Kanne 15.5.2023 – Acampora ym. v. komissio

(asia T-261/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Roberto Acampora (Napoli, Italia) ja 172 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja E. Iorio)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission 27.1.2023 tekemän nimenomaisen päätöksen (EMPL.C.1/BPM/kt (2023) 633265), jolla on hylätty pyyntö GestDem nro 2023/0263 saada tutustua 15.7.2022 päivättyyn viralliseen huomautukseen liittyvään kirjeeseen, jonka Euroopan komissio on osoitanut Italian tasavallalle, ja vastaukseen, jonka tämä viimeksi mainittu tämän jälkeen esitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä nro 2016/4081, jossa on kyse sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensoveltumattomuudesta unionin oikeuden kanssa, jolla säännellään maallikkotuomareiden suorittamia tehtäviä sekä Italian antamaa vastausta;

kumoamaan Euroopan komission 15.3.2023 päivätyn implisiittisen päätöksen, jolla on hylätty pyyntö vahvistaa nimenomainen päätös täsmentäen, ettei se kykene hallinnollisten syiden vuoksi vastaamaan vahvistamista koskevaan pyyntöön ja ettei se voi kertoa, tullaanko nimenomainen vastaus antamaan ja jos, minä ajankohtana se annetaan;

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee kanteen tutkittavaksi ottamista. Pannessaan menettelyn vireille kantajat ovat käyttäneet unionin kansalaisten yleistä oikeutta siihen, että toimielimet toimivat avoimuusperiaatteen mukaisesti, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1049/2001¹ kaikille unionin kansalaisille myönnetyn oikeuden mukaisesti. Lisäksi se, että kantajilla oli tieto täydentävästä virallisesta huomautuksesta, mahdollisti heille konkreettisesti tiedonsaantioikeuden käyttämisen, kun he saivat lähes seitsemän vuoden jälkeen tiedon syistä, joiden vuoksi komissio ei ole vielä esittänyt virallista huomautusta. Komissio teki ensin 27.1.2023 nimenomaisen päätöksen, jolla se epäsi oikeuden saada tietoja, ja sen jälkeen 15.3.2023 päivätyn implisiittisen hylkäämispäätöksen, jossa se täsmensi, ettei se kyennyt hallinnollisista syistä vastaamaan 27.1.2023 tehdyn päätöksen vahvistamista koskevaan pyyntöön ja ettei sillä ollut tiedossaan, vastaisiko se siihen ja jos, niin koska. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin implisiittisiin hylkäämispäätöksiin voidaan hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Toinen kanneperuste, joka koskee unionin toimielinten toteuttamiin toimiin tutustumista koskevien niiden periaatteiden loukkaamista, joista määrätään SEU 1 artiklan toisessa alakohdassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 1 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa – yleinen intressi saada tutustua 15.7.2022 päivättyyn viralliseen huomautukseen liittyvään kirjeeseen.

Kolmas kanneperuste, joka koskee unionin toimielinten toteuttamien toimenpiteiden perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Komissio on loukannut perustelua koskevia periaatteita, koska se tyytyi vain esittämään täysin yleisiä ja stereotyyppisiä toteamuksia syistä, joiden vuoksi 15.7.2022 päivättyyn viralliseen huomautukseen liittyvän kirjeen ja Italian vastauksen luovuttaminen loukkaisi ”luottamuksen ilmapiiriä”, käyttäen vastauksessa stereotyyppisesti muotoiltua ilmaisua, johon sisältyy vain vähän tietoja, joiden avulla kantajat ja unionin yleinen tuomioistuin voivat tosiasiallisesti valvoa kielteisen päätöksen perusteluita, jotka ovat puutteelliset erityisesti siltä osin kuin on kyse syistä, joiden vuoksi toimenpidettä ei voitu julkaista edes osittain, koska täydentävä kirje oli jo osittain julkaistu 15.7.2022 esitetyissä moitteissa, vaikkakin tavalla, joka ei mahdollista sen sisällön tai Italiaa vastaan esitettyjen täydentävien moitteiden syiden ymmärtämistä.

Nimenomainen päätös, joka on päivätty 27.1.2023 ja jolla riidanalainen tutustumisoikeus on evätty ei kantajan mukaan sisällä selkeästi syitä, joihin se perustuu, tosiseikkoja eikä tietoa siitä, miten erilaiset merkitykselliset intressit otettiin huomioon, sillä epäämisellä rajoitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklaan perustuvien oikeuksien käyttämistä, mistä seuraa, että koska toimella rajoitetaan kantajille perustamissopimuksessa taattua oikeutta, perusteluilta edellytetään kattavuutta, täsmällisyyttä ja yksityiskohtaisuutta, jotta tehdyt valinnat ovat selkeästi ymmärrettävissä. Implisiittinen päätös, joka katsotaan 15.3.2023 tehdyksi, on täysin vailla perusteluita ja sillä lykätään sine die komission päätöstä.

Mainittuihin asiakirjoihin tutustumisen epääminen on sitäkin perusteettomampi, kun otetaan huomioon, että 15.7.2022 päivätty viralliseen huomautukseen liittyvä kirje julkaistiin epävirallisesti Facebook-sivulla, jonka seuraajina on tuhansia maallikkotuomareita.

____________

¹ EUVL 2001, L 145, s. 43.