Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANTHONY MICHAEL COLLINS
13 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Yhdistetyt asiat C‑146/23 ja C‑374/23
XL
vastaan
Sąd Rejonowy w Białymstoku
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Rejonowy w Białymstoku (piirioikeus, Białystok, Puola))
ja
SR ja
RB
vastaan
Liettuan tasavalta
(Ennakkoratkaisupyyntö – Vilniaus apygardos administracinis teismas (alueellinen hallintotuomioistuin, Vilna, Liettua))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeusvaltioperiaate – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa käyttöön tarpeelliset oikeussuojakeinot tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi unionin oikeuden kattamilla aloilla – Tuomareiden riippumattomuuden periaate – Tuomareiden palkkataso
Johdanto
1. Tuomareiden palkkatasosta on ollut tarpeen huolehtia siitä lähtien, kun vallanjakoon perustuvia valtiojärjestelmiä on ollut olemassa. Kuten Alexander Hamilton on osuvasti todennut teoksessa The Federalist, ”vakituisen viran LISÄKSI tuskin mikään muu voi edistää tuomareiden riippumattomuutta paremmin kuin kiinteämääräinen palkkio, jolla he tulevat toimeen. – – Ihmisluonteesta voidaan todeta yleisesti, että VALTA IHMISEN TOIMEENTULOSTA ON SAMA ASIA KUIN VALTA HÄNEN TAHDOSTAAN. On turha toivo, että tuomiovallan ja lainsäädäntövallan täydellinen erottaminen toisistaan toteutuisi koskaan sellaisessa järjestelmässä, jossa ensin mainitun rahavarat ovat riippuvaisia jälkimmäisen satunnaisista avustuksista”.(2)
2. Nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt antavat unionin tuomioistuimelle tilaisuuden tarkastella uudelleen sen nykyistä, tuomareiden palkkatasoa koskevaa oikeuskäytäntöä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti(3) tuomareiden riippumattomuuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteiden osalta.(4)
3. Unionin tuomioistuin katsoi 27.2.2018 antamassaan tuomiossa Associação Sindical dos Juízes Portugueses(5) ja 7.2.2019 antamassaan tuomiossa Escribano Vindel,(6) että se, että tuomareille maksetaan palkkaa, jonka taso vastaa heidän hoitamiensa tehtävien merkitystä, on tuomareiden riippumattomuuteen erottamattomasti sisältyvä tae. Täyttääkseen tämän vaatimuksen tuomioistuimen(7) on huolehdittava tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja sen on siis oltava suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa.(8) Unionin tuomioistuin piti tätä vaatimusta yhtä tärkeänä kuin tuomareiden suojelua viraltapanolta ja siten katsoi, että tuomareiden virkasuojan ja heidän aineellisen turvallisuutensa välillä on suora yhteys.(9)
4. Muiden julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden tavoin tuomaritkaan eivät ole suojassa palkkojensa alentamiselta.(10) Tuomiossa Juízes Portugueses ja tuomiossa Escribano Vindel unionin tuomioistuin katsoi, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettu tuomareiden riippumattomuuden periaate ei estä jäsenvaltioita ryhtymästä toimiin tuomareiden palkkojen alentamiksi tietyissä tilanteissa. Poistaakseen talousarvioidensa liiallisia alijäämiä Portugalin tasavalta ja Espanjan kuningaskunta(11) alensivat kaikkien julkisen viran haltijoiden ja julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja, siis myös valtion lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa käyttävien elinten palveluksessa olevien henkilöiden palkkoja.(12)Nämä toimenpiteet eivät kohdistuneet nimenomaisesti tuomareihin, eikä niissä määrätty tuomarikuntaan kohdistuvasta erityiskohtelusta. Toimenpiteet olivat myös väliaikaisia ja rajoitettuja.(13)
5. Nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt liittyvät sellaisten yleisesti sovellettavien toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla säännellään tuomareiden palkkatasoa Puolassa ja Liettuassa, eivätkä ne koske yksittäisten tuomareiden palkan alentamista esimerkiksi kurinpitomenettelyn seurauksena. Myös toimenpiteiden soveltamisala on laajempi kuin niiden toimenpiteiden, joita unionin tuomioistuin tarkasteli tuomiossa Juízes Portugueses ja tuomiossa Escribano Vindel. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pyytävät unionin tuomioistuinta arvioimaan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien roolia tuomareiden palkkatason määrittämistä ja sen mahdollista alentamista koskevassa menettelyssä. Ne pyrkivät myös selvittämään, voidaanko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtaa tämän prosessin ohjaamisen kannalta merkitykselliset kriteerit.
Asiaa koskevat säännökset – Kansallinen oikeus
Puolan oikeus
6. Puolan tasavallan perustuslain (Konstytucja Rzeczypospolitej Polskiej) 178 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tuomarit ovat virkaansa hoitaessaan riippumattomia ja ainoastaan perustuslain ja lainsäädännön alaisia.
2. Tuomareille taataan viran arvoa ja heidän tehtäviään vastaavat työehdot ja palkka.
– –”
7. Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain(14) (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych; jäljempänä yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annettu laki) 91 §:n sanamuoto on seuraava:
”– –
1c. Jollei 1d momentista muuta johdu, tuomareiden vuosittainen peruspalkka perustuu edellisen vuoden toisen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkkaan, jonka Puolan tilastokeskuksen johtaja – – ilmoittaa Puolan tasavallan virallisessa lehdessä (Monitor Polski).
1d. Jos 1c momentissa tarkoitettu keskimääräinen palkka on pienempi kuin keskimääräinen palkka, joka on ilmoitettu edeltävän vuoden toiselta vuosineljännekseltä, tuomarien vuosittainen peruspalkka perustuu siihenastiseen määrään.
2. Tuomarin peruspalkka ilmoitetaan palkkaluokkina, joiden tasot määritetään soveltamalla 1c momentissa tarkoitettuun peruspalkan laskentaperusteeseen kertoimia. Kunkin yksittäisen tuomarinviran peruspalkkaluokka ja kertoimet, joita käytetään tuomareiden peruspalkkatason määrittämisessä kussakin yksittäisessä palkkaluokassa, vahvistetaan tämän lain liitteessä.
– –
7. Tuomareiden palkkaus riippuu lisäksi ikälisästä, joka on kuudennesta palvelusvuodesta alkaen 5 prosenttia peruspalkasta ja jota korotetaan tämän jälkeen 1 prosentilla vuosittain siten, ettei se ylitä kuitenkaan 20:tä prosenttia peruspalkasta.”
8. Puolan lainsäätäjä antoi 17.12.2021 lain erityisistä ratkaisuista, joilla vuoden 2022 talousarviolaki toteutetaan (ustawa o szczególnych rozwiązaniach służących realizacji ustawy budżetowej na rok 2022).(15) Kyseinen laki tuli voimaan 1.1.2022. Sen 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain (Dz. U. 2020, järjestysnumero 2072, ja Dz. U. 2021, järjestysnumerot 1080 ja 1236) 91 §:n 1c momentissa tarkoitettu tuomarin peruspalkka vuonna 2022 perustuu vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkkaan, joka on ilmoitettu tilastokeskuksen johtajan tiedonannossa.
