VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

5 päivänä toukokuuta 2009

Asia F-27/08

Manuel Simões Dos Santos

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2003 ylennyskierros – Yhteisön tuomioistuinten tuomion täytäntöönpano – Ansiopisteiden poistaminen ilman oikeusperustaa – Yhteisön säädöksiä koskeva taannehtivuuskiellon periaate – Oikeusvoiman loukkaaminen – Täysi harkintavalta – Vahingonkorvauksen maksamiseen velvoittaminen viran puolesta – Henkinen kärsimys

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Manuel Simões Dos Santos vaatii kumoamaan erityisesti SMHV:n pääjohtajan 6.6.2007 tekemän päätöksen PERS‑01‑07, jossa hänelle myönnettiin ylennyspisteet vuoden 2003 ylennyskierroksella, sekä 6.6.2007 tehdyn päätöksen ADM‑07‑17, jolla tulkitaan päätöstä ADM-03-35, joka koskee virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden uraa ja ylennyksiä, ja nimittävän viranomaisen 15.6.2007 päivätyn kirjeen, joka koskee lopullisten ansiopisteiden myöntämistä vuoden 2007 ylennyskierroksella.

Ratkaisu: Päätös PERS‑01‑07 ja SMHV:n 15.6.2007 päivätty kirje siltä osin kuin niissä todetaan kantajan ansiopisteiden kokonaismäärän katoaminen, sellaisena kuin se on todettu ylennyksestä 30.3.2004 tehdyllä päätöksellä PERS‑PROM‑39‑03rev1, kumotaan. SMHV velvoitetaan suorittamaan kantajalle 12 000 euroa. Vaatimukset hylätään muilta osin. SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kumoamiskanne, joka kohdistuu vahvistavaan päätökseen – Tutkimatta jättäminen – Edellytys – Vahvistettu päätös, joka on tullut lopulliseksi 

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Kohde

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Yhteisön säädöksen kumoaminen oikeusperustan puutteellisuuden vuoksi – Sellaisen taannehtivan päätöksen tekeminen, jolla pyritään peittämään alkuperäinen lainvastaisuus – Poikkeuksellinen hyväksyttävyys – Edellytykset

(EY 231 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Ulottuvuus

(EY 233 artikla)

5.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Vahinko

6.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Mahdollisuus velvoittaa viran puolesta vastaajana oleva toimielin maksamaan vahingonkorvausta

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1.      Virkamiehen vahvistavasta päätöksestä nostama kumoamiskanne jätetään tutkimatta vain, jos vahvistettu päätös on tullut lopulliseksi asianomaiselle sen takia, ettei tämä ole nostanut kannetta säädetyssä määräajassa. Päinvastaisessa tapauksessa asianomaisella on oikeus nostaa kanne vahvistetusta päätöksestä tai vahvistavasta päätöksestä taikka näistä molemmista.

(ks. 73 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑64/92, Chavane de Dalmassy ym. v. komissio, 27.10.1994 (Kok. H., s. I‑A‑227 ja II‑723, 25 kohta) ja asia T‑83/03, Salazar Brier v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑311 ja II‑1407, 17 kohta)

2.      Missään henkilöstösääntöjen säännöksessä ei edellytetä, että virkamies tekee edeltävän valituksen erikseen jokaisen riitauttamansa hallinnollisen päätöksen osalta. Samalla tavoin kuin virkamiehen on sallittua tehdä useita valituksia samasta päätöksestä sillä edellytyksellä, että tämä tehdään säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa, missään säädöksessä ei estetä virkamiestä riitauttamasta yhdellä ainoalla valituksella useita häntä koskevia päätöksiä, kuten toimielinten vakiintuneesta käytännöstä ilmenee.

