Valitus, jonka AK on tehnyt 24.5.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-91/10, AK v. komissio, 13.3.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-288/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: AK (Espoo, Suomi) (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan, että

virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-91/10, AK vastaan Euroopan komissio, 13.3.2012 antama tuomio kumotaan

komissio velvoitetaan maksamaan valittajalle

korvaus siitä, että valittaja on menettänyt 95 prosenttisesti mahdollisuutensa tulla ylennetyksi palkkaluokkaan A4 vuoden 2003, vuoden 2005 tai viimeistään vuoden 2007 ylennyskierroksella, eli 375 295 euroa, 204 996 euroa ja 90 30 euroa mukaan lukien jo maksettu 4 000 euron suuruinen kiinteämääräinen korvaus, sen lisäksi, että hänen eläkeoikeutensa oikaistaan maksamalla vastaavat eläkemaksut

55 000 euroa jo maksettujen 15 000 euron lisäksi siitä henkisestä kärsimyksestä, joka aiheutuu hänen sääntöjenvastaisen hallinnollisen tilanteensa voimassa pysyttämisestä etenkin 20.4.2005 ja 6.10.2009 annetuista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioista ja 13.12.2007 annetusta virkamiestuomioistuimen tuomiosta sekä siitä nimittävän viranomaisen 23.4.2007 tekemästä päätöksestä huolimatta, jolla valittajan 4.9.2006 tekemä valitus hyväksyttiin

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin on nojautunut urakehitystä koskeviin kertomuksiin, jotka se on itse jättänyt ottamatta huomioon käsittelyssä (valituksenalaisen tuomion 55, 56, 73 ja 87 kohdan osalta).

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen henkistä kärsimystä arvioitaessa ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska virkamiestuomioistuin on alentanut henkistä kärsimystä koskevan arvion 15 000 euroon ottamalla huomioon yksinomaan erityisen merkittävän viiveen eri urakehitystä koskevia kertomuksia laadittaessa ja rajoittamalla henkisen kärsimyksen laajuuden ajanjaksoon, jolloin valittaja oli vielä töissä, ottamatta huomioon sellaisia muita tekijöitä, kuten valittajalla oleva epävarmuus ja huoli hänen ammatillisesta tulevaisuudestaan sen ajanjakson jälkeen, jolloin hän oli vielä töissä (valituksenalaisen tuomion 63 ja 83 kohdan sekä sitä seuraavien kohtien osalta).

Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen arvioitaessa vahinkoa, joka aiheutui ylennysmahdollisuuden menettämisestä, ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen, koska yhtäältä virkamiestuomioistuin ei voinut päätellä yksinomaan ansiopisteiden ja ylennyskynnysten nojalla, että valittajan todennäköisyys tulla ylennetyksi oli vähäinen, ja toisaalta virkamiestuomioistuin arvioi ylennysmahdollisuuden menettämisestä aiheutuneen vahingon määräksi kiinteämääräisesti 4 000 euroa selittämättä millään tavoin niitä syitä, joiden johdosta se tuli tähän tulokseen (valituksen laisen tuomion 71–73 ja 89 kohdan sekä sitä seuraavien kohtien osalta).