Asia T-249/06

Interpipe Nikopolsky Seamless Tubes Plant Niko Tube ZAT (Interpipe Niko Tube ZAT) ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant VAT (Interpipe NTRP VAT)

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonti – Normaaliarvon laskeminen – Yhteisön tuotannonalan yhteistyö – Oikaisu – Toiminta, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa – Yksi ainoa taloudellinen yksikkö – Ilmeinen arviointivirhe – Sitoumustarjous – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallisen arvon käyttäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 8 kohta ja 18 artikla)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 18 artiklan 3 kohta )

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Tietojen antaminen sellaisista yhteenvedoista, jotka eivät ole luottamuksellisia

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 19 artiklan 3 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 5 artiklan 4 kohta)

6.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Polkumyynti

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohta ja 20 artiklan 2 kohta)

7.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Vientihinnan laskeminen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan i alakohta)

8.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Oikaisut

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohta)

9.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Hintoja koskevat sitoumustarjoukset – Hyväksyminen – Toimielinten harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 8 artiklan 1 kohta)

1.      Yhteisöjen toimielimillä on kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia.

Tästä seuraa, että yhteisöjen tuomioistuinten tällaisiin toimielinten arviointeihin kohdistaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 38 ja 39 kohta)

2.      Silloin kun yhteisöjen toimielimet käyttävät laajaa harkintavaltaa, yhteisön oikeusjärjestykseen luotujen takeiden kunnioittamisella hallinnollisissa menettelyissä on yhä olennaisempi merkitys. Tällaisia takeita ovat erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvollisuus yksittäistapauksessa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asiaankuuluvat seikat.

Vaikka kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden ja erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden alalla yhteisöjen tuomioistuimet eivät tässä yhteydessä voikaan puuttua yhteisön viranomaisille kuuluvaan harkintaan, niiden on kuitenkin varmistettava, että toimielimet ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja että ne ovat arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti, jotta voitaisiin katsoa, että laskennallinen normaaliarvo on määritetty kohtuullisella tavalla.

Kun komissiolla on ristiriitaisia tietoja, tai ainakin tietoja, joiden paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa, kantajan tehtävänä on esittää näyttöä väitteidensä ja vaatimustensa tueksi. Tämän näytön puuttuessa komission on katsottava noudattavan velvollisuuttaan tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, kun se toteaa, ettei se voi ottaa huomioon uusia, varmistamattomia tietoja.

(ks. 40, 41, 50, 51 ja 53 kohta)

3.      Vaikka polkumyynnin vastaista perusasetusta N:o 384/96 sovellettaessa komission tehtävänä on tutkimusta suorittavana viranomaisena määritellä, onko polkumyynnin vastaisen menettelyn kohteena olevaa tuotetta tuotu maahan polkumyynnillä ja aiheuttaako tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä vahinkoa, ja vaikka tässä yhteydessä kyseisen toimielimen ei siis pidä vierittää sille tältä osin kuuluvaa todistustaakkaa jollekin osapuolista, tässä asetuksessa ei kuitenkaan anneta komissiolle tutkintavaltuuksia, joiden nojalla se voisi velvoittaa yhtiöt osallistumaan tutkimukseen tai antamaan tietoja. Tällaisissa tilanteissa neuvosto ja komissio ovat riippuvaisia siitä, että osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti ja toimittavat niille tarvittavat tiedot vahvistetuissa määräajoissa. Tässä yhteydessä näiden osapuolten mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa mainittuun kyselylomakkeeseen antamat vastaukset ovat siten olennaisia polkumyynnin vastaisen menettelyn kulun kannalta.

Vaikka polkumyynnin vastaisen menettelyn osapuolilla on asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti lähtökohtaisesti velvollisuus vastata komission kyselylomakkeeseen, tämän saman asetuksen 18 artiklan 3 kohdan sanamuodosta johtuu, että toisessa muodossa tai toisen asiakirjan yhteydessä esitettyjä tietoja ei saada jättää ottamatta huomioon, kun mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, kun tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, kun ne voidaan tarkistaa ja kun osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

Näin ollen kun osapuoli on jättänyt vastaamatta mainittuun kyselylomakkeeseen mutta se on antanut tietoja toisen asiakirjan yhteydessä, sitä ei voida moittia yhteistyön puuttumisesta, jos nämä neljä edellytystä ovat täyttyneet. Tällaista osapuolta ei voida pitää yhteistyöhaluttomana, jos puutteilla tietojen antamisessa ei ole merkittävää vaikutusta tutkimuksen kulkuun. Tällaisessa tilanteessa neuvostoa ei voida moittia ilmeisestä arviointivirheestä, jos se katsoo, että kyselylomakevastausten puuttuminen ei ole vääristänyt vahingon määrittämistä eikä vahinkomarginaalin laskemista.

