Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
13 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑118/23
Rada Nadzorcza Getin Noble Bank,
Getin Holding S.A.,
LC Corp BV,
Fundacja Jolanty i Leszka Czarneckich z siedzibą w Warszawie,
NM,
IJ,
OP,
DL,
US,
AB,
SQ,
KP,
MP,
MZ,
CP,
MD,
GW,
ZD,
IB,
JJ,
KG,
WG,
JS,
KB,
MM,
MT,
MG,
GK,
QP,
KM,
LN,
CK,
MK,
WK,
KA,
AU,
BX,
SJ,
ML,
MT,
LP,
PS,
SP,
DG,
GM,
IJ,
LL,
PJ,
WJ,
JG,
OT,
BK,
HH,
HB,
GK,
RS,
CE,
ET,
IK,
NO,
BI,
TM,
CJ,
SN,
DI,
EO,
GL,
PA,
TN,
EQ,
PB,
LT,
LS,
NA,
PR,
IN,
IT,
TK,
LE,
NB,
SE,
KL,
BD,
RR,
RL,
IO,
BV,
TA,
TS,
AA,
MB,
YN,
IC,
EZ,
UB,
AM,
MP,
DJ,
VE,
XL,
OA,
IW,
DL,
NG,
UH,
CI,
RG,
RL,
SI,
OS,
NS,
BA,
NP,
PQ,
IY,
TG,
BE,
RN,
SL,
WE,
RY,
DL,
EO,
OR,
AW,
VQ,
QR,
SC ja
RI
vastaan
Bankowy Fundusz Gwarancyjny,
jossa asian käsittelyyn osallistuvat
VELOBANK S.A.,
M.K., selvitystilassa olevan Getin Noble Bank S.A:n, aiemmin Getin Noble Bank S.A., selvitysmiehenä, ja
TD
(Ennakkoratkaisupyyntö – Wojewódzki Sąd Administracyjny w Warszawie (voivodikunnan hallintotuomioistuin, Varsova, Puola))
Ennakkoratkaisupyyntö – Luottolaitosten elvytys ja kriisinratkaisu – Pankki, johon kohdistetaan pakollinen rakenneuudistus – Kriisinratkaisuviranomaisen tehtävien yhdistäminen – Toiminnallisen riippumattomuuden takaaminen
I Johdanto
1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2) 47 artiklan ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU(3) 3 artiklan 3 kohdan ja 85 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Getin Noble Bank S.A:n (jäljempänä GN Bank) hallintoneuvosto ja suuri määrä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä sekä Bankowy Fundusz Gwarancyjny (pankkien vakuusrahasto, Puola) (jäljempänä BFG) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä, jolla aloitettiin GN Bankiin kohdistuva pakollinen rakenneuudistus.
3. Tässä ratkaisuehdotuksessa, jossa keskitytään unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, osoitan yhtäältä, että väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtävät ja pankkitalletusten takaajan tehtävät ovat ”muita tehtäviä”, joita kriisinratkaisuviranomainen voi hoitaa edellyttäen, että noudatetaan tiettyjä vaatimuksia, joilla voidaan taata näiden tehtävien ja kriisinratkaisutehtävän toiminnallinen riippumattomuus toisistaan, ja toisaalta, että jäsenvaltiot tai kriisinratkaisuviranomaiset voivat antaa ja julkistaa asiaan liittyvät sisäiset säännöt, jotka ovat tarpeen näiden vaatimusten noudattamiseksi.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Asetus (EU) N:o 575/2013
4. Luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013,(4) sellaisena kuin se on muutettuna 27.11.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2033,(5) 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava direktiivissä 2013/36/EU[(6)] ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.
2. Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi kriisinratkaisuviranomaisilla on oltava – – direktiivissä [2014/59] ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.”
5. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
40) ’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa laitoksia kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan valvontajärjestelmän osana”.
2. Direktiivi 2014/59
6. Direktiivin 2014/59 2 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
– –
40) ’kriisinratkaisutoimella’ päätöstä viedä laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö kriisinratkaisuun 32 tai 33 artiklan nojalla taikka jonkin kriisinratkaisuvälineen tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvaltuuden soveltamista”.
7. Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Kriisinratkaisusta vastaavien viranomaisten nimeäminen”, 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat olla kansallisia keskuspankkeja, toimivaltaisia ministeriöitä tai muita hallintoviranomaisia tai viranomaisia, joille on annettu hallinnolliset valtuudet. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti säätää, että kriisinratkaisuviranomainen voi olla asetusta [N:o 575/2013] ja direktiiviä [2013/36] sovellettaessa valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen. On otettava käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt, joilla varmistetaan toiminnallinen riippumattomuus ja vältetään eturistiriidat asiaankuuluvien valvontaviranomaisten asetuksen [N:o 575/2013] ja direktiivin [2013/36] mukaisten valvontatehtävien tai niiden muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien kesken, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 4 kohdassa edellytettyä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä koskeviin velvoitteisiin. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että yhtäältä kriisinratkaisutehtävät ja toisaalta asiaankuuluvan viranomaisen valvonta- tai muut tehtävät ovat toiminnallisesti riippumattomia toisistaan toimivaltaisten viranomaisten, kansallisten keskuspankkien, toimivaltaisten ministeriöiden tai muiden viranomaisten sisällä.
Tämän direktiivin mukaisten kriisinratkaisuviranomaisen tehtävien hoitamiseen osallistuvan henkilöstön on oltava rakenteellisesti ja raportointisuhteiltaan erillään asetuksen [N:o 575/2013] ja direktiivin [2013/36] mukaisten tehtävien hoitoon osallistuvasta henkilöstöstä tai asiaankuuluvan viranomaisen muihin tehtäviin nähden.
