Asia C‑63/15

Mehrdad Ghezelbash

vastaan

Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Rechtbank Den Haagin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – 12 artikla – Oleskeluluvan tai viisumin myöntäminen – 27 artikla – Oikeussuojakeino – Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 7.6.2016

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Kanne turvapaikanhakijaa koskevasta siirtopäätöksestä – Mahdollisuus vedota viisumin myöntämisperusteen virheelliseen soveltamiseen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan 19 perustelukappale ja 12 artikla, 21 artiklan 1 ja 3 kohta, 22 artikla ja 27 artiklan 1 kohta)

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, kun se luetaan yhdessä asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että turvapaikanhakija voi hänen siirrostaan tehtyä päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä vedota siihen, että kyseisen asetuksen III luvussa esitettyä vastuuperustetta, erityisesti asetuksen 12 artiklassa esitettyä viisumin myöntämistä koskevaa perustetta, on sovellettu virheellisesti.

Asetuksen 27 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy ilmi, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun oikeussuojakeinon on oltava tehokas ja että se koskee sekä tosiseikkoja että oikeudellisia seikkoja. Sanamuotoon ei myöskään sisälly mitään rajoitusta niiden väitteiden osalta, joita turvapaikanhakija voi oikeussuojakeinon yhteydessä esittää. Samoin on asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan osalta, joka koskee siirtopäätöksen riitauttamismahdollisuutta koskevia tietoja, jotka toimivaltaisten viranomaisten on annettava hakijalle. Sitä keskeistä merkitystä, joka asetusta N:o 604/2013 sovellettaessa on menettelyllä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi asetuksen III luvussa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, tukee se, että asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltion, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty, mahdollisuudesta pyytää toista jäsenvaltiota vastaanottamaan turvapaikanhakijan vain, jos näistä jäsenvaltiosta ensimmäinen katsoo, että toinen on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Lisäksi asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaan vastaanottoa koskevassa pyynnössä on oltava tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä. Samoin asetuksen N:o 604/2013 22 artiklasta käy ilmi, että tällaiseen pyyntöön annettavan vastauksen on perustuttava sellaisten todisteiden ja aihetodisteiden tutkimiseen, jotka mahdollistavat asetuksen III luvussa vahvistettujen perusteiden soveltamisen. Näissä olosuhteissa asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan 19 perustelukappaleeseen sisältyvä viittaus asetuksen soveltamisen tarkasteluun sen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun siirtopäätöstä koskevan oikeussuojakeinon yhteydessä on ymmärrettävä siten, että se tarkoittaa erityisesti sen tarkistamista, että asetuksen III luvussa esitettyjä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteita sovelletaan asianmukaisesti, mukaan lukien asetuksen 12 artiklassa mainittu vastuuta koskeva peruste. Tätä päätelmää vahvistavat yleinen kehitys, jota asetuksen N:o 604/2013 antamisen johdosta on tapahtunut johonkin jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevassa järjestelmässä, sekä tällä asetuksella tavoitellut päämäärät. Unionin lainsäätäjä ei ole asetuksen N:o 604/2013 puitteissa rajoittunut ottamaan käyttöön organisaatioon liittyviä sääntöjä, jotka koskisivat ainoastaan jäsenvaltioiden välisiä suhteita hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, vaan on päättänyt ottaa turvapaikanhakijat mukaan tähän menettelyyn velvoittamalla jäsenvaltiot antamaan heille tietoja vastuun perusteista ja tarjoamaan heille mahdollisuuden toimittaa tietoja, joiden nojalla näitä perusteita voidaan soveltaa asianmukaisesti, sekä varmistamalla heille tehokkaan oikeussuojakeinon menettelyn päätteeksi mahdollisesti tehtävää siirtopäätöstä vastaan.

Sillä, että tällaisessa käsittelyssä mahdollisesti todetaan tapahtuneen virhe, ei loukata jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatetta, johon yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä perustuu, koska tällainen toteaminen merkitsee vain sitä, että jäsenvaltio, johon hakija on siirrettävä, ei ole asetuksen N:o 604/2013 III luvussa esitettyjen perusteiden mukainen hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

(ks. 36, 43–45, 51, 55 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)