2. Edellä 1 momentissa tarkoitettua määrittämisperustetta korotetaan 26 [PLN:llä].
3. Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain 91 §:n 1c momentissa tarkoitettuun tuomareiden peruspalkan määrittämisperusteeseen, se vastaa vuoden 2022 osalta vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskimääräistä palkkaa, joka on ilmoitettu tilastokeskuksen johtajan tiedonannossa, korotettuna 26 [PLN:llä].
4. Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan tuomareiden palkkaan, kyseinen palkka vastaa vuoden 2022 osalta 1 ja 2 §:n mukaisesti määritettyä palkkaa.”
9. Puolan lainsäätäjä antoi 1.12.2022 lain erityisistä ratkaisuista, joilla vuoden 2023 talousarviolaki toteutetaan (ustawa o szczególnych rozwiązaniach służących realizacji ustawy budżetowej na rok 2023)(16). Kyseinen laki tuli voimaan 1.1.2003. Sen 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain (Dz. U. 2020, järjestysnumero 2072, sellaisena kuin se on muutettuna) 91 §:n 1c momentissa tarkoitetun tuomarin peruspalkan määrittämisperuste on 5 444,42 [PLN].
2. Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain 91 §:n 1c momentissa tarkoitettuun tuomareiden peruspalkan määrittämisperusteeseen, vuonna 2023 se on 5 444,42 [PLN].
Liettuan oikeus
10. Tuomareiden palkkauksesta annetun Liettuan tasavallan lain (Lietuvos Respublikos teisėjų darbo apmokėjimo įstatymas, jäljempänä LRJ) 1.1.2022–30.6.2023 voimassa olleen version(17) 3 §:n mukaan tuomareiden palkan laskemisessa käytetään tietylle vuodelle määritettyä valtion poliitikkojen, tuomareiden, valtion virkamiesten sekä valtion rahoittamien instituutioiden ja Liettuan tasavallan kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden palkan (palkkion) perusmäärää, jonka Lietuvos Respublikos Seimas (Liettuan tasavallan parlamentti) hyväksyy. Tulevan varainhoitovuoden perusmäärä määritetään valtakunnallisessa työehtosopimuksessa ottamalla huomioon edellisen vuoden keskimääräinen vuotuinen inflaatio (sellaisena kuin se on laskettuna kansallisessa kuluttajahintaindeksissä), kuukausittaisen minimipalkan taso ja julkisen sektorin keskipalkan tasoon ja kehitykseen vaikuttavien muiden tekijöiden vaikutus. Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa sovitun perusmäärän hyväksyy Lietuvos Respublikos Seimas. Jos tällaista työehtosopimusta ei saada tehtyä tai jos sitä ei muuteta kuluvan vuoden kesäkuun 1. päivään mennessä, Seimas hyväksyy tulevan vuoden perusmäärän Lietuvos Respublikos Vyriausybėn (Liettuan tasavallan hallituksen) ehdotuksesta arvioituaan ja otettuaan huomioon kyseisen artiklan mukaiset olosuhteet. Hyväksyttävä uusi perusmäärä ei saa olla pienempi kuin voimassa oleva perusmäärä muutoin kuin todettaessa poikkeusolosuhteet, joista ilmoitetaan verosopimuksen täytäntöönpanosta annetussa Liettuan tasavallan perustuslaissa nro XII-289 (Lietuvos Respublikos fiskalinės sutarties įgyvendinimo konstitucinis įstatymas Nr XII-1289) (TAR, 2014, nro 17028) säädetyn menettelyn mukaisesti.
11. LRJ:n 4 §:n 2 momentin mukaan tuomareiden(18) palkka muodostui(19) seuraavista osatekijöistä: i) palkka; ii) Liettuan valtion palveluksessa olon keston perusteella määräytyvä palkanlisä; iii) työskentelystä ja päivystyksestä lepopäivinä ja arkipyhinä sekä sijaistamisesta maksettava korvaus ja iv) työmäärän kasvamisesta maksettava bonus. LRJ:n liitteessä olevan II luvun mukaisesti tuomareiden(20) palkka lasketaan kertomalla perusmäärä LRJ:n liitteessä vahvistetulla palkkakertoimella. Perusmäärä oli 181 euroa vuonna 2022 ja 186 euroa vuonna 2023. Alueellisen tuomioistuimen tuomarin palkkakerroin oli 17,2.(21)
12. Palkan (palkkion) perusmäärän määrittämisestä ja palkanlisien muuttamisesta 25.5.2023 annetun Liettuan tasavallan lain nro XIV-2011 (Lietuvos Respublikos pareiginės algos (atlyginimo) bazinio dydžio nustatymo ir asignavimų darbo užmokesčiui perskaičiavimo įstatymas Nr. XIV-2011) (TAR, 2023, nro 11589) 3 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Palkan (palkkion) perusmäärä
1. Kaikkien tämän lain 2 §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden palkan (palkkion) laskemisessa käytettävä palkan (palkkion) perusmäärä vastaa Liettuan dataviraston (Valstybės duomenų agentūra) julkaisemaa maan keskimääräistä kuukausipalkkaa (myös yksittäisissä yrityksissä) vuonna 2022, ja sen määrä on 1 785,4 euroa.
2. Tämän pykälän 1 momentissa säädettyä palkan (palkkion) perusmäärää soveltamalla uudelleenlaskettu palkka ei saa olla pienempi kuin uudelleenlaskentaa edeltänyt palkka (palkkio).”
13. Liettuan tasavallan yleisten tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten tuomareiden uusi palkkausjärjestelmä tuli voimaan 1.7.2023. Asianajajalle yksityisoikeudellisissa asioissa annettavasta avusta maksettavia enimmäispalkkioita koskevat suositukset hyväksyttiin Lietuvos Respublikos teisingumo ministrasin (Liettuan tasavallan oikeusministeriö) 2.4.2004 antamalla asetuksella nro 1R-85 ja Lietuvos advokatų taryban (Liettuan asianajajaliitto) 26.3.2004 tekemällä päätöksellä.
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
Asia C‑146/23
14. XL nimitettiin Sąd Rejonowy w Suwałkachin (piirioikeus, Suwałk, Puola) tuomarin virkaan 4.12.2003. Hänet siirrettiin 3.7.2007 tuomarin virkaan Sąd Rejonowy w Białymstokussa (piirioikeus, Białystok, Puola), ja hän hoitaa kyseistä tehtävää edelleen. XL luokiteltiin 5.8.2021 alkaen viidenteen palkkaluokkaan. XL:n kuukausipalkka lasketaan kertomalla hänen peruspalkkansa, joka oli 5 050,48 Puolan zlotya (PLN) vuonna 2022 ja 5 444,42 PLN tammikuussa 2023, kertoimella 2,5, ja näin laskettuun rahamäärään lisätään 20 prosentin suuruinen ikälisä.(22) XL nosti työnantajaansa Sąd Rejonowy w Białymstokua vastaan kanteen, jossa hän vaatii ajanjaksolla 1.7.2022–31.1.2023 tekemästään työstä 10 000 PLN:n suuruista summaa lakisääteisine viivästyskorkoineen. Kyseinen summa vastaa XL:n ajanjaksolla 1.7.2022–31.1.2023 saaman palkan ja hänelle yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ssä vahvistetun mekanismin mukaan kuuluvan palkan välistä erotusta. XL:n mukaan erotus on 1 362,12 PLN joka kuukausi vuoden 2022 heinä–marraskuussa, 1 053,90 PLN joulukuussa 2022(23) ja 2 135,50 PLN tammikuussa 2023.
