EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

5 päivänä maaliskuuta 2015

Asia F‑97/13

Valéria Anna Gyarmathy

vastaan

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Henkilöstö – Euroopan unionin perusoikeusviraston henkilökunta – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Avointa virkaa koskeva ilmoitus – Hakemuksen hylkääminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Valéria Anna Gyarmathy vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA tai jäljempänä virasto) johtajan päätöksen ottaa toinen hakija palvelukseen ”yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ohjelmasta vastaavan” virkaan. Lisäksi hän vaatii korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joita hän väittää kärsineensä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Valéria Anna Gyarmathy vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valintalautakunnan työskentelyn salaisuuden säilyttäminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta; henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen alakohta)

2.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kohteen ja perusteen samanlaisuus – Hallinnon velvollisuus tulkita valituksia avoimin mielin – Pelkkä maininta riidanalaisen päätöksen mahdollisista lainvastaisuuden syistä – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan perusteen käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa alakohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävästi tietoa, jotta hän voi arvioida sitä, onko hänelle vastainen päätös perusteltu, ja sitä, onko aiheellista nostaa virkamiestuomioistuimessa kanne, ja toisaalta mahdollistaa se, että virkamiestuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetaan, että hyvää hallintoa koskevaan perusoikeuteen sisältyy muun muassa ”hallinnon velvollisuus perustella päätöksensä”.

Tällainen perusteluvelvollisuus on kuitenkin avoimen viran täyttämistä koskevan palvelukseenottomenettelyn yhteydessä sovitettava yhteen valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavan salaisuuden kanssa, joka on esteenä sekä valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen että hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamiselle.

Kilpailuja koskevissa asioissa, kun otetaan huomioon valintalautakunnan työskentelyyn sovellettava salaisuus, eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on lähtökohtaisesti riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille. Näitä periaatteita sovelletaan analogisesti väliaikaisen toimihenkilön toimea varten järjestettävään valintamenettelyyn.

(ks. 47–49 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Trentea v. FRA (F‑112/10, EU:F:2012:179, 89 ja 90 kohta) ja tuomio De Mendoza Asensi v. komissio (F‑127/11, EU:F:2014:14, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan epävirallinen ja koska asianomaiset toimivat yleensä tässä vaiheessa ilman asianajajan avustusta, hallinnon ei pidä tulkita valituksia suppeasti, vaan sen on päinvastoin tarkasteltava niitä avoimin mielin. Lisäksi henkilöstösääntöjen 91 artiklalla ei ole tarkoitus rajata mahdollista oikeudenkäyntimenettelyä ehdottomalla ja lopullisella tavalla, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta. Jotta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa säädetyllä oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä voidaan kuitenkin saavuttaa sille asetettu tavoite, nimittävällä viranomaisella on oltava mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, miltä osin asianosaiset riidanalaista päätöstä arvostelevat.

Tältä osin riidanalaisen päätöksen mahdollisten lainvastaisuuden syiden mainitseminen ei millään tavoin mahdollista hallinnolle, vaikka se tulkitsee valitusta avoimin mielin, sen ymmärtämistä, miltä osin kantaja kyseistä päätöstä arvostelee. Valituksen tulkitseminen avoimin mielin ei nimittäin merkitse, että hallinnon olisi käytettävä mielikuvitusta tai muodostettava spekulaatioita siltä osin, mihin valittaja on halunnut viitata ilman muita täsmennyksiä. Tästä seuraa, ettei kantaja voi vedota pelkkään viittaukseen riidanalaisen päätöksen mahdollisiin lainvastaisuuden syihin perustellakseen kanneperusteen tutkittavaksi ottamista vastaavuuden säännön valossa.

(ks. 69 ja 72 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio komissio v. Moschonaki (EU:T:2013:557, 76 kohta ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Tulkinta, jonka mukaan kaikkien perusoikeuksien loukkaamista koskevien kanneperusteiden on katsottava kuuluvan oikeusjärjestyksen perusteisiin ja tuomioistuinten olisi näin ollen vedottava niihin viran puolesta, on omiaan mahdollistamaan kantajalle sen, että hän voi vedota ensimmäistä kertaa tuomioistuimessa perusteeseen, joka koskee suoraan hänelle vastaisen toimen lainmukaisuutta ja joka ei mitenkään liity valituksessa esitettyihin perusteisiin. Näin ollen hallinto saisi valituksen yhteydessä tietoonsa vain osan niistä väitteistä, jotka sitä vastaan on esitetty. Koska hallinnolla ei olisi mahdollisuutta tietää riittävän täsmällisesti asianomaisen väitteitä tai toiveita, se ei voisi pyrkiä saamaan aikaan sovintoa.

(ks. 86 ja 87 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio BG v. oikeusasiamies (T‑406/12 P, EU:T:2014:273, 34 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio CR v. parlamentti (F‑128/12, EU:F:2014:38)