Language of document : ECLI:EU:T:2018:486

Asia T-680/13

Dr. K. Chrysostomides & Co. ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ym.

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Talous- ja rahapolitiikka – Kyproksen vakaustukiohjelma – Kiireellisten käteisvarojen myöntämisestä Kyproksen keskuspankin pyynnöstä tehty EKP:n neuvoston päätös – Kyproksesta 25.3.2013, 12.4.2013, 13.5.2013 ja 13.9.2013 annetut euroryhmän julkilausumat – Päätös 2013/236/EU – Kyproksen tasavallan ja Euroopan vakausmekanismin välillä erityisistä talouspoliittisista ehdoista 26.4.2013 tehty yhteisymmärryspöytäkirja – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen – Muotovaatimukset – Turvautuminen kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Omistusoikeus – Luottamuksensuoja – Yhdenvertainen kohtelu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 13.7.2018

1.      Vahingonkorvauskanne – Kohde – Vaatimus korvata unionin syyksi luettava vahinko – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimus korvata kansallisten viranomaisten aiheuttamat vahingot – Kansallisten tuomioistuinten toimivalta

(SEU 13 artiklan 1 kohta; SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen ja kolmas kohta)

2.      Vahingonkorvauskanne – Kohde – Vaatimus korvata komission tai Euroopan keskuspankin niille Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyllä sopimuksella annettujen tehtävien hoitamisen yhteydessä aiheuttama vahinko – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)

3.      Vahingonkorvauskanne – Itsenäinen luonne – Ero kumoamiskanteeseen nähden – Vastaajan asema – Arviointiperusteet

(SEUT 263 ja SEUT 268 artikla sekä SEUT 340 artiklan toinen kohta)

4.      Vahingonkorvauskanne – Kohde – Vaatimus korvata euroryhmän unionin oikeudessa annettujen tehtävien hoitamisen yhteydessä aiheuttama vahinko – Tutkittavaksi ottaminen

(SEU 3 artikla; SEUT 119 artiklan 2 kohta, SEUT 137 ja SEUT 268 artikla; EU- ja EUT- sopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 14 oleva 1 artikla)

5.      Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Rahapolitiikan yhteensovittaminen – Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, epävirallinen tapaaminen euroryhmässä – Tarkoitus – Kokoonpano

(SEUT 137 artikla; EU- ja EUT- sopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 14 oleva 1 artikla; Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan 1 kohta)

6.      Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen – Euroopan vakausmekanismi – Rahoitusavun myöntämistä koskevan toimivallan jakaminen – Kansainvälisen oikeuden soveltaminen – Komissio ja Euroopan keskuspankki eivät vastaa niille vakausmekanismin perustamisesta tehdyllä sopimuksella annettujen tehtävien perusteella suorittamista toimista

(Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 13 artiklan 4 kohta)

7.      Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Toteuttaminen – Kyprokselle osoitetut erityistoimet rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi – Kansallisen pankin toimintojen liittäminen kansalliseen keskuspankkiin ja talletusten muuttaminen siinä osakkeiksi – Kyseisellä jäsenvaltiolla ei ole harkintavaltaa

(SEUT 136 artiklan 1 kohta; komission päätöksen 2013/236 2 artiklan 6 kohdan b ja d alakohta)

8.      Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen – Euroopan vakausmekanismi – Uusien tehtävien antaminen komissiolle ja Euroopan keskuspankille ei vaikuta kyseisille toimielimille EU- ja EUT -sopimuksilla annettuihin tehtäviin – Mahdollisuus vedota mainittujen tehtävien täytäntöönpanon lainvastaisuuteen vahingonkorvauskanteessa

(SEU 17 artiklan 1 kohta; SEUT 282 artiklan 2 kohta; Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 13 artiklan 3, 4 ja 7 kohta)

9.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon antamat täsmälliset vakuuttelut – Käsite – Euroryhmän antamien vakuuttelujen kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin

10.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Unionin toimielimen väitetysti aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne – Seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä toimielimen väitetty toiminta, syy-yhteys ja aiheutetun vahingon todellisuus ja varmuus

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

11.    Vahingonkorvauskanne – Itsenäinen luonne – Turvautuminen kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin – Poikkeus – Unionin tuomioistuinten mahdollisuus yksilöidä väitetyn vahingon luonne ja määrä

(SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen ja kolmas kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

12.    Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

13.    Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen – Euroopan vakausmekanismi – Yhteisymmärryspöytäkirja, jossa sovitaan kansallisen pankin suojaamattomien talletusten vaihtamisesta osakkeisiin ja kyseisen pankin muiden suojaamattomien talletusten väliaikaisesta jäädyttämisestä – Yhteensovittaminen tallettajien omistusoikeuden kanssa – Vähemmän rajoittavien toimenpiteiden olemassaoloa koskeva arviointi – Tilanteen kiireellisyyden huomioon ottaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 12 artikla)

14.    Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käytön rajoittaminen – Edellytykset – Edellytys, jonka mukaan tällainen rajoitus on kirjattava lakiin – Vaikutus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 ja 3 kohta)

15.    Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Teknisluonteisia valintoja ja monitahoisia arviointeja edellyttävä lainsäädäntötoimi – Sellaisen ylemmäntasoisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Unionin lainsäätäjän laajan harkintavallan ilmeistä ja vakavaa ylittämistä koskeva edellytys

(SEUT 340 artikla)

