VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-55/08

Carlo De Nicola

vastaan

Euroopan investointipankki

Virkamiehet – Euroopan investointipankin henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaaminen – Työpaikkakiusaaminen – Huolenpitovelvollisuus – Vahingonkorvauskanne – Tuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen

Aihe: Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii ensinnäkin kumoamaan Euroopan investointipankin valituslautakunnan 14.12.2007 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen valituksensa, joka koski yhtäältä hänelle vuodelta 2006 annetun arvosanan uudelleenarviointia ja toisaalta pankin 13.7.2007 tekemien vuoden 2006 ylennyksiä koskevien päätösten kumoamista siltä osin kuin häntä ei niissä ylennetty tehtäväryhmään D, toiseksi kumoamaan hänen vuoden 2006 arviointikertomuksensa sekä 13.7.2007 päivätyt pankin päätökset siltä osin kuin niissä ei ylennetä häntä tähän tehtäväryhmään, kolmanneksi toteamaan, että hän on ollut työpaikkakiusaamisen uhri, neljänneksi velvoittamaan pankin korvaamaan vahingon, jonka hän katsoo itselleen tästä kiusaamisesta aiheutuneen, ja viimeiseksi kumoamaan päätöksen, jolla tiettyjen lääketieteellistä hoitoa laserilla koskevien kulujen vastattavaksi ottamisesta on kieltäydytty.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Kanne päätöksestä, jolla valitus on hylätty – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointi

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

3.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Vuotuinen arviointikertomus

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointi – Käytännön arviointiopas

5.      Virkamiehet – Kanne – Lainvastaisuusväite – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 241 artikla ja henkilöstösääntöjen 91 artikla)

6.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointi – Valituslautakunta

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

7.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulut – Korvaaminen – Kieltäytyminen – Asiantuntijalääkärin lausunnon riitauttaminen

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 35 artikla)

8.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan analoginen soveltaminen

(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla ja Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)

1.      Euroopan investointipankkiin perustetun valituslautakunnan kannanotoista, jotka koskevat henkilökunnan jäsenten arviointia, tehtyjen valitusten vaikutus on se, että arviointikertomukset, joista tällainen hallinnollinen valitus on tehty, saatetaan yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi.

(ks. 84 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑49 ja II‑185, 132 kohta)

2.      Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artiklan mukaan kunkin henkilökunnan jäsenen vuotuisessa arvioinnissa noudatettava menettely ”vahvistetaan” pankin ”sisäisellä päätöksellä”. Koska mihinkään muuhun tekstiin kuin pankin muistioon ei ole viitattu, on todettava, että pankki on tällä muistiolla vahvistanut vuotuisen arviointimenettelyn ja että mainittu pankin muistio ja käytännön arviointiopas, joka on tämän muistion liitteenä, muodostavat niiden pakottavien sääntöjen kokonaisuuden, joita pankki ei voi olla noudattamatta syyllistymättä sääntöjenvastaisuuteen. Vaikka oletettaisiin, että mainittu pankin muistio ei olisi henkilöstösäännöissä tarkoitettu ”sisäinen päätös”, se on kuitenkin pakottava, koska sitä on ainakin pidettävä sisäisenä ohjeena, jolla pankki asettaa itselleen menettelysäännön, joka tosin on ohjeellinen, mutta jota se ei voi jättää noudattamatta ilmoittamatta syitä, joiden vuoksi sitä ei noudateta, sillä muutoin se loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Näin ollen silloin kun käytännön arviointioppaassa asetetaan määräpäivä arviointikeskustelujen pitämiselle, tätä määräpäivää on noudatettava. Samoin, koska mainitussa oppaassa määrätään, että ennen arviointikeskustelua kyseisen henkilökunnan jäsenen on täytettävä tiettyjä osia arviointikertomusluonnoksesta, jonka arvioija hänelle antaa, kyseisten aihealueiden ja niitä koskevien arviointien laatiminen edellyttävät vähimmäisharkinta-aikaa asianomaiselta henkilöltä ja näin ollen hänelle on annettava kohtuullinen aika arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisen ja keskustelun pitämisen välillä, eikä joitakin minuutteja voida pitää kohtuullisena aikana.

