UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2019 (*)
EU-tavaramerkki – Hakemus kuviomerkin CANNABIS STORE AMSTERDAM rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Yleisen järjestyksen vastainen tavaramerkki – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohta – Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 2 kohta
Asiassa T-683/18,
Santa Conte, kotipaikka Napoli (Italia), edustajinaan asianajajat C. Demichelis, E. Ortaglio ja G. Iorio Fiorelli,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään L. Rampini,
vastaajana,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 31.8.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 2181/2017-2), joka koskee hakemusta kuviomerkin CANNABIS STORE AMSTERDAM rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović sekä tuomarit A. Marcoulli ja A. Kornezov (esittelevä tuomari),
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.11.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.2.2019 jätetyn vastineen,
ottaen huomioon 24.9.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Santa Conte jätti 19.12.2016 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon (EUIPO) EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1), nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 30, 32 ja 43, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:
– luokka 30: ”leipomotuotteet, leivonnaiset, suklaa ja jälkiruoat; suolat, maustesekoitukset, makuaineet ja mausteet; jää, jäätelöt, jäädytetyt jugurtit ja sorbetit; suolaiset leivonnaiset”
– luokka 32: ”alkoholittomat juomat, olut ja panimotuotteet; juomien valmistusaineet”
– luokka 43: ”Ravitsemispalvelut [Ravitseminen]”.
4 Tutkija hylkäsi 7.9.2017 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan (joista on tullut asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 7 artiklan 2 kohta) perusteella.
5 Kantaja teki 9.10.2017 tutkijan päätöksestä asetuksen 2017/1001 68–68 artiklan nojalla valituksen EUIPO:lle.
6 Valituslautakunta totesi aluksi vastauksena kantajan esittämiin huomautuksiin, että sillä oli oikeus – jollei puolustautumisoikeuksien noudattamisesta muuta johdu – esittää sellainen ehdoton hylkäysperuste, jota ei ole esitetty tutkijan päätöksessä, ja hylkäsi 31.8.2018 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan perusteella katsomalla, että tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki oli yleisen järjestyksen vastainen.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, hallinnollisessa menettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
8 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä 95 artiklan 1 kohdan kanssa, säännösten rikkomiseen ja toinen kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkomiseen.
Asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan ja 95 artiklan 1 kohdan rikkomiseen perustuva ensimmäinen kanneperuste
10 Kantajan mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että EUIPO:lla on asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan, kun se luetaan yhdessä 95 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa, säännösten mukaan velvollisuus ottaa EU-tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä viran puolesta huomioon menettelyn kannalta merkitykselliset tosiseikat, joita ovat muun muassa tavaramerkiksi rekisteröitäväksi haetun merkin merkityksen arviointi ja se, miten kohdeyleisö ymmärtää sen. Valituslautakunta ei kuitenkaan toiminut tämän velvollisuuden, joka on ilmaus kyseisestä säännöksestä johtuvasta huolellisuusvelvollisuudesta, mukaisesti.
11 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
12 Aluksi on muistutettava siitä, että asetuksen N:o 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että tutkittuaan jonkun asetuksen 2017/1001 66 artiklan 1 kohdassa mainitun elimen tekemästä päätöksen tehdyn valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta ”voi joko käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa tai palauttaa asian tälle osastolle edelleen päätettäväksi.” Asetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 kohdan mukaan EUIPO tutkii menettelyssä tosiseikat viran puolesta.
13 Kuten kantaja perustellusti toteaa, oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että rekisteröitäväksi haetun merkin merkitys ja se, miten Euroopan unionin kohdeyleisö ymmärtää sen, kuuluvat väistämättä tosiseikkoihin, jotka EUIPO:n on otettava esiin viran puolesta (tuomio 25.9.2018, Medisana v. EUIPO (happy life), T-457/17, ei julkaistu, EU:T:2018:599, 11 kohta), ja toiseksi, että asetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 kohta on ilmaus huolellisuusvelvoitteesta, jonka mukaan toimivaltaisen toimielimen on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. tuomio 25.1.2018, SilverTours v. EUIPO (billiger-mietwagen.de), T-866/16, ei julkaistu, EU:T:2018:32, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siltä osin kuin kantaja vetoaa kolmanneksi siihen, ettei valituslautakunta ollut ottanut huomioon yleisesti tunnettuja tosiseikkoja, on korostettava yhtäältä, että kantajalla on oikeus esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle asiakirjoja joko yleisesti tunnetun tosiseikan tueksi tai riitauttaakseen sellaisen tosiseikan paikkansapitävyyden tässä tuomioistuimessa (ks. tuomio 15.1.2013, Gigabyte Technology v. SMHV – Haskins (Gigabyte), T-451/11, ei julkaistu, EU:T:2013:13, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta, että yleisesti tunnetut tosiseikat ovat tosiseikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä (ks. tuomio 10.2.2015, Boehringer Ingelheim International v. SMHV – Lehning entreprise (ANGIPAX), T-368/13, ei julkaistu, EU:T:2015:81, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
14 Kantajan väitteitä on tarkasteltava nimenomaan näiden periaatteiden valossa.
15 Kantajan katsoo ensinnäkin, että valituslautakunnan suorittama arviointi ja erityisesti riidanalaisen päätöksen 29 kohtaan sisältyvä arviointi ovat virheellisiä siltä osin kuin valituslautakunta katsoi, että rekisteröitäväksi haetulla merkillä viitataan ”marihuanan lehden symboliin” ja että kyseinen symboli viittasi psykotrooppiseen tuotteeseen. Kuitenkin on yleisesti tunnettua, että marihuana ei ole kasvi vaan psykoaktiivinen aine, jota ei saada kannabiksen lehdistä vaan kannabiksen emilehdistä saaduista kuivatuista kukinnoista. Lisäksi vaikuttava aine tetrahydrokannabinoli (jäljempänä THC) on ainoastaan yksi Cannabis sativa- kasvin emilehtien kukinnoissa olevasta 113:sta kannabinoidista. EUIPO ei kuitenkaan katsonut merkittäväksi sitä, että THC:n psykotrooppiset vaikutukset liittyvät ainoastaan tämän vaikuttavan aineen prosenttimäärään Cannabis sativan kukissa eivätkä tämän kasvin lehtien, jotka on esitetty rekisteröiväksi haetussa merkissä, sisältöön. Nämä ovat siten yleisesti tunnettuja tosiseikkoja, joita valituslautakunta ei ollut ottanut huomioon ja valituslautakunta rikkoi täten asetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä ja 71 artiklan 1 kohtaa.
