YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

17 päivänä syyskuuta 2003 (1)

Yhteisön tavaramerkki - Valituksen tutkittavaksi ottaminen valituslautakunnassa - Muotovaatimukset - Valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättäminen - Menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön esittämiselle asetettu määräaika - Asetuksen N:o 40/94 59 ja 78 artikla

Asiassa T-71/02,

Classen Holding KG, kotipaikka Essen (Saksa), edustajanaan asianajaja S. von Petersdorff-Campen, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään S. Laitinen,

vastaajana,

jossa väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on

International Paper Co., kotipaikka New York, New York (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja E. Armijo Chávarri,

ja jossa kantaja on nostanut kumoamiskanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 14.12.2001 tekemästä päätöksestä (asia R 810/1999-2), jolla tämä jätti menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön hylkäämisen jälkeen tutkimatta valituksen, joka oli tehty väiteosaston päätöksestä, joka koski Classen Holding KG:n ja International Paper Co:n välistä väitemenettelyä,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit P. Mengozzi ja M. Vilaras,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 30.4.2003 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.

    Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 59 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Määräaika ja muoto

Valitus on tehtävä virastolle kirjallisena kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus katsotaan tehdyksi vasta, kun valitusmaksu on suoritettu. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.”

2.

    Asetuksen N:o 40/94 78 artiklan 1-3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Menetetyn määräajan palauttaminen

1 Yhteisön tavaramerkin hakijalle tai haltijalle tai muulle virastossa käytävän menettelyn osapuolelle, joka huolimatta olosuhteiden edellyttämästä asianmukaisesta tarkkaavaisuudesta ei ole pystynyt noudattamaan määräaikaa viraston suhteen, voidaan pyynnöstä palauttaa tämän oikeudet, jos noudattamatta jättäminen on tämän asetuksen nojalla suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakukeinon menettämisen.

2 Pyyntö on esitettävä kirjallisena kahden kuukauden määräajassa noudattamatta jättämisen perusteen lakattua. Suorittamatta jätetty toimi on suoritettava tässä määräajassa. - -

3 Pyyntö on perusteltava ja siinä on esitettävä tosiasiat ja sen tukena olevat perustelut. Pyyntö katsotaan esitetyksi vasta kun menetetyn määräajan palauttamista koskeva maksu on suoritettu.”

3.

    Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13 päivänä joulukuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 49 säännön 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Valituksen hylkääminen puutteellisena

1) Jos valitus ei ole asetuksen (EY) N:o 40/94 57, 58 ja 59 artiklan ja 48 säännön 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan mukainen, valituslautakunta hylkää sen puutteellisena, jollei kaikkia puutteita poisteta asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artiklassa vahvistetun määräajan kuluessa.”

Kanteen perustana olevat tosiseikat

4.

    International Paper Co. (jäljempänä väliintulija) teki 1.4.1996 yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) asetuksen N:o 40/94 perusteella.

5.

    Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki BECKETT EXPRESSION.

6.

    Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15 päivänä kesäkuuta 1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 16, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Paperi, pahvi ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; painotuotteet; kirjansidonta-aineet; valokuvat; paperikauppatavarat; paperi- ja kotitalousliimat; taiteilijantarvikkeet; siveltimet; kirjoituskoneet ja konttoritarvikkeet (paitsi huonekalut); neuvonta- ja opetusvälineet (paitsi laitteet); muoviset pakkaustarvikkeet (jotka eivät sisälly muihin luokkiin); pelikortit; painokirjasimet; painolaatat.”

7.

    Tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 6.10.1997 yhteisön tavaramerkkilehden numerossa 22/97.

8.

    Kantaja teki aiemmalla nimellään, eli Classen-Papier KG, toimien 23.12.1997 väitteen asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 1 kohdan perusteella. Väite perustui sanamerkin Expression rekisteröintiin Saksassa Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 16 kuuluvia seuraavaa kuvausta vastaavia tavaroita varten: ”Paperi, pahvi, paperi- tai pahvitavarat.”

9.

