UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

19 päivänä joulukuuta 2013

Asia T‑634/11 P

Mario Paulo da Silva Tenreiro

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Ilmoitus avoimesta virasta – Nimitys komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston alaisen E-osaston ”Justice” johtajan virkaan – Valittajan hakemuksen hylkääminen – Toisen hakijan nimittäminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑72/10, da Silva Tenreiro v. komissio, 29.9.2011 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Mario Paulo da Silva Tenreiro vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – Todistustaakka ja asian selvittäminen

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)

SEUT 257 artiklasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 11 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta johtuu, että valituskirjelmässä on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion tai määräyksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, sillä muutoin kyseinen valitus tai valitusperuste jätetään tutkimatta. Tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan virkamiestuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Tällaisella valituksella näet pyritään tosiasiassa ainoastaan siihen, että virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Unionin yleiseltä tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta. Ainostaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään tosiseikat, paitsi jos määritetyn tosiseikaston aineellinen paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta asiakirja-aineistosta, ja arvioimaan nämä tosiseikat, paitsi jos sille esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, minkä on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta, eikä tällöin ole tarpeen arvioida tosiseikkoja ja todisteita uudelleen tai turvautua uusiin todisteisiin.

Unionin yleisen tuomioistuimen valta valvoa sitä, miten virkamiestuomioistuin on määrittänyt tosiseikat, ulottuu siis siihen, käykö määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys ilmi asiakirja-aineistosta, siihen, onko selvitysaineisto otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen oikeudelliseen luonnehdintaan ja siihen, onko todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia sääntöjä noudatettu.

Tuomioistuimen vakuuttamiseksi asianosaisen väitteestä tai ainakin siitä, että se ryhtyisi suoraan toimenpiteisiin selvitysaineiston hankkimiseksi, ei riitä, että asianosainen vetoaa tiettyihin tosiseikkoihin väitteensä tueksi, vaan lisäksi on esitettävä riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat näiden seikkojen todenmukaisuutta tai todennäköisyyttä. Näin ollen tuomioistuimet voivat osallistua selvitysaineiston hankintaan kantajien hyväksi ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, kun kantajat tarvitsevat väitteidensä tukemiseksi tiettyjä vastaajan hallussa olevia todisteista ja heillä on vaikeuksia saada nämä todisteet tai kyseinen osapuoli on jopa kieltäytynyt luovuttamasta niitä.

Edellä mainittuja poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta on yksinomaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen tehtävä arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää. Oikeudenkäyntiasiakirjojen todistusarvo kuuluu sen tosiseikkojen arviointia koskevaan yksinomaiseen toimivaltaan, eikä muutoksenhakutuomioistuin voi tutkia valituksen yhteydessä tosiseikkoja, paitsi jos asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleelle tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu vääristyneellä tavalla huomioon tai jos tämän määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi oikeudenkäyntiasiakirjoista.

(ks. 35, 36, 52 ja 85–87 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑59/96 P, Koelman v. komissio, 16.9.1997 (Kok., s. I‑4809, 31 kohta; asia C‑248/99 P, Ranska v. Monsanto ja komissio, 8.1.2002 (Kok., s. I‑1, 68 kohta); asia C‑196/03 P, Lucaccioni v. komissio, 19.3.2004 (Kok., s. I‑2683, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005 (Kok., s. I‑5425, 426 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑201/00 ja T‑384/00, Ajour ym. v. komissio, 25.9.2002 (Kok. H., s. I‑A‑167 ja II‑885, 75 kohta); asia T‑107/07 P, Rossi Ferreras v. komissio, 12.3.2008 (Kok. H., s. I‑B‑1‑5 ja II‑B‑1‑31, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑338/07 P, Bianchi v. ETF, 19.3.2010, 59 kohta; asia T‑239/09 P, Marcuccio v. komissio, 4.4.2011, 62 kohta; asia T‑274/11 P, Mioni v. komissio, 7.12.2011, 18 kohta; asia T‑519/11 P, Gozi v. komissio, 6.9.2012, 21 kohta ja asia T‑281/11 P, Canga Fano v. neuvosto, 16.5.2013, 75 kohta