Language of document : ECLI:EU:T:2022:421

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kuudes jaosto)

6 päivänä heinäkuuta 2022 (*)

Toimielimiä koskeva oikeus – Parlamentin jäsen – Parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta Euroopan parlamentin jäsenen asemaa ja valituille ehdokkaille kuuluvia oikeuksia – Kumoamiskanne – Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T‑388/19,

Carles Puigdemont i Casamajó, kotipaikka Waterloo (Belgia),

Antoni Comín i Oliveres, kotipaikka Waterloo,

edustajinaan asianajajat P. Bekaert, G. Boye ja S. Bekaert sekä B. Emmerson, QC,

kantajina,

vastaan

Euroopan parlamentti, asiamiehinään N. Görlitz, T. Lukácsi ja C. Burgos,

vastaajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

väliintulijana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Marcoulli sekä tuomarit S. Frimodt Nielsen, J. Schwarcz, C. Iliopoulos (esittelevä tuomari) ja R. Norkus,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Pollalis,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 21.1.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajat Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres vaativat kanteessaan, jonka he ovat nostaneet SEUT 263 artiklan nojalla, unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan yhtäältä Euroopan parlamentin puhemiehen 29.5.2019 antaman kehotuksen, jonka nojalla heiltä on evätty perehdyttämis- ja avustuspalvelut, joita tarjotaan uusille Euroopan parlamentin jäsenille, ja väliaikainen akkreditointi, ja toisaalta 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen parlamentin puhemiehen kieltäytymisen tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa.

 Asiaa koskeva lainsäädäntö

 Pöytäkirja (N:o 7) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista

2        Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista laaditun pöytäkirjan (N:o 7) (EUVL 2010, C 83, s. 266; jäljempänä pöytäkirja N:o 7) 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a)      oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)      toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

– –”

 Välittömistä vaaleista annettu säädös

3        Edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen (EYVL 1976, L 287, s. 5), joka on 20.9.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom (EYVL 1976, L 278, s. 1) liitteenä, sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 annetulla neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL 2002, L 283, s. 1; jäljempänä välittömistä vaaleista annettu säädös), 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Viisivuotiskausi, joksi Euroopan parlamentin jäsenet on valittu, alkaa kun kulloistenkin vaalien jälkeen pidettävä ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi.

– –

2.      Kunkin – – parlamentin jäsenen toimikausi alkaa ja päättyy samaan aikaan kuin 1 kohdassa tarkoitettu kausi.”

4        Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      – – parlamentin jäsenen tehtävä on ristiriidassa seuraavien tehtävien kanssa:

–        jäsenvaltion hallituksen jäsen

–        [Euroopan] komission jäsen

–        [Euroopan unionin] tuomioistuimen tuomari, julkisasiamies tai kirjaaja

–        Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen

–        [Euroopan] tilintarkastustuomioistuimen jäsen

–        [Euroopan] oikeusasiamies

–        [Euroopan] talous- ja sosiaalikomitean jäsen

–        alueiden komitean jäsen

–        yhteisön varojen tai pysyvän ja välittömän hallinnollisen tehtävän hoitamiseksi Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusten nojalla tai soveltamiseksi perustettujen komiteoiden tai toimielinten jäsenet

–        Euroopan investointipankin hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen tai Euroopan investointipankin palveluksessa oleva

–        [Euroopan unionin] toimielimen tai sen yhteydessä olevan erityiselimen taikka Euroopan keskuspankin palveluksessa oleva virkamies tai henkilöstöön kuuluva.

2.      Vuoden 2004 – – parlamentin vaaleista alkaen – – parlamentin jäsenyys on yhteensopimaton kansallisen kansanedustuslaitoksen jäsenyyden kanssa.

– –

3.      Lisäksi kukin jäsenvaltio voi [8 artiklassa] määrätyin edellytyksin vahvistaa missä tehtävässä toimiminen on ristiriidassa kansallisella tasolla.

– –”

5        Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.

Näissä kansallisissa säännöksissä voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, mutta ne eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.”

6        Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– – parlamentti tarkastaa edustajien valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä joihin säädöksessä viitataan.”

7        Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      – – parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy.

2.      Jollei tämän säädöksen muista säännöksistä muuta johdu, kukin jäsenvaltio vahvistaa asianmukaiset menettelytavat mahdollisesti vapautuvan jäsenen paikan täyttämiseksi [5] artiklassa tarkoitetun viisivuotiskauden loppuun asti.

3.      Jos – – parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, noudatetaan toimikauden päättymisessä mainitun lainsäädännön säännöksiä. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä – – parlamentille.

– –”

 Parlamentin työjärjestys (2019–2024)

8        Yhdeksänteen vaalikauteen (2019–2024) sovellettavan Euroopan parlamentin työjärjestyksen (jäljempänä työjärjestys) 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Valtakirjojen tarkastus”, sanamuoto on seuraava:

”1.      – – parlamentin yleisten vaalien jälkeen puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan parlamentille viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.

Samalla puhemies kiinnittää mainittujen viranomaisten huomiota 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun säädöksen asiaa koskeviin säännöksiin ja pyytää näitä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta vältetään yhteensopimattomuudet – – parlamentin jäsenen tehtävän kanssa.


2.      Kunkin jäsenen, jonka valituksi tulemisesta on ilmoitettu parlamentille, on ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan edustajantointaan ilmoitettava kirjallisesti siitä, ettei hänellä ole [välittömistä vaaleista] annetun säädöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja, – – parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimattomia tehtäviä. Yleisten vaalien jälkeen ilmoitus on tehtävä mahdollisuuksien mukaan viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin ensimmäistä vaalien jälkeistä istuntoa. Niin kauan kuin jäsenen valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevaa muistutusta ratkaistu, jäsen osallistuu parlamentin ja sen elinten istuntoihin ja hänellä on kaikki jäsenelle kuuluvat oikeudet edellyttäen, että hän on ensin allekirjoittanut edellä mainitun kirjallisen ilmoituksen.

Jos ilmenee, että jäsenellä on jokin [välittömistä vaaleista] annetun säädöksen 7 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu, – – parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimaton tehtävä, ja tieto voidaan todentaa julkisten lähteiden avulla, parlamentti toteaa puhemiehen antaman ilmoituksen perusteella edustajantoimen vapautuneen.

3.      Parlamentti tarkastaa viipymättä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella valtakirjat ja tekee ratkaisunsa kunkin vastavalitun jäsenen valtuutuksien pätevyydestä sekä mahdollisista [välittömistä vaaleista] annetun säädöksen säännösten mukaisesti esitetyistä muistutuksista, lukuun ottamatta muistutuksia, jotka kyseisen säädöksen nojalla kuuluvat yksinomaan niiden kansallisten määräysten soveltamisalaan, joihin säädöksessä viitataan

Valiokunnan mietintö perustuu kunkin jäsenvaltion vaalien kokonaistuloksesta antamaan viralliseen ilmoitukseen, jossa täsmennetään valituksi tulleet ehdokkaat ja heidän mahdolliset varajäsenensä vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä.

Jäsenen valtakirja voidaan julistaa päteväksi vasta, kun jäsen on tehnyt tästä artiklasta sekä tämän työjärjestyksen liitteestä I johtuvat kirjalliset ilmoitukset.

– –”

9        Työjärjestyksen 8 artiklan otsikkona on ”[Parlamentin] puhemiehen kiireelliset toimet koskemattomuuden vahvistamiseksi”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.      Jos jäsen on pidätetty tai jos hänen liikkumisvapauttaan on rajoitettu siten, että hänen erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu, [parlamentin] puhemies voi asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää kuultuaan tehdä kiireellisesti aloitteen kyseisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi. [Parlamentin] puhemies ilmoittaa aloitteesta valiokunnalle ja täysistunnolle.

– –”

10      Työjärjestyksen 9 artiklan otsikkona on ”Koskemattomuutta koskevat menettelyt”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen [parlamentin] puhemiehelle osoittamasta, jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä taikka jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan parlamentissa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2.      Asianomaisen jäsenen tai entisen jäsenen suostumuksella pyynnön voi esittää toinen jäsen, joka saa edustaa asianomaista jäsentä tai entistä jäsentä kaikissa menettelyn vaiheissa.

– –”

11      Lopuksi työjärjestyksen liitteessä I, jonka otsikkona on ”Euroopan parlamentin jäsenten menettelysäännöt taloudellisten sidonnaisuuksien ja eturistiriitojen alalla”, olevassa 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – parlamentin jäsenet tekevät avoimuuden vuoksi omalla vastuullaan puhemiehelle ilmoituksen taloudellisista sidonnaisuuksistaan ennen – – parlamentin vaaleja seuraavan ensimmäisen istuntojakson päättymistä (tai vaalikauden aikana 30 päivän kuluessa siitä, kun jäsen ryhtyy hoitamaan edustajantointa – – parlamentissa) käyttäen puhemiehistön 9 artiklan mukaisesti hyväksymää lomaketta. He ilmoittavat puhemiehelle kaikista ilmoitukseensa vaikuttavista muutoksista kutakin muutosta seuraavan kuukauden loppuun mennessä.”

 Espanjan vaalilaki

12      Yleisestä vaalijärjestelmästä 19.6.1985 annetun lain 5/1985 (Ley Orgánica 5/1985 del Régimen Electoral General) (Boletín Oficial del Estado nro 147, 20.6.1985, s. 19110; jäljempänä Espanjan vaalilaki), 224 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Keskusvaalilautakunnan [(Junta Electoral Central, Espanja)] on viimeistään kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun vaalit on pidetty, laskettava äänet kansallisella tasolla, jaettava paikat kullekin ehdokkaalle ja julistettava valituksi tulleet.

2.      Viiden päivän kuluessa valituksi tulemisensa julistamisesta valituksi tulleiden ehdokkaiden on vannottava vala tai annettava vakuutus keskusvaalilautakunnassa [Espanjan] perustuslain noudattamisesta. Tämän määräajan päätyttyä keskusvaalilautakunta toteaa niiden – – parlamentin jäsenten, jotka eivät ole vannoneet valaa tai antaneet vakuutusta [Espanjan] perustuslain noudattamisesta, edustajantoimet avoimiksi ja kaikki heille heidän toimensa perusteella mahdollisesti kuuluvat erioikeudet keskeytetyiksi, kunnes tällainen vala on vannottu tai vakuutus annettu.

– –”


 Riidan tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

13      Puigdemont i Casamajó oli Generalitat de Cataluñan (Katalonian aluehallinto, Espanja) puhemies ja Comín i Oliveres Gobierno autonómico de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen hallitus) jäsen, kun 6.9.2017 annettiin kansanäänestyksen järjestämisestä itsemääräämisoikeudesta Parlamento de Cataluñan (Katalonian parlamentti) laki 19/2017 (Ley 19/2017 del Parlamento de Cataluña, reguladora del referéndum de autodeterminación) (DOGC nro 7449A, 6.9.2017, s. 1) ja 8.9.2017 oikeudellisesta siirtymäkaudesta ja tasavallan perustamisesta Parlamento de Cataluñan laki 20/2017 (Ley 20/2017 del Parlamento de Cataluña, de transitoriedad jurídica y fundacional de la República) (DOGC nro 7451A, 8.9.2017, s. 1) sekä järjestettiin 1.10.2017 itsemääräämisoikeudesta kansanäänestys, josta säädettiin näistä kahdesta ensimmäisenä mainitussa laissa, jonka säännösten soveltaminen oli sillä välin keskeytetty Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) ratkaisulla.

