YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

22 päivänä toukokuuta 2008

Asia T-250/06 P

Martial Ott ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Liitännäinen valitus – Tutkittavaksi ottaminen – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2004 ylennyskierros – Etusijapisteiden antaminen – Henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset – Lainvastaisuusväite – Perustelujen korvaaminen uusilla – Valitus, joka on osin perusteeton ja osin perusteltu – Ratkaisukelpoinen asia – Kanteen hylkääminen

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-87/05, Ott ym. vastaan komissio, 30.6.2006 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista. Komission valituksenalaisesta määräyksestä tekemä liitännäinen valitus

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-87/05, Ott ym. vastaan komissio, 30.6.2006 antama määräys kumotaan sikäli kuin sillä hylätään kanne siltä osin kuin kantajana on Francis Weiler. Valitus hylätään muilta osin. Liitännäinen valitus hylätään. Virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-87/05 nostettu kanne hylätään sikäli kuin kantajana on Francis Weiler. Martial Ott, Fernando Lopez Tola ja Francis Weiler vastaavat heille tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, ja heidät velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa komission oikeudenkäyntikuluista. Komissio vastaa yhdestä viidesosasta sille tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Francis Weiler ja komissio vastaavat niille virkamiestuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Tarkoitus – Virkamiestuomioistuimen tuomion kumoamista koskeva vaatimus siltä osin kuin siinä on todettu, että ei ole tarpeen antaa ratkaisua oikeudenkäyntiväitteestä, joka on kohdistettu kanteeseen, joka on hylätty perusteettomana – Hylkääminen

         (Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 9 artikla)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Pelkkä virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen esittämän tulkinnan tai yhteisön oikeuden soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen

         (Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1  kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138  artiklan 1 kohta)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Uusien perustelujen käyttäminen – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat

         (Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1  kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138  artiklan 1 kohta)

4.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

         (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

5.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

         (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko hyvän oikeudenhoidon vuoksi perusteltua hylätä kanteen asiakysymys antamatta ratkaisua vastaajan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, minkä ei voida katsoa olevan vastaajalle vastainen toimi. Näin ollen tästä päätöksestä tehty valitus on hylättävä.

(ks. 75 ja 76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-6/06 P, Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. v. neuvosto, 22.11.2007 (21 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

2.      Valituksessa on ilmaistava täsmällisesti tuomion riidanalaiset kohdat, joiden kumoamista vaaditaan, sekä oikeudelliset perustelut, jotka tukevat erityisellä tavalla tätä vaatimusta. Tätä vaatimusta ei täytä valitus, johon ei edes sisälly perusteluja, joilla pyrittäisiin nimenomaisesti yksilöimään valituksenalaista tuomiota rasittava oikeudellinen virhe, ja jossa yksinomaan toistetaan sanatarkasti perusteet ja perustelut, jotka on jo esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa.

Sitä vastoin silloin kun kantaja riitauttaa sen, miten virkamiestuomioistuin on tässä tapauksessa tulkinnut tai soveltanut yhteisön oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkitut oikeudelliset seikat voidaan käsitellä uudelleen muutoksenhakumenettelyssä. Jos näet kantaja ei saisi nojautua valituksessaan virkamiestuomioistuimessa jo esitettyihin perusteisiin ja perusteluihin tällä tavoin, kyseinen menettely menettäisi osan merkityksestään.

(ks. 81 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑41/00 P, Interporc v. komissio, 6.3.2003 (Kok. 2003, s. I‑2125, 17 kohta ); asia C‑68/05 P, Koninklijke Coöperatie Cosun v. komissio, 26.10.2006 (Kok. 2006, s. I‑10367, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 55 kohta)

3.      Valittaja voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tehtävässä valituksessa esittää pätevästi ensi kertaa perusteen, vaikka sitä ei olisi käsitelty ensimmäisessä oikeusasteessa, kunhan sillä ei muuteta millään tavoin virkamiestuomioistuimessa käsiteltyä asiaa.

(ks. 88 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, 18.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑439, 66 ja 67 kohta)

4.      Komission sisäisillä määräyksillä käyttöön otetussa ylennysjärjestelmässä, joka perustuu ansioiden ilmaisemiseen numeroina, johon liittyy vuosittainen erityyppisten pisteiden myöntäminen virkamiehille, on nimittävän viranomaisen tehtävänä järjestää siirtymäaikana ylennykseen liittyvien sääntöjen muutos siten, että otetaan huomioon hallinnointitavasta toiseen siirtymiseen erottamattomasti liittyvät rajoitukset, joiden vuoksi sen on poikettava väliaikaisesti ja tietyin rajoituksin niiden pysyvien sääntöjen ja periaatteiden tarkasta noudattamisesta, joita sovelletaan yleensä kyseisissä tilanteissa. Tällaiset poikkeamat on kuitenkin perusteltava siirtymäkauteen liittyvällä pakottavalla tarpeella, eikä niillä saa mennä niiden keston tai ulottuvuuden osalta pidemmälle kuin on välttämätöntä, jotta voitaisiin varmistaa asianmukainen siirtyminen järjestelmästä toiseen. Jotta otettaisiin huomioon kyseisen järjestelmän voimaan tullessa virassa olleille virkamiehille palkkaluokassaan kertyneet ansiot, siirtymäkautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt kattavat tässä yhteydessä eri siirtymäpisteiden myöntämisen näille virkamiehille.

