VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
24 päivänä helmikuuta 2010
Asia F-89/08
P
vastaan
Euroopan parlamentti
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Euroopan parlamentti – Irtisanominen – Luottamuksen menettäminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan perusteella nostettu kanne, jolla kantaja vaatii ensinnäkin, että 15.4.2008 tehty parlamentin päätös, jolla hänen sopimuksensa väliaikaisena toimihenkilönä päätettiin, kumotaan, toiseksi, että hänet otetaan uudelleen palvelukseen takautuvin vaikutuksin, kolmanneksi, että kantajalle maksetaan palkkaa 15.7.2008 alkaen, neljänneksi, että kantajalle maksetaan vahingonkorvausta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja hänen uralleen aiheutuneesta vahingosta, joiden hän katsoo aiheutuneen irtisanomispäätöksestä, ja viidenneksi, että parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt – Parlamentin poliittisen ryhmän palveluksessa oleva väliaikainen toimihenkilö
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohta)
2. Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt – Parlamentin poliittisen ryhmän palveluksessa oleva väliaikainen toimihenkilö
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohta)
3. Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Irtisanomispäätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta ja 90 artiklan 2 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohta)
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite
5. Henkilöstö – Hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden laajuus ja rajat
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohta)
6. Henkilöstö – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen
(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)
1. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jonka noudattaminen on taattava kyseistä menettelyä koskevien erityisten säännösten tai määräysten puuttumisesta huolimatta. Periaatteen mukaisesti asianomaisen henkilön on voitava ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä hyödyllisesti ilmaista näkemyksensä yhtäältä tosiasioista ja toisaalta näiden tosiseikkojen ja olosuhteiden merkityksestä, joiden perusteella päätös on tehty.
Kanneperusteeseen, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, ei kuitenkaan voida vedota tehokkaasti, kun kysymys on parlamentin poliittiseen ryhmään palkatun virkamiehen irtisanomispäätöksestä. Kun nimittäin otetaan huomioon poliittisen ryhmän palveluksessa työskentelyn erityisluonne ja tarve, joka koskee molemminpuolisen luottamuksen ylläpitämistä tällaisessa poliittisessa ympäristössä ryhmän ja niiden virkamiesten välillä, jotka on siirretty hoitamaan tehtäviä kyseisessä ryhmässä, velvollisuutta, joka koskee asianomaisen henkilön kuulemista ennen päätöksen tekemistä tehtävien päättämisestä, ei ole.
Poikkeusta sovelletaan aina, kun kysymys on tarpeesta säilyttää luottamussuhde ja kun muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla palkattujen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimukset päätetään luottamussuhteen rikkoutumisen vuoksi; poikkeusta sovelletaan siis kaikkiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla palkattuihin väliaikaisiin toimihenkilöihin, sillä molemminpuolinen luottamus on olennainen tekijä kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksissa. Siten sellaisen päätöksen tekeminen, joka koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla tehdyn sopimuksen päättämistä luottamussuhteen rikkoutumisen vuoksi, ei edellytä asianomaisen henkilön kuulemista etukäteen.
(ks. 29–33 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 44/69, Buchler v. komissio, 15.7.1970 (Kok., s. 733, 9 kohta); asia 234/84, Belgia v. komissio, 10.7.1986 (Kok., s. 2263, 27 kohta); asia C‑458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, 3.10.2000 (Kok., s. I‑8147, 99 kohta); asia C‑288/96, Saksa v. komissio, 5.10.2000 (Kok. s. I‑8237, 99 kohta); asia C‑111/02 P, parlamentti v. Reynolds, 29.4.2004 (Kok. s. I‑5475, 50–60 kohta) ja asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006 (Kok., s. I‑10915, 37 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑45/90, Speybrouck v. parlamentti, 28.1.1992 (Kok., s. II‑33, 94 kohta) ja asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑213 ja II‑A‑2‑1097, 79 kohta)
2. Nimittävän viranomaisen ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen toimivallan siirrosta 3.5.2004 tehdyn parlamentin puhemiehistön päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna sitoutumattomista jäsenistä 26.10.2004 tehdyllä asianomaisen elimen päätöksellä, 4 artiklan määräysten mukaan parlamentin pääsihteeri hoitaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimihenkilöiden, jotka palkataan työskentelemään asianomaisten jäsenten palveluksessa, työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä. Siksi parlamentin pääsihteeri on toimivaltainen tekemään sellaisen väliaikaista toimihenkilön irtisanomispäätöksen, joka työskentelee sitoutumattomien jäsenten palveluksessa. Poliittisilla ryhmillä on kuitenkin harkintavaltaa valittaessa työntekijöitä, joiden palkkaamista väliaikaisiin tehtäviin näiden ryhmien palvelukseen toivotaan, ja asianomaisten toimihenkilöiden työsuhteita päätettäessä.
