UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
14 päivänä joulukuuta 2011
Asia T‑563/10 P
Patrizia De Luca
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Vastavalitus – Henkilöstö – Virkamiehet – Nimittäminen ylempään tehtäväryhmään avoimen kilpailun seurauksena – Uusien henkilöstösääntöjen voimaantulo – Siirtymäsäännökset – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑20/06, De Luca vastaan komissio, 30.9.2010 antaman tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Vastavalitukset hylätään. Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑20/06, De Luca vastaan komissio, 30.9.2010 antama tuomio kumotaan. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Vastavalitus – Tutkittavaksi ottaminen – Unionin yleinen tuomioistuin tutkii asian viran puolesta
2. Muutoksenhaku – Vastavalitus – Kohde – Valituksenalaisen tuomion perustelujen korvaaminen – Tutkimatta jättäminen – Toisen asianosaisen vastavalituksensa tueksi esittämiin perusteluihin viittaaminen – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta, 141 artiklan 2 kohta ja 142 artiklan 1 kohta)
3. Virkamiehet – Kilpailu – Avoin kilpailu – Palvelukseenottotapa, joka ei ole yksinomaan ulkoinen
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Urakehitys – Ura-alueen tai tehtävän muuttuminen avoimeen kilpailuun osallistumisen seurauksena – Palkkatason määrittäminen – Sovellettavat säännöt
(Henkilöstösääntöjen 32 artiklan 2 kohta ja 46 artikla)
5. Virkamiehet – Urakehitys – Ura-alueen tai tehtävän muuttuminen avoimeen kilpailuun osallistumisen seurauksena – Palkkaluokan uudelleenmäärittely – Sovellettavat säännöt
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 1 artiklan 2 kohta ja 12 artiklan 3 kohta)
1. Vaikka valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että vastavalitus on otettava tutkittavaksi, unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta kaikki sen tutkittavaksi ottamista koskevat kysymykset.
(ks. 29 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑23/00 P, neuvosto v. Bohringer, 26.2.2002 (Kok., s. I‑1873, 46 kohta) ja asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 38 kohta
2. Vastavalituksen vaatimukset, joilla ei pyritä valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman kumoamiseen kokonaan tai osittain, vaan ainoastaan sen välttämättömänä tukena olevien tiettyjen perustelujen korvaamiseen, on jätettävä tutkimatta. Tällaiset vaatimukset eivät täytä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 1 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, valituksessa on vaadittava virkamiestuomioistuimen tuomion kumoamista kokonaan tai osittain, ja unionin yleinen tuomioistuin voi silloin, kun se kumoaa tuomion, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.
Lisäksi kyseisestä työjärjestyksen 142 artiklasta sekä 141 artiklan 2 kohdasta ja 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kaikki virkamiestuomioistuimen ratkaisun kumoamista koskevat perusteet, joita ei ole esitetty vastauskirjelmässä riittävästi, on jätettävä tutkimatta. Perusteet tai väitteet, jotka esitetään vastavalituksen tueksi ja joissa ensimmäisen oikeusasteen väliintulija tyytyy pelkästään viittaamaan perusteluihin, jotka ensimmäisen oikeusasteen vastaaja on esittänyt vastavalituksensa tueksi toimittamassaan kirjelmässä, eivät täytä tätä täsmällisyyden vaatimusta, minkä vuoksi ne eivät ole riittävän yksityiskohtaisia ja on näin ollen jätettävä tutkimatta.
(ks. 30, 31, 34 ja 35 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑71/07 P, Campoli v. komissio, 17.7.2008 (Kok., s. I‑5887, 41 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑231/99, Joynson v. komissio, 21.3.2002 (Kok., s. II‑2085, 154 kohta) ja asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, 14.12.2005 (Kok., s. II‑5527, 54 kohta)
3. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetty avoimia kilpailuja koskeva menettely ei ole yksinomaan ulkoinen palvelukseenottotapa, jos se on avoin samalla sekä unionin toimielinten ulkopuolisille hakijoille että muille hakijoille, jotka ovat jo virkamiehen tai toimihenkilön asemassa.