(ks. 76 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑10/94, Kratz v. komissio, 17.5.1995 (Kok. H., s. I‑A‑99 ja II‑315, 19 ja 20 kohta) ja asia T‑44/97, Ghignone ym. v. neuvosto, 8.11.2000 (Kok. H., s. I‑A‑223 ja II‑1023, 39 kohta)

3.      Vaikka oikeusvarmuuden periaate pääsääntöisesti estää vahvistamasta yhteisön säädöksen ajallisen soveltamisalan alkamispäiväksi säädöksen julkaisemista edeltävää päivämäärää, näin voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti tehdä silloin, kun tavoiteltava päämäärä edellyttää sitä ja kun niiden, joita asia koskee, perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisesti. Näin ollen hallinnon on mahdollista tuomioistuimen suorittaman kumoamisen jälkeen toteuttaa toimi, joka on vaikutukseltaan taannehtiva sillä ehdolla, että kyseiset edellytykset täyttyvät.

Näin ollen sellainen päätös on lainvastainen, joka sen seurauksena, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat oikeusperustan puuttumisen vuoksi kumonneet hallinnollisen päätöksen, on taannehtiva, vaikka toimielimen esittämä tavoiteltava päämäärä ei oikeuttanut tällaista taannehtivuutta ja vaikka niiden henkilöiden, joita kyseinen päätös koskee, perusteltua luottamusta ei kunnioitettu.

(ks. 100, 101, 104–106, 113 ja 117 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑368/89, Crispoltoni, 11.7.1991 (Kok., s. I‑3695, 17 kohta)

4.      EY 233 artiklan mukaan toimielimen, jonka toteuttama toimi on kumottu, on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi. Juuri perusteluissa yksilöidään nimenomainen toimen kohta, joka on vahvistettu lainvastaiseksi, ja juuri niistä käyvät tarkasti ilmi ne tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, jotka asianomaisen toimielimen on otettava huomioon, kun se korvaa kumotun toimen toisella toimella. Lisäksi EY 233 artiklassa asianomainen toimielin velvoitetaan huolehtimaan siitä, ettei toimea, jolla kumottu toimi korvataan, rasita kumoamistuomiossa todettu lainvastaisuus.

Näin ollen toimielin, joka kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi antaa toimelle tulkinnan, joka on suoranaisesti yhteisöjen tuomioistuinten kyseisessä kumoamistuomiossa omaksuman tulkinnan vastainen, loukkaa oikeusvoimaa.

(ks. 120 ja 124 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑283/03, Recalde Langarica v. komissio, 13.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑235 ja II‑1075, 50 ja 51 kohta)

5.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennettävien virkamiesten valinnassa. Tästä seuraa, että myös silloin, kun on osoitettu, että kyseinen viranomainen on syyllistynyt virkamiehen vahingoksi lainvastaisuuksiin ylennysmenettelyn aikana, nämä seikat yksinään eivät voi riittää – sillä uhalla, että sen laaja harkintavalta ylennysasioissa kielletään – sen päätelmän tekemiseen, että tällaisten lainvastaisuuksien puuttuessa virkamies olisi todella ylennetty ja että näin ollen väitetty aineellinen vahinko olisi varma ja todellinen. Henkilöstösäännöissä ei nimittäin anneta minkäänlaista oikeutta ylennykseen edes virkamiehille, jotka täyttävät kaikki ylentämisen edellytykset.

(ks. 133 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑22/99, Rose v. komissio, 22.2.2000 (Kok. H., s. I‑A‑27 ja II‑115, 37 kohta)

6.      Yhteisön tuomioistuimet voivat varmistaakseen kumoamistuomion, jonka täytäntöönpanossa on erityisiä ongelmia, tehokkaan vaikutuksen käyttää täyttä harkintavaltaansa taloudellisluonteisissa riidoissa ja velvoittaa tarvittaessa jopa viran puolesta vastaajan suorittamaan korvausta sen virheellisestä virkatoiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

(ks. 142 ja 144 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/07, Tzirani v. komissio, 22.10.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 214 kohta)