Niiden siirtymäkauden etusijapisteiden myöntäminen, joita myönnetään viran puolesta virkamiehille tiettyyn rajaan saakka sen mukaan, miten pitkään he ovat olleet tietyssä palkkaluokassa, osoittaa sen, että se, miten pitkään asianomainen on ollut kyseisessä palkkaluokassa, on otettu huomioon ylennysmenettelyihin normaalisti sovellettavien sääntöjen vastaisesti. Kun otetaan käyttöön järjestelmä, johon liittyy ansioiden ilmaiseminen numeroina ja tietyn etusija- ja ansiopisteiden kumulatiivista määrää vastaavan kynnyksen saavuttamisen välttämättömyys, mahdollisuus tulla ylennetyksi edellyttää sitä, että otetaan huomioon ansiot, joita virkamiehille on kertynyt viimeisen ylennyksen jälkeen, myöntämällä tietty pistemäärä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta vastaavan menetelmän mukaisesti. Toimenpide, jolla myönnetään automaattisesti etusijapisteitä sen mukaan, miten pitkään asianomainen on ollut tietyssä palkkaluokassa, vastaa tätä siirtymäkauteen liittyvää pakottavaa tarvetta, ja sen ulottuvuutta rajoittavat määräykset, kuten sen rajoittaminen koskemaan ainoastaan ensimmäistä ylennysvuotta uuden järjestelmän voimaantulon jälkeen, näiden pisteiden hyvin vähäinen painoarvo verrattuna myönnettävien pisteiden kokonaismäärään sekä ylentämiselle asetettava edellytys, jonka mukaan virkamiehen on pitänyt saada tietty määrä muita pisteitä viimeisimmässä urakehityskertomuksessaan, antavat mahdollisuuden päätellä, että nimittävä viranomainen ei ole mennyt pidemmälle kuin oli välttämätöntä sen varmistamiseksi, että siirtyminen järjestelmästä toiseen sujuu asianmukaisesti.

Tämä pätee sitä suuremmalla syyllä myös siirtymäkauden etusijapisteisiin, joita ei myönnetä automaattisesti ainoastaan sen perusteella, miten pitkään asianomainen on ollut kyseisessä palkkaluokassa, vaan sen jälkeen kun on otettu huomioon myös asianomaisen virkamiehen ansiot, sillä niiden määrä vaihtelee hänen saamansa arvosanan perusteella eikä niitä myönnetä, jos tämä arviointi on erityisen heikko.

Siirtymäkauden etusijapisteet, joita nimittävä viranomainen voi myöntää ylennyskomiteoiden ehdotuksesta, on otettu käyttöön, jotta voitaisiin ratkaista oikeudenmukaisesti erityisongelmat, joita liittyy siirtymiseen vanhasta järjestelmästä uuteen. Tämä erityistavoite kuuluu välttämättä kaikkien siihen kuuluvien siirtymäkauden pisteiden tavoitteeseen eli siihen, että otetaan huomioon virkamiehelle hänen viimeisimmän ylennyksensä jälkeen kertyneet ansiot, joten niiden myöntämisestä annettu määräys ei ole sinänsä henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastainen. Se, että pisteiden myöntäminen saattaisi johtaa mielivaltaisiin ylennyksiin, perustuisi tämän määräyksen soveltamiseen yksittäistapauksessa eikä määräyksen lainvastaisuuteen.

Siirtymäkauden etusijapisteet, joita on saatettu myöntää edellisen ylennyskauden aikana ylennettäväksi ehdotetuille virkamiehille, joita ei ole kuitenkaan ylennetty, eivät ole myöskään henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastaisia. Nimittävällä viranomaisella on näet lähtökohtaisesti oikeus ottaa huomioon ansioita vertailtaessa se, että virkamiestä on jo ehdotettu ylennettäväksi aikaisemman ylennyskauden aikana, sillä edellytyksellä, että hänen ansionsa eivät ole heikentyneet ja että hänen ansioitaan arvioidaan muiden ylennettäväksi ehdotettavien ansioihin nähden, mikä toteutuu komission käyttöön ottamissa siirtymäkauden järjestelyissä.

(ks. 109–117 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 207, 210, 211, 212 ja 213 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä 214–219 ja 222 kohta)

5.      Ylennysjärjestelmä, joka on otettu käyttöön komission sisäisellä säännöstöllä ja joka perustuu ansioiden ilmaisemiseen numeroina, jossa yhteydessä virkamiehille annetaan vuosittain erityyppisiä pisteitä, joista jotkin – ”ansiopisteet” – perustuvat virkamiehen henkilöstösääntöjen 43 artiklassa tarkoitetun säännöllisen arvioinnin yhteydessä saaman arvosanan muuntamiseen ja jotkin – "etusijapisteet" – myönnetään näiden lisäksi eivätkä ne yksinään ratkaise ylennystä ja niiden tarkoituksena on palkita virkamiehiä, jotka ovat ylittäneet omat tavoitteensa tai jotka ovat suorittaneet menestyksellisesti lisätehtäviä toimielimen edun nimissä, ei ole henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastainen, koska näiden kahden tyyppisten pisteiden tarkoituksena on palkita ansiot ja niiden myöntäminen on aina perusteltava ansioihin perustuvilla seikoilla.

Tämä pätee myös täydentäviin etusijapisteisiin, joiden myöntäminen ei vaikuta pääosaston määräämien etusijapisteiden osuuteen, sillä niitä voidaan myöntää ylennyskomitean ehdotuksesta sen jälkeen kun virkamies, joka arvioi, että hänen olisi pitänyt saada enemmän etusijapisteitä, on nostanut kanteen ja kanne todetaan perustelluksi, koska ne myönnetään samojen perusteiden mukaan kuin etusijapisteet, joita myönnetään kussakin pääosastossa, eli asianomaisten virkamiesten ansioiden perusteella.

(ks. 119–124 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Buendía Sierra v. komissio, tuomion 136–138, 305 ja 306 kohta