15. XL:n vaatimus perustuu siihen, että vuosien 2021, 2022 ja 2023 talousarviolakien toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetut lait eivät ole yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain, Puolan tasavallan perustuslain ja unionin oikeuden mukaisia, koska sillä, että hänen palkkaansa alennetaan, loukataan tuomareiden riippumattomuuden periaatetta ja luodaan olosuhteet, jotka mahdollistavat sen, että lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät voivat vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisujen sisältöön. XL:n työnantaja väittää, että se on maksanut hänelle lain mukaisesti ja ettei se voi määrittää tuomareiden palkkaa omasta aloitteestaan.
16. Molemmat osapuolet viittaavat hallituksen perusteluihin vuosien 2021, 2022 ja 2023 talousarviolakien toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetun lakiehdotuksen osalta, mutta tekevät niistä täysin vastakkaisia päätelmiä. XL:n mukaan tuomarien palkat on ”jäädytetty” verrattuna siihen, että tiettyjen julkisten yksiköiden johtajien palkka on noussut (40–60 prosenttia). XL:n työnantaja toteaa, että muita kuin sen talousarvioon sisältyviä varoja ei ole käytettävissä.
17. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ssä säädetään mekanismista, jonka mukaan tuomareiden peruspalkka tiettynä vuotena lasketaan edellisen vuoden toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella. Tällä 22.4.2009 käyttöön otetulla mekanismilla pyritään varmistamaan, että tuomareiden palkkausjärjestelmä täyttää Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentin mukaiset vaatimukset. Vuoden 2009 muutoksella pyrittiin varmistamaan, että tuomareiden palkkojen laskeminen olisi aiempaa objektiivisempaa, ja vähentämään muiden viranomaisten vaikutusta tuomareiden peruspalkkojen tason vahvistamiseen. Ennen tätä muutosta tuomareiden palkkojen laskentajärjestelmä perustui muun muassa valtion vuotuisessa talousarviossa vahvistettuun perusmäärään.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että ”tuomarien peruspalkan määritysmekanismia muutettiin toimeenpanovallan aloitteesta kolme kertaa laeilla erityisistä ratkaisuista, joilla vuoden 2021, 2022 ja 2023 talousarviolait toteutetaan”.(24) Vuonna 2021 tuomareiden palkat ”jäädytettiin” ja heidän peruspalkkansa laskettiin vuoden 2019 toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella eikä vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella. Vuonna 2022 tuomareiden peruspalkat laskettiin vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella. Tämän vuoksi palkat nousivat vuoden 2021 toisen vuosineljänneksen keskipalkkaan verrattuna. Vuonna 2023 tuomareiden palkat laskettiin kiinteän perusmäärän perusteella(25) eikä vuoden 2022 toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella.
19. Vuoden 2021 valtion talousarvioon tehdyt muutokset johtuivat Puolan taloudellisesta tilanteesta covid-19-pandemian seurauksena. Valtion vuoden 2022 talousarviota koskevissa säännöksissä ei mainittu erityisiä olosuhteita, kun taas valtion vuoden 2023 talousarviota koskevissa säännöksissä viitataan covid-19-pandemian merkittäviin talousarviovaikutuksiin ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
20. Joulukuussa 2022 Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola)(26) ensimmäinen presidentti, Naczelny Sąd Administracyjnyn (ylin hallintotuomioistuin, Puola)(27) presidentti ja Krajowa Rada Sądownictwa (kansallinen tuomarineuvosto, Puola; jäljempänä kansallinen tuomarineuvosto)(28) nostivat erilliset kanteet Trybunał Konstytucyjnyssä (perustuslakituomioistuin, Puola) ja riitauttivat tuomareiden vuoden 2023 palkkoja koskevat talousarviosäännökset perustuslain vastaisina. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtyy kantajien näissä menettelyissä esittämiin varaumiin. Se katsoo, että tuomareiden palkkojen laskentajärjestelmän ”jäädyttäminen” kolmeksi vuodeksi objektiivisen muuttujan eli edellisvuoden toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella heikentää tuomareiden riippumattomuutta. Siinä piilee vaara pysyvästä, toistuvasta ja johdonmukaisesta tuomarien palkan alentamisesta, jonka tarkoituksena on asettaa tuomiovalta alisteiseen suhteeseen toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaan nähden. Tämä vaara on ilmeinen varsinkin, kun otetaan huomioon Puolan viimeaikainen oikeusvaltiokriisi. Se on myös täysin käsittämätön, kun otetaan huomioon, että Puolan valtion taloudellinen tilanne on vakaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että tuomareiden palkan määrittämistä koskevien sääntöjen muuttaminen tuomareiden vahingoksi – varsinkin elinkustannusten nousuun nähden – voi vaikuttaa kielteisesti toimiin, joilla pyritään parantamaan tuomioistuinten toimintaa.(29) Lisäksi on riski siitä, että tuomarit nostavat joukoittain kanteita, joissa he riitauttavat vuosina 2021, 2022 ja 2023 saamansa palkan tason.
21. Sąd Rejonowy w Białymstoku on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko SEU 2 artiklaa, jossa vahvistetaan Euroopan unionin perustana olevat arvot oikeusvaltion kunnioittamisen osalta, ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, siltä osin kuin niiden perusteella jäsenvaltioiden on taattava tehokas oikeussuoja, joka on oikeuden saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa perustana, tulkittava siten, että tuomarien riippumattomuuden periaate on esteenä kansallisen oikeuden säännöksille, joiden nojalla talousarviomenojen rajoittamiseksi poiketaan mekanismista, jonka perusteella tuomareiden palkka määritetään objektiivisten, toimeenpanovallan ja lainsäädäntövallan mielivaltaisista toimenpiteistä riippumattomien kriteerien perusteella, ja joista seuraa tuomareiden palkkatason pysyvä alentaminen, jolla loukataan perustuslain mukaisia takeita taata tuomareille viran arvoa ja heidän tehtäviään vastaava palkka ja varmistaa se, että tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet ja riippumattomat tuomarit?”
Asia C‑374/23
22. Kantajat, SR ja RB, ovat Vilniaus apygardos administracinis teismasin (alueellinen hallintotuomioistuin, Vilna, Liettua) tuomareita. He nostivat laiminlyöntikanteen Liettuan tasavaltaa vastaan ja vaativat siltä vahingonkorvausta.(30) SR:n vaatiman vahingonkorvauksen määrä on 74 286,09 euroa ja RB:n vaatiman vahingonkorvauksen määrä 95 620,17 euroa.(31) Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ei käy ilmi, miten kantajat ovat päätyneet näihin summiin.