Ajankohtaa, jolloin arviointikeskustelu on pidetty, ja määräaikaa, joka virkamiehelle on annettu huomautustensa esittämiseen arviointikertomusluonnoksesta, koskevat sääntöjenvastaisuudet eivät kuitenkaan sellaisenaan ole omiaan perustelemaan riidanalaisen kertomuksen kumoamista, kun otetaan huomioon yhtäältä se, että arviointimenettelyn pitkä kesto ja sen kuluessa tapahtuneet viivästykset eivät sellaisenaan ole omiaan vaikuttamaan arviointikertomuksen lainmukaisuuteen, ja toisaalta se, että virkamiehelle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, analyysinsä ja kommenttinsa riidanalaisesta arviointikertomuksesta toisessa arviointikeskustelussa.

(ks. 105, 106, 109, 112, 113 ja 121–124 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 129/82 ja 274/82, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 13.12.1984 (Kok., s. 4127, 20 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑681, 36 kohta); asia T‑165/01, McAuley v. neuvosto, 10.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑963, 44 kohta); asia T‑50/04, Micha v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑339 ja II‑1499, 45 kohta); yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1865, 159–161 kohta)

3.      Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävä ei ole korvata omalla arvioinnillaan Euroopan investointipankin henkilökunnan arvioinnista vastaavien henkilöiden arviointia. Viimeksi mainitulla on laaja harkintavalta henkilökuntansa jäsenten työn arvioinnissa aivan kuten muillakin yhteisön toimielimillä ja elimillä. Yhteisöjen tuomioistuinten suorittama pankin henkilökunnan jäsenen vuotuiseen arviointikertomukseen sisältyvien arviointien lainmukaisuuden valvonta koskee vain mahdollisia muotovirheitä, kyseisiä arviointeja koskevia ilmeisiä virheitä sekä mahdollista harkintavallan väärinkäyttöä.

(ks. 126 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑178/00 ja T‑341/00, Pflugradt v. EKP, 22.10.2002 (Kok., s. II‑4035, 69 kohta)

4.      Muistion, jossa vahvistetaan Euroopan investointipankin arviointimenettely, liitteenä olevan käytännön arviointioppaan määräystä, jonka mukaan arvioidun on hyväksyttävä tavoitteet, ei voida tulkita niin, että siinä tapauksessa, ettei asianomainen henkilö hyväksy niitä, arviointikertomuksessa on virhe. Jos tämä tulkinta hyväksyttäisiin, mainitulla säännöksellä asetettaisiin hallinnolle velvollisuus saada kaikissa tapauksissa henkilökunnan jäseniltä heille annettujen tehtävien luonnetta koskeva suostumus, mikä asettaisi viimeksi mainitut sellaiseen asemaan, että he voisivat valita tavoitteet, joihin heidän on pyrittävä, mikä olisi selvästi hyvän hallinnon ja hierarkkisen periaatteen sääntöjen vastaista.

(ks. 131 kohta)

5.      Vaikka virkamies voi lähtökohtaisesti riitauttaa lainvastaisuusväitteellä toimielimen tai yhteisön elimen antamat yleisesti sovellettavat säännökset tai määräykset eikä tätä riitautusta voida pitää hakemuksena, jolla pyydetään määräystä, lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on ensinnäkin se, että yksittäistapauksessa tehty päätös, jonka kumoamista hän vaatii, on tehty soveltamalla suoraan kyseisiä säännöksiä tai määräyksiä, ja toiseksi se, että tämän lainvastaisuusväitteen johdosta hänelle voi syntyä etua.

(ks. 172 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑432/98 P ja C‑433/98 P, neuvosto v. Chvatal ym., 5.10.2000 (Kok., s. I‑8535, 33 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑297 ja II‑A‑2‑1527, 132 kohta)

6.      Valituslautakunta, jonka käsiteltäväksi Euroopan investointipankin henkilökunnan jäsen voi vuotuisen arviointinsa saattaa, ei toimi pankin toimivaltaisten viranomaisten esimiehen tavoin. Sen päätös ei korvaa kyseisten viranomaisten päätöstä. Lautakunta hoitaa tuomioistuimen kaltaista tehtävää sen käsiteltäväksi saatettujen päätösten lainmukaisuuden tarkastamisessa samankaltaisten seikkojen pohjalta, jotka yhteisöjen tuomioistuimet ottavat huomioon Se tarkastaa erityisesti sen, onko arviointikertomusten laadintamenettely ollut sääntöjenmukainen, ja sen, ettei pankki ole selvästi ylittänyt arvioinnin ja ylentämisen alalla erityisen laajan harkintavaltansa rajoja.

