EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto) 18 päivänä syyskuuta 2012 (*)
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Päätös olla hyväksymättä hakijaa suulliseen kokeeseen kirjallisissa kokeissa saatujen tulosten perusteella – Uudelleenkäsittelypyynnöt – Hakijoiden erityinen oikeus tutustua tiettyihin heitä koskeviin tietoihin – Kohde ja laajuus – Oikeutta tutustua korjattuihin kirjallisiin kokeisiin ei ole
Asiassa F‑96/09,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostetusta kanteesta,
Eva Cuallado Martorell, kotipaikka Augsburg (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Díez Lorenzo,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers ja J. Baquero Cruz,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Boruta ja K. Bradley,
kirjaaja: W. Hakenberg,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Eva Cuallado Martorell on virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 26.3.2010 saapuneella kannekirjelmällä nostanut esillä olevan kanteen, jossa vaaditaan yhtäältä kumoamaan Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän kilpailun EPSO/AD/130/08 valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä häntä suulliseen kokeeseen ja toisaalta kumoamaan päätökset olla toimittamatta hänelle hänen korjattuja kirjallisia kokeitaan ja näitä kokeita koskevaa erillistä arviointilomaketta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 91 a artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kanteet aloilla, joihin on sovellettu 2 artiklan 2 kohdan säännöksiä, nostetaan sitä toimielintä vastaan, jonka alaisuuteen nimittävän viranomaisen siirretyn toimivallan haltija kuuluu.”
3 EPSOn perustamisesta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2002/620/EY (EYVL L 197, s. 53) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. [EPSO] käyttää tämän päätöksen allekirjoittaneiden toimielinten nimittäville viranomaisille henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäisen alakohdan ja liitteen III mukaan kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. – – ”
4 EPSOn perustamisesta tehdyn päätöksen 2002/620 4 artiklassa, joka koskee vaatimuksia, valituksia ja kanteita, säädetään seuraavaa:
”Henkilöstösääntöjen 91 a artiklan mukaisesti tämän päätöksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla [EPSOlle] kuuluvien valtuuksien käyttöön liittyvät vaatimukset ja valitukset tehdään [EPSOlle]. Mahdolliset kanteet näillä aloilla nostetaan [Euroopan] komissiota vastaan.”
5 [EPSOn] organisaatiosta ja toiminnasta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission pääsihteerien, tuomioistuimen kirjaajan, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean pääsihteerien sekä oikeusasiamiehen edustajan päätöksen 2002/621/EY (EYVL L 197, s. 56) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. [EPSOn] johtaja käyttää nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla kuuluvia valtuuksia kaikkien [EPSOn] tehtäviin liittyvien vaatimusten tai valitusten osalta.
– – ”
6 EPSO julkaisi 22.5.2008 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 125 A, espanjankielinen painos, s. 1) ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/130/08 (jäljempänä kilpailuilmoitus), jonka tarkoituksena oli laatia varallaololuettelo palkkaluokan AD 7 espanjankielisistä juristi-lingvisteistä unionin toimielimissä, erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimessa, Euroopan parlamentissa ja Euroopan unionin neuvostossa, avoinna olevien virkojen täyttämiseksi.
7 Rekisteröityessään avoimeen kilpailuun EPSO/AD/130/08 (jäljempänä kilpailu) hakijoiden oli valittava joko unionin tuomioistuimen linja, jossa varallaololuetteloon kirjattavien hakijoiden lukumäärä oli rajattu 25:een, tai parlamentin ja neuvoston linja, jossa varallaololuetteloon kirjattavien hakijoiden lukumäärä oli rajoitettu 14:ään.
8 Kilpailuilmoituksen A jakson I osassa, jonka otsikkona on ”Työtehtävien luonne”, todetaan seuraavaa:
”Unionin tuomioistuimen linja – – | Parlamentin ja neuvoston linja Lainsäädäntömenettelyn seuraaminen ja lainsäädäntötekstien espanjankielisten (käännettyjen ja tarkastettujen) toisintojen vertaaminen muihin kielitoisintoihin kielellisen ja oikeudellisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi sekä tekstien kieli- ja ulkoasun ohjeidenmukaisuuden tarkistaminen. Lyhyiden oikeudellisten tekstien satunnainen kääntäminen erityisesti englannin tai ranskan kielistä.” |
9 Kilpailuilmoituksen A jakson II osa koskee edellytyksiä kilpailuun osallistumiselle. Sen 1 kohdassa todetaan vaadittujen tutkintojen ja todistusten osalta seuraavaa:
”Hakijalla on oltava Espanjan oikeudesta korkeakoulututkintoa vastaava koulutus, joka on kestänyt vähintään neljä vuotta ja josta hänellä on osoituksena tutkintotodistus – – ”
10 Kilpailuilmoituksen A jakson II osan 2 kohdassa todetaan kielitaidon osalta seuraavaa:
”Unionin tuomioistuimen linja – – | Parlamentin ja neuvoston linja a) täydellinen espanjan kielen taito (kieli 1) b) perusteellinen englannin tai ranskan kielen taito (kieli 2) c) perusteellinen saksan, englannin tai ranskan kielen taito (kieli 3). Kielen on oltava eri kuin kieli 2. d) valinnaista koetta (kieli 4) varten taito yhdessä seuraavista kielistä (joka on muu kuin kieli 2 ja 3): [bulgaria, tšekki, tanska, saksa, viro, kreikka, englanti, ranska, iiri, italia, latvia, liettua, unkari, malta, hollanti, puola, portugali, romania, slovakia, slovenia, suomi tai ruotsi]. |
– –
Eri kokeisiin valitut kielet on ilmoitettava selkeästi sähköisessä rekisteröitymislomakkeessa ja varsinaisessa hakemuksessa – – Kielitaitoa koskevia tietoja ei voi muuttaa rekisteröitymisajan päätyttyä. – – ”
11 Kilpailuilmoituksen B jaksossa, joka koskee kilpailun vaiheita, todetaan erityisesti seuraavaa:
”3. Pakolliset kirjalliset valintakokeet ja niiden arvostelu
Unionin tuomioistuimen linja – – | Parlamentin ja neuvoston linja a) Kielivirheitä (muoto- ja lauserakenne, tyyli) ja oikeuskielen virheitä sisältävän espanjankielisen oikeudellisen tekstin korjaaminen. Kokeen tarkoituksena on varmistaa hakijan täydellinen kielen 1 taito ja oikeudellisen kielenkäytön hallinta. Kokeen arvostelu: 0–40 pistettä (vaadittu vähimmäispistemäärä: 20). Kokeen kesto: 2 tuntia 30 minuuttia. b) Hakijan valinnan mukaan englanniksi tai ranskaksi (kieli 2) laaditun oikeudellisen tekstin kääntäminen espanjan kielelle (kieli 1) ilman sanakirjoja. Kokeen arvostelu: 0–40 pistettä (vaadittu vähimmäispistemäärä: 20). Kokeen kesto: 2 tuntia 30 minuuttia. Koe b) tarkastetaan vain, jos hakija on saanut vaaditun vähimmäispistemäärän kokeesta a). c) Englanniksi, ranskaksi tai saksaksi (kieli 3, joka on muu kuin kokeeseen b) valittu kieli) laaditun oikeudellisen tekstin kääntäminen espanjan kielelle (kieli 1) ilman sanakirjoja. Kokeen arvostelu: 0–40 pistettä (vaadittu vähimmäispistemäärä: 20). Kokeen kesto: 2 tuntia 30 minuuttia. Koe c) tarkastetaan vain, jos hakija on saanut vaaditun vähimmäispistemäärän kokeesta a) ja b). |
4. Pakollinen suullinen valintakoe ja sen arvostelu
Pakollisista kirjallisista valintakokeista vaaditun vähimmäispistemäärän saaneet hakijat hyväksytään suulliseen valintakokeeseen.
Valintalautakunta haastattelee hakijaa englannin, ranskan tai saksan kielellä (kieli 5) ja arvioi
– hakijan yleisiä ja oikeudellisia tietoja. Valintalautakunta voi ottaa tässä vaiheessa huomioon muun kuin kirjallisissa valintakokeissa osoitetun kielitaidon. Oikeudellisten tietojen osalta haastattelu pidetään espanjan kielellä;
– kykyä toimia kokouksen puheenjohtajana (parlamentin ja neuvoston linja);
– motivaatiota ja kykyä sopeutua Euroopan unionin virkamieheksi monikulttuuriseen työympäristöön. Täydentäviä kysymyksiä voidaan tarvittaessa esittää espanjan kielellä.
Kokeen arvostelu: 0–100 pistettä (vaadittu vähimmäispistemäärä: 50).