    Väiteosasto hylkäsi väitteen 8.10.1999 tekemällään päätöksellä, joka annettiin samana päivänä faksitse tiedoksi kantajalle, koska kyseessä olevien merkkien ero huomioon ottaen tavaroiden samanlaisuus ei riittänyt asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran osoittamiseen asiaankuuluvalla yhteisön alueella eli Saksassa.

10.

    Kantaja teki 30.11.1999 valituksen asetuksen N:o 40/94 59 artiklan perusteella väiteosaston päätöksen kumoamiseksi. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä jätettiin 10.2.2000.

11.

    SMHV:n valituslautakuntien kanslia ilmoitti kantajalle 26.4.2000 lähettämällään sähköpostilla, että asetuksen N:o 40/94 59 artiklan säännösten perusteella valituksen perusteet sisältävä kirjelmä olisi pitänyt jättää neljän kuukauden kuluessa väiteosaston päätöksen antamisesta väitteen tekijän tiedoksi eli viimeistään 8.2.2000. Sähköpostissa lisättiin, että valituksen perusteet sisältävä kirjelmä oli jätetty 10.2.2000 ja että näin ollen ”valitusta ei todennäköisesti [voitu] ottaa tutkittavaksi”. Kantajaa pyydettiin jättämään tätä koskevat mahdolliset huomautuksensa ja niitä tukevat todisteet viimeistään 26.6.2000.

12.

    Kantaja esitti 29.5.2000 lähettämällään kirjeellä, joka saapui SMHV:hen 30.5.2000, asetuksen N:o 40/94 78 artiklaan perustuvan menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön. Kantaja totesi pyynnössä, että valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämiselle asetettua määräaikaa ei ollut noudatettu sen edustajan sairauden vuoksi. Tähän liittyen toimitettiin valaehtoinen kirjallinen lausunto.

13.

    SMHV:n toinen valituslautakunta jätti 14.12.2001 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen tutkimatta ja hylkäsi menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön. Riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Tässä asiassa on kiistatonta, että [asetuksen N:o 40/94] 78 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ’noudattamatta jättämisen peruste’ oli väitteen tekijän edustajan sairaus. Tämä peruste lakkasi, kun väitteen tekijän edustaja palasi työhön 10.2.2000 ja allekirjoitti [valituksen] perusteet sisältävän kirjelmän. Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö oli näin ollen esitettävä kahden kuukauden määräajassa tästä päivästä [eli] viimeistään 10.4.2000. Koska pyyntö esitettiin vasta 30.5.2000, se on hylättävä, eikä väitetyn noudattamatta jättämisen perusteen riittävyydestä ole tarpeen lausua.”

Menettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

14.

    Kantaja nosti tämän kanteen englanniksi laaditulla kannekirjelmällä, joka saapui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.3.2002.

15.

    Väliintulija ei vastustanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tämän osalta vahvistamassa määräajassa sitä, että englanti on oikeudenkäyntikieli.

16.

    SMHV toimitti vastineensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 18.7.2002. Väliintulija toimitti vastineensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 24.7.2002.

17.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

18.

    Kantaja ja väliintulija ilmoittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 25.4. ja 28.4.2003, että ne eivät ottaisi osaa suulliseen käsittelyyn.

19.

    SMHV:n esittämät suulliset huomautukset ja sen vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 30.4.2003 pidetyssä istunnossa.

20.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa riidanalaisen päätöksen

-    velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21.

    SMHV vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    hylkää kanteen

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.

    Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    hylkää kanteen

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

Asetuksen N:o 40/94 78 artiklan rikkomista koskeva ensimmäinen kanneperuste

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

23.

    Kantaja väittää, että se, ettei se noudattanut asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa tarkoitettua määräaikaa valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämiselle, johtui samalla kertaa työtaakasta ja asiasta vastuussa olleen johtajan poissaolosta. Kantaja toteaa, että patenttiasiamies D oli sanellut 3.2.2000 ensimmäisen kirjelmäluonnoksen. D:n sihteeri S kirjoitti tämän luonnoksen koneella seuraavana päivänä ja toimitti sen lähtevään postiin yhdessä kaikkien kirjeiden kanssa, jotka oli postitettava maanantaina 7.2.2000.