Tätä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden tai kriisinratkaisuviranomaisten on annettava ja julkistettava mahdollisesti tarvittavia asiaan liittyviä sisäisiä sääntöjä, mukaan lukien säännöt salassapitovelvollisuudesta ja eri tehtäväalueiden välisestä tiedonvaihdosta.
4. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että valvonta- ja kriisinratkaisutehtäviä suorittavat viranomaiset sekä niiden puolesta kyseisiä tehtäviä suorittavat henkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä kriisinratkaisupäätösten valmistelussa, suunnittelussa ja soveltamisessa sekä silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen ja toimivaltainen viranomainen ovat erillisiä yhteisöjä, että silloin, kun toiminnot suoritetaan samassa yhteisössä.”
8. Mainitun direktiivin 29 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. [T]oimivaltaiset viranomaiset voivat olosuhteisiin nähden oikeasuhteisin perustein nimittää väliaikaisen hallinnonhoitajan joko korvaamaan väliaikaisesti laitoksen hallintoelimen tai työskentelemään väliaikaisesti laitoksen hallintoelimen kanssa, ja toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä päätöksensä nimityksen yhteydessä. Jos toimivaltainen viranomainen nimittää väliaikaisen hallinnonhoitajan työskentelemään laitoksen hallintoelimen kanssa, toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä lisäksi täsmennettävä, mitkä ovat väliaikaisen hallinnonhoitajan asema, tehtävät ja valtuudet ja asetetaanko laitoksen hallintoelimelle vaatimus neuvotella väliaikaisen hallinnonhoitajan kanssa tai saada tämän suostumus ennen tietynlaisten päätösten tekemistä tai toimien toteuttamista. – – Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että väliaikaisella hallinnonhoitajalla – – ei ole minkäänlaisia eturistiriitoja.
2. Toimivaltaisen viranomaisen on väliaikaista hallinnonhoitajaa nimitettäessä määriteltävä tämän valtuudet olosuhteisiin nähden oikeasuhteisin perustein. Tällaisiin valtuuksiin voivat kuulua jotkin tai kaikki laitoksen yhtiöjärjestykseen ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat, laitoksen hallintoelimen valtuudet, mukaan lukien valtuudet hoitaa joitakin tai kaikkia laitoksen hallintoelimen hallinnollisia tehtäviä. – –
3. Toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä määriteltävä väliaikaisen hallinnonhoitajan asema ja tehtävät, joihin voi kuulua laitoksen rahoitusaseman selvittäminen, laitoksen liiketoiminnan tai sen osan johtaminen laitoksen rahoitusaseman säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ja toimenpiteiden toteuttaminen laitoksen liiketoiminnan terveen ja varovaisen johtamisen palauttamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä määriteltävä väliaikaisen hallinnonhoitajan asemaa ja tehtäviä koskevat rajoitukset.”
B Puolan oikeus
1. Pankeista annettu laki
9. Pankeista 29.8.1997 annetun lain (ustawa – Prawo bankowe),(7) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 144 §:n 1, 1a, 3 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 138 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa Komisja Nadzoru Finansowego [finanssivalvontaviranomainen, Puola (jäljempänä KNF)] voi, 142 §:n 1 momentissa tarkoitettujen olosuhteiden vuoksi, pankin tilanteen parantamiseksi tai toteutetun elvytyssuunnitelman tehokkuuden varmistamiseksi päättää asiamiehen[(8)] nimittämisestä pankille, jollei pankkien vakuusrahastosta, talletussuojajärjestelmästä ja pakollisista rakenneuudistuksista 10.6.2016 annetun lain [ustawa o Bankowym Funduszu Gwarancyjnym, systemie gwarantowania depozytów oraz przymusowej restrukturyzacji](9) 5 §:n 6 momentista muuta johdu.
1a. 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa [KNF] määrittelee päätöksessään asiamiehen tehtävien laajuuden.
– –
3. Asiamiehellä on oikeus vastustaa pankin johtokunnan ja hallintoneuvoston päätöslauselmia ja päätöksiä. Johtokunnan tai hallintoneuvoston kokouksessa esitetty ilmoitus aikomuksesta esittää vastalause keskeyttää päätöslauselman tai päätöksen täytäntöönpanon.
4. Asiamies voi riitauttaa yhtiökokouksen päätöslauselman tai osuuspankin yhtiökokouksen päätöslauselman, jotka loukkaavat pankin etuja – –”
2. Pankkien vakuusrahastosta, talletussuojajärjestelmästä ja pakollisista rakenneuudistuksista annettu laki
10. Pankkien vakuusrahastosta, talletussuojajärjestelmästä ja pakollisista rakenneuudistuksista annetun lain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 5 §:n 1, 3 ja 6 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. [BFG:n] tehtävänä on:
1) talletussuojavelvoitteiden täyttäminen, erityisesti talletussuojakorvausten maksaminen tallettajille;
2) talletussuojajärjestelmän piiriin kuuluvien laitosten laskentajärjestelmiin sisältyvien tietojen valvonta;
3) 64 §:n 2 momentissa tarkoitettujen laitosten toiminnan uudelleenjärjestely pääomainstrumenttien alaskirjausta tai muuntamista soveltamalla;
4) pakollisten rakenneuudistusten toteuttaminen;
5) kriisinratkaisusuunnitelmien ja konsernin kriisinratkaisusuunnitelmien laadinta, tarkastaminen ja päivittäminen;
6) talletussuojajärjestelmän piiriin kuuluvia laitoksia ja kiinnitysluottopankkeja koskevien tietojen kerääminen ja analysointi, erityisesti pankki- ja luotto-osuuskuntasektoria sekä yksittäisiä pankkeja ja luotto-osuuskuntia koskevien analyysien ja ennusteiden laatimiseksi;
7) muiden kansallisen rahoitusjärjestelmän vakautta edistävien toimien toteuttaminen.