Kun kysymys on sitoutumattomista parlamentin jäsenistä, jotka eivät ole voineet perustaa poliittista ryhmää, hallinnollisia tehtäviä hoitava toimihenkilö, eli ”sitoutumattomien jäsenten koordinaattori”, jonka tehtävänä on ylläpitää yhteys yhtäältä sitoutumattomien jäsenten kesken ja toisaalta sitoutumattomien jäsenten ja muiden poliittisten ryhmien sekä parlamentin hallinnon välillä. Koordinaattori hallinnoi myös sitoutumattomien jäsenten yhteiseen käyttöön asetettuja varoja, ja siksi hänen on varmistettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka on palkattu asianomaisten jäsenten palvelukseen.
Kyseiset väliaikaiset toimihenkilöt työskentelevät pääasiallisesti yhden sellaisen parlamentin jäsenen palveluksessa, joka on heidän välitön hallinnollinen esimiehensä. Tämä allekirjoittaa erityisesti väliaikaisten toimihenkilöiden matkamääräykset. Vaikka kuitenkin käytännössä olisi niin, että sitoutumattomien ”ryhmän” hallinnollisen toiminnan varmistamiseksi päivittäisellä tasolla väliaikainen toimihenkilö hoitaa välttämättä omaa välitöntä hallinnollista esimiestä koskevien tehtävien lisäksi muita sitoutumattomia jäseniä koskevia tehtäviä, kyseinen sitoutumaton jäsen on se, johon nähden luottamussuhteen on oltava olemassa. Kun siis väliaikaisen toimihenkilön välittömän hallinnollisen esimiehen ja asianomaisen toimihenkilön luottamussuhde rikkoutuu, sitoutumattomien jäsenten koordinaattori toimittaa parlamentin pääsihteerille irtisanomispyynnön, ja pyynnön perusteella parlamentin pääsihteeri tekee irtisanomispäätöksen. Siltä osin kuin päätös perustuu siihen, että väliaikaisen toimihenkilön välitön hallinnollinen esimies on menettänyt luottamuksen, päätöstä ei voida kumota vain sillä perusteella, että luottamuksen menettäminen koskee vain yhtä sitoutumatonta jäsentä.
(ks. 39–43, 45 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia parlamentti v. Reynolds, 50 kohta
3. Ei ole mitään pakottavaa syytä, jonka perusteella väliaikaisilta toimihenkilöiltä voitaisiin evätä suoja perusteettomia irtisanomisia vastaan, erityisesti silloin, jos heitä sitoo toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai jos heitä sitoo määräaikainen sopimus, mutta heidät irtisanotaan ennen sen päättymistä. Riittävän suojan takaaminen edellyttää yhtäältä, että asianomaisten henkilöiden on voitava varmistaa, kunnioitetaanko vai loukataanko heidän oikeutettuja intressejään, ja arvioida, onko tarkoituksenmukaista saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja toisaalta, että tuomioistuimen on voitava suorittaa valvontatehtävänsä, mikä merkitsee sitä, että viranomaisella on katsottava olevan perusteluvelvollisuus.
Kun irtisanomispäätös tehdään luottamuksen menettämisen perusteella, asianomaisilla henkilöllä ei ole menettelyllisiä takeita, kuten oikeutta tulla kuulluksi hallinnollisen menettelyn aikana. Siksi perusteluvelvollisuus ja sen noudattaminen hallinnossa on ainoa tae, jonka perusteella hän voi ainakin hänelle vastaisen päätöksen tekemisen jälkeen vedota tehokkaasti hänen käytössään oleviin oikeussuojakeinoihin päätöksen laillisuuden riitauttamiseksi.
Luottamussuhteen, eli henkilökohtaisen suhteen, rikkoutuminen ei kuitenkaan välttämättä perustu objektiivisille tekijöille. Siksi pelkästään sen toteaminen, että luottamussuhde on rikkoutunut, voi riittää irtisanomispäätöksen perustelemiseen. Jos siis irtisanomispäätös perustuu vain tällaiseen toteamukseen, sellainen tarkkuusvaatimus voi olla ainoastaan suppea, joka koskee päätöksen perusteluissa niiden tosiseikkojen esittämistä, joista luottamussuhteen rikkoutuminen ilmenee tai joihin se perustuu.
