EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

19 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑40/12

CF

vastaan

Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

Henkilöstö – Entinen väliaikainen toimihenkilö – Määräaikainen työsopimus – Irtisanominen sairausloman aikana – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artikla – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohta – Työpaikkakiusaaminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa CF vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä ensinnäkin kumoamaan 24.5.2011 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA tai jäljempänä virasto) työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen irtisanoi hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa (jäljempänä riidanalainen päätös), toiseksi velvoittamaan EASAn korvaamaan vahingon, jota hänelle tästä päätöksestä aiheutui, ja kolmanneksi määräämään korvattavaksi vahingon, jota hänelle on aiheutunut häneen väitetysti kohdistuneen työpaikkakiusaamisen vuoksi.

Ratkaisu:      Kumotaan 24.5.2011 tehty päätös, jolla Euroopan lentoturvallisuusviraston työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen irtisanoi CF:n määräaikaisen työsopimuksen. Euroopan lentoturvallisuusvirasto velvoitetaan maksamaan CF:lle 88 189,76 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan lentoturvallisuusvirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa CF:n oikeudenkäyntikuluja. CF vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen sairausloman päätteeksi – Toimihenkilön palvelusajan keston laskeminen – Asianomaisen aikaisemmin sopimussuhteisena toimihenkilönä hoitamien tehtävien huomioon ottaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artikla, 16 artikla ja 48 artiklan b alakohta)

2.      Henkilöstökanne – Muuhun kuin päätöksentekoon liittyvän menettelyn aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus – Henkilöstösääntöjen mukaisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kanne, joka perustuu hallinnon velvollisuuteen korvata kolmannen henkilön virkamiehelle aiheuttama vahinko – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytys – Oikeussuojakeinojen käyttäminen – Poikkeus – Tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttuminen

(Henkilöstösääntöjen 24 artiklan 2 kohta ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Irtisanominen työpaikkakiusaamisen yhteydessä – Irtisanomispäätöksen lainvastaisuus – Työpaikkakiusaamisen ja irtisanomispäätöksen perustelujen välisen yhteyden tarpeellisuus

(Henkilöstösääntöjen 12 a, 90 ja 91 artikla)

5.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Yksikköjen organisointi – Toimenpide, jolla työntekijältä on saatu lausunto siitä, millaiset suhteet hänellä on toiseen työntekijään – Hyväksyttävyys – Yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaaminen – Perustelut – Toimenpide, joka on toteutettu yksikön asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla ja 52 artiklan 3 kohta)

1.      Tehtävät, joita väliaikainen toimihenkilö on aiemmin hoitanut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitettuna sopimussuhteisena toimihenkilönä, on otettava huomioon laskettaessa ”toimihenkilön palveluksessaoloaikaa”, jonka aikana sairauslomalta maksetaan palkka kyseisten palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan nojalla ja jonka päättyessä tämän väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan irtisanoa välittömästi kyseisten palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan perusteella.

Unionin oikeussääntöä tulkittaessa on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja päämäärät, joita tavoitellaan lainsäädännöllä, johon se kuuluu, sekä unionin oikeussäännöt kokonaisuudessaan.

Tältä osin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toista kohtaa on luettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 kohdan valossa, ja sen mukaan unioni tunnustaa perusoikeutena oikeuden sosiaaliturvaetuuksiin, joilla taataan suoja muun muassa sairauden varalta, sekä kunnioittaa tätä oikeutta.

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisessa kohdassa pyritään sairaustapauksissa suojaamaan väliaikaisia toimihenkilöitä tähän tilanteeseen liittyviltä sosiaalisilta ja taloudellisilta vaaroilta, joten sillä pyritään ehdottoman tärkeään terveydensuojelun tavoitteeseen.

Tilanteessa, jossa työntekijät saatetaan ottaa palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä tai sopimussuhteisina toimihenkilöinä ja jossa ei ole harvinaista, että toimielimet ja virastot käyttävät peräkkäin näitä kahta järjestelmää saman työntekijän palvelukseen ottamista varten, terveydensuojelua koskevaa tavoitetta ei saavutettaisi täysimääräisesti, jos toimihenkilön työskentelyjaksoja jompanakumpana toimihenkilönä ei laskettaisi yhteen.

