle ilmoitettuna ajankohtana, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on käsiteltävä asia vastaajan poissa ollessa.

29      Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että direktiivin 2010/64 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjotun tulkkauksen ja toimitettujen käännösten laatu vastaa kyseisen direktiivin 2 artiklan 8 kohdassa ja 3 artiklan 9 kohdassa edellytettyä tasoa, mikä merkitsee sitä, että tarjottavan tulkkauksen on oltava riittävän laadukasta, jotta sen avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään puolustautumisoikeuksiaan. Se toteaa myös, että kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan tulkkauksen ja käännösten laadun ja tehokkaan saatavuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden on pyrittävä perustamaan tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai rekisterit.

30      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että epäillylle tai syytetylle on viipymättä annettava kirjallisesti tieto hänen oikeuksistaan kielellä, jota hän ymmärtää, sekä tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään.

31      Se toteaa tässä yhteydessä, ettei Unkarissa ole virallista kääntäjien ja tulkkien rekisteriä ja ettei Unkarin lainsäädännössä täsmennetä, kuka voidaan rikosprosessissa nimetä ad hoc ‑kääntäjäksi tai ‑tulkiksi eikä myöskään sitä, millä perusteilla; siinä säädetään ainoastaan asiakirjojen käännösten oikeiksi todistamisesta. Koska tällaista sääntelyä ei ole, avustaja tai tuomari eivät kykene tarkistamaan tulkkauksen laatua. Epäillylle tai syytetylle, joka ei osaa unkarin kieltä, ilmoitetaan häntä koskevista epäilyistä ja hänen prosessuaalisista oikeuksistaan tulkin välityksellä ensimmäisessä tilaisuudessa, jossa häntä tässä ominaisuudessa kuullaan, mutta asianomaisen henkilön oikeutta saada tietoja oikeuksistaan ja puolustautumisoikeuksistaan voidaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan loukata, jos tulkilla ei ole asianmukaista pätevyyttä.

32      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on siksi kysyttävä, ovatko Unkarin säännökset ja käytännöt yhteensopivat direktiivien 2012/13 ja 2010/64 kanssa ja seuraako unionin lainsäädännöstä se, että kansallinen tuomioistuin ei voi käsitellä asiaa vastaajan poissa ollessa, jos Unkarin säännökset ja käytännöt ovat ristiriidassa niiden kanssa.

33      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että tuomioistuinuudistuksen voimaantulosta 1.1.2012 lähtien oikeuslaitoksen hallinto ja keskitetyt toiminnot kuuluvat Országos bírósági Hivatalin (valtakunnallinen tuomioistuinvirasto, Unkari; jäljempänä OBH) puheenjohtajalle, jonka Unkarin parlamentti on nimittänyt yhdeksäksi vuodeksi, ja että kyseisellä puheenjohtajalla on laaja toimivalta myös päättää tuomareiden nimittämisestä, nimittää tuomioistuinten johtajia ja panna vireille kurinpitomenettelyjä tuomareita vastaan.

34      Se täsmentää vielä, että Országos Bírói Tanácsin (kansallinen tuomarineuvosto; jäljempänä OBT), jonka jäsenet tuomarit valitsevat, tehtävänä on valvoa OBH:n puheenjohtajan toimintaa ja hyväksyä tämän päätökset tietyissä tapauksissa. OBT oli kuitenkin 2.5.2018 julkaissut raportin, jossa se ilmoitti todenneensa OBH:n puheenjohtajan toimineen useissa tapauksissa lainvastaisesti ja julistaneen tuomareiden ja tuomioistuimen johtajien valintamenettelyn tuloksettomaksi ilman asianmukaisia perusteluja sekä nimittäneen useissa tapauksissa tuomioistuimiin itse valitsemansa väliaikaiset johtajat. OBH:n puheenjohtaja oli 24.4.2018 todennut, ettei OBT:n toiminta ollut lainmukaista, ja kieltäytynyt sen jälkeen tekemästä yhteistyötä kyseisen neuvoston ja sen jäsenten kanssa. OBT oli jo useaan otteeseen todennut, että OBH:n puheenjohtaja ja tämän nimeämät tuomioistuinten johtajat eivät ottaneet huomioon kyseisen neuvoston toimivaltaa.

35      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa vielä, että OBH:n puheenjohtaja on nimittänyt Fővárosi Törvényszékin (Budapestin alioikeus, Unkari), joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muutoksenhakutuomioistuin, väliaikaisen johtajan. Tämän tiedon merkityksellisyyttä korostaakseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tarkempia tietoja vaikutusvallasta, jota OBH:n puheenjohtaja voi käyttää tuomareiden työn ja ammatillisella uralla etenemisen osalta; sen piiriin kuuluu muun muassa tuomareiden työtehtävistä määrääminen, kurinpitovalta ja työskentelyolosuhteiden järjestäminen.

36      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä yhtäältä useisiin kansainvälisiin lausuntoihin ja raportteihin, joissa on todettu, että OBH:n puheenjohtajalle on keskitetty liian paljon vaikutusvaltaa ja että tälle vaikutusvallalle ei ole vastapainoa, ja toisaalta unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön pohtien onko tällainen tilanne SEU 19 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatteen mukainen. Se pohtii myös sitä, voidaanko siinä vireillä olevaa menettelyä pitää tässä yhteydessä oikeudenmukaisena.

37      Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että 1.9.2018 voimaan tulleella lainsäädäntömuutoksella korotettiin tiettyjä syyttäjien palkanlisiä, kun taas tuomareiden palkkausta koskevia sääntöjä ei muutettu. Näin ollen ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tuomarit saavat nykyisin alempaa palkkaa kuin vastaavalla virkatasolla työskentelevät, vastaavaan ryhmään kuuluvat ja virkaiältään yhtä vanhat syyttäjät. OBT on ilmoittanut tästä tilanteessa Unkarin hallitukselle, joka on luvannut tehdä palkkauudistuksen viimeistään 1.1.2020, mutta uudistusta koskevaa lakiehdotusta ei ole vieläkään esitelty, joten tuomioistuinten tuomarien palkkaus on pysynyt vuodesta 2003 alkaen muuttumattomana. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii siten, merkitseekö se, ettei tuomarien palkkoja ole pitkällä aikavälillä mukautettu – inflaatio ja Unkarissa vuosien kuluessa tapahtuneet keskipalkan korotukset muun muassa huomioon ottaen – palkan alentamista ja onko tämä seurausta Unkarin hallituksen tarkoituksellisesta aikomuksesta asettaa tuomarit epäedullisempaan asemaan syyttäjiin verrattuna. Lisäksi käytännöllä, jonka mukaan OBH:n puheenjohtaja ja tuomioistuinten johtajat myöntävät harkinnanvaraisesti joillekin tuomareille tuomareiden peruspalkkoihin verrattuna toisinaan hyvinkin korkeita palkkioita ja korvauksia, loukataan yleisesti ja järjestelmällisesti tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta.

38      Pesti Központi Kerületi Bíróság päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Onko SEU 6 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2010/64 5 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion on varmistettava oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä osaamattoman vastaajan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perustamalla tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai, ellei sellaista ole, varmistuttava muulla tavoin siitä, että tuomioistuinmenettelyssä käytettävän tulkkauksen laadun asianmukaisuutta voidaan valvoa?

b)      Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja käsiteltävässä asiassa tulkkauksen epäasianmukaisen laadun vuoksi ei voida määrittää, onko syytetty saanut tiedon rikoksesta, josta häntä epäillään ja johon häntä vastaan nostettu syyte perustuu, onko SEU 6 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohtaa sekä 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että menettelyä ei tässä tapauksessa voida jatkaa, ellei vastaaja ole paikalla?

2)      a)      Onko tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklasta sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, tulkittava siten, että kyseistä periaatetta loukataan, mikäli tuomioistuinten keskushallintotehtäviä hoitava [OBH:n] puheenjohtaja, joka on parlamentin valitsema, raportointivelvollinen ainoastaan parlamentille ja jonka ainoastaan parlamentti voi erottaa, täyttää tuomioistuimen johtajan viran – johon kuuluu muun muassa oikeus tuomareiden työtehtävien määräämiseen, tuomareita koskevien kurinpidollisten menettelyjen aloittamiseen sekä tuomarien arviointiin – määräaikaisena suorana nimityksenä viranhakumenettelyn ehtoja kiertäen sekä tuomareiden ammattikunnan toimivaltaisten hallintoelinten mielipiteet säännönmukaisesti huomiotta jättäen?

b)      Mikäli kysymykseen 2 a vastataan myöntävästi ja nyt käsiteltävää asiaa käsittelevällä tuomarilla on perusteltu syy epäillä, että lainkäytöstä tai hallinnollisten tehtävien hoidosta aiheutuu hänelle aiheetonta haittaa, onko mainittua periaatetta tulkittava siten, että oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ei voida varmistua tässä asiassa?

