UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2021 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaus – Kolmansissa maissa työskentelevä EUH:n henkilöstö – Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla – Elinolosuhteista maksettavan korvauksen vuosittainen arviointi – Päätös, jolla elinolosuhteista maksettavaa korvausta Etiopiassa työskentelevälle henkilöstölle alennetaan 30 prosentista 25 prosenttiin – Alueellinen johdonmukaisuus – Ilmeiset arviointivirheet

Asiassa T‑119/17 RENV,

Ruben Alba Aguilera,kotipaikka Addis Abeba (Etiopia), ja muut kantajat, joiden nimet luetellaan liitteessä,(1) edustajanaan asianajaja S. Orlandi,

kantajina,

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH),asiamiehinään S. Marquardt ja R. Spáč, avustajinaan asianajajat M. Troncoso Ferrer, C. García Fernández ja F.-M. Hislaire,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta ja jossa vaaditaan kumottavaksi EUH:n 19.4.2016 tekemä päätös ADMIN(2016) 7, jolla vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettu korvaus elinolosuhteista – Varainhoitovuosi 2016, siltä osin kuin sillä alennettiin 1.1.2016 alkaen korvausta elinolosuhteista, jota maksetaan Etiopiassa työskentelevälle Euroopan unionin henkilöstölle

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit P. Nihoul ja J. Martín y Pérez de Nanclares (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 11.11.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Henkilöstösäännöt

1        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan käsiteltävässä oikeusriidassa (jäljempänä henkilöstösäännöt), 1 b artiklan a alakohdassa täsmennetään, että jollei henkilöstösäännöissä toisin säädetä, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) pidetään näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa unionin toimielimenä.

2        Henkilöstösääntöjen 101 a artikla on VIII b osaston ainoa artikla. Tässä artiklassa säädetään, että ”henkilöstösääntöjen liitteessä X määrätään kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavista erityisistä poikkeusmääräyksistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilöstösääntöjen muiden säännösten soveltamista”.

3        Henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kunkin toimielimen nimittävä viranomainen hyväksyy yleiset säännökset – – henkilöstösääntöjen täytäntöön panemiseksi kuultuaan henkilöstökomiteaa ja henkilöstösääntökomiteaa”.

4        Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavat erityiset poikkeusmääräykset”, säädetään, että ”nimittävä viranomainen voi poikkeuksellisesti myöntää virkamiehelle erityisellä perustellulla päätöksellä virkistyslomaa hänen asemapaikkansa erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi. Nimittävä viranomainen päättää kunkin tällaisen paikan osalta sen kaupungin tai ne kaupungit, joissa loma voidaan pitää.”

5        Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Korvaus elinolosuhteista vahvistetaan virkamiehen asemapaikan sijainnin mukaan prosentteina viitemäärästä. Tämä viitesumma muodostuu peruspalkan kokonaismäärästä sekä ulkomaankorvauksesta, kotitalouslisästä ja huollettavana olevaa lasta koskevasta lisästä, joista vähennetään henkilöstösäännöissä tai niiden soveltamisesta annetuissa asetuksissa tarkoitetut pakolliset vähennykset.

Korvausta elinolosuhteista ei makseta, jos työntekijä työskentelee maassa, jonka elinolosuhteiden voidaan katsoa vastaavan tavanomaisia olosuhteita Euroopan unionissa.

Muita asemapaikkoja varten korvaus elinolosuhteista vahvistetaan ottaen huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

–      terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso

–      turvallisuus

–      ilmasto

–      eristyneisyyden aste

–      muut paikalliset elinolosuhteet.

Nimittävä viranomainen arvioi vuosittain ja muuttaa tarvittaessa kutakin asemapaikkaa varten vahvistettua korvausta elinolosuhteista saatuaan henkilöstökomitean lausunnon

Nimittävä viranomainen voi päättää myöntää elinolosuhteista maksettavan korvauksen lisäksi lisäpalkkion, jos virkamies on määrätty enemmän kuin kerran vaikeana tai erittäin vaikeana pidettyyn asemapaikkaan – –

2.      Jos elinolosuhteet asemapaikassa vaarantavat virkamiehen henkilökohtaisen turvallisuuden, hänelle maksetaan tilapäinen lisäkorvaus nimittävän viranomaisen erityisellä perustellulla päätöksellä – –

3.      Nimittävä viranomainen päättää tämän artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.”

 Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot

6        Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, sellaisina kuin niitä sovelletaan käsiteltävässä oikeusriidassa (jäljempänä palvelussuhteen ehdot), 10 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että henkilöstösääntöjen VIII b osastoa sovelletaan kolmannessa maassa työskenteleviin väliaikaisiin toimihenkilöihin soveltuvin osin.

7        Palvelussuhteen ehtojen 118 artiklassa säädetään, että henkilöstösääntöjen liitettä X sovelletaan kolmannessa maassa työskenteleviin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin soveltuvin osin, lukuun ottamatta kyseisen liitteen 21 artiklaa, jota sovelletaan tietyissä tilanteissa. Tämän säännöksen mukaan toimielin vastaa virkamiesten asunnosta asemapaikassa aiheutuvista tietyistä kuluista.

 EUH:n päätökset

8        Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 17.12.2013 tekemä päätös HR DEC(2013) 013, joka liittyy henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettuihin elinolosuhteista maksettavaan korvaukseen ja täydentävään korvaukseen (jäljempänä 17.12.2013 tehty päätös), koskee henkilöstösääntöjä ja palvelussuhteen ehtoja, muun muassa tätä 10 artiklaa, ja siinä täsmennetään, että se tehtiin henkilöstökomitean kuulemisen jälkeen. Päätöksen tarkoituksena on sen ainoan perustelukappaleen mukaan vahvistaa sisäiset suuntaviivat, jotka koskevat muun muassa korvausta elinolosuhteista (jäljempänä elinolosuhdekorvaus).

9        17.12.2013 tehdyn päätöksen 1 artiklassa säädetään, että ”[nimittävä viranomainen] arvioi henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tekijöitä, ja se voi tukeutua muun muassa tietoihin, joita se on saanut luotettavista kansainvälisistä, julkisista tai yksityisistä lähteistä, jäsenvaltioilta, unionin edustustoilta sekä unionin toimielinten ja elinten yksiköiltä.”

10      17.12.2013 tehdyn päätöksen 2 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan sanamuoto on seuraava:

”EUH:n henkilöstökomitean ja komission henkilöstökomitean lausunnon saatuaan [nimittävä viranomainen] määrittelee [elinolosuhdekorvauksen] prosenttiosuudet eri asemapaikkoja varten. Nämä prosenttiosuudet on jaettu kahdeksaan luokkaan (0, 10, 15, 20, 25, 30, 35 ja 40 prosenttia) tekijöiden mukaan – –

Korvausta elinolosuhteista ei makseta, jos työntekijä työskentelee maassa, jonka elinolosuhteiden voidaan katsoa vastaavan tavanomaisia olosuhteita Euroopan unionissa.”

11      17.12.2013 tehdyn päätöksen 7 artiklan toisessa kohdassa on esimerkinomainen luettelo tekijöistä, jotka muun muassa otetaan huomioon elinolosuhdekorvauksen vahvistamisessa ja jotka vastaavat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainittuja tekijöitä. Tämän artiklan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kohdassa todetaan seuraavaa:

”[Nimittävä viranomainen] pisteyttää kunkin osatekijän vaikeusasteikon mukaan. Nämä tiedot kootaan vertailutaulukkoon, josta lasketaan lopullinen pistemäärä, jonka perusteella [elinolosuhdekorvauksen] prosenttimäärä määritetään.

EUH laatii noudatettavasta menetelmästä ohjeet yhteistyössä asiasta vastaavien komission yksiköiden kanssa ja [elinolosuhdekorvausta] käsittelevää teknistä ryhmää kuultuaan.

[Elinolosuhdekorvausta] käsittelevä tekninen ryhmä on tilapäinen neuvoa-antava työryhmä, joka koostuu yhtäältä EUH:n ja toisaalta komission virkamiehistä ja henkilöstön edustajista. Henkilöstön edustajat nimeää kyseisen toimielimen henkilöstökomitea. [Elinolosuhdekorvausta] käsittelevä tekninen ryhmä antaa suosituksia [nimittävän viranomaisen] pyynnöstä. Sitä kuullaan erityisesti 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä.”

12      17.12.2013 tehdyn päätöksen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa täsmennetään, että tämän päätöksen säännöksiä sovelletaan vastaavasti väliaikaisiin toimihenkilöihin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

13      EUH:n hallintopääjohtaja ad interim antoi 3.12.2014 tekemässään päätöksessä EEAS DEC(2014) 049 suuntaviivat, joissa määritetään muun muassa elinolosuhteista maksettavien korvausten vahvistamisessa noudatettava menetelmä (jäljempänä suuntaviivat), 17.12.2013 tehdyn päätöksen ja erityisesti sen 2 ja 7 artiklan perusteella sekä henkilöstösääntöjen liitteen X ja erityisesti siinä olevan 8 ja 10 artiklan perusteella, EUH:n henkilöstökomiteaa ja komission henkilöstökomiteaa kuultuaan.

14      Suuntaviivojen 1 artiklan 1 kohdassa on luettelo osatekijöistä, jotka on otettava huomioon elinolosuhdekorvauksen vahvistamisessa ja jotka vastaavat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainittuja tekijöitä. Suuntaviivojen 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.      Kukin osatekijä on arvioitava erikseen ja pisteytettävä seuraavasti:

–      1 piste, jos elinolosuhteet vastaavat Euroopan unionin olosuhteita,

–        2 pistettä, jos elinolosuhteet ovat kohtalaisen vaikeat verrattuna Euroopan unionin olosuhteisiin,

–        3 pistettä, jos elinolosuhteet ovat vaikeat verrattuna Euroopan unionin olosuhteisiin,

–        4 pistettä, jos elinolosuhteet ovat erittäin vaikeat verrattuna Euroopan unionin olosuhteisiin,

–        5 pistettä, jos elinolosuhteet ovat äärimmäisen vaikeat verrattuna Euroopan unionin olosuhteisiin.