14      Lakien antamisen ja itsemääräämisoikeutta koskeneen kansanäänestyksen pitämisen johdosta Ministerio fiscal (syyttäjäviranomainen, Espanja), Abogado del Estado (julkisen vallan edustaja, Espanja) ja Vox-puolue panivat vireille rikosoikeudenkäynnin useita henkilöitä, muun muassa kantajia, vastaan ja väittivät näiden syyllistyneen muun muassa ”kansankiihotukseen” ja ”julkisten varojen väärinkäyttöön”.

15      Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) totesi 9.7.2018 antamallaan määräyksellä kantajien jääneen pois istunnosta heidän paettuaan Espanjasta, ja keskeytti heitä vastaan vireillä olleen rikosoikeudenkäynnin siihen saakka, kunnes heidät löydettäisiin.

16      Kantajat olivat lisäksi asettuneet ehdokkaiksi parlamenttivaaleissa, jotka pidettiin Espanjassa 26.5.2019 (jäljempänä 26.5.2019 järjestetyt vaalit) johtamansa vaaliliiton Lliures per Europa (Junts) listalla.

17      Edellä mainittu lista sai 26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa 1 018 435 ääntä ja kaksi paikkaa parlamentissa.

18      Tuolloin tehtävässä ollut parlamentin puhemies (jäljempänä parlamentin entinen puhemies) antoi 29.5.2019 toimielimen pääsihteerille (jäljempänä 29.5.2019 annettu kehotus) sisäisen kehotuksen, jonka mukaan kaikilta Espanjassa valituilta ehdokkailta pitäisi evätä pääsy ”welcome village” ‑tiloihin sekä apu, jota toimielin tarjoaa parlamenttiin valituille uusille ehdokkaille (jäljempänä erityinen perehdyttämispalvelu), sekä lykätä akkreditoinnin antamista heille siihen saakka, kunnes parlamentti saisi virallisen vahvistuksen siitä, että heidät oli valittu välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan mukaisesti. Tämän ohjeen mukaisesti kantajat eivät voineet saada erityistä perehdyttämispalvelua, ja heiltä siis evättiin pääsy ”welcome village” ‑tiloihin sekä väliaikainen akkreditointi ja kulkukortti.

19      Junta Electoral Central (keskusvaalilautakunta, Espanja) teki 13.6.2019 päätöksen ”26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten julkistamisesta” (Boletín Oficial del Estado nro 142, 14.6.2019, s. 62477; jäljempänä 13.6.2019 tehty julkistus). Kyseisessä 13.6.2019 tehdyssä julkistuksessa todettiin, että Espanjan vaalilain 224 §:n 1 momentin mukaisesti ja kunkin alueellisen vaalilautakunnan toimittamiin yhdistettyihin laskelmiin sisältyvien tietojen mukaan keskusvaalilautakunta oli laskenut uudelleen 26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa annetut äänet kansallisella tasolla, jakanut vastaavat paikat kullekin ehdokkaalle ja julkistanut nimeltä mainitut valitut ehdokkaat, joihin kantajat kuuluivat. Edellä mainitussa 13.6.2019 tehdyssä julkistuksessa todettiin myös, että istunto, jonka aikana valittujen ehdokkaiden oli määrä antaa Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytetty vala Espanjan perustuslain noudattamisesta, pidettäisiin 17.6.2019.

20      Kantajat vaativat 14.6.2019 päivätyllä kirjeellä parlamentin entistä puhemiestä lähinnä ryhtymään toimiin 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta ilmenevien 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tulosten perusteella, peruuttamaan 29.5.2019 antamansa kehotuksen, jotta he pääsisivät parlamentin tiloihin ja saisivat erityistä perehdyttämispalvelua, ja kehottamaan parlamentin yksiköitä auttamaan heitä ottamaan paikkansa ja käyttämään oikeuksiaan, jotka liittyivät heidän asemaansa parlamentin jäseninä, päivämäärästä 2.7.2019, jona pidettiin ensimmäinen täysistunto 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeen.

21      Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin) tutkintatuomari hylkäsi 15.6.2019 kantajien vaatimuksen, jonka mukaan Espanjan rikostuomioistuinten heihin kohdistamat kansalliset pidätysmääräykset, joiden tarkoituksena oli antaa heille tuomio edellä 14 kohdassa mainitussa rikosoikeudenkäynnissä, olisi pitänyt peruuttaa.

22      Keskusvaalilautakunta antoi 17.6.2019 parlamentille tiedoksi Espanjassa valittujen ehdokkaiden luettelon (jäljempänä 17.6.2019 päivätty ilmoitus), johon ei sisältynyt kantajien nimiä.

23      Keskusvaalilautakunta epäsi kaiken kaikkiaan 20.6.2019 kantajilta mahdollisuuden vannoa vala Espanjan perustuslain noudattamisesta Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytetyn mukaisesti Belgiassa notaarille annettavalla kirjallisella ilmoituksella tai belgialaisen notaarin vahvistamalla asiakirjalla nimettyjen asiamiesten välityksellä sillä perusteella, että tämä vala on toimi, joka on vannottava henkilökohtaisesti keskusvaalilautakunnassa.

24      Keskusvaalilautakunta antoi samana päivänä parlamentille tiedoksi päätöksen, jossa se totesi, että kantajat eivät olleet vannoneet valaa Espanjan perustuslain noudattamisesta, ja julisti Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentin mukaisesti, että paikat, jotka kantajille oli osoitettu parlamentissa, olivat vapautuneet ja että kaikki etuoikeudet, joita heille saattaisi kuulua heidän tehtäviensä perusteella, keskeytettäisiin, kunnes he olisivat vannoneet tämän valan.

25      Kantajat vaativat 20.6.2019 päivätyllä kirjeellä parlamentin entistä puhemiestä toteuttamaan työjärjestyksen 8 artiklan nojalla kaikki tarvittavat kiireelliset toimet heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa vahvistamiseksi ja erityisesti näiden erioikeuksien ja vapauksien puolustamiseksi, toteamaan, että heihin kohdistetuilla kansallisilla pidätysmääräyksillä loukattiin erioikeuksia ja vapauksia, joita heillä oli pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan nojalla, toteamaan, että saman pöytäkirjan 9 artiklan toisella alakohdalla suojeltiin Euroopan parlamentin jäseniä kaikilta oikeudellisilta rajoituksilta, joita asetettaisiin heidän liikkumisvapaudelleen ja jotka saattaisivat estää heitä täyttämästä muodollisuuksia, jotka ovat tarpeen heidän ryhtyäkseen hoitamaan edustajantointaan, ja lopuksi toimittamaan välittömästi päätöksensä Espanjan toimivaltaisille viranomaisille.

26      Kantajat lähinnä toistivat 24.6.2019 päivätyssä kirjeessään kaikki vaatimukset, joita he olivat esittäneet aikaisemmin 14. ja 20.6.2019 päivätyissä kirjeissään (ks. edellä 20 ja 25 kohta), joihin he eivät olleet saaneet vastausta.

27      Parlamentin entinen puhemies vastasi 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä kantajien 14.6., 20.6. ja 24.6.2019 päivättyihin kirjeisiin ilmoittamalla heille lähinnä, ettei hän voinut kohdella heitä parlamentin tulevina jäseninä, sillä heidän nimensä eivät olleet Espanjan viranomaisten virallisesti toimittamassa valittujen ehdokkaiden luettelossa (jäljempänä 27.6.2019 päivätty kirje).

28      Kantajat nostivat tämän vastauksen perusteella 28.6.2019 nyt käsiteltävän kumoamiskanteen (joka on rekisteröity numerolla T‑388/19), joka oli kohdistettu yhtäältä 29.5.2019 annettuun kehotukseen ja toisaalta useisiin toimiin, jotka sisältyivät 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen, eli konkreettisesti ensinnäkin parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymiseen merkitsemästä tiedoksi 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tuloksia; toiseksi parlamentin entisen puhemiehen ilmoitukseen siitä, että kummallekin kantajalle annetut paikat olivat vapautuneet; kolmanneksi parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymiseen myöntämästä viimeksi mainituille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää Euroopan parlamentin jäsenen valtuutuksia ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen, ja neljänneksi parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymiseen tekemästä kiireellisesti aloite työjärjestyksen 8 artiklan nojalla heidän etuoikeuksiensa ja vapauksiensa vahvistamiseksi.

29      Kantajat tekivät samana päivänä myös välitoimihakemuksen, joka rekisteröitiin numerolla T‑388/19 R.

30      Ensimmäinen 26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa valitun uuden parlamentin istunto aloitettiin 2.7.2019.

31      Euroopan parlamentin jäsen Riba i Giner, joka toimi kantajien nimissä, osoitti 10.10.2019 päivätyllä sähköpostiviestillä 3.7.2019 valitulle parlamentin uudelle puhemiehelle (jäljempänä parlamentin uusi puhemies) sekä parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle vaatimuksen, jonka olivat allekirjoittaneet 38 Euroopan parlamentin jäsentä, jotka edustivat useita eri kansalaisuuksia ja poliittisia puolueita ja joihin hän itse kuului, ja jossa vaadittiin muun muassa parlamenttia puolustamaan työjärjestyksen 9 artiklan nojalla pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua kantajien parlamentaarista koskemattomuutta.

32      Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin) rikosasioita käsittelevän jaoston tutkintatuomari antoi 14.10.2019 kansallisen pidätysmääräyksen, eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja kansainvälisen pidätysmääräyksen Puigdemont i Casamajósta, jotta hänelle voitaisiin langettaa tuomio edellä 14 kohdassa mainitun rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin) rikosasioita käsittelevän jaoston tutkintatuomari antoi 4.11.2019 samat pidätysmääräykset Comín i Oliveresista. Tämän jälkeen kantajat otettiin säilöön Belgiassa 17.10. ja 7.11.2019 ja päästettiin samana päivänä ehdonalaiseen vapauteen.

33      Parlamentin uusi puhemies vastasi edellä 31 kohdassa mainittuun vaatimukseen 10.12.2019 päivätyillä kahdella kirjeellä, jotka olivat samansisältöisiä ja joista toinen oli osoitettu Riba i Ginerille ja toinen kaikille 38 edustajalle. Parlamentin uusi puhemies vetosi lähinnä erityisesti siihen, että hän ei voinut kohdella kantajia parlamentin jäseninä, koska Espanjan viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet virallisesti heidän valinnastaan välittömistä vaaleista annetussa säädöksessä tarkoitetulla tavalla.

34      Kantajat nostivat 20.2.2020 kumoamiskanteen 10.12.2019 päivätystä kirjeestä, jonka parlamentin uusi puhemies oli osoittanut Riba i Ginerille (ks. edellä 33 kohta), ja tämä kanne kirjattiin numerolla T‑115/20.

35      Unionin tuomioistuin totesi 19.12.2019 annetussa tuomiossa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) muun muassa, että henkilöllä, jonka oli virallisesti julkistettu tulleen valituksi parlamenttiin mutta joka ei ollut saanut lupaa mennä täyttämään tiettyjä kansallisessa oikeudessa säädettyjä vaatimuksia kyseisen valintansa julkistamisen jälkeen eikä matkustaa parlamenttiin osallistuakseen tämän ensimmäiseen istuntoon, oli katsottava olevan koskemattomuus pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisen kohdan nojalla.

