Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)
7 päivänä marraskuuta 2019 (*)
Toimielimiä koskeva oikeus – Euroopan parlamentti – Päätös, jolla on todettu, että poliittisen puolueen tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015 – Avustuksen myöntämisestä vuodelta 2017 tehty päätös, jolla määrätään ennakkomaksun rajoittamisesta 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja velvollisuudesta esittää pankkitakaus – Puolueettomuusvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Varainhoitoasetus – Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt – Asetus (EY) N:o 2004/2003 – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu
Asiassa T-48/17,
Alliance for Direct Democracy in Europe ASBL (ADDE), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan aluksi asianajajat L. Defalque ja L. Ruessmann, sitten M. Modrikanen ja lopuksi Y. Rimokh,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään C. Burgos ja S. Alves,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota yhtäältä 21.11.2016 tehty parlamentin päätös, jolla todetaan, että tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015, ja toisaalta Euroopan parlamentin 12.12.2016 tekemä päätös FINS-2017-13, joka koskee avustuksen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2017, siltä osin kuin mainitulla päätöksellä rajoitetaan ennakkorahoituksen määrä 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja asetetaan sen edellytykseksi pankkitakauksen esittäminen,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva, R. Barents, J. Passer ja G. De Baere,
kirjaaja: hallintovirkamies F. Oller,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 8.5.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja, Alliance for Direct Democracy in Europe ASBL (ADDE), on Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2004/2003 (EUVL 2003, L 297, s. 1) 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu Euroopan tason poliittinen puolue.
2 Kantaja haki 30.9.2014 rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodelle 2015 asetuksen N:o 2004/2003 4 artiklan nojalla.
3 Euroopan parlamentin puhemiehistö teki 15.12.2014 pitämässään kokouksessa päätöksen FINS-2015-14, joka koski 1 241 725 euron enimmäistuen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2015.
4 Ulkopuolinen tarkastaja antoi 18.4.2016 tilintarkastuskertomuksen, jonka mukaan 157 935,05 euron suuruisia kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015.
5 Parlamentin yksiköt suorittivat lisätarkastuksia toukokuusta 2016 lähtien. Näiden tarkastusten jälkeen parlamentti ilmoitti kantajalle 23.5.2016 lähettämällään kirjeellä puhemiehistönsä 9.5.2016 tekemästä päätöksestä, jossa täsmennettiin kansanäänestyskampanjoiden rahoitusta koskevan kiellon tulkintakriteerit.
6 Parlamentin yksiköt suorittivat tarkastuskäynnin kantajan tiloissa 26. ja 27.9.2016.
7 Kantaja haki 30.9.2016 rahoitusta varainhoitovuodelle 2017 Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.
8 Parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtaja ilmoitti kantajalle 14.10.2016 päivätyllä kirjeellä, että ulkoisen tilintarkastuskertomuksen ja parlamentin yksiköiden suorittamien lisätarkastusten perusteella tiettyjä menoja ei katsottu voitavan korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015.
9 Kantaja esitti 2.11.2016 huomautuksensa 14.10.2016 päivätystä parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtajan kirjeestä. Lisäksi se pyysi tulla kuulluksi parlamentin puhemiehistön kokouksessa, jossa oli tarkoitus tehdä päätös kantajan esittämästä varainhoitovuotta 2015 koskevasta loppuraportista.
10 Parlamentin pääsihteeri pyysi 10.11.2016 parlamentin puhemiehistöä tekemään päätöksen kantajan esittämästä varainhoitovuotta 2015 koskevasta loppuraportista ja totesi, että tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015.
11 Parlamentin puhemiehistö käsitteli 21.11.2016 pidetyssä kokouksessaan varainhoitovuotta 2015 koskevaa loppuraporttia, jonka kantaja oli esittänyt kyseisen vuoden tilinpäätöksensä jälkeen. Puhemiehistö totesi, että kustannuksista 500 615,55 euron määrä ei ollut avustuskelpoinen, ja vahvisti kantajalle maksettavan lopullisen avustuksen määräksi 820 725,08 euroa. Näin ollen se vaatii kantajaa palauttamaan 172 654,92 euroa (jäljempänä varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös).
12 Parlamentin pääsihteeri pyysi 5.12.2016 parlamentin puhemiehistöä tekemään päätöksen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodelle 2017 myönnettävää rahoitusta koskevista hakemuksista.
13 Euroopan parlamentin puhemiehistö teki 12.12.2016 pitämässään kokouksessa päätöksen FINS-2017-13, joka koski 1 102 642,71 euron enimmäistuen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2017 ja jolla ennakkorahoitus rajoitetaan 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä sekä asetetaan sen edellytykseksi first demand ‑takuun esittäminen (jäljempänä varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös). Tämä päätös allekirjoitettiin ja annettiin tiedoksi kantajalle 15.12.2016.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja on nostanut nyt esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.1.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.
15 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen. Tämä hakemus hylättiin 14.3.2017 annetulla määräyksellä ADDE v. Euroopan parlamentti (T-48/17 R, ei julkaistu, EU:T:2017:170). Tässä oikeusasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
16 Asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisen jälkeen kantaja kutsuttiin alun perin 6.6.2018 pidettäväksi suunniteltuun istuntoon, jota lykättiin, koska kantajan edustaja ei ollut käytettävissä.
17 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.7.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan säännösten mukaista oikeusapua koskevan hakemuksen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi oikeusapua koskevan hakemuksen 5.2.2019 antamallaan määräyksellä ADDE v. Euroopan parlamentti (T-48/17 AJ, ei julkaistu) parlamentin huomautusten perusteella esitettyään kantajalle tiettyjä kysymyksiä ja kehotettuaan sitä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä.
18 Asianosaisten lausunnot ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 8.5.2019 pidetyssä istunnossa sen jälkeen, kun kantaja oli nimennyt uuden edustajan.
19 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen;
– kumoaa varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä rajoitetaan ennakkorahoituksen määrä 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja asetetaan sen edellytykseksi pankkitakauksen esittäminen;
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana;
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimus kumota varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös
21 Kantaja esittää päätöksen, jolla todettiin, että tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella rahoituskaudelta 2015, kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista, toinen asetuksen N:o 2004/2003 7–9 artiklan rikkomista ja kolmas suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.
22 Koska kannekirjelmään ei sisälly yhtään kolmannen kanneperusteen, joka ilmaistaan siis abstraktisti, tueksi esitettyä väitettä, kyseistä kanneperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska pelkästään se, että vedotaan unionin oikeuden periaatteeseen, jota väitetään loukatun, ilmaisematta niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin väite perustuu, ei täytä työjärjestyksen 76 artiklan d kohdassa esitettyjä vaatimuksia (tuomio 3.5.2007, Espanja v. komissio, T-219/04, EU:T:2007:121, 89 kohta).
Hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien väitetty loukkaaminen
23 Ensimmäinen kanneperuste, joka on esitetty varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, jakautuu kahteen osaan. Kantaja väittää kyseisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että parlamentti on loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklaa, koska parlamentin puhemiehistön kokoonpanon vuoksi varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös ei ole oikeudenmukainen eikä puolueeton. Se toteaa erityisesti, että parlamentin puhemiehestä ja neljästätoista varapuhemiehestä muodostuvaan puhemiehistöön ei kuulu ainoatakaan edustajaa niin sanotuista euroskeptisistä puolueista. Näin ollen puhemiehistö ei sen mukaan pysty kokoonpanonsa vuoksi takaamaan Euroopan tason poliittisille puolueille ja niihin liittyville poliittisille säätiöille myönnettävän rahoituksen puolueetonta ja objektiivista valvontaa. Tätä toteamusta tukee se, että tätä tarkoitusta varten on luotu riippumaton viranomainen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22.10.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 6 artiklan nojalla (EUVL 2014, L 317, s. 1).