16.    Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen – Euroopan vakausmekanismi – Yhteisymmärryspöytäkirja, jossa sovitaan kansallisen pankin suojaamattomien talletusten vaihtamisesta osakkeisiin ja kyseisen pankin muiden suojaamattomien talletusten väliaikaisesta jäädyttämisestä – Yhteensovittaminen tallettajien omistusoikeuden kanssa – Tilanteiden rinnastettavuus toisiinsa – Muiden euroalueeseen kuuluvien rahoitusapua saavien jäsenvaltioiden erilainen kohtelu – Laiminlyönti – Edellytykset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta; Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 12 artikla)

17.    Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)

18.    Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Perusteluvelvollisuuden arvioiminen asian olosuhteiden perusteella – Kaikkien merkityksellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen yksilöiminen ei ole tarpeen

(SEUT 296 artikla)

19.    Euroopan keskuspankki – Euroopan keskuspankkijärjestelmän toimivalta – Rahoituslaitosten pääomittamista ja purkamista koskevien edellytysten määrittäminen ei kuulu sen toimivaltaan

(SEUT 282 artiklan 1 kohta; EU- ja EUT- sopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 4 oleva 14.4 artikla)

20.    Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellinen luonne – Määrittäminen toimen sisällön perusteella – Aikomuksen ilmaisulla, jota ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden L- tai C -sarjassa, ei ole oikeudellista arvoa

21.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Vaikeuksissa olevalle jäsenvaltiolle myönnettävä rahoitusapu, jonka ehtona on, että tämä ryhtyy tiettyihin toimenpiteisiin rahoitusvakuuden palauttamiseksi – Se, ettei tällaisia toimenpiteitä edellytetä silloin, kun rahoitusapua myönnetään muille jäsenvaltiolle, ei merkitse luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista

(Neuvoston päätös 2013/236)

22.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Todistustaakka

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikla)

23.    Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Toteuttaminen – Kyprokselle osoitetut erityistoimet rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi – Vaikeuksissa olevan pankin purkaminen ja toisen vaikeuksissa olevan pankin pääomittaminen muuttamalla ensimmäisen pankin suojaamattomia talletuksia omaksi pääomaksi – Toinen pankki ottaa vastatakseen ensimmäisen pankin rahoitusapuun perustuvasta velasta – Näiden kahden pankin suojaamattomien talletusten haltijoiden erilainen kohtelu verrattuna velkojiin, joilla on rahoitusapuun perustuvia vaatimuksia – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata

(Neuvoston päätös 2013/236; yhteisymmärryspöytäkirja 26.4.2013)

24.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kielto – Soveltumattomuus jäsenvaltion täysin sisäiseen tilanteeseen – Rajat – Unionin toimielimen myötävaikutusta tällaisen kohtelun jatkumiseen tai täytäntöönpanoon ei voida hyväksyä

(SEUT 18 artikla)

25.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Laiminlyönti – Käsite

26.    Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Toteuttaminen – Kyprokselle osoitetut erityistoimet rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi – Vaikeuksissa olevan pankin purkaminen ja toisen vaikeuksissa olevan pankin pääomittaminen muuttamalla ensimmäisen pankin suojaamattomia talletuksia omaksi pääomaksi – Näiden kahden pankin suojaamattomien talletusten haltijoiden erilainen kohtelu verrattuna sellaisiin talletusten haltijoihin, joilla on talletukset kyseisten pankkien Kreikan sivukonttoreissa – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata

(Neuvoston päätös 2013/236; yhteisymmärryspöytäkirja 26.4.2013)

27.    Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Toteuttaminen – Kyprokselle osoitetut erityistoimet rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi – Vaikeuksissa olevan pankin purkaminen ja toisen vaikeuksissa olevan pankin pääomittaminen muuttamalla ensimmäisen pankin suojaamattomia talletuksia omaksi pääomaksi – Talletusten siirto toiseen pankkiin tallettajakohtaiseen 100 000 euron ylärajaan saakka – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2005/1 ja 2009/14, johdanto-osan 16 perustelukappale ja 7 artiklan 1 a kohta; neuvoston päätös 2013/236, yhteisymmärryspöytäkirja 26.4.2013)

28.    Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Todistustaakka

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 85 artikla)

29.    Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikka – Toteuttaminen – Kyprokselle osoitetut erityistoimet rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi – Vaikeuksissa olevan pankin purkaminen ja toisen vaikeuksissa olevan pankin pääomittaminen muuttamalla ensimmäisen pankin suojaamattomia talletuksia omaksi pääomaksi – Näiden kahden pankin suojaamattomien talletusten haltijoiden erilainen kohtelu verrattuna osuuskuntamuotoisten pankkien alan yhtiöihin, joissa ei ole tehty osakkeiden arvon alaskirjauksia – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata

(Neuvoston päätös 2013/236)