5. Valinnainen valintakoe
Unionin tuomioistuimen linja – –
| Parlamentin ja neuvoston linja Valinnaisessa valintakokeessa hakijat voivat osoittaa kielitaitonsa laajuuden. Tämän kokeen tulokset eivät vaikuta varallaololuettelon laatimiseen eivätkä siihen kirjattujen henkilöiden järjestykseen, mutta niiden avulla toimielimet voivat paremmin hyödyntää varallaololuetteloa ottaessaan henkilöitä palvelukseensa. Hakijan valinnan mukaan yhdellä A jakson II.2.d kohdassa tarkoitetuista kielistä (kieli 4) laaditun oikeudellisen tekstin kääntäminen espanjan kielelle (kieli 1) muun kuin elektronisen sanakirjan avulla. Kokeen arvostelu: 0–20 pistettä. Kokeen kesto: 1 tunti. Tämä koe voidaan järjestää samaan aikaan kuin pakolliset valintakokeet. Se tarkastetaan kuitenkin vain, jos hakija kirjataan varallaololuetteloon.” |
12 Kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa, joka koskee hakijoiden oikeutta tutustua heitä itseään koskeviin tietoihin, todetaan seuraavaa:
”Hakijoilla on jäljempänä vahvistetuin edellytyksin oikeus tutustua valintamenettelyn yhteydessä tiettyihin heitä itseään välittömästi koskeviin tietoihin. EPSO voi antaa hakijalle tämän pyynnöstä kilpailuun osallistumiseen liittyviä lisätietoja. Tietoihin tutustumista koskevat pyynnöt on osoitettava EPSOlle kirjallisesti yhden kuukauden kuluessa kilpailun tulosten ilmoittamisesta. EPSO antaa vastauksensa yhden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pyyntöjen käsittelyssä otetaan huomioon [henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa] vahvistettu valintalautakuntien työskentelyn salainen luonne ja noudatetaan ohjeita, jotka koskevat yksityisyyden suojaa henkilötietojen käsittelyssä. Esimerkkejä vastauksista annetaan hakuoppaan III jakson 3 kohdassa.”
13 Kilpailuilmoitusta täydentää liite, joka koskee uudelleenkäsittelypyyntöjä, muutoksenhakukeinoja ja kanteluja Euroopan oikeusasiamiehelle. Tämän liitteen mukaan hakijat, jotka katsovat kärsineensä jossakin kilpailun vaiheessa vääryyttä jonkin päätöksen johdosta, voivat turvautua seuraaviin keinoihin:
”– Uudelleenkäsittelypyyntö
Hakija voi tehdä uudelleenkäsittelypyynnön toimittamalla sitä koskevan kirjeen perusteluineen seuraavaan osoitteeseen 20 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona päätöksestä ilmoittava [EPSOn] kirje on lähetetty hänelle verkon välityksellä:
– –
EPSO toimittaa uudelleenkäsittelypyynnön valintalautakunnan puheenjohtajalle silloin, kun asia kuuluu tämän toimivaltaan, ja vastaus lähetetään hakijalle mahdollisimman pian.
– Muutoksenhakukeinot
– Hakija voi nostaa EY:n perustamissopimuksen 236 artiklaan ja – – henkilöstösääntöjen 91 artiklaan perustuvan kanteen, joka toimitetaan seuraavaan osoitteeseen:
Tribunal de la fonction publique de l’Union européenne
– –
– tai tehdä – – henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaan perustuvan valituksen, joka toimitetaan seuraavaan osoitteeseen:
[EPSO]
– –
Näille kahdelle menettelylle [henkilöstösäännöissä] vahvistetut määräajat – – alkavat hakijalle vastaisen päätöksen tiedoksiantamisesta.
Hakijoita pyydetään ottamaan huomioon, että nimittävällä viranomaisella ei ole toimivaltaa muuttaa kilpailun valintalautakunnan tekemiä päätöksiä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin tuomioistuin voi puuttua kilpailun valintalautakunnan laajaan harkintavaltaan ainoastaan, jos valintalautakunnan työskentelyä koskevia sääntöjä on selvästi rikottu.”
14 EPSOn verkkosivuilla julkaistun kilpailun hakuoppaan (jäljempänä hakuopas) III jakson 3 kohdassa todetaan seuraavaa:
” – –
b) Hakija, joka ei ole läpäissyt koetta/kirjallisia kokeita/käytännön kokeita ja/tai joka ei ole niiden henkilöiden joukossa, jotka on kutsuttu suulliseen kokeeseen, voi pyytää kokeitaan sekä valintalautakunnan laatimaa kokeita koskevaa henkilökohtaista arviointilomaketta. Hakemus on tehtävä kuukauden kuluessa sen kirjeen lähettämisestä, jolla hakijalle ilmoitettiin hänen kilpailuun osallistumisensa päättymisestä.
– – ”
15 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 4 kohdassa määrätään menettelystä virkamiestuomioistuimessa ja erityisesti maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä seuraavaa:
”Maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen tekeminen keskeyttää kanteen nostamisen määräajan siihen päivään saakka, jona määräys, jolla tämä hakemus ratkaistaan, tai 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa määräys, jolla asianajaja nimetään hakijan edustajaksi, annetaan tiedoksi.”
Tosiseikat
16 Kantaja ilmoittautui hakijaksi kilpailuun. Hän valitsi parlamentin ja neuvoston linjan, ja hänet kutsuttiin pakollisiin kirjallisiin kokeisiin, jotka pidettiin 28.11.2008 Madridissa (Espanja).
17 EPSO ilmoitti kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan nimissä 14.5.2009 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että hän oli saanut pakollisista kirjallisista kokeista a) ja b) arvosanat 28/40 ja 19/40 ja että koska jälkimmäinen arvosana jäi alle vaaditun vähimmäispistemäärän 20/40, kilpailun valintalautakunta ei ollut tarkastanut pakollista kirjallista koetta c).
18 Kantaja lähetti 14.5.2009 EPSOlle sähköpostiviestin, jossa hän pyysi tietoja kirjallisen kokeensa b) arvostelusta. Koska häneltä puuttui vain yksi piste vaaditusta vähimmäispistemäärästä 20, hän halusi varmistua siitä, ettei asiassa ollut tehty laskuvirhettä. Tässä tarkoituksessa hän pyysi, että hänelle toimitettaisiin hänen kirjallisen kokeensa b) sekä sen korjaukset ja hänelle annettu arvosana.
19 Kantaja teki 27.5.2009 hänen kirjallista koettaan koskevan uudelleenkäsittelypyynnön, minkä lisäksi hän pyysi, että hänen kirjallinen kokeensa c) tarkastetaan ja että tarvittaessa hänet hyväksytään osallistumaan suulliseen kokeeseen.
20 EPSO ilmoitti kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan nimissä 2.7.2009 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että hänen 14.5.2009 lähettämäänsä sähköpostiviestiä oli pidetty hänen kirjallisen kokeensa b) uudelleenkäsittelypyyntönä, minkä vuoksi kyseisen kokeen uudelleenkäsittelyn jälkeen valintalautakunta oli päättänyt tarkastaa hänen kirjallisen kokeensa c), ja että tästä viimeksi mainitusta kokeesta saatu tulos 18/40 jäi alle vaaditun vähimmäispistemäärän 20/40, jotta hänet voitaisiin hyväksyä osallistumaan suulliseen kokeeseen. Tässä kirjeessä todettiin, että kantajalle oli toimitettu hänen suorittamansa kirjallinen koe b).
21 Kantaja pyysi 4.7.2009 lähettämällään sähköpostiviestillä tietoja hänen kirjallisen kokeensa c) arvostelusta hänen saamansa arvosanan ja vaaditun vähimmäispistemäärän vähäisen eron vuoksi. Kantaja pyysi lisäksi, että hänelle toimitetaan hänen kirjallinen kokeensa c) korjauksineen ja hänelle annettuine arvosanoineen ja että mahdollisuuksien mukaan kyseinen koe tarkastetaan uudelleen.
22 Kantaja lähetti 10.7.2009 perustellun kirjeen, jossa hän vaati, että hänen kirjallinen kokeensa c) tarkastetaan uudelleen, että hänelle toimitetaan kyseinen koe sekä valintalautakunnan tästä kokeesta laatima erillinen arviointilomake ja että tarvittaessa hänet hyväksytään osallistumaan suulliseen kokeeseen.
23 Tarkastettuaan uudelleen kantajan kirjallisen kokeen c) kilpailun valintalautakunta päätti vahvistaa arvosanan 18/40. Tämä päätös, jonka päivämäärää ei ole yksilöity, annettiin tiedoksi kantajalle 23.7.2009 päivätyllä EPSOn kirjeellä.
24 Viitattuaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaan, ilmoitettuaan vastaanottaneensa 23.7.2009 päivätyn kirjeen ja esitettyään pyytäneensä tuloksetta kopiota kirjallisista kokeistaan b) ja c) sekä erillistä arviointilomakettaan valintalautakunnan näistä kokeista antamine arvosteluineen kantaja toisti nämä vaatimukset 28.7.2009 päivätyllä kirjelmällä, jonka otsikkona oli ”Valitus”, ja lisäsi haluavansa saada myös kaikki itseään koskevat kilpailuun osallistumiseen liittyvät lisätiedot. Siinä tapauksessa, että hän saisi tarvittavat pistemäärät, hän vaati lisäksi, että hänet hyväksytään osallistumaan kilpailun suulliseen kokeeseen. EPSO käsitteli edellä mainittua kirjelmää asiakirjapyyntönä eikä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna oikeudenkäyntiä edeltävänä hallinnollisena valituksena.
25 Kantaja vastaanotti 14.9.2009 sähköpostiviestin, jonka otsikkona oli ”EPSO/AD/130/0[8] – Pyyntönne saada kirjalliset kokeet b) ja c) ja kirjallista koetta c) koskeva arviointilomake” (jäljempänä 14.9.2009 lähetetty sähköpostiviesti). Tässä sähköpostiviestissä todetaan, että sen liitteenä lähetetään otsikossa mainitut asiakirjat, joiden toimittamista oli pyydetty 28.7.2009 päivätyssä kantajan kirjeessä, ja täsmennetään, että hakijat voivat saada kopion alkuperäisistä kirjallisista kokeista mutta heillä ei ole oikeutta tutustua korjattuihin kokeisiin tai tarkastajien käyttämään mallikäännökseen. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että otsikossa mainittuja asiakirjoja ei kuitenkaan ollut liitetty sähköpostiviestiin.