24 Lisäksi kantaja väittää, että parlamentin varapuhemies Ulrike Lunacek, joka kuuluu Vihreät / Euroopan vapaa allianssi ‑ryhmään ja joka on parlamentin puhemiehistön jäsen, esitti ennen varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen antamiseen johtanutta kokousta julkisesti lausuntoja, jotka osoittivat hänen vihamielisyytensä ja puolueellisuutensa kantajaa kohtaan.
25 Kantaja vetoaa varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 224 artiklassa taattujen puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamiseen. Kantaja väittää, että sen 2.11.2016 esittämiä kirjallisia huomautuksia ei ole toimitettu parlamentin puhemiehistölle. Sen mukaan ilmoituksessa, jonka parlamentin pääsihteeri osoitti puhemiehistölle, osoitettiin ainoastaan, että kyseiset huomautukset olivat saatavilla pyynnöstä. Se väittää myös, että kuulluksi tulemista koskevasta pyynnöstä huolimatta puhemiehistö ei antanut sille tilaisuutta tulla kuulluksi siinä kokouksessa, jossa varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös tehtiin. Se toteaa lopuksi, että varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös oli jo tehty ja allekirjoitettu ennen 21.11.2016 pidettyä parlamentin puhemiehistön kokousta, koska se oli lähetetty kantajalle sähköpostitse ennen kyseisen kokouksen suunniteltua päättymisajankohtaa.
26 Lisäksi kantaja huomauttaa vastauskirjelmässään, ettei parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtaja tai parlamentin pääsihteeri ottanut parlamentin puhemiehistölle antamassaan ilmoituksessa huomioon sen 2.11.2016 esittämiä kirjallisia huomautuksia, esittänyt niistä huomautuksia eikä hylännyt niitä. Kantajan mukaan kyseisen varainhoidon pääosaston pääjohtajan 14.10.2016 päivätty, sille osoitettu kirje ja kyseisen pääsihteerin puhemiehistölle 10.11.2016 antama ilmoitus ovat samanlaisia. Näiden seikkojen perusteella se väittää, että sen oikeutta tulla toimivaltaisen viranomaisen eli puhemiehistön kuulemaksi on loukattu.
27 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
28 Hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisen osalta parlamentti väittää, ettei kantaja ole esittänyt mitään näyttöä sen puhemiehistön väitetystä puolueellisuudesta. Lisäksi puhemiehistön toimivalta tehdä päätöksiä, jotka koskevat Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta, perustuu sen mukaan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 224 artiklaan ja asetuksen N:o 2004/2003 soveltamissääntöjen vahvistamisesta 29.3.2004 annetun parlamentin puhemiehistön päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna (EUVL 2014, C 63, s. 1; jäljempänä 29.3.2004 annettu puhemiehistön päätös) 4 artiklaan, eikä kantaja ole esittänyt mitään näihin säännöksiin kohdistuvaa lainvastaisuusväitettä. Parlamentti huomauttaa lisäksi, ettei asetusta N:o 1141/2014 voida soveltaa esillä olevassa asiassa ja että joka tapauksessa toimivalta tehdä päätöksiä rahoitushakemuksista kuuluu aina parlamentille, eikä kyseisellä asetuksella luodulle riippumattomalle viranomaiselle.
29 Parlamentti väittää vastauksessaan, että kantajan esittämät väitteet sen puhemiehistön jäsenen puolueellisuudesta koskivat vain yhtä kyseisen elimen jäsentä. Sen mukaan kyseiset lausunnot eivät myöskään osoita, että kyseessä olisi ollut puolueettomuuden puuttuminen, vaan niissä todetaan ainoastaan, että jäsen oli tutkinut kysymyksen ja päättänyt, kuinka äänestää puhemiehistön kokouksessa.
30 Puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden väitetyn loukkaamisen osalta parlamentti väittää, että kantajaa kehotettiin esittämään huomautuksensa siitä, että tiettyjä menoja ei ehkä voitaisi korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015, minkä se teki 2.11.2016. Parlamentin mukaan sen varainhoidon pääosaston pääjohtaja tutki näitä huomautuksia ja katsoi, etteivät ne voineet horjuttaa toteamusta, jonka mukaan kyseiset kustannukset ovat avustuskelvottomia. Se totesi myös, että sen pääsihteerin 10.11.2016 antamassa ilmoituksessa, jossa sen puhemiehistöä kehotettiin tekemään varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös, viitattiin nimenomaisesti kyseisiin huomautuksiin. Lisäksi se totesi kyseisessä ilmoituksessa todetun myös, että samat huomautukset olivat sen sihteeristön saatavilla pyynnöstä. Lopuksi sen väitteen osalta, jonka mukaan mainittu päätös tehtiin ja allekirjoitettiin ennen kyseisen puhemiehistön kokousta, parlamentti väittää, että vaikka päätös on laadittu ennen mainittua kokousta, se on lähetetty kantajalle vasta sen jälkeen, kun puhemiehistö oli tutkinut sitä ja hyväksynyt sen.
31 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että aluksi on tutkittava ensimmäisen kanneperusteen, joka on esitetty varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, toinen osa.
32 Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäistapausta koskevaan toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.
33 Parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 224 artiklan 3 kohdan mukaan parlamentin puhemiehistö hyväksyy varainhoitovuoden päätyttyä rahoitusta saaneiden poliittisten puolueiden lopullisen toimintakertomuksen ja lopullisen tilinpäätöksen. Kyseisen artiklan 5 kohdan mukaan puhemiehistö toimii toimielimen pääsihteerin ehdotuksen perusteella. Lukuun ottamatta kyseisen artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia puhemiehistö kuulee asianomaisen poliittisen puolueen edustajia ennen päätöksen tekemistä.
34 Lisäksi puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden yleinen periaate, jota on sovellettava, kun hallinto aikoo tehdä henkilöä koskevan tälle vastaisen päätöksen. Tämän periaatteen nojalla henkilöille, joiden etuihin heille osoitetut päätökset vaikuttavat tuntuvasti, on annettava tilaisuus esittää asianmukaisesti kantansa niistä seikoista, joiden perusteella hallinto aikoo tehdä päätöksensä. Niillä on oltava tätä varten riittävä määräaika (tuomio 18.12.2008, Sopropé, C-349/07, EU:C:2008:746, 36 ja 37 kohta).
35 Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse kantajan väitteestä, jonka mukaan sitä ei erityisesti kuultu kuulemistilaisuudessa parlamentin siinä puhemiehistön kokouksessa, joka johti varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen antamiseen, riittää sen toteaminen, että kantajalle ei myönnetä asiaa koskevissa säännöksissä eikä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen nojalla oikeutta viralliseen kuulemiseen, vaan mahdollisuus esittää huomautukset kirjallisesti on riittävä (ks. analogisesti tuomio 27.9.2005, Common Market Fertilizers v. komissio, T-134/03 ja T-135/03, EU:T:2005:339, 108 kohta ja tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-35/10 ja T-7/11, EU:T:2013:397, 105 kohta). On myös kiistatonta, että kantaja on voinut esittää kirjalliset huomautuksensa 2.11.2016.
