VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2007

Yhdistetyt asiat F-51/05 ja F-18/06

Tineke Duyster

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kielet – Tutkittavaksi ottaminen – Asianomaiselle vastainen päätös – Asianomaiselle vastaisen päätöksen puuttuminen – Vanhempainloma – Vanhempainloman alkamispäivän siirtämistä koskeva hakemus – Sairausloman vaikutus 

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostetut kanteet, joissa Tineke Duyster vaatii asiassa F-51/05 ensinnäkin kolmen komission päätöksen eli 22.10.2004 tehdyn päätöksen, jolla hänelle myönnettiin vanhempainloma 1.11.2004 ja 30.4.2005 väliselle ajanjaksolle, 30.11.2004 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen vanhempainloman siirtämis- tai peruuttamishakemuksensa ja marraskuuta 2004 koskevan palkanmaksuilmoituksen kumoamista, toiseksi sen toteamista, että vanhempainlomaa kantajan poikaa varten voidaan vielä hakea ja kolmanneksi erisuuruisten vahingonkorvauksien maksamista erityisesti hänen virkamiesasemaansa koskevan epävarmuuden ja tästä epävarmuudesta aiheutuneen aineettoman haitan johdosta, ja asiassa F-18/06 yhtäältä komission 17.11.2005 tehdyn päätöksen, jolla hänen vanhempainlomansa alkamispäiväksi määrättiin 8.11.2004, kumoamista ja toisaalta vahingonkorvausta erityisesti tästä päätöksestä hänelle aiheutuneesta aineellisesta ja aineettomasta haitasta.

Ratkaisu: Kanteet hylätään. Komissio vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kolmanneksesta Duysterin kuluista. Duyster vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa kahdesta kolmasosasta.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus

(EY 21 artiklan 3 alakohta)

2.      Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

3.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Päätöksen perustelut – Päätöksen perustelut eivät sisälly kanteen kohteeseen

(EY 230 artikla)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Vireilläoloväite

5.      Henkilöstö – Lomat – Vanhempainloma – Vaatimuksen peruuttaminen – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 42 artiklan liite)

6.      Henkilöstö – Lomat – Vanhempainloma – Vanhempainloman keskeyttäminen – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 42 artiklan liite)

1.      Toimielinten on huolenpitovelvollisuuden nojalla osoitettava virkamiehelle yksittäispäätös, joka on laadittu kielellä, jonka virkamies hallitsee perusteellisesti ottaen huomioon, että hallinnolla on velvollisuus varmistua siitä, että virkamiehet voivat tosiasiallisesti ja vaivattomasti saada tietoa hallinnollisista toimenpiteistä, jotka koskevat heitä erikseen.

EY 21 artiklan kolmannesta kohdasta ei voida kuitenkaan vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki yhteisöjen toimielinten päätökset, jotka on osoitettu yhteisöjen virkamiehelle, olisi laadittava hänen äidinkielellään. Perustamissopimuksen viittausten, jotka koskevat kielten käyttöä Euroopan unionissa, ei voida katsoa ilmentävän sellaista yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, jolla taataan jokaiselle kansalaiselle oikeus siihen, että kaikki asiakirjat, jotka saattavat vaikuttaa hänen etuihinsa, laaditaan hänen kielellään kaikissa olosuhteissa.

(ks. 56–58 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑361/01 P, Kik v. SMHV, 9.9.2003 (Kok. 2003, s. I‑8283, 82 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑55 ja II‑241, 46 kohta).

2.      Asianomaisille henkilöille vastaisina voidaan pitää ainoastaan toimia, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa suoraan ja erikseen asianomaisten henkilöiden etuihin ja selvästi muuttaa heidän oikeusasemaansa.

Tiettyjä toimia voidaan kuitenkin siitä huolimatta, että ne eivät vaikuta kyseisen virkamiehen etuihin eivätkä tämän virka-asemaan, pitää kyseisten toimien luonne ja olosuhteet huomioon ottaen virkamiehelle vastaisina, jos ne vaikuttavat haitallisesti asianomaisen aineettomiin etuihin tai mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Asianomaiselle vastaiselle toimelle on olennaista se, että toimi vaikuttaa asianomaisen henkilön etuihin ja voi toisin sanoen vahingoittaa hänen etujaan, erityisesti sen vaatimuksen osalta, jonka hän on esittänyt. Kanteen on oltava omiaan mahdollisesti tuottamaan sen nostajalle jotakin hyötyä.