(ks. 36, 37 ja 41–43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 283/81, Cilfit ym., 6.10.1982, 20 kohta

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑69/07 ja F‑60/08, O v. komissio, 29.9.2009, 114 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan yhteydessä vahingonkorvauskannetta, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jota on aiheutunut sellaisen menettelyn vuoksi, joka ei liity päätöksentekoon, kuten työpaikkakiusaamisen vuoksi, on edellettävä kaksivaiheinen hallinnollinen menettely. Asianomaisen on ensin tehtävä nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus, jossa hän kehottaa hallintoa korvaamaan kyseisen vahingon. Vasta tämän hakemuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen on asianomaiselle vastainen päätös, josta voidaan tehdä hallinnollinen valitus, ja vasta sen jälkeen, kun tämän hallinnollisen valituksen nimenomaisesta tai implisiittisestä hylkäämisestä on tehty päätös, voidaan nostaa vahingonkorvauskanne virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 57 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/05, Rossi Ferreras v. komissio, 1.2.2007, 58–61 kohta

3.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen kohdan tarkoituksena on virkamiehelle tai toimihenkilölle kolmannen henkilön tai tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen muiden virkamiesten toimista aiheutuvien vahinkojen korvaaminen sillä edellytyksellä, että virkamies ei ole voinut saada korvausta vahingon aiheuttajalta. Virkamiehen tai toimihenkilön työpaikkakiusaamisesta nostaman vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty, sikäli kuin niillä varmistetaan tehokkaasti asianomaisten henkilöiden suojelu ja ne voivat johtaa väitetyn vahingon korvaamiseen.

(ks. 59 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑365/05 P, Schmidt-Brown v. komissio, 5.10.2006, 78 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑254/02, L v. komissio, 9.3.2005, 148 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑80/09 P, komissio v. Q, 12.7.2011, 67 kohta

4.      Se, että työntekijään kohdistuva työpaikkakiusaaminen olisi näytetty toteen, ei kuitenkaan merkitse, että kaikki asianomaiselle toimihenkilölle vastaiset päätökset, jotka liittyvät työpaikkakiusaamiseen, olisivat lainvastaisia. Työpaikkakiusaamiseen voidaan näet sen luonteen vuoksi pääsääntöisesti vedota vain sellaisten kumoamisvaatimusten tueksi, jotka on kohdistettu avunpyynnön hylkäämisestä tehtyyn päätökseen. Perusteeseen, joka koskee väitettyä työpaikkakiusaamista, voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti vedota irtisanomispäätöstä vastaan, jos on ilmeistä, että riidanalaisen työpaikkakiusaamisen ja tämän päätöksen perusteluiden välillä on yhteys. Tilanne on tällainen silloin jos kyseessä on irtisanomispäätös, joka perustuu sellaisen sairausloman pitkittymiseen, joka johtuu tilasta, joka saattaa johtua työpaikkakiusaamisesta.

(ks. 79 ja 80 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/09, Menghi v. ENISA, 24.2.2010, 69 kohta

5.      Kun otetaan huomioon tehokkuusvaatimukset, jotka koskevat väliaikaisia toimihenkilöitä, toimenpiteellä, jolla hallinto saa väliaikaiselta toimihenkilöltä ilmoituksen, jossa tämä toteaa, että hänellä ei ole ollut intiimiä suhdetta kenenkään muun toimihenkilön kanssa, saatetaan näet pyrkiä edistämään hallinnon asianmukaista toimintaa, jolloin se olisi tästä syystä perusteltavissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetulla epäjärjestyksen estämisellä, jos kyseisen toimihenkilön suhteiden luonne heikentää yksikön ilmapiiriä.

Vaikka on kiistatonta, että tällainen pyyntö loukkaa yksityiselämää, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu ja edellä mainitun yleissopimuksen 8 artiklassa vahvistettu oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ei ole kuitenkaan ehdoton etuoikeus, vaan sitä voidaan rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(ks. 85 ja 86 kohta)