(ks. 87, 88, 90–92 ja 98 kohta)

4.      Polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä sillä, että komissio on antanut polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ei-luottamukselliset yhteenvedot tiedoksi sääntöjenvastaisesti, loukataan menettelyllisiä oikeuksia siinä määrin, että polkumyyntitullien vahvistamisesta annettu asetus voidaan sillä perusteella kumota, ainoastaan siinä tapauksessa, että osapuoli ei ole saanut riittävästi tietoa kyseisen asiakirjan tai kyseisten asiakirjojen olennaisesta sisällöstä eikä tästä syystä ole voinut asianmukaisesti esittää näkökantaansa niiden oikeellisuudesta tai merkityksestä. Näin ollen polkumyynnin vastaisen menettelyn osapuolet voivat vedota polkumyynnin vastaisen toimenpiteen kumoamisperusteena siihen, että komissio on käyttänyt tietoja, joista ei ole annettu ei-luottamuksellista yhteenvetoa, vain jos ne voivat osoittaa, että näiden tietojen käyttäminen on loukannut niiden puolustautumisoikeuksia.

Tutkimuksen asiakirja-aineistoon tutustumista koskevasta oikeudesta on todettava, että puolustautumisoikeuksia loukataan vain, jos on edes pieni mahdollisuus, että tietojen luovuttaminen kyseessä olevista asiakirjoista olisi johtanut siihen, että hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jos kyseessä oleva yritys olisi voinut vedota näihin tietoihin kyseisen menettelyn aikana.

(ks. 131 ja 134 kohta)

5.      Polkumyynnin vastaisessa menettelyssä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 5 artiklan 4 kohta ei sisällä mitään velvoitetta komissiolle lopettaa vireillä oleva polkumyynnin vastainen menettely, jos valituksen tukitaso alittaa yhteisön tuotannon 25 prosentin vähimmäiskynnyksen. Tämä artikla koskee vain sitä tukiastetta, joka on välttämätön valitukselle, jotta komissio voi aloittaa menettelyn. Tätä tulkintaa tukee tämän saman asetuksen 9 artiklan 1 kohta. Näin ollen on niin, että vaikka yhteisön tuotannonala peruuttaa valituksen, komissiolla ei ole velvollisuutta lopettaa menettelyä, vaan sillä on ainoastaan mahdollisuus lopettaa se.

(ks. 139 kohta)

6.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen nojalla yrityksille, joita polkumyynnin vastaisen asetuksen antamista edeltävä tutkimusmenettely koskee, on pitänyt antaa mahdollisuus hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden tosiasiallisesta luonteesta ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.

Vaikka yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena on ollut antaa osapuolille, erityisesti viejille, polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus saada tietää olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisen suosittamista suunnitellaan, komissiolla ei ole tältä osin velvollisuutta ilmoittaa osapuolille kaikkia asiaan vaikuttavia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, kuten vahingon arvioinnin yksityiskohtia.

Osapuolilla, joita polkumyynnin vastainen menettely koskee, on normaaliarvon ja vientihinnan vertailun yhteydessä oikeus saada tietoja paitsi siitä, että on tehty perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukainen oikaisu, myös niistä syistä, joiden vuoksi tämä oikaisu on tehty. Siten pelkkää komission tiedonantoa osapuolille siitä, että oikaisu on tehty, selittämättä sen syitä, ei voida puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kannalta pitää riittävänä.

Tällainen sääntöjenvastaisuus komission taholta voi merkitä sellaista puolustautumisoikeuksien loukkaamista, jonka perusteella lopullisten polkumyyntitullien vahvistamisesta annettu asetus voidaan kumota, kuitenkin vain, jos kantaja sen sijaan, että se osoittaa, että mainitulla asetuksella olisi ollut erilainen sisältö, osoittaa, että se olisi voinut puolustautua paremmin, jos tätä sääntöjenvastaisuutta ei olisi ollut.