3)      a)      Onko tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklasta sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, tulkittava siten, että mainittu periaate on esteenä sille, että 1.9.2018 lähtien, useita vuosikymmeniä kestäneestä aikaisemmasta käytännöstä poiketen, Unkarin tuomarikunta saa lakiin perustuen alhaisempaa palkkaa kuin vastaavaan ryhmään kuuluvat, vastaavalla virkatasolla työskentelevät ja virkaiältään yhtä vanhat syyttäjät, eikä tuomarikunnan palkka valtion taloudellinen tilanne huomioon ottaen myöskään ole suhteessa tuomarikunnalle kuuluvien tehtävien merkityksellisyyteen, erityisesti ottaen huomioon ylempien virkamiesten noudattama harkinnanvaraisuuteen perustuva palkitsemiskäytäntö?

b)      Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta tulkittava siten, ettei mainitussa tilanteessa voida taata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin?”

39      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 18.11.2019 tekemällään päätöksellä pyynnön (jäljempänä täydentävä ennakkoratkaisupyyntö), jolla se pyrkii muun muassa täydentämään alkuperäistä ennakkoratkaisupyyntöään.

40      Täydentävästä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että 19.7.2019 yleinen syyttäjä oli tehnyt Kúrialle alkuperäisestä ennakkoratkaisupyynnöstä rikosprosessilain 667 §:n nojalla valituksen lain intressissä. Siitä ilmenee myös, että Kúria on 10.9.2019 antamassaan ratkaisussa katsonut, että kyseinen ennakkoratkaisupyyntö oli lainvastainen pääasiallisesti sillä perusteella, että esitetyillä kysymyksillä ei ollut merkitystä pääasian ratkaisun kannalta (jäljempänä Kúrian ratkaisu).

41      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa Kúrian ratkaisusta ilmenevän, että SEUT 267 artiklalla käyttöön otetun ennakkoratkaisujärjestelmän tarkoituksena ei ole se, että unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan jäsenvaltion perustuslailliseen järjestykseen liittyvistä kysymyksistä, vaan se, että se lausuu unionin oikeudesta sen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi Euroopan unionissa. Kyseisen ratkaisun mukaan rikosoikeudellisen menettelyn lykkääminen on lisäksi sallittua vain syytetyn syyllisyyttä koskevan lopullisen päätöksen tekemiseksi. Kúria katsoo kuitenkin, että ennakkoratkaisukysymyksillä, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne alkuperäisessä ennakkoratkaisupyynnössään muotoillut, ei ole merkitystä IS:n syyllisyyttä arvioitaessa, joten ennakkoratkaisupyyntö on lainvastainen. Kúrian ratkaisussa mainitaan myös sen omat aiemmat periaateratkaisut, joiden mukaan ennakkoratkaisupyyntöä ei ole tarpeen esittää sen toteamiseksi, että sovellettava Unkarin oikeus ei ole unionin oikeudessa suojattujen perusperiaatteiden mukaista.

42      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka Kúrian ratkaisussa vain todetaan alkuperäisen ennakkoratkaisupyynnön lainvastaisuus ja vaikka sillä ei kumota itse ennakkoratkaisupyyntöä, tällä lain intressissä tehdyn valituksen yhteydessä annetulla ratkaisulla on perustavanlaatuinen vaikutus alemmanasteisten tuomioistuinten tulevaan oikeuskäytäntöön, koska tällaisten valitusten tarkoituksena on kansallisen oikeuskäytännön yhdenmukaistaminen. Kúrian ratkaisulla saattaisi tämän vuoksi olla jatkossa varoittava vaikutus alemmanasteisten tuomioistuinten tuomareihin, jotka harkitsevat ennakkoratkaisupyynnön esittämistä unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla.

43      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, miten siinä vireillä olevan, nyt keskeytetyn rikosoikeudellisen menettelyn käsittelyä on jatkettava, ja se katsoo tämän riippuvan siitä, onko Kúrian ratkaisu lainvastainen vai ei.

44      Ensimmäinen vaihtoehto on, että käy ilmi, että Kúria on tutkinut ennakkoratkaisupyynnön ja todennut sen perustellusti lainvastaiseksi. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on harkittava pääasian käsittelyn jatkamista, koska rikosprosessilain 491 §:n 1 momentin a kohdan nojalla tuomioistuimen on jatkettava asian käsittelyä, jos keskeyttämiseen johtaneet syyt ovat lakanneet olemasta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan missään Unkarin oikeuden säännöksessä ei tosin säädetä siitä, miten on meneteltävä, jos asian käsittelyä on lykätty lainvastaisesti. Analogisesti päätellen tätä rikosprosessilain säännöstä voitaisiin kuitenkin tulkita siten, että tuomioistuin olisi tällaisessa tapauksessa velvollinen aloittamaan asian käsittelyn uudelleen.

45      Toinen vaihtoehto on, että Kúria on todennut tämän ennakkoratkaisupyynnön lainvastaiseksi virheellisesti, ja tässä tapauksessa alemmanasteisen tuomioistuimen olisi jätettävä soveltamatta kyseisen ylimmän tuomioistuimen ratkaisua unionin oikeuden vastaisena siitä huolimatta, että ylimmällä tuomioistuimella on perustuslakiin perustuva toimivalta varmistaa kansallisen oikeuden yhdenmukaisuus.

46      Kúrian ratkaisussa tukeudutaan lisäksi kansalliseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ennakkoratkaisumenettelyn kohteena ei voi olla se, onko Unkarin oikeus sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa. Tällainen oikeuskäytäntö on sen mukaan ristiriidassa unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

47      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari lisää, että Fővárosi Törvényszékin johtaja oli 25.10.2019 aloittanut häntä vastaan kurinpitomenettelyn, joka perustuu samoihin syihin kuin Kúrian ratkaisu.

48      Sen jälkeen, kun Unkarin hallitus oli ilmoittanut, että kyseinen menettely oli päätetty, unionin tuomioistuin esitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomarille kysymyksiä. Kyseinen tuomari on 10.12.2019 antamassaan vastauksessa vahvistanut, että Fővárosi Törvényszékin johtaja oli 22.11.2019 päivätyllä asiakirjalla peruuttanut toimen, jossa vaadittiin kurinpitomenettelyn aloittamista.

49      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on kuitenkin todennut myös, ettei hänen aikomuksenaan ole muuttaa täydentävää ennakkoratkaisupyyntöä tältä osin, koska huoli ei johdu siitä, että hän itse joutuisi kurinpitomenettelyn kohteeksi, vaan pikemminkin siitä, että tällainen menettely voidaan ylipäätään aloittaa näissä olosuhteissa.

50      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan hänen välitön esimiehensä tai Pesti Központi Kerületi Bíróságin rikosasiain osaston päällikkö eivät ole kyseenalaistaneet hänen tuomarina suorittamansa työn laatua, joten kurinpitomenettelyn ainoana perusteena on ollut alkuperäisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen sisältö.

51      Tässä tilanteessa Pesti Központi Kerületi Bíróság päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kaksi täydentävää ennakkoratkaisukysymystä:

”4)      a)      Onko [SEUT] 267 artiklaa tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen antama ratkaisu on tämän määräyksen vastainen, jos sen nojalla ylin tuomioistuin pitää menettelyssä, jolla pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltion oikeuskäytäntöä, lainvastaisena alemman tuomioistuimen välipäätöstä, jolla ennakkoratkaisumenettely on pantu vireille, tämän vaikuttamatta kyseisen välipäätöksen oikeusvaikutuksiin?

b)      Jos [neljännen kysymyksen a kohtaan] on vastattava myöntävästi, onko [SEUT] 267 artiklaa tulkittava siten, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta ylimmän tuomioistuimen päinvastaisia ratkaisuja ja lainsäädännön yhdenmukaisuuden nimissä esitettyjä periaatteellisia kannanottoja?

c)      Jos [neljännen kysymyksen a kohtaan] on vastattava kieltävästi, voidaanko lykättyä rikosoikeudenkäyntiä jatkaa tällaisessa tapauksessa, vaikka ennakkoratkaisumenettely on vireillä?