16 Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan pitää paikkansa, että riidanalaisen päätöksen 28 ja 29 kohtaan sisältyy ilmaisu ”marihuanan lehti”. Tämä ilmaus on epätarkka, kuten EUIPO myöntää vastineessaan, koska marihuana ei ole suppeassa merkityssä ymmärrettynä kasvilaji eikä sillä näin ollen voi olla lehtiä, mutta ilmauksella viitataan tosiasiassa kannabiksen emilehtien kuivatuista kukinnoista uutettavaan psykotrooppiseen aineeseen.
17 Riidanalainen päätös on kuitenkin luettava kokonaisuutena. On tärkeää huomata, että valituslautakunta totesi sen 27 kohdassa, että kyseessä olevassa merkissä oli esitetty kymmenen kannabiksen lehteä ja että ”tämän lehden erityistä muotoa käytetään usein marihuanan symbolina mediassa, joka ymmärretään psykoaktiivisena aineena, joka saadaan kannabiksen emilehtien kuivatuista kukinnoista”. Lisäksi kantaja ei kyseenalaista sinällään valituslautakunnan tekemää toteamusta, jonka mukaan ”[kannabiksen] lehden erityistä muotoa käytetään usein marihuanan symbolina mediassa”. Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa annettu yksityiskohtainen ja tarkka selitys, kantajan havaitsema epätarkkuus ei näin ollen merkitse sitä, että valituslautakunta olisi jättänyt noudattamatta sen velvollisuutta tutkia viran puolesta tosiseikat ja tutkia erityisesti rekisteröitäväksi haetun merkin merkitys, minkä takia edellä mainittu epätarkkuus ei voi vaikuttaa kyseisen päätöksen laillisuuteen.
18 Toiseksi kantaja katsoo, että valituslautakunta on tehnyt puolueellisen päättelyn jättäessään ottamatta huomioon toisen yleisesti tunnetun tosiseikan, eli sen, että juuri THC-pitoisuus ratkaisee, ovatko kannabista sisältävät tuotteet luonteeltaan psykotrooppisia vai eivät ja että marihuanaa uutetaan kannabiksen kukista eikä lehdistä.
19 Tämä väite on kuitenkin hylättävä tosiseikkoihin perusteettomana, koska valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa, että kannabis tulee vasta tietystä THC-pitoisuudesta eli 0,2 prosenttista alkaen laittomaksi aineeksi lukuisissa unionin jäsenvaltioissa ja se katsoi riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, että edellä mainittu aine on peräisin kannabiksen emikukista. Valituslautakunta teki siten selvän eron sellaisen kannabiksen, jolla on psykotrooppisia vaikutuksia, ja kannabiksen, jolla niitä ei ole, välillä, juuri THC-pitoisuuden perusteella. Tämän takia on niin, että jos kyseessä on yleisesti tunnettu tosiseikka, valituslautakunta on nimenomaisesti yksilöinyt sen.
20 Kantaja esittää kolmanneksi, että valituslautakunta teki erityisesti riidanalaisen päätöksen 29 ja 30 kohdassa arvioinnin, jota ei voida pitää puolueettomana, koska valituslautakunta lähti liikkeelle ainoastaan sen omasta käsityksestä siitä, miten sanaosa ”cannabis” ymmärretään, ja yhdisti tämän käsityksen ensinnäkin siihen virheelliseen mielikuvaan tavaramerkkihakemuksen kohteena olevassa merkissä esitetyistä lehdistä, että ne olivat sellaisen kasvin, jota ei ole olemassa, nimittäin marihuanan lehtiä, ja toiseksi maantieteelliseen merkintään Amsterdam.
21 Kuten EUIPO on korostanut aivan oikein vastineessaan, ratkaiseva kriteeri sen arvioimista varten, onko merkki yleisen järjestyksen vastainen, on se, miten tavaramerkin kohdeyleisö mieltää kyseisen tavaramerkin; mieltäminen voi perustua määritelmiin, jotka ovat epätarkkoja tieteelliseltä ja tekniseltä kannalta katsottuna, mikä tarkoittaa, että merkityksellistä on se, miten merkki mielletään nykyään konkreettisesti siitä riippumatta, miten täydellisiä kuluttajan tiedot ovat. Vaikka tämä ei vastaa tieteellistä totuutta tai se vastaa sitä ainoastaan osittain, kannabiksen lehden esittämisen yhdistäminen kohdeyleisön keskuudessa psykotrooppiseen aineeseen on juuri se tosiseikka, joka valituslautakunnan on tutkittava sellaisessa tapauksessa, eli sen on tutkittava kohdeyleisön mielikuva. Kuten EUIPO huomautti sekä vastineessaan että istunnossa, valituslautakunta teki juuri näin korostaessaan, että ”tämän lehden erityistä muotoa käytetään usein marihuanan symbolina mediassa”. Selvästikään kyseessä ei ole tieteellinen tosiseikka, vaan kohdeyleisön, jonka keskuudessa tästä lehdestä on tullut marihuanan ”symboli mediassa”, mielikuva. Tämä analyysi ei ole näin ollen mitenkään puolueellinen.
22 Neljänneksi kantaja väittää, että valituslautakunta on jättänyt riidanalaisen tuomion 29 kohdassa toistamiseen noudattamatta puolueettomuutta sekä huolellisuutta. Nimittäin sanoilla ”kannabis”, ”hamppu” ja englanninkielisellä termillä ”hemp” tarkoitetaan eroa tekemättä hamppukasvia. Lisäksi tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin sanaosassa esitetään muita englanninkielisiä sanoja, nimittäin sanat ”store” ja ”amsterdam”, mikä ilmaisee loogisen ja idiomaattisen jatkuvuuden vaatimusta ja pyrkimystä antaa kyseiselle merkille mahdollisimman laaja kansainvälinen ulottuvuus, koska englanti on maailmankaupan pääkieli. Valituslautakunta on näin ollen suorittanut arvioinnin, joka on kaukana puolueellisesta todetessaan, että kantaja olisi voinut käyttää toista sanaa kuin ”cannabis”, nimittäin italiankielen sanaa ”canapa” (hamppu) tai englanninkielien sanaa ”hemp” kyseisten tavaroiden ja palveluiden osoittamiseen.