3.      Tämän arvioinnin mukaista pisteytystä voidaan oikaista 3 artiklassa olevien seikkojen perusteella kolmannessa [vaiheessa]. Tietyn maan osalta myönnettävä enimmäispistemäärä on 25 pistettä. [Elinolosuhdekorvaus] vahvistetaan seuraavan asteikon mukaisesti:

–        – –

–        25 prosenttia, jos pistemäärä on 12 tai 13 [pistettä]

–        30 prosenttia, jos pistemäärä on 14 tai 15 [pistettä]

–        – –”

15      Suuntaviivojen 2 artiklan 1 ja 5 kohdassa todetaan seuraavaa:

”1.      Terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet

[Osatekijän] 'Terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet' pisteytys määräytyy International SOS:n laatiman vertailevan terveyspalvelukartan ja tapauksen mukaan muista luotettavista kansainvälisistä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatujen tietojen [perusteella].

International SOS:n laatimassa terveyspalvelukartassa luokitellaan maiden terveyspalvelut arvioimalla useita tekijöitä, kuten saatavilla olevien terveys- ja hammashoitopalveluiden tasoa, reseptilääkkeiden saatavuutta, vakavien tartuntatautien esiintymistä ja kulttuuriin, kieleen tai hallintoon liittyvien esteiden olemassaoloa, viisiportaisen asteikon perusteella, joka ulottuu 'lievästä riskistä' 'äärimmäiseen riskiin'.

– –

5.      Muut paikalliset olosuhteet

[Osatekijän] 'Muut paikalliset olosuhteet' pisteytys määräytyy edustustoilta saatuihin kyselyvastauksiin sisältyvien ja tapauksen mukaan muista luotettavista kansainvälisistä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatujen tietojen [perusteella].

Edustustoilta saadut tiedot koskevat seuraavia seikkoja:

–        tavaroiden hankintaedellytykset,

–        julkiset palvelut,

–        henkilökunnan lasten koulujärjestelmä,

–        puolisoiden työskentelymahdollisuudet,

–        urheilu- ja kulttuuritoiminta.”

16      Suuntaviivojen 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kolmivaiheinen järjestelmä”, säädetään seuraavaa:

”Maakohtainen arviointi toteutetaan kolmessa vaiheessa seuraavasti:

1.      Alustava maakohtainen arviointi, joka toteutetaan hallinnollisella tasolla – –

2.      Väliarviointi: alustavan arvioinnin tarkistus, jossa varmistetaan alueellinen yhtenäisyys ja suoritetaan vertailu muihin samankaltaisiin maihin (– – yhdessä EUH:n yksiköiden ja komission maantieteellisten yksiköiden kanssa).

3.      Loppuarviointi ja vertailu jäsenvaltioiden tietoihin sekä edustustoja käsittelevän ohjauskomitean (EUDEL) kuuleminen.

Vaihe 1: Alustava arviointi.

Hallintoyksiköt laativat kustakin osatekijästä alustavan arvioinnin pisteyttämällä ne yhdestä viiteen edellä 2 kohdassa kuvatun järjestelmän mukaisesti. Tulokset viedään vertailutaulukkoon ja laaditaan arvio talousarviovaikutuksista.

Vaihe 2: Arvioinnin tarkistus alueellisen yhtenäisyyden varmistamiseksi ja vertailun suorittamiseksi muihin samankaltaisiin maihin.

Alueellisessa arvioinnissa otetaan huomioon alueelliset vastaavuudet ja eroavuudet, eristyneisyyteen vaikuttavat tekijät tai paikalliset olosuhteet, jotka kyseisellä alueella ovat keskenään vertailukelpoisia. Maantieteelliset yksiköt arvioivat, vaikuttavatko vaiheen 1 tulokset alueellisesti tarkasteltuina asianmukaisilta. Menettelyn tässä vaiheessa tarkastetaan vastaavalla tavalla vertaismaiden (kehitystasoltaan samankaltaiset maat tai muut nousevan talouden maat, OECD-maat, pinta-alaltaan pienet maat tai saarialueet) tulokset.

Toisen vaiheen päätteeksi laaditaan raportti, johon sisältyy yhteenveto saaduista lausunnoista sekä arvio talousarviovaikutuksista.

Vaihe 3: Loppuarviointi.

Loppuarvioinnin yhteydessä vaiheiden 1 ja 2 tulokset toimitetaan edustustoja käsittelevän ohjauskomitean (EUDEL) käsiteltäviksi. Menettelyn tässä vaiheessa EUDEL vertailee tuloksia ja esittää niistä lopullisen arvionsa, joka perustuu

–        johdonmukaisuuteen pisteytyksen ja kunkin jäsenvaltion laatimien vertailukelpoisten vaikeuksien mallien tai muiden julkisten tai yksityisten vertailukelpoisten vaikeuksien mallien välillä,

–        perusteelliseen tarkastukseen, joka koskee yleisen politiikan tavoitteiden, rekrytointivaikeuksien ja muiden seikkojen, jotka eivät sisälly tavanomaisiin osatekijöihin, kuten epätavallisten kriisitilanteiden (epidemiat, kriisit jne.) riittävää huomioon ottamista vaiheiden 1 ja 2 väliaikaisissa tuloksissa.

Loppuarvioinnissa pisteytystä voidaan oikaista. Arvioinnista laaditaan loppuraportti, johon sisältyy menettelyjen ja päätelmien kuvaus, pisteytyksiin tehtyjen oikaisujen perustelut mukaan luettuina, sekä arvio talousarviovaikutuksista.”

17      Suuntaviivojen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[17.12.2013 tehdyn päätöksen] 7 artiklan mukaan [elinolosuhdekorvausta] käsittelevää teknistä ryhmää on kuultava.

[Nimittävä viranomainen] vahvistaa kussakin asemapaikassa sovellettavan [elinolosuhdekorvauksen] määrän.”

18      Suuntaviivojen 5 artikla kuuluu seuraavasti:

”Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 8 artiklan mukaisesti nimittävä viranomainen voi myöntää virkistyslomaa asemapaikan erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi. Virkistyslomaa myönnetään [elinolosuhdekorvauksen määrittämiseen sovellettavan] pisteytyksen ja seuraavan asteikon mukaisesti:

–        1 virkistysloma[päivä], jos pistemäärä on suurempi kuin 13 [pistettä] mutta pienempi tai yhtä suuri kuin 17 [pistettä]

– –”

 Tosiseikat

19      Kantajina olevat Ruben Alba Aguilera ja liitteessä mainitut henkilöt ovat unionin virkamiehiä taikka väliaikaisia tai sopimussuhteisia toimihenkilöitä, jotka työskentelivät Etiopiassa jäljempänä 20 kohdassa mainitun päätöksen tekemisen ajankohtana.

20      EUH:n talousarvioista ja hallinnosta vastaava pääjohtaja teki 19.4.2016 päätöksen ADMIN(2016) 7, jolla vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettu korvaus elinolosuhteista – Varainhoitovuosi 2016 [ADMIN(2016) 7] (jäljempänä riidanalainen päätös) ja jossa tarkistettiin kolmansissa maissa työskentelevälle henkilöstölle elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrää 1.1.2016 alkaen. Päätöksen johdosta Etiopian edustustossa työskentelevälle unionin henkilöstölle elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrä aleni 30 prosentista 25 prosenttiin viitesummasta.

21      EUH:n talousarvioista ja hallinnosta vastaava pääjohtaja teki samana päivänä päätöksen, joka koski kolmansissa maissa työskenteleville virkamiehille, väliaikaisille toimihenkilöille ja sopimussuhteisille toimihenkilöille myönnettävää virkistyslomaa. Suuntaviivojen 5 artiklan mukaisesti elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrän alentaminen, jota sovellettiin Etiopiassa työskentelevään unionin henkilöstöön, johti siihen, että kantajat eivät enää saaneet virkistyslomaa.

22      Kantajat tekivät 13.7.2016 ja 18.7.2016 välisenä aikana kukin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla nimittävälle viranomaiselle ja viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskeva sopimus, valituksen riidanalaisesta päätöksestä ja riitauttivat Etiopiassa työskentelevään unionin henkilöstöön sovellettavan elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrän alentamisen 1.1.2016 alkaen.

23      Nimittävä viranomainen hylkäsi kantajien valitukset 9.11.2016 tekemällään yhdellä ainoalla päätöksellä (jäljempänä päätös valitusten hylkäämisestä).

 Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa

24      Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa he vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä 1.1.2016 alkaen alennetaan Etiopiassa työskentelevälle unionin henkilöstölle elinolosuhteista maksettavaa korvausta 30 prosentista 25 prosenttiin viitemäärästä, EUH:n velvoittamista maksamaan heille kiinteämääräisen summan, jonka määrän unionin yleinen tuomioistuin määrittelee oikeuden ja kohtuuden mukaan, korvauksena heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, ja EUH:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      Kantajat esittivät kumoamisvaatimustensa tueksi unionin yleisessä tuomioistuimessa kolme kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koski henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten (jäljempänä yleiset täytäntöönpanomääräykset) antamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä. Toinen kanneperuste koski henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan rikkomista siltä osin kuin EUH käytti suuntaviivoissa tietyssä asemapaikassa elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrän vahvistamiseksi menetelmää, jossa otettiin huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate. Kolmas kanneperuste koski lopuksi ilmeisiä arviointivirheitä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvioinnissa kyseessä olevan elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamisessa.

26      Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 13.4.2018 antamassaan tuomiossa Alba Aguilera ym. v. EUH (T-119/17, EU:T:2018:183; jäljempänä alkuperäinen tuomio) sille esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sitä oli vaadittu, ilman, että oli tarpeen tutkia toista ja kolmatta kanneperustetta. Se hylkäsi lisäksi sille esitetyt vahingonkorvausvaatimukset ja velvoitti EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      EUH teki 26.6.2018 valituksen alkuperäisestä tuomiosta unionin tuomioistuimeen. EUH:n valitus koskee tätä tuomiota siltä osin kuin siinä kumotaan riidanalainen päätös ja näin ollen määrätään EUH korvaamaan oikeudenkäyntikulut. EUH:n valitus ei koske tämän tuomion niitä perusteluja, joilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sille esitetyt vahingonkorvausvaatimukset. Koska kantajat eivät ole esittäneet liitännäisvalitusta, alkuperäisen tuomion vahingonkorvausvaatimusta koskevat päätelmät ovat näin ollen tulleet oikeusvoimaisiksi.