5)      Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklassa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta tulkittava siten, että tätä periaatetta loukataan SEUT 267 artiklan kannalta, jos kurinpitomenettely aloitetaan tuomaria vastaan sillä perusteella, että tämä on pannut vireille ennakkoratkaisumenettelyn?”

 Pyyntö asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä

52      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi täydentävässä ennakkoratkaisupyynnössään myös, että tämä asia käsitellään nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla. Se vetoaa pyyntönsä tueksi siihen, että tällaisen menettelyn aloittaminen on perusteltua muun muassa sen vuoksi, että Kúrian ratkaisu ja ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä tuomaria vastaan aloitettu kurinpitomenettely ovat omiaan johtamaan äärimmäisen kielteiseen varoittavaan vaikutukseen, jolla voi olla vaikutusta kaikkiin päätöksiin siitä, aloitetaanko Unkarissa jatkossa SEUT 267 artiklan mukaisia ennakkoratkaisumenettelyjä vai ei.

53      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

54      Tältä osin on muistutettava, että tällaista nopeutettua menettelyä on pidettävä menettelyllisenä välineenä, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että nopeutettua menettelyä voidaan olla soveltamatta, jos sen soveltaminen olisi vaikeaa asiassa esiin tulleiden oikeudellisten ongelmien arkaluonteisuuden ja monitahoisuuden vuoksi erityisesti silloin, kun asian käsittelyn kirjallista vaihetta unionin tuomioistuimessa ei ole asianmukaista lyhentää (tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 19.12.2019 tekemällään päätöksellä esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan pyynnön asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä. Kuten tämän tuomion 48 kohdasta ilmenee, toimi, jolla ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomaria koskeva kurinpitomenettely oli aloitettu, oli peruttu. Pääasian rikosoikeudenkäynti ei myöskään koske henkilöä, johon kohdistuu vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide.

56      Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen ja selitysten perusteella ei ole ilmeistä, että käsiteltävä asia, jossa – kuten edellä olevasta 52 kohdasta ilmenee – on lisäksi kyse erittäin arkaluonteisista ja monitahoisista kysymyksistä, olisi niin kiireellinen, että olisi perusteltua poikkeuksellisesti poiketa ennakkoratkaisuasioissa tavanomaisesti sovellettavista menettelysäännöistä.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Neljäs kysymys

57      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, joka on tutkittava ensimmäiseksi, pääasiallisesti, onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion ylin tuomioistuin toteaa lain intressissä tehdyn valituksen johdosta, että ennakkoratkaisupyyntö, jonka alemmanasteinen tuomioistuin on kyseisen artiklan nojalla esittänyt unionin tuomioistuimelle, on lainvastainen, tämän kuitenkaan vaikuttamatta ennakkoratkaisupyynnön sisältävän päätöksen oikeusvaikutuksiin, ja jos näin on, onko unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että alemmanasteinen tuomioistuin on velvollinen olemaan soveltamatta tällaista ylimmän tuomioistuimen ratkaisua.

 Tutkittavaksi ottaminen

58      Unkarin hallitus väittää, että neljäs kysymys on jätettävä tutkimatta, koska täydentävässä ennakkoratkaisupyynnössä esitetyillä syillä, jotka koskevat tarvetta tulkita unionin oikeutta, ei ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, kun otetaan huomioon erityisesti se, ettei Kúrian ratkaisulla ole oikeusvaikutuksia ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan päätökseen. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olettamukset, jotka koskevat sitä vaikutusta, joka kyseisellä ratkaisulla voisi jatkossa olla ennakkoratkaisumenettelyihin, perustuvat hypoteettisiin tuleviin tapahtumiin, eikä näillä olettamuksilla sellaisenaan myöskään ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta.

59      Aluksi on muistutettava, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla ennakkoratkaisumenettelyllä luodaan puitteet kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen väliselle läheiselle yhteistyölle, joka perustuu tehtävien jakoon niiden välillä, ja tämä menettely muodostaa välineen, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2007, Omni Metal Service, C‑259/05, EU:C:2007:363, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tässä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62      Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii nyt käsiteltävässä asiassa sitä, mihin jatkotoimenpiteisiin pääasian rikosoikeudenkäynnissä on ryhdyttävä, jos Kúrian ratkaisua on pidettävä unionin oikeuden vastaisena, on todettava, että vaikka kyseisellä ratkaisulla ei kumota eikä muuteta ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaa päätöstä ja vaikka sillä ei velvoiteta ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta myöskään perumaan tai muuttamaan tätä pyyntöä, ei ole niin, että Kúrian ratkaisulla ei olisi seurauksia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tai pääasian rikosoikeudenkäynnin kannalta.

63      Kun ylimmän oikeusasteen tuomioistuin pitää alemmanasteisen tuomioistuimen esittämää ennakkoratkaisupyyntöä lainvastaisena, tällaisesta luonnehdinnasta aiheutuu välttämättä seurauksia jälkimmäiselle tuomioistuimelle, vaikka luonnehdinnalla ei olisi välittömiä vaikutuksia ennakkoratkaisupyynnön pätevyyteen. Siispä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti ratkaistava, pysyttääkö se ennakkoratkaisukysymyksensä vai ei, ja siten samanaikaisesti päätettävä, pysyttääkö se asian käsittelyn lykkäämistä koskevan ratkaisunsa, jota Kúria on pitänyt pääasiallisesti lainvastaisena, vai peruuttaako se päinvastoin ennakkoratkaisukysymyksensä Kúrian ratkaisun valossa ja jatkaa pääasian käsittelyä.

64      Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Kúrian ratkaisu on myös julkaistu periaateratkaisuille varatussa virallisessa kokoelmassa kansallisen oikeuden yhtenäisyyden varmistamiseksi.

65      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tällaisessa tilanteessa lisäksi arvioitava, johtaako se, että se pysyttää alkuperäisen ennakkoratkaisupyyntönsä, siihen, että pääasiassa annettavaan ratkaisuun voidaan hakea muutosta sillä perusteella, että kyseinen tuomioistuin on tehnyt oikeudenkäynnin aikana ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan välipäätöksen, jonka Kúria on todennut lainvastaiseksi.

66      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei neljättä kysymystä voida pitää merkityksettömänä pääasian ratkaisun kannalta ja että se on näin ollen otettava tutkittavaksi.

 Asiakysymys

67      Kun ensinnäkin on kyse siitä, onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion ylin tuomioistuin toteaa lain intressissä tehdyn valituksen johdosta, että ennakkoratkaisupyyntö, jonka alemmanasteinen tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kyseisen artiklan nojalla, on lainvastainen, tämän vaikuttamatta ennakkoratkaisupyynnön sisältävän päätöksen oikeusvaikutuksiin, on muistutettava, että perussopimuksilla käyttöön otetun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely, jolla – ottamalla käyttöön tuomioistuinten välinen vuoropuhelu unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välillä – on tavoitteena varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti, jolloin voidaan siis varmistaa sen johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on lukuisia kertoja todennut, että kansallisten tuomioistuinten oikeus saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi asian kannalta merkityksellisten unionin oikeussääntöjen tulkintaa koskeva kysymys on mitä laajin ja että tämä oikeus muuttuu velvollisuudeksi, kun kyse on tuomioistuimista, jotka ratkaisevat asian viimeisenä oikeusasteena, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja poikkeuksia lukuun ottamatta (tuomio 5.4.2016, PFE, C‑689/13, EU:C:2016:199, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Sekä kyseinen oikeus että velvollisuus ovat nimittäin erottamaton osa SEUT 267 artiklalla käyttöön otettua, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välistä yhteistyömekanismia ja niitä unionin oikeutta soveltavalle tuomioistuimelle kuuluvia tehtäviä, jotka on kyseisellä artiklalla osoitettu kansallisille tuomioistuimille (tuomio 5.4.2016, PFE, C‑689/13, EU:C:2016:199, 33 kohta).

70      Tämän vuoksi kansallisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on, kun se katsoo, että asiassa on esitetty kysymys, joka koskee unionin oikeuden tulkintaa tai pätevyyttä, kulloisenkin tapauksen mukaan joko oikeus tai velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta ilman, että tätä oikeutta tai velvollisuutta voitaisiin rajoittaa kansallisilla joko lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön perustuvilla oikeusäännöillä (tuomio 5.4.2016, PFE, C‑689/13, EU:C:2016:199, 34 kohta).

