VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

7 päivänä heinäkuuta 2009

Yhdistetyt asiat F-99/07 ja F-45/08

Marjorie Danielle Bernard

vastaan

Euroopan poliisivirasto (Europol)

Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Arviointi – Arviointiraportti – Palkkatason korotus – Asiakirjan laatijan toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen – Päätöksen peruuttaminen – Valituksen puuttuminen

Aihe: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) 40 artiklan 3 kohdan ja Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklan 1 kohdan nojalla nostetut kanteet, joissa Bernard vaatii, että virkamiestuomioistuin asiassa F‑99/07 ensinnäkin kumoaa 5.2.2007 ja 25.7.2007 laaditut arviointiraportit sekä päätöksen hänen 26.7.2007 tekemänsä valituksen hylkäämisestä, toiseksi velvoittaa Europolin suorittamaan hänelle palkankorotusta 1.9.2006 lukien laillisine korkoineen ja suorittamaan hänelle 7 500 euroa vahingonkorvausta; asiassa F‑45/08 kumoaa 25.7.2007 laaditun arviointiraportin ja Europolin implisiittisen päätöksen hänen 23.10.2007 tekemänsä valituksen hylkäämisestä sekä velvoittaa Europolin suorittamaan hänelle 7 500 euroa vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Kantajan 25.7.2007 laadittu arviointiraportti kumotaan. Europol velvoitetaan suorittamaan kantajalle 3 000 euroa vahingonkorvausta. Kanne asiassa F‑99/07, Bernard vastaan Europol, hylätään muilta osin. Lausunnon antaminen asiassa F‑45/08, Bernard vastaan Europol, raukeaa. Europol velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan asiassa F‑45/08, Bernard vastaan Europol, ja se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista asiassa F‑99/07, Bernard vastaan Europol. Kantaja vastaa yhdestä viidesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan asiassa F‑99/07, Bernard vastaan Europol.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Joka toinen vuosi myönnettävä palkkatason korotus

(Europolin henkilöstösääntöjen 28 ja 29 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Täysi tuomiovalta – Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklassa tarkoitettu taloudellisia kysymyksiä koskeva riita

(Europolin henkilöstösääntöjen 93 artikla)

3.      Virkamiehet – Arviointi – Europolin sisäinen ohje henkilöstön arvioinnista – Oikeusvaikutukset

(Europolin henkilöstösääntöjen 28 ja 29 artikla)

4.      Virkamiehet – Arviointi – Europolin sisäinen ohje henkilöstön arvioinnista – Rikkominen

(Europolin henkilöstösääntöjen 28 ja 29 artikla)

5.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti – Velvollisuus vahvistaa tavoitteet – Ulottuvuus

6.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen toimen kumoaminen, jolla ei varmisteta asianmukaista korvausta henkisestä kärsimyksestä

(Europolin henkilöstösääntöjen 93 artikla)

1.      Arviointiraporttia, joka ei ole peräisin palkkatason korotuksen myöntämiseen toimivaltaiselta Europolin johtajalta, vaan arvioijalta, joka on toimivaltainen arviointia koskevassa asiassa, ei voida millään tavoin edes implisiittisesti pitää alkuperäisenä päätöksenä kieltäytyä palkkatason korottamisesta, sillä näillä kahdella päätöstyypillä on täysin eri tarkoitukset ja ne kuuluvat kahden eri viranomaisen toimivaltaan.

(ks. 54 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑121/06, Spee v. Europol, 11.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 40 kohta)

2.      Taloudellisia kysymyksiä koskevissa riidoissa virkamiestuomioistuimella on Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklan säännösten nojalla täysi tuomiovalta, jonka perusteella se voi velvoittaa vastaajana olevan toimielimen suorittamaan määrätyt summat, tarvittaessa viivästyskorkoineen.

Vaatimus palkankorotuksen maksamisesta viivästyskorkoineen ei ole vaatimus toimielimelle annettavasta määräyksestä vaan taloudellisluonteinen vaatimus.

(ks. 57 ja 58 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H., s. I‑A‑55 ja II‑241, 33 ja 92 kohta)

3.      Yhteisön toimielimen päätös, joka on annettu tiedoksi sen koko henkilöstölle ja jolla on tarkoitus taata arvioinnin osalta samanlainen kohtelu, on sisäinen ohje, jota on pidettävä hallinnon itse itselleen asettamana viitteellisenä käytännesääntönä, josta se ei voi poiketa täsmentämättä siihen johtaneita syitä, sillä muutoin se loukkaisi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Tällaisia sisäisiä ohjeita ovat Europolissa annetut suuntaviivat, joissa vahvistetaan arviointikertomuksen laatimista koskevia sääntöjä. Kun sisäisessä ohjeessa määrätään, että työntekijän lähin esimies laatii ja allekirjoittaa arviointiraportin, se, että sen laatii ja allekirjoittaa arvioinnin vahvistaja, merkitsee kyseisen ohjeen noudattamatta jättämistä, etenkin kun esimies ei ole antanut siihen valtuutusta.