28      EUH vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee oikeudellista virhettä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmannen kohdan tulkinnassa siltä osin kuin siinä asetettu velvollisuus antaa yleiset täytäntöönpanomääräykset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti merkitsee sen mukaan velvollisuutta antaa koko tätä liitettä koskevat yleiset täytäntöönpanomääräykset ja joista toinen koskee kyseisessä liitteessä olevan 10 artiklan tulkitsemisessa tapahtunutta oikeudellista virhettä siltä osin kuin tämä säännös on siinä määrin epäselvä ja epätäsmällinen, että sitä saatetaan soveltaa mielivaltaisesti, minkä vuoksi on tarpeen antaa yleiset täytäntöönpanomääräykset.

29      Unionin tuomioistuin hyväksyi 26.2.2020 antamassaan tuomiossa EUH v. Alba Aguilera ym. (C‑427/18 P, EU:C:2020:109; jäljempänä valituksesta annettu tuomio) yhtäältä EUH:n ensimmäisen valitusperusteen ja katsoi näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmas kohta on säännös, jossa asetetaan nimenomainen velvollisuus antaa koko tämän liitteen yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä, ja kun se päätteli siitä, että EUH:n oli annettava kyseisen liitteen 10 artiklan yleiset täytäntöönpanomääräykset ennen kuin se saattoi laillisesti antaa riidanalaisen päätöksen (valituksesta annettu tuomio, 83 kohta).

30      Unionin tuomioistuin katsoi toisaalta, että toinen valitusperuste perustui alkuperäisen tuomion virheelliseen tulkintaan, ja hylkäsi sen perusteettomana. Unionin tuomioistuin katsoi tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset alkuperäisessä tuomiossa eivät liittyneet henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan luonteeseen (valituksesta annettu tuomio, 93 ja 94 kohta).

31      Koska ensimmäinen valitusperuste oli perusteltu, unionin tuomioistuin ensinnäkin kumosi osittain alkuperäisen tuomion. Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin oli alkuperäisessä tuomiossa hyväksynyt kantajien ensimmäisen kanneperusteen tutkimatta toista ja kolmatta kanneperustetta, unionin tuomioistuin katsoi seuraavaksi, ettei asia ollut ratkaisukelpoinen ja palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen. Unionin tuomioistuin totesi lopuksi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset tässä oikeusasteessa asian palauttamisen jälkeen

32      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti kantajille 2.3.2020 päivätyssä kirjeessään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että näiden oli jätettävä kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin valituksesta annettu tuomio olisi otettava huomioon asian ratkaisussa, kahden kuukauden ja siihen pitkien etäisyyksien vuoksi lisätyn kymmenen päivän kuluessa siitä, kun valituksesta annettu tuomio oli annettu niille tiedoksi.

33      EUH ja kantajat ovat jättäneet valituksesta annetusta tuomiosta tehtäviä päätelmiä koskevat kirjalliset huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.5.2020.

34      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 30.9.2020 työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettuina prosessinjohtotoimina asianosaisia vastaamaan joukkoon kysymyksiä ja EUH:ta esittämään tietyt asiakirjat. Asianosaiset vastasivat kysymyksiin ja noudattivat asiakirjojen esittämistä koskevaa pyyntöä asetetussa määräajassa.

35      Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 11.11.2020 pidetyssä istunnossa.

36      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä alennetaan 1.1.2016 lähtien Etiopiassa työskentelevälle unionin henkilöstölle maksettavaa elinolosuhdekorvausta

–        velvoittaa EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

37      EUH vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa, valitusasteessa ja palauttamismenettelyssä.

 Oikeudellinen arviointi

38      Kantajat esittävät kolme kanneperustetta kanteensa tueksi. Ensimmäinen kanneperuste perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin. Toinen kanneperuste koskee henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan rikkomista siltä osin kuin EUH käytti suuntaviivoissa tietyssä asemapaikassa elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamiseksi menetelmää, jossa otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate. Lopuksi kolmas kanneperuste koski ilmeisiä arviointivirheitä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvioinnissa kyseisen elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamisessa.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin

39      Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimet voivat kunkin asian olosuhteet huomioon ottaen arvioida, voidaanko kanneperuste hylätä hyvän oikeudenhoidon perusteella lausumatta ensin sen tutkittavaksi ottamisesta (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 51 ja 52 kohta ja tuomio 5.4.2017, Ranska v. komissio, T‑344/15, EU:T:2017:250, 92 kohta).

40      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ottaen huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja prosessiekonomiset syyt on tarpeen tarkastella käsiteltävän kanneperusteen perusteltavuutta tutkimatta ensin sen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä – jotka EUH on riitauttanut sillä perusteella, että tämän kanneperusteen perustelut on esitetty vasta valituksesta annetun tuomion jälkeen –, koska tämä kanneperuste on joka tapauksessa jäljempänä esitetyistä syistä hylättävä perusteettomana.

41      Kantajat väittävät, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa saatetaan soveltaa mielivaltaisesti, koska se on epäselvä ja epätäsmällinen, minkä vuoksi yleisten täytäntöönpanomääräysten antaminen olisi pakollista.

42      Ne katsovat ensinnäkin lähinnä, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan lainsäädännöllisen kehityksen yhteydessä tämän artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa olevan tekijöiden luettelon esimerkinomainen luonne ja se, että nimittävällä viranomaisella tai viranomaisella, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskeva sopimus, on laaja harkintavalta elinolosuhdekorvauksen vahvistamisessa, ovat seikkoja, jotka edellyttävät yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista. Kantajien mukaan tämä laaja harkintavalta ulottuu tarkemmin sanottuna käytetyn menetelmän vahvistamiseen ja huomioon otettaviin tekijöihin ja niiden arvoihin sekä kertoimiin ja prosenttiosuuksiin, joita sovelletaan elinolosuhdekorvaukseen.

43      Kantajat väittävät toiseksi lähinnä, että se, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 3 kohdassa säädetään, että nimittävä viranomainen päättää tämän artiklan ”soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä”, ei ole esteenä sille, että elinolosuhdekorvauksen vahvistamisessa nämä yksityiskohtaiset säännöt annetaan yleisten täytäntöönpanomääräysten muodossa.

44      Kantajat katsovat tältä osin lähinnä, että koska henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa säädetään erityyppisistä korvauksista ja lisäkorvauksista, joiden myöntäminen tapahtuu erityyppisillä päätöksillä, yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä ei olisi annettava koko tämän säännöksen osalta. Kantajien mukaan tämä seikka saattaa olla selityksenä sille, että lainsäätäjä on asettanut nimittävälle viranomaiselle tai viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskeva sopimus, velvollisuuden antaa ”soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt”. Kantajat huomauttavat erityisesti, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa säädetään lisäpalkkiosta, jos virkamies on määrätty enemmän kuin kerran vaikeana tai erittäin vaikeana pidettyyn asemapaikkaan, ja 2 kohdassa tilapäisestä lisäkorvauksesta, jos elinolosuhteet asemapaikassa vaarantavat virkamiehen henkilökohtaisen turvallisuuden. Kantajien mukaan toisin kuin elinolosuhdekorvauksen osalta, näiden lisäpalkkioiden ja tilapäisten lisäkorvauksen myöntäminen tapahtuu yksittäisillä päätöksillä, jotka eivät edellytä yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista.

45      Kantajat katsovat kolmanneksi, että se, että elinolosuhdekorvauksen vuosittainen tarkistaminen edellyttää henkilöstökomitean kuulemista, ei ole esteenä sille, että nimittävä viranomainen tai viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskeva sopimus, antavat etukäteen tätä säännöstä koskevia yleisiä täytäntöönpanomääräysiä henkilöstökomiteaa ja henkilöstösääntökomiteaa kuultuaan. Ne katsovat lisäksi, että henkilöstösääntökomitean lausunto on välttämätön, jotta voidaan taata, että arviointiperusteet, joiden perusteella määritetään kolmansissa maissa vallitsevat elinolosuhteet, on laadittu abstraktisti ja irrallaan kaikista menettelyistä, joilla on tarkoitus tarkistaa elinolosuhdekorvauksen määrää, sen välttämiseksi, että hallinnon mahdollisesti haluama lopputulos ei vaikuta näiden arviointiperusteiden valintaan.

46      Kantajat väittävät lopuksi neljänneksi, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 20.12.2018 tekemä päätös ADMIN(2018) 35, jolla annetaan yleiset täytäntöönpanomääräykset, jotka koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettuja elinolosuhdekorvauksia ja tilapäisiä lisäkorvauksia (jäljempänä vuoden 2018 yleiset täytäntöönpanomääräykset), vahvistaa niiden arvioinnin. Ne katsovat nimittäin lähinnä, että vaikka EUH ei ole katsonut olevansa velvollinen antamaan yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, se on antaessaan lopulta vuoden 2018 yleiset täytäntöönpanomääräykset implisiittisesti mutta väistämättä tunnustanut tämän velvollisuuden siltä osin kuin tässä liitteessä olevaa 10 artiklaa saatetaan soveltaa mielivaltaisesti.

47      EUH kiistää kantajien väitteet.

48      Oikeuskäytännön mukaan nimenomaisen maininnan puuttuessa henkilöstösääntöjen 110 artiklan muodollisten edellytysten mukaisten täytäntöönpanotoimien antamista koskevan velvollisuuden voidaan katsoa olevan olemassa ainoastaan poikkeuksellisesti, eli silloin, kun henkilöstösääntöjen säännökset ovat siinä määrin epäselviä ja epätäsmällisiä, ettei niitä voida soveltaa ilman mielivaltaa (ks. tuomio 17.3.2016, Vanhalewyn v. EUH, T‑792/14 P, EU:T:2016:156, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      On korostettava, että henkilöstösääntöjen 110 artiklan muodollisten edellytysten mukaisten täytäntöönpanotoimien antamista koskeva velvollisuus on luonteeltaan poikkeuksellinen. On huomattava tältä osin, että oikeuskäytännössä on hyväksytty, että henkilöstösäännöissä olevien aukkojen vuoksi toimielimille jää tiettyä liikkumavaraa, jota rajoittaa velvollisuus varmistaa asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet oikeudenmukaisin edellytyksin (tuomio 8.7.1965, Willame v. komissio, 110/63, EU:C:1965:71, s. 815).

