Yhdistetyt asiat C‑25/14 jaC‑26/14

Union des syndicats de l’immobilier (UNIS)

vastaan

Ministre du Travail, de l’Emploi ja de la Formation professionnelle et du Dialogue social

ja

Syndicat national des résidences de tourisme (SNRT) ym.

ja

Beaudout Père Fils SARL

vastaan

Ministre du Travail, de l’Emploi ja de la Formation professionnelle et du Dialogue social ym.

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 56 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet – Avoimuusvelvoite – Velvoitteen soveltamisala – Kansalliset kollektiivisopimukset – Yleistä järjestelmää täydentävä sosiaaliturvajärjestelmä – Se, että työmarkkinaosapuolet nimeävät vakuutuslaitoksen hallinnoimaan järjestelmää – Järjestelmän määrääminen yleissitovaksi ministeriön asetuksella kaikkien asianomaisen toimialan palkattujen työntekijöiden ja työnantajien osalta – Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun ajallisten vaikutusten rajoittaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.12.2015

1.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perussopimuksen määräykset – Palveluja, jotka edellyttävät kansallisten viranomaisten toimenpiteitä, koskevan konsession myöntäminen – Avoimuusperiaatteen noudattaminen – Varma rajat ylittävä intressi

(SEUT 56 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Mahdollinen rajat ylittävän intressin olemassaolo – Seikat, joiden avulla voidaan antaa hyödyllinen vastaus

(SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla)

3.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Yhdenvertainen kohtelu – Avoimuusvelvoite – Se, että kollektiivisopimuksella annetaan tehtäväksi pakollisen täydentävän vakuutusturvajärjestelmän hallinnoiminen työmarkkinaosapuolten valitsemalle yhdelle ainoalle taloudelliselle toimijalle – Mainitun sopimuksen yleissitovaksi määrääminen kaikkien tietyn toimialan työnantajien ja palkattujen työntekijöiden osalta – Riittävän julkisuuden, jonka perusteella kyetään ottamaan huomioon edullisemman tarjouksen olemassaoloon liittyvät tiedot, puuttuminen – Tilanne, jota ei voida hyväksyä

(SEUT 56 artikla)

4.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tulkinta – Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset – Taannehtiva vaikutus – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Julkisten hankintojen alan erityisominaisuudet – Erityisen herkkään sosiaaliseen tilanteeseen liittyvä täydentävä vakuutusturvasopimus

1.        Kun kyse on sellaisten palvelujen tarjoamisesta, jotka edellyttävät kansallisten viranomaisten toimenpiteitä, kuten palvelukonsession myöntämistä, avoimuusvelvoitetta ei sovelleta kaikkiin toimenpiteisiin vaan ainoastaan niihin, joihin liittyy varma rajat ylittävä intressi sen vuoksi, että ne saattavat objektiivisesti kiinnostaa sellaisia talouden toimijoita, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin kuin siihen, johon konsession myöntävä hankintaviranomainen kuuluu.

Varman rajat ylittävän intressin olemassaoloa on arvioitava kaikkien merkityksellisten kriteerien, kuten hankintasopimuksen taloudellisen merkityksen, hankintasopimuksen maantieteellisen suorittamispaikan tai sen teknisten piirteiden perusteella ottaen huomioon kyseisen sopimuksen ominaispiirteet.

(ks. 27 ja 30 kohta)

2.        Kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklasta ilmenee, unionin tuomioistuimen on pystyttävä löytämään ennakkoratkaisupyynnöstä selostus niistä tosiseikoista, joihin kysymykset perustuvat, sekä muun muassa yhteydestä näiden tosiseikkojen ja kysymysten välillä. Sellaisten tarpeellisten seikkojen toteaminen, joiden perusteella voidaan tarkistaa, onko olemassa varma rajat ylittävä intressi, samoin kuin yleisesti kaikki toteamiset, jotka kansallisten tuomioistuinten on tehtävä ja joista unionin primaarioikeuden tai johdetun oikeuden toimen sovellettavuus riippuu, olisi näin ollen tehtävä ennen asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välillä ennakkoratkaisumenettelyssä vallitsevan yhteistyön hengen vuoksi tällaisten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensin tekemien toteamisten, jotka liittyvät varman rajat ylittävän intressin mahdolliseen olemassaoloon, puuttumisesta ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että pyyntö on jätettävä tutkimatta, jos unionin tuomioistuin katsoo asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella, että se voi antaa hyödyllisen vastauksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle. Asia on näin erityisesti, kun ennakkoratkaisupyyntö sisältää riittävästi merkityksellisiä seikkoja tällaisen intressin mahdollisen olemassaolon arvioimiseksi.