36      Parlamentti merkitsi 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossaan 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) perusteella tiedoksi, että kantajat oli valittu parlamenttiin 2.7.2019 lukien (jäljempänä 13.1.2020 päivätty kannanotto).

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

37      Kantajat ovat nostaneet nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.6.2019 toimittamallaan kirjelmällä.

38      Kantajat tekivät SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan nojalla välitoimihakemuksen erillisellä asiakirjalla, joka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä ja kirjattiin numerolla T‑388/19 R.

39      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 1.7.2019 antamallaan määräyksellä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (T‑388/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:467) ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätettäisiin myöhemmin. Kantajat tekivät tästä määräyksestä unionin tuomioistuimeen valituksen, joka kirjattiin numerolla C‑646/19 P(R).

40      Unionin tuomioistuimen varapresidentti kumosi 1.7.2019 annetun määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (T‑388/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:467) 20.12.2019 antamallaan määräyksellä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (C‑646/19 P(R), ei julkaistu, EU:C:2019:1149), palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätettäisiin myöhemmin.

41      Espanjan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.9.2019 toimitetulla erillisellä kirjelmällä saada osallistua väliintulijana nyt käsiteltävän asian käsittelyyn.

42      Parlamentti esitti 19.9.2019 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jätetyllä erillisellä asiakirjalla yhtäältä lausunnon antamisen raukeamista koskevan vaatimuksen osasta kannetta ja toisaalta oikeudenkäyntiväitteen kanteesta muilta osin, ja kantajat esittivät niistä huomautuksensa 4.11.2019.

43      Parlamentti vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.1.2020 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleistä tuomioistuinta määräämään lausunnon antamisen raukeamista koko kanteen osalta. Kantajat esittivät huomautuksensa tästä vaatimuksesta 7.2.2020.

44      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi 19.3.2020 antamallaan määräyksellä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (T‑388/19 R-RENV, ei julkaistu, EU:T:2020:114), jossa hän antoi ratkaisun edellä 40 kohdassa mainitun 20.12.2019 annetun määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (C‑646/19 P(R), ei julkaistu, EU:C:2019:1149) palauttamisen jälkeen, että kun otettiin huomioon 13.1.2020 tiedoksi merkitty seikka, välitoimihakemuksesta ei ollut enää tarpeen lausua, ja päätti, että oikeudenkäyntikuluista määrättäisiin myöhemmin.

45      Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti 29.7.2020 antamallaan määräyksellä käsitellä oikeudenkäyntiväitteen sekä 19.9.2019 ja 20.1.2020 esitetyt lausunnon antamisen raukeamista koskevat vaatimukset pääasian yhteydessä.

46      Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 11.9.2020 Espanjan kuningaskunnan väliintulijaksi tukemaan parlamentin vaatimuksia.

47      Parlamentti toimitti vastinekirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2020.

48      Espanjan kuningaskunta toimitti väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.1.2021.

49      Kantajat toimittivat vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.1.2021.

50      Parlamentti toimitti huomautuksensa Espanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.3.2021.

51      Kantajat toimittivat huomautuksensa Espanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.3.2021.

52      Parlamentti toimitti vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.3.2021.

53      Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti aloittaa oikeudenkäynnin suullisen vaiheen ja esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena osapuolille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat asetetussa määräajassa.

54      Unionin yleinen tuomioistuin päätti kuudennen jaoston ehdotuksesta työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla siirtää asian käsiteltäväksi jaostolle, jossa käsittelyyn osallistuvien tuomareiden määrä on suurempi.

55      Osapuolten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 21.1.2022 pidetyssä istunnossa. Parlamentti luopui tässä yhteydessä lausunnon antamisen raukeamista koskevista 19.9.2019 ja 20.1.2020 päivätyistä vaatimuksistaan.

56      Kantajat vaativat lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää 19.9.2019 esitetyn oikeudenkäyntiväitteen

–        kumoaa 29.5.2019 annetun kehotuksen

–        kumoaa 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisen merkitsemästä tiedoksi Espanjan kuningaskunnan 26.5.2019 virallisesti julkistamia vaalituloksia

–        kumoaa parlamentin entisen puhemiehen 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen toteamuksen, jonka mukaan heidän paikkansa olivat vapautuneet

–        kumoaa 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisen tunnustamasta heille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen

–        kumoaa 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisen tekemästä kiireellisesti aloitetta työjärjestyksen 8 artiklan perusteella heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa vahvistamiseksi

–        velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

57      Parlamentti vaatii, olennaisilta osin Espanjan kuningaskunnan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta

–        toissijaisesti jättää kanteen osittain tutkimatta ja hylkää sen osittain perusteettomana

–        edelleen toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

58      Kantajat esittävät kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen peruste koskee 29.5.2019 annettua kehotusta ja perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 ja 21 artiklan ja 39 artiklan 2 kohdan sekä työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Toinen kanneperuste koskee parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymistä merkitsemästä tiedoksi Espanjan kuningaskunnan virallisesti julkistamia 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tuloksia ja perustuu lähinnä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan, välittömistä vaaleista annetun säädöksen 5 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan, SEU 2 artiklan, SEU 10 artiklan 2 ja 4 kohdan ja SEU 14 artiklan 3 kohdan sekä työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Kolmas kanneperuste koskee väitettä, jonka mukaan parlamentin entinen puhemies oli todennut kantajien paikkojen vapautuneen, ja perustuu lähinnä välittömistä vaaleista annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan ja 8 ja 13 artiklan rikkomiseen, kun niitä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan ja SEU 10 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa. Neljäs kanneperuste koskee parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymistä myöntämästä viimeksi mainituille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen ja perustuu välittömistä vaaleista annetun säädöksen 5 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan rikkomiseen, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan ja SEU 10 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 14 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan kanssa. Lopuksi viides kanneperuste koskee parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymistä vahvistamasta kantajien erivapauksia ja oikeuksia työjärjestyksen 8 artiklan nojalla ja perustuu kyseisen työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

59      Parlamentti väittää Espanjan kuningaskunnan tukemana ensisijaisesti, että kanteen tutkimista koskevat edellytykset eivät täyty yhtäältä sillä perusteella, että kannekirjelmä on epäselvä tiettyjen kumottaviksi vaadittujen toimien osalta, ja toisaalta sillä perusteella, että kannekelpoiset toimet puuttuvat.

60      Kantajat vaativat oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä. He väittävät yhtäältä, että toimet, joiden kumoamista he vaativat, on yksilöity selvästi kannekirjelmässä. Toisaalta kanne on kohdistettu päätöksiin, joista voidaan nostaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla.

61      On näin ollen tutkittava kantajien nostaman kanteen tutkimista koskevien edellytysten täyttymistä.

 Alustavia huomautuksia kanteen kohteesta

62      Ensinnäkin on korostettava, että kantajat ovat vahvistaneet vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin, että heidän kanteensa kohdistui edelleen 29.5.2019 annettuun kehotukseen (ks. edellä 56 kohdan toinen luetelmakohta).

63      Toisaalta kantajat ovat todenneet, että samalla kun he pitävät voimassa edellä 56 kohdassa mainitut vaatimukset, he riitauttivat lähinnä 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisen tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta lähtien.

64      Kantajat ovat tässä yhteydessä täsmentäneet, että edellä mainitusta kieltäytymisestä oli aiheutunut useita oikeudellisia seurauksia, kuten parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen myöntämästä heille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen sekä saman puhemiehen kieltäytyminen tekemästä kiireellisesti aloitetta työjärjestyksen 8 artiklan nojalla heidän erivapauksiensa ja oikeuksiensa vahvistamiseksi.

65      Kantajat ovat lopuksi vahvistaneet, että siinä tapauksessa, että, toisin kuin he vaativat, unionin yleinen tuomioistuin tekisi sen päätelmän, että ei voitu kyseenalaistaa sitä, että parlamentin entinen puhemies oli toiminut laillisesti kieltäytyessään tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, ei olisi tarpeen tutkia erikseen edellä 56 kohdassa mainittujen päätösten laillisuutta.

66      Edellä 63–65 kohdassa mainittujen kantajien selitysten perusteella on kaiken kaikkiaan katsottava, että he eivät vaadi kumoamaan edellä 56 kohdan kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitettuja toimia, vaan ainoastaan parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisen tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, mistä edellä mainitut päätökset ovat seurausta.

67      Parlamentti on toiseksi vaatinut vastauksessaan, että vaatimukset, joihin kantajat olivat vedonneet ensi kertaa vastauskirjelmässään ja joiden mukaan oli yhtäältä kumottava parlamentin entisen puhemiehen väitetty kieltäytyminen puolustamasta heidän erioikeuksiaan ja vapauksiaan työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan nojalla ja toisaalta tämän puhemiehen väitetty päätös olla ilmoittamatta parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle heidän väitetystä erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstään, on jätettävä tutkimatta.

68      Kantajat ilmoittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa (ks. edellä 53 kohta), että he eivät vaatineet parlamentin sellaisen mahdollisen päätöksen kumoamista, jolla olisi kieltäydytty puolustamasta heidän erioikeuksiaan ja vapauksiaan työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan perusteella, koska tällaista päätöstä ei ole myöskään koskaan tehty. He arvostelevat näet vain sitä, että parlamentin entinen puhemies ei ollut ilmoittanut heidän erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstään täysistunnossa eikä ollut lähettänyt sitä käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan vastaisesti. Kantajat ovat lähinnä täsmentäneet, että sekin oli edelleen oikeudellinen seuraus, joka johtui siitä, että parlamentin entinen puhemies on kieltäytynyt tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa.

69      Tästä seuraa, että kantajat eivät ole vaatineet vastauskirjelmässään kumoamaan parlamentin entisen puhemiehen mahdollista kieltäytymistä puolustamasta heidän erivapauksiaan ja oikeuksiaan työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan nojalla eivätkä tämän puhemiehen mahdollista päätöstä olla ilmoittamatta täysistunnossa heidän väitetystä vaatimuksestaan erivapauksien ja oikeuksien puolustamisesta ja olla lähettämättä asiaa käsiteltäväksi parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan.

70      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että tällä kanteella vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä kumoamaan yhtäältä 29.5.2019 annettu kehotus ja toisaalta 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajille Euroopan parlamentin jäsenen asema (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset).

 Riidanalaisten päätösten luonne

71      Parlamentti väittää oikeudenkäyntiväitteessään ensinnäkin, että 27.6.2019 päivätty kirje on täysin informatiivinen toimi, jolla ainoastaan muistutetaan kantajia siitä, että sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti heitä ei voitu rinnastaa uusiin Euroopan parlamentin jäseniin yhdeksännellä istuntokaudella. Parlamentti väittää toiseksi, että 29.5.2019 annetulla kehotuksella ei ole SEUT 263 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kolmansiin osapuoliin kohdistuvia oikeusvaikutuksia, ja kehottaa unionin yleistä tuomioistuinta käsittelemään viran puolesta kysymyksen siitä, onko se kannekelpoinen toimi.

72      Kantajat vaativat parlamentin väitteiden hylkäämistä. He väittävät kaiken kaikkiaan, että 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen myöntämästä heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa ei ole informatiivinen. Tämä kieltäytyminen aiheutti näet muutoksen heidän oikeusasemassaan, koska sillä oli estetty heitä muun muassa ottamasta tehtäväänsä vastaan, käyttämästä valtuutuksiaan ja ryhtymästä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa. Näin ollen kyseessä oli SEUT 263 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi. Kantajat vetoavat toiseksi siihen, että 29.5.2019 annettu kehotus on kannekelpoinen toimi, koska sillä on estetty heitä toteuttamista tehtäviinsä ryhtymiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

73      Espanjan kuningaskunta katsoo lähinnä, että kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että riidanalaisten toimien väitetyt kielteiset vaikutukset, joihin kantajat viittaavat, eivät perustu näihin toimiin vaan Espanjan viranomaisten päätöksiin.