50      Käsiteltävässä asiassa on näin ollen tutkittava, onko henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla siinä määrin epäselvä ja epätäsmällinen, että sitä saatetaan soveltaa mielivaltaisesti.

51      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että on ymmärrettävä se, että kantajien väitteet koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa ainoastaan siltä osin kuin siinä säädetään elinolosuhdekorvauksesta mutta eivät siltä osin kuin se koskee lisäkorvausta tai tilapäistä lisäkorvausta, joista säädetään tämän artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa ja 2 kohdassa.

52      On todettava ensinnäkin, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainitut tekijät ovat selkeitä ja täsmällisiä – vaikka ne eivät olekaan rajoittavia. Terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso, turvallisuus, ilmasto ja eristyneisyyden aste ovat nimittäin kaikki konkreettisia ja riittävän objektiivisia tekijöitä, joten niitä ei voida soveltaa mielivaltaisesti.

53      Vaikka tekijän osalta, joka koskee ”mu[ita] paikallis[ia] elinolosuhte[ita]”, on todettava pitävän paikkansa, ettei sitä ole määritelty täsmällisesti henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, on kuitenkin niin, että tämän tekijän sisältö voidaan määrittää, koska sitä tulee käyttää verrattaessa elinolosuhteita asemapaikassa tavanomaisiin olosuhteisiin unionissa.

54      Sama pätee tekijöiden luettelon esimerkinomaisen luonteen osalta. Näiden tekijöiden erityisenä päämääränä oleva elinolosuhteiden vertailu merkitsee nimittäin sitä, että niiden avulla mahdollistetaan tällainen vertailu. Tällä rajoitetaan mahdollisia vaihtoehtoja ja voidaan osaltaan ehkäistä näiden tekijöiden mielivaltaista soveltamista.

55      Kuten julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotuksessa EUH v. Alba Aguilera ym. (C‑427/18 P, EU:C:2019:866, 69 kohta) on todettu, henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on toiseksi luettava yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan nimittävä viranomainen ”päättää tämän artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä”. Nimittävän viranomaisen antamat kyseisen artiklan – erityisesti sen 1 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan – soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen voidaan katsoa olevan abstrakteja sääntöjä ja irrallaan menettelyistä, joilla on tarkoitus määrittää, voidaanko elinolosuhteiden tietyssä maassa yksittäistapauksessa katsoa vastaavan tavanomaisia olosuhteita unionissa.

56      On muistettava lopuksi kolmanneksi, että elinolosuhdekorvauksen määrittämistä arvioidaan vuosittain ja tarvittaessa sitä tarkistetaan henkilöstökomitean kuulemisen jälkeen. Arviointien säännöllisyys ja henkilöstön edustajien, joille elinolosuhdekorvausta maksetaan ja joita tämän korvauksen tarkistaminen saattaa näin ollen koskea, osallistuminen ovat myös takeita, joilla pyritään ehkäisemään mielivaltaisuus henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan täytäntöönpanossa.

57      Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla, siltä osin kuin siinä säädetään elinolosuhdekorvauksesta, ei poikkeuksellisesti edellytä sanamuotonsa, päämääriensä ja menettelyllisten takeiden vuoksi, joista tässä artiklassa säädetään elinolosuhdekorvauksen tarkistamisen osalta – joka tapahtuu vuosittain ja henkilöstökomitean kuulemisen jälkeen – yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista edellä 48 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti.

58      Kantajien muut perustelut eivät voi kumota tätä päätelmää.

59      On huomattava tältä osin, että valituksesta annetun tuomion mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan ja 110 artiklan viimeisimmästä lainsäädännöllisestä kehityksestä ilmenee selvästi, että jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vaatia yleisten täytäntöönpanomääräysten eikä tämän 10 artiklan soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamista, kun se yksinkertaisti tämän säännöksen sisältöä, se olisi ilmaissut tämän nimenomaisesti (valituksesta annettu tuomio, 81 kohta).

60      Kuten kantajat perustellusti korostavat, vaikka se, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 3 kohdassa lisäksi edellytetään tämän säännöksen ”soveltamista koskevi[en] yksityiskohtais[ten] sään[töjen]” antamista, ei ole esteenä sille, että näitä sääntöjä annetaan henkilöstösääntöjen 110 artiklassa tarkoitettujen yleisten täytäntöönpanomääräysten muodossa, tätä muotoa edellytetään kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että todettaisiin jonkin kyseisen liitteen säännöksistä olevan siinä määrin epäselvä ja epätäsmällinen, että sitä saatettaisiin soveltaa mielivaltaisesti. Kuten edellä 57 kohdassa on kuitenkin todettu, asia ei ole näin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan osalta siltä osin kuin siinä säädetään elinolosuhdekorvauksesta.

61      On myös hylättävä kantajien väite, jonka mukaan vuoden 2018 yleisten täytäntöönpanomääräysten antamisella olisi vahvistettu, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa saatetaan soveltaa mielivaltaisesti ja se edellyttäisi näin ollen yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista. Tältä osin EUH:n unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, että vuoden 2018 yleisten täytäntöönpanomääräysten antamisella pyrittiin noudattamaan unionin yleisen tuomioistuimen senhetkistä vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka kumottiin valituksesta annetulla tuomiolla näiden yleisten täytäntöönpanomääräysten antamisen jälkeen. Tämän oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmannen kohdan säännöksiä pidettiin soveltamisalaltaan yleisinä ja yleiset täytäntöönpanomääräykset, joiden antamisesta siinä säädettiin, koskivat henkilöstösääntöjen liitettä X kokonaisuudessaan (tuomio 17.3.2016, Vanhalewyn v. EUH, T‑792/14 P, EU:T:2016:156, 25 kohta). On todettava lisäksi, että vuoden 2018 yleisten täytäntöönpanomääräysten johdanto-osan missään perustelukappaleissa ei todeta, että näillä täytäntöönpanomääräyksillä pyrittäisiin korjaamaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan epäselvyyttä tai epätäsmällisyyttä. Vuoden 2018 yleisten täytäntöönpanomääräysten johdanto-osan neljännen perustelukappaleen viittausta kyseisen 10 artiklan ”soveltamista koskevi[in] yksityiskohtaisi[in] sään[töihin]” voidaan tulkita siten, että EUH olisi voinut päättää, vaikka siihen ei ole velvollisuutta, että tällaiset ”soveltamista koskev[at] yksityiskohtais[et] säännö[t]” annetaan yleisten täytäntöönpanomääräysten muodossa, joiden osalta on noudatettava henkilöstösääntöjen 110 artiklassa asetettuja menettelyvaatimuksia (ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus EUH v. Alba Aguilera ym., C‑427/18 P, EU:C:2019:866, 53 kohta).

62      Lopuksi on hylättävä myös kantajien väite, jonka mukaan henkilöstösääntökomitean lausunto olisi ollut välttämätön. Toisin kuin kantajat väittävät, edellä esitetyn perusteella abstraktien ja menettelystä irrallisten sääntöjen, joiden tarkoituksena on elinolosuhdekorvauksen määrän tarkistaminen, antaminen ei nimittäin edellytä välttämättä henkilöstösääntökomitean lausuntoa. On todettava lisäksi, että vuoden 2018 yleiset täytäntöönpanomääräykset, joiden osalta on kuultu henkilöstösääntökomiteaa, ovat sisällöltään olennaisilta osin samanlaiset kuin 17.12.2013 tehty päätös ja suuntaviivat.

63      Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä tarvitsematta lausua siitä, voidaanko se ottaa tutkittavaksi.

 Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan rikkomista siltä osin kuin EUH käytti suuntaviivoissa tietyssä asemapaikassa elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrän vahvistamiseksi menetelmää, jossa otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate

64      Kantajat väittävät, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan mukaan elinolosuhdekorvauksen määrän olisi vastattava niitä enemmän tai vähemmän vaikeita olosuhteita, joihin virkamiehet ja toimihenkilöt joutuvat työskennellessään kolmannessa maassa, jonka elinolosuhteiden ei voida katsoa vastaavan tavanomaisia olosuhteita unionissa.

65      Kantajat katsovat, että suuntaviivojen 3 artiklassa tarkoitetussa toisessa vaiheessa, jossa tarkistetaan, ovatko kunkin edustuston saamat pistemäärät johdonmukaisia alueellisesti tarkasteltuina, EUH ei suorita elinolosuhteiden arviointia ainoastaan asemapaikan perusteella vaan sen alueen perusteella, jossa unionin edustusto sijaitsee. Tässä yhteydessä EUH suhteuttaisi henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettujen tekijöiden arvioinnin ja suosisi vertailevaa, mielivaltaista ja subjektiivista arviointia eri asemapaikkojen osalta, jotka sijaitsevat samalla alueella. Kantajat katsovat lisäksi, että se, että alueellisen johdonmukaisuuden periaatetta sovelletaan tietyn asemapaikan elinolosuhteiden täsmällisen arvioinnin jälkeen, olisi omiaan johtamaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan tekijöiden arvioinnin vääristymiseen.

66      EUH kiistää kantajien väitteet.

67      On todettavaa aluksi, etteivät kantajat muodollisesti esitä kanteessa lainvastaisuusväitettä suuntaviivojen 3 artiklan osalta SEUT 277 artiklassa tarkoitetulla tavalla. On kuitenkin niin, että kantajien kanneperusteen varsinaisena sisältönä on riidanalaisen päätöksen kumoaminen sillä perusteella, että tämä päätös perustuu kyseiseen suuntaviivojen 3 artiklaan, jolla kantajien mukaan, siltä osin kuin siinä otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate, rikotaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa.

68      Näissä olosuhteissa on tutkittava ensimmäiseksi, täyttyvätkö kantajien esittämän lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, ja siinä tapauksessa, että väite on otettava tutkittavaksi, on toiseksi arvioitava, onko kyseinen väite perusteltu.

