Kanne 21.3.2012 - HTTS v. neuvosto

(Asia T-128/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Kienzle ja M. Schlingmann)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 tehty neuvoston päätös 2012/35/YUTP² ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.1.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 54/2012⁴ kumotaan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja erityisesti kantajalle aiheutuneet kustannukset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

Kantaja esittää tässä yhteydessä, että neuvosto loukkasi sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti laiminlöi perusteluvelvoitteensa, koska ei esittänyt riittäviä perusteita kantajan sisällyttämiselle uudelleen luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan päätöksen 2010/413/YUTP 19 ja 20 artiklan sekä asetuksen (EU) N:o 961/2010 16 artiklan perusteella rajoittavia toimenpiteitä.

Neuvosto ei myöskään kantajan vaatimuksesta huolimatta tarkastellut uudelleen päätöstään sisällyttää kantaja uudelleen pakoteluetteloon.

Neuvosto loukkasi kantajan oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei antanut kantajalle mahdollisuutta esittää etukäteen huomautuksia pakoteluetteloon uudelleen sisällyttämisestä ja saattaa päätöstä näin ollen neuvoston uudelleen tarkasteltavaksi.

Toinen kanneperuste koskee sitä, ettei riidanalaisella asetuksella ole oikeusperustetta.

Kantajan mukaan riidanalaiselta täytäntöönpanoasetukselta puuttuu oikeusperuste, sillä asetus N:o 961/2010 kumottiin kantajaa koskevilta osin unionin yleisen tuomioistuimen 7.12.2011 asiassa T-562/10 antamalla tuomiolla; huolimatta asetuksen N:o 961/2010 oikeusvaikutusten ennallaan pitämisestä kahden kuukauden ajan kyseinen asetus ei voi olla täytäntöönpanoasetuksen antamisen oikeusperusteena kantajan osalta.

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 266 artiklan rikkomista.

Kantaja esittää, ettei neuvosto ole ryhtynyt toimiin unionin yleisen tuomioistuimen 7.12.2011 asiassa T-562/10 antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi vaan sisällytti sen sijaan kantajan uudelleen pakoteluetteloon unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion vastaisesti.

Neljäs kanneperuste koskee sitä, ettei kantajan sisällyttämiselle pakoteluetteloon ole perustetta.

Kantaja esittää lisäksi, että neuvoston ilmoittamat syyt kantajan sisällyttämiselle pakoteluetteloon ovat täysin paikkansapitämättömiä eikä niillä voida perustella kantajan sisällyttämistä pakoteluetteloon.

Viides kanneperuste koskee kantajalla omaisuudensuojaan olevan perusoikeuden loukkaamista.

Kantajan sisällyttäminen uudelleen pakoteluetteloon merkitsee sillä omaisuudensuojaan olevan perusoikeuden perusteetonta loukkaamista, koska kantaja ei voi neuvoston esittämien puutteellisten perustelujen vuoksi päätellä, mistä syistä se on sisällytetty pakoteluetteloon. Niinpä kantajan sisällyttäminen uudelleen pakoteluetteloon perustuu sen itsensä mukaan neuvoston sen tilanteesta ja toiminnasta tekemään ilmeiseen virhearviointiin ja on lisäksi kohtuuton.

____________

¹ - Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 tehty neuvoston päätös 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22).

² - Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.1.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 54/2012 (EUVL L 19, s. 1).

³ - Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 tehty neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39).

⁴ - Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1).