Yhdistetyt asiat T‑426/10–T‑429/10 ja T‑438/12–T‑441/12

(julkaistu otteina)

Moreda-Riviere Trefilerías, SA ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Taloudellinen kokonaisuus – Suora osallistuminen rikkomiseen – Emoyhtiöiden johdettu vastuu – Yritysseuraanto – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Taannehtivuuskiellon periaate ja nulla poena sine lege -periaate – Lieventävät seikat – Maksukyky – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus – Uudelleenarviointivaatimus – Tosiseikkojen muuttumattomuus – Hylkäyskirje – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 2.6.2016

Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Komission kilpailun pääosaston pääjohtajan päätös, jolla ratkaistaan vaatimus arvioida uudelleen sellaisten yritysten maksukykyä, joille on määrätty sakko kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi – Vaatimuksen esittäminen komission päätöksen jälkeen – Uusien ja olennaisten seikkojen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

Kun on kyse vaatimuksesta, jonka esittäjänä ovat yritykset, joille on määrätty sakko kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, ja jolla pyritään siihen, että niille määrätyn sakon määrää alennettaisiin niiden asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdassa tarkoitetun maksukyvyn huomioimiseksi, on niin, että vaikka komission ei ole perusteltua väittää, että yksinomaan yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyminen voisi oikeuttaa sen, että tämä esittää uuden arviointivaatimuksen maksukyvystään, on kuitenkin katsottava, että kun ainoa muutos suhteessa tosiasialliseen tilanteeseen, jota komissio tutki arvioidessaan yrityksen maksukykyä, on kyseisen yrityksen taloudellisen tilanteen kohentuminen, tämä ei voi pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen aiemmin omaksumaansa kantaa. Tällaisessa tilanteessa se, että komissio hylkää tämän uudelleenarviointivaatimuksen, ei näin ollen ole kannekelpoinen toimi.

Kun hallinnolle esitetään aiemmin annetun päätöksen uudelleentarkasteluvaatimus, on näin ollen tehtävä ero asianomaisen tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen tarkastelua koskevan kysymyksen ja aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelua koskevan kysymyksen välillä. Vain silloin, kun asianomaisen tilanteen tarkastelun päätteeksi hallinto toteaa olennaisen tosiasiallisen tai oikeudellisen muutoksen tämän tilanteessa, sen velvollisuutena on tarkastella päätöstään uudelleen. Jos sen sijaan tosiseikat tai oikeudelliset seikat eivät ole olennaisesti muuttuneet, hallinnon velvollisuutena ei voi olla päätöstensä uudelleentarkastelu, ja kannan määrittely, jolla se hylkää tässä tilanteessa esitetyn uudelleentarkasteluvaatimuksen, ei ole luonteeltaan päätös, joten tällaisesta kannan määrittelystä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, koska se koskee toimea, joka ei ole kannekelpoinen. Unionin tuomioistuimet voivat kuitenkin kohdistaa valvontansa hallinnon arviointiin, jonka mukaan asianomainen ei esitä uusia tosiseikkoja eikä osoita, että sen tosiasiallinen tai oikeudellinen tilanne olisi olennaisesti muuttunut.

(ks. 556 ja 557 kohta)