36 Toiseksi kantajan väitteestä, jonka mukaan sen 2.11.2016 esittämiä kirjallisia huomautuksia ei ole toimitettu parlamentin puhemiehistölle, on todettava, että parlamentin pääsihteerin 10.11.2016 antaman ilmoituksen 5 ja 6 kohdassa, jossa parlamentin puhemiehistöä kehotetaan tekemään varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös, viitataan näihin huomautuksiin, joissa todetaan, että ne otettu huomioon, ja lisätään, että alkuperäiset asiakirjat ovat pyynnöstä saatavilla parlamentin sihteeristöstä. Tätä väitettä ei siis voida hyväksyä.
37 Kolmanneksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös oli tehty ja allekirjoitettu ennen parlamentin puhemiehistön kokousta, koska kyseinen päätös oli lähetetty kantajalle sähköpostitse 21.11.2016 klo 19.16 eli ennen kyseisen kokouksen päättymistä. Kuten parlamentti perustellusti toteaa, päätösluonnos voidaan laatia ennen kyseistä kokousta, kuten tässä tapauksessa on tehty. Lisäksi parlamentti täsmentää, että päätös lähetettiin kantajalle vasta sen jälkeen, kun puhemiehistö oli tutkinut kysymyksen ja tehnyt kyseessä olevan päätöksen. On todettava, että kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että viimeksi mainittu väite on virheellinen. Näin ollen tämä väite on hylättävä.
38 Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan parlamentin varainhoidon pääosaston pääjohtaja tai parlamentin pääsihteeri ei ottanut antamassaan ilmoituksessa huomioon sen 2.11.2016 esittämiä kirjallisia huomautuksia, esittänyt niistä huomautuksia eikä hylännyt niitä 10.11.2016 antamassaan ilmoituksessa, on todettava, että kyseisessä ilmoituksessa viitataan nimenomaisesti näihin huomautuksiin ja todetaan, että ne on otettu huomioon kyseistä ehdotusta varten. Näin ollen parlamentin ei voida katsoa olevan vastuussa kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta tällä perusteella. Siltä osin kuin kantaja katsoo, että varainhoitovuotta 2015 koskevassa riidanalaisessa päätöksessä ei vastata asianmukaisesti sen huomautuksissa esitettyihin väitteisiin, sen tehtävänä on riitauttaa kyseisen päätöksen sisältö, kuten se on tehnytkin varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn toisen kanneperusteen yhteydessä.
39 Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen, joka on esitetty varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, toinen osa on hylättävä perusteettomana.
40 Varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan osalta on todettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja elimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
41 Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taattu oikeus siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, ilmentää erästä unionin oikeuden yleistä periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Espanja v. neuvosto, C-521/15, EU:C:2017:982, 88 ja 89 kohta).
42 Oikeuskäytännössä on katsottu, että hyvän hallinnon periaate merkitsee muun muassa, että toimivaltaisella toimielimellä on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2017, Schniga v. CPVO, C-625/15 P, EU:C:2017:435, 47 kohta).
43 Lisäksi puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C-439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta; tuomio 20.12.2017, Espanja v. neuvosto, C-521/15, EU:C:2017:982, 91 kohta ja tuomio 27.3.2019, August Wolff ja Remedia v. komissio, C-680/16 P, EU:C:2019:257, 27 kohta).
44 Siltä osin kuin kyse on lausunnoista, joilla voidaan kyseenalaistaa puolueettomuusvaatimukset, on muistutettava, että merkityksellistä on niiden todellinen merkitys, ei niiden kirjaimellinen muoto. Lisäksi kysymys siitä, voidaanko lausunnoilla loukata hyvää hallintoa koskevaa oikeutta ja erityisesti jokaisen oikeutta siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti, on ratkaistava ottamalla huomioon ne erityiset olosuhteet, joissa riidanalainen lausunto on esitetty. Erityisesti on tutkittava, tyydytäänkö lausunnoissa vain korostamaan sen riskin olemassaoloa, että sovellettavia sääntöjä rikotaan, vai otetaanko niissä tältä osin ennakolta kantaa lopulliseen päätökseen (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T-191/98 ja T-212/98–T-214/98, EU:T:2003:245, 445 ja 448 kohta).
45 Lisäksi jos parlamentilla on laaja harkintavalta, tämän toimivallan käyttämistä koskevan tuomioistuinvalvonnan on kohdistuttava ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2009, VIP Car Solutions v. parlamentti, T-89/07, EU:T:2009:163, 56 kohta ja tuomio 10.11.2015, GSA ja SGI v. parlamentti, T-321/15, ei julkaistu, EU:T:2015:834, 33 kohta). Kun unionin toimielimillä on tällä tavalla harkintavaltaa, on kuitenkin erityisen tärkeää, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan unionin oikeusjärjestyksessä annettuja takeita, joihin kuuluvat hyvän hallinnon periaate ja erityisesti puolueettomuusvelvollisuus (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta). Koska käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse hallinnollisesta menettelystä, joka koskee monimutkaisia oikeudellisia ja kirjanpidollisia arviointeja, on todettava, että parlamentilla on tiettyä harkintavaltaa tehdä päätös, joka koskee kantajalle varainhoitovuoden 2015 osalta aiheutuneiden kustannusten avustuskelpoisuutta erityisesti asetuksen N:o 2004/2003 7 ja 8 artiklan nojalla.
46 Nyt käsiteltävää asiaa on tutkittava näiden seikkojen valossa.
47 Kantaja katsoo ensinnäkin, että parlamentin puhemiehistön kokoonpano riittää sellaisenaan kyseenalaistamaan kyseisen elimen puolueettomuuden. Tätä väitettä ei voida hyväksyä kolmesta syystä.
48 Aluksi on todettava, että parlamentin puhemiehistö on kollegiaalinen elin, joka muodostuu parlamentin puhemiestä ja neljästätoista varapuhemiehestä; tuolloin voimassa olleen parlamentin työjärjestyksen 16 ja 17 artiklan mukaisesti parlamentin jäsenet valitsevat nämä kaikki äänestämällä. Näin ollen parlamentin puhemiehistön kokoonpanon on tarkoitus kuvastaa parlamentissa vallitsevaa moniarvoisuutta.
49 Ei ole myöskään merkitystä sillä, että asetuksella N:o 1141/2014 on luotu riippumaton viranomainen hoitamaan Euroopan tason poliittisten säätiöiden tiettyjä tehtäviä, koska kyseistä asetusta ei sovelleta nyt käsiteltävän asian taustalla oleviin tosiseikkoihin. Asetuksen 41 artiklan mukaan asetusta on sovellettu vasta 1.1.2017 alkaen. Joka tapauksessa saman asetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1141/2014 soveltamissääntöjen vahvistamisesta 12.6.2017 tehdyn parlamentin puhemiehistön päätöksen (EUVL 2017, C 205, s. 2) 5 artiklan 1 kohdan kanssa, toimivalta tehdä päätöksiä rahoitushakemuksista kuuluu aina puhemiehistölle.
