EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

5 päivänä helmikuuta 2014

Asia F‑29/13

David Drakeford

vastaan

Euroopan lääkevirasto (EMA)

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta – Työsopimuksen uusimatta jättäminen – Määräaikaisen sopimuksen luokitteleminen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi 

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa David Drakeford vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 30.8.2012 tehdyn Euroopan lääkeviraston (jäljempänä EMA tai virasto) toimitusjohtajan EMA:n työsopimusten tekemiseen toimivaltaisena viranomaisena tekemän päätöksen olla uusimatta hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimustaan ja määrätä hänet viran puolesta lomalle sekä 26.2.2013 tehdyn saman viranomaisen päätöksen hylätä hänen vaatimuksensa siitä, että hänen ylimääräisen toimihenkilön sopimuksensa luokiteltaisiin väliaikaisen toimihenkilön sopimukseksi ja että toissijaisesti hänen viimeinen väliaikaisen toimihenkilön sopimuksensa uusittaisiin.

Ratkaisu:      Euroopan lääkeviraston 30.8.2012 tekemä päätös olla uusimatta David Drakefordin työsopimusta kumotaan. Euroopan lääkevirasto velvoitetaan korvaamaan Drakefordille tämän tuomion antamispäivään mennessä aiheutuneena aineellisena vahinkona sen palkan, jota hän olisi voinut vaatia, jos hän olisi jäänyt viraston palvelukseen tuomion antamispäivään asti, ja sen palkan, niiden palkkioiden, työttömyyskorvausten tai muiden hänen väliaikaisena toimihenkilönä saamansa palkan sijaan hänelle 1.5.2013 alkaen tämän tuomion antamiseen asti tosiasiallisesti maksettujen korvausten välinen erotus. Asianosaiset toimittavat virkamiestuomioistuimelle kolmen kuukauden kuluessa tämän tuomion antamisesta joko yhteisestä sopimuksesta aikaansaadun ratkaisun Drakefordin oikeuksien asianmukaiseksi turvaamiseksi, tai mikäli sopimusta ei saada aikaiseksi, numeromääräiset vaatimuksensa kohtuullisen rahamääräisen korvauksen myöntämisestä viimeksi mainitulle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta tämän tuomion antamispäivän jälkeen. Kanne hylätään muilta osin. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Väliaikaiselle toimihenkilölle osoitettu kirje, jossa muistutetaan hänen sopimuksensa päättymispäivästä, ei kuulu käsitteeseen – Päätös sopimuksen uusimatta jättämisestä kuuluu käsitteeseen

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt – Sopimuksen uusiminen sen jälkeen, kun se on uusittu kerran määräaikaiseksi – Sopimuksen luokitteleminen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi – Uusimisen käsite – Työsuhteen jatkaminen urakehitysnäkymin tai ilman urakehitysnäkymiä

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta ja 8 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      Hallintoviranomaisen kirje, jossa vain muistutetaan toimihenkilöä hänen työsopimuksensa määräyksistä, jotka koskevat sopimuksen päättymispäivää, ja joihin ei sisälly mitään näihin määräyksiin nähden uutta seikkaa, ei ole hänelle vastainen toimi. Kuitenkin tilanteessa, jossa sopimus voidaan uusia, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklaan perustuvan sisäisen menettelyn seurauksena tehty päätös, jossa ilmoitetaan, ettei hallintoviranomainen halua uusia sopimusta, on asianomaiselle vastainen toimi.

(ks. 23–25 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑160/04, Potamianos v. komissio, 15.10.2008, 21 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑102/09, Bennett ym. v. SMHV, 15.9.2011, 57 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; yhdistetyt asiat F‑135/11, F‑51/12 ja F‑110/12, BU v. EMA, 26.6.2013, 36 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑444/13 P ja asia F‑124/12, Solberg v. OEDT, 23.10.2013, 17 ja 18 kohta

2.      Kun kyse on määräaikaisen työsopimuksen luokittelemisesta toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti ja erityisesti uusimisen kohteelle annettavasta tulkinnasta, säännöksen sanamuodosta puuttuvan yksiselitteisen ohjeen puuttuessa on otettava huomioon kyseisen artiklan tavoite.

Vaikka on totta, että toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin erottamattomasti liittyvää työpaikan pysyvyyttä ei voida verrata henkilöstösäännöissä virkamiehille taattuun työpaikan pysyvyyteen, koska väliaikaisten toimihenkilöiden tarkoituksena ei lainkaan ole tehdä pysyvää työsopimusta, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten ryhmä on työsuhdeturvan näkökulmasta sellainen erityinen ryhmä, joka eroaa olennaisella tavalla määräaikaisten työsopimusten ryhmästä. Kun allekirjoitetuksi tullut kolmas määräaikainen työsopimus katsotaan ilman eri toimenpiteitä toistaiseksi tehdyksi ja kun turvautumista peräkkäisiin määräaikaisiin väliaikaisen toimihenkilön sopimuksiin rajoitetaan tällä tavoin, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa pyritään takaamaan kyseisen toimihenkilön ja hänet palvelukseen ottaneen toimielimen, elimen tai laitoksen välisen työsuhteen vakaus ja siten tietty pysyvyys.

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan kolmanteen virkkeeseen sisältyvää ilmaisua "tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia" on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan jokaista menettelyä, jolla muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön työsuhdetta tällaisena toimihenkilönä jatketaan määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä, vaikka tähän uusimiseen liittyisi palkkaluokan korotus tai suoritettavien työtehtävien muutos. Asia voisi olla toisin ainoastaan, jos uuteen sopimukseen sovellettaisiin muuta oikeudellista järjestelmää tai jos se merkitsisi urakehityksen päättymistä esimerkiksi siten, että kyseisen toimihenkilön työtehtävien luonne muuttuisi olennaisesti.

(ks. 43, 45 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 283/81, Cilfit v. Ministère de la santé, 6.10.1982, 20 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑1/05, Landgren v. ETF, 26.10.2006, 68 kohta ja asia F‑105/09, Scheefer v. parlamentti, 13.4.2011, 55 ja 60 kohta