23 Toisin kuin kantaja väittää, valituslautakuntaa ei voida moittia siitä, että sen tekemä päättely olisi puolueellinen. Kantajan tältä osin riidanalaisen päätöksen 29 kohdan toisen virkkeen osalta esittämä kritiikki ei voi menestyä. Valituslautakunta ehdotti nimittäin tässä virkkeessä, että kantaja ”olisi voinut” lisätä kyseiseen merkkiin sopivampia sanaosia korostaakseen sellaisten elintarvikkeiden ja juomien, joissa ei ole THC:tä, ominaisuuksia esimerkiksi sanalla ”canapa” tai ”hemp” ja kantaja olisi voinut jättää pois viittaukset Amsterdamiin tai marihuanan symboliin mediassa. Riippumatta siitä kysymyksestä, ovatko sanat ”kannabis”, ”hamppu” ja ”hemp” synonyymejä, kuten kantaja näyttää esittävän, on todettava, että tämä valituslautakunnan tekemä ehdotus on ainoastaan obiter dictum- huomautus, eikä se näin ollen voi johtaa riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2018, Recordati Orphan Drugs v. EUIPO – Laboratorios Normon (NORMOSANG), T-103/17, ei julkaistu, EU:T:2018:126, 78 kohta). Valituslautakunnalla ei nimittäin ollut mitään velvollisuutta osoittaa kantajalle, että oli olemassa sellaisia vaihtoehtoja, joiden johdosta kyseistä merkkiä vastaan ei mahdollisesti enää esitettäisi vastalauseita. Toisin kuin kantaja väittää, tämä obiter dictum- huomautus ei missään tapauksessa merkitse sitä, että valituslautakunta oli puolueellinen tai ettei se toiminut huolellisesti.
24 Kantaja toteaa viidentenä ja viimeisenä kohtana, että sanan ”amsterdam” valinta viittaa pelkästään sen käyttämän kannabiksen alkuperään sekä tämän alankomaalaisen kaupungin tyyliin ja ilmapiiriin, josta se väittää saaneensa inspiraatiota omien ravitsemuspalveluidensa tarjoamista ja erityisesti myyntipisteittensä sisustamista varten. Valituslautakunnan toteamus, jonka mukaan tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki saisi kuluttajat yhdistämään sen myymät tavarat ja palvelut, jotka ovat täysin laillisia, Amsterdamin ”coffee shopeissa” myytäviin aineisiin, todistaa kantajan mukaan, että tämän merkin merkityksestä tehty arviointi on puolueellinen ja virheellinen kun otetaan huomioon kannabiksen pohjalta elintarvikkeita ja juomia valmistavien yritysten ja näitä tuotteita myyvien kauppojen suuri määrä, joka kasvaa jatkuvasti.
25 Kantaja on kuitenkin väärässä siinä, että valituslautakunta ei olisi ollut puolueeton eikä noudattanut huolellisuutta todetessaan, että sana ”amsterdam” ymmärretään kohdeyleisön keskuudessa viittauksena Alankomaiden kaupunkiin, jossa huumeiden käyttöä suvaitaan ja joka on tunnettu ”coffee shopeistaan” (riidanalaisen tuomion 27–29 kohta). Valituslautakunta on päinvastoin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kantajan esittämät argumentit. Siitä, että sana ”amsterdam” voidaan yhdistää myös muihin kantajan esittämien merkitysten kaltaisiin merkityksiin, on riittävää todeta ensinnäkin, että kantaja ei kiistä, että Amsterdamin kaupunki on tunnettu ”coffee shopeistaan”, joissa saadaan myydä marihuanaa ja ”space cakesejä”, ja toiseksi, että oikeuskäytännön mukaan merkin rekisteröinti on evättävä, jos ainakin yhden sen mahdollisen merkityksen kohdalla on olemassa ehdoton hylkäysperuste (ks. tuomio 2.5.2018, Alpine Welten Die Bergführer v. EUIPO (ALPINEWELTEN Die Bergführer), T-428/17, EU:T:2018:240, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Näin ollen valituslautakunta ei ole jättänyt noudattamatta asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä 95 artiklan 1 kohdan kanssa, säännöksiä tehdessään riidanalaisen päätöksen, joten ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkomiseen perustuva toinen kanneperuste
27 Kantaja väittää valituslautakunnan tehneen virheitä kohdeyleisön määrittelyssä, mitä väitettä se kuitenkin tarkensi istunnossa (ks. jäljempänä 41 kohta) ja sen yksilöinnissä, miten kohdeyleisö mieltää kyseisen merkin, ja toteaa, että rekisteröitäväksi haettu merkki ei ole asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyvien tapojen vastainen.
28 EUIPO kiistää nämä väitteet.
29 Asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan tavaramerkkejä, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia, ei rekisteröidä. 7 artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa unionia. Tämä osa voi tapauskohtaisesti muodostua yhdestä ainoasta jäsenvaltiosta (ks. tuomio 20.9.2011, Couture Tech v. SMHV (Neuvostoliiton vaakuna), T-232/10, EU:T:2011:498, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Oikeuskäytännöstä seuraa, että asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen taustalla on yleinen intressi välttää sellaisten merkkien rekisteröinti, jotka loukkaisivat yleistä järjestystä tai hyvää tapaa kun niitä käytetään unionin alueella (tuomio 20.9.2011, Neuvostoliiton vaakuna, T-232/10, EU:T:2011:498, 29 kohta ja tuomio 15.3.2018, La Mafia Franchises v. EUIPO – Italia (La Mafia SE SIENTA A LA MESA), T-1/17, EU:T:2018:146, 25 kohta).
31 Merkin yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisuutta on tutkittava sen perusteella, miten unionissa tai sen osassa oleva kohdeyleisö mieltää merkin, kun sitä käytetään tavaramerkkinä (tuomio 20.9. 2011, Neuvostoliiton vaakuna, T-232/10, EU:T:2011:498, 50 kohta ja tuomio 9.3.2012, Cortés del Valle López v. SMHV (¡Que buenu ye! HIJOPUTA), T-417/10, ei julkaistu, EU:T:2012:120, 12 kohta).
32 Arviointia siitä, onko asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu hylkäysperuste olemassa, ei voida perustaa kohdeyleisön sellaisen osan mielikuvaan, jota mikään ei järkytä, eikä myöskään kohdeyleisön sellaisen osan mielikuvaan, joka voi loukkaantua hyvin helposti, vaan sen on perustuttava sellaisen järkevän henkilön, jolla on keskimääräinen herkkyys- ja sietokynnys, kriteereihin (tuomio 9.3.2012, ¡Que buenu ye! HIJOPUTA, T-417/10, ei julkaistu, EU:T:2012:120, 21 kohta; tuomio 14.11.2013, Efag Trade Mark Company v. SMHV (FICKEN LIQUORS), T-54/13, ei julkaistu, EU:T:2013:593, 21 kohta ja tuomio 11.10.2017, Osho Lotus Commune v. EUIPO – Osho International Foundation (OSHO), T-670/15, ei julkaistu, EU:T:2017:716, 103 kohta).