50 Kuten parlamentti perustellusti huomauttaa, on lopuksi todettava, että kantaja ei ole esittänyt SEUT 277 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitettä säännösten, jotka koskevat parlamentin puhemiehistön kokoonpanoa ja sen toimivaltaa tehdä Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoitusta koskevia päätöksiä, erityisesti tuolloin voimassa olleen parlamentin työjärjestyksen 24 ja 25 artiklan sekä 29.3.2004 annetun puhemiehistön päätöksen 4 artiklan, soveltamista vastaan.
51 Toiseksi kantaja väittää parlamentin puhemiehistön erään jäsenen käyttäytymisestä, että jotkin tämän julkisesti esittämät lausunnot osoittavat, ettei hän ollut ollut täysin puolueeton kantajaa kohtaan kyseistä 21.11.2016 pidettyä puhemiehistön kokousta edeltävänä aikana.
52 Sen arvioimiseksi, onko kantajan puhemiehistön erään jäsenen esittämistä lausunnoista esittämä väite perusteltu, on otettava huomioon useita seikkoja, kuten riidanalaisten lausuntojen sisältö, lausunnot esittäneen henkilön tehtävät ja tämän henkilön tosiasiallinen rooli päätöksentekomenettelyssä.
53 Riidanalaisten lausuntojen osalta nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että poliittinen ryhmä, johon kyseinen parlamentin puhemiehistön jäsen kuului, antoi 17.11.2016 lehdistötiedotteen, johon sisältyi kyseisen jäsenen lausunto, jonka mukaan ”odotamme, että tilintarkastuskertomus vahvistetaan Euroopan parlamentin puhemiehistön kokouksessa maanantaina ja että parlamentin viranomaiset antavat johdonmukaisen ja yksiselitteisen vastauksen” ja että ”varat on palautettava ja UKIP:n on kannettava vastuu Yhdistyneen kuningaskunnan äänestäjien vilpillisestä manipuloinnista. Tiedotteessa todettiin lisäksi, että kantaja oli Euroopan tason poliittinen puolue, jossa UKIP eli Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue oli määräävässä asemassa.
54 Parlamentin puhemiehistön kyseessä oleva jäsen julkaisi sosiaalisissa medioissa ihmettelynsä siitä, ”miten joillakuilla voi olla otsaa panetella [unionia] kaikissa mahdollisissa tilanteissa, kun samanaikaisesti [unionin] varoja käytetään lainvastaisesti”. Vastauksena erään kolmannen henkilön sosiaalisessa mediassa esittämään kommenttiin puhemiehistön jäsen totesi seuraavaa: ”Tarkoitan varojen vilpillistä käyttöä!”.
55 Parlamentin verkkosivustolla saatavilla olevassa 21.11.2016 pidetyn parlamentin puhemiehistön kokouksen pöytäkirjassa, josta unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli parlamentilta istunnossa, mainitaan, että kyseinen puhemiehistön jäsen osallistui kokoukseen ja keskusteluihin, jotka johtivat varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemiseen. Lisäksi kyseisen pöytäkirjan mukaan mainittu jäsen oli ainoa puhemiehistön jäsen, joka osallistui esityslistan tätä kohtaa koskevaan keskusteluun, minkä perusteella voidaan todeta, että hänellä oli aktiivinen rooli asiassa käydyissä keskusteluissa, vaikka päätös tehtiin parlamentin pääsihteerin esityksestä.
56 Näin ollen on todettava, että parlamentin puhemiehistön jäsenen esittämien lausuntojen perusteella voidaan ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta katsoa, että kyseinen jäsen oli ratkaissut kysymyksen ennakolta ennen varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä. Kyseisissä lausunnoissa ei nimittäin pelkästään todeta, että on olemassa riski siitä, että sovellettavia sääntöjä on rikottu, vaan todetaan varojen keruun olleen ”lainvastaista” ja ”vilpillistä”. Lisäksi vaikka kyseinen jäsen ei ollut esittelijän tai puheenjohtajan asemassa, parlamentti myönsi istunnossa, että hän oli yhdessä toisen jäsenen kanssa vastuussa Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta koskevien asiakirjojen seurannasta puhemiehistössä.
57 Parlamentin vastauksessaan esittämät väitteet, joiden mukaan nämä kommentit olivat peräisin yhdeltä ainoalta puhemiehistön jäseneltä ja osoittivat ainoastaan, että kyseinen jäsen oli tutkinut kysymyksen ja oli jo päättänyt, kuinka äänestää, eivät myöskään ole vakuuttavia.
58 Ensinnäkään se, että epäily selkeän puolueettomuuden vaatimuksen vaarantumisesta koskee vain yhtä henkilöä 15 jäsenestä muodostuvassa kollegiaalisessa elimessä, ei ole välttämättä ratkaisevaa, kun otetaan huomioon se, että kyseisellä henkilöllä on voinut olla ratkaiseva vaikutusvalta päätöksenteossa (ks. vastaavasti ja analogisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.2015, Morice v. Ranska, CE:ECHR:2015:0423JUD 002936910, 89 kohta). Tältä osin on syytä muistuttaa kyseisen jäsenen aktiivisesta roolista puhemiehistön kokouksessa, kuten pöytäkirjasta ilmenee (ks. edellä 55 kohta).
59 Toiseksi siltä osin kuin on kyse parlamentin siitä väitteestä, jonka mukaan riidanalaisissa lausunnoissa ainoastaan ilmoitettiin, kuinka kyseinen puhemiehistön jäsen aikoi äänestää, on todettavaa, että edellä 43 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tärkeää on paitsi se, että puhemiehistö tekee päätöksensä puolueettomasti, myös se, että se tarjoaa riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois. Kun otetaan huomioon kyseisten lausuntojen, jotka on esitetty ennen varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä, kategorinen ja yksiselitteinen sisältö, on todettava, että selkeän puolueettomuuden vaatimus on vakavasti vaarantunut nyt käsiteltävässä asiassa.
60 Tässä yhteydessä parlamentti ei voi pätevästi vedota siihen, että sen puhemiehistön jäsen, joka on riidanalaisten lausuntojen laatija, sai ilmaista henkilökohtaisen näkemyksensä, sillä lähtökohtaisesti kollegiaalisen elimen jäsenet eivät voi julkisesti ilmaista henkilökohtaisia näkemyksiään vireillä olevissa asioissa, koska vaarana on, että puolueettomuusvaatimus menettää merkityksensä.
61 Parlamentin on nimittäin tarjottava riittävät takeet, jotta voidaan sulkea pois kaikki epäilyt, jotka koskevat sen jäsenten puolueettomuutta hallintopäätöksiä tehtäessä, mikä merkitsee sitä, että jäsenten on pidättäydyttävä esittämästä julkisia lausuntoja Euroopan tason poliittisten puolueiden harjoittamasta myönnettyjen varojen hyvästä tai huonosta hoidosta silloin, kun keskeneräisiä tapauksia on tutkittavana.
62 Edellä esitetyn perusteella varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.
Asetuksen (EU) N:o 2004/2003 7–9 artiklan väitetty rikkominen
63 Toisessa kanneperusteessa, joka on esitetty varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, kantaja väittää, että parlamentti rikkoi asetuksen N:o 2004/2003 7–9 artiklaa, kun se katsoi, että tietyt menot olivat avustuskelvottomia siltä osin kuin varoja oli käytetty kansallisten poliittisten puolueiden ja kansanäänestyskampanjoiden rahoittamiseen. Se riitauttaa erityisesti avustuskelvottomuutta koskevat toteamukset, jotka koskevat ensinnäkin tiettyjen mielipidetutkimusten rahoitusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, toiseksi kolmelle konsultille Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritettuja maksuja ja kolmanneksi tiettyjä Belgian kansanpuolueeseen liittyviä maksuja. Neljänneksi se kiistää mainitun päätöksen perusteltavuuden siltä osin kuin siinä katsotaan, että väitetyn eturistiriidan vuoksi toimittajalle maksetut maksut eivät olleet avustuskelpoisia.