69      On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella on oikeus riitauttaa toimielinten aiemmin toteuttamien, riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana olevien tointen pätevyys – vaikka nämä eivät olisikaan muodoltaan asetuksia – saadakseen kumotuksi häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen, jollei hänellä ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraan kannetta näistä toimista, joiden vaikutukset siten ulottuvat häneen mutta joiden kumoamista hän ei ole voinut vaatia (ks. tuomio 25.4.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio, T-526/10, EU:T:2013:215, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole mahdollistaa sitä, että asianosainen voisi riitauttaa minkä tahansa yleisesti sovellettavan toimen sovellettavuuden minkä tahansa kanteen tueksi, yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa kanteen kohteena olevaan asiaan joko välittömästi tai välillisesti, ja kanteen kohteena olevan yksittäispäätöksen ja kyseisen yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys (ks. tuomio 19.6.2015, Italia v. komissio, T-358/11, EU:T:2015:394, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Tarkemmin sanottuna lainvastaisuusväitteen tulee olla kohdistettu yleisesti sovellettavan toimen säännöksiin, joilla on vaikutusta pääasian riidan ratkaisussa ja joilla on välitön oikeudellinen yhteys viimeksi mainittuun (tuomio 19.6.2015, Italia v. komissio, T-358/11, EU:T:2015:394, 181 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 29.8.2013, Iran Liquefied Natural Gas v. neuvosto, T‑5/13 R, ei julkaistu, EU:T:2013:395, 32 kohta).

72      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on myös katsottu, että tällaisen yhteyden olemassaolo voidaan päätellä toteamuksesta, että riitautettu yksittäinen päätös perustuu ensisijaisesti johonkin sen toimenpiteen säännökseen, jonka laillisuus on kiistetty, vaikka tämä viimeksi mainittu ei muodollisesti ole sen oikeudellinen perusta (ks. tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi katsonut, että suuntaviivat, vaikka ne eivät muodollisesti ole riitautetun toimenpiteen oikeudellinen perusta, voidaan riitauttaa lainvastaisuusväitteellä, jos ne ovat olleet tämän toimenpiteen antamisen perustana (ks. tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74      Lopuksi oikeuskäytännöstä seuraa, että SEUT 277 artiklassa tarkoitettu yleisesti sovellettava toimi on sellainen toimi, jota sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa ja josta aiheutuu oikeudellisia vaikutuksia abstraktisti määriteltävissä oleville henkilöryhmille (ks. tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Käsiteltävässä asiassa suuntaviivat ovat yleisesti sovellettava toimi, koska niitä sovelletaan abstraktisti määriteltävissä oleviin henkilöryhmiin eli unionin virkamiehiin ja toimihenkilöihin, jotka ovat objektiivisesti määritellyissä tilanteissa eli työskentelevät kolmansissa maissa.

76      Ottaen huomioon edellä 70 ja 71 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö on tarkasteltava, onko olemassa yhteyttä yhtäältä kyseisen yleisesti sovellettavan toimen säännöksen eli käsiteltävässä asiassa suuntaviivojen 3 artiklan, siltä osin kuin siinä otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate, ja toisaalta riidanalaisen päätöksen välillä.

77      On todettava tältä osin, että nimittävän viranomaisen 7.4.2016 päivätyssä muistiossa, joka oli osoitettu unionin Etiopian edustustojen päälliköille (jäljempänä 7.4.2016 päivätty muistio), todetaan seuraavaa:

”– – [suuntaviivojen] perusteella kokonaisarvioinnin lisätarkastuksessa olisi otettava huomioon alueellisen johdonmukaisuuden [periaate] ja vertaismaiden tulokset sekä muut merkitykselliset seikat. Lopullisissa suosituksissa on näin ollen otettu huomioon nämä toteamukset, mukaan lukien EUH:n ja komission maantieteellisten yksiköiden – – lausunnot.”

78      Nimittävä viranomainen on lisäksi todennut valitusten hylkäämisestä tekemässään päätöksessä, että ”pistemäärän vähäinen alentuminen [tekijän, joka koskee muita paikallisia elinolosuhteita,] osalta liittyy vastaavasti julkisten palveluiden laatuun Etiopiassa, jota on ilmeisesti [unionin] edustuston antamien tietojen perusteella ja alueellisen johdonmukaisuuden [periaate] huomioon ottaen [aliarvioitu]”.

79      Edellä esitetyn perusteella on näin ollen olemassa yhteys yhtäältä kyseisen yleisesti sovellettavan toimen säännöksen eli käsiteltävässä asiassa suuntaviivojen 3 artiklan, siltä osin kuin siinä otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate, ja toisaalta riidanalaisen päätöksen välillä. EUH ei ole myöskään kiistänyt tätä seikkaa.

80      On näin ollen todettava, että kantajien esittämä lainvastaisuusväite on otettava tutkittavaksi ja sen asiakysymystä on tarkasteltava.

81      Aluksi on korostettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielimillä on laaja harkintavalta virkamiesten palkkojen mukauttamisessa huomioon otettavien tekijöiden ja seikkojen osalta (ks. tuomio 25.9.2002, Ajour ym. v. komissio, T-201/00 ja T-384/00, EU:T:2002:224, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että elinolosuhdekorvaus on osa kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten ja toimihenkilöiden palkkaa. Henkilöstösääntöjen 62 artiklan mukaan virkamiehen palkka muodostuu peruspalkasta, lisistä ja muista korvauksista. Henkilöstösääntöjen 1 b artiklan a alakohdan mukaan, jollei näissä henkilöstösäännöissä toisin säädetä, EUH:ta pidetään näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa unionin toimielimenä. Koska henkilöstösääntöjen liitteessä X ei anneta säännöksiä, joilla poikettaisiin palkan käsitteeseen sisällytetyistä tekijöistä, elinolosuhdekorvauksen on katsottava olevan osa kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten ja toimihenkilöiden palkkaa.

83      On todettava lisäksi, että henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, on seuraus henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15) tehdyistä muutoksista. Näiden muutosten perusteena olevien syiden osalta asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan, että ”kolmansissa maissa työskentelevien henkilöstöryhmien työehtoja on tarpeen uudenaikaistaa, ja niistä olisi tehtävä kustannustehokkaammat samalla menoja vähentäen” ja että ”olisi määrättävä mahdollisuudesta ottaa käyttöön enemmän muuttujia [elinolosuhdekorvauksen] määrittämiseksi, kuitenkin niin, että ei vaikuteta menojen vähentämistä koskevaan yleistavoitteeseen”.

84      Tässä tarkoituksessa henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa, sellaisena kuin se oli annettu kolmannessa maassa työskenteleviin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavista erityisistä poikkeusmääräyksistä 5.10.1987 annetulla neuvoston asetuksella (Euratom, EHTY, ETY) N:o 3019/87 (EYVL 1987, L 286, s. 3), yksinkertaistettiin. Siinä oleva luettelo elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamista varten huomioon otettavista tekijöistä tehtiin esimerkinomaiseksi, siitä poistettiin kertoimia, näiden muuttujien arvoja sekä viitemäärän prosenttiosuuksia koskevat täsmennykset ja siihen lisättiin 3 kohta, jonka mukaan nimittävä viranomainen vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (valituksesta annettu tuomio, 79 kohta).

85      Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut jättää nimittävälle viranomaiselle tietty harkintavalta, kun se ottaa huomioon tekijöitä ja seikkoja, jotka liittyvät yleisempiin päämääriin, kuten esimerkiksi – mutta eivät yksinomaan – säästösyihin liittyvän yleisen tavoitteen varmistamiseen, sikäli kuin noudatetaan elinolosuhdekorvauksen tarkoitusta, joka koskee virkamiehen työskentelymaassa vallitsevien elinolosuhteiden, jotka ovat unionissa vallitsevia tavanomaisia elinolosuhteita vaikeampia, korvaamista tämän korvauksen myöntämisellä.

86      On todettava tältä osin, että suuntaviivojen 3 artiklan mukaan nimittävä viranomainen ottaa alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen lisäksi huomioon yhtäältä muitakin tekijöitä ja seikkoja, jotka eivät liity tiiviisti kolmansissa maissa olevissa asemapaikoissa vallitsevien elinolosuhteiden ja unionissa vallitsevien tavanomaisten elinolosuhteiden vertailun tavoitteeseen, kuten talousarviovaikutukset, kunkin jäsenvaltion laatimien vertailukelpoisten vaikeuksien mallien tai muiden julkisten tai yksityisten vertailukelpoisten vaikeuksien mallien välinen johdonmukaisuus, yleisen politiikan tavoitteet ja lopuksi rekrytointivaikeudet, sekä toisaalta muut seikat, jotka eivät sisälly tavanomaisiin osatekijöihin, kuten epätavalliset kriisitilanteet (epidemiat, kriisit jne.). Kantajat eivät ole kuitenkaan kiistäneet näiden tekijöiden ja seikkojen soveltamista.

87      On todettava lisäksi, että alueellisen johdonmukaisuuden periaatteella pyritään elinolosuhdekorvauksen tarkoituksen mukaisesti varmistamaan asemapaikoissa ja unionissa vallitsevien elinolosuhteiden vertailun puolueettomuus. Tämän periaatteen soveltamisella pyritään nimittäin takaamaan se, että samalla alueella sijaitsevassa kahdessa maassa vallitsevia samankaltaisia olosuhteita arvioidaan samankaltaisella tavalla.

88      Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon nimittävän viranomaisen laaja harkintavalta virkamiesten palkkojen mukauttamisessa huomioon otettavien tekijöiden ja seikkojen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että suuntaviivojen 3 artiklassa, siltä osin kuin siinä otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate, ei rikota henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 10 artiklaa eikä sitä voida näin ollen pitää lainvastaisena.

89      Kantajien muut perustelut eivät voi kumota tätä päätelmää.

90      On todettava tältä osin EUH:n toteamuksen mukaisesti, että alueellisen johdonmukaisuuden periaate ei ole vastoin sitä, että asemapaikoissa vallitsevien elinolosuhteiden tutkiminen toteutetaan vertailemalla niitä unionissa tavanomaisesti vallitseviin olosuhteisiin, eikä se näin ollen ole ristiriidassa tällaisen tutkinnan kanssa. Tämän periaatteen soveltamisen yhteydessä EUH:n maantieteelliset yksiköt arvioivat ainoastaan, ovatko tämän tutkinnan tulokset asianmukaisia ottaen huomioon samalla alueella sijaitsevien asemapaikkojen vertailukelpoiset olosuhteet.