71      Vaikka Kúrian ratkaisussa ainoastaan todetaan nyt käsiteltävässä asiassa alkuperäisen ennakkoratkaisupyynnön lainvastaisuus ja vaikka sillä ei kumota ennakkoratkaisupyynnön sisältävää päätöstä eikä velvoiteta ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta peruuttamaan ennakkoratkaisupyyntöä ja jatkamaan pääasian käsittelyä, on kuitenkin niin, että kun Kúria on tutkinut kyseisen pyynnön laillisuuden rikosprosessilain 490 §:n kannalta, se on – kuten myös julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa totesi – valvonut alkuperäistä ennakkoratkaisupyyntöä, ja tämä muistuttaa valvontaa, jota unionin tuomioistuin harjoittaa ratkaistessaan sen, otetaanko ennakkoratkaisupyyntö tutkittavaksi.

72      Vaikka SEUT 267 artikla ei ole esteenä sille, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan päätökseen voidaan kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, ylimmän tuomioistuimen ratkaisu, jolla ennakkoratkaisupyyntö todetaan lainvastaiseksi sillä perusteella, että esitetyt kysymykset eivät ole merkityksellisiä ja tarpeellisia pääasian ratkaisemisen kannalta, on ristiriidassa kyseisen artiklan kanssa, koska näiden seikkojen arviointi kuuluu unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan ratkaista se, voidaanko ennakkoratkaisukysymykset ottaa tutkittavaksi, kuten tämän tuomion 60 ja 61 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Cartesio, C‑210/06, EU:C:2008:723, 93–96 kohta).

73      Kuten myös julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 48 kohdassa totesi, unionin oikeuden tehokkuus nimittäin olisi uhattuna, jos ylimmälle kansalliselle tuomioistuimelle tehdyn valituksen tulos voisi estää kansallista tuomioistuinta, jonka käsiteltävänä on unionin oikeutta koskeva oikeusriita, käyttämästä sille SEUT 267 artiklassa annettua mahdollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaa tai pätevyyttä koskevia kysymyksiä, jotta se voi ratkaista, sopiiko kansallinen sääntö yhteen unionin oikeuden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2010, Melki ja Abdeli, C‑188/10 ja C‑189/10, EU:C:2010:363, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74      Vaikka Kúria ei ole velvoittanut ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta peruuttamaan alkuperäistä ennakkoratkaisupyyntöä, on kuitenkin niin, että kyseinen ylin tuomioistuin on ratkaisussaan katsonut, että tämä pyyntö on lainvastainen. Tällainen lainvastaisuutta koskeva toteamus on omiaan heikentämään sekä niiden vastausten auktoriteettia, jotka unionin tuomioistuin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle antaa, että sitä ratkaisua, jonka jälkimmäinen tuomioistuin näiden vastausten valossa antaa.

75      Kúrian ratkaisu on lisäksi omiaan kannustamaan unkarilaisia tuomioistuimia olemaan esittämättä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä, jotta vältettäisiin se, että joku asianosaisista riitauttaa kyseisen ratkaisun perusteella niiden ennakkoratkaisupyynnöt tai että niistä tehdään valitus lain intressissä.

76      Tässä yhteydessä on muistutettava, että kun kyse on ennakkoratkaisumenettelystä ”niiden yksityisten, joita asia koskee, valppaus oikeuksiensa suojelemiseksi johtaa tehokkaaseen valvontaan sen valvonnan lisäksi, joka [SEUT 258 ja SEUT 259 artiklassa] annetaan Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tehtäväksi” (tuomio 5.2.1963, van Gend & Loos, 26/62, EU:C:1963:1, s. 25). Rajoitukset, jotka koskevat sitä, miten kansalliset tuomioistuimet käyttävät niille SEUT 267 artiklassa annettua toimivaltaa, rajoittaisivat niiden oikeuksien tehokasta oikeussuojaa, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla.

77      Tällaisella Kúrian ratkaisulla loukataan näin ollen kansallisille tuomioistuimille SEUT 267 artiklassa annettuja toimivaltuuksia ja siten ennakkoratkaisumenettelyllä käyttöön otetun unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön tehokkuutta (ks. analogisesti tuomio 5.7.2016, Ognyanov, C‑614/14, EU:C:2016:514, 25 kohta).

78      Toiseksi siitä, velvoittaako unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate kansallisen tuomioistuimen, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, jonka kyseessä olevan jäsenvaltion ylin tuomioistuin on todennut lainvastaiseksi, tämän vaikuttamatta kyseisen ennakkoratkaisupyynnön oikeusvaikutuksiin, olemaan ottamatta huomioon tällaista ylimmän tuomioistuimen ratkaisua, on ensinnäkin muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteella vahvistetaan unionin oikeuden etusija jäsenvaltioiden oikeuteen nähden. Kyseinen periaate velvoittaa siis kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä eri oikeussäännöillä katsotaan olevan mainittujen valtioiden alueella (tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 244 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen nojalla se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeuden säännöksiin, vaikka ne olisivatkin perustuslaintasoisia, ei saa vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen vaikutukset nimittäin koskevat kaikkia jäsenvaltion elimiä muun muassa tuomioistuinten toimivallan jakoon liittyvien kansallisten säännösten – mukaan lukien perustuslaintasoiset säännökset – voimatta tätä estää (ks. tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 245 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

80      Toiseksi, kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, SEUT 267 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisen estävää kansallisen oikeuden säännöstä on jätettävä soveltamatta ilman, että asianomaisen tuomioistuimen olisi pyydettävä tai odotettava, että kyseinen kansallinen säännös ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jossain muussa perustuslaillisessa menettelyssä (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Tästä seuraa, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate velvoittaa alemmanasteisen tuomioistuimen jättämään soveltamatta asianomaisen jäsenvaltion ylimmän tuomioistuimen ratkaisua, jos alemmanasteinen tuomioistuin katsoo, että ratkaisu loukkaa sille SEUT 267 artiklassa annettuja oikeuksia ja näin ollen ennakkoratkaisumenettelyllä käyttöön otetun unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön tehokkuutta. On täsmennettävä, että näiden oikeuksien laajuus huomioon ottaen kyseisen ratkaisun voimassa pitämistä ei voida perustella sillä mahdollisella seikalla, että unionin tuomioistuin voisi ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamassaan ratkaisussa todeta, että tämän alemmanasteisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämät ennakkoratkaisukysymykset on jätettävä kokonaan tai osittain tutkimatta.

82      Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava yhtäältä, että SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion ylin tuomioistuin toteaa lain intressissä tehdyn valituksen johdosta, että ennakkoratkaisupyyntö, jonka alemmanasteinen tuomioistuin on kyseisen artiklan nojalla esittänyt unionin tuomioistuimelle, on lainvastainen, koska esitetyt kysymykset eivät ole merkityksellisiä tai tarpeellisia pääasian ratkaisun kannalta, vaikka tällä toteamuksella ei vaikutetakaan ennakkoratkaisupyynnön sisältävän päätöksen oikeusvaikutuksiin, ja toisaalta siten, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate velvoittaa alemmanasteisen tuomioistuimen olemaan soveltamatta tällaista ylimmän kansallisen tuomioistuimen ratkaisua.

 Viides kysymys

83      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä kysymyksellään, joka on tutkittava toiseksi, pääasiallisesti, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansallista tuomaria vastaan aloitetaan kurinpitomenettely sillä perusteella, että hän on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla.

 Tutkittavaksi ottaminen

84      Unkarin hallitus ja komissio vaativat, että viides kysymys on jätettävä tutkimatta. Unkarin hallitus väittää pääasiallisesti, että kurinpitomenettely, joka oli aloitettu ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomaria vastaan mutta joka on sittemmin peruutettu ja päätetty, on vailla merkitystä, koska sen vaikutuksia siihen, kuinka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari hoitaa tehtäviään, ei voida määrittää. Komissio puolestaan väittää pääasiallisesti, että tällä kysymyksellä ei ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole missään tapauksessa toimittanut mitään tietoja siitä, miten kurinpitomenettelyn aloittaminen on vaikuttanut siinä vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin jatkamiseen.

85      Tässä yhteydessä ja tämän tuomion 60 ja 61 kohdassa jo mainitun oikeuskäytännön valossa on korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on unionin tuomioistuimen hänelle esittämään tietopyyntöön 10.12.2019 antamassaan vastauksessa tarkentanut, että häntä vastaan aloitetun kurinpitomenettelyn peruuttamisesta huolimatta hänen kysymyksensä on edelleen merkityksellinen, koska hänen pohdintansa johtuvat siitä, että kurinpitomenettely voidaan ylipäätään aloittaa tällaisissa olosuhteissa, eivätkä ne siten ole riippuvaisia kurinpitomenettelyn jatkamisesta.