Vaikka viranomaisen, joka ei ole toimivaltainen toimivallan jakoa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi, tekemä päätös voidaan kumota ainoastaan, jos kyseisten sääntöjen noudattamatta jättämisellä loukataan jotakin henkilöstösäännöissä virkamiehille annetuista takeista tai rikotaan hyvän henkilöstöhallinnon sääntöjä, urakehitystä ja henkilöstön arviointia koskevasta menettelystä annettujen suuntaviivojen tarkoituksena on se, että hallinto voi saada säännönmukaisesti mahdollisimman täydellisiä ja täsmällisiä tietoja arvioitujen työntekijöiden edellytyksistä hoitaa tehtäviään ja taata, että arvioinnin suorittavat työntekijöiden työn parhaiten tuntevat henkilöt, joilla on tästä syystä parhaat edellytykset vahvistaa heidän tavoitteensa. Näiden säännösten tavoitteena on siten edistää hyvää henkilöstöhallintoa, ja niiden noudattamatta jättäminen voi periaatteessa johtaa arvioinnin vahvistajan laatiman ja allekirjoittaman arviointiraportin kumoamiseen.

(ks. 79, 80, 83–85, 87 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/01, McAuley v. neuvosto, 10.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑963, 44 kohta); asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑155 ja II‑A‑2‑735, 45–50 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑108/06, Diomede Basili v. komissio, 13.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 61 ja 62 kohta)

4.      Joissakin tilanteissa hallinto voi poiketa sisäisessä ohjeessa vahvistetuista säännöistä objektiivisen perustelun nojalla. Se, että Europolin työntekijä on ollut kolmen eri esimiehen välittömän valvonnan alaisuudessa arviointikierroksen kuluessa ja että näiden tekemät arvioinnit ovat olleet riidanalaisia, ei oikeuta laatimaan arviointiraporttia urakehitystä ja henkilöstön arviointia koskevasta menettelystä annettujen suuntaviivojen 8 kohdan vastaisesti, kun kyseisen 8 kohdan toisen alakohdan säännökset koskevat juuri tilanteita, joissa työntekijä työskentelee useiden lähimpien esimiesten alaisuudessa saman arviointikierroksen aikana.

Se, että työntekijän eri esimiehet ovat laatineet erilaisia arviointeja, ei lähtökohtaisesti ole peruste, joka oikeuttaisi olemaan noudattamatta suuntaviivoissa vahvistettua sääntöä, jonka mukaan työntekijän viimeinen esimies laatii arviointiraportin, sillä muutoin kyseisellä säännöllä ei olisi mitään merkitystä.

Näin ollen ilman objektiivista perustelua suuntaviivoista poikkeamiseksi kyseisten suuntaviivojen 8 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun säännön vastaisesti laaditun arviointikertomuksen on katsottava laatineen viranomainen, joka ei ole toimivaltainen.

(ks. 89–91 ja 93 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑100/96, Vicente-Nuñez v. komissio, 21.10.1998 (Kok. H., s. I‑A‑591 ja II‑1779, 67–76 kohta) ja em. asia McAuley v. neuvosto, 45 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑89/07, Kuchta v. EKP, 9.7.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 49–59 kohta)

5.      Urakehitystä ja henkilöstön arviointia koskevasta menettelystä annetuista suuntaviivoista seuraa, että Europolin on kunkin arviointikierroksen päättyessä vahvistettava toimenhaltijalle tavoitteet, jotka muodostavat seuraavan kierroksen arviointiraportin laatimisen perustan. Arviointikertomus, joka on laadittu ilman, että työntekijälle on etukäteen vahvistettu tällaisia tavoitteita, on sääntöjenvastainen.

(ks. 95, 96 ja 100 kohta)

6.      Työntekijälle aiheutunutta henkistä kärsimystä arviointiraportista, johon liittyy tietyn vakavuusasteen sääntöjenvastaisuuksia, tässä tapauksessa se, että sen on laatinut viranomainen, joka ei ole toimivaltainen, ja ilman että työntekijälle olisi vahvistettu tavoitteita, ei korvata asianmukaisesti ja riittävästi tämän päätöksen kumoamisella.

(ks. 104–106 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004 (Kok. H., s. I‑A‑261 ja II‑1163, 68 kohta)