– –
3. [BFG] tekee yhteistyötä muiden kansallisen rahoitusjärjestelmän vakautta edistävien toimijoiden, talletussuojajärjestelmiä hallinnoivien tahojen ja toimivaltaisten kriisinratkaisuviranomaisten, Euroopan pankkiviranomaisen sekä konsernin kriisinratkaisusta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten, merkittävien sivuliikkeiden kriisinratkaisusta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten, tytäryritysten kriisinratkaisusta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja kolmannen maan toimivaltaisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa.
– –
6. [BFG:n] pyynnöstä [KNF] nimittää [BFG:n] pankeista annetun lain 144 §:n 1 momentissa – – tarkoitetuksi asiamieheksi. – –”
11. Pankkien vakuusrahastosta, talletussuojajärjestelmästä ja pakollisista rakenneuudistuksista annetun lain 101 §:n 1, 6 ja 7 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. [KNF] ilmoittaa viipymättä [BFG:lle]:
1) jos laitos on vaarassa ajautua konkurssiin;
2) jos ei ole viitteitä siitä, että mainittu vaara voitaisiin kohtuullisessa ajassa torjua toteutettavissa olevilla valvontatoimilla tai kyseisen laitoksen toimilla.
– –
6. [KNF] välittää 1 momentissa tarkoitetut tiedot myös:
– –
6) siinä valtiossa, jonka alueelle emoyritys on sijoittautunut, tunnustettua talletussuojajärjestelmää hallinnoivalle viranomaiselle;
7) siinä valtiossa, jonka alueelle emoyritys on sijoittautunut, kriisinratkaisurahastoja hallinnoiville laitoksille, jollei rahastoa hallinnoi toimivaltainen konsernin kriisinratkaisuviranomainen;
– –
7. Jos seuraavat edellytykset täyttyvät kumulatiivisesti:
1) kansallinen laitos on vaarassa ajautua konkurssiin,
2) ei ole perusteltuja viitteitä siitä, että kansallisen laitoksen toimilla tai laitosten suojajärjestelmän toimilla taikka valvontatoimenpiteillä, mukaan lukien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet, voitaisiin kohtuullisessa ajassa torjua konkurssin vaara,
3) kansalliseen laitokseen kohdistuvat toimet ovat välttämättömiä yleisen edun turvaamiseksi
– [BFG] antaa – – päätöksen kansalliseen laitokseen kohdistuvan pakollisen rakenneuudistuksen aloittamisesta tai päätöksen pääomainstrumenttien tai hyväksyttävien velkojen alaskirjauksesta tai muuntamisesta.”
12. Kyseisen lain 137 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:
”Ennen pakollista rakenneuudistusta koskevan päätöksen antamista [BFG:n] on varmistettava, että tehdään arvio laitoksen varojen ja velkojen arvosta.”
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
13. Koska GN Bank ei noudattanut asetuksen N:o 575/2013 92 artiklassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia, KNF nimitti 22.12.2021 antamallaan päätöksellä pankeista annetun lain 144 §:n 1 momentin ja 1a momentin perusteella BFG:n GN Bankin väliaikaiseksi hallinnonhoitajaksi (”asiamies”)(10) tarkoituksenaan parantaa GN Bankin taloudellista tilannetta. Kyseisellä päätöksellä KNF antoi BFG:n tehtäväksi pankin ”asiamiehenä” muun muassa kertomuksien laatimisen, GN Bankin toiminnan valvomisen ja kaikenlaisen ”asiamiehen” lakiin perustuvan toimivallan käyttämisen.
14. Ottaen huomioon GN Bankin maksukyvyttömyysriskin BFG antoi 29.9.2022 kriisinratkaisuviranomaisena päätöksen GN Bankiin kohdistuvan pakollisen rakenneuudistuksen aloittamisesta, GN Bankin liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien alaskirjauksesta ja omaisuudenhoitoyhtiön perustamisen muodossa toteutettavan kriisinratkaisuvälineen soveltamisesta (jäljempänä 29.9.2022 annettu päätös). Tästä syystä kyseisessä päätöksessä eritellyt omaisuuserät siirrettiin 3.10.2022 omaisuudenhoitoyhtiö Bank BFG S.A:lle. BFG nimitti pakollisen rakenneuudistuksen kohteena olevalle laitokselle asiamiehen. Mainittu päätös oli osoitettu GN Bankille, Bank BFG:lle ja kyseiselle asiamiehelle.
15. GN Bankin hallintoneuvosto nosti 29.9.2022 annetusta päätöksestä kanteen Wojewódzki Sąd Administracyjny w Warszawiessa (voivodikunnan hallintotuomioistuin, Varsova, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Kanteita nostivat myös muut osapuolet, kuten alaskirjattujen GN Bankin liikkeeseen laskemien osakkeiden tai joukkovelkakirjojen omistajat, GN Bankin velkojat ja GN Bankin kanssa tehtyjen ulkomaan valuutan määräisten tai valuuttakurssiin indeksoitujen luotto- ja lainasopimusten osapuolet.(11)
16. Pääasian kantajat vaativat sen toteamista, että kyseinen päätös on tehty lainvastaisesti, mikä mahdollistaisi sen, että ne voisivat esittää vahingonkorvausvaatimuksia yleisissä tuomioistuimissa. Esitetyt kanneperusteet perustuvat samalla aineellisen oikeuden rikkomiseen ja menettelysääntöjen rikkomiseen, jolla on merkittävä vaikutus asian ratkaisemiseen. Tässä yhteydessä kantajat väittävät muun muassa, että BFG oli eturistiriitatilanteessa, joka oli esteenä kriisinratkaisuviranomaisen tehtävien hoitamiselle, koska se hoiti samalla valvontatehtäviä, pankkitalletusten takaajan tehtäviä ja kriisinratkaisutehtäviä. Direktiivissä 2014/59 säädettyjen asianmukaisten menettelyllisten takeiden puuttuminen pahensi tätä eturistiriitaa.