86      On todettava lisäksi, että neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys liittyvät läheisesti toisiinsa. Täydentävästä ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että Fővárosi Törvényszékin johtaja on antanut toimen, jossa vaadittiin kurinpitomenettelyn aloittamista ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomaria vastaan, juuri sen Kúrian ratkaisun perusteella, jossa alkuperäinen ennakkoratkaisupyyntö todettiin lainvastaiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari pyrkii siten viidennellä kysymyksellään selvittämään pääasiallisesti, voiko hän olla noudattamatta Kúrian ratkaisua ratkaistessaan pääasian asiakysymyksen ilman, että hänen tarvitsisi niin tehdessään pelätä, että häneen kohdistettu Kúrian ratkaisuun perustunut kurinpitomenettely aloitetaan uudelleen.

87      Samoin kuin neljännenkin kysymyksen yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on kohdannut prosessuaalisen esteen, joka seuraa kansallisen lainsäädännön soveltamisesta häneen ja joka hänen on poistettava ennen kuin hän kykenee ratkaisemaan pääasian ilman ulkopuolisten tahojen puuttumista ja siten perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti täysin riippumattomasti (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑658/18, EU:C:2020:572, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hän pohtii näet, millä edellytyksillä pääasian käsittelyä jatketaan sen Kúrian ratkaisun jälkeen, jossa alkuperäinen ennakkoratkaisupyyntö on todettu lainvastaiseksi ja jota on myös käytetty perusteena kurinpitomenettelyn aloittamiselle häntä vastaan. Nyt käsiteltävä asia eroaa tältä osin 26.3.2020 annettuun tuomioon Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny (C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234) johtaneista asioista, joissa ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet eivät tarvinneet vastauksia unionin tuomioistuimelle esitettyihin unionin oikeuden tulkintaa koskeviin kysymyksiin voidakseen ratkaista kansallisen oikeuden piiriin kuuluvat menettelylliset kysymykset ennen kuin ne kykenivät ratkaisemaan niiden käsiteltäviksi saatettujen asioiden asiakysymykset.

88      Tästä seuraa, että viides kysymys on otettava tutkittavaksi.

 Asiakysymys

89      Aluksi on todettava, että viides kysymys koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 267 artiklan tulkintaa. Ennakkoratkaisupyynnön perusteluista kuitenkin ilmenee, että – kuten tämän tuomion 86 ja 87 kohdassa pääasiallisesti jo todettiin – tämä kysymys koskee prosessuaalista ongelmaa, joka on ratkaistava ennen kuin pääasian asiakysymys voidaan ratkaista ja jonka yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä kuuluva toimivalta kyseenalaistetaan. Viidettä kysymystä on siten tarkasteltava ainoastaan SEUT 267 artiklan kannalta.

90      Tässä yhteydessä ja tämän tuomion 68–70 ja 72 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa on korostettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kansallisia säännöksiä, joista seuraa, että kansalliset tuomarit voivat joutua kurinpitomenettelyjen kohteeksi sen vuoksi, että he ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, ei voida hyväksyä. Pelkkä mahdollisuus siitä, että asianomaisia kansallisia tuomareita vastaan voidaan ryhtyä kurinpitotoimiin sen vuoksi, että he ovat esittäneet ennakkoratkaisupyynnön tai päättäneet pysyttää kyseisen pyynnön sen esittämisen jälkeen, on näet omiaan haittaamaan asianomaisten kansallisten tuomareiden mahdollisuutta saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ja unionin oikeuden soveltamisesta vastaavien tuomareiden tehtävien tosiasiallista hoitamista (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 227 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Se, ettei näiden tuomareiden osalta aloiteta kurinpitomenettelyjä tai ettei heille määrätä kurinpitoseuraamuksia sen vuoksi, että he ovat käyttäneet tällaista yksinomaiseen toimivaltaansa kuuluvaa mahdollisuutta saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, on lisäksi heidän riippumattomuuteensa erottamattomasti sisältyvä tae, ja riippumattomuus on olennaista erityisesti sen tuomioistuinten välisen yhteistyön järjestelmän moitteettomalle toiminnalle, jota SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely edustaa (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Lisäksi on todettava, että kurinpitomenettely, joka aloitetaan sillä perusteella, että kansallinen tuomari on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, on omiaan johtamaan siihen, että kaikki kansalliset tuomarit luopuvat tällaisten pyyntöjen esittämisestä, mikä voisi vaarantaa unionin oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen.

93      Edellä esitetyn perusteella viidenteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kurinpitomenettelyn aloittamiselle kansallista tuomaria vastaan sillä perusteella, että hän on esittänyt tämän artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

 Ensimmäinen kysymys

 Tutkittavaksi ottaminen

94      Unkarin hallituksen mukaan pääasia on – kuten Kúria on todennut – asia, jonka tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointi on yksinkertaista ja joka ei pohjimmiltaan edellytä unionin oikeuden tulkintaa. Kyseinen hallitus viittaa Kúrian ratkaisuun ja väittää yleisesti, ettei pääasian rikosoikeudenkäynnin osalta käy ilmi mitään tosiseikkaa tai olosuhdetta, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että kielten käyttöä oikeudenkäynnin aikana koskevia säännöksiä olisi rikottu tai että asiasta vastaavat viranomaiset olisivat syyllistyneet laiminlyöntiin, minkä perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi voinut päätellä unionin oikeuden tulkitsemisen olevan tarpeen. Koska pääasiassa ei tulkkauksen laadun osalta ilmene konkreettisesti mitään todellista ongelmaa, tämän kysymyksen ensimmäinen osa on luonteeltaan hypoteettinen, minkä vuoksi unionin tuomioistuimen ei ole tarpeen vastata siihen eikä vastaaminen ole edes mahdollista. Tämän kysymyksen toiseen osaan annettava vastaus ei pääasian tosiseikat huomioon ottaen ole myöskään tarpeen, sillä Unkarin hallituksen mukaan Kúrian tutkinta-aineiston perusteella vahvistamien tosiseikkojen perusteella voidaan todeta, että syytetty on ymmärtänyt häntä vastaan esitetyt syytteet.

95      Tässä yhteydessä, ja kun otetaan huomioon tämän tuomion 60 ja 61 kohdassa mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää alkuperäisessä ennakkoratkaisupyynnössä selvästi seikat, joiden vuoksi se on päättänyt esittää tämän kysymyksen, ja syyt, joiden vuoksi se on esittänyt ne. Kuten tämän tuomion 25–28 kohdasta ilmenee, pääasiassa on näet kyse vastaajan poissa ollessa käytävästä rikosoikeudellisesta menettelystä, joka on pantu vireille sellaista Turkissa syntynyttä Ruotsin kansalaista vastaan, jota syytetään ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita koskevan Unkarin lainsäädännön rikkomisesta sellaisen tutkinnan päätteeksi, jossa poliisi on kuullut häntä ruotsin kielen tulkin välityksellä mutta jossa avustaja ei ole avustanut häntä, vaikka kyse on ollut kuulemistilaisuudesta, jossa hänelle on ilmoitettu siitä, että hänen epäillään rikkoneen tätä kansallista lainsäädäntöä. Pääasialla on siten selvä liittymä direktiivien 2010/64 ja 2012/13 säännöksiin, joita ensimmäinen kysymys koskee.

96      Lisäksi Unkarin hallituksen väitteestä, jonka mukaan pääasia on asia, jonka tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointi on yksinkertaista ja joka ei näin ollen edellytä unionin tuomioistuimen unionin oikeudesta tekemää tulkintaa, minkä vuoksi ennakkoratkaisupyyntö ei ole tarpeen, on riittävää muistuttaa yhtäältä, että – kuten tämän tuomion 60 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee – yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Tällainen seikka ei toisaalta estä kansallista tuomioistuinta esittämästä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä eikä johda siihen, että näin esitetty kysymys olisi jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjny, C‑383/19, EU:C:2021:337, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      On siten katsottava, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi.

 Asiakysymys

98      Aluksi on todettava, että ensimmäisessä kysymyksessä viitataan SEU 6 artiklan 1 kohtaan. Tämä määräys ei yleistä viittausta perusoikeuskirjan soveltamiseen lukuun ottamatta kuitenkaan tue ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päättelyä, sellaisena kuin se ilmenee alkuperäisen ennakkoratkaisupyynnön perusteluista. Kyseessä on lisäksi yleinen määräys, jossa unioni tunnustaa sen, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, ja jossa tarkennetaan, että perusoikeuskirjan määräykset eivät millään tavoin laajenna perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa, ja täsmennetään perusoikeuskirjassa esitettyjen oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden tulkintamenetelmää. Tämä määräys ei siksi ole merkityksellinen tarkasteltaessa ensimmäistä kysymystä.