26 Kantaja haki 18.11.2009 maksutonta oikeudenkäyntiä työjärjestyksen 95 artiklan nojalla voidakseen nostaa kanteen virkamiestuomioistuimessa. Tämä hakemus hyväksyttiin virkamiestuomioistuimen presidentin 2.3.2010 antamalla määräyksellä.
27 Kannekirjelmän jättämisen jälkeen EPSO toimitti kantajalle 16.6.2010 lähettämällään sähköpostilla kirjallisten kokeiden a), b) ja c) tekstit, kirjalliset kokeet ilman valintalautakunnan tekemiä korjauksia ja kokeita b) ja c) koskevat henkilökohtaiset arviointilomakkeet.
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
28 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– ”kumoaa EPSOn 14.9.2009 tekemän päätöksen, jossa se kieltäytyi toimittamasta kantajalle kopiota hänen [korjatuista] kirjallisista kokeistaan ja erillistä arviointilomaketta, jossa mainitaan perusteet, joilla kilpailun valintalautakunta antoi hänelle viimeisestä kirjallisesta kokeesta c) hylkäävän pistemäärän 18/40, ja jätti ottamatta huomioon pyynnön päästä – – kilpailun – – suulliseen kokeeseen
– kumoaa EPSOn 23.7.2009 tekemän päätöksen, jossa se ilmoitti kantajalle, että hänen pistemääräkseen vahvistetaan 18/40 viimeisestä kirjallisesta kokeesta c), ja kieltäytyi hyväksymästä häntä – – kilpailun – – suulliseen kokeeseen
– kumoaa kilpailun jälkeen julkaistun varallaololuettelon taannehtivin vaikutuksin mainitun luettelon julkaisemispäivästä alkaen
– velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.”
29 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
30 Vastineen toimittamisen jälkeen virkamiestuomioistuin hyväksyi toisen kirjelmien vaihdon, joka kuitenkin rajattiin kysymykseen kanteen tutkittavaksi ottamisesta. Virkamiestuomioistuin katsoi voivansa ratkaista asian ilman suullista käsittelyä, minkä vuoksi asianosaisia kehotettiin 16.6.2011 päivätyllä kirjaamon kirjeellä ilmoittamaan virkamiestuomioistuimelle, suostuvatko ne ehdotukseen asian ratkaisemisesta ilman suullista käsittelyä työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asianosaiset ilmoittivat suostuvansa virkamiestuomioistuimen ehdotukseen asian ratkaisemisesta ilman suullista käsittelyä.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
31 Komission mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei ole yksilöinyt asianmukaisesti riidanalaista päätöstä ja koska on lähes varmaa, että sekä 18.3.2009 tehty maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus että 26.3.2010 nostettu kanne on jätetty liian myöhään.
32 Komissio väittää ensinnäkin, että kantaja on yksilöinyt virheellisesti 14.9.2009 lähetetyn sähköpostiviestin hänelle vastaiseksi päätökseksi, vaikka hänelle on aiheutunut vahinkoa 23.7.2009 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetusta valintalautakunnan päätöksestä, jolla on uudelleenkäsittelyn jälkeen vahvistettu kirjallisen kokeen c) arvosana 18/40 ja päätös olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen. Kantajan olisi pitänyt riitauttaa tämä viimeksi mainittu päätös, joka on valintalautakunnan tekemä ja josta olisi siten voitu nostaa suoraan kanne virkamiestuomioistuimessa. Tässä tapauksessa henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika päättyi lähtökohtaisesti kolmen kuukauden ja kymmenen päivän kuluttua päivämäärästä 23.7.2009 eli 2.11.2009.
33 Toiseksi komissio väittää, että 28.7.2009 päivätty kirjelmä, jonka kantaja on otsikoinut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi ”Valitukseksi”, oli pelkkä asiakirjojen toimittamista koskeva pyyntö, eikä sillä ollut oikeudenkäyntiä edeltävän hallinnollisen valituksen käsitteen edellyttämää vähimmäissisältöä henkilöstösääntöjen säännöksissä tarkoitetulla tavalla, mistä syystä tämä kirjelmä ei ole voinut keskeyttää kanteen nostamiselle virkamiestuomioistuimessa asetettua kolmen kuukauden ja kymmenen päivän määräaikaa.
34 Kolmanneksi komissio väittää, että vaikka 28.7.2009 päivätyn kirjelmän oletettaisiin täyttävän valitukselle asetetut välttämättömät edellytykset henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 14.9.2009 lähetettyä sähköpostiviestiä ei voitaisi pitää vastauksena valitukseen, sillä se ei ollut nimittävän viranomaisen lähettämä. Näissä olosuhteissa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti valitus on hylätty implisiittisesti neljä kuukautta sen jälkeen eli 28.11.2009, ja kantajalla on silloin ollut kolme kuukautta ja kymmenen päivää aikaa nostaa kanne, eli 10.3.2010 saakka. Koska kanne on nostettu 26.3.2010, se on siten nostettu määräajan päätyttyä.
35 Neljänneksi komissio katsoo, että 18.11.2009 tehty maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus oli ennenaikainen, sillä se jätettiin kymmenen päivää ennen nimittävälle viranomaiselle väitettyyn valitukseen vastaamiseksi asetetun neljän kuukauden määräajan päättymistä, eikä se keskeyttänyt kanteen nostamisen määräaikaa.
36 Komissio lisää, että vaikka kanteen se osa, joka koskee oikeutta tutustua asiakirjoihin, olisi otettava tutkittavaksi siltä osin kuin kilpailun menettelyä koskeviin asiakirjoihin voi olla oikeus tutustua kilpailun valintalautakunnan päätöksen kumoamista koskevasta vaatimuksesta riippumatta, kanteen pääosan muodostava vaatimus, joka koskee päätöstä olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen, olisi edelleen jätettävä tutkimatta.
37 Komissio katsoo lopuksi, että sen esittämä tutkimatta jättäminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että virkamiestuomioistuimen presidentti on myöntänyt kantajalle maksuttoman oikeudenkäynnin. Komission mukaan maksuton oikeudenkäynti evätään, jos vaikuttaa siltä, että toimen, jota varten sitä haetaan, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, kun taas kirjelmissään komissio tyytyy toteamaan, että eri hallinnollisten vaiheiden tarkastelun jälkeen kanne oli sen mielestä jätettävä tutkimatta, väittämättä kuitenkaan, että tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuisivat.
38 Kantaja vastaa tähän ensinnäkin, että kanne kohdistuu 14.9.2009 lähetettyyn sähköpostiviestiin, koska tämä sähköpostiviesti on kronologisesti viimeisin EPSOn tekemä päätös. Koska tämä päätös on tehty hänen valituksensa seurauksena, se korvaa kantajan mukaan kilpailun valintalautakunnan päätöksen, joka oli annettu hänelle tiedoksi 23.7.2009 päivätyllä kirjeellä, ja merkitsee hänelle vastaista päätöstä.
39 Toiseksi kantaja väittää, että hänen 28.7.2009 päivätty kirjelmänsä on todellakin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan säännöksissä tarkoitettu valitus. Sen otsikkona on ”Valitus”, ja siinä täsmennetään, että se on tehty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella, mikä osoittaa hänen halunneen tehdä henkilöstösäännöissä tarkoitetun valituksen. Hänen kirjelmänsä tekstistä ilmenee myös selvästi, että sen tarkoituksena oli riitauttaa kilpailun valintalautakunnan päätös, joka oli annettu hänelle tiedoksi 23.7.2009 päivätyllä kirjeellä, joka oli kirjelmän liitteenä. Kirjelmän tekstistä ilmenee niin ikään, että kantaja pyysi kirjallisen kokeensa c) uudelleenkäsittelyä ja siten suulliseen kokeeseen hyväksytyksi tulemista. Kantaja katsoo, ettei hän voinut esittää yksityiskohtaisemmin kirjelmässään, miltä osin hän oli eri mieltä 23.7.2009 tiedoksi annetusta valintalautakunnan päätöksestä, sillä hän ei ollut saanut tarkastettuja kirjallisia kokeitaan, ja vasta 16.6.2010 EPSO oli lähettänyt hänelle hänen kirjalliset kokeensa b) ja c), mutta ilman korjauksia. Jos hänen 28.7.2009 päivättyä kirjelmäänsä ei olisi pidettävä henkilöstösäännöissä tarkoitettuna valituksena, tämä merkitsisi sitä, että virkamiestuomioistuimen presidentti olisi myöntänyt hänelle maksuttoman oikeudenkäynnin määräajan päättymisen jälkeen nostettavaa kannetta varten.
40 Kolmanneksi kantaja huomauttaa, että 14.9.2009 lähetetyssä sähköpostiviestissä mainitaan nimenomaisesti hänen 28.7.2009 päivätyt vaatimuksensa, joihin sillä on tarkoitus vastata. Kantaja lisää, että on katsottava, että hänen valituksensa hylättiin sähköpostiviestillä, jonka lähettäjän sähköpostiosoitteessa on sama verkkotunnus kuin EPSOn sähköpostiviesteissä ja jolla vastataan siihen, mitä hän on valituksessaan vaatinut ja viitataan nimenomaisesti tähän valitukseen sitä kuitenkaan hyväksymättä. Kantajan mukaan komissio ei voi väittää, että hänen olisi pitänyt jättää huomiotta 14.9.2009 lähetetty sähköpostiviesti ja odottaa hänen 28.7.2009 päivätystä valituksestaan laskettavan neljän kuukauden määräajan päättymistä, mikä vastaa implisiittistä hylkäämispäätöstä, sillä uhalla, että hän voisi menettää kanteen nostamisen määräajan, koska hän jätti riitauttamatta ajoissa hänen valituksensa nimenomaisen hylkäämisen. Joka tapauksessa kantajan mielestä häntä olisi pitänyt varoittaa tästä.
