Asia T‑450/12

Alexios Anagnostakis

vastaan

Euroopan komissio

Toimielimiä koskeva oikeus – Eurooppalainen kansalaisaloite – Talous- ja rahapolitiikka – Valtionvelan jättäminen maksamatta takaisin – ˮHätätilaaˮ koskevan periaatteen vahvistaminen – Rekisteröinnin epääminen – Komission toimivalta – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 30.9.2015

1.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset toimielimen velvoittamiseksi toimimaan tietyllä tavalla – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 artikla ja SEUT 296 artikla)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jolla evätään ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinti

(SEUT 24 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 211/2011 johdanto‑osan ensimmäinen perustelukappale ja 4 artiklan 3 kohta)

4.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perusteesta erillinen peruste

(SEUT 263 artikla ja SEUT 296 artikla)

5.      Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin toimivalta antaa taloudellista apua vaikeuksissa oleville jäsenvaltioille – Ulottuvuus – Sellaisen lainsäädännön antaminen, jossa vahvistetaan hätätilaa koskeva periaate, jonka nojalla vakaviin rahoituksellisiin ongelmiin joutunut jäsenvaltio voi jättää velkansa maksamatta kokonaan tai osittain, ei kuulu toimivallan alaan

(SEUT 122 artikla)

6.      Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen – Unionin toimivalta – Ulottuvuus – Sellaisen lainsäädännön antaminen, jossa vahvistetaan hätätilaa koskeva periaate, jonka nojalla vakaviin rahoituksellisiin ongelmiin joutunut jäsenvaltio voi jättää velkansa maksamatta kokonaan tai osittain, ei kuulu toimivallan alaan

(SEUT 136 artikla)

7.      Unionin perussopimukset – Yhteisvastuulauseke – Soveltamisala – Velvollisuutta antaa lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan hätätilaa koskeva periaate, jonka nojalla vakaviin rahoituksellisiin ongelmiin joutunut jäsenvaltio voi jättää velkansa maksamatta kokonaan tai osittain, ei ole

(SEUT 222 artikla)

8.      Komissio – Toimivalta – Toimivalta antaa lainsäädäntöaloitteita – Mahdollisuus perustaa lainsäädäntöaloite kansainvälisen oikeuden periaatteeseen perussopimuksissa määrätyn toimivallan puuttuessa ei kuulu toimivallan alaan

(SEU 13 artiklan 2 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 12 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 21 kohta)

3.      Yksittäistapausta koskeva päätös on SEUT 296 artiklan nojalla perusteltava sen vuoksi, että asianosainen saisi riittävät tiedot määritelläkseen, onko päätös asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa, ja sen vuoksi, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia tutkittavan päätöksen laillisuuden.

Päätöksestä, jolla evätään vaatimus eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröimisestä, on todettava, että se, ettei ehdotettua eurooppalaista kansalaisaloitetta rekisteröity, on omiaan vaikuttamaan sen oikeuden itse tehokkuuteen, joka kansalaisille on SEUT 24 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistettu kansalaisaloitteen esittämiseksi. Tällaisesta päätöksestä on näin ollen selvästi käytävä ilmi mainitun kieltäytymisen oikeuttavat perusteet. Kansalaisen, joka on tehnyt ehdotuksen aloitteeksi, on nimittäin kyettävä ymmärtämään perusteet, joiden vuoksi komissio ei rekisteröinyt aloitetta. Komission, jolle tällainen ehdotus on jätetty, tehtävänä on arvioida ehdotus mutta myös perustella hylkäävä päätöksensä, kun otetaan huomioon päätöksen merkitys perussopimuksessa taatun oikeuden tehokkaan käyttämisen kannalta. Tämä perustuu kyseisen oikeuden itse luonteeseen, kuten kansalaisaloitteesta annetun asetuksen N:o 211/2011 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, sillä tällä oikeudella vahvistetaan unionin kansalaisuuden merkitystä ja edistetään unionin demokraattista toimintaa antamalla kansalaisten osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa.