91      Alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen soveltamisella pyritään näin ollen tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan tutkintaa, joka koskee asemapaikoissa vallitsevia elinolosuhteita – paitsi huonompaan, myös parempaan suuntaan –, mutta ei vääristämään tämän tutkinnan tuloksia. Edellä mainitun periaatteen soveltaminen ei näin ollen voi lähtökohtaisesti johtaa asemapaikoissa vallitsevien elinolosuhteiden tutkimisesta saatujen tulosten olennaiseen muuttamiseen. On todettava tältä osin, että käsiteltävässä asiassa elinolosuhteiden vaikeutta kuvaavalla kahdeksanportaisella asteikolla Etiopian sijoitus laski ainoastaan yhden asteen alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen soveltamisen johdosta.

92      Lisäksi kantajien väite, jonka mukaan se, että alueellisen johdonmukaisuuden periaatetta sovelletaan tietyn asemapaikan elinolosuhteiden arvioinnin jälkeen, on omiaan johtamaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvioinnin vääristymiseen, on hylättävä. Koska tavoitteena on vertailla asemapaikkojen pisteytystä ja tarvittaessa oikaista niitä suuntaviivojen 3 artiklassa tarkoitetussa kolmannessa vaiheessa, tätä periaatetta on nimittäin väistämättä sovellettava elinolosuhteiden ensimmäisen tarkastelun jälkeen.

93      Lopuksi kantajien väite, jonka mukaan alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen soveltaminen johtaisi mielivaltaiseen tai subjektiiviseen arviointiin tai ratkaisuun, on hylättävä. Kuten ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta nimittäin ilmenee, unionin lainsäätäjä on säätänyt useista toimenpiteistä, joilla voidaan estää mielivaltaisuus henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan täytäntöönpanossa (ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus EUH v. Alba Aguilera ym., C‑427/18 P, EU:C:2019:866, 69 kohta).

94      Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä

95      Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä on useita ilmeisiä arviointivirheitä, jotka koskevat erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden ”terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso” ja ”muut paikalliset olosuhteet” arviointia. Kantajat väittävät, että nämä ilmeiset arviointivirheet johtuvat myös siitä, että EUH yksin totesi, että elinolosuhteet olisivat parantuneet Etiopiassa vuosina 2014–2016, vaikka useat jäsenvaltiot olivat katsoneet, että ne olisivat pysyneet muuttumattomina ja yksi jäsenvaltio jopa, että ne olisivat huonontuneet.

96      Kantajat toteavat ensinnäkin tekijän ”terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso” osalta, että Etiopialle, joka oli luokiteltu ”korkean terveysriskin maaksi” International SOS:n laatimassa vertailevassa terveyspalvelukartassa, oli myönnetty neljä pistettä viidestä. Madagaskarin, Ugandan, Sambian, Zimbabwen tai Komorien kaltaiset maat, jotka kyseinen järjestö oli myös luokitellut ”korkean terveysriskin maiksi”, olivat kuitenkin saaneet viisi pistettä viidestä. Kantajat moittivat EUH:ta siitä, ettei se ollut esittänyt mitään perusteluja tälle erilaiselle kohtelulle, joka vaikutti näin ollen puhtaasti mielivaltaiselta.

97      Kantajat väittävät toiseksi tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” osalta, ettei EUH ottanut riittävästi huomioon heidän vastauksiaan vuonna 2014 ja vuonna 2015 täytettyihin kyselyihin. EUH tyytyi toteamaan, että muissa asemapaikoissa muut paikalliset olosuhteet olivat vaikeampia kuin Etiopiassa, mutta tämän toteamuksen tueksi ei esitetty mitään seikkoja, joiden nojalla kantajat tai unionin yleinen tuomioistuin olisivat voineet tarkistaa, oliko se perusteltu.

98      Kantajat katsovat, että ”muut paikalliset olosuhteet” Etiopiassa eivät parantuneet vuonna 2015 eivätkä olleet ainoastaan ”kohtalaisen vaikeat” verrattuna unionin olosuhteisiin.

99      Kantajat huomauttavat ensinnäkin tavaroiden hankintaedellytysten osalta, että tilanne on pysynyt kriittisenä ottaen huomioon tiukat säännöt, jotka koskevat tuotteiden, erityisesti elintarvikkeiden, tuontia maahan, jossa talous on täysin valtion valvonnassa. Kantajat toteavat toiseksi julkisten palveluiden laadun osalta, että tilanne on samoin pysynyt kriittisenä. Kantajat korostavat tältä osin, että internetyhteys on epävarma, katkeaa usein ja on erittäin kallis, että sähkökatkoksia tapahtuu päivittäin, että juomaveden saanti on vaikeaa, että koleran kaltaisten sairauksien leviäminen on yleistä, että turvattua julkista liikennettä ei ole olemassa ja että jätteiden kerääminen on erittäin epäsäännöllistä. He huomauttavat kolmanneksi, että puolisoiden työskentelymahdollisuudet ovat olemattomat, koska Etiopian lainsäädännössä kielletään heidän rekrytointinsa. Kantajat toteavat neljänneksi, että urheilu- ja kulttuuritoiminta on heikentynyt turvallisuusriskien vuoksi 2014 alkaen. He toteavat viidenneksi, että koululaitoksen taso on pysynyt muuttumattomana vuodesta 2014. Kantajat väittävät lopuksi kuudenneksi, että se, ettei Etiopia ole ratifioinut 24.4.1963 tehtyä konsulisuhteita koskevaa Wienin yleissopimusta, tulisi ottaa huomioon määritettäessä unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden, jotka työskentelevät Etiopiassa, elinolosuhteiden vaikeutta.

100    Kantajat väittävät kolmanneksi jäsenvaltioiden toimittamien tietojen osalta, jotka EUH:n on otettava huomioon suuntaviivojen 3 artiklan mukaisessa kolmannessa vaiheessa, että EUH on yksin katsonut, että elinolosuhteet olisivat parantuneet Etiopiassa 2014–2016. He väittävät näin ollen, että tämä arviointi on ilmeisesti ristiriidassa näiden tietojen kanssa, koska Belgian kuningaskunta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Puolan tasavalta, Suomen tasavalta, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Amerikan yhdysvallat olisivat katsoneet, että elinolosuhteet olivat pysyneet muuttumattomina Etiopiassa. Itävallan tasavalta olisi puolestaan todennut, että elinolosuhteet olivat heikentyneet.

101    EUH kiistää kantajien väitteet.

 Alustavat toteamukset

102    On muistettava aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aloilla, joilla unionin lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, unionin tuomioistuinten laillisuusvalvonnassa rajoitutaan tutkimaan menettelyn säännöstenmukaisuutta ja tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä sekä sitä, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty väärin harkintavaltaa (tuomio 15.5.1997, N v. komissio, T-273/94, EU:T:1997:71, 125 kohta; tuomio 16.7.1998, Y v. parlamentti, T-144/96, EU:T:1998:173, 34 kohta ja tuomio 14.5.2002, Antas de Campos v. parlamentti, T-194/00, EU:T:2002:119, 37 kohta).

103    Kun toimielimellä on laaja harkintavalta, on erityisen tärkeää valvoa, että toimielimet noudattavat takeita, joita unionin oikeusjärjestyksessä annetaan hallinnollisten menettelyjen osalta. Näihin takeisiin kuuluvat muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia kaikki käsiteltävän tapauksen kannalta merkitykselliset seikat huolellisesti ja puolueettomasti sekä perustella päätöksensä riittävällä tavalla (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta; tuomio 7.5.1992, Pesquerias De Bermeo ja Naviera Laida v. komissio, C-258/90 ja C-259/90, EU:C:1992:199, 26 kohta ja tuomio 8.9.2009, ETF v. Landgren, T‑404/06 P, EU:T:2009:313, 163 kohta).

104    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että sen osoittamiseksi, että toimielin on arvioinut monitahoisia tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti siten, että toimi on kumottava, kantajan on esitettävä riittävästi näyttöä siitä, ettei toimeen sisältyvä tosiseikkoja koskeva arviointi ole ollut uskottava. Unionin yleisen tuomioistuimen ei kuulu korvata kyseisen päätöksen tekijän monitahoisista tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan, jollei tästä uskottavuutta koskevasta tutkinnasta muuta seuraa (ks. vastaavasti tuomio 11.2.2015, Espanja v. komissio, T-204/11, EU:T:2015:91, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä hallintotoimea koskee laillisuusolettama (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2000, Griesel v. neuvosto, T‑157/99, EU:T:2000:192, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja toisaalta todistustaakka kuuluu lähtökohtaisesti sille, joka esittää väitteen, joten kantajien on esitettävä ainakin riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat niiden tosiseikkojen todenmukaisuutta tai todennäköisyyttä, joihin he vetoavat vaatimuksensa tueksi (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2001, Connolly v. komissio, C‑274/99 P, EU:C:2001:127, 113 kohta).

106    Näiden oikeuskäytännön periaatteiden valossa on tarkasteltava väitteitä, jotka kantajat ovat esittäneet kolmannen kanneperusteen, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä, tueksi.

107    Asiakirja-aineistosta ilmenee käsiteltävässä asiassa, että vuoden 2015 osalta tehdyssä arvioinnissa Etiopian saama pistemäärä oli 15 pistettä. Koska tämä pistemäärä oli korkeampi kuin suuntaviivojen 1 artiklan 3 kohdassa edellytetty 14 pisteen kynnysarvo elinolokorvauksen määrän vahvistamiseksi 30 prosentiksi viitemäärästä, unionin henkilöstö, joka työskenteli Etiopiassa, on voinut saada tämän määrän elinolokorvausta.

108    Vuosittaisen arvioinnin jälkeen, jossa elinolokorvauksen määrä vahvistettiin 1.1.2016 alkaen, suuntaviivojen 3 artiklassa säädetyn kolmivaiheisen järjestelmän mukaisesti Etiopian pistemääräksi vahvistettiin 13 pistettä, joka alitti 14 pisteen kynnysarvon ja jota vastaavan elinolokorvauksen määrä oli suuntaviivojen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti 25 prosenttia viitearvosta.