41 Neljänneksi kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin, että 14.9.2009 lähetetty sähköpostiviesti ei merkitse hänen valituksensa hylkäämistä, maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus on keskeyttänyt kanteen nostamisen määräajan maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä annetun virkamiestuomioistuimen presidentin määräyksen tiedoksiantopäivään 10.3.2010 asti, jolloin määräaika alkoi kulua uudelleen. Näin ollen 26.3.2010 nostettu kanne nostettiin ennen määräajan päättymistä.
42 Kantaja lisää, että vaikka hänen 18.11.2009 päivättyä maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaa hakemustaan olisi pidettävä ennenaikaisena, kun se on jätetty ennen päivämäärää 28.11.2009, jolloin hänen 28.7.2009 päivättyyn valitukseensa annettavan vastauksen määräaika päättyi, on selvää, että virkamiestuomioistuimen presidentti on ottanut tämän hakemuksen huomioon ainakin kyseisen määräajan päättyessä 28.11.2009. Tästä seuraa kantajan mukaan, että kanteen nostamisen määräaika oli keskeytynyt ajanjaksoksi, joka alkoi joko 18.11.2009 tai 28.11.2009, jos virkamiestuomioistuin katsoisi, ettei 14.9.2009 lähetetty sähköpostiviesti merkitse hänen valituksensa hylkäämistä, ja päättyi 10.3.2010, jolloin virkamiestuomioistuimen presidentti myönsi maksuttoman oikeudenkäynnin. Kantajan mielestä on selvää, että oikeudenkäyntimenettely oli alkanut, sillä maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen käsittelyn lisäksi virkamiestuomioistuimen presidentti oli hyväksynyt kyseisen hakemuksen, mitä hän ei olisi tehnyt, jos kanteen nostamisen määräaika olisi päättynyt ja kanne olisi siten pitänyt jättää tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset olisivat selvästi puuttuneet.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
Kantajalle vastaiset toimet
43 Aluksi on muistutettava, että sekä hallinnollinen valitus että kanne on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti kohdistettava kantajalle vastaiseen toimeen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisia toimia ovat sellaiset toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (asia F‑6/10, Munch v. SMHV, tuomio 15.9.2011, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Kilpailun valintalautakunnan päätösten osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä hakijaa kokeisiin sen jälkeen, kun hakijan pyynnöstä hänen hakemuksensa on käsitelty uudelleen, korvaa valintalautakunnan aikaisemman päätöksen, eikä sitä voida pitää pelkästään kyseisen päätöksen vahvistavana päätöksenä (asia T‑16/90, Panagiotopoulou v. parlamentti, tuomio 11.2.1992, 20 kohta). Kun kilpailun hakija vaatii valintalautakunnan päätöksen uudelleenkäsittelyä, hänelle vastaisena toimena on pidettävä päätöstä, jonka valintalautakunta on tehnyt tarkasteltuaan uudelleen hakijan tilannetta (asia T‑173/05, Heus v. komissio, tuomio 13.12.2006, 19 kohta).
45 Näin ollen kilpailun valintalautakunnan päätös, jonka mukaan kantajaa ei ole hyväksytty suulliseen kokeeseen ja joka on tehty kantajan 10.7.2009 tekemän uudelleenkäsittelypyynnön jälkeen ja annettu tiedoksi 23.7.2009 päivätyllä EPSOn kirjeellä, on korvannut valintalautakunnan alkuperäisen päätöksen, joka on annettu tiedoksi 2.7.2009 päivätyllä EPSOn kirjeellä, ja se muodostaa tässä tapauksessa kantajalle vastaisen toimen tämän kilpailun suulliseen kokeeseen hyväksymättä jättämisen osalta (jäljempänä päätös olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen). Kyseisestä uudelleenkäsittelyn jälkeen tehdystä päätöksestä olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen alkavat myös kulua valituksen tekemisen ja kanteen nostamisen määräajat, eikä tällaisessa tilanteessa ole tarpeen tutkia, voidaanko kyseistä päätöstä mahdollisesti pitää pelkästään vahvistavana päätöksenä (ks. asia F‑73/06, Van Neyghem v. komissio, tuomio 13.12.2007, 39 kohta).
46 Tarkasteltaessa toiseksi päätöksiä olla toimittamatta tietoja tai asiakirjoja hakijoille on syytä täsmentää, että kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa määrätään erityisestä menettelystä, joka korvaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn hakijan päättäessä noudattaa sitä ja jolle ovat ominaisia hyvin lyhyet määräajat ja jonka tarkoituksena on antaa hakijoille erityinen oikeus tutustua tiettyihin heitä itseään välittömästi koskeviin tietoihin. Tämän oikeuden perusteella ”EPSO voi antaa hakijalle tämän pyynnöstä” kilpailuun osallistumiseen liittyviä lisätietoja. Tietoihin tutustumista koskeva pyyntö on tehtävä yhden kuukauden kuluessa kilpailun tulosten ilmoittamisesta, ja EPSO sitoutuu antamaan siihen vastauksensa yhden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa viitataan hakuoppaan III jakson 3 kohtaan, jossa on esimerkkejä hakijoille annettavista vastauksista. Kyseisen oppaan III jakson 3 kohdan b alakohdan mukaan hakija, joka ei ole läpäissyt kirjallisia kokeita, voi pyytää kopiota kirjallisista kokeistaan sekä kokeita koskevaa henkilökohtaista arviointilomaketta valintalautakunnan antamine arvosteluineen.
47 Hakijoille tunnustetun erityisen oikeuden tarkoituksena on antaa syrjäytetyille hakijoille mahdollisuus saada valintalautakunnan työskentelyn salaisuutta loukkaamatta tietoja ja asiakirjoja, jotta he voivat saamiensa tietojen perusteella päättää, kannattaako heidän riitauttaa päätös, jolla heidät on syrjäytetty kilpailusta. Tässä tarkoituksessa hyvin lyhyiden määräaikojen asettamisella sekä tietojen tai asiakirjojen pyytämiselle että tällaiseen pyyntöön vastaamiselle pyritään siihen, että hakija saisi joka tapauksessa nämä tiedot ja asiakirjat ainakin kuukautta ennen sen määräajan päättymistä, joka on asetettu joko kanteen nostamiselle virkamiestuomioistuimessa tai valituksen tekemiselle EPSOlle, jonka johtaja käyttää päätöksen 2002/621 4 artiklan nojalla nimittävälle viranomaiselle kuuluvia valtuuksia.
48 Edellä esitetyn analyysin perusteella se, että EPSO kunnioittaa tarkasti hakijoille tunnustettua erityistä oikeutta sekä tämän oikeuden sisällön että vastaukselle asetetun määräajan osalta, on ilmaus niiden velvoitteiden noudattamisesta, jotka seuraavat hyvän hallinnon periaatteesta, yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin ja oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41, 42 ja 47 artiklan mukaisesti. Näin ollen se, että EPSO ei kunnioita hakijoille annettua erityistä oikeutta, voi saada paitsi syrjäytetyt hakijat nostamaan kanteita tai tekemään valituksia ilman riittäviä tietoja, myös merkitä virkavirhettä, joka voi mahdollisesti johtaa hakijan vahingonkorvausoikeuteen.
49 Esillä olevassa asiassa kantajan 14.5.2009 lähettämä sähköpostiviesti sisälsi pyynnön korjatun kirjallisen kokeen b) toimittamisesta valintalautakunnan antamine arvosteluineen ja kantajan 4.7.2009 lähettämä sähköpostiviesti pyynnön niin ikään korjatun kirjallisen kokeen c) toimittamisesta valintalautakunnan antamine arvosteluineen. Näiden kahden sähköpostiviestin lisäksi kantaja toimitti 27.5.2009 ensimmäisen uudelleenkäsittelypyynnön, jossa hän pyysi valintalautakuntaa arvioimaan uudelleen hänen kirjallisen kokeensa b) arvostelusta tehtyä alkuperäistä päätöstä, minkä osalta kantajan pyyntö hyväksyttiin, ja 10.7.2009 toisen uudelleenkäsittelypyynnön, joka koski kirjallista koetta c) ja jonka seurauksena valintalautakunta piti voimassa kyseisestä kokeesta antamansa arvostelun, kuten kantajalle ilmoitettiin 23.7.2009 päivätyssä kirjeessä vastaamatta kuitenkaan hänen pyyntöönsä saada korjattu kirjallinen koe c) ja kyseistä koetta koskeva valintalautakunnan laatima henkilökohtainen arviointilomake.