74      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja ”kannekelpoisia toimia” ovat muodostaan riippumatta kaikki unionin toimielinten toteuttamat toimenpiteet, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, EU:C:2010:40, 51 kohta; ks. myös tuomio 25.10.2017, Romania v. komissio, C‑599/15 P, EU:C:2017:801, 47 kohta oikeustapausviittauksineen).

75      Sitä vastoin SEUT 263 artiklassa määrätyn tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle jäävät paitsi valmistelevat toimet myös kaikki ne toimet, joilla ei ole sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa oikeussubjektin etuihin, kuten vahvistavat toimet ja pelkät täytäntöönpanotoimet, yksinkertaiset suositukset ja lausunnot sekä lähtökohtaisesti sisäiset kehotukset (ks. tuomio 12.9.2006, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, C‑131/03 P, EU:C:2006:541, 55 kohta oikeustapausviittauksineen ja määräys 14.5.2012, Sepracor Pharmaceuticals (Ireland) v. komissio, C‑477/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:292, 52 kohta oikeustapausviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 23.11.1995, Nutral v. komissio, C‑476/93 P, EU:C:1995:401, 30 kohta). Luonteeltaan puhtaasti informatiivisella toimella ei voida myöskään vaikuttaa sen vastaanottajan etuihin eikä muuttaa sen oikeudellista asemaa siihen nähden, mikä se oli ennen kyseisen toimen vastaanottamista (ks. tuomio 11.12.2012, Sina Bank v. neuvosto, T‑15/11, EU:T:2012:661, 30 kohta oikeustapausviittauksineen).

76      Oikeuskäytännön perusteella sen määrittämiseksi, voiko toimella olla sitovia oikeusvaikutuksia ja voiko se siten olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, on tarkasteltava toimen sisältöä ja arvioitava mainittuja vaikutuksia objektiivisten arviointiperusteiden, kuten toimen sisällön, perusteella ja siten, että huomioon otetaan tarvittaessa toimen antamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen unionin toimielimen toimivalta (ks. tuomio 20.2.2018, Belgia v. komissio, C‑16/16 P, EU:C:2018:79, 32 kohta oikeustapausviittauksineen).

77      Lopuksi on muistutettava, että edellytys, joka liittyy kannekelpoisen toimen olemassaoloon, kuuluu ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa omasta aloitteestaan huomioon (ks. vastaavasti määräys 14.1.1992, ISAE v. VP ja Interdata v. komissio, C‑130/91, EU:C:1992:7, 11 kohta ja määräys 19.10.2016, E-Control v. ACER, T‑671/15, ei julkaistu, EU:T:2016:626, 91 kohta; julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:298, 62 kohta ja ratkaisuehdotus BSH v. SMHV, C‑43/15 P, EU:C:2016:129, 52 kohta).

78      Sitä, ovatko yhtäältä parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajille Euroopan parlamentin edustajan asemaa ja toisaalta 29.5.2019 annettu kehotus SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia, on tutkittava näiden seikkojen valossa.

 Parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa

79      Kantajat väittävät lähinnä, että parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisestä myöntämästä heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa on aiheutunut useita oikeudellisia seurauksia, kuten ensinnäkin se, että heidän on ollut mahdotonta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen, toiseksi se, että parlamentin entinen puhemies oli todennut heidän paikkojensa vapautuneen, kolmanneksi se, että viimeksi mainittu oli kieltäytynyt tekemästä työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti kiireellisesti aloitetta vahvistaakseen heidän erioikeutensa ja vapautensa, ja neljänneksi se, että täysistunnossa ei ollut ilmoitettu heidän työjärjestyksen 9 artiklaan perustuvasta etuoikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista koskevasta pyynnöstään eikä pyyntöä lähetetty käsiteltäväksi parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan.

80      Parlamentti, esittää Espanjan kuningaskunnan tukemana, että vaikka oletettaisiin, että kantajien väittämät vaikutukset on osoitettu olevan olemassa, ne eivät johdu siitä, että parlamentin entinen puhemies on kieltäytynyt tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa.

–       27.6.2019 päivätyn kirjeen sisältö

81      Parlamentin entinen puhemies ilmoitti ensinnäkin 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä kantajille, että Espanjan viranomaiset olivat ilmoittaneet hänelle 17.6. ja 20.6.2019 päivätyillä kirjeillä Espanjassa pidettyjen eurovaalien viralliset tulokset. Hän muistutti tämän jälkeen kantajille siitä, että välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan mukaisesti parlamentti ”[merkitsi] tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja että [oli] ensisijaisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävänä antaa ratkaisu kansallisten säännösten ja vaalimenettelyjen laillisuudesta”. Lopuksi parlamentin entinen puhemies korosti, että kantajien nimiä ei ollut valittujen ehdokkaiden luettelossa, jonka Espanjan viranomaiset olivat toimittaneet virallisesti parlamentille, ja että ”kunnes hän saisi uuden ilmoituksen Espanjan viranomaisilta, hän ei tässä vaiheessa kyennyt kohtelemaan heitä tulevina [parlamentin] jäseninä, kuten [he olivat] vaatineet 14.6.2019 päivätyssä kirjeessään”.

82      Siten 27.6.2019 päivätyn kirjeen sanamuodosta ilmenee, että parlamentin entinen puhemies oli vain merkinnyt tiedoksi kantajien oikeudellisen tilanteen, josta Espanjan viranomaiset olivat ilmoittaneet hänelle virallisesti 17.6. ja 20.6.2019 päivätyillä ilmoituksilla.

83      Lisäksi 27.6.2019 päivätyn kirjeen sanamuodosta ilmenee nimenomaisesti, että parlamentin entisen puhemiehen kanta olisi voinut muuttua Espanjan viranomaisilta saatavien uusien tietojen mukaan.

84      Näin ollen 27.6.2019 päivätyn kirjeen sisällössä suljettiin nimenomaisesti pois se, että parlamentin entisen puhemiehen siinä ilmaisema kanta olisi ollut luonteeltaan päätös ja lopullinen kanta.

–       27.6.2019 päivätystä kirjeestä aiheutuvat väitetyt oikeusvaikutukset

i)     Alustavia huomautuksia

85      Ensinnäkin on korostettava, että unionin tuomioistuin erotti 19.12.2019 antamassaan tuomiossa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) toisistaan Euroopan parlamentin jäsenen aseman ja siihen liittyvien valtuutuksien käytön.

86      Korostettuaan, että välittömistä vaaleista annetun 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentin jäsenen toimikausi kestää yhtä kauan kuin viisivuotiskausi, joka alkaa, kun kulloistenkin vaalien jälkeen pidettävä ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi, joten toimikausi alkaa ja päättyy kyseisen viisivuotiskauden kanssa samaan aikaan, unionin tuomioistuin totesi, että toisin kuin Euroopan parlamentin jäsenen asema, joka yhtäältä saadaan, kun henkilö on virallisesti julistettu valituksi, ja toisaalta luo yhteyden kyseisen henkilön ja sen toimielimen välille, johon hän vastedes kuuluu, Euroopan parlamentin jäsenen toimikausi luo yhteyden kyseisen henkilön ja sen vaalikauden välille, joksi tämä henkilö on valittu. Vaalikausi alkaa vasta, kun vaalien jälkeen pidettävä ”uuden” Euroopan parlamentin ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi, ja tämä istunto pidetään jo määritelmän mukaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat virallisesti julkistaneet vaalitulokset (tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C‑502/19, EU:C:2019:1115, 72 ja 74 kohta).

87      Unionin tuomioistuin totesi toiseksi 19.12.2019 antamassaan tuomiossa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115, 70, 71 ja 81 kohta), että välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 ja 12 artiklaa oli tulkittava siten, että henkilön, joka oli virallisesti julkistettu valituksi parlamenttiin, oli katsottava saaneen tämän seikan perusteella ja tästä ajankohdasta lukien tämän toimielimen jäsenen aseman pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan nojalla, ja hänellä oli tällä perusteella katsottava olevan mainitun artiklan toisessa kohdassa määrätty koskemattomuus.

88      Unionin tuomioistuin täsmensi tässä yhteydessä, että pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisessa alakohdassa säädetty koskemattomuus koskee Euroopan parlamentin jäseniä myös silloin, kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä, ja siis myös silloin, kun he matkustavat ensimmäiseen istuntoon, joka järjestetään vaalitulosten virallisen julkistamisen jälkeen, jotta uudella vaalikaudella voidaan pitää järjestäytymisistunto ja tarkastaa parlamentin jäsenten valtuudet. Mainituilla jäsenillä on siten kyseessä oleva koskemattomuus ennen toimikautensa alkamista (tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C‑502/19, EU:C:2019:1115, 80 kohta).

89      Kolmanneksi 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) 89 kohdasta ilmenee implisiittisesti mutta väistämättä, että 26.5.2019 Espanjassa järjestettyjen vaalien tulokset julkistettiin virallisesti 13.6.2019.

90      Edellä esitetyn perusteella tässä tapauksessa on katsottava, että kantajat, joiden nimet mainittiin 13.6.2019 julkistetussa luettelossa, saivat Euroopan parlamentin jäsenen aseman kyseisestä päivämäärästä lukien ja saivat jo pelkästään tällä perusteella pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun koskemattomuuden. Asianosaisetkin ovat tässä vaiheessa yhtä mieltä tästä seikasta.

91      Lisäksi edellä 86 ja 87 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että se, että kantajat saisivat Euroopan parlamentin jäsenen aseman ja siten pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitetun koskemattomuuden, joka siihen liittyy, perustuu yksinomaan 13.6.2019 annettuun julkistukseen, eivätkä näin ollen parlamentin entinen puhemies tai parlamentti itse olisi voineet kyseenalaistaa sitä.

92      Vaikka 27.6.2019 päivätyssä kirjeessä ei mainittu kantajien koskemattomuuteen liittyvää kysymystä, on siis todettava, että parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisestä tunnustamasta kantajille siihen liittyvää Euroopan parlamentin jäsenen asema ei missään tapauksessa ole seurannut, että heiltä olisi evätty pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettu koskemattomuus, jonka noudattaminen velvoittaa kansallisia viranomaisia jo eurovaalien virallisten tulosten virallisen julkistamisen perusteella.