64 Kun otetaan huomioon nyt käsiteltävässä asiassa tehty päätelmä, joka perustuu varainhoitovuotta koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen tarkasteluun, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että toisen kanneperusteen yhteydessä on aiheellista lausua ainoastaan väitteestä, joka koskee seitsemässä jäsenvaltiossa joulukuussa 2015 tehtyyn mielipidetutkimukseen liittyvien kustannusten avustuskelvottomuutta.
65 Kantaja kiistää parlamentin tulkinnan, jonka mukaan seitsemässä jäsenvaltiossa joulukuussa 2015 tehdyn mielipidetutkimuksen rahoittaminen on vastoin kansallisen poliittisen puolueen välillistä rahoitusta koskevaa kieltoa koskevan asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan 1 kohtaa. Lisäksi se kiistää sen, että kyseiseen mielipidetutkimukseen liittyvät kustannukset voitaisiin todeta avustuskelvottomiksi kyseisen asetuksen 8 artiklan neljännessä kohdassa säädetyn kansanäänestyskampanjoiden rahoitusta koskevan kiellon vuoksi.
66 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
67 Parlamentti korostaa sitä, että kesä- ja joulukuun 2015 välisenä aikana Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalien jälkeen suoritetut mielipidetutkimukset koskivat osittain kansallisen politiikan kysymyksiä, mutta ennen kaikkea Brexit-kansanäänestystä. Vastauksessaan parlamentti viittaa siihen, että seitsemässä jäsenvaltiossa tehty mielipidetutkimus sisälsi kysymyksiä Yhdistyneen kuningaskunnan kuulumisesta unioniin ja haastateltujen kannasta Brexit-kansanäänestykseen.
68 Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin parlamentti väitti, että seitsemässä jäsenvaltiossa tehty UKIP:tä hyödyttävä mielipidetutkimus suuntautui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja koski pääasiallisesti Brexit-kansanäänestystä.
69 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalien jälkeen kesä- ja joulukuun 2015 välisenä aikana tehtyjen mielipidetutkimusten osalta varainhoitovuotta 2015 koskevasta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että niihin liittyviä menoja ei katsottu avustuskelpoisiksi kahdesta syystä, nimittäin asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn kansallisen poliittisen puolueen välillistä rahoittamista koskevan kiellon ja saman asetuksen 8 artiklan neljännessä kohdassa säädetyn, kansanäänestyskampanjoiden rahoitusta koskevan kiellon perusteella. Kyseisen päätöksen mukaan nämä tutkimukset koskivat erityisesti Brexit -kansanäänestystä, ja jotkin niistä koskivat osittain myös kansallisen politiikan kysymyksiä.
70 Asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää muiden poliittisten puolueiden, etenkään kansallisten poliittisten puolueiden tai kansallisten ehdokkaiden, rahoitukseen.
71 On huomattava, että välillisestä rahoittamisesta on kyse, kun kansallinen puolue saa taloudellista etua esimerkiksi, kun se välttyy kustannuksilta, jotka sen olisi tullut kantaa, vaikka varoja ei olekaan siirretty suoraan (tuomio 27.11.2018, Mouvement pour une Europe des nations et des libertés v. parlamentti, T-829/16, valitus vireillä, EU:T:2018:840, 72 kohta). Tämän arvioinnin tekemiseksi on viitattava kokonaiseen joukkoon erityisesti ajallisia, maantieteellisiä ja rahoitetun toimen sisältöä koskevia tekijöitä (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2018, Mouvement pour une Europe des nations et des libertés v. parlamentti, T-829/16, valitus vireillä, EU:T:2018:840, 83 kohta).
72 Kansanäänestyskampanjoiden rahoittamista koskevan kiellon osalta on todettava, että asetuksen N:o 2004/2003 8 artiklan neljännessä kohdassa säädetään, että avustuskelpoisiin kustannuksiin myönnettyjä varoja ei saa käyttää kansanäänestyskampanjoiden rahoittamiseen.
73 Lisäksi parlamentin puhemiehistö täsmensi 9.5.2016 tekemässään päätöksessä, että kysymys siitä, oliko Euroopan tason poliittisen puolueen toiminta kansanäänestyskampanja, riippui erityisesti tietyistä edellytyksistä, eli ensinnäkin, oli tällaisen kansanäänestyksen mahdollinen järjestäminen jo saatettu yleisön tietoon, vaikka siitä ei vielä ollut ilmoitettu virallisesti; toiseksi, oliko kyseisen poliittisen puolueen toiminnan ja kysymyksen, jota kansanäänestys koski, välillä suora ja ilmeinen yhteys; kolmanneksi, oliko kyseessä olevan poliittisen puolueen toiminnan ja kansanäänestyksen määräpäivän – vaikka se olisi ilmoitettu vasta epävirallisesti – välillä ajallinen läheisyys. Tältä osin on todettava, ettei parlamentti ei kiistä sitä, että varainhoitovuotta 2015 koskevassa riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan 9.5.2016 tehdyssä puhemiehistön päätöksessä täsmennettyjä arviointiperusteita.
74 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, onko varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös perusteltu siltä osin kuin siinä katsotaan avustuskelvottomiksi kustannukset, jotka liittyvät seitsemässä jäsenvaltiossa toteutettuun mielipidetutkimukseen.
75 Seitsemässä jäsenvaltiossa toteutetun mielipidetutkimuksen tulosten tarkastelusta ilmenee, että tutkimus on suoritettu Belgiassa, Ranskassa, Unkarissa, Alankomaissa, Puolassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa noin 1 000 henkilön otoksella kussakin jäsenvaltiossa. Nämä kysymykset, jotka olivat samat seitsemässä jäsenvaltiossa, koskivat kyseisten jäsenvaltioiden kuulumista unioniin, osallistujien äänestystä mahdollisessa unioniin kuulumista koskevassa kansanäänestyksessä, unioniin kuulumista koskevien edellytysten uudistamista, Saksan liittotasavallan tapaa hoitaa pakolaiskriisiä, pakolaisten vastaanottoa kussakin seitsemästä jäsenvaltiosta, kunkin seitsemän jäsenvaltion turvallisuusuhkia, seitsemän jäsenvaltion osallistumista EU:n armeijaan ja Schengen-aluetta.
76 Ensinnäkin on todettava, että seitsemässä jäsenvaltiossa tehdyn mielipidetutkimuksen Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva osa kuuluu asetuksen N:o 2004/2003 8 artiklan neljännessä kohdassa säädetyn, kansanäänestyskampanjoiden rahoitusta koskevan kiellon soveltamisalaan, kun otetaan huomioon, että kansanäänestyksen pitämistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin lopullisesti joulukuussa 2015 eli kyseisen mielipidetutkimuksen ajankohtana, ja koska suuri osa tämän osan sisällöstä liittyi läheisesti kyseiseen kansanäänestykseen.