24.

    Kantaja lisää, että S on henkilö, joka hoitaa tätä asiaa sekä tavaramerkkien käsittelyä yleensä, ja että hän on myös vastuussa määräaikojen valvomisesta ja niiden seurannasta. Määräajat merkitään erityisiin kirjoihin, kalentereihin ja tietokoneella oleviin taulukoihin, jotka tarkastetaan jatkuvasti. Sisäinen määräaika tämän kirjelmän viimeistelemiseen ja sen lähettämiseen SMHV:lle oli 7.2.2000. Tämä mainittiin sekä erityisissä kirjoissa että S:n kalenterissa.

25.

    Tänä samana päivänä D ei kuitenkaan voinut saapua töihin sairauden vuoksi. Kun S kuuli, että D ei voisi palata töihin ennen kuin 10.2.2000, hän tarkasti kantajan mukaan D:n toimiston lähtevän postin mutta jätti huomiotta kirjelmän, joka piti lähettää seuraavana päivänä ja joka oli valmis allekirjoitettavaksi. Näin ollen kukaan työtovereista ei allekirjoittanut valituksen perusteet sisältävää kirjelmää ja se jäi postilaatikkoon.

26.

    D:n palatessa 10.2.2000 valituksen perusteet sisältävää kirjelmää muutettiin jonkin verran ja se allekirjoitettiin ja faksattiin SMHV:lle. Koska D oli kuitenkin ollut poissa ja koska työtaakka oli suuri, D tai S eivät huomanneet, että määräaika oli ylitetty kahdella päivällä.

27.

    Kantaja katsoo, että valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämistä koskevaa määräaikaa ei voitu noudattaa D:n sairauden sekä tämän ja S:n työtaakan vuoksi. Kyseessä on sen mukaan asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa tarkoitettu määräajan noudattamatta jättämisen peruste. Kantajan mukaan olisi katsottava, että tämä noudattamatta jättämisen peruste lakkasi vasta SMHV:n sähköpostitse lähettämään ilmoitukseen, joka tehtiin 26.4.2000. Kantaja katsoo näin ollen, että sen 30.5.2000 jättämä pyyntö menetetyn määräajan palauttamisesta esitettiin asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa säädetyn kahden kuukauden määräajan kuluessa.

28.

    Kantaja väittää toissijaisesti, että vaikka katsottaisiin, että 29.5.2000 esitetty pyyntö jätettiin asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa säädetyn määräajan päätyttyä, menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö sisältyi implisiittisesti valituksen perusteet sisältävään 10.2.2000 jätettyyn kirjelmään.

29.

    Väliintulijan tältä osin tukema SMHV katsoo puolestaan, että tässä asiassa on kiistatonta, että kyseessä oleva noudattamatta jättämisen peruste lakkasi D:n sairauden päättyessä eikä toisin kuin kantaja väittää SMHV:n lähettämään sähköpostiin, joka koski valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämistä koskevan määräajan noudattamatta jättämistä.

30.

    SMHV antoi omasta mielestään 26.4.2000 lähettämällään sähköpostilla kantajalle yksinomaan mahdollisuuden osoittaa, että sen ensivaikutelma, joka koski valituksen perusteet sisältävän kirjelmän myöhästymistä, oli todellisuudessa virheellinen. SMHV lisää, että toisin kuin kantaja esittää, kyseinen sähköposti ei merkinnyt sitä, että sen lähettämisestä alkoi uusi määräaika menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön esittämiseen. SMHV:n mukaan tämä sähköposti ei vaikuttanut millään tavoin määräaikaan, joka alkoi kyseessä olevan noudattamatta jättämisen perusteen lakkaamisesta.

31.