(ks. 64, 146, 148, 200, 201 ja 208 kohta)

7.      Polkumyynnin vastaisen menettelyn ja erityisesti vientihinnan laskemisen yhteydessä se, että juridisesti eri yhtiöiden muodostaman ryhmän sisällä jaetaan tuotanto- ja myyntitoiminta, ei muuta sitä tosiseikkaa, että kyseessä on yksi ainoa taloudellinen yksikkö, joka organisoi tällä tavoin sellaisten toimintojen kokonaisuuden, joita harjoitetaan toisissa tapauksissa myös juridiselta näkökannalta yhden ainoan yksikön avulla.

Silloin kun todetaan, että tuottaja uskoo normaalisti sisäiselle myyntiosastolle kuuluvat tuotteidensa jakelutehtävät jakeluyhtiölle, jota se valvoo taloudellisesti ja jonka kanssa se muodostaa yhden ainoan taloudellisen yksikön, on perusteltua, että toimielimet ottavat lähtökohdaksi hinnat, jotka ensimmäinen riippumaton ostaja maksaa etuyhteydessä olevalle jakelijalle. Ottamalla huomioon etuyhteydessä olevan jakelijan hinnat vältytään niiden kustannusten, jotka selvästikin sisältyvät tuotteen myyntihintaan, kun myynnin suorittaa tuottajan organisaatioon integroitu myyntiosasto, sisältymiseltä siihen enää, kun samaa myyntitoimintaa harjoittaa juridisesti erillinen yhtiö, jota tuottaja tosin taloudellisesti valvoo.

Kyseessä on yksi ainoa taloudellinen yksikkö, kun tuottaja uskoo normaalisti sisäiselle myyntiosastolle kuuluvat tehtävät tuotteidensa jakeluyhtiölle, jota se valvoo taloudellisesti. Lisäksi pääoman rakenne on ratkaiseva merkki yhden ainoan taloudellisen yksikön olemassaolosta. Lisäksi kyseessä voi olla yksi ainoa taloudellinen yksikkö, kun tuottaja vastaa osasta tuotteiden jakeluyhtiön tehtäviä täydentävistä myyntitehtävistä.

(ks. 177–179 kohta)

8.      Niin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan tekstistä kuin sen sisäisestä rakenteestakin ilmenee, että vientihintaa tai normaaliarvoa voidaan oikaista ainoastaan hintoihin ja näin niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden eroavuuksien huomioon ottamiseksi. Oikaisun tekemisen syynä on normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapainon palauttaminen. Jos oikaisu näin ollen on siis tehty pätevästi, se merkitsee sitä, että tämä tasapaino on palautettu. Jos oikaisua ei sitä vastoin ole tehty pätevästi, se merkitsee, että sillä on pidetty voimassa taikka luotu normaaliarvon ja vientihinnan välinen epäsuhta.

Samalla tavoin kuin sellaisen asianosaisen, joka asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan nojalla vaatii tehtäväksi oikaisuja, joiden avulla normaaliarvo ja vientihinta saatetaan keskenään vertailukelpoisiksi polkumyyntimarginaalin määrittämistä varten, on näytettävä toteen, että vaatimus on perusteltu, myös toimielinten on, silloin kun ne katsovat, että niiden täytyy tehdä tämäntyyppinen oikaisu, todistettava tai ainakin esitettävä aihetodiste, jonka avulla voidaan osoittaa oikaisun perustana olevan seikan olemassaolo ja määrittää sen vaikutus hintojen vertailukelpoisuuteen.

(ks. 180, 184, 194 ja 195 kohta)

9.      Missään polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 säännöksessä ei velvoiteta yhteisön toimielimiä hyväksymään hintoja koskevia sitoumustarjouksia niiltä talouden toimijoilta, jotka ovat olleet polkumyyntitullien vahvistamista edeltäneen tutkimuksen kohteena. Mainitusta asetuksesta johtuu sitä vastoin, että toimielimet määrittelevät tällaisten sitoumusten hyväksyttävyyden harkintavaltansa rajoissa.

Mainitun perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla perustavanlaatuinen edellytys sille, että komissio voi hyväksyä sitoumustarjouksen, on se, että ”viejä on sitoutunut vapaaehtoisesti ja tyydyttävällä tavalla tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan”. Siten sitoumustarjouksen hylkääminen voi pätevästi johtua sen toteamisesta, että vähimmäistuontihinnat eivät riitä poistamaan polkumyynnin vahingollista vaikutusta.

(ks. 225 ja 230 kohta)