17. BFG kiistää eturistiriidan olemassaolon. Se väittää, että se on ottanut käyttöön organisatorisia ja rakenteellisia järjestelyjä, joilla voidaan taata sen toiminnallinen riippumattomuus ja välttää sen hoitamien kriisinratkaisutehtävien ja muiden tehtävien väliset eturistiriidat.
18. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä muun muassa siitä, onko tällainen eturistiriita olemassa.
19. Kyseinen tuomioistuin pohtii ensinnäkin sitä, ovatko pankkitalletusten lakisääteisen takaajan tehtävä ja pankin ”asiamiehen” tehtävä direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ”valvontatehtäviä” vai ”muita tehtäviä”, joita ei pitäisi yhdistää kriisinratkaisutehtävään.
20. Kyseinen tuomioistuin katsoo yhtäältä, että vaikka ”asiamiehen” tehtävää ei voida pitää puhtaasti valvontatehtävänä, koska tätä tehtävää hoitaa KNF, ”asiamies” nimitetään kuitenkin Puolan oikeuden nojalla kyseisen valvontaviranomaisen päätöksellä ja se hoitaa kyseisen viranomaisen sille uskomia tehtäviä. Mainittu tuomioistuin päättelee tästä, että on myös mahdollista, että kun tätä tehtävää hoitaa BFG, asianmukaisten järjestelyjen toteuttamista toiminnallisen riippumattomuuden takaamiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi ei vaadita.
21. Toisaalta mainitun tuomioistuimen mukaan kriisinratkaisutehtävän ja talletusten takaajan tehtävän, joka käsittää varojen keräämisen takauksien kattamiseksi ja niitä koskevien korvausten suorittamiseksi, yhdistämisestä ilman, että varmistetaan näiden tehtävien rakenteellinen erottaminen ja toiminnallinen riippumattomuus, voi syntyä riski siitä, että BFG pyrkii toteuttamaan toimia pankkia, joka on vaarassa ajautua konkurssiin, kohtaan siten, että hyödynnetään mahdollisimman vähän BFG:n käytettävissä olevia varoja.
22. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on toiseksi epäilyksiä direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja rakenteellisia takeita koskevan vaatimuksen luonteesta, ja se pohtii sitä, voidaanko käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa katsoa, että toiminnallisen riippumattomuuden tavoitetta on noudatettu ja että eturistiriidat on vältetty.
23. Kyseinen tuomioistuin katsoo erityisesti, että tämä tavoite on saavutettava takaamalla se, että kriisinratkaisuviranomaisen kriisinratkaisutehtävien hoitamiseen osallistuva henkilöstö on rakenteellisesti ja raportointisuhteiltaan erillään valvontatehtävien hoitoon osallistuvasta henkilöstöstä tai asiaankuuluvan viranomaisen muihin tehtäviin nähden. Sen mukaan pankkien vakuusrahastosta, talletussuojajärjestelmästä ja pakollisista rakenneuudistuksista annetulla lailla ei kuitenkaan oteta käyttöön järjestelmällisiä ratkaisuja, joilla varmistetaan kriisinratkaisutehtävän ja BFG:n muiden tehtävien rakenteellinen erottaminen toisistaan. Se täsmentää, että kriisinratkaisutehtävät, pankin ”asiamiehen” tehtävät ja talletusten takaajan tehtävät on annettu BFG:n sisällä hoidettavaksi erillisille organisaatioyksiköille, mutta päätöksiä kaikkien näiden tehtävien puitteissa tekevät samat, BFG:n johto- tai neuvonantotehtäviä hoitavat henkilöt.
24. Tässä tilanteessa Wojewódzki Sąd Administracyjny w Warszawie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko – – direktiivin [2014/59] 85 artiklan 2 ja 3 kohtaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 47 artiklan ja [SEU] 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa, tulkittava siten, että kun rakenneuudistuksen kohteena olevan laitoksen hallintoneuvosto nostaa kansallisessa hallintotuomioistuimessa kanteen pakollista rakenneuudistusta koskevasta päätöksestä, tehokkaan oikeussuojakeinon katsotaan olevan taattu myös henkilöille, joilla on tämän päätöksen riitauttamiseen oikeudellinen intressi, kun tuomioistuin ei riitautettua päätöstä tutkiessaan ole sidottu kanteen vaatimuksiin ja perusteluihin eikä esitettyyn oikeusperustaan ja kun tästä kanteesta annetulla lainvoimaisella tuomiolla on erga omnes ‑vaikutus sekä kun näiden henkilöiden mahdollisuus saada oikeussuojaa ei edellytä, että he nostavat mainitusta päätöksestä hallintotuomioistuimessa erillisen kanteen?
2) Onko direktiivin [2014/59] 85 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään kiireellisestä muutoksenhakumenettelystä, sekä [perusoikeuskirjan] 47 artiklaa ja [SEU] 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, jotka koskevat tehokasta oikeussuojaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion sellaisen menettelysäännöksen soveltamiselle, jonka mukaan kansallisen hallintotuomioistuimen on tutkittava yhdessä kaikki sen käsiteltäväksi saatetut kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä koskevat kanteet, jos tämän säännöksen soveltaminen yhdessä muiden kansalliseen hallintoprosessiin kohdistuvien vaatimusten kanssa tekee näiden kanteiden huomattavan määrän vuoksi asian ratkaisun kohtuullisessa ajassa suhteettoman vaikeaksi, ellei jopa mahdottomaksi?