77 On sitä vastoin on todettava, että näitä toteamuksia ei voida soveltaa siltä osin kuin on kyse kuudessa muussa jäsenvaltiossa, joissa ei ollut suunniteltu kansanäänestystä kyseisenä ajankohtana, suoritetun mielipidetutkimuksen osasta. Parlamentti ei ole myöskään esittänyt – eikä varsinkaan osoittanut – että kyseisestä osasta voisi olla jonkinlaista hyötyä Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-kansanäänestyskampanjalle. Näin ollen ei voida katsoa, että tutkimuksen tämän osan tarkoituksena olisi ollut rahoittaa kansanäänestyskampanjaa.
78 Toiseksi kansallisen poliittisen puolueen välillistä rahoitusta koskevan kiellon osalta on hylättävä parlamentin esittämä väite, jonka mukaan kuutta muuta jäsenvaltiota koskeva mielipidetutkimus hyödyttäisi jollain tavoin UKIP:tä. Ei nimittäin ole osoitettu, että kyseisen osan sisältö voisi hyödyttää UKIP:tä millään tavoin. Lisäksi on korostettava, että tämä osa on suoritettu kuudessa muussa jäsenvaltiossa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, eikä UKIP:llä ole niissä toimintaa.
79 Edellä esitetyn perusteella tämä väite on hyväksyttävä.
80 Edellä 62 ja 79 kohdassa esitettyjen päätelmien perusteella varainhoitovuotta 2015 koskeva riidanalainen päätös on kumottava.
Vaatimus kumota varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös
81 Kantaja esittää varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista, toinen unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 134 artiklan ja asetuksen N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt) 206 artiklan rikkomista, ja kolmas suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.
Hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien väitetty loukkaaminen
82 Ensimmäinen kanneperuste, joka on esitetty varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että parlamentti on loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja perusoikeuskirjan 41 artiklaa. Se viittaa tältä osin varainhoitovuotta 2015 koskevaa päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa esitettyihin perusteluihin, jotka mainitaan edellä 23 kohdassa.
83 Kantaja vetoaa varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 224 artiklassa taattujen puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamiseen. Tämän osan tueksi kantaja viittaa ensinnäkin varainhoitovuotta 2015 koskevaa päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa esitettyihin perusteluihin, jotka mainitaan edellä 25 kohdassa. Toiseksi se lisää, että varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös perustuu sen taloudellista elinkelpoisuutta koskevaan ulkopuolisten tarkastajien ”täydentävään lausuntoon”, jota ei ole annettu sille tiedoksi ja jota se ei ole voinut kommentoida. Kolmanneksi kantaja väittää, että viimeksi mainittu riidanalainen päätös on vaikuttanut siihen kielteisesti, koska se ei pystynyt hankkimaan vaadittua pankkitakausta, mikä johti lopulta sen asettamiseen selvitystilaan 26.4.2017.
84 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
85 On syytä huomauttaa, että kantaja viittaa varainhoitovuotta 2017 koskevan päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan osalta perusteluihin, jotka on esitetty varainhoitovuotta 2015 koskevaa päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen yhteydessä, mutta se ei kuitenkaan vetoa puolueettomuuden puuttumiseen parlamentin puhemiehistön jäsenen ennen varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä esittämien lausuntojen johdosta.
86 Siltä osin kuin kantaja vetoaa parlamentin puhemiehistön puolueettomuuden puuttumiseen sen kokoonpanon vuoksi, varainhoitovuotta 2017 koskevan päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana edellä 40–50 kohdassa esitetyistä syistä.
87 Varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen toisesta osasta, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, on aluksi todettava, että tuolloin voimassa olleen parlamentin työjärjestyksen 224 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin puhemiehistö päättää Euroopan tason poliittisen puolueen jättämästä rahoitusta koskevasta hakemuksesta. Lisäksi saman artiklan 5 kohdassa säädetään, että 1 ja 4 kohdan mukaisia tapauksia lukuun ottamatta puhemiehistö kuulee asianomaisen poliittisen puolueen edustajia ennen päätöksen tekemistä.
88 Näin ollen on todettava, että tuolloin voimassa olleen parlamentin työjärjestyksen 224 artiklassa ei anneta poliittisille puolueille erityistä oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin parlamentin puhemiehistö tekee päätöksen niiden rahoitushakemuksista.
89 Tästä tuolloin voimassa olleen parlamentin työjärjestyksen 224 artiklaa koskevasta toteamuksesta huolimatta on tutkittava, voiko kantaja nyt käsiteltävän asian olosuhteissa pätevästi vedota perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohtaan perustuvaan oikeuteen tulla kuulluksi. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä tai kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2012, M., C-277/11, EU:C:2012:744, 86 kohta ja tuomio 9.7.1999, New Europe Consulting ja Brown v. komissio, T-231/97, EU:T:1999:146, 42 kohta).
90 Lähtökohtaisesti silloin, kun henkilö jättää unionin toimielimelle erityisesti rahoitusta koskevan hakemuksen, oikeutta tulla kuulluksi on katsottava noudatetun silloin, kun toimielin tekee päätöksensä menettelyn päätteeksi hakijan esittämien seikkojen perusteella antamatta hänelle lisätilaisuutta tulla kuulluksi muista kuin niistä perusteluista, jotka hän on voinut esittää hakemuksentekoajankohtana (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1995, Windpark Groothusen v. komissio, T-109/94, EU:T:1995:211, 48 kohta ja tuomio 15.9.2016, AEDEC v. komissio, T-91/15, ei julkaistu, EU:T:2016:477, 24 kohta; ks. vastaavasti ja analogisesti myös tuomio 30.4.2014, Euris Consult v. parlamentti, T-637/11, EU:T:2014:237, 119 kohta).
91 Poikkeuksellisesti on kuitenkin mahdollista vedota kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen, kun unionin toimielin nojautuu tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, jotka eivät olleet hakijan tiedossa, tai muihin seikkoihin kuin niihin, jotka tämä on esittänyt (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1995, Windpark Groothusen v. komissio, T-109/94, EU:T:1995:211, 48 kohta; tuomio 30.4.2014, Euris Consult v. parlamentti, T-637/11, EU:T:2014:237, 119 kohta ja tuomio 15.9.2016, AEDEC v. komissio, T-91/15, ei julkaistu, EU:T:2016:477, 24 kohta) tai kun se arvostelee hakijaa tietystä toiminnasta antamatta tälle tilaisuutta tehokkaasti ilmaista kantaansa (ks. vastaavasti tuomio 9.7.1999, New Europe Consulting ja Brown v. komissio, T-231/97, EU:T:1999:146, 5 kohta ja 42–44 kohta). Lisäksi on todettava, että tullien maksamista koskevissa menettelyissä on katsottu, että puolustautumisoikeuksia oli loukattu, kun kantaja ei ollut voinut esittää näkemystään tosiseikkojen merkityksellisyydestä tai riidanalaisessa toimessa käytetyistä asiakirjoista (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 25 kohta; tuomio 19.2.1998, Eyckeler & Malt v. komissio, T-42/96, EU:T:1998:40, 86–88 kohta ja tuomio 17.9.1998, Primex Produkte Import-Export ym. v. komissio, T-50/96, EU:T:1998:223, 63–71 kohta).
92 Kantajan esittämää väitettä on tutkittava näiden huomautusten valossa.
93 Nyt käsiteltävässä asiassa varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös on ensinnäkin kiistatta perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kantajalle vastainen yksittäinen toimenpide.