1.      SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen ja kolmannen kohdan määräysten mukaan unionin tuomioistuimilla on sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun alalla toimivalta ratkaista vain riidat, jotka koskevat unionin toimielinten, elinten tai laitosten ja niiden henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamien vahinkojen korvaamista. Ei voida katsoa, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa käytetyllä toimielimen käsitteellä tarkoitettaisiin yksinomaan SEU 13 artiklan 1 kohdassa lueteltuja unionin toimielimiä. Ottaen huomioon perustamissopimuksessa määrätty sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun järjestelmä tähän käsitteeseen sisältyvät myös kaikki muut EUT-sopimuksella perustetut unionin elimet, joiden tarkoituksena on myötävaikuttaa unionin tavoitteiden toteuttamiseen. Niinpä toimet, joita nämä elimet toteuttavat käyttäessään unionin oikeudessa niille annettua toimivaltaa, on luettava unionin syyksi SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia unioniin kohdistettua vahingonkorvausvaatimusta, joka perustuu sellaisen toimen tai menettelyn lainvastaisuuteen, jota ei ole toteuttanut unionin toimielin, elin tai laitos tai sen henkilöstö tehtäviään suorittaessaan. Vahingoista, jotka kansalliset viranomaiset ovat aiheuttaneet omaa toimivaltaansa käyttäessään, voivat siten olla vastuussa ainoastaan nämä viranomaiset, ja ainoastaan kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta määrätä korvattavaksi nämä vahingot. Sitä vastoin ei ole poissuljettua, että unionin tuomioistuimet voivat ratkaista kanteen, jossa vaaditaan sellaisesta toimesta tai menettelystä, jolla kansallinen viranomainen panee täytäntöön unionin säädöksiä, aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuinten toimivaltaisuuden perustelemiseksi on varmistettava, että unionin toimielin, elin tai laitos tai sen henkilöstö tehtäviään suorittaessaan on todellakin syyllistynyt lainvastaisuuteen, johon kanteessa vedotaan, ja ettei sitä tosiasiallisesti voida lukea kyseisen kansallisen viranomaisen syyksi. Näin on silloin, kun kansallisilla viranomaisilla ei ole mitään harkintavaltaa tällä tavalla lainvastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa.

(ks. 81–84 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 85 kohta)

3.      Toimivalta, jota unionin tuomioistuimet SEUT 263 artiklan nojalla käyttävät lainmukaisuutta koskevissa oikeudenkäynneissä, poikkeaa sekä kohteeltaan että siltä osin, mihin seikkoihin asiassa voidaan vedota, niiden SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa oikeudenkäynneissä käyttämästä toimivallasta. Vahingonkorvauskanne, joka liittyy unionin sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen sen toimielinten toimista tai laiminlyönneistä, on nimittäin otettu käyttöön muihin kanteisiin nähden itsenäisenä keinona, jolla on erityinen tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka käyttämisen edellytykset on laadittu sen erityistä tavoitetta silmällä pitäen. SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla kumoamiskanteella pyritään tietyn toimenpiteen kumoamiseen, kun taas SEUT 340 artiklaan perustuvan vahingonkorvauskanteen tavoitteena on korvauksen saaminen toimielimen aiheuttamasta vahingosta.

Riippumatta siitä, onko kyseessä kannekelpoinen toimi, josta voidaan nostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne, kaikista unionin toimielinten, elinten tai laitosten tai niiden henkilöstön tehtäviään suorittaessaan toteuttamista toimista on siten lähtökohtaisesti voitava nostaa SEUT 268 artiklassa tarkoitettu vahingonkorvauskanne. Myös päätöksen luonnetta omaamattomat toimet, jotka voivat johtaa sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen, voivat olla vahingonkorvauskanteen kohteena, vaikka niistä ei voidakaan nostaa kumoamiskannetta. Tästä seuraa, että EUT-sopimuksella käyttöön otetussa oikeussuojakeinojen järjestelmässä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevalla kanteella pyritään saamaan korvaus, ja sen tarkoituksena on erityisesti taata yksityisille tehokas oikeussuoja myös sellaisten unionin toimielinten, elinten tai laitosten tai niiden henkilöstön tehtäviään suorittaessaan toteuttamien toimien tai menettelyjen osalta, jotka eivät voi olla SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen kohteena. Näiden kahden kannelajin erilaiset ja toisiaan täydentävät tavoitteet huomioon ottaen ei voida katsoa, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun toimielimen käsitteen sisältö välttämättä rajoittuisi SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin.

Sen määrittämisessä, mitkä unionin elimet voidaan luokitella SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuiksi toimielimiksi, on noudatettava tästä määräyksestä itsestään ilmeneviä perusteita, jotka poikkeavat SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen elinten ja laitosten määrittämisperusteista. SEUT 263 artiklaa sovellettaessa merkityksellisenä perusteena on pidettävä sitä, onko vastaajana olevalla elimellä toimivalta toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. SEUT 340 artiklan toista kohtaa sovellettaessa on sitä vastoin selvitettävä, onko unionin elin, jonka syyksi riidanalainen toimi tai menettely on luettava, perustettu perussopimuksella ja onko sen tarkoituksena myötävaikuttaa unionin tavoitteiden toteuttamiseen.

(ks. 109–112 kohta)

4.      Toimet ja menettelyt, jotka euroryhmä toteuttaa käyttäessään sille unionin oikeudessa annettua toimivaltaa, on luettava unionin syyksi. EUT-sopimukseen liitetyssä euroryhmää koskevassa pöytäkirjassa N:o 14 olevassa 1 artiklassa nimittäin määrätään, että euroryhmä kokoontuu keskustelemaan aiheista, jotka liittyvät yhteistä rahaa koskeviin euroryhmän muodostavien ministerien erityisiin tehtäviin. SEUT 119 artiklan 2 kohdan mukaan nämä aiheet liittyvät unionin toimintaan SEU 3 artiklassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja yksi näistä tavoitteista on perustaa talous- ja rahaliitto, jonka rahayksikkö on euro. Tämä tarkoittaa, että euroryhmä on perussopimuksella muodollisesti perustettu unionin elin, jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa unionin tavoitteiden toteuttamiseen.