(ks. 44 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 176/73, Van Belle v. neuvosto, 5.12.1974 (Kok., s. 1361, 8 kohta)
4. Henkilöstösääntöihin ei sisälly yleisiä säännöksiä sellaisen palveluksessa olevan virkamiehen palkkatason määrittämisestä, joka on nimitetty toiseen virkaan avoimessa kilpailussa menestyneenä hakijana. Tällainen nimitys ei nimittäin perustu menettelyihin, joista henkilöstösäännöissä säädetään virkamiesten ylentämiseksi; sitä ei voida liioin pitää palvelukseen ottamisena sen suppeassa merkityksessä, sillä kyseinen virkamies on jo aikaisemmin otettu palvelukseen. Palvelukseen ottaminen liittyy sellaisen henkilön tilanteeseen, joka on hyväksytty ensimmäistä kertaa unionin virkamieheksi, kun taas ylentäminen liittyy tavanomaiseen urakehitykseen unionin palveluksessa. Asiaa koskevia säännöksiä, olivatpa ne sitten palvelukseen ottamista koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä tai palveluksessa olevien virkamiesten normaalia urakehitystä koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä ja yleisiä periaatteita, voidaan näin ollen soveltaa vain analogisesti, koska jälkimmäisten säännösten soveltaminen velvoittaa nimittävän viranomaisen varmistamaan ennen kaikkea kyseisen virkamiehen ja muiden virkamiesten, joilla on urakehitysmahdollisuuksia, yhdenvertaisuuden, kun taas ensin mainittujen säännösten soveltamisen seurauksena on pikemminkin yhdenvertaisen kohtelun takaaminen kaikille samassa avoimessa kilpailussa menestyneille hakijoille siitä riippumatta, ovatko he jo virkamiehiä vai eivät.
(ks. 46 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 266/83, Samara v. komissio, 15.1.1985 (Kok., s. 189, 13 kohta); asia 273/83, Michel v. komissio, 29.1.1985 (Kok., s. 347, 18 kohta); asia 37/87, Sperber v. yhteisöjen tuomioistuin, 19.4.1988 (Kok., s. 1943, 9 ja 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia 47/87, Lucas v. komissio, 14.6.1988 (Kok., s. 3019, 11 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑103/92–T‑105/92, Baiwir ym. v. komissio, 28.9.1993 (Kok., s. II‑987, 34 kohta)
5. Vastaavasti kuin henkilöstösääntöihin ei sisälly yleisiä säännöksiä sellaisen palveluksessa olevan virkamiehen palkkatason uudelleenmäärittelystä, joka on nimitetty toiseen virkaan avoimessa kilpailussa menestyneenä hakijana, henkilöstösääntöjen säännöksissä ei säännellä myöskään sellaisen palveluksessa olevan virkamiehen palkkaluokan uudelleenmäärittelyä, joka voi avoimessa kilpailussa menestymisen johdosta tulla nimitetyksi hoitamaansa virkaa lähtökohtaisesti ylempiin virkoihin.
Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohtaa, joka koskee ennen 1.5.2006 soveltuvien hakijoiden luetteloon otettujen sekä 1.5.2004 ja 30.4.2006 välisenä aikana ”palvelukseen otettujen” virkamiesten luokittelua, sovelletaan palveluksessa olevaan virkamieheen, joka on nimitetty toiseen virkaan avoimessa kilpailussa menestyneenä hakijana, ainoastaan analogisesti ja siltä osin kuin tämän säännöksen soveltamisesta voi olla virkamiehelle hänen urakehityksensä tai palkkauksensa kannalta jotakin etua tai hyötyä, joka oli lähtökohtaisesti varattu 1.5.2004 ja 30.4.2006 välisenä aikana ”palvelukseen otetuille” virkamiehille.
Vaikka henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevilla säännöksillä voidaan erityisinä siirtymäsäännöksinä poiketa yleisesti sovellettavista säännöistä, joita sovellettaisiin kyseessä olevaan tilanteeseen ilman näitä siirtymäsäännöksiä, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan sanamuodosta luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 1 artiklan 2 kohdan kanssa ei kuitenkaan voida päätellä, että lainsäätäjä olisi tarkoittanut määritellä palvelukseen ottamisen käsitteen virkamiehiin sovellettavien siirtymätoimenpiteiden yhteydessä erityisellä tavalla ja yleisesti sovellettavasta oikeudesta poiketen siten, että sillä voitaisiin tarkoittaa sellaisen palveluksessa olevan virkamiehen tilannetta, joka on nimitetty toiseen virkaan avoimessa kilpailussa menestyneenä hakijana. Unionin tuomioistuimet ovat laajentaneet suppeasti ymmärrettyä palvelukseen ottamisen käsitettä siten, että sillä tarkoitetaan jo virkamiehen asemassa olevien henkilöiden palvelukseen ottamista, ainoastaan poikkeuksellisesti ja tilanteissa, joissa siitä voi olla näille henkilöille jotakin etua tai hyötyä heidän urakehityksensä tai palkkauksensa kannalta.
(ks. 46 ja 48–52 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Samara v. komissio, 13 ja 15 kohta; em. asia Michel v. komissio, 18 kohta; em. asia Sperber v. yhteisöjen tuomioistuin, 9 ja 11 kohta ja em. asia Lucas v. komissio, 11, 14 ja 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Baiwir ym. v. komissio, 34 kohta ja em. asia Centeno Mediavilla ym. 39 kohta