(ks. 22, 25 ja 26 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

5.      SEUT 122 artiklan 1 kohtaa ei voida pitää asianmukaisena oikeudellisena perustana sille, että unionin lainsäädännössä säädettäisiin hätätilaa koskevasta periaatteesta, jonka mukaan jäsenvaltiolla olisi oikeus päättää yksipuolisesti siitä, ettei se maksa velkaansa lainkaan tai osittain takaisin sen johdosta, että se on joutunut vakaviin rahoituksellisiin ongelmiin. Vaikka tässä yhteydessä on totta, ettei kyseisen määräyksen sanamuodosta ilmene, että se koskee välttämättä vain neuvoston päättämiä toimenpiteitä ainoastaan siinä tapauksessa, että ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla, se, että neuvoston on jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä päätettävä mainitussa määräyksessä tarkoitetuista taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä, merkitsee, että nämä toimenpiteet perustuvat jäsenvaltioiden väliseen avunantoon.

Lisäksi on niin, että tällaisen hätätilaa koskevan periaatteen hyväksyminen ei selvästi myöskään kuulu niihin taloudellisen avun toimenpiteisiin, joista neuvosto voi SEUT 122 artiklan 2 kohdan nojalla päättää. Vaikka unioni voi tämän määräyksen nojalla myöntää tietyin edellytyksin tapauskohtaista taloudellista apua jäsenvaltiolle, on nimittäin niin, ettei määräyksellä voida sen sijaan perustella sitä, että säädöksellä otetaan käyttöön velan mitätöintimekanismi, jo siitä syystä, että tällainen mekanismi on luonteeltaan yleinen ja pysyvä.

Koska SEUT 122 artiklan kohteena on lisäksi ainoastaan unionin myöntämä taloudellinen apu eikä jäsenvaltioiden myöntämä taloudellinen apu, on niin, että vaikka oletettaisiin, että hätätilaa koskeva periaate voisi kuulua mainitussa määräyksessä tarkoitetun taloudellisen avun käsitteen alaan, tällaisen periaatteen hyväksyminen ei voi kuulua unionin edellä mainittujen määräysten nojalla hyväksymien avustustoimenpiteiden alaan, koska tällaisen periaatteen hyväksyminen ei koske ainoastaan jäsenvaltion velkaa unionille vaan myös mainitun valtion muilta oikeushenkilöiltä tai luonnollisilta henkilöiltä taikka julkisilta tai yksityisiltä tahoilta ottamia velkoja, vaikka tämä tilanne ei selvästikään kuulu kyseessä olevan määräyksen soveltamisalaan.

(ks. 42, 43 ja 48–50 kohta)

6.      Unionin rooli talouspolitiikan alalla on rajattu yhteensovittamistoimenpiteiden toteuttamiseen. Tässä yhteydessä säädöksen, jolla jäsenvaltion sallitaan jättävän velan maksamatta, antaminen ei kuulu SEUT 136 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen käsitteen alaan, vaan sen vaikutuksena on tosiasiassa korvata sopimuspuolten vapaa tahto valtionvelan yksipuolista mitätöintiä koskevalla lainsäädäntömekanismilla, mitä kyseisessä määräyksessä ei selvästikään sallita.

(ks. 58 kohta)

7.      Kieltäytyminen sisällyttämästä hätätilaa koskevaa periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltiolla olisi oikeus päättää yksipuolisesti siitä, ettei se maksa velkaansa lainkaan tai osittain takaisin sen johdosta, että se on joutunut vakaviin rahoituksellisiin ongelmiin, unionin teksteihin ei ole vastoin SEUT 222 artiklassa määriteltyä yhteisvastuulauseketta jo siksikään, ettei tämä lauseke selvästikään koske talous‑ ja rahapolitiikkaa eikä jäsenvaltioiden taloudellista tilannetta tai talousarvioihin liittyviä vaikeuksia.

(ks. 60 kohta)

8.      Vaikka oletettaisiin, että on olemassa kansainvälisen oikeuden sääntö, jossa vahvistetaan hätätilaa koskeva periaate, jonka nojalla jäsenvaltio voi jättää maksamatta valtionvelan takaisin poikkeuksellisissa tilanteissa, tällainen kansainvälisen oikeuden periaate ei yksinään voi riittää komission lainsäädäntöaloitteen perustaksi, koska perussopimuksissa ei tältä osin ole annettu lainkaan toimivaltaa.

(ks. 65 kohta)