33 Lisäksi kohdeyleisöä ei voida asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen tutkinnassa rajoittaa yleisöön, jolle rekisteröintihakemuksen kattamat tavarat ja palvelut on suoraan suunnattu. On nimittäin otettava huomioon se seikka, että merkit, joihin hylkäysperustetta sovelletaan, eivät järkytä pelkästään sitä yleisöä, jolle merkin kattamat tavarat ja palvelut on suunnattu, vaan myös muita henkilöitä, jotka – olematta kyseisten tavaroiden ja palveluiden kohteena – kohtaavat merkin ohimennen arkielämässään (tuomio 14.11.2013, FICKEN LIQUORS, T-54/13, ei julkaistu, EU:T:2013:593, 22 kohta ja tuomio 11.10.2017, OSHO, T-670/15, ei julkaistu, EU:T:2017:716, 104 kohta).
34 On myös muistettava, että merkit, jotka voidaan mieltää yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisiksi, eivät ole samoja kaikissa jäsenvaltioissa muun muassa kielellisistä, historiallisista, sosiaalisista tai kulttuuriin liittyvistä syistä (ks. tuomio 15.3.2018, La Mafia SE SIENTA A LA MESA, T-1/17, EU:T:2018:146, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen soveltamiseksi on otettava huomioon sekä kaikille unionin jäsenvaltioille yhteiset olosuhteet että yksittäisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteet, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseisten jäsenvaltioiden alueella olevan kohdeyleisön mielikuvaan (tuomio 20.9.2011, Neuvostoliiton vaakuna, T-232/10, EU:T:2011:498, 34 kohta ja tuomio 15.3.2018, La Mafia SE SIENTA A LA MESA, T-1/17, EU:T:2018:146, 29 kohta).
36 Käsiteltävässä asiassa EU-tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki, joka on toistettu edellä 2 kohdassa, sisältää sanaosan, joka koostuu sanoista ”cannabis”, ”store” ja ”amsterdam”, ja kuvio-osan, eli kolme riviä tyyliteltyjä vihreitä lehtiä, joka vastaa kannabislehden tavanomaista esitystä, mustalla pohjalla, jota reunustaa kaksi itsevalaisevaa vihreää nauhaa kuvan ylä- ja alaosassa. Edellä mainitut kolme sanaa ovat mukana myös kuvio-osaa koskevassa ulottuvuudessa kyseisessä merkissä, koska ne on esitetty siinä isoilla kirjaimilla ja koska sana ”cannabis”, jossa on käytetty paljon suurempia valkoisia kirjaimia kuin kahdessa muussa sanassa, pistää esiin merkin keskellä. Kaikkien näiden seikkojen perusteella on todettava, että valituslautakunta ei tehnyt virhettä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa, että sanaosa ”cannabis” oli hallitseva sekä sen ottaman tilan että sen keskeisin sijainnin takia, joka sillä on tavaramerkkihakemuksen kohteena olevassa merkissä. Tätä ei ole sitä paitsi kiistetty.
37 Kantajan toisen kanneperusteen yhteydessä esittämät kanneperusteen kaksi osaa on tutkittava edellä esitettyjen näkemysten valossa.
Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu valituslautakunnan tekemiin virheisiin kohdeyleisön ja sen, miten tämä mieltää kyseisen merkin, määrittämisessä
38 Kantaja väittää, että kyseinen merkki muodostuu englanninkielisestä ilmaisusta, joka ymmärretään kaikissa unionin jäsenvaltioissa ja jonka kohdeyleisö, joka osaa ja ymmärtää englantia, ymmärtää viittauksena nimitykseen, joka tarkoittaa ”Amsterdamista (peräisin olevaa) kannabista myyvää kauppaa”. Kantajan mukaan sanalla ”cannabis” ei kuitenkaan viitata mihinkään laittomaan huumausaineeseen, vaan se kuvaa ainoastaan hamppua yleiskielen merkityksessä sekä englannin että italiankielessä. Valituslautakunta ei ollut myöskään antanut asianmukaista merkitystä kahdelle muulle englanninkieliselle sanalla” amsterdam” ja ”store”.
39 Valituslautakunta ei ole perustanut näkemystään järkevää henkilöä, jonka herkkyys- ja sietokynnys on normaali ja joka on tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen, koskeviin kriteereihin. Näin ollen arviointi siitä, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin, on virheellinen eikä kuvasta sitä unionissa sen osalta tapahtunutta kehitystä, miten kannabis ja sen käyttö teollisiin ja laillisiin tarkoituksiin ymmärretään kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, joka ilmenee nyt unionin lainsäädännöstä. Valituslautakunta ei lisäksi ole analysoinut kyseistä merkkiä sen normaalia käyttöä koskevassa asiayhteydessä, joka on hampun pohjalta valmistavien elintarvikkeiden ja juomien laillinen myynti tai käyttö kantajan kaupoissa.
40 Ensinnäkin kantajan mukaan valituslautakunnan kohdeyleisön määrittelyssä tekemistä virheistä ja sen seurauksena valituslautakunnan suorittamasta virheellisestä arvioinnista siitä, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin, on todettava, että valituslautakunta hyväksyi tutkijan analyysin, jonka mukaan kyseessä oleva merkki sisälsi englanninkielisiä sanoja, ja antoi erityisen merkityksen sille, että hallitseva sana oli ”cannabis”, joka on peräisin latinasta ja jota käytetään ja ymmärretään englanninkielen lisäksi lukuisissa unionin kielissä, kuten esimerkiksi tanskassa, saksassa, espanjassa, ranskassa, italiassa, unkarissa, puolassa, portugalissa, romaniassa ja ruotsissa, ja kun tätä vahvistettiin vielä merkkiin sisältyvillä tyylitellyillä kannabiksen lehdillä, tämän seikan perusteella voitiin päätyä siihen, että kohdeyleisö ei koostunut ainoastaan englanninkielisistä kuluttajista vaan kaikista unionin kuluttajista, jotka pystyivät ymmärtämään sanan ”cannabis”, joka on yhdistetty tähän kuvio-osaan, merkityksen.