99      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (tuomio 7.8.2018, Smith, C‑122/17, EU:C:2018:631, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100    Perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Lisäksi perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan mukaan jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen.

101    Tässä yhteydessä on todettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Kuten perusoikeuskirjan 48 artiklaa koskevista selityksistä, jotka on SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaan otettava huomioon perusoikeuskirjan tulkinnassa, ilmenee, kyseinen 48 artikla vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kappaletta. Unionin tuomioistuimen on siis huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu perusoikeuskirjan 48 artiklasta, turvaa suojelulle tason, joka noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Gambino ja Hyka, C‑38/18, EU:C:2019:628, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102    Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä ensimmäisellä osalla pääasiallisesti, onko direktiivin 2010/64 5 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot velvoitetaan siinä perustamaan itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai varmistumaan siitä, että tuomioistuinmenettelyssä tarjotun tulkkauksen laadun asianmukaisuutta voidaan valvoa.

103    Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2010/64 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on pyrittävä perustamaan tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai rekisterit”.

104    Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto, myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 2.9.2015, Surmačs, C‑127/14, EU:C:2015:522, 28 kohta ja tuomio 16.11.2016, DHL Express (Austria), C‑2/15, EU:C:2016:880, 19 kohta).

105    Tämän säännöksen sanamuodosta, jossa käytetään verbiä ”pyrkiä”, käy ilmi, että tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien tai tulkkien rekisterin perustaminen on pikemminkin ohjelmallinen vaatimus kuin tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus ja että sillä ei sellaisenaan ole myöskään välitöntä oikeusvaikutusta.

106    Asiayhteys, johon kyseinen säännös kuuluu, ja direktiivillä 2010/64 tavoitellut päämäärät tukevat tätä sanamuodon mukaista tulkintaa.

107    Saman direktiivin johdanto-osan 12 perustelukappaleen sanamuodon mukaan siinä säädetään tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sovellettavista yhteisistä vähimmäissäännöistä.

108    Kyseisen direktiivin johdanto-osan 17 perustelukappaleen mukaan näillä säännöillä olisi varmistettava, että tarjolla on maksutonta ja asianmukaista kielellistä apua, jonka ansiosta sellaiset epäillyt tai syytetyt henkilöt, jotka eivät puhu tai ymmärrä rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, voisivat käyttää täysimääräisesti oikeuttaan puolustukseen ja jonka avulla turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.

109    Direktiivin 2010/64 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan tarjottavan tulkkauksen ja käännösten laadusta, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sitä voidaan valvoa, kun toimivaltaisille viranomaisille on yksittäistapauksessa huomautettu siitä. Lisäksi direktiivin 2010/64 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjotun tulkkauksen ja toimitettujen käännösten laatu vastaa tämän direktiivin 2 artiklan 8 kohdassa edellytettyä tasoa; tässä kohdassa täsmennetään, että tarjottavan tulkkauksen on oltava ”riittävän laadukasta, jotta sen avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen”.

110    Direktiivin 2010/64 5 artiklaa koskevista konkreettisista soveltamissäännöistä riippumatta näistä säännöksistä ja johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee direktiivissä edellytettävän, että jäsenvaltiot toteuttavat ”konkreettisia toimenpiteitä”, joilla pyritään varmistamaan, että tulkkaus on ”riittävän laadukasta”, siten, että taataan yhtäältä se, että asianomaiset henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja että he voivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan, ja toisaalta hyvä oikeudenkäyttö. Itsenäisten kääntäjien tai tulkkien rekisterin perustaminen on tässä yhteydessä yksi niistä keinoista, joilla tällaisen tavoitteen toteuttamista voidaan osaltaan edistää. Vaikka ei siis voida katsoa, että tällä direktiivillä jäsenvaltiot velvoitetaan perustamaan tällainen rekisteri, on kuitenkin niin, että sen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään riittävän täsmällisesti ja ehdottomasti, jotta yksityinen voi vedota siihen ja jotta kansallinen tuomioistuin voi soveltaa sitä, että jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä tarjotun tulkkauksen ja toimitettujen käännösten laadun varmistamiseksi ja niiden tehokkaan saatavuuden edistämiseksi.

111    Direktiivin 2010/64 2 artiklan 5 kohdassa säädetään tässä yhteydessä ehdottomasti ja täsmällisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä on kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti ”mahdollisuus valittaa siitä, että tulkkauksen laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi”.

112    Tällainen mahdollisuus ei kuitenkaan vapauta jäsenvaltioita niiden direktiivin 2010/64 5 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 2 artiklan 8 kohdan kanssa, tarkoitetusta velvollisuudesta toteuttaa ”konkreettisia toimenpiteitä”, joilla pyritään varmistamaan, että tarjottu tulkkaus on ”riittävän laadukasta”, erityisesti silloin, kun itsenäisten kääntäjien tai tulkkien rekisteriä ei ole.

113    Tässä yhteydessä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvien vaatimusten noudattaminen merkitsee sen varmistamista, että syytetty tietää, mistä häntä syytetään, ja kykenee puolustautumaan (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2015, Covaci, C‑216/14, EU:C:2015:686, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksiin ei siten kuulu ainoastaan tulkin nimeäminen. Niiden on lisäksi valvottava tarjotun tulkkauksen laatua, kun niille on tietyssä tapauksessa ilmoitettu asiasta (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.10.2006, Hermi v. Italia, CE:ECHR:2006:1018JUD001811402, 70 kohta).

114    Se, että kansalliset tuomioistuimet eivät tutki tulkin tarjoamien palvelujen epäasianmukaisuutta koskevia väitteitä, voi merkitä puolustautumisoikeuksien loukkaamista (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.6.2019, Knox v. Italia, CE:ECHR:2019:0124JUD007657713, 182 ja 186 kohta).

115    Varmistaakseen sen, että epäillylle tai syytetylle, joka ei puhu eikä ymmärrä rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, on kuitenkin ilmoitettu asianmukaisesti siitä, mistä häntä syytetään, kansallisten tuomioistuinten on valvottava sitä, onko hänelle tarjottu ”riittävän laadukasta” tulkkausta, jotta hän voi ymmärtää häntä koskevan syytteen ja jotta menettelyn oikeudenmukaisuus on taattu. Jotta kansalliset tuomioistuimet voivat tarkistaa tämän, niillä on oltava mahdollisuus tutustua muun muassa valintamenettelyä sekä itsenäisten kääntäjien ja tulkkien nimeämistä koskeviin tietoihin.

116    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei Unkarissa ole itsenäisten kääntäjien tai tulkkien rekisteriä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisessa lainsäädännössä olevien puutteiden vuoksi epäillyille ja syytetyille tarjottavan tulkkauksen laatua on käytännössä mahdotonta turvata. Unkarin hallitus kuitenkin väittää, että ammattimaisesti toimivien tulkkien ja kääntäjien toimintaa sääntelevä kansallinen lainsäädäntö ja rikosprosessia koskevat säännöt mahdollistavat sen, että jokainen, joka ei osaa unkarin kieltä, voi saada kielellistä apua, jonka laatu täyttää menettelyn oikeudenmukaisuutta koskevat vaatimukset. Näistä kansallista oikeutta koskevista näkökohdista huolimatta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasiaan liittyviä seikkoja konkreettisesti ja täsmällisesti tarkistaakseen sen, onko asianomaiselle henkilölle tässä asiassa tarjottu tulkkaus ollut direktiivistä 2010/64 johtuvat vaatimukset huomioon ottaen riittävän laadukasta, jotta kyseinen henkilö on voinut saada tiedon hänen pidätyksensä tai häntä koskevien syytteiden syistä ja jotta hän on siten voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

117    Direktiivin 2010/64 5 artiklaa on näin ollen tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjottu tulkkaus ja toimitetut käännökset ovat riittävän laadukkaita, jotta epäilty tai syytetty voi ymmärtää häntä koskevan syytteen, ja että tulkkaus voi olla kansallisten tuomioistuinten valvonnan kohteena.