93      Sitä, onko parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajien asemaa Euroopan parlamentin jäseninä ollut kantajien esittämien ja edellä 79 kohdassa mainittujen oikeusvaikutusten taustalla, on tutkittava edellä mainittujen seikkojen valossa.

ii)  Tilanne, jossa kantajien on ollut mahdotonta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa

94      Parlamentti vetoaa Espanjan kuningaskunnan tukemana lähinnä siihen, että se ei voinut toteuttaa kantajiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia tuottavia toimia sillä perusteella, että välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan ja sovellettavan oikeuskäytännön mukaisesti sitä sitoi valittujen ehdokkaiden luettelo, jonka Espanjan viranomaiset olivat antaneet sille virallisesti tiedoksi 17.6.2019 päivätyllä ilmoituksella. Parlamentti toteaa tässä yhteydessä, että kun otetaan huomioon toimivallan jako, joka vahvistetaan välittömistä vaaleista annetussa säädöksessä, on jäsenvaltioiden tehtävänä vahvistaa Euroopan parlamentin jäsenen valtuutusten käyttämisen edellytykset. Siten välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 ja 12 artiklan mukaisesti, kun niitä luetaan yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun lojaalin yhteistyön periaatteen kanssa, parlamentti oli velvollinen panemaan sovellettavat Espanjan vaalilainsäädännön säännökset kaikilta osin täytäntöön, siten kuin ne ilmenevät 17.6. ja 20.6.2019 päivätyistä ilmoituksista. Parlamentti väittää lisäksi lähinnä, että edellä mainituista säännöksistä ja työjärjestyksen 3 artiklasta seuraa, että ainoastaan sille osoitetut toimivaltaisten kansallisten vaalielinten viralliset tiedoksiannot ovat virallisia tiedonlähteitä Euroopan parlamentin jäsenten kansallisen lainsäädännön mukaisesta oikeudellisesta tilanteesta ja että ne ovat välttämätön väline vaalimenettelyssä. Parlamentti arvioi lopuksi, että kun otetaan huomioon kaikki keskusvaalilautakunnan toimittamat tiedot, se ei voinut 27.6.2019 katsoa, että kantajat olisivat ”saaneet ehdoitta tulevien parlamentin jäsenten aseman”, eikä sillä siis ollut kaiken kaikkiaan valtuuksia tunnustaa heille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa 2.7.2019 alkaen.

95      Kantajat kiistävät näiden perustelujen oikeellisuuden. Heidän mielestään nyt käsiteltävässä asiassa esiin tuleva keskeinen kysymys koskee sitä, sitoivatko 13.6.2019 tehty julkistus tai 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset parlamenttia. Kantajat vetoavat tässä yhteydessä siihen, että välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklasta seuraa, että ”virallisesti julkistettujen tulosten” käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite. Tässä tapauksessa nämä tulokset ovat samoja kuin tulokset, jotka on julistettu Espanjan vaalilain 224 §:n 1 momentin mukaisesti, kuten unionin tuomioistuin totesi 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) 89 kohdassa, eli 13.6.2019 julistetut tulokset. Kantajat väittävät lisäksi lähinnä, että Espanjan kuningaskunta ei ollut toimivaltainen vahvistamaan ehtoja Euroopan parlamentin jäsenen valtuutusten käyttämiselle, kuten ehtoa, jonka mukaan heidän oli annettava vala Espanjan perustuslain noudattamisesta ja josta säädettiin vaalilain 224 §:n 2 momentissa. Tämä tulkinta on heidän mielestään vahvistettu 19.12.2019 annetulla tuomiolla Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115), jossa unionin tuomioistuin oli todennut, että ”vaaditut muodollisuudet”, jotta asianomainen voi ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa sen jäsenenä, oli täytettävä tässä toimielimessä. Kantajat väittävät lopuksi parlamentin tienneen, että Espanjan viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet sille 26.5.2019 järjestettyjen vaalien täysimääräisiä tuloksia, koska he olivat itse lähettäneet sille jäljennöksen näistä tuloksista. Siten se, että Espanjan viranomaiset eivät olleet toimittaneet kyseisten vaalien täysimääräisiä tuloksia, ei ollut vapauttanut parlamenttia velvollisuudestaan toimia näiden tulosten perusteella.

96      Tässä tapauksessa tulee esiin kysymys siitä, oliko parlamentin entinen puhemies toimivaltainen kyseenalaistamaan 17.6.2019 päivätyn ilmoituksen, jolla Espanjan viranomaiset olivat virallisesti toimittaneet hänelle 26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa valittujen ehdokkaiden luettelon, jossa ei mainittu kantajien nimiä, vaikka heidän nimensä oli mainittu 13.6.2019 tehdyssä virallisessa julkistuksessa.

97      Aluksi on muistutettava siitä, että SEU 5 artiklan 1 kohdan ja SEU 13 artiklan 2 kohdan nojalla parlamentti toimii vain sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa. Toimielinten välisen tasapainon ja annetun toimivallan periaatteet, sellaisina kuin ne vahvistetaan SEU 13 artiklan 2 kohdassa, nimittäin edellyttävät, että kukin unionin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti (tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 102 kohta).

98      Euroopan parlamentin jäsenten vaalien osalta välittömistä vaaleista annetulla säädöksellä otetaan käyttöön toimivallan jako parlamentin ja jäsenvaltioiden välillä.

99      Siten yhtäältä välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.

100    Toisaalta välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan mukaan parlamentti tarkastaa edustajien valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan.

101    Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan toisesta virkkeestä seuraa, että parlamentin tarkastusvallalle on asetettu kaksi merkittävää rajoitusta (tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 52 kohta).

102    Ensinnäkin välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan toisen virkkeen ensimmäisen osan mukaan parlamentti tarkastaa edustajien valtuudet ja merkitsee tätä varten tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset (tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 53 kohta).

103    Oikeuskäytännön mukaan välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklassa tarkoitetun ilmaisun ”merkitsee tiedoksi” käyttämisen on tulkittava tarkoittavan sitä, että parlamentilla ei ole lainkaan harkintavaltaa. Kansalliset viranomaiset ovat näet toimivaltaisia nimeämään parlamentin tulevat jäsenet vaaleja koskevan menettelyn mukaisesti, ja siihen sovelletaan, kuten välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 artiklasta nimenomaisesti ilmenee, kansallisia säännöksiä (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 55 ja 56 kohta oikeustapausviittauksineen ja määräys 8.10.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti, C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818, 66 kohta).

104    Siten toiminta, jossa ”merkitään tiedoksi – – virallisesti [julkistetut] tulokset”, merkitsee, että parlamentin on perustettava oma päätöksensä, jonka se tekee tarkastaessaan jäseniensä valtuutuksia, vaalitulosten viralliseen julkistamiseen, sellaisena kuin se ilmenee kansallisten menettelyjen mukaisesta päätöksentekomenettelystä, jolla kyseiseen julkistamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset on ratkaistu lopullisesti ja joka näin ollen muodostaa olemassa olevan oikeudellisen tilanteen, joka velvoittaa parlamenttia (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 55 kohta).

105    Toiseksi välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan toisen virkkeen toisen osan mukaisesti parlamentti ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan (tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 54 kohta).

106    Näin ollen välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan sanamuodostakin seuraa, että tässä artiklassa ei anneta parlamentille toimivaltaa ratkaista erimielisyyksiä, jotka johtuvat unionin oikeudesta kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan välittömistä vaaleista annetun säädöksen määräyksistä johtuvia erimielisyyksiä (tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 54 kohta). Tässä artiklassa suljetaan lisäksi nimenomaisesti pois se, että parlamentti olisi toimivaltainen antamaan ratkaisu erimielisyyksistä, jotka johtuvat kansallisesta lainsäädännöstä, siinäkin tapauksessa, että välittömistä vaaleista annetussa säädöksessä viitataan kansalliseen lainsäädäntöön.

107    Lisäksi on huomautettava, kuten parlamentti sekä julkiasiamies Szpunar ratkaisuehdotuksessaan Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958, 54 kohta), että sen jälkeen kun vaalitukset on virallisesti julkistettu, useat tapahtumat voivat johtaa siihen, että ehdokas, joka on virallisesti julistettu valituksi Euroopan parlamentin jäseneksi ääntenlaskennan päätyttyä, ei ryhdy hoitamaan tehtäviään eikä käytä siihen liittyviä valtuutuksia, kuten esimerkiksi yhteensopimattomuus Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa tai edustajan luopuminen tehtävistään. Lisäksi on korostettava, kuten julkisasiamies Szpunar ratkaisuehdotuksessa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958, 48 kohta), että erilaisissa parlamentaarisissa järjestelmissä määrätään muodollisista velvoitteista, jotka parlamentin jäsenten on täytettävä ennen kuin he ryhtyvät tosiasiallisesti hoitamaan edustajantointaan.

108    Tilanne on tällainen Espanjan lainsäädännössä, koska Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädetään, että viiden päivän kuluessa valituksi tulemisensa julistamisesta valituksi tulleiden ehdokkaiden on vannottava vala keskusvaalilautakunnassa perustuslain noudattamisesta, ja mikäli he eivät menettele näin, heidän edustajantoimensa parlamentissa todetaan ”avoimiksi”, ja kaikki heille heidän toimensa perusteella mahdollisesti kuuluvat erioikeudet keskeytetyiksi, kunnes tällainen vala on vannottu (ks. edellä 12 kohta).

109    Edellä esitetyn perusteella ei voida sulkea pois sitä, että parlamentin on tarkastettava valtuudet virallisesti valituiksi julkistettujen ehdokkaiden luettelon perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna kansallisen lainsäädännön mukaan esitettyjen muistutusten perusteella.

110    Siten työjärjestyksen 3 artiklassa, jossa säädetään valtakirjojen tarkastusmenettelystä, vahvistetaan, että tämä menettely perustuu jäsenvaltion toimittamaan viralliseen vaalitulosluetteloon.

111    Ensinnäkin työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin yleisten vaalien jälkeen puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan parlamentille viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.

112    Tämän jälkeen työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla kunkin Euroopan parlamentin jäsenen, joiden nimi on mainittu tässä luettelossa, on ilmoitettava siitä, ettei hänellä ole yhteensopimattomia tehtäviä, ja niin kauan kuin jäsenen valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevaa parlamentin toimivaltaan kuuluvaa muistutusta ratkaistu, jäsen osallistuu parlamentin ja sen elinten istuntoihin ja hänellä on kaikki jäsenelle kuuluvat oikeudet.

113    Lopuksi työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että parlamentti tarkastaa asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella vastavalittujen jäsentensä valtakirjat, ja valiokunnan mietintö perustuu tämän työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti kunkin jäsenvaltion vaalien kokonaistuloksesta antamaan viralliseen ilmoitukseen, jossa täsmennetään valituksi tulleet ehdokkaat ja heidän mahdolliset varajäsenensä vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä.

114    Tästä seuraa, että tarkastaessaan jäsentensä valtakirjat parlamentin on nojauduttava kansallisten viranomaisten virallisesti toimittamaan valittujen ehdokkaiden luetteloon, joka lähtökohtaisesti laaditaan virallisesti julkistettujen tulosten perusteella ja sen jälkeen kun nämä viranomaiset ovat ratkaisseet mahdolliset kansallisen lainsäädännön soveltamiseen perustuvat muistutukset.

115    Kantajien perustelut on tutkittava näiden seikkojen valossa.

116    Kantajat esittävät ensinnäkin lähinnä, että parlamenttia eivät sitoneet 17.6.2019 päivätty ilmoitus eikä 20.6.2019 päivätty ilmoitus, minkä se on itsekin myöntänyt, sillä 13.1.2020 päivätyn tiedoksi merkitsemisen jälkeen se antoi heille luvan ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa. Kantajat huomauttavat lisäksi parlamentin tienneen, että Espanjan viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet sille 26.5.2019 järjestettyjen vaalien täysimääräisiä tuloksia, koska he olivat itse lähettäneet sille jäljennöksen näistä tuloksista. Kantajat väittävät siis kaiken kaikkiaan, että parlamentti olisi ollut työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti velvollinen pyytämään Espanjan viranomaisia lähettämään sille 26.5.2019 järjestettyjen vaalien täysimääräiset tulokset. Lopuksi kantajat väittävät julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotuksen Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958, 51 kohta) perusteella, että se, että Espanjan viranomaiset eivät olleet milloinkaan ilmoittaneet vaalien tuloksia sellaisina kuin ne ilmenivät parlamentille 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta ei vapauttanut viimeksi mainittua velvoitteestaan merkitä ne tiedoksi välittömistä vaaleista annetun säädöksen 12 artiklan mukaisesti.