94 Toiseksi on niin, että – toisin kuin parlamentti väittää – kyseessä on toimenpide, joka vaikuttaa siihen epäedullisesti, koska päätökseen, jolla rahoitus myönnetään, sovelletaan ehtoja, joista aiheutuu huomattavia kustannuksia, eli asetetaan velvollisuus esittää pankkitakaus ja rajoitetaan ennakkorahoituksen määrä 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.10.1974, Transocean Marine Paint Association v. komissio, 17/74, EU:C:1974:106, 15–17 kohta, jotka koskevat kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista säännöksen, josta on tullut SEUT 101 artiklan 3 kohta, mukaisin ehdoin sovellettavan poikkeuksen myöntämisen yhteydessä).
95 Kolmanneksi kantaja lisää, että varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös perustuu sen taloudellista elinkelpoisuutta koskevaan ulkopuolisten tarkastajien ”täydentävään lausuntoon”, jota ei ole annettu sille tiedoksi ja jota se ei ole voinut kommentoida.
96 Vaikka parlamentti myöntääkin, ettei se ole toimittanut kyseistä ”täydentävää lausuntoa” sellaisenaan kantajalle ennen varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä, on todettava, että parlamentin pääsihteerin 10.11. ja 5.12.2016 antamissa, kantajan itsensä toimittamissa ilmoituksissa, joissa pääsihteeri pyysi puhemiehistöä tekemään riidanalaiset päätökset, esitettiin ulkopuolisten tarkastajien epäilyksiä kantajan taloudellisesta elinkelpoisuudesta. Kun kantajalta tiedusteltiin asiasta istunnossa, se väitti saaneensa jäljennöksen 10.11.2016 päivätystä mainitun sihteerin ilmoituksesta saman kuukauden aikana. Lisäksi ulkopuolisten tarkastajien 18.4.2016 antamassa tilintarkastuskertomuksessa, josta kantaja myöntää saaneensa tiedon 10.5.2016 päivätyllä ulkopuolisten tarkastajien kirjeellä, esitettiin epäilyksiä kantajan taloudellisesta elinkelpoisuudesta.
97 Näin ollen kun otetaan huomioon se seikka, että kantaja oli jo tietoinen epäilyksistä, jotka koskivat sen taloudellista elinkelpoisuutta ja jotka vaikuttivat ratkaisevasti varainhoitovuotta 2017 koskevaan riidanalaiseen päätökseen, kantaja ei voi vedota kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen sellaisten tosiseikkojen osalta, joista se oli tietoinen jo ennen varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen tekemistä.
98 Edellä esitetyn perusteella varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetty ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Varainhoitoasetuksen 134 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklan väitetty rikkominen
99 Toisella kanneperusteella, joka on esitetty varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi, kantaja väittää, että ennakkorahoituksen määrän rajoittaminen 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja pankkitakauksen esittämistä koskevan edellytyksen asettaminen on varainhoitoasetuksen 134 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklan vastaista.
100 Kantaja väittää tältä osin, että varainhoitoasetuksen 134 artiklaa ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklaa on tulkittava varainhoitoasetuksen 204 j artiklan valossa; kyseinen artikla lisättiin asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen osalta 22.10.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1142/2014 (EUVL 2014, L 317, s. 28). Kantaja katsoo, ettei se ole ollut missään niistä kyseisessä säännöksessä määritellyistä tilanteista, joiden perusteella pankkitakauksen esittämistä voidaan vaatia.
101 Kantaja lisää, että ennakkorahoituksen määrän rajoittaminen 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja pankkitakauksen esittämistä koskevan ehdon asettaminen perustuvat ilmeisen virheelliseen arviointiin, koska varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös tehtiin ottamalla huomioon sen taloudellinen tilanne vuoden 2015 lopussa, eikä kyseisten toimenpiteiden toteuttamisajankohtana eli joulukuussa 2016. Ulkopuolinen tarkastaja on vahvistanut tämän. Kantajan mukaan sen taloudellinen tilanne oli terve joulukuussa 2016. Se väittää erityisesti saaneensa sitoumuksia mahdollisilta tuenantajilta ja useiden kansallisten delegaatioiden suostuneen nostamaan osuutensa 30 000–100 000 euroon.
102 Lopuksi kantaja toistaa, että se, että parlamentti ottaa huomioon sen taloudellista elinkelpoisuutta koskevan ulkoisen tarkastuksen, jota ei ole annettu kantajalle tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
103 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
104 Varainhoitoasetuksen 134 artiklan, jonka otsikko on ”Ennakkomaksutakuu”, 1 kohdan mukaan toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi, jos hän katsoo sen asianmukaiseksi ja oikeasuhteiseksi, vaatia tapauskohtaisesti ja riskinarvioinnin perusteella tuensaajalta etukäteen vakuuden ennakkomaksujen suorittamiseen liittyvien taloudellisten riskien rajoittamiseksi.
105 Varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rajoittaakseen ennakkomaksujen suorittamiseen liittyvää taloudellista riskiä toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi riskinarviointinsa perusteella joko vaatia avustuksen saajalta etukäteen enintään ennakkomaksujen suuruisen vakuuden, lukuun ottamatta vähäisiä avustuksia, tai jakaa ennakkomaksut useaan erään.
106 Lisäksi 29.3.2004 tehdyn puhemiehistön päätöksen 6 artiklasta ilmenee, että jollei parlamentin puhemiehistö toisin päätä, avustus maksetaan tuensaajille ennakkomaksuina yhdessä erässä, joka vastaa 80:tä prosenttia tuen enimmäismäärästä, viidentoista päivän kuluessa tuen myöntämispäätöksen tekemisestä. Ennakkorahoitus, joka on 100 prosenttia tuen enimmäismäärästä, on mahdollinen, jos edunsaaja antaa varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 206 artiklan mukaisen ennakkomaksutakuun, joka kattaa 40 prosenttia myönnetystä tuesta.
107 Edellä 104–106 kohdassa mainituista säännöksistä yhdessä luettuina seuraa, että parlamentilla on toimivalta yhtäältä vaatia pankkitakauksen esittämistä ja toisaalta rajoittaa ennakkomaksun määrää rajoittaakseen unioniin kohdistuvia ennakkomaksujen suorittamiseen liittyviä taloudellisia riskejä.
108 Edellä 104–106 kohdassa mainittujen säännösten tarkastelusta seuraa, että parlamentilla on harkintavaltaa määrittää yhtäältä unionille aiheutuvien taloudellisten riskien olemassaolo ja toisaalta asianmukaiset ja tarpeelliset toimenpiteet unionin suojelemiseksi kyseiseltä riskiltä. Parlamentilla on erityisesti harkintavalta päättää, onko syytä toteuttaa molemmat edellä 107 kohdassa mainitut toimenpiteet, ja tarvittaessa määrittää ennakkomaksun määrä.
109 Väitteet, jotka kantaja on esittänyt varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esittämässään toisessa kanneperusteessa, on tutkittava näiden periaatteiden valossa.