41 Kantaja vastasi sille siitä esitettyyn kysymykseen, halusiko se määritellä toisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kohdeyleisön siten, että se koostui pelkästään englanninkielistä yleisöstä, istunnossa kieltävästi ja myönsi, että kohdeyleisö on ymmärrettävä laajemmalla tavalla. Se katsoi siten, että sen mukaan kohdeyleisö oli ymmärrettävä siten, että se koostuu sellaisesta yleisöstä koko unionissa, joka osaa hyvin englantia. Tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin kaikkien ominaispiirteiden takia on tältä osin vahvistettava valituslautakunnan suorittama arviointi, koska kyseiseen merkkiin sisältyy vähintään kaksi sanaa, jotka muukin kuin englanninkielinen yleisö voi ymmärtää, nimittäin – kuten valituslautakunta korosti –, alkuperältään latinakielinen sana ”cannabis”, mutta myös sana ”amsterdam”, joka viittaa Alankomaissa sijaitsevaan kansainvälisesti tunnettuun kaupunkiin, ja koska merkissä oleva kuvio-osa voidaan tunnistaa marihuanaa koskevaksi esitykseksi mediassa, kuten valituslautakunta aivan oikein huomautti.
42 Näin ollen sitä koskevaa valvontaa, onko valituslautakunta tutkinut lainmukaisesti rekisteröintihakemuksen kohteena olevan merkin yleisen järjestyksen vastaisuuden, ei näin ollen ole suoritettava pelkästään englanninkielisen yleisön vaan laajemman, unionin yleisön perusteella, ja tässä on muistutettava siitä, että tämän tuomion 35 kohdassa olevan oikeuskäytännön mukaan huomioon on otettava sekä kaikille unionin jäsenvaltioille yhteiset olosuhteet että yksittäisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteet, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseisten jäsenvaltioiden alueella olevan kohdeyleisön mielikuvaan.
43 Toiseksi on huomattava, että kantaja viittaa tässä kanneperusteen ensimmäisessä osassa myös kohdeyleisön koostumukseen ja sen tarkkaavaisuuden tasoon. Kun kantajalta kysyttiin tästä istunnossa, se täsmensi, että kohdeyleisö koostuu suurimmaksi osaksi nuorista, iältään 20-30- vuotiaista henkilöistä, jotka ovat varmasti perillä kaikista kannabiksesta saatavilla olevista tiedoista. Kantaja katsoi, ettei ole mitään syytä tehdä eroa tämän kohdeyleisön suhteen sen yleisön, joka on sellaisten jäsenvaltioiden alueelle, joiden lainsäädännössä kielletään kannabiksesta peräisin oleva psykotrooppinen aine, ja niiden jäsenvaltioiden, joiden suhtautuminen on vähemmän tiukkaa, alueella olevan yleisön välillä.
44 Ei ole kiistetty, että tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetut tavarat ja palvelut on tarkoitettu kuluttajille, joten kohdeyleisö koostuu suuresta yleisöstä unionissa. On selvää, että sillä ei välttämättä ole käytössään täsmällisiä tieteellisiä tai teknisiä tietoja huumausaineista yleensä ja erityisesti sellaisista huumausaineista, jotka ovat peräisin kannabiksesta, vaikka tämä tilanne voi vaihdella sen mukaan, minkä jäsenvaltioiden alueella yleisö on, ja erityisesti sellaisten keskustelujen mukaan, jotka ovat mahdollisesti johtaneet sellaisen lainsäädännön tai säännöstön antamiseen, jossa sallitaan tuotteiden, joiden THC-pitoisuus on riittävä psykotrooppisten vaikutusten aikaansaamiseen, terapeuttinen käyttö tai viihdekäyttö tai jossa tällainen käyttö suvaitaan.
45 Koska kantaja viittasi tavaramerkkihakemuksessaan päivittäisessä kulutuksessa käytettäviin tavaroihin ja palveluihin, jotka on tarkoitettu suurelle yleisölle ilman, että olisi tehty eroa iän perusteella, ei ole olemassa mitään pätevää syytä rajoittaa, kuten kantaja suositteli istunnossa, kohdeyleisöä pelkästään nuoriin henkilöihin, jotka ovat iältään 20-30- vuotiaita. Tähän on lisättävä, kuten EUIPO on aivan oikein korostanut, että asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan yhteydessä kohdeyleisönä ei pelkästään ole se yleisö, jolle tavarat ja palvelut, joiden osalta rekisteröintiä on haettu, on suoraan suunnattu, vaan myös se yleisö, joka koostuu muista henkilöistä, jotka – olematta kyseisten tavaroiden ja palveluiden kohteena – kohtaavat merkin ohimennen arkielämässään (ks. edellä 33 kohta), mikä on lisäsyy sille, että kantajan istunnossa esittämä argumentti, jonka mukaan kohdeyleisönä on nuori yleisö, joka koostuu pääasiallisesti iältään 20-30- vuotiaista henkilöistä, on hylättävä.
46 Kolmanneksi kohdeyleisön tarkkaavaisuuden tasosta on todettava, että vaikka on niin, että riidanalaiseen päätökseen ei sisälly tätä koskevia tarkennuksia, siitä kuitenkin ilmenee, että valituslautakunta ei ole kyseenalaistanut tutkijan antamaa määritelmää, jossa todetaan, että koska kyse on tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden kaltaisista päivittäistavaroista, jotka on tarkoitettu lähtökohtaisesti tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle keskivertokuluttajalle (riidanalaisen päätöksen 3 kohta), mikä vastaa pääasiallisesti ja soveltuvin osin yleisöä, joka koostuu keskimääräisen herkkyys- ja sietokynnyksen omaavista järkevistä ihmisistä, tämä yleisö on otettava asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamista varten huomioon edellä 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Kun otetaan huomioon kyseessä olevat tavarat ja palvelut, valituslautakunnan tekemä määrittely kohderyhmästä ja sen tarkkaavaisuuden tasosta ei näin ollen vaikuta virheelliseltä.
47 Kantaja arvostelee neljänneksi valituslautakuntaa myös siitä, ettei tämä ollut ottanut huomioon unionissa sen osalta tapahtunutta kehitystä, miten kannabis ja sen käyttö laillisiin tarkoituksiin ymmärretään kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, joten se ei ole arvioinut oikein kohdeyleisön mielikuvaa (kannekirjelmän 40 kohta). Kantaja mainitsee tältä osin kaksi maatalousalan asetusta, jotka liittyvät hampun viljelyyn, eli delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 muuttamisesta hampun viljelyyn liittyvien valvontatoimenpiteiden, viherryttämistukea koskevien tiettyjen säännösten, päätäntävaltaa oikeushenkilössä käyttävien nuorten viljelijöiden tukien, vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen yksikkökohtaisen laskennan, tukioikeuksien osien sekä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään ja vapaaehtoiseen tuotantosidonnaiseen tukeen liittyvien tiettyjen tiedoksiantovaatimusten osalta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteen X muuttamisesta 15.2.2017 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/155 (EUVL 2017, L 167, s. 1) ja yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 608).