(ks. 78–80 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 35/72, Kley v. komissio, 27.6.1973 (Kok. 1973, s. 679, 4 ja 5 kohta); asia 125/80, Arning v. komissio, 29.10.1981 (Kok. 1981, s. 2539, 17 kohta); asia C‑32/92 P, Moat v. komissio, 3.12.1992 (Kok. 1992, s. I‑6379, 9 kohta) ja asia C‑373/04 P, komissio v. Alvarez Moreno, 10.1.2006 (Kok. 2006, s. I‑1, 42 kohta).

3.      Päätöksen perusteluissa esitetyistä arvioinneista sinänsä ei voida nostaa kumoamiskannetta, ja yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa niiden laillisuutta vain, jos nämä perustelut ovat välttämätön tuki jollekulle vastaisen päätöksen päätösosalle tai ainakin jos nämä perustelut voivat muuttaa kyseisen toimenpiteen päätösosan aineellista sisältöä.

(ks. 84 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑387/04, EnBW Energie Baden-Württemberg v. komissio, 30.4.2007 (Kok. 2007, s. II‑1195, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

4.      Samojen asianosaisten välillä myöhemmin nostettu samaa asiaa koskeva kanne, joka perustuu samoihin perusteisiin kuin ensin nostettu kanne, on jätettävä tutkimatta.

(ks. 94 ja 102 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, 19.9.1985 (Kok. 1985, s. 2831, 9 kohta); yhdistetyt asiat 358/85 ja 51/86, Ranska v. parlamentti, 22.9.1988 (Kok. 1988, s. 4821, 12 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑68/07, Landtag Schleswig-Holstein v. komissio, 14.6.2007 (16 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

5.      Virkamies voi yksipuolisesti peruuttaa vanhempainlomaa koskevan hakemuksen ainoastaan kohtuullisen ajan kuluessa ja joka tapauksessa vain siihen saakka, kunnes tämä päätös annettiin tiedoksi, tai viimeistään silloin, kun kyseinen virkamies sai tiedon tästä päätöksestä.

(ks. 139 kohta)

6.      Komission antamien, henkilöstösääntöjen 42 b artiklan täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten 2 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan nimittävä viranomainen voi asianomaisen hakemuksesta kumota vanhempainloman myöntämistä koskevan päätöksen, on tulkittava siten, että siinä sallitaan myös vanhempainloman tilapäinen keskeyttäminen.

Täsmennyksestä, jonka mukaan nimittävä viranomainen "voi" mainitun artiklan nojalla kumota vanhempainloman eikä ole velvollinen hyväksymään kaikkia sen kumoamista tai keskeyttämistä koskevia hakemuksia, ilmenee, että nimittävän viranomaisen kaikkien tällaisten päätösten on perustuttava hyväksyttäviin syihin, joihin virkamies on vedonnut, otettava huomioon vanhempainloman päämäärät ja oltava kyseisen virkamiehen ja toimielimen etujen punninnan lopputulos.

Hallinnolla olevaa harkintavalta on kuitenkin rajoitettu silloin, kun vanhempainlomalla oleva hakija osoittaa loman keskeyttämistä koskevassa hakemuksessaan, että kyseisen loman myöntämisen jälkeen toteutuneet tapahtumat ovat johtaneet siihen, että työntekijän on kiistatta mahdotonta huolehtia lapsesta alun perin suunnitelluissa olosuhteissa. Tämä pätee erityisesti silloin, kun virkamies sairastuu niin vakavasti tai luonteeltaan sellaiseen sairauteen, että hän joutuu tällaiseen mahdottomaan tilanteeseen.

(ks. 163, 167, 169 ja 170 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑116/06, Kiiski, 20.9.2007 (Kok. H. 2007, s. I-7643, 38 kohta).