3) Onko direktiivin [2014/59] 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltio ei erota rakenteellisesti – toiminnallisen riippumattomuuden varmistamiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi – kriisinratkaisuviranomaisen tehtäviä tämän viranomaisen muista tehtävistä, joita sillä on lakisääteisenä pankkitalletusten takaajana tai pankin asiamiehenä (väliaikaisena hallinnonhoitajana), joka on nimitetty asetuksen [N:o 575/2013] ja direktiivin [2013/36] mukaisen toimivaltaisen kansallisen valvontaviranomaisen päätöksellä?
4) Onko direktiivin [2014/59] 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että jos jäsenvaltio on laiminlyönyt velvoitteensa ottaa käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt, joilla varmistetaan toiminnallinen riippumattomuus ja vältetään asiaankuuluvan viranomaisen asetuksen [N:o 575/2013] ja direktiivin [2013/36] mukaisten valvontatehtävien tai sen muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisen tehtävien väliset eturistiriidat, voidaan katsoa, että toiminnallista riippumattomuutta ja eturistiriitojen välttämistä koskeva edellytys täyttyy, jos kansallinen hallintotuomioistuin, joka tutkii pakollista rakenneuudistusta koskevaa päätöstä, katsoo, että kriisinratkaisuviranomaisen muut organisatoriset järjestelyt ja tosiasialliset toimenpiteet olivat riittäviä tämän tuloksen saavuttamiseksi?”
25. BI ja TM, SJ ja ML, DG ja GM, BFG, Rada Nadzorcza Getin Noble Bank ym., Puolan hallitus sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Nämä osapuolet (DG:tä ja GM:ää lukuun ottamatta) sekä OS ja NS ja DL ym. osallistuivat 21.3.2024 pidettyyn istuntoon, jossa ne vastasivat unionin tuomioistuimen niille esittämiin suullisesti vastattaviin kysymyksiin.
IV Asian tarkastelu
26. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä keskityn tarkastelussani ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmanteen ja neljänteen kysymykseen, jotka koskevat problematiikkaa, joka liittyy eturistiriitoihin BFG:n sisällä.
A Kolmas ennakkoratkaisukysymys
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltio ei erota rakenteellisesti – toiminnallisen riippumattomuuden varmistamiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi – kriisinratkaisuviranomaisen tehtäviä tämän viranomaisen muista tehtävistä, joita sillä on lakisääteisenä pankkitalletusten takaajana tai pankin väliaikaisena hallinnonhoitajana (”asiamiehenä”), joka on nimitetty asetuksen N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36 mukaisen toimivaltaisen kansallisen valvontaviranomaisen päätöksellä.
28. Direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa todetaan selvästi, että kriisinratkaisuviranomainen voi olla poikkeuksellisesti luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen.
29. Kyseisessä 3 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että tämä tehtävien yhdistäminen on mahdollista vain useiden edellytysten täyttyessä. Ensinnäkin asianmukaisilla rakenteellisilla järjestelyillä on varmistettava toiminnallinen riippumattomuus ja vältettävä näiden kahden tehtävän (vakavaraisuusvalvonta ja kriisinratkaisu) väliset eturistiriidat, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tiedonvaihtoon ja yhteistyöhön, jotka ovat tarpeen kriisinratkaisupäätösten valmistelussa, suunnittelussa ja soveltamisessa.(12) Toiseksi tämän toiminnallisen riippumattomuuden on ilmettävä siten, että kuhunkin näihin kahteen tehtävään osallistuvan henkilöstön on oltava rakenteellisesti ja raportointisuhteiltaan erillään. Kolmanneksi jäsenvaltioiden tai kriisinratkaisuviranomaisten on annettava ja julkistettava asiaan liittyviä sisäisiä sääntöjä, mukaan lukien säännöt salassapitovelvollisuudesta ja eri tehtäväalueiden välisestä tiedonvaihdosta.
30. Näitä edellytyksiä, joita sovelletaan silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen hoitaa vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen tehtäviä, sovelletaan myös ”kriisinratkaisuviranomaisen muihin tehtäviin”.
31. Näin ollen nousee esiin kysymys siitä, onko näiden vaatimusten täytyttävä silloin, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – kriisinratkaisuviranomainen on nimitetty väliaikaiseksi hallinnonhoitajaksi (”asiamieheksi”) direktiivin 2014/59 29 artiklassa säädetyn varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheessa ja se hoitaa pankkitalletusten takaajan tehtäviä.
32. Tätä varten on aluksi tarkasteltava, minkätyyppisten eturistiriitojen välttämisestä on kyse.
33. Direktiivin 2014/59 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa kyllä viitataan siihen, että jotta voidaan varmistaa tarvittava reagointinopeus, taata riippumattomuus talouden toimijoista ja estää eturistiriidat, olisi nimettävä hallintoviranomaiset tai viranomaiset, joille on annettu hallinnolliset valtuudet, huolehtimaan kyseisen direktiivin nojalla tapahtuvan kriisinratkaisun toiminnoista ja tehtävistä. Tämä eturistiriidan vaara ulkopuolisiin eli talouden toimijoihin nähden ei kuitenkaan mielestäni vaikuta siltä, jota tarkoitetaan mainitun direktiivin 3 artiklassa, koska mainittua eturistiriidan vaaraa talouden toimijoihin nähden, joka muistuttaa subjektiivista eturistiriitaa, rajoittaa se, että nimetään viranomainen eikä yksityinen laitos. Vaikuttaa siltä, että tätä käsitettä ”subjektiivinen eturistiriita” käytetään silloin, kun saman direktiivin 29 artiklassa säädetään, että väliaikaista hallinnonhoitajaa nimitettäessä ei saa olla minkäänlaisia eturistiriitoja, tai silloin, kun kriisinratkaisuvälineenä käytetään liiketoiminnan myyntiä, koska tässä tapauksessa myyntiin ei saa liittyä minkäänlaista eturistiriitaa.(13)
34. Käsiteltävässä asiassa kyse on eturistiriidan vaarasta myöhemmässä vaiheessa eli eturistiriidan vaarasta itse kriisinratkaisuviranomaisen sisällä. Näin ollen eturistiriita ei ole enää subjektiivinen vaara, joka liittyy luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaan etuun, vaan toiminnallinen tai objektiivinen vaara, joka liittyy siihen, että sama laitos hoitaa useita tehtäviä, mikä voi johtaa virheelliseen päätöksentekoon.