(ks. 113 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 123–125 kohta)

6.      Euroopan vakausmekanismin perustaessaan jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, päättivät antaa tälle kansainväliselle elimelle, joka on oikeushenkilö, erityiset ja yksinomaiset toimivaltuudet myöntää rahoitusapua mainituille vaikeuksissa oleville jäsenvaltioille. Näiden toimivaltuuksien käyttöön sovelletaan hallitustenvälisten yhteistyöelinten noudattamia kansainvälisen oikeuden sääntöjä, ja unionin oikeus tulee sovellettavaksi vain, jos Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyssä sopimuksessa siitä erikseen määrätään. Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, ovat siis selkeästi asettaneet rahoitusapujärjestelyn myöntämisen sekä unionin toimialan että oman normatiivisen kehyksensä ulkopuolelle.

Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, ovat toki antaneet unionin toimielinten eli komission ja Euroopan keskuspankin tehtäväksi hoitaa tiettyjä tehtäviä Euroopan vakausmekanismin puolesta. Kyseisille toimielimille Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen yhteydessä annettuihin tehtäviin ei kuitenkaan sisälly omaa päätöksentekovaltaa, ja mainittujen toimielinten saman sopimuksen puitteissa suorittamat toimet sitovat ainoastaan Euroopan vakausmekanismia. Niinpä vakausmekanismin ja jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, välisen yhteisymmärryspöytäkirjan osalta on todettava, että tällaiseen pöytäkirjaan kirjatuista vaatimuksista on vastuussa yksinomaan Euroopan vakausmekanismi, ei komissio.

(ks. 128, 129 ja 167 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 178–181, 186 ja 191 kohta)

8.      Komissiolle ja Euroopan keskuspankille Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyllä sopimuksella annetut tehtävät eivät vääristä näille toimielimille EU- ja EUT-sopimuksissa annettua toimivaltaa. Erityisesti komissiosta on todettava, että se velvoitetaan Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 13 artiklan 3 ja 4 kohdassa valvomaan sitä, että Euroopan vakausmekanismin tekemät yhteisymmärryspöytäkirjat sopivat yhteen unionin oikeuden kanssa, joten komissio säilyttää Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen yhteydessä tehtävänsä perussopimusten valvojana, sellaisena kuin se ilmenee SEU 17 artiklan 1 kohdasta. Sen on siten pidättäydyttävä allekirjoittamasta sellaista yhteisymmärryspöytäkirjaa, jonka yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa se epäilee.

Kantajilla on siten vahingonkorvauskanteen yhteydessä oikeus vedota komissiota vastaan lainvastaisiin menettelyihin, joka liittyvät yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen Euroopan vakausmekanismin puolesta. Tässä yhteydessä on mainittava, että yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen liittyvät komission lainvastaiset menettelyt eivät ole ainoita unionin toimielinten Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehtyyn sopimukseen liittyviä lainvastaisia menettelyjä, jotka voivat synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun. Euroopan keskuspankin ja komission lainvastaisiin menettelyihin, jotka liittyvät yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen toimenpiteiden täytäntöönpanon valvontaan, voidaan nimittäin vedota niitä vastaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Se, että komissio neuvottelee ja allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan, ja se, että Euroopan keskuspankki ja komissio seuraavat vahinkoa aiheuttaneiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti, voivat siten synnyttää unionin vastuun.

(ks. 201–204 kohta)

9.      Luottamuksensuojan periaate on ylemmäntasoinen unionin oikeuden yleinen periaate, jolla on tarkoitus suojata yksityisiä oikeussubjekteja, ja se, että unionin toimielin loukkaa tätä periaatetta, voi synnyttää unionin vastuun.       Oikeus vedota tähän periaatteeseen edellyttää, että unionin toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka ovat peräisin toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Tämä oikeus on näet jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin, elin tai laitos on antamillaan täsmällisillä vakuutteluilla synnyttänyt perusteltuja odotuksia.

Niinpä se, että euroryhmä antaa täsmällisiä vakuutteluja Euroopan vakausmekanismin ja jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa sovituista toimenpiteistä, voi synnyttää unionin vastuun. Rahoitusapujärjestelyn myöntämiseen tällaiselle jäsenvaltiolle liittyvien vakuuttelujen osalta on kuitenkin todettava, että koska tällaisen järjestelyn myöntäminen kuuluu Euroopan vakausmekanismin eikä euroryhmän toimivaltaan, vakuuttelut eivät ole peräisin toimivaltaiselta viranomaiselta.

(ks. 205, 206, 404 ja 427 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 215 ja 216 kohta)

11.    SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen ja kolmannen kohdan mukaista vahingonkorvauskannetta on tarkasteltava koko yksityisten oikeussubjektien oikeussuojajärjestelmään nähden, ja kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä voi näin ollen joissakin tapauksissa olla se, että on turvauduttu kaikkiin sisäisiin oikeussuojakeinoihin, jotka ovat olleet käytettävissä kansallisen viranomaisen tekemän päätöksen kumoamiseksi, kunhan kyseisillä kansallisilla oikeussuojakeinoilla turvataan tehokkaasti asianomaisten yksityisten oikeussuoja ja mahdollistetaan korvauksen saaminen väitetystä vahingosta.