    SMHV päättelee tästä, että valituslautakunta katsoi perustellusti, että noudattamatta jättämisen peruste eli tässä tapauksessa poissaolo sairauden vuoksi lakkasi kiistatta 10.2.2000, kun D palasi töihin ja allekirjoitti valituksen perusteet sisältävän kirjelmän. SMHV väittää, että edustajan olisi pitänyt asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja oma-aloitteisesti jättää menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö kahden kuukauden määräajan kuluessa tästä hetkestä lähtien eli viimeistään 10.4.2000. Koska pyyntö jätettiin vasta 30.5.2000 eli noin kolme ja puoli kuukautta ”noudattamatta jättämisen perusteen lakattua”, valituslautakunnan oli perusteltua hylätä se.

32.

    SMHV toteaa myös, että kyseessä olevia määräaikoja ei ole jätetty sen harkintavaltaan.

33.

    Väliintulija korostaa lisäksi, että asetettuja määräaikoja ei muiden osapuolten intressit huomioon ottaen voida tulkita joustavasti.

34.

    Se lisää, että asetuksen N:o 40/94 78 artiklan edellytykset eivät missään tapauksessa täyty tässä asiassa. Se, että D ei töihin palatessaan huomannut valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämisen myöhästymistä, ei ole asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa tarkoitettu noudattamatta jättämisen peruste, vaan se osoittaa päinvastoin, että kantaja ei ole noudattanut kaikkea tilanteen edellyttämää valppautta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

35.

    On muistutettava, että asetuksen N:o 40/94 78 artiklan 2 kohdan mukaan ”[menetetyn määräajan palauttamista koskeva] pyyntö on esitettävä kirjallisena kahden kuukauden määräajassa noudattamatta jättämisen perusteen lakattua” ja että ”suorittamatta jätetty toimi on suoritettava tässä määräajassa”.

36.

    Kantaja katsoo lähinnä, että väitetty noudattamatta jättämisen peruste lakkasi vasta SMHV:n 26.4.2000 päivätyn sähköpostin tiedoksiantamispäivänä, jossa sen huomio kiinnitettiin siihen, että valituksen perusteet sisältävä kirjelmä oli jätetty myöhässä. Se väittää näin ollen, että asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa säädetty kahden kuukauden määräaika alkoi vasta tästä päivästä lähtien.

37.

    Näin ollen on tutkittava, millä hetkellä väitetty noudattamatta jättämisen peruste lakkasi.

38.

    Tämän osalta on kiistatonta, että D palasi sairautensa jälkeen työhön 10.2.2000 eli päivänä, jolloin hän allekirjoitti valituksen perusteet sisältävän kirjelmän ja lähetti sen SMHV:lle. Näin ollen vaikka katsottaisiin, että valituksen perusteet sisältävän kirjelmän myöhässä tapahtuneeseen jättämiseen liittyvät olosuhteet eli D:n sairaus sekä tämän ja S:n työtaakka ovat asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa tarkoitettu noudattamatta jättämisen peruste, mitä SMHV ei kiistä, tämä peruste luonnollisesti lakkasi siitä hetkestä lähtien, jolloin D palasi työhön. Kun D allekirjoitti valituksen perusteet sisältävän kirjelmän 10.2.2000, kyseinen peruste oli lakannut. Lisäksi hän olisi tällä hetkellä voinut todeta, että kyseessä oleva kirjelmä oli myöhässä.

39.

    S:n olisi lisäksi pitänyt huomata tämä myöhästyminen silloin, kun kirjelmä lähetettiin SMHV:lle. Hänen määräaikojen valvontajärjestelmänsä, joka esitettiin edellä 24 kohdassa ja menetetyn määräajan palauttamista koskevassa pyynnössä, kuvauksesta ilmenee, että kantaja antoi työtovereilleen yleiset ohjeet valvoa määräaikojen noudattamista. Kantajan omien selitysten mukaan S hoiti tätä asiaa sekä tavaramerkkien käsittelyä yleensä ja hän oli myös vastuussa määräaikojen valvomisesta ja niiden seurannasta. Kantajan mukaan määräajat merkitään erityisiin kirjoihin, kalentereihin ja tietokoneella oleviin taulukoihin, jotka tarkastetaan jatkuvasti. Sisäinen määräaika tämän kirjelmän viimeistelemiseen ja sen lähettämiseen SMHV:lle oli 7.2.2000. Tämä mainittiin sekä erityisissä kirjoissa että S:n kalenterissa.