109    Etiopialle vuoden 2016 osalta myönnetyn pistemäärän alentaminen kahdella pisteellä liittyy siihen, että tekijöille ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet” ja ”muut paikalliset olosuhteet” myönnettyjä pistemääriä alennettiin yhdellä pisteellä vuoteen 2015 verrattuna (ensimmäisen osalta viidestä neljään pisteeseen ja toisen osalta kolmesta kahteen pisteeseen). Suuntaviivojen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä vähennys merkitsi sitä, että ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhte[ita]”, joita alun perin pidettiin ”äärimmäisen vaike[ina]” verrattuna unionin tavanomaisiin olosuhteisiin, pidettiin siitä lähtien ”erittäin vaike[ina]”. ”Mu[ita] paikallis[ia] olosuhte[ita], joita pidettiin alun perin ”vaike[ina]”, pidettiin siitä lähtien ”kohtalaisen vaike[ina]”.

 Tekijä ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet”

110    On muistettava, että suuntaviivojen 2 artiklan 1 kohdan mukaan osatekijän ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet” pisteytys määräytyy International SOS:n laatiman vertailevan terveyspalvelukartan ja tapauksen mukaan muista luotettavista kansainvälisistä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatujen tietojen perusteella.

111    Asiakirja-aineiston perusteella Etiopia on luokiteltu ”korkean terveysriskin maaksi” International SOS:n joulukuussa 2015 laatimassa vertailevassa terveyspalvelukartassa. EUH:n mukaan lisäksi Falck Global Assistance, joka on lääkinnällisistä syistä tapahtuvasta evakuoinnista EUH:n puolesta vastuussa oleva yhtiö, on vahvistanut tämän luokittelun. EUH vahvisti istunnossa, että asemapaikoille, jotka sijaitsevat ”korkean terveysriskin maissa”, myönnettävä pistemäärä on neljä tai viisi pistettä.

112    Nimittävä viranomainen on lisäksi todennut 7.4.2016 päivätyssä muistiossa, että ”pistemäärä viisi [pistettä] (asteikolla yhdestä viiteen [pisteeseen]) tekijän ['terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet'] osalta on varattu erittäin vaarallisille maille, kuten Etelä-Sudan, Keski-Afrikan tasavalta tai Somalia, joissa mahdollisuutta altistua terveysriskeille pidetään vakavampana”.

113    Nimittävä viranomainen toteaa lisäksi valitusten hylkäämisestä tekemässään päätöksessä seuraavaa:

”On myönnettävä, että samalla alueella on useita maita, joissa mahdollisuus altistua terveysriskeille on vieläkin vakavampi. Nämä maat ovat saanet korkeimman pistemäärän tekijän ['terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet'] osalta vuodelta 2016: Madagaskar, Uganda, Sambia, Zimbabwe, Komorit, Eritrea, Somalia, Sudan ja Etelä-Sudan ‐ ‐”

114    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että se, että Etiopia on ainoa ”korkean terveysriskin maa” International SOS:n joulukuussa 2015 laatimassa vertailevassa terveyspalvelukartassa, joka on saanut pistemäärän neljä pistettä viiden pisteen sijasta, voi toki herättää epäilyjä nimittävän viranomaisen tekemän arvioinnin osalta. Nämä eivät kuitenkaan ole sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että EUH on ylittänyt harkintavallan, jonka lainsäätäjä on tarkoittanut sille antaa, rajat elinolokorvauksen vahvistamisessa.

115    Suuntaviivojen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään nimittäin, että osatekijän ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet” pisteytys määräytyy International SOS:n laatiman vertailevan terveyspalvelukartan perusteella, mutta tässä artiklassa ei säädetä, että tässä kartassa käytetyn asteikon tasojen ja tälle tekijälle myönnettävän pistemäärän on vastattava toisiaan. EUH:n päätös antaa Etiopialle pistemääräksi neljä pistettä ei näin ollen ole ristiriidassa tämän säännöksen kanssa.

116    EUH:lla on lisäksi ollut käytössään Falck Global Assistancen antamat tiedot, jotka vahvistavat Etiopian osalta tekijän ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet” arvioinnin, joka oli tehtävä International SOS:n laatiman vertailevan terveyspalvelukartan perusteella.

117    Terveyden- ja sairaanhoito-olosuhteiden vaikeuden tutkiminen tietyssä asemapaikassa on lisäksi osoittautunut monimutkaiseksi tehtäväksi, joka edellyttää useiden tekijöiden, kuten esimerkiksi saatavilla olevien terveys- ja hammashoitopalveluiden tason, reseptilääkkeiden saatavuuden, vakavien tartuntatautien esiintymisen sekä kulttuuriin, kieleen tai hallintoon liittyvien esteiden olemassaolon, arvioimista.

118    On todettava lopuksi, kuten EUH perustellusti korostaa, että elinolosuhdekorvausta käsittelevä tekninen ryhmä ja EUDEL-komitea eivät antaneet kielteistä lausuntoa elinolokorvauksen vähentämisestä Etiopian osalta 1.1.2016 alkaen.

119    Kantajat väittivät lisäksi istunnossa, etteivät Falck Global Assistancen antamat tiedot olleet luotettavia, koska tämän yhtiön internetsivulta ilmeni, ettei se toiminut Etiopiassa. On todettava, että vaikka kantajat esittivät tämän väitteen valituksissaan, jotka ovat kanteen liitteenä, sitä ei esitetty varsinaisessa kanteessa.

120    Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianosaisten kirjelmien liitteet voidaan ottaa huomioon ainoastaan siltä osin kuin niillä tuetaan tai täydennetään oikeudellisia perusteita tai perusteluja, joihin kantajat ovat nimenomaisesti vedonneet kirjelmiensä varsinaisessa osassa. Unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei nimittäin ole etsiä ja tunnistaa liitteistä kanneperusteita ja perusteluja, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteiden tehtävä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2020, Sammut v. parlamentti, T-608/18, EU:T:2020:249, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121    Lisäksi työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan uusien perusteiden tai perustelujen esittäminen oikeudenkäynnin aikana on kiellettyä, elleivät ne perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2015, Dennekamp v. parlamentti, T-115/13, EU:T:2015:497, 80 kohta) tai ellei niillä laajenneta aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta, jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2012, Thesing ja Bloomberg Finance v. EKP, T-590/10, ei julkaistu, EU:T:2012:635, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122    Käsiteltävässä asiassa on kysymys uudesta perustelusta, johon on vedottu istunnossa ja jota ei ole esitetty kannekirjelmässä, vaikka se perustuu tosiseikkoihin, jotka olivat jo kantajien tiedossa kannekirjelmän jättämisen hetkellä (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2017, von Blumenthal ym. v. EIP, T-558/16, ei julkaistu, EU:T:2017:827, 50 kohta). Tällä perustelulla ei myöskään laajenneta aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta, jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen. Se on näin ollen jätettävä tutkimatta.

123    Falck Global Assistancen antamia tietoja ei kuitenkaan missään tapauksessa voitu pitää epäluotettavina pelkästään siitä syystä, että tämä yhtiö ei toimi Etiopiassa.

124    Tässä tilanteessa on katsottava edellä esitetyn perusteella, että asiakirja-aineistosta ei ilmene, että EUH olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen tekijän ”terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso” arvioinnissa. Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin ei voi asiakirja-aineiston perusteella viedä uskottavuutta EUH:n arvioinnilta, jonka mukaan terveydenhuollon ja sairaalahoidon taso on Etiopiassa ”erittäin vaikea”, kun taas esimerkiksi Madagaskarilla, Ugandassa, Sambiassa, Zimbabwessa ja Komoreilla se on ”äärimmäisen vaikea”.

 Tekijä ”muut paikalliset olosuhteet”

125    On muistettava, kuten edellä 109 kohdassa on esitetty, että Etiopialle myönnettyä pistemäärää alennettiin yhdellä pisteellä tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” osalta kolmesta pisteestä vuoden 2015 osalta kahteen pisteeseen vuoden 2016 osalta. Tämä merkitsi sitä, että ”mu[ita] paikallis[ia] olosuhte[ita], joita alun perin pidettiin ”vaike[ina]”, pidettiin siitä lähtien ”kohtalaisen vaike[ina]”.

126    On muistettava myös, että suuntaviivojen 2 artiklan 5 kohdan mukaan osatekijän ”muut paikalliset olosuhteet” pisteytys määräytyy edustustoilta saatuihin kyselyvastauksiin sisältyvien ja tapauksen mukaan muista luotettavista kansainvälisistä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatujen tietojen perusteella. Edustustoilta saadut tiedot koskevat erityisesti viittä kriteeriä eli ”tavaroiden hankintaedellytyks[iä]”, ”julkis[ia] palvelu[ita]”, ”henkilökunnan lasten koulujärjestelmä[ä]”, ”puolisoiden työskentelymahdollisuu[ksia]” ja ”urheilu- ja kulttuuritoiminta[a]”.

127    Järjestelmän osalta, jonka mukaisesti viisi kriteeriä, jotka sisältyvät tekijään ”muut paikalliset olosuhteet” ja joiden avulla kyseinen tekijä pisteytetään, EUH:n laatimasta arvostelulomakkeesta, joka perustuu unionin Etiopian edustustojen ilmoittamiin tietoihin, ilmenee, että kaikkien viiden kriteerin osalta myönnettävä enimmäispistemäärä on 54 pistettä. Tässä arvostelulomakkeessa olevassa selityksessä vahvistetaan, että yhtäältä pistemäärät 0–54 pistettä, jotka jaetaan viiteen erään, voidaan myöntää kaikille viidelle kriteerille, ja että toisaalta kutakin erää vastaava pistemäärä 1–5 pistettä, joka on myönnettävä tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” osalta, vastaavat toisiaan. Tästä selityksestä ilmenee, että pistemäärä 11–21 pistettä kaikkien viiden kriteerin osalta, vastaa pistemäärää 2 pistettä tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” osalta, kun taas pistemäärä 22–29 pistettä kaikkien viiden kriteerin osalta vastaa pistemäärää kolme pistettä kyseisen tekijän osalta.

128    Käsiteltävässä asiassa enimmäispistemäärästä 54 pistettä, joka voidaan myöntää kaikkien viiden kriteerin osalta, pistemäärä oli vuoden 2015 osalta 24 pistettä, kun taas vuoden 2016 osalta tämä pistemäärä oli 20 pistettä. Tämä neljän pisteen ero liittyy kriteereille ”julkiset palvelut” ja ”puolisoiden työskentelymahdollisuudet” myönnettyjen pisteiden vähentymiseen viidestä kahteen pisteeseen ensimmäisen kriteerin osalta ja kolmesta kahteen pisteeseen jälkimmäisen kriteerin osalta. Muiden kolmen kriteerin osalta myönnetyt pistemäärät pysyivät muuttumattomina.

