Asia T‑283/08 P-DEP

Pavlos Longinidis

vastaan

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Asianajajan palkkio – Unionin elin, jota edustaa asianajaja – Kiinteämääräinen palkkio – Asiamiehen matka- ja oleskelukulut – Käännöskulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Kantajan taloudellinen tilanne

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (valituksia käsittelevä jaosto) 11.12.2014

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen riitauttaminen – Käsite – Edellytystä siitä, että osapuoli, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, vastustaa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa pyyntöä, ei ole

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Huomioon otettavat seikat – Sen osapuolen, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, taloudellista tilannetta ei oteta huomioon

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan b alakohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Käsite – Kantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata sillä, että eräissä asioissa käytetään asianajajaa

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen sitä vaativan osapuolen esittämien täsmällisten tietojen perusteella tai niiden puuttuessa unionin tuomioistuinten oikeudenmukaisen arvioinnin perusteella – Asianajajan palkkion kiinteämääräisyydellä ei ole merkitystä tuomioistuimen harkintavaltaan

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Turvautuminen useampaan kuin yhteen asianajajaan – Edellytykset – Erityisten olosuhteiden olemassaolo

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

6.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Ulkopuolisen suorittamasta käännöksestä aiheutuneet kustannukset, jotka liittyvät unionin toimielinten esittämien oikeudenkäyntiasiakirjojen käännöksiin

(Neuvoston asetuksen N:o 1, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 517/2013, 1 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohta, 43 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan b alakohta)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee sen asianosaisen pyynnöstä ja kuultuaan toisen asianosaisen huomautukset antamalla määräyksen, josta ei voi valittaa.

Jottei edellä mainitussa määräyksessä määrätyltä menettelyltä, jolla pyritään siihen, että oikeudenkäyntikuluista päätetään lopullisesti, evättäisi tehokasta vaikutusta, ei voida hyväksyä sitä, että mainitussa artiklassa tarkoitettu riita katsotaan syntyneeksi vain, jos se, jolle asian voittanut asianosainen on esittänyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan pyynnön, vastustaa tätä pyyntöä nimenomaisesti ja kokonaisuudessaan.

(ks. 12 ja 13 kohta)

2.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdasta seuraa, että korvattavat kulut on rajattu ensinnäkin asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toiseksi tätä varten välttämättömiin kustannuksiin. Unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava vapaasti asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asiamiehille, avustajille tai asianajajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit. Unionin yleisen tuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, oikeudenkäyntikuluja koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät välttämättömät kustannukset mukaan lukien.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitetun osapuolen taloudellinen tilanne ei sen sijaan kuulu seikkoihin, joiden perusteella unionin tuomioistuimet määrittävät korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä.

(ks. 19–21 ja 67 kohta)

3.      Euroopan enionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, mukaan siltä osin kuin kyse on tavasta, jolla unionin toimielimet haluavat itseään edustettavan tai avustettavan unionin tuomioistuimissa, ne voivat vapaasti valita, haluavatko ne käyttää apunaan asianajajaa. Perussäännön tämän määräyksen soveltamiseksi unionin elimet on rinnastettava unionin toimielimiin.

Vaikka sillä seikalla, että unionin elin käytti asiamiestä ja ulkopuolista asianajajaa, ei ole merkitystä kyseessä olevien oikeudenkäyntikulujen mahdolliseen korvattavuuteen, koska niitä ei voida evätä mistään periaatteellisesta syystä, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta määritettäessä asian käsittelystä aiheutuneiden loppujen lopuksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Kantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun vastaajana oleva toimielin päättää käyttää asianajajan palveluita joissakin asioissa, kun taas muissa asioissa sitä edustavat sen asiamiehet.

Muunlainen arviointi, jossa edellytettäisiin elimeltä, jotta se voi käyttää oikeuttaan vaatia korvattavaksi asianajajalle maksettu palkkio kokonaan tai osittain, että se osoittaa objektiivisen tarpeen käyttää asianajajan palveluita, merkitsisi todellisuudessa unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa taatun vapauden rajoittamista epäsuorasti, ja se merkitsisi unionin tuomioistuimille velvollisuutta korvata omalla arviollaan toimielinten ja niiden yksiköiden organisoinnista vastaavien elinten suorittama arvio. Tällainen tehtävä ei kuitenkaan ole yhteensopiva perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa eikä sen sisäisen järjestäytymisvallan kanssa, joka unionin toimielimillä ja elimillä on unionin tuomioistuinten käsittelemien, niitä koskevien asioiden hallinnoinnissa.

(ks. 24–26 kohta)

4.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 28 ja 31 kohta)

5.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 50 kohta)

6.      Kustannuksia, jotka koskevat käännöksiä, joita unionin toimielinten ja elinten on esitettävä unionin yleisessä tuomioistuimessa työjärjestyksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt ainoastaan väliintulijoiden osalta tiettyjen edellytysten täyttyessä sen, että käännöskuluja pidetään välttämättöminä.

Kun kyse on kreikan kielellä laaditusta kanteesta, joka on nostettu unionin sellaista elintä vastaan, jonka edustajat eivät hallitse kyseistä kieltä ja jotka ovat käyttäneet kreikkaa hallitsevaa ulkopuolista asianajajaa, tämän asianajajan käytön on katsottava riittävän siihen, että mainittu elin kykeni toimimaan tuomioistuinmenettelyssä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdassa ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 517/2013, 1 artiklassa esitettyjen velvoitteiden mukaisesti. Käännöskulujen hyväksyminen korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi johtaisi kieleen perustuvaan syrjintään, koska unionin elimelle ei olisi syntynyt tällaisia kuluja, jos kantaja olisi valinnut oikeudenkäyntikieleksi jonkin muun kielen, jota kyseinen elin hallitsi.

(ks. 61, 61 ja 64 kohta)