117    Tässä tapauksessa on yhtäältä osapuolten kesken kiistatonta, että kantajat eivät täyttäneet Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädettyä vaatimusta ja että tästä syystä heidän nimiään ei sisältynyt 17.6.2019 päivättyyn ilmoitukseen, jolla Espanjan viranomaiset toimittivat virallisesti parlamentille 26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa valittujen ehdokkaiden luettelon.

118    Toisaalta parlamentin entinen puhemies ei ollut toimivaltainen valvomaan sitä, oliko tietyt valitut ehdokkaat jätetty perustellusti pois edellä mainitusta luettelosta, jonka Espanjan viranomaiset olivat toimittaneet virallisesti työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sillä se kuvastaa 26.5.2019 järjestettyjen vaalien virallisia tuloksia, sellaisina kuin ne on tarvittaessa vahvistettu sen jälkeen kun mahdolliset kansallisen lainsäädännön perusteella esitetyt muistutukset on ratkaistu (ks. edellä 97–106 kohta).

119    Näin ollen kantajat eivät voi perustellusti väittää, että parlamentin entisen puhemiehen olisi pitänyt työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytää Espanjan viranomaisia ilmoittamaan sille 26.5.2019 järjestettyjen vaalien täysimääräiset tulokset, jotka sisältyivät 13.6.2019 tehtyyn julkistukseen.

120    Lisäksi on muistettava, että edellä 76 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti sen määrittämiseksi, voiko toimella olla sitovia oikeusvaikutuksia ja voiko se siten olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, on tarkasteltava toimen sisältöä ja arvioitava mainittuja vaikutuksia objektiivisten arviointiperusteiden, kuten toimen sisällön, perusteella ja siten, että huomioon otetaan tarvittaessa toimen antamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen unionin toimielimen toimivalta.

121    Siten se, että 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) perusteella ja 13.1.2020 päivätyn tiedoksi merkitsemisen jälkeen parlamentti oli antanut kantajille luvan ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ja hyödyntää täysimääräisesti oikeuksia, joita liittyi Euroopan parlamentin jäsenen asemaan, jäsenvaltion virallisen ilmoituksen puuttuessa, ei ole omiaan kyseenalaistamaan edellä 82–84 ja 100–114 kohdassa esitettyjä näkemyksiä.

122    Parlamentti on lisäksi selittänyt istunnossa, että kantajien asemasta vallitsi oikeudellista epävarmuutta 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) ja 20.12.2019 annetun määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (C‑646/19 P(R), ei julkaistu, EU:C:2019:1149) jälkeen, se päätti antaa kantajille luvan ottaa tehtävänsä vastaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella tarkastamatta kuitenkaan heidän valtakirjojaan, sillä tämä olisi edellyttänyt sitä, että kansalliset viranomaiset olisivat ensin virallisesti ilmoittaneet heidän valinnastaan.

123    Näin ollen edellä 116 kohdassa mainitut kantajien perustelut on hylättävä.

124    Lopuksi on muistutettava kantajien viittauksesta julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotukseen Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958), että kyseisessä asiassa esiin tullut kysymys koski lähinnä sitä, oliko henkilö, joka oli virallisesti julistettu valituksi, saanut pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisen alakohdan mukaisen koskemattomuuden ja kykenisikö hän täyttämään muodollisuudet ja vaatimukset, jotka oli tarpeen hänen ryhtyäkseen hoitamaan edustajantointaan.

125    Julkisasiamies Szpunar myönsi ratkaisuehdotuksensa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958) 50 kohdassa, että Espanjan vaalilain 224 §:ssä Espanjassa parlamenttiin valituille jäsenille säädetty velvollisuus voitiin asettaa edellytykseksi sille, että kyseiset jäsenet voivat tosiasiallisesti ryhtyä hoitamaan edustajantointaan. Julkisasiamies Szpunar katsoi sen sijaan, että tämä edellytys ei voinut kuitenkaan olla edellytys sille, että he saavat parlamentin jäsenen aseman ja tästä asemasta johtuvat erioikeudet, muun muassa koskemattomuuden, koska muussa tapauksessa estettäisiin sääntöjenmukaisesti valittua henkilöä täyttämästä muodollisuuksia ja vaatimuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta hän voi ryhtyä hoitamaan edustajantointaan.

126    Tässä asiayhteydessä on luettava julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotuksen Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958) 51 kohtaa, jossa on todettu, että vaikka on johdonmukaista, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava parlamentille virallisesti vaalien tulos työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämä ilmoitus ei kuitenkaan voi sellaisenaan tarkoittaa edustajantoimen saamista.

127    Siten julkisasiamies Szpunarin näkemys, jonka tämä on esittänyt ratkaisuehdotuksensa Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:958) 51 kohdassa, ei voi tukea kantajien perusteluja, joiden mukaan parlamentilla olisi ollut valtakirjoja tarkastaessaan velvollisuus merkitä tiedoksi 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tulokset, jotka sisältyivät 13.6.2019 tehtyyn julkistukseen, eikä tuloksia, jotka Espanjan viranomaiset toimittivat virallisesti 17.6.2019.

128    Kantajat väittävät toiseksi, että Espanjan viranomaiset eivät olleet toimivaltaisia vahvistamaan Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa tarkoitettua vaatimusta. Edellytys, joka koski valan vannomista Espanjan perustuslain noudattamisesta, ei kuulunut välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 artiklassa tarkoitettuun jäsenvaltioiden ”vaalimenettelyyn”, eikä tässä artiklassa tehty viittaus kansalliseen lainsäädäntöön näin ollen kata sitä. Kantajat lisäävät, että SEUT 223 artiklan 2 kohdan nojalla on parlamentin tehtävänä vahvistaa jäsentensä asema ja tehtävien hoitamisen yleiset edellytykset, koska tätä toimivaltaa ei ole annettu jäsenvaltioille. Siten silloin, kun Euroopan parlamentin jäsen saa tämän aseman sen jälkeen kun eurovaalien tulokset on julkistettu, kaikki myöhemmät muodollisuudet kuuluvat heidän mukaansa edellä mainitussa artiklassa säädetyn toimivallan piiriin.

129    Edellä 97–109 kohdasta ilmenee, että parlamentti ei ole toimivaltainen antamaan ratkaisua muistutuksista, jotka perustuvat kansallisiin oikeussääntöihin, joihin välittömistä vaaleista annetussa säädöksessä ei viitata millään tavoin, kuten Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädettyyn vaatimukseen.

130    Tästä seuraa, että vaikka oletettaisiin, että Espanjan kuningaskunta ei ollut toimivaltainen ottamaan edellä mainittua vaatimusta käyttöön kansallisessa oikeudessaan, parlamentin entisellä puhemiehellä ei ollut valtuuksia todeta tätä toimivallan puuttumista eikä varsinkaan kyseenalaistaa valittujen ehdokkaiden luettelon laillisuutta, kun Espanjan viranomaiset olivat toimittaneet sen virallisesti 17.6.2019.

131    Lisäksi on muistettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään toimivaltainen arvioimaan yhtäältä sitä, oliko Espanjan kuningaskunta SEUT 223 artiklan 2 kohdan ja välittömistä vaaleista annetun säädöksen 8 artiklan mukaan toimivaltainen ottamaan käyttöön Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädetyn vaatimuksen, ja toisaalta sitä, onko tämä vaatimus unioin oikeuden mukainen, sillä nämä kysymykset kuuluvat kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan ja tarvittaessa unionin tuomioistuimen toimivaltaan siinä tapauksessa, että sen käsiteltävänä olisi SEUT 258 artiklassa tarkoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne tai SEUT 267 artiklan nojalla esitetty tulkintaa koskeva ennakkoratkaisukysymys (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 65 kohta ja määräys 8.10.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti, C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818, 60 kohta).

132    Lisäksi SEUT 223 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentti vahvistaa omasta aloitteestaan erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja saatuaan Euroopan komission lausunnon ja Euroopan unionin neuvoston antaman suostumuksen jäsentensä tehtäviä ja velvollisuuksia koskevat säännöt ja yleiset ehdot.

133     Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28.9.2005 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 2005/684/EY, Euratom (EUVL 2005, L 262, s. 1) I osaston otsikkona on ”Euroopan parlamentin jäsenten tehtäviä ja velvollisuuksia koskevat säännöt ja yleiset ehdot” ja siinä ”vahvistetaan Euroopan parlamentin jäsenten tehtäviä koskevat yleiset ehdot”, jotka koskevat lähinnä Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän harjoittamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä eivätkä edustajantoimen hoitamiseen ryhtymistä edeltäviä muodollisuuksia.

134    Näin ollen SEUT 223 artiklan 2 kohdassa annetaan parlamentille yksinomainen toimivalta vahvistaa Euroopan parlamentin jäsenten asema ja siinä yhteydessä Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän hoitamisen ”yleiset” ehdot. Kyseisestä artiklasta ei sitä vastoin ilmene nimenomaisesti, että parlamentilla olisi lisäksi tällainen yksinomainen toimivalta vahvistaa edellytykset tai vaatimukset, jotka edeltävät Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimen harjoittamiseen ryhtymistä.

135    Näin ollen kantajien perustelu, jonka mukaan Espanjan kuningaskunnalla ei olisi ollut toimivaltaa vahvistaa Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädettyä vaatimusta, joka on edellytyksenä ryhtymiselle Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimen hoitamiseen, on hylättävä tehottomana.

136    Kolmanneksi edellä mainittujen seikkojen perusteella on hylättävä tehottomana myös kantajien väite, jonka mukaan unionin tuomioistuimen varapresidentti olisi todennut 20.12.2019 annetun määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (C‑646/19 P(R), ei julkaistu, EU:C:2019:1149) 74 kohdassa, että minkään äänestäjien antamien äänten laskemisen lopputuloksen jälkeisen muodollisuuden täyttäminen ei kuulunut vaalimenettelyyn.

137    Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuimen varapresidentti katsoi 20.12.2019 annetun määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (C‑646/19 P(R), ei julkaistu, EU:C:2019:1149) 74 kohdassa, että koska SEU 14 artiklan 3 kohdan, SEUT 223 artiklan 1 kohdan, perusoikeuskirjan 39 artiklan sekä välittömistä vaaleista annetun säädöksen 1 artiklan mukaan parlamentin jäsenten valintaan sovelletaan lähtökohtaisesti yleisiä, välittömiä, vapaita ja salaisia vaaleja koskevaa periaatetta, ei voitu ensi arviolta sulkea pois sitä, että toimi, jolla parlamentin jäsenten vaalimenettely päätetään, olisi toimi, joka sisältää äänestäjien antamien äänten laskennan lopputulokset, jolloin kaikkien kansallisessa lainsäädännössä myöhemmin määrättyjen muodollisuuksien täyttäminen ei kuuluisi tähän vaalimenettelyyn.

138    Yhtäältä on todettava, että edellä mainittu arviointi on esitetty ennen kuin annettiin ratkaisu muutoksenhaussa, joka kohdistui 1.7.2019 annettuun määräykseen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (T‑388/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:467). Ei siis voida katsoa, että unionin tuomioistuimen varapresidentti olisi ottanut lopullisen kannan tähän kysymykseen.