129    EUH on kuitenkin todennut, eivätkä kantajat ole tätä kiistäneet, että kriteeri, joka tosiasiassa johti tekijälle ”muut paikalliset olosuhteet” myönnetyn pistemäärän muuttumiseen, oli kriteeri, joka koski ”julkis[ia] palvelu[ita]”. EUH:n arvostelulomakkeesta ilmenee nimittäin, että vaikka kriteerille ”puolisoiden työskentelymahdollisuudet” myönnetty pistemäärä pysyi muuttumattomana, tekijälle ”muut paikalliset olosuhteet” myönnetty pistemäärä vähentyi kuitenkin yhdellä pisteellä, koska kriteerille ”julkiset palvelut” myönnetty pistemäärä alentui. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että EUH totesi ottaneensa huomioon unionin Etiopian edustustojen täyttämän kyselyn, joka koski ”mu[ita] paikallis[ia] olosuhte[ita]”, pisteyttäessään kyseisen tekijän suuntaviivojen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Nimittävän viranomaisen 7.4.2016 päivätyssä muistiossa todetaan tältä osin seuraavaa:

”Tiedot, jotka koskevat 'mu[ita] paikallis[ia] olosuhte[ita]' on otettu huomioon ensinnäkin alustavan arvioinnin aikana, joka perustui edustuston elinolosuhdekorvausta (e-ICV) koskevaan vastaukseen. Kyselyssä mainitut tiedot, jotka koskevat muita paikallisia olosuhteita, ovat saaneet arvosanan – –. Tämän arvioinnin mukaisesti tekijä 'muut paikalliset olosuhteet' on saanut Etiopian osalta arvosanan kaksi (asteikolla yhdestä viiteen).”

130    Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että unionin Etiopian edustustojen vuodelta 2014 antamat kyselyvastaukset kriteerin ”julkiset palvelut” ja tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” osalta vuonna 2015 sovellettavan elinolosuhdekorvauksen määrittämiseksi ja vastaukset vuodelta 2015 vuonna 2016 sovellettavan elinolokorvauksen määrittämiseksi ovat samoja.

131    Kriteerin ”julkiset palvelut” osalta unionin Etiopian edustustojen kyselyvastauksista ilmenee lähinnä, ettei tässä maassa voida käyttää julkista liikennettä eikä taksipalveluita. Myöskään poliisin apu ei ole taattua, joten hätätapauksessa unionin Etiopian edustustojen virkamiehet ja toimihenkilöt joutuvat turvautumaan kyseisten edustustojen turvallisuuspalveluun. Lopuksi myöskään jätehuoltojärjestelmää ei ole olemassa ja jätteiden keräys on järjestetty paikallisesti tietyissä Addis-Abeban (Etiopia) kaupunginosissa.

132    On todettava, että julkisten palveluiden laadun tutkiminen tietyssä asemapaikassa on osoittautunut monimutkaiseksi tehtäväksi, joka edellyttää useiden tekijöiden, kuten esimerkiksi julkisen ja yksityisen liikenteen, palokunnan, ambulanssipalveluiden, poliisin ja jätehuollon, luotettavuuden arvioimista.

133    Edellä 104 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti tältä osin monitahoisten seikkojen, joiden perusteella toimi on kumottava, arvioinnissa unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan on rajoituttava koskemaan vain sitä, ovatko kantajat onnistuneet osoittamaan, ettei toimeen sisältyvä tosiseikkoja koskeva arviointi ole ollut uskottava.

134    Kantajat esittävät lähinnä, ettei julkisten palveluiden taso ole parantunut vuonna 2015 ja että se on pysynyt kriittisenä. Internetyhteys on siten epävarma, katkeaa usein ja on erittäin kallis, sähkökatkoksia tapahtuu päivittäin, juomaveden saanti on vaikeaa, koleran kaltaisten sairauksien leviäminen on yleistä, turvattua julkista liikennettä ei ole olemassa ja jätteiden kerääminen on erittäin epäsäännöllistä.

135    Kantajat ovat lisäksi ilmoittaneet istunnossa, että unionin Etiopian edustustojen vuodelta 2014 antamat kyselyvastaukset kriteerin ”julkiset palvelut” osalta vuonna 2015 sovellettavan elinolosuhdekorvauksen määrittämiseksi ja vastaukset vuodelta 2015 vuonna 2016 sovellettavan elinolokorvauksen määrittämiseksi eivät ole muuttuneet. EUH ei kuitenkaan selittänyt tälle kriteerille myönnetyn pistemäärän vähentämistä.

136    On todettava yhtäältä, ettei EUH ole esittänyt seikkoja, joiden nojalla kantajien väitteet voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi.

137    EUH ei ole toisaalta selvittänyt uskottavasti, mistä syystä se on katsonut, että julkisten palveluiden taso oli parantunut vuosina 2014–2015, minkä vuoksi tälle kriteerille myönnettyä pistemäärää oli vähennettävä viidestä kahteen pisteeseen. Nämä syyt eivät nimittäin ilmene asiakirja-aineistosta ja EUH, jolta asiasta kysyttiin istunnossa, ilmoitti, ettei sillä ollut muita seikkoja, joihin se voisi vedota, kuin ne, jotka olivat asiakirja-aineistossa, ja lähinnä, ettei se näin ollen voinut vastata unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen tältä osin.

138    On tosin totta, että nimittävä viranomainen on todennut valitusten hylkäämisestä tekemässään päätöksessä, että ”pistemäärän vähäinen alentuminen [tekijän, joka koskee muita paikallisia elinolosuhteita,] osalta liittyy vastaavasti julkisten palveluiden laatuun Etiopiassa, jota on ilmeisesti [unionin] edustuston antamien tietojen perusteella ja alueellisen johdonmukaisuuden [periaate] huomioon ottaen [aliarvioitu]”.

139    On kuitenkin todettava, ettei Etiopia ole niiden Afrikan maiden joukossa, joiden osalta pisteytystä on oikaistu alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti raportissa, joka on laadittu suuntaviivojen 3 artiklassa tarkoitetun toisen vaiheen päätteeksi, jossa EUH on tarkistanut ensimmäisessä vaiheessa tehtyjen pisteytysten arvioinnin alueellisen yhtenäisyyden varmistamiseksi. Vaikka EUH, jolta asiasta kysyttiin istunnossa, ei myöskään kiistänyt sitä, että alueellisen johdonmukaisuuden periaatetta oli saatettu soveltaa käsiteltävässä asiassa, se on todennut lähinnä, ettei se voinut selittää konkreettisesti, miten tämän periaatteen soveltaminen oli vaikuttanut riidanalaiseen päätökseen.

140    Kun otetaan yhtäältä huomioon kantajien väitteet, joiden mukaan julkisten palvelujen taso Etiopiassa ei ollut parantunut vuosina 2014–2015, ja toisaalta se, ettei EUH ole esittänyt selvityksiä, joiden nojalla kriteerin ”julkiset palvelut” pistemäärän alentaminen olisi perusteltavissa, on todettava näin ollen, että EUH on tehnyt ilmeisen arviointivirheen tämän kriteerin arvioinnissa.

141    Tällaisen ilmeisen arviointivirheen seurauksista riidanlaisen päätöksen osalta on muistettava (ks. edellä 128 kohta), että kriteeri, jonka vuoksi tekijän ”muut paikalliset olosuhteet” pisteytystä alennettiin yhdellä pisteellä, on ”julkis[ia] palvelu[ita]” koskeva kriteeri, minkä vuoksi Etiopian kokonaispistemäärä oli 13 pistettä vuoden 2016 osalta. Elinolokorvauksen määrän alentuminen riidanalaisessa päätöksessä johtuu kuitenkin siitä, että Etiopian pisteytys alitti 14 pisteen kynnysarvon. Tässä tilanteessa kriteerin ”julkiset palvelut” arvioinnissa tehdyn ilmeisen arviointivirheen perusteella riidanalaisen päätöksen kumoaminen on oikeutettua.

142    Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava tarvitsematta tutkia kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitettyjä muita perusteluja.

 Oikeudenkäyntikulut

143    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 219 artiklan mukaan silloin kun asia on palautettu unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaisun kumoamisen jälkeen, unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa. Lisäksi saman työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

144    EUH on valituksellaan vaatinut alkuperäisen tuomion kumoamista erityisesti siltä osin kuin EUH velvoitettiin siinä korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kun asia palautettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen, unionin tuomioistuin määräsi valituksesta annetussa tuomiossa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

145    Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen päätettävä tässä tuomiossa oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet alkuperäisen tuomion antamiseen johtaneessa menettelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa, muutoksenhakuasian käsittelystä asiassa C‑427/18 P ja käsiteltävässä palautuksen jälkeisessä asiassa.

146    Koska EUH on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan käsiteltävästä asiasta sekä asioista T-119/17 ja C‑427/18 P aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kantajien vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) talousarvioista ja hallinnosta vastaavan pääjohtajan 19.4.2016 tekemä päätös ADMIN(2016) 7, jolla vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettu korvaus elinolosuhteista – Varainhoitovuosi 2016, kumotaan siltä osin kuin siinä vähennetään 1.1.2016 alkaen Euroopan unionin Etiopiassa työskentelevälle henkilöstölle elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrää.

2)      EUH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asioissa T-119/17, C‑427/18 P ja T‑119/17 RENV.

Gervasoni Nihoul Martín y Pérez de Nanclares

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä toukokuuta 2021.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Henkilöstösäännöt

Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot

EUH:n päätökset

Tosiseikat

Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa

Menettely ja asianosaisten vaatimukset tässä oikeusasteessa asian palauttamisen jälkeen

Oikeudellinen arviointi

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten antamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin

Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan rikkomista siltä osin kuin EUH käytti suuntaviivoissa tietyssä asemapaikassa elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrän vahvistamiseksi menetelmää, jossa otetaan huomioon alueellisen johdonmukaisuuden periaate

Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä

Alustavat toteamukset

Tekijä ”terveydenhoito- ja sairaanhoito-olosuhteet”

Tekijä ”muut paikalliset olosuhteet”

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.

1      Luettelo muista kantajista on liitteenä ainoastaan asianosaisille tiedoksiannetussa versiossa.