50 Tosiseikkojen tapahtumajärjestyksestä ilmenee siten, että yhden kuukauden määräaika, jonka kuluessa EPSOn oli toimitettava kantajalle vastauksena tämän 14.5.2009 lähettämään sähköpostiviestiin kopio hänen kokeestaan b) ja henkilökohtainen arviointilomake valintalautakunnan antamine arvosteluineen, päättyi 14.6.2009 ilman, että kantajalle oli toimitettu yhtään asiakirjaa. Kirjallista koetta c) koskevien tietojen toimittamisen osalta sitä, että kantajan 4.7.2009 lähettämään sähköpostiviestiin ja hänen 10.7.2009 päivätyssä uudelleenkäsittelypyynnössään olevaan pyyntöönsä ei vastattu, ei voida pitää implisiittisenä hylkäämispäätöksenä. Tältä osin on lisättävä, että vaikka EPSO on 2.7.2009 kantajalle osoittamassaan kirjeessä väittänyt jo antaneensa tälle kopion kirjallisesta kokeesta b), ja vaikka 14.9.2009 lähetetyssä sähköpostiviestissä todetaan, että kirjallinen koe c) ja kyseistä koetta koskeva arviointilomake ovat kyseisen viestin liitteenä, näitä asiakirjoja ei kuitenkaan ollut toimitettu kantajalle ilmoitettuina päivämäärinä.
51 Näin ollen tietojen ja asiakirjojen toimittamista koskevien pyyntöjen osalta sekä kokeesta b) pyydettyjen tietojen toimittamista koskeva implisiittinen hylkäämispäätös, joka tehtiin 14.6.2009 (jäljempänä päätös olla toimittamatta kirjallista koetta b)), että 23.7.2009 päivätystä kirjeestä ilmenevä implisiittinen päätös olla toimittamatta kokeesta c) pyydettyjä tietoja (jäljempänä päätös olla toimittamatta kirjallista koetta c)) siltä osin kuin kyseisessä kirjeessä ei käsitellä kysymystä pyydettyjen tietojen toimittamisesta, ovat kantajalle vastaisia toimia.
52 Tämän vuoksi päätös olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen, päätös olla toimittamatta kirjallista koetta b) ja päätös olla toimittamatta kirjallista koetta c) ovat kantajalle vastaisia toimia.
Kantajalle asetettujen määräaikojen noudattaminen
53 Ensinnäkin on huomattava, että kuten unionin tuomioistuin on useita kertoja todennut, kilpailun valintalautakunnan päätökseen kohdistuvana oikeussuojakeinona on yleensä suoraan tuomioistuimessa nostettava kanne (ks. mm. asia 144/82, Detti v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 14.7.1983, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kilpailun valintalautakunnan päätöksestä tehty valitus on nimittäin merkityksetön, koska kyseisellä toimielimellä ei ole valtaa kumota tai muuttaa kilpailun valintalautakunnan päätöksiä. Kohtuuttoman suppea tulkinta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdasta johtaisi tämän vuoksi yksinomaan menettelyn pitkittymiseen täysin hyödyttömästi (ks. mm. asia 7/77, Ritter von Wüllerstorff und Urbair v. komissio, tuomio 16.3.1978, 8 kohta).
54 Koska esillä olevassa asiassa päätös olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen on kilpailun valintalautakunnan päätös, josta voidaan sellaisenaan nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa ilman edeltävää hallinnollista valitusta, henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa kanteen nostamiselle säädetty kolmen kuukauden määräaika, jota pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä työjärjestyksen 100 artiklan 3 kohdan nojalla, alkoi kulua tämän päätöksen tiedoksi antamisesta 23.7.2009 päivätyllä kirjeellä määrittelemättömänä päivänä mutta viimeistään 28.7.2009, jolloin kantaja myönsi ”Valitukseksi” otsikoimassaan kirjelmässä saaneensa sen tiedoksi, ja päättyi 7.11.2009. Koska 7.11.2009 oli lauantai, kanteen nostamisen määräaika on automaattisesti jatkunut työjärjestyksen 100 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti maanantaihin 9.11.2009 asti.
55 Päätös olla toimittamatta kirjallista koetta b) ja päätös olla toimittamatta kirjallista koetta c) ovat niin ikään kilpailun valintalautakunnan päätöksiä, joista voidaan nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa ilman edeltävää hallinnollista valitusta. Koska ensimmäinen näistä päätöksistä on tehty 14.6.2009 ja koska kantaja on saanut tiedon jälkimmäisestä päätöksestä viimeistään 28.7.2009, kolmen kuukauden ja kymmenen päivän määräaika kanteen nostamiselle virkamiestuomioistuimessa on päättynyt ensimmäisen osalta 24.9.2009 ja jälkimmäisen osalta 7.11.2009, ja tätä viimeksi mainittua määräaikaa on jatkettu 9.11.2009 asti edellisessä kohdassa esitetyistä syistä.
56 Kantaja olisi voinut saattaa asian suoraan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi nostamalla kanteen viimeistään 24.9.2009 riitauttaakseen päätöksen olla toimittamatta kirjallista koetta b) ja viimeistään 9.11.2009 riitauttaakseen päätöksen olla hyväksymättä häntä suulliseen kokeeseen ja päätöksen olla toimittamatta kirjallista koetta c).
57 Tätä toteamusta ei voi kumota se, että työjärjestyksen 97 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaan maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen tekeminen keskeyttää kanteen nostamisen määräajan siihen päivään saakka, jona määräys, jolla tämä hakemus ratkaistaan, annetaan tiedoksi, sillä esillä olevassa asiassa kantaja on hakenut maksutonta oikeudenkäyntiä vasta 18.11.2009, toisin sanoen silloin, kun kanteen nostamisen määräajat olivat kolmen edellä mainitun kilpailun valintalautakunnan päätöksen osalta jo päättyneet.
58 Toiseksi on todettava, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu myös, että jos asianomainen kanteen nostamisen sijaan vetoaa henkilöstösääntöihin osoittaakseen hallinnollisen valituksen nimittävälle viranomaiselle, myöhemmin nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu siitä, onko asianomainen noudattanut kaikkia edeltävään hallinnolliseen valitukseen liittyviä menettelyvaatimuksia (asia T‑386/00, Gonçalves v. parlamentti, tuomio 23.1.2002, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Esillä olevassa asiassa kantaja väittää, että 28.7.2009 päivätty kirjelmä, jonka otsikkona on ”Valitus” ja jossa viitataan nimenomaisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan säännöksiin, on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu valitus.
60 On totta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valitusta ei tarvitse tehdä määrätyssä muodossa. Riittää, että siitä ilmenee selvästi ja täsmällisesti kantajan tahto riitauttaa häntä koskeva päätös (ks. vastaavasti asia 167/86, Rousseau v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 31.5.1998, 8 kohta; yhdistetyt asiat 23/87 ja 24/87, Aldinger ja Virgili v. parlamentti, tuomio 14.7.1988, 13 kohta ja asia T‑354/03, Reggimenti v. parlamentti, tuomio 16.2.2005, 43 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että hallinnon on tutkittava valitukset avoimin mielin ja että jotta kyseessä voidaan katsoa olevan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus, riittää, että hallinnollisessa menettelyssä on ensin esitetty riittävän selvästi peruste, jotta nimittävä viranomainen on voinut tietää, miltä osin asianomainen arvostelee riidanalaista päätöstä (ks. asia T‑176/96, Volger v. parlamentti, tuomio 13.1.1998, 65 kohta).
61 Koska oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on sovinnon aikaansaaminen riidassa, joka saa alkunsa valituksesta, nimittävän viranomaisen on kuitenkin voitava tuntea riittävän tarkasti väitteet, jotka asianomainen esittää hallinnollista päätöstä vastaan. Tästä seuraa, että valituksen on joka tapauksessa sisällettävä yhteenveto perusteista ja väitteistä, joihin vedotaan valituksen kohteena olevaa hallinnollista päätöstä vastaan (ks. vastaavasti asia T‑146/94, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 7.3.1996, 44 kohta).
62 Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin toteaa aluksi, että kuten tämän tuomion 24 kohdassa on muistutettu, 28.7.2009 päivätty kirjelmä jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kantaja vaati tiettyjen asiakirjojen esittämistä sekä lisätietoja. Toisessa osassa hän vaati tulla hyväksytyksi suulliseen kokeeseen, mikäli hän saisi tarvittavan pistemäärän.
63 Virkamiestuomioistuin toteaa tämän jälkeen 28.7.2009 päivätyn kirjelmän toisesta osasta, jossa kantajan voitaisiin katsoa riitauttavan päätöksen olla hyväksymättä häntä suulliseen kokeeseen vaatiessaan suulliseen kokeeseen hyväksytyksi tulemista, että kyseisen kirjelmän teksti ei sisällä yhteenvetoa yhdestäkään perusteesta saati oikeudellisia tai tosiseikkoja koskevia perusteluja kyseisen päätöksen muuttamista koskevan vaatimuksen tueksi. Tämän vuoksi tämä 28.7.2009 päivätyn kirjelmän osa ei täytä edellä mainitussa oikeuskäytännössä asetettuja vähimmäisvaatimuksia, jotta sitä voitaisiin pitää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna valituksena, eikä EPSO ole voinut antaa siihen perusteltua vastausta.
64 Näin ollen vaatimus, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen pitäisi kumota päätös olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen, on jätettävä tutkimatta. Varallaololuettelon kumoamista koskeva vaatimus voi menestyä ainoastaan, jos virkamiestuomioistuin kumoaa päätöksen olla hyväksymättä kantajaa suulliseen kokeeseen, minkä vuoksi myös tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.