23. SR ja RB katsovat, että heidän palkkatasonsa on riippuvainen toimeenpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjien poliittisesta tahdosta. Se on ristiriidassa paitsi Liettuan tasavallan perustuslain (Lietuvos Respublikos Konstitucija) 109 §:n 2 momenttiin kirjatun tuomareiden riippumattomuutta koskevan periaatteen myös Liettuan tasavallan kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
24. Liettuan tasavalta vaatii, että SR:n ja RB:n kanne on hylättävä. Se toteaa muun muassa, että julkisen sektorin työntekijöiden peruspalkka vahvistetaan vuosittain valtion taloudellisten resurssien ja sitoumusten perusteella. Vuosina 2018–2023 peruspalkkatasoa on jatkuvasti nostettu ottaen huomioon kulloisetkin taloudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet, valtion sitoumukset ja taloudelliset resurssit, joiden odotetaan olevan käytettävissä. Peruspalkkatasolla on ”suora taloudellinen vaikutus yksityiseen sektoriin ja kansalliseen keskipalkkaan”. Liettuan tasavalta toteaa myös, että tuomareiden palkkausjärjestelmän luominen kuuluu valtion ja sen toimielinten yksinomaiseen, perustuslakiin perustuvaan harkintavaltaan.
25. Vilniaus apygardos administracinis teismasin mukaan alueellisten tuomioistuinten tuomareiden kuukausibruttopalkka oli 2 440,85 euroa vuonna 2008 ja 2 362 euroa vuonna 2021.(32) Vaikka tuomareiden palkka vaikuttaa nousseen noin 8 prosenttia 13 vuoden ajanjaksolla vuosina 2008–2021, todellisuudessa tuomareiden palkka on nimellisesti tarkasteltuna laskenut 3,2 prosenttia jo pelkästään veromuutosten vuoksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että vuoden 2021 lopusta alkaen se on lähestynyt kansallisen keskipalkan tasoa. Vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä kansallinen keskimääräinen kuukausipalkka oli 1 729,90 euroa ja tuomarin keskimääräinen kuukausipalkka 3 113,20 euroa.(33)
26. Vilniaus apygardos administracinis teismas toteaa, että siinä missä asianajajan palveluista maksettava suositeltava tuntipalkkio on 179,90 euroa,(34) alueellisen tuomioistuimen tuomarin bruttotuntipalkka(35) on noin 20 euroa. Sillä, että Liettuan tasavalta on muun muassa vahvistanut asianajajille maksettavat enimmäispalkkiot, se syrjii samankaltaisissa ammateissa toimivia tuomareita asianajajiin nähden heidän ansiotasonsa osalta, mikä merkitsee Liettuan tasavallan perustuslain 29 ja 48 §:n, joissa asetetaan velvollisuus varmistaa syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu ihmisoikeuksien osalta,(36) ja SEU 2 artiklan rikkomista. Liettuan hallitus on implisiittisesti myöntänyt, ettei tuomareiden palkan perusmäärän pitäisi olla riippuvainen lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan käyttäjien poliittisesta tahdosta vaan kansallisista taloudellisista indikaattoreista.(37) Tältä osin Liettuan hallitus on aloittanut virkamieskunnan palkkauudistuksen, jonka tavoitteena on varmistaa, että valtion virkamiesten palkat lasketaan taloudellisten indikaattorien perusteella.
27. Edellä esitetyn perusteella Vilniaus apygardos administracinis teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko SEU 2 artiklaan kirjattuja kansanvallan, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden kunnioittamisen arvoja ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan määräyksiä tulkittava siten, että niissä annetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjille rajoittamaton ja yksinomainen harkintavalta määrittää kansallisessa lainsäädännössä tuomarin palkkaus tasolle, joka on yksinomaan riippuvainen lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien tahdosta?
2) Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan, joka käsittää muun muassa tuomioistuinten riippumattomuuden, määräyksiä tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat ottaa kansallisessa lainsäädännössä käyttöön säännöksiä, joissa tuomareiden palkkaus määritetään siten, että se on alempi kuin valtion muiden oikeusalan ammattien edustajille määrittämä palkkaus tai palkkiot?”
Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
28. Asiassa C‑146/23 kirjallisia huomautuksia esittivät XL, Puolan hallitus ja Euroopan komissio.
29. Trybunał Konstytucyjny totesi 8.11.2023 antamassaan tuomiossa K 1/23 muun muassa, että vuoden 2023 talousarviolain toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisusta 1.12.2022 annetun lain 8 ja 9 § ovat ”ristiriidassa” Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentin kanssa.
30. Unionin tuomioistuimen presidentti pyysi 16.11.2023 tekemällään päätöksellä Sąd Rejonowy w Białymstokua yhtäältä ilmoittamaan, halusiko se pysyttää voimassa ennakkoratkaisupyyntönsä sen osan, joka koski ajanjaksoa 1.1.2023–31.1.2023, ja toisaalta ilmoittamaan, vaikuttaako Trybunał Konstytucyjnyn tuomio mahdollisesti vuoden 2022 talousarviolain toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetun lain 8 §:n 1 ja 2 momentin laillisuuteen,
31. Sąd Rejonowy w Białymstoku vahvisti 30.11.2023 antamassaan vastauksessa, että Trybunał Konstytucyjny oli todennut vuoden 2023 talousarviolain toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetun lain(38) 8 ja 9 §:n olevan ristiriidassa muun muassa Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentin kanssa ja etteivät kyseiset säännökset ole siis enää voimassa.(39)
32. Sąd Rejonowy w Białymstoku ilmoitti myös haluavansa pysyttää voimassa ennakkoratkaisupyyntönsä kokonaisuudessaan, myös sen osan, joka koskee ajanjaksoa 1.1.2023-31.1.2023. Sąd Rejonowy w Białymstokun mukaan Trybunał Konstytucyjnyn tuomio rajoittuu vain ratkaisuun, joka koskee vuoden 2023 talousarviolain toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetun lain 8 ja 9 §:n perustuslainmukaisuutta, kun otetaan huomioon Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentti sekä tuomarin viran arvo tuomarin velvollisuuksien laajuuteen nähden. Kyseisessä tuomiossa ei tarkasteltu tuomarien riippumattomuuden periaatetta ja vapautta siitä, etteivät lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjät puutu siihen. Trybunał Konstytucyjny ei myöskään tutkinut vuoden 2022 talousarviolain toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annettua lakia.
33. Asiassa C‑374/23 kirjallisia huomautuksia esittivät Liettuan ja Puolan hallitukset sekä komissio.
34. Unionin tuomioistuin yhdisti asiat C‑146/23 ja C‑374/23 suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten 23.1.2024 tekemällään päätöksellä.
35. Puolan ja Liettuan hallitusten sekä komission lausumat ja vastaukset unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 12.3.2024 pidetyssä istunnossa.
Arviointi
Unionin tuomioistuimen toimivalta asiassa C‑374/23
36. Liettuan hallitus(40) toteaa, että jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta säännellä tuomareiden ja muiden julkisen viran haltijoiden sekä toimihenkilöiden palkkausta kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Unionin oikeudella ei näin ollen ole tältä osin merkitystä. Talousarviolakejaan laatiessaan Liettuan hallituksen on otettava huomioon muun muassa Liettuan sosioekonominen tilanne, valtion tarpeet ja resurssit sekä sen taloudelliset sitoumukset. Vilniaus apygardos administracinis teismasin esittämissä kysymyksissä unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa siihen, mitkä ovat Liettuan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien harkintavallan, sellaisena kuin se on määritelty Liettuan tasavallan perustuslaissa ja sellaisena kuin Lietuvos Respublikos Konstitucinis Teismas (Liettuan tasavallan perustuslakituomioistuin) on tulkinnut sitä, rajat. Unionin tuomioistuimella ei ole tähän toimivaltaa.
37. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka oikeuslaitoksen organisointi jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, tätä toimivaltaa käytettäessä on noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.(41) SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet, joilla on velvollisuus käsitellä unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista koskevia kysymyksiä,(42) täyttävät tehokasta oikeussuojaa koskevat vaatimukset.(43) Kyseinen määräys on esteenä oikeuslaitoksen järjestämistä koskeville kansallisille säännöksille, jotka voivat merkitä oikeusvaltiota koskevan arvon suojelun heikentämistä.(44) Jäsenvaltioiden on siis järjestettävä oikeuslaitoksensa sellaiseksi, että unionin oikeuteen perustuvien vaatimusten noudattaminen voidaan varmistaa. Niihin kuuluu erityisesti unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyviä kysymyksiä käsittelevien tuomioistuinten riippumattomuus, jotta yksityisille voidaan taata heidän unionin oikeudesta johtuvien oikeuksiensa tehokas oikeussuoja.(45)
38. Tästä oikeuskäytännöstä ja erityisesti tuomiosta Juízes Portugueses ja tuomiosta Escribano Vindel seuraa, että unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita unionin oikeutta asioissa, jotka koskevat jäsenvaltion oikeuslaitoksen järjestämistä ja siis myös tuomareiden palkkausta.
Asiassa C‑374/23 esitettyjen kysymysten tutkittavaksi ottaminen
39. Liettuan hallitus katsoo, että asiassa C‑374/23 esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska Vilniaus apygardos administracinis teismasin esittämät kysymykset eivät liity kyseisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan riita-asian tosiseikkoihin ja kohteeseen. Unionin tuomioistuimen vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin on näin ollen pääasian riidan ratkaisemisen kannalta tarpeeton.
40. SEUT 267 artiklan mukaan ennakkoratkaisukysymysten on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisun käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Unionin tuomioistuin onkin katsonut toistuvasti, että SEUT 267 artiklan sanamuodon ja rakenteen perusteella on selvää, että kansallinen tuomioistuin voi esittää ennakkoratkaisupyynnön vain, jos sen käsiteltävänä on asia, josta sen on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntöön antama vastaus.(46)
41. Asian C‑374/23 pääasiassa on kyse kahden tuomarin, SR:n ja RB:n, Liettuan tasavaltaa vastaan nostamasta vahingonkorvauskanteesta, jossa he väittävät, että lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjille annettu harkintavalta määrittää heidän palkkatasonsa on ristiriidassa tuomareiden riippumattomuuden periaatteen kanssa. Tämä on yhdistävä tekijä Vilniaus apygardos administracinis teismasissa vireillä olevan riita-asian ja sen pyytämän unionin oikeuden tulkinnan välillä. Näin ollen katson, että unionin tuomioistuimen tulkinta on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian.(47)
SEU 2 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan merkitys yhdistetyissä asioissa C‑146/23 ja C‑374/23
42. Liettuan hallituksen mukaan on niin, että koska tuomareiden palkkatasoa koskeva sääntely kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, ne eivät sovella unionin oikeutta määrittäessään kyseistä palkkatasoa. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan pääasiaan ei sovelleta perusoikeuskirjaa.
43. Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan sen määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Asioissa C‑146/23 ja C‑374/23 esitetyistä ennakkoratkaisupyynnöistä ei käy ilmi, että XL tai SR ja RB vetoaisivat johonkin jonkin unionin oikeuden säännöksen nojalla heille kuuluvaan oikeuteen tai että he olisivat sellaisen oikeusriidan kohteena, jossa sovelletaan unionin oikeutta. Ennakkoratkaisupyynnöistä ei myöskään ilmene, että niissä esitettäisiin jokin unionin oikeuden säännöksen tulkintaa tai soveltamista koskeva kysymys. Ennakkoratkaisupyynnöissä ei ole mitään viitteitä siitä, että joku vetoaisi tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Näin ollen on ilmeistä, ettei pääasiassa voida vedota perusoikeuskirjan 47 artiklaan.(48)
44. SEU 2 artiklaan sisältyvä oikeusvaltioperiaatteen arvo konkretisoituu SEU 19 artiklassa. SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä koostuvasta järjestelmästä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä(49) johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka vahvistetaan myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa.(50) Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että SEU 2 artiklaa ei ole tarpeen tulkinta erillään SEU 19 artiklasta.(51)
Asiakysymys
45. Kysymyksillään Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Vilniaus apygardos administracinis teismas pyytävät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkintaa kahden seikan osalta. Onko kyseisessä määräyksessä ensinnäkin tarkoitettu, että lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjät säätävät lakeja tuomareiden palkkojen määrittämiseksi tai alentamiseksi? Toiseksi, mitä kriteerejä jäsenvaltioiden on noudatettava, kun ne säätävät tällaisia lakeja tätä määräystä noudattaessaan?
46. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa ei edellytetä jäsenvaltioilta mitään tiettyä perustuslaillista mallia, jolla säänneltäisiin valtion eri vallankäyttäjien välisiä suhteita ja vuorovaikutusta muun muassa siltä osin kuin kyse on niiden toimivallan määrittelemisestä ja rajaamisesta. Perustuslaillista malliaan valitessaan jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava muun muassa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa vaarantamatta tuomareiden riippumattomuutta tai puuttumatta oikeuslaitoksen toimintaan.(52) Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset poliittiset ja perustuslailliset rakenteet ja perinteet, tuomareiden palkkatason ja sen osatekijöiden määrittelyyn osallistuvien toimijoiden roolit voivat vaihdella huomattavasti.(53) Demokratiassa vallanjaon periaate ja tarve eristää oikeuslaitos muun muassa lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjiltä tulevalta asiattomalta ulkopuoliselta vaikutukselta ei sulje pois sitä, että viimeksi mainitut voivat määrittää monia valtion oikeuslaitoksen rakenteeseen liittyviä näkökohtia, kuten tuomareiden palkkatason.