139    Vaikka toisaalta oletettaisiin, ettei Espanjan kuningaskunta ollut toimivaltainen määräämään tällaisesta muodollisuudesta, unionin tuomioistuimen varapresidentin esittämä tämän suuntainen toteamus ei voi missään tapauksessa olla perusteena parlamentin toimivallalle kieltäytyä merkitsemästä tiedoksi valittujen ehdokkaiden luetteloa, jonka Espanjan viranomaiset toimittivat virallisesti, edellä 97–114 ja 117–119 kohdassa esitetyistä syistä.

140    Kantajien väite on näin ollen hylättävä.

141    Kantajat väittävät neljänneksi 19.12.2019 annetusta tuomiosta Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) ilmenevän, että ”vaaditut muodollisuudet”, jotka on täytettävä, jotta henkilö voi ryhtyä hoitamaan edustajantointaan Euroopan parlamentissa, on täytettävä yksinomaan tässä toimielimessä.

142    Edellä mainittu väite ei saa kuitenkaan vahvistusta 19.12.2019 annetusta tuomiosta Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115).

143    On muistutettava, että asiassa, jossa annettiin 19.12.2019 tuomio Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115), unionin tuomioistuimen käsiteltävänä oli yksinomaan se kysymys, oliko pöytäkirjan N:o 7 9 artiklaa tulkittava siten, että henkilö, joka oli virallisesti julistettu valituksi parlamenttiin ja joka oli määrätty tutkintavankeuteen vakavien rikosten perusteella mutta joka ei ollut saanut lupaa noudattaa tiettyjä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia tällaisen julistuksen seurauksena sekä saapua parlamenttiin osallistuakseen sen ensimmäiseen istuntoon, oli katsottava saavan koskemattomuutta tämän artiklan nojalla. Mikäli tähän vastattaisiin myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi lisäksi, merkitsikö tämä koskemattomuus sitä, että poistettaisiin kyseiselle henkilölle määrätty tutkintavankeus, jotta hän kykenisi matkustamaan parlamenttiin ja täyttämään siellä vaadittavat muodollisuudet.

144    Unionin tuomioistuin vastasi toiseen kysymykseen 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) 88 kohdassa ja tuomiolauselman toisessa luetelmakohdassa, että pöytäkirjan N:o 7 9 artiklan toisessa alakohdassa säädetyn koskemattomuuden olisi pitänyt antaa asianomaiselle henkilölle mahdollisuus matkustaa parlamenttiin ja täyttää siellä ”vaaditut muodollisuudet” sillä varauksella, että tämän koskemattomuuden poistamisesta esitetään pyyntö. Tässä yhteydessä pelkän viittauksen muodollisuuksiin, jotka on täytettävä parlamentissa, ei voitu tulkita merkitsevän sitä, että unionin tuomioistuin olisi sulkenut pois sen, että kansallisessa lainsäädännössä voitaisiin asettaa Euroopan parlamentin jäsenen ryhtymiselle edustajantoimen harjoittamiseen tiettyjä muodollisuuksia koskevia vaatimuksia.

145    Kantajien perustelu on näin ollen hylättävä.

146    Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että se, että kantajien oli mahdotonta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa, ei johtunut siitä, että parlamentin entinen puhemies oli kieltäytynyt tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä, vaan Espanjan lainsäädännön soveltamisesta, sellaisena kuin se ilmenee 17.6. ja 20.6.2019 päivätyistä ilmoituksista, joiden osalta parlamentin entisellä puhemiehellä ja yleisemmin parlamentilla ei ollut mitään harkintavaltaa.

147    Näin ollen kantajat eivät voi perustellusti väittää, että parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisestä myöntämästä heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa olisi aiheutunut se oikeudellinen seuraus, että heiltä olisi evätty mahdollisuus ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa.

iii)  Väite, jonka mukaan kantajien paikkojen todettiin vapautuneen

148    Kantajat väittävät lähinnä, että parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen myöntämästä heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, mikä perustui 17.6. ja 20.6.2019 päivättyihin ilmoituksiin, johti siihen, että kyseinen puhemies totesi heidän paikkojensa vapautuneen, vaikka tämän vapautuneiksi toteamisen perusteena ei ollut yksikään välittömistä vaaleista annettu säädöksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista syistä.

149    Tässä yhteydessä on riittävää todeta parlamentin tavoin, että parlamentin entinen puhemies sen enempää kuin parlamenttikaan eivät todenneet kantajien paikkojen vapautuneen.

150    Näin ollen kantajien väittämää oikeusvaikutusta, joka perustuu siihen, että parlamentti on todennut heidän paikkojensa vapautuneen, ei ole aineellisesti olemassa.

151    Lisäksi välittömistä vaaleista annetun säädöksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy. Välittömistä vaaleista annetun säädöksen 13 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä parlamentille.

152    Tässä tapauksessa Espanjan kuningaskunta on selittänyt istunnossa, että huolimatta Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa käytetyistä käsitteistä, Espanjan lainsäädännössä valan vannomatta jättämisestä ei seurannut, että valittujen ehdokkaiden paikat ”vapautuisivat” välittömistä vaaleista annetun säädöksen 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaan mahdollisuutta täyttää ne vain lykätään väliaikaisesti. Espanjan kuningaskunta on siis vahvistanut, että nämä paikat olivat edelleen ”varattuina” valituille ehdokkaille, tarvittaessa parlamentin koko istuntokauden ajaksi, kunnes he vannoisivat Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa tarkoitetun valan siitä, että he noudattavat Espanjan perustuslakia.

153    Näin ollen ja joka tapauksessa se, että kantajien oli väliaikaisesti mahdotonta ottaa haltuunsa paikkojaan parlamentissa, ei johdu siitä, että parlamentin entinen puhemies kieltäytyi 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, vaan Espanjan lainsäädännön soveltamisesta.

iv)  Laiminlyönti tehdä kiireellisesti aloite kantajan erivapauksien ja oikeuksien vahvistamiseksi

154    Kantajat väittävät lähinnä, että 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta heille Euroopan parlamentin asemaa on aiheuttanut sen, että tämä sama puhemies on hylännyt heidän vaatimuksensa siitä, että hän tekisi aloitteen vahvistaakseen heidän erioikeutensa ja vapautensa työjärjestyksen 8 artiklan nojalla (ks. edellä 64 ja 79 kohta).

155    Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että parlamentin puhemies ei ole millään tavoin pakotettu tekemään aloitetta vahvistaakseen Euroopan parlamentin jäsenen erivapauksia ja oikeuksia ja että hänellä on harkintavaltaa tässä yhteydessä silloinkin, kun tämä edustaja on pidätetty tai häneltä on evätty liikkumavapaus ja hänen erivapauksiaan ja oikeuksiaan on siten selvästi loukattu (määräys 20.1.2021, Junqueras i Vies v. parlamentti, T‑734/19, ei julkaistu, EU:T:2021:15, 44 kohta).

156    Vaikka oletettaisiin, että parlamentin entinen puhemies olisi tunnustanut kantajille Euroopan parlamentin jäsenen aseman, hän olisi siis joka tapauksessa voinut kieltäytyä tekemästä kiireellisesti aloitetta työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti.

157    Näin ollen sitä, että tällaista aloitetta ei ole tehty, ei voida pitää pakollisena oikeusvaikutuksena, joka johtuisi siitä, että parlamentin entinen puhemies on kieltäytynyt tunnustamasta kantajille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, vaan se on seurausta harkintavallasta, joka hänelle on tässä yhteydessä annettu työjärjestyksen 8 artiklalla.

158    Vaikka lisäksi oletettaisiin, että se, että kantajien työjärjestyksen 8 artiklaan perustuva vaatimus, jonka mukaan parlamentin entisen puhemiehen pitäisi tehdä aloite vahvistaakseen heidän erioikeutensa ja vapautensa, on hylätty, olisi seurausta siitä, että hän on kieltäytynyt tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaisella kieltäytymisellä ei missään tapauksessa olisi ollut sitovia vaikutuksia Espanjan viranomaisiin nähden (ks. vastaavasti määräys 20.1.2021, Junqueras i Vies v. parlamentti, T‑734/19, ei julkaistu, EU:T:2021:15, 62 ja 65 kohta).

v)     Täysistunnossa ei ole ilmoitettu väitetystä kantajien erivapauksien ja oikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä eikä sitä ole lähetetty käsiteltäväksi parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan

159    Kantajat väittävät, että se, että parlamentin entinen puhemies ei ole ilmoittanut heidän erioikeuksia ja vapauksia koskevasta pyynnöstään täysistunnossa eikä pyyntöä ole lähetetty käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan vastaisesti, olisi oikeusvaikutus, joka johtuu siitä, että hän on kieltäytynyt tunnustamasta heille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa (ks. edellä 68 kohta).

160    Tässä yhteydessä on muistettava, että kantajat ovat esittäneet vastauskirjelmässään, että he olivat pyytäneet 20.6.2019 päivätyssä kirjeessään parlamentin entistä puhemiestä yhtäältä tekemään kiireellisesti aloitteen heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa vahvistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan nojalla ja toisaalta puolustamaan näitä erioikeuksia ja vapauksia kyseisen työjärjestyksen 9 artiklan perusteella. He olivat lisäksi korostaneet kyseisessä kirjeessä työjärjestyksen 8 artiklaa lähinnä vain painottaakseen kiireellistä tilannetta, johon he olivat joutuneet. He väittävät lisäksi, että työjärjestyksen 8 ja 9 artiklalla ei oteta käyttöön erillisiä menettelyjä, eikä ole näin ollen tarpeen erottaa toisistaan pyyntöä, jonka mukaan erioikeudet ja vapaudet on vahvistettava kiireellisesti tämän työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla, pyynnöstä, joka koskee näiden erioikeuksien ja vapauksien puolustamista saman työjärjestyksen 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

161    Työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin jäsenen tai entisen jäsenen parlamentin puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan parlamentissa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

162    Tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee siis, että sen soveltaminen edellyttää, että on olemassa parlamentin jäsenen tai entisen jäsenen parlamentin puhemiehelle osoitettu pyyntö erioikeuksien ja vapauksien puolustamisesta.

163    Tässä tapauksessa kantajat ovat yhtäältä pyytäneet 20.6.2019 päivätyllä kirjeellä entistä ”parlamentin puhemiestä toteuttamaan [työjärjestyksen] 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajaa kuultuaan pikaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet vahvistaakseen heidän erioikeutensa ja vapautensa”. Tämä pyyntö oli lihavoitu, eikä se koskenut työjärjestyksen 7 ja 9 artiklaa. Kantajat luettelivat toisaalta edellä mainitut toimenpiteet, joiden toteuttamista he ”erityisesti” pyysivät, ja niihin kuului heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustaminen (ks. edellä 25 kohta).

164    Näin ollen on katsottava, että edellä mainittua erivapauksien ja oikeuksien puolustamista koskevaa pyyntöä ei esitetty erikseen, vaan se kuului asiayhteyteen, joka koski toimenpiteiden kiireellistä toteuttamista kantajien erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan nojalla, sillä se oli ainoa artikla, joka mainittiin nimenomaisesti 20.6.2019 päivätyssä kirjeessä.