48 Tästä on tärkeää korostaa, että on selvää, että nykyään käydään paljon keskustelua sekä kannabiksesta valmistettujen tuotteiden, joiden THC-pitoisuus ei tee niistä huumausaineita, käytöstä, että niiden käytöstä silloin, kun ne ovat huumausaineita, terapeuttisiin tarkoituksiin tai jopa viihdekäyttöön. Joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädäntö on nimittäin jo muuttunut tai muuttumassa tältä osin.
49 Tosiasia on kuitenkin edelleen, kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa osuvasti, että ”lukuisissa Euroopan unionin maissa (jotka luetellaan seuraavassa esimerkkeinä, ei tyhjentävästi: Bulgaria, Suomi, Ranska, Unkari, Irlanti, Puola, Slovakia, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta)”, kannabiksesta valmistetut tuotteet, joiden THC-pitoisuus ylittää 0,2 prosenttia, katsotaan laittomiksi huumausaineiksi.
50 Unionin oikeudessa ei säännellä kannabiksesta valmistettujen tuotteiden käyttöä silloin kun ne ovat huumausaineita. SEUT 168 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään nimittäin, että unioni täydentää huumausaineiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen tähtäävää jäsenvaltioiden toimintaa, johon kuuluu tiedotus- ja ehkäisemistoimia. Asetuksen N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetään, että hampun tuotantoon käytetyt alat ovat tukikelpoisia vain, jos käytettyjen lajikkeiden THC-pitoisuus on enintään 0,2 prosenttia. Komissio on antanut delegoidussa asetuksessa 2017/1155 tämän säännöksen täytäntöönpanon mahdollistavan säännöstön.
51 Tästä seuraa, että tällä hetkellä unionissa ei ole mitään yksimielisesti hyväksyttyä tai edes hallitsevaa suuntausta sellaisten tuotteiden käytön tai kulutuksen laillisuudesta, jotka on valmistettu kannabiksesta ja joiden THC-pitoisuus on yli 0,2 prosenttia.
52 Tällaisessa tilanteessa käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että valituslautakunta on ottanut huomioon edellä 47 ja 48 kohdassa kuvatun kehityksen sekä lainsäädännön että yhteiskunnan tasolla korostamalla kannabiksen laillisia käyttömahdollisuuksia, jotka on kuitenkin sidottu erityisin tiukkoihin ehtoihin, ja muistuttamalla tätä alaa koskevasta unionin sääntelykehyksestä (riidanalaisen päätöksen 11 kohdan kuudes ja kymmenes luetelmakohta ja 25 kohta). Toisaalta valituslautakunta on myös aivan oikein ottanut huomioon sen seikan, että kannabiksen käyttö katsotaan lukuisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä lainvastaiseksi, jos siitä valmistettujen tuotteiden sisältämä THC:n määrä ylittää 0,2 prosenttia. Merkit, jotka voidaan mieltää yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisiksi, eivät nimittäin ole samoja kaikissa jäsenvaltioissa muun muassa kielellisistä, historiallisista, sosiaalisista tai kulttuuriin liittyvistä syistä (ks. tuomio 15.3.2018, La Mafia SE SIENTA A LA MESA, T-1/17, EU:T:2018:146, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Valituslautakunta on vedonnut siten oikeuskäytännön mukaisesti näiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, koska näitä seikkoja ei ole otettu huomioon asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan yhteydessä niiden normatiivisen arvon vuoksi, vaan tosiseikkoihin perustuvina viitteinä, joiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten kyseisissä jäsenvaltioissa oleva kohdeyleisö mieltää kyseisen merkin (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2011, Neuvostoliiton vaakuna, T-232/10, EU:T:2011:498, 37 kohta).
53 Viidentenä ja viimeisenä kohtana, ja kuten EUIPO esittää, on todettava, että kantajan myymien tuotteiden tosiasiallisella THC- pitoisuudella ei ole merkitystä, koska arvioinnin, jonka valituslautakunnan oli tehtävä tässä asiassa, oli oltava riippumaton kantajan toiminnasta ja sen oli perustuttava yksinomaan kohdeyleisön mielikuvaan (ks. vastaavasti tuomio 9.4.2003, Durferrit v. SMHV – Kolene (NU-TRIDE), T-224/01, EU:T:2003:107, 76 kohta ja tuomio 13.9.2005, Sportwetten v. SMHV – Intertops Sportwetten (INTERTOPS), T-140/02, EU:T:2005:312, 28 kohta).
54 Kysymys siitä, mieltääkö kohdeyleisö kyseisen merkin viittauksena hampun lailliseen käyttöön, kuten kantaja väittää, vai päinvastoin viittauksena kannabikseen laittomana huumausaineena, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, on toisen kanneperusteen toisen osan kohteena ja se tutkitaan jäljempänä.
55 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kaikkien näiden seikkojen perusteella näytetyksi, ettei valituslautakunta ole tehnyt niitä virheitä, joista kantaja moittii sitä.
56 Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Toisen kanneperusteen toinen osa, joka perustuu siihen, että rekisteröitäväksi haettu merkki ei ole hyvien tapojen vastainen
57 Kantajan mukaan rekisteröitäväksi haetussa merkissä ei ensinnäkään viitata mihinkään laittomaan huumausaineeseen. Vaikka oletettaisiin, että näin olisi, kyseinen seikka ei riittäisi perusteeksi kieltäytyä rekisteröimästä merkkiä EU-tavaramerkiksi. Pelkkä viittaus laittomaan tuotteeseen tai sellaista tuotetta koskeva suora viite ei nimittäin riitä siihen, että tavaramerkkihakemus on todettava hyvin tapojen vastaiseksi, vaan siihen vaaditaan lisäksi, että kyseinen merkki houkuttelee käyttämään laittomaa huumausainetta tai johtaa sen käytön arkipäiväistymiseen tai olisi ilmaus sen hyväksyttävyydestä. Käsiteltävässä asiassa tavaramerkkihakemuksen kohteena olevaan merkkiin ei kuitenkaan sisälly mitään sellaista nimitystä eikä merkitystä, joka houkutteli silloin, kun sitä käytetään normaalisti kyseisessä tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluja varten, laittoman huumausaineen käyttöön tai arkipäiväistäisi sen käytön tai olisi ilmaus sen käytön hyväksyttävyydestä.