47. Avoimuuden, objektiivisuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi(54) jäsenvaltioiden on kehitettävä oikeudellinen kehys, jolla helpotetaan tuomareiden palkkatason määrittämistä, ja siihen on sisällytettävä myös kyseiseen prosessiin osallistuvat toimijat tehtävineen.(55) Kyseisellä kehyksellä on voitava suojata tuomareiden riippumattomuutta takaamalla, että palkkataso on oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkitykseen. Kansallisissa laeissa, joissa säädetään tuomareiden palkkatasosta, on käytettävä asianmukaisia, objektiivisia ja todennettavissa olevia arviointiperusteita, jotka ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Tuomareiden palkkaa ei siis voida määrittää tai alentaa harkinnanvaraisesti taikka viittaamalla yksittäisiin olosuhteisiin. Kansallisessa laissa, jolla alennetaan tuomareiden palkkatasoa, on esitettävä myös sen perustelut selkeästi. Kun tuomareiden palkkatasoa alennetaan tällaisen lain nojalla, alennuksen on oltava väliaikaista, ja alennuksen määrä ja kesto on mukautettava niiden olosuhteiden vakavuuteen ja pysyvyyteen, joiden vuoksi se tehtiin, ja sen on kehityttävä kyseisten olosuhteiden mukaisesti. Tällainen palkkatason alennus ei missään tapauksessa saa kohdistua erityisesti tuomarikuntaan siten, että se johtaa tuomareiden epäsuotuisaan kohteluun.(56) Jotta voidaan arvioida, kohdistuvatko palkanalennukset erityisesti tuomarikuntaan, tuomareiden palkkojen alentamista on tarkasteltava tuomareiden ja vastaavien julkisten virkojen haltijoiden palkkakehityksen pohjalta, ja siinä on otettava huomioon erityisesti se, onko niitä mahdollisesti korotettu viime aikoina.(57) Jotta voidaan varmistaa, että näitä periaatteita noudatetaan, ja jotta niiden pysyvyyttä voidaan valvoa, tuomareiden palkkatasoa tai mahdollista palkanalennusta koskevat säännöt on saatettava tuomioistuinvalvonnan piiriin.(58)
48. Ennakkoratkaisupyynnöissä on kyse tuomareiden peruspalkan tasosta Puolassa ja Liettuassa.(59) SEUT 157 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevan palkan määritelmän mukaan kaikki rahana tai luontoisetuna välittömästi tai tulevaisuudessa maksettavat korvaukset, jotka tuomarit suoraan tai välillisesti saavat työstään tai tehtävästään, on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko heidän palkkansa oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkitykseen.(60) Esimerkkejä rahana tai luontoisetuina maksettavista korvauksista, jotka on otettava huomioon, ovat tiettyjen tehtävien tai lisätehtävien tai ‑vastuiden hoitamisesta saadut lisät tai korvaukset,(61) virkaikään, palvelusaikaan tai kokemukseen perustuvat lisät, maksuihin perustumattomat tai tuetut ammatilliset lisäeläkkeet(62) ja terveydenhoito, joka täydentää työntekijöille yleensä kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän nojalla tarjottavaa terveydenhoitoa, sekä asunto- ja autoetu tai puhelinetu.(63) Rajoitukset tai esteet, jotka koskevat tuomareiden muun taloudellisen toiminnan harjoittamista,(64) on myös otettava huomioon arvioitaessa heidän palkkatasonsa asianmukaisuutta.(65)
49. Koska alalla ei ole toteutettu yhdenmukaistamista, eri puolilla Euroopan unionia vallitsevien erilaisten sosioekonomisten olosuhteiden ja yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisten talousarviorajoitusten vuoksi jäsenvaltioilla on yleensä parhaat edellytykset määrittää tuomareiden palkat omalla lainkäyttöalueellaan. Jäsenvaltioilla on siis harkintavaltaa tuomareiden palkkatason määrittämisessä, kunhan ne noudattavat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrättyjä pakottavia velvoitteita. Tämä harkintavalta ei kuitenkaan ole rajaton. Objektiiviset osatekijät, kuten kansallinen keskipalkka tai vähimmäispalkka – asianmukaisella kertoimella kerrottuna – tai muiden vastaavissa tehtävissä toimivien kansallisten julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden palkat ovat esimerkkejä hyväksyttävistä viitearvoista, joihin jäsenvaltiot voivat tukeutua yhdessä muiden sosioekonomisten muuttujien, kuten elinkustannusten (jäsenvaltion kuluttajahintaindeksi), inflaatiovauhdin jne. kanssa tuomareiden palkkatason laskennassa.(66) Koska palkkatasoja, myöskään vähimmäispalkan tasoja, ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa(67) ja koska ne vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa, sillä vallitsevissa sosioekonomisissa olosuhteissa on huomattavia eroja,(68) pelkkä palkkojen vertailu rahassa mitattuna ei riitä. Tuomareiden palkkatasoa on siis arvioitava kunkin jäsenvaltion täsmällisten kansallisten sosioekonomisten olosuhteiden perusteella.(69)
50. Tuomareiden palkan asianmukaisuutta arvioitaessa on tarkistettava, onko se tietyssä kansallisessa sosioekonomisessa tilanteessa riittävä houkuttelemaan ja motivoimaan moraalisesti erittäin nuhteettomia ja erilaisista taustoista tulevia henkilöitä, joilla on tarvittava ammatillinen pätevyys ja/tai kokemus, ja pitämään heidät tuomarin työssä.(70) Riittämätön palkka voi heikentää moraalia, vähentää tuottavuutta ja viime kädessä vaikeuttaa rekrytointia, kun pätevät hakijat päättävät olla hakematta tuomarinvirkaa. Tämä voi vaikuttaa myös tuomarinvirassa pysymiseen, sillä pieni palkka saattaa kannustaa henkilöitä luopumaan ammatista tai jäämään eläkkeelle ennen toimikauden päättymistä tai pakollista eläkeikää, jolloin myös tuomarikunnan yleinen kokeneisuus vähenee.(71)
51. Koska ei ole mitään viitteitä siitä, että tuomareiden palkkaa verotetaan lainvastaisesti tai suhteettomasti,(72) tehokkaan oikeussuojan periaate ei ole esteenä veroille tai muille maksuille, kuten sosiaaliturvamaksuille, joita jäsenvaltio perii laillisesti tuomareiden palkasta objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Tällaisten yleisten maksujen aiheuttama rasite ei siis kuulu arviointiin, jossa tarkastellaan sitä, onko tuomareiden palkkausjärjestelmä sopusoinnussa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa.
52. Tuomareiden palkkojen vertailu niihin palkkioihin, joita asianajajat perivät tai joita heille maksetaan valtion neuvonantajina tai valtion toimeksiannon perusteella, on myös poissuljettu mahdollisuus, vaikka kyseisten palkkioiden suuruusluokka olisikin vahvistettu laissa. Vaikka tuomareiden palkkatasoa ei voida erottaa yksityisen sektorin ansiotasosta(73) vastaavilla aloilla, tuomarin toiminta on kuitenkin luonteeltaan julkista palvelua, ei kaupallista toimintaa.(74) Siinä on kyse tietoisesta uravalinnasta työskennellä julkisella sektorilla vastineeksi muun muassa virkasuojasta ja vakaasta rahallisesta korvauksesta.(75) Vaikka tämä saattaa johtaa siihen, että palkkataso on joissakin tapauksissa alempi kuin yksityisten asianajotoimistojen asianajajilla, tuomareilla ei ole kaupallisia riskejä,(76) heidän ei tarvitse vastata yleiskustannuksista,(77) he eivät ole arvonlisäverovelvollisia, ja periaatteessa heille maksetaan palkkaa riippumatta oikeudenkäynnin tuloksesta taikka heidän tuotoksestaan tai tuottavuudestaan.(78) Lisään vielä, että siinä missä tuomareiden palkka maksetaan säännöllisin ja ennakoitavissa olevin väliajoin, aika, jonka kuluessa asiakkaat maksavat asianajajiensa palkkiot, voi olla sekä pitkä että erittäin vaikeasti ennakoitavissa.(79)
53. Tuomareiden palkkatason asianmukaisuuden arviointi edellyttää siis sekä kokonaisvaltaista tarkastelutapaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat sosioekonomiset tekijät, että dynaamista tai ajallista näkökulmaa, jossa otetaan huomioon kyseisen palkkatason kehittyminen ajan mittaan. Vaikka jäsenvaltioiden ei ole pakko päivittää tuomareiden palkkatasoa automaattisesti inflaation ja/tai elinkustannusten nousun huomioon ottamiseksi tai tarkistaa palkkatasoa tietyin väliajoin, sen jatkuva tekemättä jättäminen voi kuitenkin johtaa siihen, että palkkataso heikkenee. Tuomareiden palkkatason merkittävä heikkeneminen ajan mittaan murentaa tuomarikunnan riippumattomuutta ja tuomarinviran arvoa. Ellei tuomareiden palkkataso ole laskenut äkillisesti ja jyrkästi, tuomareiden palkkatason kehitystä olisi tarkasteltava vähintään kymmenen vuoden pituisen edustavan ajanjakson perusteella.
54. Nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa tuomareiden palkkataso määritetään Puolan ja Liettuan lainsäädännön perusteella.(80) Mikään unionin tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä ei viittaa siihen, että Puolan tai Liettuan lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjät olisivat sen mukaisesti toimiessaan loukannut kenenkään muun oikeutetun toimijan asemaa tai toimivaltaa.(81) Lisäksi nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt osoittavat, että näissä jäsenvaltioissa tuomareiden palkkataso ja sen mahdollinen alentaminen kuuluvat tuomioistuinvalvonnan piiriin.
55. Asian C‑146/23 taustalla ovat vuosien 2021, 2022 ja 2023 talousarviolakien toteuttamista koskevat erityiset ratkaisut,(82) joilla muutettiin yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ää ja alennettiin tuomareiden palkkoja. Asiassa ei ole väitetty, ettei Puolan lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjillä olisi Puolan oikeuden mukaan ollut toimivaltaa muuttaa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ää vuosien 2021, 2022 ja 2023 talousarviolakien toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetuilla laeilla. Se, miten laajasti Trybunał Konstytucyjnyn 8.11.2023 antama tuomio K 1/23(83) vaikuttaa näihin budjettilakeihin, on edelleen hieman epäselvää. Puolan hallitus vahvisti istunnossa unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastatessaan, että tuomareille kyseisen tuomion johdosta maksettavat palkat oli maksettu. Asiassa C‑374/23 SR ja RB nostivat Liettuan tasavaltaa vastaan vahingonkorvauskanteen sen toimimatta jättämisen vuoksi, koska mitään muuta kannetta, jolla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät voitaisiin velvoittaa maksamaan tuomareille heidän tehtäviensä arvoon nähden oikeasuhteista palkkaa, ei voida nostaa. Tuomiosta Savickas(84) ilmenee selvästi, että tuomareiden palkanalennus voidaan riitauttaa Liettuan tuomioistuimissa ja että käytettävissä on taloudellisia oikeussuojakeinoja. joilla lainvastaisesti maksamatta jääneet palkat voidaan määrätä maksettaviksi.
56. Asiassa C‑146/23 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ään vuosina 2022 ja 2023 tehdyt muutokset ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisia. Toisin kuin tuomiossa Juízes Portugueses (85) esitetyt toimenpiteet, Puolassa tehdyt muutokset eivät ole luonteeltaan yleisiä vaan kohdistuvat nimenomaan tuomareihin, ja niillä luodaan pysyvä poikkeus yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n 2 momentissa säädetystä mekanismista.
57. On kiistatonta, että tuomareiden palkkataso(86) oli Puolassa vuosina 2022 ja 2023 alempi kuin jos se olisi laskettu yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n mukaisesti. Tämä palkanalennus tapahtui myös samaan aikaan, kun elinkustannukset nousivat kyseisessä jäsenvaltiossa huomattavasti. Voidaan kuitenkin todeta, että samalla ajanjaksolla tuomareiden palkkataso ei ollut alempi kuin edellisinä vuosina, vaan vuonna 2022 palkat näyttävät itse asiassa nousseen 4,37 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna ja vuonna 2023 taas 7,8 prosenttia vuoteen 2022 verrattuna. Puolan hallitus väitti, että kyseisillä muutoksilla ei ”jäädytetty” tuomareiden palkkatasoa vaan vain hidastettiin palkkojen nousuvauhtia. Vaikka XL viittaa pitkään luetteloon virkamiehistä, jotka saivat isomman palkankorotuksen kuin tuomarit vuonna 2022, Puolan hallitus huomautti istunnossa, että tavalliset virkamiehet ansaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa huomattavasti vähemmän kuin tuomarit ja että he eivät olleet saaneet viime aikoina palkankorotusta, toisin kuin tuomarit.
58. Puolassa tehtyjen lakimuutosten väitetystä pysyvyydestä on todettava, että vaikka yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ää on ilmeisesti muutettu kolmena peräkkäisenä vuotena,(87) se vaikuttaa olevan yhä voimassa. Puolan hallitus vahvisti istunnossa, että kaikki muutokset, jotka kyseiseen säännökseen tehtiin vuosien 2021, 2022 ja 2023 talousarviolakien toteuttamista koskevista erityisistä ratkaisuista annetuilla laeilla, koskivat vain yhtä varainhoitovuotta ja olivat voimassa vain yhden vuoden ajan. Unionin tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa ei myöskään ole mitään viitteitä siitä, että yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ään ehdotettaisiin samankaltaisia muutoksia vuonna 2024.(88) Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä ja tuomareiden palkkatasosta annetun lain 91 §:ään tehtyjen muutosten vaikutukset näyttävät siis olevan rajalliset sekä keston että suuruusluokan osalta.
59. Ensi näkemältä saattaa vaikuttaa siltä, että kyseiset riidanalaiset muutokset on kohdistettu vain tuomareiden ja syyttäjien palkkatasoon tai että ne koskevat vain sitä, koska muiden julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden palkkoihin ei sovellettu vastaavia toimenpiteitä. Puolan hallitus totesi sekä kirjallisissa perusteluissaan että istunnossa, että tuomarit ja syyttäjät olivat saaneet aiemmin erityiskohtelua Puolan valtion julkisen viran haltijoita ja toimihenkilöitä koskevalla palkkapolitiikalla. Lisäksi Puolan hallitus väitti, etteivät julkisen sektorin palkkojen jäädyttämistoimet vuosina 2013–2018 koskeneet tuomareita ja syyttäjiä. Nämä seikat osoittavat, että vuosina 2013–2023 tuomareiden palkkatasoon ei varsinaisesti ole kohdistunut kielteisesti tai suhteettomasti vaikuttavia toimenpiteitä verrattuna muiden julkisen viran haltijoiden tai toimihenkilöiden palkkatasoon.(89) Lisäksi vaikuttaa siltä, ettei heidän palkkatasonsa ole merkittävästi alentunut kyseisellä ajanjaksolla.(90)
60. Puolan lainsäätäjä perusteli vuosien 2022 ja 2023 muutoksia viittaamalla covid-19-pandemiaan ja Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan helmikuussa 2022. Kyse on mielestäni merkityksellisistä, objektiivisista, todennettavissa olevista ja poikkeuksellisista olosuhteista, jotka ovat kiistatta asettaneet huomattavia talousarviorajoitteita kaikille jäsenvaltioille, myös Puolan tasavallalle, ja joilla voitiin perustella julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden palkkojen alentaminen myös tuomareiden osalta. Tuomareiden palkkatason alentaminen SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ei edellytä kansallisen budjettikriisin olemassaoloa tai liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn aloittamista SEUT 126 artiklan 2 kohdan ja liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä laaditun pöytäkirjan N:o 12 mukaisesti.(91) Tuomareiden palkkatason alentaminen ja muut budjettileikkaukset voivat olla perusteltuja, jotta vältettäisiin liiallisen alijäämän syntyminen jäsenvaltiossa.(92) Näissä olosuhteissa toteutettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuutta koskevan kysymyksen osalta on todettava, että asiassa C‑146/23 esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että XL:n palkka vuosina 2022 ja 2023 oli huomattavasti suurempi kuin kaksi kertaa Puolan keskipalkka.(93)
61. Vaikka on viime kädessä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävä ratkaista asia, tämän ratkaisuehdotuksen 56–60 kohdassa mainitut seikat viittaavat siihen, että tuomareiden palkkataso Puolassa vuosina 2022 ja 2023 oli oikeassa suhteessa heidän riippumattomuuteensa ja tehtäviensä merkitykseen.