165    Toisaalta, toisin kuin kantajat väittävät, oikeuskäytännöstä seuraa, että on erotettava toisistaan työjärjestyksen 8 artiklaan perustuva pyyntö ja tämän työjärjestyksen 7 ja 9 artiklaan perustuva erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö (määräys 20.1.2021, Junqueras i Vies v. parlamentti, T‑734/19, ei julkaistu, EU:T:2021:15, 42–46 sekä 57 ja 61 kohta).

166    Koska kantajien työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan perusteella asianmukaisesti esittämää erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevaa pyyntöä ei ole aineellisesti olemassa, parlamentin entisen puhemiehen kieltäytymisestä myöntämästä kantajille Euroopan parlamentin jäsenten asemaa ei ole voinut seurata, että täysistunnossa ei ole annettu ilmoitusta eikä kyseistä pyyntöä ole lähetetty käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

167    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että parlamentin entisen puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajille Euroopan parlamentin jäsenen asemaa ei ole toimi, jolla olisi sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajan etuihin edellä 74 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

168    Näin ollen tästä kieltäytymisestä nostettu kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta.

 29.5.2019 annettu kehotus

169    Parlamentti esittää, että 29.5.2019 annetulla kehotuksella ainoastaan keskeytetään väliaikaisesti epävirallinen käytäntö, jota ei ollut koskaan tarkoitettu parlamenttia velvoittavaksi pakottavaksi oikeudelliseksi sitoumukseksi. Tällä kehotuksella ei siis ole SEUT 263 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden.

170    Kantajat kiistävät tämän oikeudenkäyntiväitteen sillä perusteella, että toisin kuin parlamentti väittää, riidanalainen käytäntö oli ”olennainen vaihe”, jotta valitut ehdokkaat voisivat lähinnä ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ja käyttämään valtuutuksiaan työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

171    Vaalipäivästä alkaen ja parlamenttivaalien jälkeisen ensimmäisen istuntoviikon päättymiseen saakka toimielimen käytäntönä on tarjota tiloissaan erityistä perehdyttämispalvelua valituille uusille ehdokkaille.

172    Tämän palvelun tarkoituksena on auttaa valittuja ehdokkaita ennen toimikautensa alkamista ensimmäisissä yhteyksissä parlamentin kanssa ja helpottaa mahdollisimman paljon heidän aloittamistaan tehtävässään.

173    Parlamentti selitti istunnossa, että valitut kantajat saavat ensinnäkin erityisen perehdyttämispalvelun yhteydessä joko väliaikaisen akkreditoinnin sekä väliaikaisen kulkuluvan, jolla he pääsevät sisään parlamentin tiloihin, tai lopullisen akkreditoinnin sekä lopullisen kulkuluvan, jos jäsenvaltio, jonka kansalaisia he ovat, on jo toimittanut parlamentille työjärjestyksen 3 artiklassa tarkoitetun virallisen ilmoituksen eurovaalituloksista. Tämän jälkeen valituilla ehdokkailla on pääsy teemakohtaisille osastoille, joissa heille annetaan tietoja muun muassa hallinnollisista muodollisuuksista, jotka heidän on täytettävä, ja taloudellisista kysymyksistä. Parlamentti on todennut, että valittujen ehdokkaiden tehtävänä oli ottaa edustajantoimensa aloittamiseksi tarvittavia hallinnollisia toimenpiteitä varten yhteyttä suoraan toimielimen hallintoyksikköihin.

174    Ehdokkaille, joiden valinnasta on ilmoitettu parlamentille virallisesti, myönnetty lopullinen kulkulupa tulee lisäksi virallisesti voimaan vasta ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon avaamisesta lukien, sillä se osoittaa uuden istuntokauden alkaneen.

175    Parlamentti on todennut lopuksi, että käytännössä valtakirjojen tarkastusta koskeva menettely, jonka parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta hoitaa työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla, alkoi niin ikään ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon avaamisen jälkeen. Tämän mahdollisesti useita kuukausia kestävän valtakirjojen tarkastamiseen varatun ajanjakson aikana valitut ehdokkaat voivat toimittaa kaikki hyödylliset tiedot tai asiakirjat kyseiselle valiokunnalle, kuten ilmoituksen siitä, että yhteensopimattomia tehtäviä ei ole.

176    Parlamentti on näet vahvistanut tässä yhteydessä vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, että vaikka työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdassa määrättiin, että yhteensopimattomien tehtävien puuttumista koskeva ilmoitus oli tehtävä ”mahdollisuuksien mukaan” viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin ensimmäistä vaalien jälkeistä istuntoa, kyseessä ei missään tapauksessa ollut velvoite.

177    Tässä tapauksessa parlamentti järjesti 26.5.2019 järjestettyjen vaalien päätteeksi ”welcome village” ‑tiloissaan Brysselissä (Belgia) ja Strassbourgissa (Ranska) erityisen perehdyttämispalvelun, joka päättyi 4.7.2019.

178    Tämä päätti 29.5.2019 annetulla kehotuksella, jonka parlamentin entinen puhemies antoi suullisesti, yhtäältä jäädyttää väliaikaisten akkreditointien antamisen Espanjassa valituille ehdokkaille ja keskeyttää tietyille näistä ehdokkaista jo annettujen akkreditointien voimassaolon, ja toisaalta evätä pääsyn ”welcome village” ‑tiloihin, kunnes Espanjan viranomaiset olisivat virallisesti ilmoittaneet 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tuloksen. Kuten ilmenee parlamentin entisen puhemiehen 30.5.2019 päivätystä sähköpostiviestistä, jonka parlamentti toimitti 19.9.2019 päivätyn oikeudenkäyntiväitteen liitteenä, tämän kehotuksen tavoitteena oli olla sekaantumatta kansalliseen vaalimenettelyyn, sillä vaalitulokset eivät olleet vielä lopullisia ja että ääntenlasku oli vielä käynnissä.

179    Ensinnäkin, kun otetaan huomioon 29.5.2019 annetun kehotuksen sanamuoto, sellaisena kuin sitä on selvennetty edellä mainitussa sähköpostiviestissä, on katsottava parlamentin entisen puhemiehen toteuttaneen sisäisen prosessinjohtotoimenpiteen, jolla saattoi olla vain väliaikaisia vaikutuksia sen ajanjakson ajan, jona odotettaisiin Espanjassa järjestettyjen vaalien lopullisia tuloksia ja sitä, että Espanjan viranomaiset ilmoittaisivat parlamentille nämä tulokset virallisesti.

180    Toiseksi, toisin kuin kantajat väittävät, 29.5.2019 annettu kehotus ei ole vaikuttanut millään tavoin Espanjassa valittujen ehdokkaiden mahdollisuuteen saada lopullinen akkreditointi ja lopullinen kulkulupa kyetäkseen hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen eurovaalien jälkeisen istunnon avaamisesta lähtien. Edellä 117, 118, 129 ja 130 kohdassa esitetyistä seikoista sekä edellä 173–175 kohdassa mainituista parlamentin istunnossa esittämistä selityksistä näet ilmenee, että parlamentti sai antaa lopullisen akkreditoinnin ja lopullisen kulkuluvan vasta saatuaan työjärjestyksen 3 artiklassa tarkoitetun virallisen ilmoituksen vaalituloksista.

181    Kolmanneksi, vaikka oletettaisiin, kuten kantajat väittävät, että he eivät ole kyenneet tekemään yhteensopimattomien tehtävien puuttumista ja taloudellisia sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia, joista ensin mainitusta määrätään työjärjestyksen 3 artiklassa ja jälkimmäisestä tämän työjärjestyksen liitteessä I olevassa 4 artiklassa, sillä heillä ei ollut ollut pääsyä ”welcome village” ‑tiloihin, joissa jaettiin tähän tarvittavia lomakkeita, tämä seikka ei ollut missään tapauksessa omiaan vaikuttamaan heidän mahdollisuuteensa ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen eurovaalien jälkeisen istunnon avaamisesta lähtien.

182    Yhtäältä työjärjestyksen 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdasta seuraa, että valtakirjojen tarkastamismenettelyn aikana edustajantointaan parlamentissa kykenivät hoitamaan vain valitut ehdokkaat, joiden nimet sisältyivät kansallisten viranomaisten toimittamaan vaalitulokset sisältävään luetteloon (ks. edellä 109–114 kohta). Toisaalta ja joka tapauksessa työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla yhteensopimattomien tehtävien puuttumista koskeva ilmoitus voidaan tehdä eurovaalien jälkeisen ensimmäisen istuntokauden avaamisen jälkeen, minkä parlamentti on vahvistanut istunnossa (ks. edellä 175 ja 176 kohta).

183    Lisäksi on todettava, että kantajat eivät ole väittäneet, että 29.5.2019 annetulla kehotuksella olisi kielletty Espanjassa valittuja ehdokkaita toimittamasta parlamentille ilmoitusta yhteensopimattomien tehtävien puuttumisesta ja ilmoitusta taloudellisista sidonnaisuuksista. Tätä kehotusta ei myöskään osoitettu Espanjassa valituille ehdokkaille vaan toimielimen pääsihteerille (ks. edellä 18 kohta).

184    Toisin kuin kantajat väittävät, 29.5.2019 annetusta kehotuksesta ei siis seurannut, että heitä olisi estetty toteuttamasta hallinnollisia toimenpiteitä, jotka olivat tarpeen heidän ryhtyäkseen hoitamaan tehtäväänsä ja käyttääkseen valtuutuksiaan työjärjestyksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli toimittamasta yhteensopimattomien tehtävien puuttumista koskevaa ilmoitusta ja taloudellisia sidonnaisuuksia koskevaa ilmoitusta.

185    Edellä esitetyn perusteella 29.5.2019 annettu kehotus ei ollut syynä siihen, että kantajien oli mahdotonta ottaa tehtävänsä vastaan, ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ja käyttää valtuutuksiaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon avaamisesta eli 2.7.2019 lukien. Tämä toimielin enintään epäsi kantajalta parlamentin avun tehtävän vastaanottamiseen kehotuksen antamisesta lukien ja 17.6.2019 saakka, joka on päivämäärä, jona Euroopan viranomaiset toimittivat parlamentille virallisen ilmoituksen vaalituloksista.

186    Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon 29.5.2019 annetun kehotuksen sisältö, väliaikaisuus ja sen antamisen asiayhteys, sillä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttaisivat kantajien etuihin edellä 74 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

187    Näin ollen 29.5.2019 annettuun kehotukseen kohdistettu kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta.

188    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että nyt käsiteltävää kannetta ei ole kohdistettu SEUT 263 artiklassa tarkoitettuihin kannekelpoisiin toimiin, joten se on jätettävä tutkimatta, ilman että olisi tarpeen antaa ratkaisua muista parlamentin esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä.

 Oikeudenkäyntikulut

189    Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan nojalla asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

190    Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidän on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät on velvoitettava parlamentin vaatimusten mukaisesti korvaamaan kulut, joita parlamentille on aiheutunut unionin yleisessä tuomioistuimessa nyt käsiteltävän asian ja asioiden T‑388/19 R ja T‑388/19 R‑RENV yhteydessä sekä unionin tuomioistuimessa asian C‑646/19 P(R) yhteydessä.

191    Lisäksi Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kulut, joita on aiheutunut asioiden T388/19 R, C646/19 P(R) ja T388/19 RRENV yhteydessä.

3)      Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Marcoulli

Frimodt Nielsen

Schwarcz

Iliopoulos

 

      Norkus

Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä heinäkuuta 2022.

Allekirjoitukset






*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.