Kanne 15.2.2013 - Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP

(Asia T-93/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: K. Beal, QC, ja E. Jenkinson)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan osittain TARGET2-ECB-osajärjestelmän säännöistä tehdyn päätöksen EKP/2007/7 muuttamisesta 11.12.2012 annetun Euroopan keskuspankin päätöksen (päätös EKP/2012/31) (EUVL 2013 L 13, s. 8)

kumoamaan osittain Euroopan laajuisesta automatisoidusta reaaliaikaisesta bruttomaksujärjestelmästä (TARGET2) 5.12.2012 annetut Euroopan keskuspankin suuntaviivat (suuntaviivat EKP/2012/27) (EUVL 2013 L 30, s. 1) ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.    Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP:lla ei ollut toimivaltaa julkaista riidanalaisia toimia joko lainkaan tai toissijaisesti vahvistamatta asetuksen kaltaista säädöstä, jonka joko neuvosto tai vaihtoehtoisesti EKP itse antaa.

2.    Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisissa toimissa asetetaan joko de jure tai de facto kotipaikkaa koskeva edellytys määrityskeskusvastapuolille (Central Clearing Counterparties; jäljempänä CCP), jotka haluavat suorittaa määritys- tai toimitustoimia eurovaluutassa ja joiden päivittäiskauppa ylittää tietyn määrän. Niillä lisäksi tai toissijaisesti rajoitetaan tai estetään niiden palvelujen tai sen pääoman luonnetta ja/tai laajuutta, joita euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa sijaitseville CCP:ille voidaan tarjota. Riidanalaisilla toimilla rikotaan SEUT 48, 56 ja/tai 63 artiklaa, koska

CCP:iden, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomiin jäsenvaltioihin eli esimerkiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on siirrettävä hallinto- ja valvontakeskuksensa eurojärjestelmään kuuluviin jäsenvaltioihin. Niiden on myös rekisteröidyttävä uudelleen oikeushenkilöinä, jotka tunnustetaan toisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa;

jos tällaiset CCP:t eivät siirry edellytetyllä tavalla, ne eivät pääse eurojärjestelmän jäsenvaltioiden rahoitusmarkkinoille joko samoin ehdoin kuin kyseisille alueille sijoittautuneet CCP:t tai lainkaan;

tällaisilla CCP:illä, joilla ei ole kotipaikkaa kyseisillä alueilla, ei ole oikeutta EKP:n tai eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien tarjoamiin palveluihin joko samoin ehdoin tai lainkaan; ja

tämän vuoksi tällaisten CCP:iden kykyä tarjota määritys- ja toimituspalveluja eurovaluutassa unionissa oleville asiakkaille rajoitetaan tai se jopa estetään kokonaan.

3.    Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla rikotaan SEUT 101 ja/tai 102 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä SEUT 106 artiklan ja SEU 13 artiklan kanssa, koska

-    niissä tosiasiassa edellytetään, että kaikki määritystoimet, jotka toteutetaan eurovaluutassa ja jotka ylittävät tietyn tason, ovat euroalueen jäsenvaltioon sijoittautuneiden CCP:iden vastuulla ja

niissä tosiasiassa ohjataan EKP:tä ja/tai euroaluetta ja/tai kansallisia keskuspankkeja olemaan tarjoamasta euromääräisiä valuuttarahastoja CCP:ille, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomiin jäsenvaltioihin, jos päätöksessä asetetut kynnysarvot ylittyvät.

4.    Neljäs kanneperuste, jonka mukaan vaatimus siitä, että CCP:t, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomiin jäsenvaltioihin, muuttavat oikeushenkilöllisyyttään ja kotipaikkaansa, merkitsee välitöntä tai välillistä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Sillä loukataan niin ikään unionin yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita CCP:itä kohdellaan eri tavoin ilman minkäänlaisia objektiivisia perusteluja.

5.    Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla rikotaan OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (EUVL 2012 L 201, s. 1) merkityksellisiä säännöksiä.

6.    Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla rikotaan palvelukaupan yleissopimuksen (GATS-sopimus) II, XI, XVI ja/tai XVII artiklaa.

7.    Seitsemäs kanneperuste, jossa Yhdistynyt kuningaskunta väittää omaksumatta todistustaakkaa siitä, ettei tällaisiin rajoituksiin liittyvää yleisen edun mukaista oikeuttamisperustetta ole (EKP:n on osoitettava, että poikkeus on sovellettavissa, jos se haluaa vedota tähän), että mikään EKP:n esittämä yleistä etua koskeva oikeuttamisperuste ei täytä suhteellisuusvaatimusta, koska vähemmän rajoittavia toimenpiteitä unioniin mutta euroalueen ulkopuolelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten valvomiseksi on olemassa.

____________