Kanne 14.3.2013 - Petro Suisse Intertrade v. neuvosto

(Asia T-156/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Petro Suisse Intertrade (Pully, Sveitsi) (edustajat: solicitor J. Grayston ja asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey, D. Rovetta, N. Pilkington ja D. Sellers)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP (EUVL L 356, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, joiden mukaan olennaista muotomääräystä sekä perustamissopimuksia ja niiden soveltamiseen liittyviä oikeussääntöjä on rikottu: kuulemisoikeutta on loukattu, ilmoittamisvelvollisuutta on laiminlyöty, perustelut ovat puutteelliset, puolustautumisoikeuksia on loukattu, on tehty ilmeinen arviointivirhe ja omaisuudensuojaa koskevaa perustavanlaatuista oikeutta on loukattu.

Kantaja katsoo, että neuvosto ei kuullut kantajaa eikä tälle ole mitään perusteluja. Neuvosto ei myöskään yksilöinyt kantajaa asianmukaisesti päätöksen ja asetuksen kohteeksi eikä yksilöinyt tätä asianmukaisesti tiedoksiantokirjeessään eikä näitä toimia ole missään tapauksessa perusteltu riittävästi. Neuvosto ei vastannut kantajan pyyntöihin yksilöinnin vahvistamisesta, perustelujen täydentämisestä ja asiakirjoihin tutustumisesta muutoin kuin vastaanottokuittauksella. Tällöin neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, sillä kantajalle ei annettu mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti neuvoston väitteitä vastaan, koska kantajalle ei ilmoitettu niistä. Toisin kuin neuvosto väittää, kantaja ei ole National Iranian Oil Companyn (NIOC) määräysvallassa oleva "peiteyhtiö", eikä neuvosto ole missään tapauksessa perustellut sitä, että se seikka, että kantaja oli NIOC:in määräysvallassa, tuottaisi Iranin valtiolle riidanalaisen päätöksen ja asetuksen tavoitteen vastaista taloudellista etua. Lisäksi rajoittamalla kantajan sopimuksentekokykyä neuvosto loukkasi omaisuudensuojaa koskevaa perustavanlaatuista oikeutta toteuttamalla toimenpiteitä, joiden suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta ei voida taata.

____________