58 Toiseksi se, että valituslautakunnan kantajaa vastaan käyttämä ehdoton hylkäysperuste oli perusteeton, käy kantajan mukaan selvästi ilmi myös ensinnäkin siitä tavasta, jolla tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluita käytetään, ja toiseksi siitä tavasta, jolla marihuanan kaltaisia huumausaineita, joita tavallisesti poltetaan, käytetään. Kantaja vetoaa tältä osin siihen, että mitättömyysosaston asiassa 2665 C, joka koski hakemusta, joka oli tehty merkin COCAINE rekisteröimiseksi sanamerkiksi luokkiin 3, 25 ja 32 kuuluvia tavaroita ja erityisesti oluita varten, 20.3.2009 tekemään päätökseen, jossa erityisesti korostettiin, että kyseisten tavaroiden käyttötapa oli merkityksellinen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamista varten ja että pelkkä häiritsevä vaikutus tai negatiivinen kuva, joka voi seurata tavaramerkin mielikuvasta, ei ole merkityksellinen sen toteamista varten, onko tavaramerkki hyvien tapojen vastainen.
59 EUIPO ei hyväksy näitä väitteitä.
60 Ensimmäiseksi on tutkittava, onko valituslautakunta päätynyt perustellusti siihen, että kohdeyleisö näkee rekisteröitäväksi haetun merkin kokonaisuutena tarkasteltuna viittauksena laittomaan huumausaineeseen.
61 Valituslautakunta palautti tästä mieleen riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (tuomio 19.11.2009, Torresan v. SMHV – Klosterbrauerei Weissenohe (CANNABIS), T-234/06, EU:T:2009:448, 19 kohta) sanalla ”kannabis” on kolme mahdollista merkitystä. Ensinnäkin sanalla kannabis viitataan kuitukasviin, jonka yhteisestä markkinajärjestelystä säädetään unionin tasolla ja jonka tuotantoa koskee erittäin tiukka lainsäädäntö THC- pitoisuuden osalta, joka ei saa ylittää 0,2 prosentin kynnysarvoa. Toiseksi sanalla ”kannabis” viitataan huumausaineeseen, joka on kielletty monissa jäsenvaltioissa, tänä päivänä suurimmassa osassa niistä. Kolmanneksi sillä tarkoitetaan ainetta, jonka mahdollisesta terapeuttisesta käytöstä käydään keskustelua.
62 Valituslautakunta päätteli tästä riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, että kantajan kannan mukaan tätä sanaa ei saa ymmärtää automaattisesti siten, että sillä viitataan huumausaineeseen, ellei ole olemassa ”muita viitteitä”, jotka viittaisivat siihen. Valituslautakunta on näin ollen ottanut täydellisesti huomioon sen seikan, että laiton aine vastaa ainoastaan yhtä sanan ”kannabis” merkityksistä ja kantaja ei voi siksi perustellusti väittää, että valituslautakunta olisi jättänyt ottamatta huomioon ”yleisesti tunnetun tosiseikan”, että THC eli psykoaktiivinen aine oli ainoastaan yksi kannabiksessa olevista kannabinoidista ja että tämä aine tulee laittomaksi vasta kun sen pitoisuus ylittää tietyn kynnysarvon.
63 Kantajan ensimmäiseen väitteeseen vastaamista varten on näin ollen ratkaistava, onko valituslautakunta tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että oli olemassa ”muita viitteitä”, jotka osoittivat, että kohdeyleisö yhdistää rekisteröitäväksi haetun merkin laittomaan huumausaineeseen, minkä kantaja kiistää, eli sanat ”amsterdam” ja ”store” sekä kannabiksen lehtien esittäminen tyyliteltyinä.
64 Valituslautakunta katsoi perustellusti, että se, miten kohdeyleisö mieltää merkin, on määriteltävä kaikkien niiden osien, joista tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki koostuu, perusteella (riidanalaisen päätöksen 26 ja 27 kohta). Se katsoi, että se, kyseisessä merkissä on esitetty kannabiksen lehti, joka on marihuanan symboli mediassa, tyyliteltynä, ja se, että siinä on sana ”amsterdam”, joka viittaa siihen tosiseikkaan, että Amsterdamin kaupungissa on lukuisia kannabiksesta valmistetun huumausaineen myyntipisteitä siitä syystä, että kannabiksen myyminen suvaitaan tietyin edellytyksin Alankomaissa, tekevät hyvin todennäköiseksi sen, että kuluttaja tulkitsee käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa sanan ”cannabis” viittaukseksi huumausaineeseen, joka on laiton ”lukuisissa Euroopan unionin maissa” (ks. edellä 49 kohta).
65 Tämä tulkinta on vahvistettava oikeaksi etenkin kun otetaan huomioon se, että tavaramerkkihakemuksen kohteena olevassa merkissä mainitaan sana ”store”, joka merkitsee tavallisesti ”liikettä” tai ”kauppaa”, joten tämä merkki, – jonka hallitseva osa on sana ”cannabis” (ks. edellä 36 kohta) ja jonka englanninkielinen kohdeyleisö ymmärtää tarkoittavan ”kannabiskauppaa Amsterdamissa”, ja jonka muu kuin englanninkielinen kohdeyleisö ymmärtää tarkoittavan ”kannabista Amsterdamissa”, mikä on näissä molemmissa tapauksissa – kun sitä vahvistaa vielä kannabiksen lehtien, jotka ovat marihuanan symboli mediassa, kuva – selvä ja yksiselitteinen viittaus huumausaineeseen, jota myydään siellä. Kyseinen kohdeyleisö pystyi siten odottamaan, että kantajan myymät tavarat ja palvelut vastaavat tällaisessa kaupassa myytäviä tavaroita ja palveluita.
66 Kantajan esittämä selitys, jonka mukaan sana ”amsterdam” kuvaa sen näiden tuotteiden valmistuksessa käyttämän kannabiksen alkuperää sekä Amsterdamin kaupungille tunnusomaista elämäntyyliä ja ilmapiiriä, ei muuta tätä analyysiä. Tämä ei nimittäin ole kohdeyleisön ensimmäinen mielikuva silloin kun se näkee sanat ”amsterdam” ja ”cannabis” yhdistettynä marihuanan symboliin mediassa, vaikka Alankomaat ja erityisesti tämä kaupunki ovat tunnettuja siitä, että ne ovat antaneet säännöstön, jossa tämän huumausaineen käyttöä suvaitaan tietyin edellytyksin.
67 Myöskään argumentit, joiden mukaan koko kannabista käyttävä teollisuussektori, erityisesti tekstiili- ja lääkesektorit, käyttää kannabiksen lehteä esittävää tyyliteltyä kuvaelmaa, eivät ole vakuuttavia. Valituslautakunta ei nimittäin perustanut päätelmäänsä siitä, miten kohdeyleisö mieltää kannabiksen lehteä esittävän tyylitellyn kuvaelman, muusta erillään tarkasteltuun kuvaelmaan, vaan kyseisen merkin muodostavien eri osien yhdistelmään, mikä johtaa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 29 kohdassa mainittuun päätelmään, jonka mukaan kantaja kiinnitti huomion, vaikkakin tahattomasti kannabiksesta olevaan käsitykseen huumausaineena.