Silti silloin, kun kysymys on sitoutumattomien parlamentin jäsenten palvelukseen palkatuista väliaikaisista toimihenkilöistä, luottamuksen menettämiseen perustuvan irtisanomispäätöksen perusteluiden on välttämättä täsmennettävä riittävästi henkilö, johon nähden luottamussuhde on rikkoutunut. Näin asianomainen toimihenkilö voi varmistua siitä, että päätös koskee hänen välitöntä hallinnollista esimiestään, eli sitoutumatonta jäsentä, johon nähden luottamussuhteen on oltava olemassa.
Kun kysymys on päätöksestä, joka on perusteltu puutteellisesti, väliaikaisen toimihenkilön tehtävänä ei ole selvittää itse päätöksen perusteluja. Siksi silloin, kun kysymys on päätöksestä, joka on perusteltu puutteellisesti, hallinto ei voi vedota siihen, että päätöksen perustelut olivat nähtävissä asianomaisen toimihenkilön henkilökansiossa, jotta tuomioistuin hylkäisi oikeudenkäyntimenettelyssä puutteellisia perusteluja koskevan kanneperusteen. Jos kuitenkin toimihenkilön henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästä valituksesta ilmenee asianomaisen henkilön saaneen tiedon päätöksen perusteluista tutustumalla henkilökansioonsa, kyseistä päätöstä olisi kohtuutonta kumota – vaikka päätöstä voidaan tietysti tällä perusteella arvostella – sillä perusteella, ettei toimielin ole valituksen hylätessään esittänyt perusteluita nimenomaisesti.
(ks. 69–74, 77 ja 81–83 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑237/00, Reynolds v. parlamentti, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑385 ja II‑1731, 95 kohta) ja asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841)
Virkamiestuomioistuin:, asia F‑1/05, Landgren v. ETF, 26.10.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑123 ja II‑A‑1‑459, 73 ja 74 kohta)
4. Toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn välttämiseksi.
(ks. 87 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 8/57, Groupement des hauts fourneaux et aciéries belges v. korkea viranomainen, 21.6.1958 (Kok., s. 223 ja 256); asia C‑342/03, Espanja v. neuvosto, 10.3.2005 (Kok., s. I‑1975, 64 kohta) ja asia C‑310/04, Espanja v. neuvosto, 7.9.2006 (Kok. s. I‑7285, 69 kohta)
5. Hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden käsite heijastaa vastavuoroisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa, joka henkilöstösäännöissä on luotu viranomaisen ja julkishallinnon palveluksessa työskentelevien välisiin suhteisiin. Tämä tasapaino merkitsee muun muassa, että lausuessaan virkamiehen tilanteesta, viranomainen ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen ratkaisevasti, ja että viranomainen ottaa tässä yhteydessä huomioon paitsi yksikön edun, myös asianomaisen virkamiehen edun. Molemminpuolinen luottamus on kuitenkin olennainen tekijä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksissa. Siksi silloin, kun luottamussuhde on rikkoutunut, hallinnon toiminnalle huolenpitovelvollisuuden perusteella mahdollisesti asetetut rajat eivät estä kyseiseen perusteeseen tukeutuvan irtisanomispäätöksen tekemistä, ellei asiaan liity poikkeuksellisia olosuhteita.
(ks. 112 ja 113 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980 (Kok., s. 1677, 22 kohta) ja asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok., s. I‑3009, 38 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Speybrouck v. parlamentti, 94 kohta; em. asia Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 47 kohta
6. Unionin tuomioistuimien tehtävänä ei ole tutkia unionin toimielimille osoitettuja määräyksiä henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä. On näet yhtäältä ilmeistä, ettei niillä ole toimivaltaa tutkia kyseisille toimielimille osoitettuja määräyksiä ja toisaalta on niin, että kysymyksen ollessa toimen kumoamisesta asianomaisen toimielimen on ryhdyttävä toimenpiteisiin tuomion täytäntöönpanemiseksi.
(ks. 120 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑373/00, T‑27/01, T‑56/01 ja T‑69/01, Tralli v. EKP, 27.6.2002 (Kok. H., s. I‑A‑97 ja II‑453, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)