Valitus, jonka Alliance One International, Inc., aiemmin Dimon, Inc. on tehnyt 27.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-41/05, Alliance One International, Inc., aiemmin Dimon, Inc., v. Euroopan komissio, 12.10.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-679/11 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Alliance One International, Inc. (aiemmin Dimon, Inc.) (edustajat: lakimies M. Odriozola ja lakimies A. Vide)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-41/05 12.10.2011 antaman tuomion siltä osin kuin siinä hylätään kanneperusteet, joilla vedottiin ilmeiseen arviointivirheeseen SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan soveltamisessa, puutteellisiin perusteluihin ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, kun todettiin, että Alliance One International, Inc., aiemmin Dimon, Inc., oli solidaarisessa vastuussa
kumoamaan komission asiassa COMP/C.38.238/B.2 - Raakatupakka Espanja 20.10.2004 tekemän päätöksen valittajaa koskevilta osin ja vastaavasti alentamaan valittajalle määrätyn sakon määrää ja
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Alliance One International Inc., aiemmin Dimon Inc., jäljempänä valittaja, pyytää kunnioittavasti, että i) unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-41/05 12.10.2011 antaman tuomion siltä osin kuin siinä todetaan, että Alliance One International Inc. (jäljempänä AOI), aiemmin Dimon Inc., (jäljempänä Dimon) on solidaarisessa vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Agroexpansión on syyllistynyt; että ii) komission asiassa COMP/C.38.238/B.2 - Raakatupakka Espanja 20.10.2004 tekemä päätös kumotaan valittajaa koskevilta osin ja vastaavasti valittajalle määrätyn sakon määrää alennetaan ja että iii) komissio korvaa oikeudenkäyntikulut.
Valittaja väittää ensinnäkin, että komissio ja unionin yleinen tuomioistuin sovelsivat virheellisesti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, kun ne katsoivat, että AOI on vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Agroexpansión on syyllistynyt. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi sen puolustautumisoikeuksia ja rikkoi SEUT 296 artiklaa, kun se selvensi tuomiossa (ja siis jälkikäteen) päättelyä, joka koski komission päätöksessä käytettyä näyttökynnystä. Näin ollen valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se määritti menetelmän, jonka mukaan vastuu jaetaan, ja erityisesti, kun se käytti kaksinkertaisen perusteen menetelmää, joka syrji yrityksiä sen suhteen, miten hyvät valitusperusteet niillä on, mutta joka ei muuten vakiinnuttanut arviointiperustetta. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään olisi voinut jättää huomiotta sitä seikkaa, että komissio ei päätöksessä tukenut kantaansa siitä, että olettamaa ei ollut kumottu.
Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomio riistää valittajalta sillä EU-oikeuden yleisten periaatteiden mukaan olevat oikeudet, Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvat oikeudet ja Lissabonin sopimuksen osana nyt olevaan perusoikeuskirjaan sisältyvät oikeudet, joilla on nyt primäärioikeuden koko painoarvo.
Kolmanneksi vaikka unionin yleinen tuomioistuin myöntää, ettei valittajaa voitu ennen 18.11.1997 pitää vastuullisena siitä, että Agroexpansión rikkoi kilpailusääntöjä, se ei kuitenkaan tee komission virheestä tarvittavia johtopäätöksiä ja sallii valittajan syrjimisen. Valittaja väittää ensinnäkin, että sakon perusmäärää olisi pitänyt korottaa vain 30 prosenttia, koska muuten Dimonia syrjitään muihin päätöksen addressaatteihin nähden. Toiseksi valittaja väittää kunnioittavasti, että komissio teki virheen, kun se arvioi Dimonin liikevaihdon vuodelta 2003 sakon perusmäärän korotuksen perustelemiseksi vuoden 1998 suuntaviivojen 1A osaston viidennen kohdan nojalla.
Lopuksi valittaja väittää kunnioittavasti, että sillä oli oikeus oikeutettuun odotukseen, että sen sakkoja alennettaisiin sakkojen laskentaa koskevien vuoden 1998 suuntaviivojen B osaston 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, koska i) se katsoi, että lieventäviä olosuhteita ei voitu ottaa huomioon tässä asiassa rikkomuksen laadun vuoksi ja ii) se hyväksyi komission väitteen, jonka mukaan valittaja hyötyi jo lieventävästä olosuhteesta.
____________1 - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EYVL 2003, L 1, s. 1.