Asia C-162/10

Phonographic Performance (Ireland) Limited

vastaan

Irlanti ja Attorney General

(High Courtin (Commercial Division) (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Tekijänoikeudet ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115/EY – 8 ja 10 artikla – Käsitteet ”käyttäjä” ja ”yleisölle välittäminen” – Äänitteiden levittäminen hotellihuoneisiin laitettujen televisio- ja radiovastaanottimien avulla

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115 – Suojattujen teosten vuokraus- ja lainausoikeus – Yleisradiointi ja yleisölle välittäminen – Käyttäjä, joka välittää teoksen yleisölle – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115 – Suojattujen teosten vuokraus- ja lainausoikeus – Yleisradiointi ja yleisölle välittäminen – Kohtuullinen korvaus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115 – Suojattujen teosten vuokraus- ja lainausoikeus – Yleisradiointi ja yleisölle välittäminen – Käyttäjä, joka välittää teoksen yleisölle – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115 – Suojattujen teosten vuokraus- ja lainausoikeus – Yleisradiointi ja yleisölle välittäminen – Kohtuullinen korvaus – Rajat – Yksityinen käyttö

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta ja 10 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1.        Hotellitoiminnan harjoittajaa, joka laittaa hotellihuoneisiinsa televisio- ja/tai radiovastaanottimia, joihin se jakelee yleisradioitua lähetyssignaalia, on pidettävä käyttäjänä, joka välittää yleisölle yleisradioidun äänitteen vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hotellin asiakkaat voivat kuunnella äänitteitä ainoastaan kyseisen hotellitoiminnan harjoittajan tarkoituksellisten toimien ansiosta, vaikka he ovatkin äänitteen välittäjän lähetyssignaalin peittoalueella. Hotellitoiminnan harjoittajalla on siis keskeinen rooli. Tällaisen hotellin asiakaskunta koostuu rajoittamattomasta määrästä potentiaalisia vastaanottajia, koska sen, käyttävätkö kyseisen hotellin asiakkaat sen tarjoamia palveluja, ratkaisee lähtökohtaisesti kukin näistä asiakkaista itse, ja palvelujen saatavuutta rajoittaa ainoastaan hotellin majoituskapasiteetti. Tällaisessa tapauksessa kyse on siis välittämisestä ”yleisesti keiden tahansa henkilöiden saataville”. Lisäksi hotellin asiakkaina on varsin huomattava määrä henkilöitä ja heitä on näin ollen pidettävä yleisönä. Voidaan katsoa, että hotelli välittää lähetykset ”juuri hotellinsa asiakkaille” ja nämä ovat ”vastaanottavaisia” lähetyksille. Sitä, että hotellitoiminnan harjoittaja järjestää asiakkailleen mahdollisuuden saada yleisradioitu teos saatavilleen, on pidettävä sellaisena lisäpalvelujen tarjoamisena, joka vaikuttaa hotellin luokitukseen ja siten huoneiden hintaan. Lisäksi hotellitoiminnan harjoittaja voi tällä houkutella lisää asiakkaita, jotka ovat kiinnostuneita tällaisesta lisäpalvelusta. Tästä seuraa, että hotellitoiminnan harjoittaja tavoittelee voittoa, kun se levittää äänitteitä.

(ks. 40–45 ja 47 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Hotellitoiminnan harjoittajan, joka on laittanut hotellihuoneisiinsa televisio- ja/tai radiovastaanottimia, joihin se jakelee yleisradioitua lähetyssignaalia, on maksettava yleisradioidun äänitteen levittämisestä vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdan nojalla kohtuullinen korvaus sen kohtuullisen korvauksen lisäksi, jonka lähetystoiminnan harjoittaja maksaa.

Kun hotellitoiminnan harjoittaja välittää yleisradioidun äänitteen hotellihuoneisiinsa, hän käyttää äänitettä itsenäisesti ja välittää sen edelleen yleisölle, joka on muu kuin se yleisö, jolle äänite alun perin välitettiin, ja joka on tästä yleisöstä erillinen. Lisäksi hän saa tästä välittämisestä taloudellista hyötyä, joka ei riipu lähetystoiminnan harjoittajan tai äänitetuottajan taloudellisesta hyödystä.

Unionin lainsäätäjä on halunnut käyttämällä kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa sanaa ”kertakorvaus” korostaa, ettei jäsenvaltioiden tarvitse säätää, että käyttäjän on maksettava yhdestä ja samasta yleisölle välittämisestä useampi erillinen korvaus, vaan käyttäjän on maksettava ainoastaan kertakorvaus, joka jaetaan – kuten säännöksen toisesta virkkeestä selvästi käy ilmi – kohtuullisen korvauksen saajien eli esittäjien ja äänitteiden tuottajien kesken. Ilmaisussa ”vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin tai mihin tahansa välittämiseen yleisölle” käytettyä rinnastuskonjunktiota ”tai” on puolestaan tulkittava niin, että korvausta on maksettava sekä yleisradioinnista että yleisölle välittämisestä.

(ks. 51, 54 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Hotellitoiminnan harjoittajaa, joka laittaa hotellihuoneisiinsa laitteita, jotka eivät ole televisio- tai radiovastaanottimia, joihin se jakelee yleisradioitua lähetyssignaalia, ja fyysisessä tai digitaalisessa muodossa olevia äänitteitä, joita voidaan soittaa tai kuunnella näiden laitteiden avulla, on pidettävä vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna käyttäjänä, joka välittää yleisölle äänitteen. Kyseisen hotellitoiminnan harjoittajan on siten maksettava tässä säännöksessä tarkoitettu ”kohtuullinen korvaus” näiden äänitteiden välittämisestä.

(ks. 69 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

4.        Jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa velvollisuudesta maksaa vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä kohtuullista korvausta hotellitoiminnan harjoittajaa, joka välittää yleisölle äänitteen kyseisessä 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, direktiivin 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, jossa säädetään rajoituksesta oikeuteen tästä korvauksesta, jos kyse on yksityisestä käytöstä.

Sillä, onko hotellin asiakkaiden asianomaisen teoksen käyttöä pidettävä yksityisenä käyttönä, ei ole merkitystä sen kannalta, voiko asianomainen hotellitoiminnan harjoittaja vedota kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun ”yksityiseen käyttöön” perustuvaan rajoitukseen, vaan ratkaisevaa on se, onko hotellitoiminnan harjoittajan itsensä teosten käyttöä pidettävä yksityisenä.

(ks. 71 ja 77 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)