Kanteen tutkimatta jättäminen siitä syystä, ettei kaikkia tällaisia oikeussuojakeinoja ole käytetty, rajoittuu tilanteeseen, jossa oikeussuojakeinojen käyttämättä jättäminen estää unionin tuomioistuimia määrittämästä sellaisen vahingon laatua ja laajuutta, johon sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa on vedottu, jolloin työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimukset eivät täyty. Jos unionin tuomioistuimet pystyvät määrittämään väitetyn vahingon laadun ja laajuuden, ei voida katsoa, että kanne olisi jätettävä tutkimatta pelkästään siitä syystä, ettei kantaja ole käyttänyt kaikkia käytettävissä olevia kansallisia oikeussuojakeinoja, ainakaan tarvitsematta ratkaista sitä, voidaanko kyseessä olevista toimista ja menettelyistä nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa.

Tässä tilanteessa voitaisiin enintäänkin katsoa, että se, että yksi tai useampi kantaja on nostanut kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jolla haetaan korvausta samasta vahingosta kuin kanteella unionin tuomioistuimissa, voi vaikuttaa jälkimmäisen kanteen aiheellisuuden arviointiin. Tässä yhteydessä on mainittava, että kun ensinnäkin henkilö on nostanut kaksi kannetta, joilla vaaditaan korvausta yhdestä ja samasta vahingosta ja joista toinen on nostettu kansallista viranomaista vastaan kansallisessa tuomioistuimessa ja toinen unionin toimielintä vastaan unionin tuomioistuimissa, ja kun on toiseksi olemassa vaara siitä, että näiden tuomioistuinten eri näkemykset vahingosta johtavat siihen, että kyseinen henkilö saa riittämättömän tai liiallisen korvauksen, unionin tuomioistuinten on ennen vahinkoasian ratkaisemista odotettava, että kansallinen tuomioistuin antaa sen käsiteltäväksi saatetusta kanteesta lopullisen ratkaisunsa. Unionin tuomioistuinten on siis tällaisessa tapauksessa odotettava, kunnes kansallinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa, ennen kuin ne voivat päättää, onko vahinkoa aiheutunut ja mikä on sen laajuus. Ne voivat sitä vastoin jo ennen kansallisen tuomioistuimen antamaa ratkaisua päättää, voiko vastaajana olevan toimielimen moitittu menettely johtaa sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen.

(ks. 238–241 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 245 kohta)

13.    Omistusoikeuden rajoitus ei saa olla kohtuuton. Sen on yhtäältä palveltava yleisen edun mukaista tavoitetta ja oltava tarpeellinen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toisaalta omistusoikeuden keskeistä sisältöä eli ydintä ei saa loukata.

Euroopan vakausmekanismin ja talousvaikeuksissa olevan jäsenvaltion välisen yhteisymmärryspöytäkirjan osalta on mainittava, että Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 12 artiklasta ilmenee, että tällaisen yhteisymmärryspöytäkirjan kaltaisen asiakirjan hyväksyminen palvelee unionin yleisen edun mukaista tavoitetta eli pankkijärjestelmän vakauden turvaamista koko euroalueella. Finanssipalveluilla on nimittäin keskeinen rooli unionin taloudessa. Koska pankit, jotka ovat yritysten olennainen rahoituslähde, ovat usein tiiviissä vuorovaikutuksessa, yhden tai useamman pankin toimintakyvyttömyys saattaa levitä nopeasti muihin pankkeihin niin kyseisessä jäsenvaltiossa kuin muissakin jäsenvaltioissa, ja tämä puolestaan saattaa johtaa kielteisiin vaikutuksiin talouden muilla sektoreilla.

Tässä yhteydessä on mainittava, että kun yhteisymmärryspöytäkirjassa sovitaan muun muassa pankin pääomittamisesta muuttamalla suojaamattomia talletuksia omaksi pääomaksi, on omistusoikeutta vähemmän rajoittavien toimenpiteiden olemassaolon arvioimiseksi otettava huomioon kansallisten viranomaisten tarve toimia nopeasti, kun ne toteuttavat yhteisymmärryspöytäkirjan mukaiset toimenpiteet. Toimenpiteiden nopea toteuttaminen ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että oikeutta hyvään hallintotapaan olisi loukattu, vaan se ilmentää kyseessä olevan jäsenvaltion tilanteen kiireellisyyttä. Tarkoitus on nimittäin torjua välitön riski asianomaisten pankkien romahduksesta kansallisen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi ja siten estää kriisin leviäminen muihin euroalueen jäsenvaltioihin. Eriytetyn nimellisarvon leikkausjärjestelmän käyttöön ottamisella velvoitettaisiin kansalliset viranomaiset noudattamaan erityisen kyseenalaista ja epävarmaa menettelyä sen varmistamiseksi, että valitut prosenttiosuudet ja kynnysarvot auttavat pääomitettua pankkia saavuttamaan yhteisymmärryspöytäkirjassa tarkoitetun ydinvakavaraisuusasteen, ja altistettaisiin kyseisen pankin pääomitus merkittäville riskeille.