65 Virkamiestuomioistuin toteaa lopuksi, että vaikka kantaja ei ole esittänyt väitteitä tai perusteita tukeakseen 28.7.2009 päivätyn kirjelmänsä ensimmäisessä osassa esitettyjä vaatimuksia, 28.7.2009 päivätyn kirjelmän sanamuodosta itsestään voidaan kuitenkin päätellä kantajan valittaneen siitä, ettei hän ollut saanut asiakirjoja, joita hän oli pyytänyt useaan otteeseen, erityisesti kirjallisen kokeen b) osalta 14.5.2009 lähettämässään sähköpostiviestissä sekä kirjallisen kokeen c) osalta 4.7.2009 lähettämässään sähköpostiviestissä ja 10.7.2009 päivätyssä uudelleenkäsittelypyynnössä. Tästä seuraa, että esillä olevan asian olosuhteissa EPSOn olisi pitänyt käsitellä 28.7.2009 päivätyn kirjelmän ensimmäistä osaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna valituksena.
66 Koska EPSO ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin asiakirjojen toimittamista koskevien pyyntöjen osalta tämän tuomion 50 kohdassa esitetyissä määräajoissa, kantajalla on ollut kolmen kuukauden määräaika tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus päätöksestä olla toimittamatta kirjallista koetta b) ja päätöksestä olla toimittamatta kirjallista koetta c) kantajalla on ollut kolmen kuukauden määräaika, ja tämä määräaika päättyi ensin mainitun osalta 14.9.2009 ja jälkimmäisen osalta 28.10.2009.
67 Näin ollen kantajan 28.7.2009 tekemä valitus oli otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se koski sekä päätöstä olla toimittamatta kirjallista koetta b) että päätöstä olla toimittamatta kirjallista koetta c).
68 Tältä osin on todettava, että 28.7.2009 päivätyn valituksen tekemisen jälkeen pyynnöt korjattujen kirjallisten kokeiden b) ja c) toimittamisesta on hylätty EPSOn sähköpostiviestillä tiedoksi annetulla, 14.9.2009 tehdyllä nimenomaisella päätöksellä.
69 Koska lisäksi EPSO on 14.9.2009 lähetetyllä sähköpostiviestillä käytännössä kieltäytynyt toimittamasta kantajalle tämän pyynnöstä kirjallisia kokeita b) ja c) sekä erillistä arviointilomaketta, kun näistä pyynnöistä oli jo tehty päätökset olla toimittamatta kirjallisia kokeita b) ja c), vaatimuksista, jotka koskevat 14.9.2009 päivätyllä sähköpostiviestillä tiedoksi annetun päätöksen kumoamista, ei ole tarpeen lausua. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muodollisesti valituksen hylkäämispäätökseen kohdistetut vaatimukset johtavat siihen, että virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta on tehty valitus, kun valituksen hylkäämisellä ei sellaisenaan ole itsenäistä sisältöä siltä osin kuin hylkäämispäätös on pelkästään riidanalaisen päätöksen vahvistava päätös (em. asia Munch v. SMHV, tuomion 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on otettavaksi tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan päätös olla toimittamatta kirjallista koetta b) ja päätös olla toimittamatta kirjallista koetta c).
Asiakysymys
71 Aluksi on huomattava, että kantajan peräkkäiset pyynnöt siitä, että EPSO toimittaisi hänelle asiakirjoja, koskivat sekä hänen kirjoituksiaan kirjallisten kokeiden b) ja c) yhteydessä ja kyseisiä kirjoituksia koskevaa valintalautakunnan laatimaa arviointilomaketta että kyseisiin kirjoituksiin tehtyjä korjauksia.
72 Vaikka on totta, että siltä osin kuin kirjallisten kokeiden b) ja c) toimittamista koskevissa pyynnöissä tarkoitettiin kantajan näissä kahdessa kokeessa laatimia kirjoituksia ja valintalautakunnan näistä kirjoituksista laatimia arviointilomakkeita, EPSO ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa asetetuissa määräajoissa eikä ole myöskään liittänyt niitä 14.9.2009 lähettämäänsä sähköpostiviestiin, on kuitenkin niin, että kopio edellä mainituista kantajan kirjoituksista sekä valintalautakunnan laatimat arviointilomakkeet kustakin kokeesta on toimitettu hänelle oikeudenkäynnin kuluessa, nimittäin 16.6.2010 päivätyllä EPSOn kirjeellä, ja nämä asiakirjat sisältyvät oikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon komission vastineen liitteinä.
73 Koska vahingonkorvausvaatimuksia ei ole esitetty, kanne on jäänyt vaille kohdetta siltä osin kuin se koskee päätöksiä olla toimittamatta kirjallisia kokeita b) ja c) sikäli kuin näissä päätöksissä kieltäydyttiin toimittamasta kantajan laatimia kirjoituksia ja valintalautakunnan näistä kirjoituksista laatimia arviointilomakkeita. Lisättäköön vielä, että sikäli kuin kanne on otettava tutkittavaksi, se ei ole henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu taloudellisluonteinen riita, eikä virkamiestuomioistuimella näin ollen ole tässä asiassa täyttä harkintavaltaa, joten se ei voi tutkia, olisiko tarpeen viran puolesta velvoittaa vastaaja maksamaan korvausta vahingosta, joka on aiheutunut sen virheestä (ks. vastaavasti asia C‑583/08 P, Gogos v. komissio, tuomio 20.5.2020, 44 kohta).
74 Asiassa on siis tutkittava vain vaatimukset, joiden mukaan virkamiestuomioistuimen pitäisi kumota päätökset olla toimittamatta kirjallisia kokeita b) ja c) siltä osin kuin näissä päätöksissä on kieltäydytty toimittamasta näitä kirjallisia kokeita korjattuina.
75 Kantaja esittää koko kanteensa tueksi useita kanneperusteita, joista ensimmäisen mukaan hakijoiden oikeutta saada heitä itseään koskevia tietoja on loukattu, toisen mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja komission hyvän hallintotavan toimintasääntöjä rikottu, kolmannen mukaan avoimuuden periaatetta on loukattu ja neljännen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu. Viides kanneperuste, joka on johdettu kilpailun valintalautakunnan työskentelyä määrittävien sääntöjen ja voimassa olevien arviointiperusteiden rikkomisesta, on esitetty ainoastaan sen vaatimuksen tueksi, joka koskee sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja jätettiin hyväksymättä suulliseen kokeeseen ja joka on jätetty tutkimatta tämän tuomion 64 kohdassa.
76 Näin ollen virkamiestuomioistuin rajoittaa tarkastelunsa neljään ensimmäiseen kanneperusteeseen, jotka on esitetty koko kanteen tueksi.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan hakijoiden oikeutta saada heitä itseään koskevia tietoja on loukattu
Asianosaisten lausumat
77 Kantaja väittää, että sillä, ettei hänelle ole toimitettu hänen korjattuja kirjallisia kokeitaan b) ja c), on loukattu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) vahvistettua Euroopan unionin kansalaisten oikeutta tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin. Tällainen kieltäytyminen on lisäksi ristiriidassa kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdan ja hakuoppaan III jakson 3 kohdan kanssa. Kantaja olisi mielestään voinut korjattujen kirjallisten kokeidensa avulla ymmärtää tekemänsä virheet ja parantaa suoritustaan tulevaisuudessa.
78 Komissio vaatii kanneperusteen hylkäämistä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
79 Tarkasteltaessa väitettä asetuksen N:o 1049/2001 rikkomisesta on korostettava, että saadakseen oikeuden tutustua tämän oikeusriidan kohteena oleviin asiakirjoihin kantaja ei ole noudattanut kyseisen asetuksen 6 artiklassa säädettyä oikeudenkäyntiä edeltävää pakollista hallinnollista menettelyä ennen kanteen nostamista virkamiestuomioistuimessa, minkä vuoksi ensimmäinen kanneperuste on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee edellä mainitun asetuksen rikkomista.
80 On joka tapauksessa syytä palauttaa mieleen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan asetus N:o 1049/2001 on yleisesti sovellettava säädös, jossa määritellään yleiset periaatteet, jotka koskevat kaikkien unionin kansalaisten oikeutta tutustua kyseisten toimielinten asiakirjoihin kaikilla unionin toimialoilla, myös henkilöstöasioissa (asia T‑93/04, Kallianos v. komissio, tuomio 17.5.2006, 87 kohta). Kuten kaikkia yleisesti sovellettavia säännöksiä, täten säädettyä oikeutta tutustua asiakirjoihin voidaan täsmentää, laajentaa tai päinvastoin supistaa tai se voidaan jopa poistaa – sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan erityislaki syrjäyttää yleislain (lex specialis derogat legi generali) – kun erityissäännöksissä on säädetty määrätyistä kysymyksistä (asia T‑376/03, Hendrickx v. neuvosto, tuomio 5.4.2005, 55 kohta; asia T‑371/03, Le Voci v. neuvosto, tuomio 14.7.2005, 122 kohta ja asia F‑121/07, Strack v. komissio, tuomio 20.1.2011, 65 kohta, josta on tehty kaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevaa valitusta, asia T‑197/11 P ja asia T‑198/11 P).
81 Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla, kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohta ja hakuoppaan III jakson 3 kohta ovat nimenomaan erityissäännöksiä, joilla poiketaan asetuksen N:o 1049/2001 säännöksistä, koska ne koskevat oikeutta tutustua erityisiin asiakirjatyyppeihin, eli hakijoiden suorittamiin kirjallisiin kokeisiin sekä näitä kokeita koskeviin valintalautakunnan laatimiin arviointilomakkeisiin.
82 Tästä seuraa, että vaikka kantaja olisi noudattanut asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädettyä menettelyä, tämän asetuksen säännöksiä ei voitaisi soveltaa esillä olevaan asiaan.
