Asia T-539/13 RENV
Inclusion Alliance for Europe GEIE
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 20.4.2021
Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013) – MARE-, Senior- ja ECRN hankkeet – Komission päätös periä takaisin perusteettomasti maksetut määrät – Kantaja ei vastaa enää unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin – Lausunnon antamisen raukeaminen
1. Kumoamiskanne – Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013) – Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (2007–2013) – MARE-, Senior- ja ECRN-hankkeet – Komission päätös periä takaisin perusteettomasti maksetut määrät – Asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen – Kantajan toimimatta jättäminen – Lausunnon antamisen raukeaminen
(SEUT 263 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohta)
(ks. 13–28 kohta)
2. Vahingonkorvauskanne – Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013) – Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (2007–2013) – MARE-, Senior- ja ECRN-hankkeet – Komission päätös periä takaisin perusteettomasti maksetut määrät – Asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen – Kantajan toimimatta jättäminen – Lausunnon antamisen raukeaminen
(SEUT 268 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohta)
(ks. 13–28 kohta)
Tiivistelmä
Kantaja, Inclusion Alliance for Europe GEIE, on Romaniaan sijoittautunut yhtiö, joka harjoittaa toimintaansa terveyden ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla. Euroopan komissio teki vuosina 2007 ja 2008 kantajan kanssa kolme tukisopimusta(1) kahden ohjelman puitteissa, jotka koskivat muun muassa tutkimusta, teknologian kehittämistä ja demonstrointia sekä kilpailukykyä ja innovointia.
Useiden tarkastusten, joista kävi ilmi, että kyseessä olevien hankkeiden rahoitushallintoa ei ollut suoritettu sopimusten ehtojen sekä vastaavien puiteohjelmien yleisten ehtojen mukaisesti, jälkeen komissio teki 17.7.2013 päätöksen periä takaisin osan kantajan edellä mainittujen sopimusten yhteydessä saamista rahoitustuista sekä näille summille suoritettavat viivästyskorot (jäljempänä riidanalainen päätös)(2).
Kantaja nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista(3) ja komission velvoittamista maksamaan vahingonkorvausta korkoineen kantajalle mainitun päätöksen soveltamisesta aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä(4). Kanteen tultua hylätyksi unionin yleisen tuomioistuimen antamalla määräyksellä (jäljempänä alkuperäinen määräys)(5), kantaja teki tästä määräyksestä unionin tuomioistuimelle valituksen ja välitoimihakemuksen, jossa se vaati alkuperäisen määräyksen ja riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.
Hylättyään välitoimihakemuksen(6) unionin tuomioistuin ratkaisi valituksen ja kumosi alkuperäisen määräyksen sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä unionin tuomioistuinten on arvioitava riidanalaisen toimen laillisuutta yksinomaan unionin oikeuden kannalta ja että kyseessä olevan sopimuksen ehtojen täyttämättä jättämiseen tai tähän sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomiseen voidaan vedota ainoastaan SEUT 272 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä (jäljempänä valituksesta annettu tuomio)(7).
Koska asia ei ollut ratkaisukelpoinen, unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen. Valituksesta annettu tuomio annettiin tiedoksi asianosaisille(8), ja kantajan osalta tiedoksianto osoitettiin sen lailliselle edustajalle. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin kehotti useaan otteeseen asianosaisia ja erityisesti kantajan laillista edustajaa ja asianajajaa esittämään kirjalliset huomautuksensa päätelmistä, jotka valituksesta annetusta tuomiosta on tehtävä riidan ratkaisemiseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen todettua, että kantaja ei enää vastannut sen yhteydenottoihin, se kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuudesta todeta omasta aloitteestaan perustellulla määräyksellä, ettei lausunnon antamiseen ollut enää aihetta(9). Tähän kehotukseen liitettiin 8.1.2021 päättyvä määräaika. Kantajan osalta kehotus osoitettiin sekä sen lailliselle edustajalle että sen asianajajalle, mutta heiltä ei saatu mitään vastausta.
Asetetun määräajan päätyttyä unionin yleinen tuomioistuin vastaanotti kuitenkin asianajajalta kirjeen, jossa tämä totesi edustavansa kantajaa ja pyysi saada esittää huomautuksia kantajan nimissä erikseen määritettävässä määräajassa sekä selitti, ettei kantaja ollut saanut tietoa unionin yleisen tuomioistuimen viimeisimmistä ilmoituksista viestintäongelmien ja pandemian seurausten vuoksi.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa määräyksellään, että lausunnon antaminen sen käsiteltäväksi saatetusta kanteesta raukeaa.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että jollei kantaja enää vastaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin, unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisia kuultuaan todeta omasta aloitteestaan perustellulla määräyksellä, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta.
Tätä toteamusta ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseenalaisteta kantajan uuden asianajajan kirjeellä, joka on osoitettu unionin yleiselle tuomioistuimelle kymmenen päivää sen jälkeen kun sen asettama määräaika, jotta asianosaiset voivat esittää huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuudesta todeta omasta aloitteestaan, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, on päättynyt. Kantajan uusi asianajaja on näet tyytynyt viittaamaan yleisesti viestintäongelmiin ja pandemian seurauksiin esittämättä mitään täsmällistä ja konkreettista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että nämä olosuhteet olisivat voineet estää vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen yhteydenottoihin valituksesta annetun tuomion tiedoksiantamisen jälkeen.
Kun otetaan huomioon kantajan toimimatta jättäminen ja se, ettei kantaja ole esittänyt konkreettista selitystä, jolla tämä toimimatta jättäminen voitaisiin perustella, eikä seikkoja, jotka tukisivat mainitun toimimatta jättämisen syitä, unionin yleinen tuomioistuin toteaa näin ollen, ettei lausunnon antamiseen ole enää aihetta.