35. Siltä osin kuin kyse on vakavaraisuusvalvontaa koskevien tehtävien ja kriisinratkaisutehtävien hoitamisen yhdistämisestä saman laitoksen sisällä unionin lainsäätäjä on katsonut, että se on mahdollista sillä edellytyksellä, että noudatetaan tiettyjä edellä mainittuja organisatorisia vaatimuksia. Unionin lainsäätäjä on myös säätänyt, että nämä organisatoriset vaatimukset on otettava käyttöön kriisinratkaisuviranomaisen hoitamien muiden tehtävien osalta.
36. Tästä voidaan päätellä, että unionin lainsäätäjän tavoitteena on suojella kriisinratkaisuviranomaisen päätöksiä kaikelta kyseiselle viranomaiselle annetun kriisinratkaisutehtävän ulkopuoliselta vaikuttamiselta ottaen huomioon kriisinratkaisupäätösten, joita saatetaan tehdä, taloudelliset ja oikeudelliset seuraukset muun muassa velkojille ja osakkeenomistajille.
37. Näin ollen käsitettä ”muut tehtävät” on tulkittava laajasti tämän tavoitteen noudattamiseksi.
38. Toisin kuin BFG:n ja Puolan hallituksen esittämässä analyysissä esitetään, pankkitalletusten takaajan tehtävän on näin ollen katsottava olevan ”muu tehtävä”, johon sovelletaan eturistiriitojen välttämistä koskevia vaatimuksia silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen hoitaa sitä.
39. Vaikka on totta, että tämän talletusten takaajan tehtävän tarkoituksena on – samalla tavoin kuin kriisinratkaisutehtävän tarkoituksena – varmistaa rahoitusvakaus(14) ja että talletussuojajärjestelmän varoja on tarkoitus käyttää kriisinratkaisutoimen yhteydessä,(15) ei ole poissuljettua, että näitä varoja käytettäessä voi tapahtua virhe, joka on voitava korjata ilman kriisinratkaisuviranomaisen sisällä aiheutuvaa eturistiriidan vaaraa.
40. Direktiivin 2014/59 75 artiklassa nimittäin säädetään, että ”[j]äsenvaltioiden on varmistettava, että jos 74 artiklan mukaisesti tehdyssä arvostuksessa todetaan, että – – 109 artiklan 1 kohdan mukaiselle talletussuojajärjestelmälle on aiheutunut suurempia tappioita kuin [sille] olisi aiheutunut tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa, sillä on oikeus saada kyseinen erotus maksuna kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä”. Tässä tilanteessa talletussuojajärjestelmän ja kriisinratkaisuviranomaisen edut ovat ristiriidassa keskenään. Näin ollen BFG:n ja Puolan hallituksen ehdottama kriteeri, jonka mukaan ”muut tehtävät”, joihin sovelletaan organisatorisia vaatimuksia, on rajattava pelkästään tehtäviin, jotka voivat olla ristiriidassa kriisinratkaisutehtävän kanssa, ei missään tapauksessa täyty.
41. Väliaikaisen hallinnonhoitajan (”asiamiehen”) tehtävistä on todettava, että niitä hoitaa vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen direktiivin 2014/59 29 artiklan nojalla nimittämä elin. Näin ollen nousee esiin kysymys siitä, ovatko nämä tehtävät asetuksessa N:o 575/2013 ja direktiivissä 2013/36 säädettyjä valvontatehtäviä vai kuuluvatko ne niiden ”muiden tehtävien” ryhmään, joihin direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa viitataan.
42. Viimeksi mainitun artiklan mukaan vakavaraisuusvalvonnasta vastaava viranomainen voi nimittäin hoitaa kriisinratkaisutehtäviä, toisin sanoen yksi viranomainen voi hoitaa samalla kriisinratkaisutehtäviä ja vakavaraisuusvalvontaa koskevia tehtäviä. Näin ollen ”asetuksen [N:o 575/2013] ja direktiivin [2013/36] mukaiset valvontatehtävät” vastaavat kirjaimellisesti kaikkia vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen näiden kahden säädöksen nojalla hoitamia valvontatehtäviä.
43. Vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen valvontatoimenpiteet ja valvontavaltuudet kuvataan direktiivin 2013/36 102–107 artiklassa. Direktiivin 2014/59 27 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteistä, jotka edeltävät mahdollista kriisinratkaisua, täsmennetään kuitenkin, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään, tapauksen mukaan direktiivin [2013/36] 104 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista rajoittamatta,” tietyt kyseisessä 1 kohdassa luetellut toimenpiteet.
44. Näin ollen varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet ovat lisätoimenpiteitä niille toimenpiteille, joiden toteuttaminen on annettu vakavaraisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen tehtäväksi direktiivillä 2013/36.
45. Samalla tavalla tehtävät, jotka voidaan antaa väliaikaiselle hallinnonhoitajalle (”asiamiehelle”), merkitsevät sitä, että laitoksen hallinnon hoitamiseen puututaan lisää, koska kyseinen hallinnonhoitaja nimitetään joko korvaamaan väliaikaisesti hallintoelimen tai työskentelemään väliaikaisesti hallintoelimen kanssa.(16)
46. Nämä tehtävät, jotka liittyvät varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen ja väliaikaiseen hallinnon hoitamiseen, ovat siis direktiiviin 2014/59 liittyviä erityistehtäviä ja ne on luokiteltava ”muiksi tehtäviksi” eikä vakavaraisuusvalvontaa koskeviksi tehtäviksi suppeassa merkityksessä.