(ks. 28–29 kohta)

3.        SEUT 56 artiklasta johtuva avoimuusvelvoite on esteenä sille, että jäsenvaltio määrää yleissitovaksi kaikkien tietyn toimialan työnantajien ja palkattujen työntekijöiden osalta kollektiivisopimuksen, jonka tämän toimialan työnantajia ja palkattuja työntekijöitä edustavat järjestöt ovat tehneet ja jossa palkattuja työntekijöitä varten perustetun pakollisen täydentävän vakuutusturvajärjestelmän hallinnoiminen uskotaan yhdelle ainoalle työmarkkinaosapuolen valitsemalle talouden toimijalle ilman, että kansallinen lainsäädäntö edellyttää riittävää julkisuutta, jonka perusteella toimivaltainen viranomainen kykenisi ottamaan täysimääräisesti huomioon edullisemman tarjouksen olemassaoloon liittyvät tiedot.

Koska juuri viranomaisen toiminnalla luodaan yksinoikeus, tässä toiminnassa on lähtökohtaisesti noudatettava SEUT 56 artiklasta johtuvaa avoimuusvelvoitetta. Tältä osin mainitun yleissitovaksi määräämistä koskevan päätöksen kohteesta eli kyseisestä sopimuksesta ei seuraa, että tämä päätös jäisi SEUT 56 artiklasta johtuvien avoimuusvaatimusten ulkopuolelle.

Vaikka avoimuusvelvoite ei välttämättä edellytäkään tarjouspyynnön esittämistä, se edellyttää riittävää julkisuuta, minkä ansiosta hankintamenettely saadaan yhtäältä avattua kilpailulle ja toisaalta sen puolueettomuutta voidaan valvoa. Se seikka, että yleissopimukset ja kollektiivisopimukset ja niitä täydentävät sopimukset on talletettava hallinnolliseen viranomaiseen ja että ne ovat saatavilla internetissä, ja se, että virallisessa lehdessä julkaistaan ilmoitus aikomuksesta ryhtyä täydentävän sopimuksen osalta yleissitovaksi määräämistä koskevaan menettelyyn, ja se, että asianomaisilla on tämän julkaisemisen johdosta mahdollisuus esittää huomautuksensa, eivät edes yhdessä tarkasteltuina edusta sellaista riittävää julkisuutta, joka takaisi, että asianomaiset toimijat voisivat avoimuusvelvoitteen tavoitteiden mukaisesti ennen kollektiivisopimuksen yleissitovaksi määräämistä koskevan, täysin puolueettomasti tehtävän päätöksen tekemistä ilmoittaa kiinnostuksensa osallistua pääasiassa kyseessä olevan vakuutusturvajärjestelmän hallinnoimiseen.

(ks. 36– 37 kohta ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselma)

4.        Unionin tuomioistuin voi ainoastaan täysin poikkeuksellisesti rajoittaa kaikkien asianomaisten mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi.

Julkisten hankintojen alalla julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 2 d ja 2 f artiklassa, kun niitä luetaan direktiivin 2007/66 johdanto-osan 25–27 perustelukappaleen valossa, sallitaan jäsenvaltioiden tietyin edellytyksin rajoittaa mahdollisuutta hakea muutosta hankintasopimuksiin, joita tehdessä on rikottu unionin oikeutta. Tästä seuraa, että tietyissä olosuhteissa intressi välttää oikeudellista epävarmuutta voi oikeuttaa asettamaan etusijalle jo täytäntöönpantujen sopimusperusteisten tilanteiden vakauden eikä unionin oikeuden noudattamista.

Silloin kun on kyse erityisen herkästä sosiaalisesta asiayhteydestä, unionin tuomioistuimen tuomiossa on täsmennetty oikeudellista tilannetta, joka koskee SEUT 56 artiklasta johtuvan avoimuusvelvoitteen tosiasiallista laajuutta ja jonka perusteella työnantajat ja palkatut työntekijät, jotka eivät suoraan ole olleet osallisina kollektiivisopimusten, joissa nimetään tietty vakuutusturvalaitos ainoaksi vakuutuslaitokseksi hallinnoimaan yhtä tai useampaa täydentävää vakuutusturvajärjestelmää tai terveydenhoitokulujen korvausjärjestelmää, asianomaisen toimijan kaikkien työnantajien ja työntekijöiden osalta yleissitovaksi määräämistä koskevassa menettelyssä, ovat tehneet sopimusoikeudellisia sitoumuksia, joilla heille myönnetään täydentävää vakuutusturvaa, on syytä todeta, etteivät tämän tuomion vaikutukset koske kollektiivisopimuksia, joissa nimetään yksi ainoa laitos hallinnoimaan täydentävää vakuutusturvajärjestelmää ja jotka viranomainen on saattanut sitoviksi kaikkien tietyn toimialan työnantajien ja palkattujen työntekijöiden osalta ennen tämän tuomion julistamispäivää, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta ennen tätä päivää vireille saatettuihin oikeudellisiin menettelyihin.

(ks. 50–53 kohta sekä tuomiolauselma)