Silloin kun yhteisöjen tuomioistuimet tulevat tutkittuaan samojen päätösten lainmukaisuuden, jotka on saatettu valituslautakunnan käsiteltäväksi, samaan lopputulemaan kuin lautakunta, eli siihen, että kyseisiä päätöksiä vastaan esitetyt väitteet on hylättävä, yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole enää syytä ratkaista lautakunnan päätöksestä tehtyjä valituksia. Mainittu valitus merkitsee samaa kuin vaatimukset, joilla vaaditaan pankin päätösten kumoamista ja jotka muodostavat oikeudenkäynnin kohteen.

Vaikka oletettaisiin, että valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta voitaisiin tarkastella itsenäisesti ja että kyseinen päätös kumottaisiin, mainitun kumoamisen jälkeen riidanalainen arviointikertomus olisi edelleen olemassa, sillä kyseinen päätös ei korvaa sitä. Päätöksen kumoamisella ei voitaisi velvoittaa pankkia saattamaan sitä, että kantaja on riitauttanut riidanalaisen kertomuksen, uudelleen valituslautakunnan käsiteltäväksi, koska yhteisöjen tuomioistuimet olisivat jo itse ratkaisseet kyseisen riitautuksen.

(ks. 196, 197 ja 199 kohta)

7.      Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 35 artiklan nojalla annettujen sairausvakuutusta koskevien sisäisten määräysten liitteessä II olevasta III kohdasta ilmenee, että pankin henkilökunnan jäsen, joka aikoo riitauttaa sellaisten sairauskulujen korvaamisen, joita hänelle on aiheutunut, on käytettävä hänellä tätä varten olevaa erityistä oikeussuojakeinoa. Se, että henkilökunnan jäsen voisi pätevästi riitauttaa asiantuntijalääkärin lausunnon tätä varten erityisesti suunnitellun menettelyn ulkopuolella, olisi kyseisillä määräyksillä, joiden tarkoituksena on se, että riippumaton lääkäri osallistuu lääketieteellisten riitojen ratkaisuun, tavoitellun päämäärän vastaista.

(ks. 212 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑97/07, De Fays v. komissio, 17.6.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 56 kohta)

8.      Euroopan investointipankin perussäännöstä tehdyllä pöytäkirjalla pankille on annettu valtuudet vahvistaa työntekijöihinsä sovellettavat säännöt, joten sillä on toimivalta päättää edellytykset, joilla sen henkilökunnan jäsenet voivat EY 236 artiklan nojalla saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa, joka koskee muutoksenhakukeinoja, vain muistutetaan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta ja otetaan käyttöön sovittelumenettely. Siihen ei sisälly mitään erityistä sääntöä, joka rajoittaisi tai laajentaisi yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa siitä, millaisena se virkamiesten osalta ilmenee henkilöstösääntöjen 91 artiklasta ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.

Koska Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä ei sanota asiasta mitään, yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ei ole sovellettava suoraan, sillä silloin ei otettaisi huomioon Euroopan investointipankin henkilökunnan jäseniin sovellettavien sääntöjen erityislaatua, vaan mainituista säännöistä on otettava vaikutteita ja niitä on sovellettava analogisesti, koska pankin ja sen henkilökunnan puhtaasti sisäiset riidat muistuttavat luonteensa vuoksi yhteisöjen toimielinten ja niiden virkamiesten tai toimihenkilöiden välisiä riitoja.

Näin ollen Euroopan investointipankin henkilökunnan jäsenten nostamiiin kanteisiin on analogisesti sovellettava henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdasta ilmenevää sääntöä, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole minkäänlaista toimivaltaa, jos niiden käsiteltäväksi saatettua kannetta ei ole nostettu sellaisesta toimesta, jolla hallinto on hylännyt kantajan vaatimukset.

(ks. 233–236 ja 239 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 100, 101 ja 107 kohta