47. Joka tapauksessa riippumattomuuden takeet ja eturistiriitojen välttämistä koskevat toimenpiteet ovat samat vakavaraisuusvalvontaa koskevien tehtävien ja muiden tehtävien osalta.
48. Unionin lainsäätäjä on tehnyt saman päätelmän toiminnallisesta riippumattomuudesta ja eturistiriitojen välttämisestä Euroopan keskuspankin (EKP) osalta, joka hoitaa rahapoliittisten tehtäviensä ohella vakavaraisuusvalvontaa koskevaa tehtävää. Niinpä luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013(17) 25 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että vakavaraisuusvalvontaa koskevan tehtävän hoitamisessa mukana olevalla henkilöstöllä on oltava EKP:lle annettuja muita tehtäviä hoitavasta henkilöstöstä erillinen organisaatio ja erilliset raportointikanavat ja niiden tulisi niitä noudattaa. Kyseisen artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että tätä varten EKP hyväksyy ja julkistaa tarvittavat sisäiset säännöt, mukaan lukien salassapitovelvollisuutta ja sen kahden tehtäväalueen välistä tietojenvaihtoa koskevat säännöt.
49. Näiden periaatteiden konkreettiset soveltamissäännöt esitetään yksityiskohtaisesti EKP:n tammikuussa 2024 laatimassa valvontakäsikirjassa. EKP:n neuvosto esimerkiksi käsittelee valvonta-asioita sellaisissa kokouksissa ja sellaisten esityslistojen pohjalta, jotka ovat erillisiä rahapoliittisia kysymyksiä koskevista kokouksista ja esityslistoista.(18) Vakavaraisuusvalvontaa koskevat tehtävät on annettu kuudelle pääosastolle, joista kukin raportoi toiminnastaan sellaisen valvontaelimen puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, joka on EKP:n neuvostosta riippumaton ja jonka tehtävänä on esittää valvontapäätösluonnoksia EKP:n neuvostolle. Kaikkien EKP:lle annettujen tehtävien käytettävissä on yhteisiä palveluja (henkilöstöhallinto, tietotekniikka, viestintä, taloushallinto ja organisaatiosuunnittelu, toimitilojen hallinnointi, sisäinen tarkastus, oikeudelliset palvelut ja tilastointi).(19)
50. Tämäntyyppinen organisaatio vaikuttaa minusta direktiivin 2014/59 samansisältöisten vaatimusten mukaiselta. Jos hyväksytään se, että tehtävät yhdistetään samaan viranomaiseen, tämän ei pitäisi nimittäin johtaa siihen, että olisi oltava kaksi johtokuntaa, eikä siihen, että olisi oltava kahteen osaan jaetut yhteiset palvelut. Sitä vastoin on tarpeen, että raportointisuhteet ovat erilliset johtokunnan ulkopuolella, sillä täsmennyksellä, että valvontaelimen olemassaolo EKP:n neuvoston rinnalla EKP:ssa on asetuksen N:o 1024/2013 vaatimus.(20)
51. Näitä näkökohtia on tarkoitus täsmentää tulevassa säädöksessä, joka koskee vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kriisinratkaisua. Ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen luomisesta ja direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2009/138/EY ja (EU) 2017/1132 sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta,(21) mukaan lukien sen viimeinen versio,(22) on nimittäin vastaavia säännöksiä, jotka koskevat sellaisten kriisinratkaisuviranomaisten nimeämistä, jotka ovat toimivaltaisia vakuutusyritysten osalta, ja näiden viranomaisten hoitamia muita tehtäviä. Siinä käytetyt käsitteet ovat samat kuin direktiivissä 2014/59 ja asetuksessa N:o 1024/2013 eli asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt erilaisten hoidettavien tehtävien välisten eturistiriitojen välttämiseksi, erilliset raportointilinjat ja toiminnallinen riippumattomuus. Lisäksi siihen on tehty seuraava täsmennys: erillisen henkilöstön ja erillisten päätöksentekoprosessien tarve. Hankkeen tämänhetkisessä vaiheessa 3 artiklan 4 kohdassa todetaan, että raportointilinjat voivat lähentyä useille tehtäville yhteisen organisaation ylimmällä tasolla ja että henkilöstöä voidaan jakaa.
52. Nämä seikat voivat antaa hyödyllistä lisävalaistusta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka on arvioitava, mahdollistavatko ne järjestämistavat, jotka on valittu toiminnallisen riippumattomuuden takaamiseksi ja BFG:lle annettujen erilaisten tehtävien välisten eturistiriitojen välttämiseksi, direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattamisen.
53. Näin ollen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vastataan, että direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että vaatimuksia siitä, että on otettava käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt, joilla varmistetaan toiminnallinen riippumattomuus ja vältetään asiaankuuluvan viranomaisen asetuksen N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36 mukaisten valvontatehtävien tai sen muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59 mukaisten tehtävien väliset eturistiriidat, kuten muun muassa erillinen rakenne ja erilliset raportointisuhteet, sovelletaan silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen hoitaa muita tehtäviä eli väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtäviä kyseisen direktiivin 29 artiklan mukaisesti ja pankkitalletusten takaajan tehtäviä.
B Neljäs ennakkoratkaisukysymys
54. Tämä kysymys koskee pääasiallisesti sitä, voidaanko se, ettei jäsenvaltio ole ottanut käyttöön asianmukaisia rakenteellisia järjestelyjä, joiden tarkoituksena on välttää eturistiriidat ja taata toiminnallinen riippumattomuus, korvata kriisinratkaisuviranomaisen organisatorisilla järjestelyillä ja tosiasiallisilla toimenpiteillä.