83 Siltä osin kuin on kyse kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdan ja hakuoppaan III jakson 3 kohdan rikkomisesta, näiden määräysten sanamuodosta itsestään ilmenee, ettei niissä määrätä korjattujen kirjallisten kokeiden toimittamisesta hakijoille.
84 Hakijoiden korjatut kirjalliset kokeet sisältävät luonteeltaan henkilökohtaiseen ja vertailevaan arviointiin liittyviä seikkoja hakijoista, ja niihin sovelletaan siis henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaa 6 artiklaa, joka koskee erityisesti kilpailumenettelyä ja jonka mukaan ”valintalautakunnan työskentely on salaista”. Kuten unionin tuomioistuin on jo voinut todeta, tämän salaisuuden tarkoituksena on taata kilpailun valintalautakuntien työskentelyn riippumattomuus ja objektiivisuus suojaamalla niitä kaikilta sellaisilta ulkoisilta asiaan puuttumisilta ja paineilta, joiden syynä voi olla hallintokoneisto itsessään, kyseiset hakijat tai kolmannet tahot. Salaisuuden säilyttäminen on siten vastoin valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamista (asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, tuomio 4.7.1996, 24 kohta; ks. myös asia T-33/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, tuomio 27.3.2003, 44 kohta ja em. asia Hendrickx v. neuvosto, tuomion 56 kohta).
85 Tästä seuraa, että koska asetusta N:o 1049/2001 ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa ja koska henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa, kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa ja hakuoppaan III jakson 3 kohdassa ei velvoiteta EPSOa toimittamaan hakijoille heidän korjattuja kirjallisia kokeitaan, ensimmäinen kanneperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty ja komission hyvän hallintotavan toimintasääntöjä rikottu
Asianosaisten lausumat
86 Kantaja väittää, että koska EPSO ei ole toimittanut hänelle hänen korjattuja kirjallisia koepapereitaan b) ja c), se on toiminut SEUT 296 artiklan ja henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan vastaisella tavalla, sillä hylkäämispäätöksiä ei ole perusteltu. EPSO on lisäksi toiminut vastoin työjärjestyksen muuttamisesta 17.10.2000 tehdyn komission päätöksen (EYVL L 267, s. 63) liitettä, jonka otsikkona on ”Toimintasäännöt hyvästä hallintotavasta komission henkilöstölle suhteissa yleisöön” (jäljempänä hyvän hallintotavan toimintasäännöt), jonka mukaan komission on vastattava sille osoitettuun pyyntöön 15 päivän kuluessa, ja tämän toimielimen päätöksessä on selkeästi ilmoitettava päätöksen perustelut, ja päätös on toimitettava kaikille asianomaisille henkilöille ja osapuolille.
87 Komissio vaatii kanneperusteen hylkäämistä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
88 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on se, että asianomainen saa tarvittavat tiedot voidakseen arvioida, onko päätös asianmukainen, ja siten mahdollistaa tuomioistuinvalvonta. Kilpailun valintalautakunnan tekemien päätösten osalta tämä velvollisuus on kuitenkin sovitettava yhteen valintalautakunnan työskentelyn salaisen luonteen kanssa, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa. Kilpailun valintalautakunnan päätösten perusteluvaatimuksessa on näissä olosuhteissa otettava huomioon kyseisen työskentelyn luonne, ja tähän työskentelyyn sisältyy yleensä ainakin kaksi erillistä vaihetta, jolloin ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan hakemukset kilpailuun hyväksyttävien hakijoiden seulomiseksi ja toisessa vaiheessa tutkitaan hakijoiden soveltuvuutta avoimeen virkaan varallaololuettelon laatimiseksi. Kilpailun valintalautakunnan työskentelyn toinen vaihe on ennen kaikkea luonteeltaan vertaileva, ja sen vuoksi sitä koskee tälle työskentelylle ominainen salaisuus. Valintalautakunnan ennen kokeita hyväksymät korjauskriteerit ovat olennainen osa sitä luonteeltaan vertailevaa arviointia, jolla valintalautakunta käy läpi hakijoiden ansiot. Näitä kriteereitä koskee siten sama salaisuus, joka koskee valintalautakunnan päätöksentekoa. Luonteeltaan vertaileva arviointi, johon valintalautakunta ryhtyy, ilmenee arvosanoina, jotka valintalautakunta antaa hakijoille. Ottaen huomioon sen salaisuuden, joka välttämättä koskee valintalautakunnan työskentelyä, eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille, sillä valintalautakunnalla ei ole velvollisuutta täsmentää, mitä hakijoiden vastauksia on pidetty riittämättöminä, tai selittää, miksi näitä vastauksia on pidetty riittämättöminä (em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 23–31 kohta; em. asia Martínez Páramo ym. v. komissio, tuomion 43–52 kohta ja asia F-16/07, Dragoman v. komissio, tuomio 30.4.2008, 63 kohta).
89 Esillä olevassa asiassa on ensinnäkin todettava, että 14.9.2009 lähetetyssä sähköpostiviestissä viitataan henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaan 6 artiklaan, jonka mukaan valintalautakunnan työskentely on salaista, perusteltaessa sitä, että kantajalle kieltäydytään toimittamasta hänen korjattuja kirjallisia kokeitaan b) ja c). Tämän jälkeen on todettava, että koska edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu, valintalautakunnalla ei ole velvollisuutta täsmentää, mitä hakijoiden vastauksia on pidetty riittämättöminä. Hakuoppaan III jakson 3 kohdassa, jonka teksti kantajalla oli käytettävissään, ei todeta, että korjatut kirjalliset kokeet olisi toimitettava hakijoille. Näissä olosuhteissa kantaja ei voi väittää, ettei hänellä olisi ollut riittäviä tietoja arvioidakseen, oliko 14.9.2009 lähetetyllä sähköpostilla tiedoksi annettu päätös olla toimittamatta hänen kirjallisia kokeitaan b) ja c) asianmukainen.
90 Kantajan väite, jonka mukaan EPSO on toiminut hyvän hallintotavan toimintasääntöjen vastaisesti, ei voi liioin menestyä, sillä näitä toimintasääntöjä ei sovelleta esillä olevassa asiassa. Ensinnäkin kyseisten toimintasääntöjen nimestä itsestään ilmenee, että ne on osoitettu komission henkilöstölle ja että niillä on tarkoitus säännellä komission henkilöstön suhteita yleisöön. Toiseksi kyseisten toimintasääntöjen soveltamisalaa koskevan kohdan mukaan komission ja sen henkilöstön välisiä suhteita säännellään yksinomaan henkilöstösäännöillä.
91 Esillä olevassa asiassa kantaja ei voi väittää, että hän olisi suhteessa EPSOon vain osa yleisöä. Päätöksen 2002/620 4 artiklasta ilmenee, että henkilöstösääntöjen 91 a artiklan mukaisesti kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla [EPSOlle] kuuluvien valtuuksien käyttöön liittyvät vaatimukset ja valitukset tehdään [EPSOlle]. Koska kantaja on osallistunut kilpailuun hakijana, pyynnöistä saada EPSOlta tietoja osallistumisesta kyseiseen kilpailuun säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä III, kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa ja hakuoppaan III jakson 3 kohdassa.
92 Toinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan avoimuuden periaatetta on loukattu
Asianosaisten lausumat
93 Kantaja väittää, että SEUT 15 artiklan nojalla avoimuus on unionin perusperiaate, sillä kunkin unionin toimielimen ja elimen on varmistettava työskentelynsä avoimuus. Lisäksi Euroopan oikeusasiamies on todennut, että palvelukseenottomenettelyjen on oltava avoimia, ja esittänyt komissiolle suosituksia tältä osin. EPSO on myös itse verkkosivuillaan 11.9.2008 julkaistussa kehittämisohjelmassaan, jolla on tarkoitus nykyaikaistaa hakijoiden valintatapaa, edellyttänyt kilpailumenettelyjen avoimuutta. Kieltäytyessään toimittamasta kantajalle tämän korjattuja kirjallisia kokeita b) ja c) EPSO on kantajan mielestä toiminut avoimuuden periaatteen vastaisesti.
94 Komissio katsoo, että kanneperuste on perusteeton.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
95 On syytä muistaa, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan mukaan valintalautakunnan työskentely on salaista.
96 Kun unionin toimielin kieltäytyy toimittamasta hakijalle tämän korjattua kirjallista koetta, tämä hakija ei voi pätevästi vedota avoimuuden käsitteeseen kyseenalaistaakseen henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan sovellettavuuden (em. asia Le Voci v. neuvosto, tuomion 124 kohta).
97 Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteillä, jotka koskevat hakijoiden hypoteettista oikeutta saada tutustua korjattuihin kirjallisiin kokeisiin ja joiden mukaan tämä oikeus perustuu Euroopan oikeusasiamiehen 18.10.1999 komissiolle antamaan suositukseen tämän suosituksen hyväksymisestä ja vuonna 2005 aloitettuun Euroopan oikeusasiamiehen tutkimukseen, joka päättyi komissiolle annettuun uuteen suositukseen, joka koski sille kuuluvaa velvollisuutta ilmoittaa hakijoille arviointiperusteet pyydettäessä.