40.

    Näin ollen jopa olettaen, että D:n sairaus yhdistettynä S:n väitettyyn virheeseen on asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa tarkoitettu noudattamatta jättämisen peruste, kantajan väitettä siitä, että se, että valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämistä ei havaittu, on voinut johtua yksinomaan S:n huolimattomuudesta, koska tämä ei havainnut kyseessä olevaa kirjelmää D:n toimistossa olevan lähtevän postin joukossa, ei voida hyväksyä. Tavanomaisesti tämä virhe olisi pitänyt voida havaita nopeasti kantajan toimistossa käytössä olevan määräaikojen valvontajärjestelmän ansiosta ottaen huomioon, että erityiset kirjat, kalenterit ja tietokoneella olevat taulukot tarkastetaan kantajan itsensä mukaan jatkuvasti (ks. vastaavasti asia T-146/00, Ruf ja Stier v. SMHV (kuva DAKOTA), tuomio 20.6.2001, Kok. 2001, s. II-1797, 56-61 kohta).

41.

    Näitä toteamuksia ei voida asettaa kyseenalaiseksi kantajan väitteellä, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa säädetty määräaika alkaa vasta siitä hetkestä lähtien, jolloin SMHV ilmoittaa valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämisen myöhästymisestä. Toisaalta on huomautettava, että kyseinen kirje kuuluu SMHV:n käytäntöön, johon tämä ei ole millään tavoin velvollinen asetuksen N:o 40/94 asiaankuuluvien säännösten nojalla, eikä sillä voi joka tapauksessa olla vaikutusta siihen, milloin asetettu määräaika menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön esittämiselle alkaa. Toisaalta on korostettava sitä, että tällainen tulkinta olisi ilmeisellä tavalla asetuksen N:o 40/94 78 artiklan 2 kohdan sanamuodon vastainen. Tätä väitettä ei näin ollen voida hyväksyä.

42.

    Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö olisi näin ollen pitänyt jättää viimeistään 10.4.2000. Valituslautakunta katsoi siis perustellusti, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö jätettiin asetuksen N:o 40/94 78 artiklassa säädetyn kahden kuukauden määräajan päätyttyä.

43.

    Kantajan toissijaista väitettä, joka koskee sitä, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö sisältyy implisiittisesti 10.2.2000 jätettyyn valituksen perusteet sisältävään kirjelmään, ei voida myöskään hyväksyä.

44.

    Tämän osalta on todettava, että valituksen perusteet sisältävässä kirjelmässä ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin päätellä, että siinä esitetään menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö. Asetuksen N:o 40/94 78 artiklan 1 ja 3 kohdasta ilmenee joka tapauksessa selvästi, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö on esitettävä perusteltuna pyyntönä, josta ilmenevät tosiseikat ja sen tukena olevat perustelut. Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö on siis tehtävä erillisellä asiakirjalla, joka ei ole sama kuin se, jolla valitus tehdään.

45.

    Asetuksen N:o 40/94 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö katsotaan lisäksi esitetyksi vasta, kun menetetyn määräajan palauttamista koskeva maksu on suoritettu. Kuten tässä asiassa menetetyn määräajan palauttamista koskevasta pyynnöstä ilmenee, kantaja suoritti tämän maksun vasta 29.5.2000 pyynnön jättäessään. Ei näin ollen voida katsoa, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö sisältyisi implisiittisesti valituksen perusteet sisältävään kirjelmään.

46.

    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

Asetuksen N:o 40/94 59 artiklan rikkomista koskeva toinen kanneperuste

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

47.

    Kantaja väittää, että valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättäminen ei ole valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytys. Valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka valituksen perusteet sisältävä kirjelmä olisi jätetty määräajan päätyttyä. Kantajan mukaan valituslautakunnalla oli käytössään riittävät tiedot valituksen ratkaisemiseen, koska se oli tehty ja koska valitusmaksu oli maksettu asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa.

