EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

26 päivänä marraskuuta 2014

Asia F‑57/11 DEP

Gustav Eklund

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Välttämättömät kustannukset – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot – Hävinneen asianosaisen velvollisuus korvata nämä palkkiot – Tehokas oikeussuoja – Oikeus tuomioistuinkäsittelyyn

Aihe:      Tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen (jäljempänä vanha työjärjestys) 92 artiklan 1 kohtaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka komissio on esittänyt tuomion Eklund vastaan komissio (F-57/11, EU:F:2012:145) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Gustav Eklundin on korvattava Euroopan komissiolle asian F-57/11, Eklund vastaan komissio, johdosta, vahvistetaan 5 709 euroa, jolle summalle kertyy viivästyskorkoa tämän määräyksen tiedoksiantamisen päivästä tosiasialliseen maksupäivään ja ne lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltaman sen korkokannan mukaisesti, joka on voimassa eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot, jotka kuuluvat tähän käsitteeseen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

2.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Vahvistaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa – Unionin tuomioistuimissa nostetusta kanteesta toimielimelle aiheutuneet kustannukset – Sen hyväksyttävyys, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan korvattavat oikeudenkäyntikulut

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

1.      Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua.

Tältä osin vaikka sillä seikalla, että toimielin käytti useita asiamiehiä ja yhtä asianajajaa, ei ole merkitystä näiden oikeudenkäyntikulujen mahdolliseen korvattavuuteen, koska niitä ei voida evätä mistään periaatteellisesta syystä, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta määritettäessä asian käsittelystä aiheutuneiden loppujen lopuksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Muunlainen arviointi, jossa edellytettäisiin toimielimeltä, jotta se voi käyttää oikeuttaan vaatia korvattavaksi asianajajalle maksettu palkkio kokonaan tai osittain, että se osoittaa ”objektiivisen” tarpeen käyttää asianajajan palveluita, merkitsisi todellisuudessa unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa taatun vapauden rajoittamista epäsuorasti, ja se merkitsisi unionin tuomioistuimille velvollisuutta korvata omalla arviollaan toimielinten ja niiden yksiköiden organisoinnista vastaavien elinten suorittama arvio. Tällainen tehtävä ei kuitenkaan ole yhteensopiva unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa eikä sen sisäisen järjestäytymisvallan kanssa, joka unionin toimielimillä ja elimillä on unionin tuomioistuinten käsittelemien, niitä koskevien asioiden hallinnoinnissa. Sitä vastoin sen huomioon ottaminen, että kyseessä olevan asianajajan rinnalla on toiminut yksi tai useita asiamiehiä, on yhteensopiva sen harkintavallan kanssa, joka työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa myönnetään unionin tuomioistuimille oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn yhteydessä.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys Dietz v. komissio (126/76 DEP, EU:C:1979:158, 6 kohta)

Unionin tuomioistuin: määräys komissio v. Kallianos (C‑323/06 P-DEP, EU:C:2012:49, 10 ja 11 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Kerstens v. komissio (T‑498/09 P-DEP, EU:T:2012:147, 20 kohta) ja Marcuccio v. komissio (T‑278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 14 ja 15 kohta)

2.      Oikeus tuomioistuinkäsittelyyn on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on nykyisin ilmaistu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa, joka vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa.

Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee kyseisen 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa, käy ilmi, että tässä artiklassa taattu oikeus tuomioistuinkäsittelyyn on konkreettinen ja tosiasiallinen eikä teoreettinen tai näennäinen oikeus.

Tältä osin vaikka se, että oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu asianosainen joutuu korvaamaan ilmeisen kohtuuttomat kulut, voi vaikuttaa tuomioistuinkäsittelyä koskevan oikeuden konkreettiseen ja tosiasialliseen luonteeseen, yhtäältä unionin lainsäätäjä on tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi säätänyt, että henkilöillä, jotka eivät voi vastata kaikista kuluista, jotka liittyvät oikeudelliseen avustamiseen ja edustamiseen virkamiestuomioistuimessa, tai osasta niistä, on oikeus oikeusapuun; toisaalta tässä tuomioistuimessa sovellettavissa menettelysäännöissä sallitaan vain asian käsittelystä aiheutuneiden välttämättömien kustannusten korvaaminen.

(ks. 40–42 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX-II, EU:C:2013:134, 40 ja 42 kohta)