62. Asiassa C‑374/23 Vilniaus apygardos administracinis teismas totesi, että tuomarien palkat laskivat vuosien 2008–2021 välisellä 13 vuoden ajanjaksolla nimellisesti 3,2 prosenttia jo pelkästään veromuutosten vuoksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei toimittanut tarkempia tietoja Liettuan vuoden 2019 verouudistuksesta. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa todetaan, tuomareiden palkkojen verotuksella ei lähtökohtaisesti ole kuitenkaan merkitystä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisen arvioinnin kannalta.
63. Liettuan hallitus ja komissio katsovat, että LRJ:n 3 §:n mukaan julkisen viran haltijoiden ja muiden toimihenkilöiden palkkojen laskennassa käytettävä perusmäärä pohjautuu selkeisiin ja objektiivisiin parametreihin, jotka liittyvät Liettuan tasavallassa vallitseviin sosioekonomisiin olosuhteisiin.(94) Se päivitetään lähtökohtaisesti vuosittain, eikä se voi olla pienempi kuin edellisvuonna. Asiassa C‑374/23 ei ole mitään viitteitä siitä, että tuomareiden palkkatasoon Liettuassa olisi kohdistettu erityisiä tai siihen suhteettomasti vaikuttaneita toimenpiteitä muiden julkisen viran haltijoiden tai toimihenkilöiden palkkatasoon verrattuna. Muun muassa LRJ:n 3 §:n perusteella on selvää, että heidän palkkatasonsa määritetään rinnakkain muiden julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden palkkatason kanssa. Tämä koskee myös 25.5.2023 hyväksyttyä julkishallinnon palkkausuudistusta.(95) Sillä, että uudistuksella korotettiin (huomattavasti) tuomareiden sekä muiden julkisen viran haltijoiden ja toimihenkilöiden palkkatasoa, ei SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla kuitenkaan voida kyseenalaistaa tuomareille aiemmin maksetun palkan määrän lainmukaisuutta.
64. Vilniaus apygardos administracinis teismas totesi, että tuomareiden suhteellinen palkkataso Liettuassa on laskenut ajan mittaan ja että vuoden 2021 lopusta lähtien se alkoi olla jo lähellä kansallisen keskipalkan tasoa. Liettuan hallitus väitti istunnossa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamat luvut ovat virheellisiä, koska niissä ei ole otettu huomioon tuomareille vuosina 2016–2019 maksettuja viivästyneitä palkkasaatavia, jotka johtuvat Lietuvos Respublikos Konstitucinis Teismasin tuomiosta, jossa tuomareiden palkkojen alentaminen todettiin perustuslain vastaiseksi.(96)
65. Vaikka on viime kädessä Vilniaus apygardos administracinis teismasin tehtävä ratkaista, onko tuomareiden palkkataso asianmukainen, CEPEJ:n vuoden 2020 kertomuksen(97) kaaviosta 3.36 ja vuoden 2022 kertomuksen(98) kaaviosta 3.46 ilmenee, että Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin (ylin yleinen tuomioistuin, Liettua) tuomareiden keskimääräinen bruttopalkka Liettuassa oli 2,2 kertaa (2018) tai 2,1 kertaa (2020) suurempi kuin kansallinen keskipalkka bruttona.(99) Muita jäsenvaltioita koskevien tietojen vertailu osoittaa, että vuonna 2018 liettualaisten tuomareiden palkka(100) uran alussa kyseisen valtion ylimmässä tuomioistuimessa on keskitasoa ja suhteellisesti suurempi kuin vastaavien alankomaalaisten (1,3), belgialaisten (1,6), espanjalaisten (2,1), italialaisten (1,9), itävaltalaisten (1,5), kroatialaisten (1,7), latvialaisten (1,9), luxemburgilaisten (1,4), ranskalaisten (1,3), ruotsalaisten (1,8), saksalaisten (0,9), slovenialaisten (1,6), suomalaisten (1,5) ja unkarilaisten (1,8) tuomareiden palkat.(101)
Ratkaisuehdotus
66. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Rejonowy w Białymstokun (piirioikeus, Białystok, Puola) ja Vilniaus apygardos administracinis teismasin (alueellinen hallintotuomioistuin, Vilna, Liettua) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovallan käyttäjät säätävät lakeja tuomareiden palkkatason määrittämisestä ja/tai alentamisesta, joka voidaan tehdä myös kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehdyillä työehtosopimuksilla;
se edellyttää jäsenvaltioiden kehittävän oikeudellisen kehyksen, jolla helpotetaan tuomareiden palkkatason määrittämistä ja suojataan tuomareiden riippumattomuutta takaamalla, että palkkataso on oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkitykseen. Kansallisissa laeissa, joissa säädetään tuomareiden palkkatasosta, on käytettävä asianmukaisia, objektiivisia ja todennettavissa olevia arviointiperusteita, jotka ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia;
se edellyttää, että tuomareiden palkkatason asianmukaisuuden arvioinnissa otetaan huomioon kaikki asiaan kuuluvat sosioekonomiset tekijät ja kyseisen palkkatason kehittyminen ajan kuluessa;
se edellyttää, että kansallisessa laissa, jolla alennetaan tuomareiden palkkatasoa, on esitettävä myös alentamisen perustelut selkeästi. Kun tuomareiden palkkatasoa alennetaan tällaisen lain seurauksena, alennuksen on oltava väliaikaista ja alennuksen määrä ja kesto on mukautettava niiden olosuhteiden vakavuuteen ja pysyvyyteen, joiden vuoksi se tehtiin, ja sen on kehityttävä kyseisten olosuhteiden mukaisesti. Tällainen palkkatason alennus ei missään tapauksessa saa kohdistua erityisesti tuomarikuntaan siten, että se johtaa tuomareiden epäsuotuisaan kohteluun;
se edellyttää, että tuomareiden palkkatasoa tai mahdollista palkanalennusta koskevat säännöt voidaan saattaa tuomioistuinvalvonnan piiriin.