48.

    Kantaja päättelee tästä, että SMHV loukkasi sen oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn ja näin ollen sen perusoikeuksia, kun se hylkäsi valituksen siksi, että valituksen perusteet sisältävää kirjelmää ei jätetty asetetussa määräajassa.

49.

    SMHV, jota väliintulija tukee tältä osin, korostaa puolestaan, että asetuksen N:o 40/94 59 artiklan mukaisesti valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättäminen on välttämätöntä asetuksen N:o 2868/95 49 artiklan 1 kohdan mukaisen valituksen tutkimatta jättämisen uhalla. Valituksen tekeminen ja siihen liittyvän maksun suorittaminen niille asetetuissa määräajoissa ei missään tapauksessa voi vaikuttaa valituksen tutkimatta jättämiseen, jos valituksen perusteet sisältävää kirjelmää ei ole jätetty asetetussa määräajassa. SMHV:n mukaan asetuksen N:o 2868/95 49 säännön 1 kohdassa vahvistetaan kolme erillistä edellytystä, jotka on täytettävä kumulatiivisesti niille asetettujen määräaikojen puitteissa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

50.

    Asetuksen N:o 2868/95 49 säännön perusteella valitus voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos se täyttää asetuksen N:o 40/94 57-59 artiklassa vahvistetut kumulatiiviset edellytykset.

51.

    Asetuksen N:o 40/94 59 artiklan viimeisen virkkeen mukaan ”valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta”.

52.

    Tässä asiassa on kiistatonta, että kantaja jätti 30.11.1999 valituksen esittämättä valituksensa perusteita ja että se myös maksoi valitusmaksun. On myös kiistatonta, että se jätti valituksensa perusteet sisältävän kirjelmän vasta 10.2.2000, vaikka väiteosaston päätös oli annettu sille tiedoksi 8.10.1999. Kuten SMHV:n asiakirjoista lisäksi ilmenee, kun SMHV ilmoitti valituksen kirjaamisesta 19.12.1999, se kiinnitti kantajan huomion siihen, että valituksen perusteet sisältävä kirjelmä oli jätettävä neljän kuukauden kuluessa väiteosaston päätöksen tiedoksiantamisesta.

53.

    Valitus, joka tehtiin 30.11.1999, ei kuitenkaan sisällä valituksen perusteita. Niitä ei täsmennetty edes lyhyesti valituskirjelmässä, vaan siinä mainittiin, että ne toimitettaisiin myöhemmin. Valitus on pelkkä SMHV:n lomake, jossa ei ole kuin perustiedot valittajasta ja riidanalaisesta päätöksestä. On myös todettava, että tässä lomakkeessa todetaan nimenomaisesti, että valitusperusteet on liitettävä siihen tai että ne on toimitettava myöhemmin. Koska valituksen perusteet sisältävä kirjelmä lähetettiin asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetyn määräajan päätyttyä, on katsottava, että valitus jätettiin ilman valitusperusteita, jotka ovat valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytys.

54.

    Asetuksen N:o 40/94 59 artiklan sanamuoto huomioon ottaen kantajan väitettä, jonka mukaan valituksen perusteet sisältävä kirjelmä ei ole valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytys, ei siis voida hyväksyä.

55.

    Toinen kanneperuste on siis myös hylättävä ja näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Todistajan kuulemista koskeva ehdotus

56.

    Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen S:ää ei ole syytä kuulla todistajana, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut antaa ratkaisunsa asianmukaisesti kirjallisen käsittelyn aikana esitettyjen vaatimusten, perusteiden ja lausumien perusteella ja esitetyt asiakirjat huomioon ottaen.

Oikeudenkäyntikulut

57.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on SMHV:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan näiden oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(neljäs jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Kanne hylätään.

2)    Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

TiiliMengozzi Vilaras

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä syyskuuta 2003.

H. Jung

V. Tiili

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.