Sitä, että asianomaisille henkilöille tarjotaan mahdollisuus esittää asiansa toimivaltaisille viranomaisille, koskevan vaatimuksen osalta on lisäksi mainittava, ettei kyseistä vaatimusta voida tulkita siten, että asianomaisen henkilön on kaikissa olosuhteissa voitava esittää kantansa toimivaltaiselle viranomaiselle ennen hänen omaisuudensuojaansa loukkaavien toimenpiteiden toteuttamista. Näin on erityisesti silloin, kun kyseessä olevat toimenpiteet eivät muodosta seuraamusta ja kun tilanne, johon ne liittyvät, on erityisen kiireellinen. Tässä yhteydessä on mainittava, että sellaisen ennakkokuulemismenettelyn järjestäminen, jossa tuhannet asianomaisten pankkien tallettajat ja osakkeenomistajat voisivat esittää tehokkaasti kantansa asianomaisen jäsenvaltion keskuspankille ennen yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen toimenpiteiden edellyttämien kansallisten soveltamissäännösten antamista, väistämättä viivästyttäisi romahduksen estämiseksi suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamista. Tämä vaarantaisi vakavasti kansallisen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamista ja kriisin muihin euroalueen valtioihin leviämisen estämistä koskevan tavoitteen saavuttamisen.

(ks. 255, 282, 290 ja 310 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 272 kohta)

15.    Silloin, kun unionin toimielinten on tehtävä monitahoisessa ja jatkuvasti kehittyvässä tilanteessa teknisluonteisia valintoja sekä monitahoisia ennusteita ja arviointeja, niillä on tässä yhteydessä tunnustettava olevan laaja harkintavalta siltä osin kuin on kyse niiden toimenpiteiden luonteesta ja laajuudesta, joille ne antavat tukensa tai joiden voimassa pitämistä tai täytäntöönpanon jatkamista ne vaativat. Tällaisessa tilanteessa on moititun menettelyn lainvastaisuutta koskevan edellytyksen osalta osoitettava, että asianomainen unionin toimielin on selvästi ja vakavasti ylittänyt harkintavaltansa rajat.

(ks. 291 kohta)

16.    Toimenpiteet, jotka voidaan asettaa edellytykseksi Euroopan vakausmekanismin (tai muiden kansainvälisten järjestöjen, unionin elinten ja toimielinten tai valtioiden) tarjoaman rahoitusavun myöntämiselle sellaisten valtioiden, joiden pankkijärjestelmä on pääomituksen tarpeessa, rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi, voivat vaihdella merkittävästi kussakin yksittäistapauksessa saadun kokemuksen ja siihen liittyvien erityisolosuhteiden mukaan. Näitä olosuhteita ovat muun muassa avunsaajavaltion taloudellinen tilanne, tuen määrä suhteessa sen talouteen kokonaisuutena, apua tarvitsevien pankkien mahdollisuudet tulla jälleen taloudellisesti elinkelpoisiksi ja syyt, joiden vuoksi ne ovat ajautuneet vaikeuksiin, mukaan luettuna tarvittaessa avunsaajavaltion pankkisektorin liian suuri koko suhteessa sen kansantalouteen, kansainvälisten suhdanteiden kehitys ja suuri todennäköisyys siihen, että Euroopan vakausmekanismi (tai muut kansainväliset järjestöt, unionin elimet ja toimielimet tai valtiot) joutuvat auttamaan muita vaikeuksissa olevia valtioita, mikä voi edellyttää sitä, että kuhunkin toimenpiteeseen käytettävien varojen määrää rajoitetaan ennakoivasti.

Euroopan vakausmekanismin ja rahoitusapua saavan valtion välisen yhteisymmärryspöytäkirjan yhteensopivuudesta omistusoikeuden kanssa on näin ollen mainittava, että yhtäältä mainitun avunsaajavaltion ja toisaalta muiden rahoitusapua saaneiden valtioiden saaman rahoitusavun (absoluuttista tai suhteellista) määrää ei voida verrata toisiinsa pätevästi osoittamatta, että muiden rahoitusapua saaneiden valtioiden, joiden rahayksikkö on euro, rahoitussektoreille oli ominaista niiden liian suuri koko kyseisten jäsenvaltioiden kansantalouksiin nähden. On myös osoitettava, että tietyn avunsaajavaltion ja muiden avunsaajavaltioiden erilaista kohtelua ei voida perustella saadulla kokemuksella, sillä, että asianomaisten jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, taloudelliset tilanteet tai kyseisten pankkien mahdollisuudet tulla jälleen taloudellisesti elinkelpoisiksi ovat erilaiset, kansainvälisten suhdanteiden kehityksellä tai suurella todennäköisyydellä siihen, että Euroopan vakausmekanismi joutuu auttamaan muita vaikeuksissa olevia valtioita, mikä voi edellyttää sitä, että kuhunkin toimenpiteeseen käytettävien varojen määrää rajoitetaan ennakoivasti.

(ks. 311–313 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 390 kohta)

18.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 392–395 kohta)

19.    Kansalliset keskuspankit hoitavat kahdenlaisia tehtäviä eli ensinnäkin Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöissä mainittuja tehtäviä ja toiseksi tehtäviä, joita ei niissä mainita. Jälkimmäisten ei voida katsoa kuuluvan Euroopan keskuspankkijärjestelmän eikä eurojärjestelmän vastuulle. Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöjen 14.4 artiklassa nimittäin määrätään, että kansalliset keskuspankit voivat suorittaa myös muita tehtäviä kuin niitä, joista määrätään mainituissa perussäännöissä, jollei Euroopan keskuspankin neuvosto kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä päätä, että nämä tehtävät ovat ristiriidassa Euroopan keskuspankkijärjestelmän tavoitteiden ja tehtävien kanssa. Tehtäviä, joita kansalliset keskuspankit hoitavat omalla vastuullaan ja omaan lukuunsa, ei pidetä osana Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviä.