55. Muistutan, että direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdan viimeisessä alakohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden tai kriisinratkaisuviranomaisten on annettava ja julkistettava mahdollisesti tarvittavia asiaan liittyviä sisäisiä sääntöjä, mukaan lukien säännöt salassapitovelvollisuudesta ja eri tehtäväalueiden välisestä tiedonvaihdosta”.
56. Kyseisestä artiklasta käy selvästi ilmi, että vain jäsenvaltiot eivät saa antaa ja julkistaa asiaan liittyviä sisäisiä sääntöjä, vaan niitä voi antaa ja julkistaa myös itse kriisinratkaisuviranomainen.
57. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa mainitun direktiiviehdotuksen, mukaan lukien sen viimeinen versio,(23) 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, että kriisinratkaisuviranomaisten – eikä jäsenvaltioiden – tehtävänä on antaa ja julkistaa säännöt, joiden tarkoituksena on taata toiminnallinen riippumattomuus kriisinratkaisuviranomaisten hoitamien erilaisten tehtävien välillä ja se, ettei eturistiriitoja ilmene.
58. Tältä osin BFG on esittänyt unionin tuomioistuimelle esittämiensä huomautusten liitteenä tiettyjä johtokuntansa,(24) johtokuntansa puheenjohtajan(25) tai neuvottelukuntansa(26) antamia määräyksiä. Nämä asiakirjat koskevat muun muassa BFG:n toimiston organisatorista rakennetta ja organisaatiokaaviota, tehtävien jakamista johtokunnan jäsenten välillä ja johtokunnan jäsenten valvontavaltuuksia niissä BFG:n toimistoissa, jotka kuuluvat heidän toimivaltansa piiriin, eettisiä periaatteita, joita sovelletaan BFG:n työntekijöihin, ja BFG:n ohjeita ”asiamiehen” tehtävien hoitamiseen.
59. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, mitkä ovat kriisinratkaisuviranomaisen antamat ja julkistamat säännöt. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi hyödyllisesti tutkia näitä asiakirjoja arvioidakseen tapaa, jolla direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdan vaatimukset toiminnallisesta riippumattomuudesta ja siitä, ettei eturistiriitoja ilmene, on pantu täytäntöön BFG:ssä.
60. Näiden sääntöjen julkistamisen, jota kyseisessä säännöksessä myös edellytetään, osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, onko nämä säännöt todella julkistettu, ja tarvittaessa varmistettava, että BFG:n internetsivustolla esitetyt seikat – muun muassa organisaatiokaavio ja maininnat kunkin johtokunnan jäsenen toimivallasta ja tehtävistä – voivat korvata sen, että itse näitä asiakirjoja ei ole julkistettu. On huomattava, että direktiivissä 2014/59 ei ole säädetty seuraamusta tästä julkistamatta jättämisestä.
61. Joka tapauksessa unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin oikeudessa ei ole säädetty oikeuden loukkauksesta määrättävään seuraamukseen liittyvistä menettelyllisistä täsmennyksistä, kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä on annettava sellaiset menettelysäännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet. Nämä menettelysäännöt eivät saa kuitenkaan olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(27)
62. Kun ei ole olemassa direktiivin 2014/59 kansallista täytäntöönpanosäännöstä, jolla määrättäisiin seuraamus julkistamatta jättämisestä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis sovellettava kansallista lainsäädäntöä tästä aiheutuvien seurausten arvioimiseksi.
63. Näin ollen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vastataan, että direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun ei ole olemassa jäsenvaltion antamia ja julkistamia sisäisiä sääntöjä, jotka olisivat omiaan takaamaan toiminnallisen riippumattomuuden ja välttämään asiaankuuluvan viranomaisen asetuksen N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36 mukaisten valvontatehtävien tai sen muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59 mukaisten tehtävien väliset eturistiriidat, kriisinratkaisuviranomaisen tehtävänä on antaa ja julkistaa tällaiset säännöt ja kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, että ne ovat omiaan turvaamaan direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tavoitteet, tai tehdä kansallisen lainsäädännön mukaisesti johtopäätökset siitä, että näitä sääntöjä ei ole annettu tai julkistettu.
V Ratkaisuehdotus
64. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Wojewódzki Sąd Administracyjny w Warszawien esittämiin kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 3 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
– vaatimuksia siitä, että on otettava käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt, joilla varmistetaan toiminnallinen riippumattomuus ja vältetään asiaankuuluvan viranomaisen luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna 27.11.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2033, ja oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 20.5.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/878, mukaisten valvontatehtävien tai sen muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59 mukaisten tehtävien väliset eturistiriidat, kuten muun muassa erillinen rakenne ja erilliset raportointisuhteet, sovelletaan silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen hoitaa muita tehtäviä eli väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtäviä kyseisen direktiivin 29 artiklan mukaisesti ja pankkitalletusten takaajan tehtäviä.
– kun ei ole olemassa jäsenvaltion antamia ja julkistamia sisäisiä sääntöjä, jotka olisivat omiaan takaamaan toiminnallisen riippumattomuuden ja välttämään asiaankuuluvan viranomaisen asetuksen N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, mukaisten valvontatehtävien tai sen muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59 mukaisten tehtävien väliset eturistiriidat, kriisinratkaisuviranomaisen tehtävänä on antaa ja julkistaa tällaiset säännöt ja kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, että ne ovat omiaan turvaamaan direktiivin 2014/59 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tavoitteet, tai tehdä kansallisen lainsäädännön mukaisesti johtopäätökset siitä, että näitä sääntöjä ei ole annettu tai julkistettu.