110 Ensinnäkin, kuten parlamentti perustellusti väittää, on todettava, että asetuksella N:o 1142/2014 lisättyä varainhoitoasetuksen 204 j artiklaa ei voida soveltaa nyt käsiteltävän asian taustalla oleviin tosiseikkoihin. Asetuksen 2 artiklan mukaan asetusta on sovellettu vasta 1.1.2017 alkaen. Kantajan tulkinta kyseisestä säännöksestä on joka tapauksessa virheellinen, sillä sen sanamuodosta ilmenee, että parlamentti voi vaatia vakuuden asettamista etukäteen silloin, kun kyseinen poliittinen puolue on välittömässä vaarassa joutua konkurssiin tai selvitystilaan, eikä vain sen jo jouduttua konkurssiin tai selvitystilaan.
111 Toiseksi parlamentti ei tehnyt virhettä, kun se otti varainhoitovuotta 2017 koskevan riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana 12.12.2016 huomioon varainhoitovuotta 2015 koskevan riidanalaisen päätöksen, joka oli tehty vain muutamaa päivää aikaisemmin eli 21.11.2016 ja jossa 500 615,55 euron määrä todettiin avustuskelvottomaksi ja jossa vaadittiin 172 654,92 euron takaisinmaksua. Parlamentti ei myöskään tehnyt virhettä, kun se otti saatavilla olevien tietojen perusteella huomioon ulkopuolisen tarkastajan ”täydentävän lausunnon”, jossa kyseenalaistettiin kantajan taloudellinen elinkelpoisuus täydentävien omien varojen puuttuessa.
112 Vaikka 6.12.2016 pidetyssä kantajan johtokunnan kokouksessa ja samana päivänä pidetyssä yhtiökokouksessa keskusteltiin tarpeesta saada 100 000 euroa lisävaroja, myöskään näiden kokousten pöytäkirjassa ei esitetä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin kohtuudella ennakoida kyseisen määrän saamista.
113 Näiden seikkojen perusteella on pääteltävä, että parlamentti on voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että kantajalle varainhoitovuotta 2017 varten myönnettävästä avustuksesta aiheutuisi taloudellinen riski unionille.
114 ”Täydentävän lausunnon”, jossa toistetaan varainhoitovuotta 2017 koskevaa päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyn ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, osalta esitetty kantajan väite puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta on hylättävä samoista syistä kuin ne, jotka on esitetty edellä 87–95 kohdassa.
115 Edellä esitetyn perusteella varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetty toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen väitetty loukkaaminen
116 Kantaja vetoaa varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyssä kolmannessa kanneperusteessa yhtäältä suhteellisuusperiaatteen ja toisaalta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.
117 Kantaja väittää ensinnäkin, että varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa, koska parlamentti olisi voinut harkita vaihtoehtoisia toimenpiteitä, esimerkiksi avustuksen lakkauttamista silloin, kun tuensaaja on asetettu konkurssiin tai selvitystilaan, tai vaihtoehtoisesti pelkkää ennakkorahoituksen rajoittamista 33 prosenttiin tuen enimmäismäärästä ilman pankkitakausta koskevaa vaatimusta.
118 Toiseksi kantaja väittää, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska parlamentti on pyytänyt muita tuensaajia, joiden taloudellinen elinkelpoisuus myös oli kyseenalaistettu, ehdottamaan toimenpiteitä taloudellisen tilanteensa parantamiseksi. Vaikka asiaa harkittiin, parlamentti ei kuitenkaan tarjonnut kantajalle tätä mahdollisuutta, vaan päätti suoraan rajoittaa sille pankkitakausta vastaan myönnettävän ennakkorahoituksen määrää.
119 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
120 Tältä osin on palautettava mieliin, että unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava (tuomio 11.6.2009, Agrana Zucker, C-33/08, EU:C:2009:367, 31 kohta).
121 Kuten edellä 107 ja 108 kohdassa on todettu, nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavien säännösten tarkastelusta seuraa, että parlamentilla on harkintavaltaa määrittää ensinnäkin unionille aiheutuvien taloudellisten riskien olemassaolo ja toiseksi asianmukaiset ja tarpeelliset toimenpiteet unionin suojelemiseksi kyseiseltä riskiltä.
122 Kantaja kiistää tämän kanneperusteen yhteydessä parlamentin toteuttamien toimenpiteiden eli ennakkorahoituksen määrän rajoittamisen 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä ja pankkitakausta koskevan vaatimuksen tarpeellisuuden.
123 On kuitenkin todettava, että kantajan mainitsemilla vaihtoehtoisilla toimenpiteillä unionin taloudellisia etuja ei olisi voitu taata samalla tavoin kuin parlamentin toteuttamilla toimenpiteillä. Avustuksen lakkauttamisella silloin, kun tuensaaja on asetettu konkurssiin tai selvitystilaan, ei voida varmistaa parlamentin maksamien varojen mahdollista takaisinperimistä. Sama pätee siihen, että ennakkorahoitus rajoitetaan 33 prosenttiin avustusmäärästä ilman pankkitakausta koskevaa vaatimusta, sillä myöskään näin tekemällä ei voida varmistaa parlamentin maksamien varojen mahdollista takaisinperimistä.
124 Kantajan väite, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, on näin ollen hylättävä, kun otetaan huomioon parlamentin harkintavalta määrittää asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen unionin suojelemiseksi taloudelliselta riskiltä.
125 Toisaalta on todettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka erityinen ilmaus syrjintäkiellon periaate on, on unionin oikeuden yleinen periaate. Kyseinen periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 5.7.2017, Fries, C-190/16, EU:C:2017:513, 29 ja 30 kohta).
126 Tältä osin on yhtäältä todettava, että 12.12.2016 pidetyn parlamentin puhemiehistön kokouksen, jonka aikana varainhoitovuotta 2017 koskeva riidanalainen päätös tehtiin, pöytäkirjasta ilmenee, että puhemiehistö on toteuttanut samankaltaisia toimenpiteitä seitsemään tuensaajaan, muun muassa kantajaan, liittyvän taloudellisen riskin pienentämiseksi.
127 Vaikka pitää paikkansa, että pääsihteerin parlamentin puhemiehistölle 5.9.2016 antamien, muita tuensaajien koskevien ilmoitusten ja 10.11.2016 antamien, kantajaa koskevien ilmoitusten mukaan parlamentti aikoi vaatia joiltakin edunsaajilta toimenpiteitä niiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi, on todettava, että varainhoitovuotta 2017 koskevien tukihakemusten yhteydessä tätä mahdollisuutta harkittiin niiden kaikkien kohdalla. Ei myöskään ole mitään mainintaa siitä, että parlamentti olisi tosiasiallisesti tarjonnut tätä mahdollisuutta tietyille edunsaajille mutta ei kantajalle.
128 Edellä esitetyn perusteella yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskeva kantajan väite on hylättävä, ja näin ollen varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi esitetty kolmas kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä perusteettomana.
129 Näin ollen varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
130 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan silloin kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Koska käsiteltävänä olevassa asiassa ainoastaan varainhoitovuotta 2015 koskevaa riidanalaista päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on hyväksytty, kun taas varainhoitovuotta 2017 koskevaa riidanalaista päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on hylätty, on määrättävä, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Euroopan parlamentin 21.11.2016 tekemä päätös, jolla todettiin, että tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015, kumotaan.
2) Vaatimus kumota Euroopan parlamentin 15.12.2016 tekemä päätös FINS-2017-13, joka koski avustuksen myöntämistä kantajalle varainhoitovuodelta 2017, hylätään.
3) Alliance for Direct Democracy in Europe ASBL ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä marraskuuta 2019.
Allekirjoitukset