Rahoituslaitosten pääomitusta tai purkamista koskevien ehtojen määrittelyä ei mainittu Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöissä Euroopan keskuspankin tai Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävien joukossa. Kyse on siis kansallisten keskuspankkien tehtävistä, joita nämä hoitavat omalla vastuullaan ja omaan lukuunsa. Näin ollen huolellinen ja harkitseva lukija ei voisi kohtuullisesti katsoa, että toteamus, jonka kansallinen keskuspankki esittää rahoituslaitosten pääomitusta tai purkamista koskevien ehtojen määrittelystä, on eurojärjestelmän vastuulla ja sitoo sitä. SEUT 282 artiklan 1 kohdalla sen paremmin kuin eurojärjestelmän tehtävänmäärittelylläkään ei voida kyseenalaistaa tätä päätelmää. Niinpä SEUT 282 artiklan 1 kohdasta ei voida kohtuudella päätellä, että eurojärjestelmä turvaa kansallisiin pankkeihin tehtyjen talletusten arvon säilymisen tilanteessa, jossa nämä pankit pääomitetaan tai puretaan.

(ks. 415–417 ja 419 kohta)

20.    Euroopan keskuspankin ja eurojärjestelmän tehtävänmäärittelystä ilmenee, että se on rinnastettavissa pelkkään aikomuksen ilmoittamiseen, jolla ei ole mitään oikeudellista arvoa, ja sitä ei tämän vuoksi julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa, jossa julkaistaan oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, eikä sen C-sarjassa, jossa julkaistaan unionia koskevia ilmoituksia, suosituksia ja lausuntoja. Tällainen ilmoitus on nimittäin jo luonteeltaan pelkästään pyrkimyksellinen eikä sen tarkoituksena ole velvoittaa laatijoitaan mihinkään eikä luetella tyhjentävästi kaikkia eurojärjestelmän jäsenten tehtäviä ja toimivaltuuksia.

(ks. 420 kohta)

21.    Pelkästään sitä, että kansainvälisen finanssikriisin alkuvaiheessa Euroopan vakausmekanismista myönnettävän rahoitusavun ehdoksi ei asetettu avunsaajavaltioon kohdistuviin toimenpiteisiin rinnastettavissa olevien toimenpiteiden toteuttamista, ei voida pitää sellaisena täsmällisenä, ehdottomana ja yhtäpitävänä vakuutteluna, joka voisi synnyttää kyseisten toimenpiteiden kohteena olleiden pankkien osakkeenomistajissa ja tallettajissa perustellun luottamuksen siihen, ettei tällaista ehtoa aseteta myöskään rahoitusavun myöntämiselle mainitulle valtiolle.

Tässä yhteydessä on mainittava, että toimenpiteet, jotka voidaan asettaa edellytykseksi Euroopan vakausmekanismin (tai muiden kansainvälisten järjestöjen, unionin elinten ja toimielinten tai valtioiden) tarjoaman rahoitusavun myöntämiselle sellaisten valtioiden, joiden pankkijärjestelmä on pääomituksen tarpeessa, rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi, voivat vaihdella merkittävästi kussakin yksittäistapauksessa saadun kokemuksen ja siihen liittyvien erityisolosuhteiden mukaan. Ilman toimivaltaisten viranomaisten selkeää ja nimenomaista sitoutumista ei ole näin ollen mahdollista katsoa, että kyseessä olevien toimenpiteiden kohteena olevien pankkien osakkeenomistajat ja tallettajat voisivat perustellusti odottaa, että rahoitusapujärjestelyn myöntämiselle asetettaisiin samat tai edes samankaltaiset ehdot kuin oli asetettu muille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, myönnetylle rahoitusavulle.

(ks. 432 ja 433 kohta)

22.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 440–442 kohta)

23.    Yksityinen sijoittaja, joka Euroopan vakausmekanismin yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen toimenpiteiden kohteena olevien kansallisten pankkien suojaamattomien talletusten tallettajien ja toisen kansallisen pankin, jota on pääomitettu suojaamattomilla talletuksilla, osakkeenomistajien tapaan on toiminut yksinomaan yksityiseen varallisuuteensa liittyvän intressin perusteella, on yhdenvertainen kohtelun periaatteen soveltamisen kannalta eri tilanteessa kuin eurojärjestelmän keskuspankki, jonka sijoituspäätöksiä ovat ohjanneet yksinomaan yleisen edun mukaiset tavoitteet. Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa pelkästään sillä, että tallettajilla ja yhdellä eurojärjestelmän keskuspankeista, jonka sijoituspäätöksiä ohjaavat tällaiset tavoitteet, on samanlaisia saatavia samalta pankilta, joten yhdenvertaisen kohtelun periaate ei voi edellyttää, että näitä kahta henkilöryhmää kohdellaan samalla tavalla.

(ks. 449 kohta)

24.    Unionin oikeus ei tilanteissa, jotka eivät liity mihinkään unionin oikeudessa tarkoitettuun tilanteeseen ja joiden kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhteen ainoaan jäsenvaltioon, estä kyseistä jäsenvaltiota kohtelemasta omia kansalaisiaan epäedullisemmin kuin muiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Tätä ratkaisua ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin toimiin tai laiminlyönteihin, joilla yksi tai useampi unionin toimielin osallistuu tällaiseen kohteluun tai vaatii sen voimassa pitämistä tai täytäntöönpanon jatkamista.