98 On ensinnäkin totta, että Euroopan oikeusasiamiehen 18.10.1999 Euroopan parlamentille antamassa erityiskertomuksessa 1004/97/(PD)GG, joka on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivuilla, on komissiolle annettu suositus, jonka mukaan sen olisi viimeistään 1.7.2000 lähtien pyydettäessä annettava kirjallisiin kokeisiin osallistuville hakijoille oikeus tutustua omiin korjattuihin koepapereihinsa, ja että kantajan mainitsemassa 31.7.2000 annetussa lehdistötiedotteessa 15/2000, joka on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivuilla, todetaan, että ”komissio on hyväksynyt Euroopan oikeusasiamiehen suosituksen, joka on tullut voimaan heinäkuussa 2000”. On niin ikään totta, että Euroopan oikeusasiamies on aloittanut vuonna 2005 omasta aloitteestaan tutkimuksen OI/5/05/PB, joka koskee oikeutta tutustua valintalautakuntien kirjallisia kokeita varten vahvistamiin arviointiperusteisiin, ja että siinä päädyttiin samaan suositukseen.
99 Kuten tämän tuomion 84 ja 95 kohdasta ilmenee, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevalla 6 artiklalla on kuitenkin oma tarkoituksensa, joka on perusteltu yleistä etua koskevilla syillä, ja se kohdistuu erityisesti valintalautakunnan työskentelyyn. Kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdan ja hakuoppaan III jakson 3 kohdan mukaan hakijoilla oleva erityinen oikeus tutustua heitä itseään koskeviin tietoihin, jotka koskevat heidän osallistumistaan kilpailuun, ei ole ehdoton eikä rajaton vaan merkitsee kirjallisissa kokeissa epäonnistuneille hakijoille oikeutta saada kopio heidän kirjallisesta kokeestaan ja heidän kirjallista koettaan koskeva henkilökohtainen arviointilomake valintalautakunnan antamine arvosteluineen.
100 Joka tapauksessa on todettava, että asiassa ei ole esitetty yhtään todistetta tukemaan kantajan väitettä, joka koskee komission tai EPSOn mahdollista velvollisuutta toimittaa kilpailun hakijoille heidän korjattuja kirjallisia kokeitaan.
101 Tarkasteltaessa perustelua, joka koskee tämän tuomion 93 kohdassa mainitussa EPSOn vuoden 2008 kehittämisohjelmassa, erityisesti toimenpiteessä 13, edellytettyä palvelukseenottomenettelyjen avoimuutta, on todettava sen oikeudellista merkitystä rajoittamatta, että tässä kehittämisohjelmassa on kysymys avoimuudesta ainoastaan siltä osin kuin kilpailumenettelyssä otetaan käyttöön jäsennellyt haastattelut suullisten kokeiden aikana ja siltä osin kuin eri toimielimet käyttävät varallaololuetteloja. Toimenpiteessä 13 rajoitutaan toteamaan, että EPSOn hallintoneuvosto on hyväksynyt valitusten ja kanteiden lukumäärän vähentämiseksi kilpailumenettelyssä käyttöön otettavan mekanismin, jolla helpotetaan hakijoiden oikeutta tutustua tarkempiin tietoihin, määrittämättä kuitenkaan niiden tietojen konkreettista sisältöä, joihin hakijoilla pitäisi olla oikeus tutustua.
102 Kantaja ei voi myöskään vedota asiassa F-74/07, Meierhofer vastaan komissio, 14.10.2009 annettuun virkamiestuomioistuimen tuomioon (jonka unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut muutoksenhaun seurauksena asiassa T-560/08 P, komissio v. Meierhofer, 12.5.2010 antamallaan tuomiolla, mutta ei perustelujen puutteellisuuden osalta), jossa virkamiestuomioistuin kumosi perustelujen puutteellisuuden vuoksi kilpailun valintalautakunnan päätöksen olla merkitsemättä kantajaa varallaololuetteloon, koska komissio oli kieltäytynyt esittämästä lisätietoja, kuten kyseisen arvosanan laskemiseen käytettyjä väliarvosanoja ja mahdollisia arviointilomakkeita, täydentääkseen ilmoitusta kantajan suullisesta kokeesta saamasta yksittäisestä hylkäävästä arvosanasta. Riittää kun todetaan, että edellä mainitussa asiassa Meierhofer vastaan komissio virkamiestuomioistuin oli itse määrännyt esittämään lisätietoja asian erityisten olosuhteiden vuoksi, mutta se ei koskenut tämän asian tavoin tietoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu
Asianosaisten lausumat
103 Kantaja väittää, että häneltä on evätty oikeus tutustua korjattuihin kirjallisiin kokeisiinsa, vaikka muissa asioissa komissio on yleensä toimittanut ne hakijoille Euroopan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun jälkeen, ja mainitsee unionin tuomioistuinten tuomioita, joissa on viitattu tällaiseen toimittamiseen.
104 Komissio toteaa, että kaikkia kilpailun hakijoita on kohdeltu samalla tavalla ja että EPSOn yleisenä käytäntönä on olla toimittamatta korjattuja kokeita, sillä ne kuuluvat valintalautakunnan työskentelyn salaisuutta koskevan suojan piiriin.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
105 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan, kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla tai kun kahta henkilöryhmää, joiden tosiasiallisissa ja oikeudellisissa tilanteissa ei ole olennaisia eroja, kohdellaan eri tavalla (ks. mm. asia T‑368/03, De Bustamante Tello v. neuvosto, tuomio 25.10.2005, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
106 Esillä olevassa asiassa kantaja ei väitä tulleensa kohdelluksi eri tavalla kuin muut kilpailun hakijat arvioitaessa heidän oikeuttaan tutustua korjattuihin kirjallisiin kokeisiin, vaan eri tavalla kuin muiden kilpailujen hakijat, joilla on ollut oikeus tutustua korjattuihin kirjallisiin kokeisiinsa.
107 Väitteensä tueksi kantaja vetoaa kahden esimerkkiryhmän tapauksiin. Ensimmäisessä ryhmässä on esimerkkejä tilanteista, joissa toimielin on antanut hakijalle tämän korjatut kirjalliset kokeet Euroopan oikeusasiamiehen ratkaistua kyseisen hakijan tekemän kantelun. Toisessa ryhmässä on Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio ja kaksi virkamiestuomioistuimen tuomiota.
108 Ensimmäisen esimerkkiryhmän tapauksista on todettava, että kantaja ei ole tehnyt kantelua Euroopan oikeusasiamiehelle. Hän ei voi näin ollen vaatia EPSOlta samanlaista kohtelua kuin hakijat, jotka ovat kannelleet Euroopan oikeusasiamiehelle. Jälkimmäisestä esimerkkiryhmästä virkamiestuomioistuin toteaa, että edellä mainitussa asiassa Le Voci vastaan neuvosto annetusta tuomiosta ilmenee, että vaikka neuvosto oli kyseisessä asiassa toimittanut hakijalle kopion tämän kirjallisesta kokeesta arvosteluineen noudattaakseen Euroopan oikeusasiamiehen hakijan kantelun johdosta antamaa suositusta, neuvosto ei kuitenkaan ollut sen toimittamisella sitoutunut tulevaisuudessa systemaattisesti luovuttamaan korjattuja kirjallisia kokeita, sillä tällainen toimielimen päätös rajoittuu kyseiseen tapaukseen, kun taas edellä mainituissa asioissa Van Neyghem vastaan komissio ja Dragoman vastaan komissio kantajat olivat tämän asian kantajan tavoin saaneet kirjalliset kokeensa sekä valintalautakunnan laatimat arviointilomakkeet.
109 Näin ollen kanteen tueksi esitetty neljäs kanneperuste on hylättävä, koska se on perusteeton.
110 Edellä esitetystä seuraa, että kanne on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
111 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Kyseisen työjärjestyksen 88 artiklan nojalla ”asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa, erityisesti siinä tapauksessa, että kyseisen asianosaisen katsotaan aiheuttaneen toiselle asianosaiselle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona.”
112 Vaikka esillä olevassa tapauksessa edellä esitetyistä perusteluista ja päätelmistä ilmenee, että kantaja on hävinnyt asian ja että komissio on vaatinut tätä korvaamaan oikeudenkäyntikulut, niistä ilmenee myös, että vaikka kantaja oli pyytänyt useaan otteeseen häntä koskevien tietojen toimittamista kirjallisten kokeidensa b) ja c) osalta kilpailuilmoituksen D jakson 4 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja saanut EPSOlta useita viestejä, joiden mukaan pyydetyt asiakirjat oli liitetty niihin, EPSO on hyväksynyt tietojen toimittamista koskevan pyynnön vasta 16.6.2010, jolloin kantaja oli jo nostanut kanteen. Näin toimiessaan EPSO on laiminlyönyt kilpailuilmoituksessa mainitun velvollisuutensa toimittaa hakijalle pyynnöstä lisätietoja, jotka koskevat tämän osallistumista kilpailuun. Vaikka pyydetyt tiedot eivät olleet välttämättömiä valituksen tekemiseksi, ei voida pitää mahdottomana, että jos kantajalla olisi ollut ne ajoissa käytettävissään, hän olisi voinut valmistella paremmin valituksensa ja kanteen tai jopa päättää olla nostamatta kannetta. Kun otetaan huomioon asian erityiset olosuhteet ja se, että työjärjestyksen 88 artiklan soveltamista ei ole rajattu pelkästään tilanteisiin, joissa hallinnon katsotaan aiheuttaneen kantajalle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona, komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Eva Cuallado Martorellin oikeudenkäyntikulut.
Rofes i Pujol | Boruta | Bradley |
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä syyskuuta 2012.
W. Hakenberg | | M. I. Rofes I Pujol |