118    Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen toisella osalla pyritään selvittämään, onko direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä asian käsittelyn jatkamiselle vastaajan poissa ollessa silloin, kun tällaista rekisteriä tai muuta tarjotun tulkkauksen asianmukaisen laadun valvontamenetelmää ei ole ja kun ei ole mahdollista määrittää, onko epäillylle tai syytetylle ilmoitettu häntä koskevista epäilyistä tai syytteestä.

119    Tämä kysymys perustuu olettamukseen siitä, että jos kansallisia toimenpiteitä, joilla tarjottavan tulkkauksen laatu on tarkoitus turvata, ei ole toteutettu, tästä seuraisi se, ettei ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ole keinoja, joiden avulla se voisi valvoa tulkkauksen asianmukaisuutta. On kuitenkin muistutettava, että riippumatta siitä, onko sellaisia yleisiä kansallisia toimenpiteitä olemassa, joilla rikosoikeudellisissa menettelyissä tarjottavan tulkkauksen laatu voidaan turvata ja sitä voidaan valvoa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasiaan liittyviä seikkoja konkreettisesti ja täsmällisesti tarkistaakseen sen, onko asianomaiselle henkilölle kyseisessä asiassa tarjottu tulkkaus ollut direktiivistä 2010/64 johtuvat vaatimukset huomioon ottaen riittävän laadukasta.

120    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tämän tarkistuksen lopputuloksena päätyä katsomaan, ettei se voi todeta, että asianomaiselle henkilölle on ilmoitettu hänen ymmärtämällään kielellä häntä koskevasta syytteestä, joko siksi, että hänelle tarjottu tulkkaus on ollut laaduiltaan epäasianmukaista, tai siksi, että tämän tulkkauksen laatua ei ole mahdollista määrittää. Ensimmäisen kysymyksen toinen osa on näin ollen ymmärrettävä siten, että sillä pyritään selvittämään, onko direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilö tuomitaan poissaolevana, jos tarjotun tulkkauksen epäasianmukaisuuden vuoksi hänelle ei ole ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää, tai jos on mahdotonta määrittää tarjotun tulkkauksen laatua ja selvittää siten sitä, että henkilölle on ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää.

121    Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on ”oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä”. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 3 kappaleessa annettuja takeita sovelletaan kaikkiin ”syytettyihin” siinä itsenäisessä merkityksessä, joka tällä käsitteellä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen alalla. Kyse on ”rikossyytteestä” silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat aloittaneet virallisesti syytetoimet tai kun viranomaisten häneen kohdistuvien epäilyjen vuoksi suorittamilla toimilla on merkittäviä vaikutuksia hänen tilanteeseensa. Näin ollen muun muassa henkilöä, joka on pidätetty sen vuoksi, että häntä epäillään rikoksesta, voidaan pitää ”rikoksesta syytettynä”, ja hän voi vaatia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista suojaa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.5.2017, Simeonovi v. Bulgaria, CE:ECHR:2017:0512JUD002198004, 110 ja 111 kohta).

122    Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rikosasioita koskevan oikeuskäytännön mukaan syytettyä vastaan esitettyjen syytteiden – ja näin ollen teon oikeudellisen luokittelun, johon tuomioistuin voi päätyä hänen osaltaan – täsmällinen ja täysimääräinen tiedoksianto on oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden olennainen edellytys. Oikeutta saada tieto syytteen luonteesta ja perusteesta on tarkasteltava sen oikeuden valossa, joka syytetyllä on puolustuksensa valmisteluun (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.1999, Pélissier ja Sassi v. Ranska, CE:ECHR:1999:0325JUD002544494, 52 ja 54 kohta). Se, että henkilölle ilmoitetaan häntä koskevista syytteistä, on niin merkittävä oikeudellinen toimenpide, että sen on täytettävä muotoa ja asiasisältöä koskevat edellytykset, jotka ovat omiaan varmistamaan syytetyn oikeuksien tosiasiallisen käyttämisen, ja että ylimalkaisen ja epävirallisen tiedon antaminen ei ole riittävää (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.3.2006, Sejdovic v. Italia, CE:ECHR:2006:0301JUD005658100, 99 kohta).

123    Menettelyn oikeudenmukaisuus edellyttää sitä, että jokainen voi ymmärtää itseään koskevan syytteen voidakseen puolustautua. Henkilön, joka ei puhu tai ymmärrä häntä koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä ja joka ei ole saanut kielellistä apua, jonka perusteella hän voisi ymmärtää häntä koskevat syytteet, ei voida katsoa kyenneen käyttämään puolustautumisoikeuksiaan.

124    Tämä perustavanlaatuinen tae pannaan täytäntöön muun muassa oikeudella tulkkaukseen – eli oikeudella, josta säädetään direktiivin 2010/64 2 artiklassa, jonka mukaan rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa kaikissa kuulusteluissa ja oikeuden istunnoissa epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät puhu tai ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, tarjotaan viipymättä mahdollisuus tulkkaukseen – sekä tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitetulla oikeudella saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi.

125    Kun epäilty tai syytetty on pidätetty tai menettänyt vapautensa, jäsenvaltioille asetetaan direktiivin 2012/13 4 artiklassa velvollisuus antaa kirjallinen ilmoitus, jossa täsmennetään muun muassa direktiivin 3 artiklassa mainitut menettelylliset oikeudet.

126    Direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohdassa säädetään myös, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäilty tai syytetty saa oikeuksia koskevan ilmoituksen kirjallisena ymmärtämällään kielellä. Jos oikeuksia koskevaa ilmoitusta ei ole saatavilla asianmukaisella kielellä, epäillylle tai syytetylle on ”annettava tieto hänen oikeuksistaan suullisesti kielellä, jota hän ymmärtää”.

127    Direktiivin 2012/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään. Nämä tiedot on annettava ”viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja henkilön puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön takaamiseksi”.

128    Direktiivissä 2012/13 ei kylläkään säännellä menettelytapoja, joilla sen 6 artiklassa säädetyt syytettä koskevat tiedot on annettava tiedoksi syytetylle. Näillä menettelytavoilla ei voida kuitenkaan haitata erityisesti tämän 6 artiklan tavoitteen saavuttamista; kuten myös direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleesta käy ilmi, tämä tavoite on, että epäillyt tai syytetyt voivat valmistella puolustustaan ja että turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus (tuomio 13.6.2019, Moro, C‑646/17, EU:C:2019:489, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129    Tästä seuraa, että tiedot, jotka on direktiivin 2012/13 6 artiklan mukaisesti annettava jokaiselle henkilölle, jota epäillään tai syytetään teosta, josta on säädetty rikosoikeudellisia seuraamuksia, on annettava kielellä, jota kyseinen henkilö ymmärtää, tarjoamalla tarvittaessa kielellistä apua tulkin välityksellä tai toimittamalla kirjallinen käännös.

130    Koska oikeus saada tietoja itseään koskevista syytteestä on ratkaisevan tärkeä koko rikosoikeudellisen menettelyn kannalta, se, että henkilö, joka ei puhu tai ymmärrä tässä menettelyssä käytettävää kieltä, ei ole saanut kielellistä apua, jonka avulla hän voisi ymmärtää syytteen sisällön ja puolustautua, riittää siihen, että menettely ei ole oikeudenmukainen ja että siitä aiheutuu haittaa puolustautumisoikeuksien tehokkaalle käyttämiselle.

131    Direktiivin 2012/13 6 artiklan 3 kohdassa säädetään toki, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään sitten, kun syytteen tosiseikat saatetaan tuomioistuimen arvioitaviksi, syytteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä syytetyn osallisuuden luonne. Rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä voidaan tämän säännöksen mukaisesti korjata muun muassa siitä, että tietoja ei ole toimitettu kielellä, jota syytetty ymmärtää, johtunut tietojen toimittamatta jättäminen.

132    Tästä seuraa kuitenkin myös, että rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin ei voi direktiivin 2012/13 6 artiklaa rikkomatta sekä menettelyn oikeudenmukaisuutta ja sillä turvattujen puolustautumisoikeuksien tehokasta käyttöä vaarantamatta ratkaista, onko syyte perusteltu, silloin, kun syytetty ei ole läsnä oikeudenkäynnissään, jos syytetylle ei ole ilmoitettu etukäteen häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää.

133    Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamien tosiseikkoja koskevien tarkistusten – jotka kuuluvat sen tehtäviin – perusteella tässä asiassa todettaisiin, ettei tarjottu tulkkaus ole nyt käsiteltävässä asiassa ollut riittävän laadukasta, jotta syytetty olisi voinut ymmärtää pidätyksensä syyt ja häntä vastaan esitetyt syytteet, tällainen seikka olisi omiaan estämään rikosoikeudellisen menettelyn jatkamisen vastaajan poissa ollessa.