Euroopan vakausmekanismin tekemän yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa sovitaan muun muassa kansallisen pankin pääomittamisesta toisen kansallisen pankin suojaamattomilla talletuksilla, osalta on näin ollen todettava, että vaikka katsottaisiinkin, että asianomaisen jäsenvaltion pankkien tallettajien ja näiden samojen pankkien toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevissa sivukonttoreissa olevien talletusten tallettajien välistä syrjintää koskevilla väitteillä tarkoitetaan tilannetta, jonka kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhteen ainoaan jäsenvaltioon, ei voida pätevästi väittää, että toimenpiteiden kohteena olevien pankkien osakkeenomistajiin ja tallettajiin mahdollisesti kohdistunutta syrjintää on pidettävä ”käänteisenä syrjintänä”, jota unionin oikeudessa ei kielletä.

(ks. 461–463 kohta)

25.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 465 kohta)

26.    Erilainen kohtelu on perusteltua, kun se perustuu objektiiviseen ja järkevään perusteeseen eli kun se vastaa asianomaisessa lainsäädännössä hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja kun tämä erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään nähden.

Siitä, perustuiko Euroopan vakausmekanismin tekemän yhteisymmärryspöytäkirjan mukainen siihen kirjattujen toimenpiteiden kohteena oleviin pankkeihin tehtyjen talletusten haltijoiden ja samojen pankkien sivukonttoreihin toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen talletusten haltijoiden välinen erilainen kohtelu objektiiviseen ja järkevään perusteeseen, on todettava, että pyrkimystä estää toisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän joutuminen yleiseen epätasapainoon ensimmäisen jäsenvaltion pankkijärjestelmän kriisin leviämisvaikutuksen seurauksena on pidettävä objektiivisena ja järkevänä perusteena. Tällaisen erilaisen kohtelun oikeasuhteisuuden osalta on todettava, että se soveltuu sillä tavoiteltujen oikeutettujen päämäärien saavuttamiseen ja sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Näin ollen se, että yhtäältä yhteisymmärryspöytäkirjassa asetetaan rahoitusapujärjestelyn edellytykseksi, että toisen jäsenvaltion kansalliset viranomaiset toteuttavat sellaisen toimenpiteen, jolla leikataan asianomaisissa pankeissa kyseisissä jäsenvaltioissa olevien talletusten nimellisarvoa, mutta toisaalta ensimmäisessä jäsenvaltiossa tehtyjen talletusten osalta ei aseteta samanlaista edellytystä, on objektiivisesti perusteltua eikä sillä näin ollen loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(ks. 469–473 kohta)

27.    Euroopan vakausmekanismin tekemän yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisen toimenpiteen, jolla vaikeuksissa olevalle kansalliselle pankille siirretään toisen kansallisen pankin velka kullekin tallettajalle 100 000 euron määrään saakka, ja tätä suuremmat määrät pidetään toisessa pankissa sen likvidointiin asti, osalta on todettava, että kyseistä toimenpidettä sovelletaan erotuksetta kaikkiin toisen pankin tallettajiin, joten sillä ei kohdella tallettajia eri tavoin sen mukaan, miten suuria talletuksia ne ovat kyseiseen pankkiin tehneet.

Tätä toteamusta ei aseta kyseenalaiseksi pelkästään se, että toisessa pankissa olevien talletusten siirrolle ensimmäiseen on asetettu yhdenmukainen 100 000 euron enimmäisraja kutakin tallettajaa kohti ja että siirrolla voi siten olla eri tallettajiin erilainen vaikutus talletettujen määrien suuruuden mukaan. Kaikki tällaiset erot johtuvat nimittäin talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2005/1 ja 2009/14, 7 artiklan 1 a kohdassa säädetyn 100 000 euron vähimmäisvakuustason soveltamisesta. Kyseessä on kuitenkin objektiivinen peruste, joka on mukautettu unionin pankkijärjestelmän toimivuuden tarpeisiin.

Yhteisymmärryspöytäkirjassa sovitun ensimmäisen pankin osakkeiden muuntamista koskevan toimenpiteen, jonka mukaan kyseisen pankin suojaamattomien talletusten nimellisarvon leikkausta sovelletaan ainoastaan niihin sen tallettajiin, joiden talletukset ovat yli 100 000 euroa, osalta on mainittava, että tästä seuraa mainitun pankin tallettajia erilainen kohtelu sen mukaan, ylittääkö niiden kyseiseen pankkiin tekemien talletusten määrä 100 000 euroa vai ei. Tällainen erilainen kohtelu ei kuitenkaan merkitse unionin oikeudessa kiellettyä syrjivää kohtelua, koska tallettajat, joiden talletukset asianomaisissa pankeissa ylittävät 100 000 euroa, ovat oikeudellisesti erilaisessa asemassa kuin tallettajat, joiden talletukset asianomaisissa pankeissa eivät ylitä tätä määrää. Direktiivin 94/19 7 artiklan 1 a kohdan mukaan jälkimmäisten talletukset nimittäin turvataan kokonaan kansallisessa talletusten vakuusjärjestelmässä, jos talletuksia ei kyetä maksamaan, kun taas ensiksi mainitut turvataan ainoastaan 100 000 euroon asti.

(ks. 482–485 kohta)

28.    Sen, joka vetoaa tiettyihin tosiseikkoihin jonkin vaatimuksen tueksi, on lähtökohtaisesti näytettävä toteen nämä tosiseikat.

(ks. 501 kohta)

29.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 504–508 kohta)