134    Lisäksi on niin, että koska direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa on vahvistettu epäillyn ja syytetyn oikeus osallistua omaan oikeudenkäyntiinsä, mahdollisuus järjestää rikosoikeudenkäynti vastaajan poissa ollessa edellyttää saman artiklan 2 kohdan mukaan sitä, että näille henkilöille on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista.

135    On totta, että saman direktiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos epäilty tai syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet, hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian aineellisen kysymyksen käsittelyn uudelleen. Tällaisella säännöksellä ei silti voida oikeuttaa sitä, että henkilö voitaisiin tuomita poissaolevana silloin, kun hänelle ei ole ilmoitettu kyseisessä 8 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla häntä koskevasta syytteestä, jos tämä tietojen antamatta jättäminen on seurausta epäasianmukaisesta tulkkauksesta ja merkitsee siten unionin oikeuden muiden säännösten tai määräysten rikkomista.

136    Lisäksi on niin, että jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamien tosiseikkoja koskevien tarkistusten – jotka kuuluvat sen tehtäviin – perusteella nyt käsiteltävässä asiassa osoittautuisi, ettei tarjotun tulkkauksen laatua ole mahdollista määrittää, myös tällainen seikka olisi omiaan estämään rikosoikeudellisen menettelyn jatkamisen vastaajan poissa ollessa. Se, että tarjotun tulkkauksen laatua ei ole mahdollista määrittää, merkitsee näet sitä, että on mahdotonta selvittää, onko syytetylle ilmoitettu häntä koskevista epäilyistä tai syytteestä. Kaikkia tämän tuomion 121–135 kohdassa tarkasteltuun tapaukseen liittyviä seikkoja voidaan siten soveltaa mutatis mutandis tähän jälkimmäiseen tapaukseen, koska oikeus saada tietoja itseään koskevasta syytteestä ja puolustautumisoikeuksien perustavanlaatuinen luonne ovat ratkaisevan tärkeitä koko rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.

137    Näin ollen direktiivin 2010/64 2 artiklan 5 kohtaa ja direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilö tuomitaan poissaolevana, jos tarjotun tulkkauksen epäasianmukaisuuden vuoksi hänelle ei ole ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää, tai jos on mahdotonta määrittää tarjotun tulkkauksen laatua ja siten todeta sitä, että henkilölle on ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää.

138    Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava seuraavasti:

–        direktiivin 2010/64 5 artiklaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjottu tulkkaus ja toimitetut käännökset ovat riittävän laadukkaita, jotta epäilty tai syytetty voi ymmärtää häntä koskevan syytteen, ja että tulkkaus voi olla kansallisten tuomioistuinten valvonnan kohteena

–        direktiivin 2010/64 2 artiklan 5 kohtaa ja direktiivin 2012/13 4 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilö tuomitaan poissaolevana, jos tarjotun tulkkauksen epäasianmukaisuuden vuoksi hänelle ei ole ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää, tai jos on mahdotonta määrittää tarjotun tulkkauksen laatua ja siten todeta sitä, että henkilölle on ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää.

 Toinen ja kolmas kysymys

139    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko SEU 19 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä sille, että OBH:n puheenjohtaja täyttää suoraan määräaikaisena nimityksenä tuomioistuimen johtajan viran tuomarien viranhakumenettelyn ehtoja kiertämällä, tilanteessa, jossa tuomioistuimen johtajalla on oikeus päättää muun muassa tuomareiden työtehtävien määräämisestä ja aloittaa tuomareita koskevat kurinpitomenettelyt sekä arvioida tuomarien työsuorituksia, ja – jos näin on – onko sellaisessa tuomioistuimessa käytävä menettely, jonka johtaja on nimitetty tällä tavoin, oikeudenmukainen. Se tiedustelee kolmannella kysymyksellään pääasiallisesti, onko tätä periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä palkkausjärjestelmälle, jossa tuomareille maksetaan alempaa palkkaa kuin vastaavaan ryhmään kuuluville syyttäjille ja jossa tuomareille voidaan myöntää harkinnanvaraisia palkkioita, ja – jos näin on – onko kyseistä periaatetta tulkittava siten, ettei oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voida taata tällaisissa olosuhteissa.

140    Koska Unkarin hallitus ja komissio ovat katsoneet, ettei näitä kysymyksiä voida ottaa tutkittavaksi, pääasiallisesti sillä perusteella, ettei SEU 19 artiklan eikä perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinnalla ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, on muistutettava, että kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava ”tarpeen”, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

141    Unionin tuomioistuin on siten toistuvasti muistuttanut, että sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    Tällaisessa menettelyssä mainitun oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että sen unionin oikeuden määräyksen, jota nyt käsiteltävinä olevat toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskevat, ja pääasian välillä olisi sellainen liittymä, jonka johdosta pyydetty tulkinta on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tällaiseen tulkintaan perustuvien ohjeiden perusteella tehdä päätöksen, jota pääasian ratkaiseminen edellyttää (ks. analogisesti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Ensinnäkin, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 90 ja 91 kohdassa myös totesi, pääasia ei koske millään tavoin Unkarin tuomioistuinjärjestelmää – jonka tietyt piirteet olisivat omiaan vaarantamaan tuomioistuinten ja erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen riippumattomuuden, kun se panee täytäntöön unionin oikeutta – kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä se, että pääasian ja perusoikeuskirjan 47 artiklan välillä voi olla konkreettinen yhteys – tai pääasian ja SEU 19 artiklan välillä laajempikin yhteys – ei riitä täyttämään SEUT 267 artiklassa tarkoitettua välttämättömyyskriteeriä. Tämän kriteerin täyttäminen edellyttäisi sitä, että näiden artiklojen tulkinnan, jota on pyydetty toisessa ja kolmannessa kysymyksessä, on lisäksi oltava objektiivisesti tarpeen ratkaisun antamiseksi pääasian asiakysymyksessä; nyt käsiteltävässä asiassa näin ei ole.

145    Toiseksi on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin on aiemmin katsonut, että sellaisten unionin oikeuden menettelysäännösten tulkintaa koskevat ennakkoratkaisukysymykset voitiin ottaa tutkittaviksi, joita asianomaisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, Weryński, C‑283/09, EU:C:2011:85, 41 ja 42 kohta), nyt käsiteltävässä asiassa esitetyillä toisella ja kolmannella kysymyksellä ei ole tällaista ulottuvuutta (ks. analogisesti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 50 kohta).

146    Kolmanneksi on todettava, että unionin tuomioistuimen vastaus mainittuihin kysymyksiin ei myöskään olisi omiaan antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaa, jonka avulla se voi ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä ennen kuin sen on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatetun oikeusriidan asiakysymys (ks. analogisesti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 51 kohta).

147    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että toinen ja kolmas kysymys on jätettävä tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

148    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion ylin tuomioistuin toteaa lain intressissä tehdyn valituksen johdosta, että ennakkoratkaisupyyntö, jonka alemmanasteinen tuomioistuin on kyseisen artiklan nojalla esittänyt unionin tuomioistuimelle, on lainvastainen, koska esitetyt kysymykset eivät ole merkityksellisiä tai tarpeellisia pääasian ratkaisun kannalta, vaikka tällä toteamuksella ei vaikutetakaan ennakkoratkaisupyynnön sisältävän päätöksen oikeusvaikutuksiin. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate velvoittaa alemmanasteisen tuomioistuimen olemaan soveltamatta tällaista ylimmän kansallisen tuomioistuimen ratkaisua.

2)      SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kurinpitomenettelyn aloittamiselle kansallista tuomaria vastaan sillä perusteella, että hän on esittänyt tämän artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

3)      Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU 5 artiklaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tarjottu tulkkaus ja toimitetut käännökset ovat riittävän laadukkaita, jotta epäilty tai syytetty voi ymmärtää häntä koskevan syytteen, ja että tulkkaus voi olla kansallisten tuomioistuinten valvonnan kohteena.

Direktiivin 2010/64 2 artiklan 5 kohtaa ja tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU 4 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilö tuomitaan poissaolevana, jos tarjotun tulkkauksen epäasianmukaisuuden vuoksi hänelle ei ole ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää, tai jos on mahdotonta määrittää tarjotun tulkkauksen laatua ja siten todeta sitä, että henkilölle on ilmoitettu häntä koskevasta syytteestä kielellä, jota hän ymmärtää.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: unkari.