68 Vaikka kantaja väittää, että tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetuilla tavaroilla ja palveluilla ei ole mitään tekemistä Amsterdamin ”coffee shop”- tyyppisten liikkeiden kanssa (kannekirjelmän 31 kohta) ja että ne tavat, joilla sen myymiä tuotteita käytetään, eroavat huumausaineiden, joita tavallisesti poltetaan, käyttötavoista (kannekirjelmän 53 kohta), on palautettava mieleen uudelleen, että asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan eri kohdista yhdessä luettuina seuraa, että niissä viitataan tavaramerkkihakemuksen kohteena olevasta merkistä sellaisenaan johtuviin ominaisuuksiin eikä tavaramerkin hakijan toimintaa koskeviin seikkoihin (tuomio 9.4.2003, NU-TRIDE, T-224/01, EU:T:2003:107, 76 kohta; tuomio 13.9.2005, INTERTOPS, T-140/02, EU:T:2005:312, 28 kohta ja tuomio 15.3.2018, La Mafia SE SIENTA A LA MESA, T-1/17, EU:T:2018:146, 40 kohta). Joka tapauksessa ei ole kiistetty, että kannabista voidaan nauttia huumausaineina juomien ja elintarvikkeiden kautta esimerkiksi kakuissa, mikä vastaa tiettyjä tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita.
69 Tästä seuraa, että valituslautakunta katsoi perustellusti, että kohdeyleisö näkee kyseisen merkin kokonaisuutena tarkasteltuna viittauksena huumausaineeseen, joka on kielletty monissa jäsenvaltioissa.
70 Toiseksi on tutkittava, onko rekisteröitäväksi haettu merkki yleisen järjestyksen vastainen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitetulla tavalla, koska valituslautakunta käytti tätä ehdotonta hylkäysperustetta.
71 Tästä on todettava, että asetukseen 2017/1001 ei sisälly käsitteen ”yleinen järjestys” määritelmää. Tällaisessa tilanteessa ja kun otetaan huomioon edellä 50 kohdassa kuvattu unionin oikeuden nykytila ja kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan sanamuoto, jonka mukaan saman artiklan 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa unionia, on todettava, että unionin oikeudessa ei säädetä yhtenäisestä arvoasteikosta ja siinä tunnustetaan, että yleisen järjestyksen asettamat vaatimukset voivat vaihdella jäsenvaltiosta ja aikakaudesta toiseen ja jäsenvaltiot ovat edelleen olennaisilta osin vapaita määrittelemään näiden vaatimusten sisällön kansallisten tarpeidensa mukaisesti. Vaikka yleiseen järjestykseen liittyvät vaatimukset eivät voi kattaa taloudellisia etuja tai pelkästään sen yhteiskuntajärjestyksen häiriintymisen ennaltaehkäisemistä, jota kaikki lain rikkominen merkitsee, ne voivat näin ollen kattaa sellaisten eri etujen suojelemisen, joita asianomainen jäsenvaltio pitää oman arvojärjestelmänsä pohjalta olennaisina (ks. analogisesti julkisasiamies Saugmandsgaard Øein ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa K. ja H. (oleskeluoikeus ja sotarikoksia koskevat syytökset), C-331/16 ja C-366/16, EU:C:2017:973, 60 ja 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Mitä sitten tulee erityisesti tämän käsitteen tulkintaan asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan yhteydessä, on todettava, että julkisasiamies Bobek on korostanut asiassa Constantin Film Produktion v. EUIPO (C‑240/18 P, EU:C:2019:553) antamansa ratkaisuehdotuksen 76 kohdassa, että yleinen järjestys on normatiivinen visio asianomaisen viranomaisen määrittelemistä arvoista ja tavoitteista, joihin on pyrittävä nyt ja tulevaisuudessa eli prospektiivisesti. Julkisasiamiehen mukaan tästä seuraa, että yleisessä järjestyksessä ilmaistaan täten sääntelyviranomaisen toiveet normeista, joita yhteiskunnassa on noudatettava.
73 Edellä olevien seikkojen takia kantaja saattoi perustellusti väittää pääasiallisesti, että jokainen lainvastaisuus ei välttämättä merkitse sitä, että sen osalta olisi kyseessä asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitettu yleisen järjestyksen vastaisuus. Siihen vaaditaan nimittäin vielä, että vastaisuus loukkaa sellaista etua, jota jäsenvaltio tai jäsenvaltiot pitävät oman arvojärjestelmänsä pohjalta olennaisena.
74 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että jäsenvaltioissa, joissa kannabiksesta valmistetun huumausaineen kulutus ja käyttö on edelleen kiellettyä, sen leviämisen ehkäiseminen on erityisen herkkä asia ja vastaa kansanterveyden tavoitetta, jolla pyritään sellaisen aineen terveyshaittojen ehkäisemiseen. Tällä kiellolla pyritään siten suojaamaan etua, jota nämä jäsenvaltiot pitävät oman arvojärjestelmänsä pohjalta olennaisena, joten kyseisen aineen kulutukseen ja käyttöön sovellettavat säännökset kuuluvat asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitettuun käsitteeseen ”yleinen järjestys”.
75 Tämän olennaisen edun suojaamisen tärkeyttä korostetaan lisäksi SEUT 83 artiklassa, jonka sanamuodon mukaan laiton huumausainekauppa on yksi erityisen vakavien rikollisuuden alaan, joka on rajatylittävää, kuuluvista rikollisuuden aloista, ja johon unionin lainsäätäjä voi puuttua, ja SEUT 168 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, jonka mukaan unioni täydentää huumausaineiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen tähtäävää jäsenvaltioiden toimintaa, johon kuuluu tiedotus- ja ehkäisemistoimia.
76 Näin ollen valituslautakunta on tehnyt oikean arvion kun se tutki sen, onko kyseessä oleva merkki yleisen järjestyksen vastainen, ottamalla huomioon kaikki unionin kuluttajat, jotka pystyivät ymmärtämään sen merkityksen, ja koska heidän mielikuvansa kuuluu välttämättä siihen asiayhteyteen, johon edellä olevassa 74 ja 75 kohdassa viitataan, katsoessaan, että kyseinen merkki, jonka kohdeyleisö ymmärtää viitteenä siihen, että kantajan tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetut elintarvikkeet ja juomat ja niihin liittyvät palvelut sisältävät huumausaineita, jotka ovat laittomia useissa jäsenvaltioissa, oli yleisen järjestyksen vastainen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitetulla tavalla.
77 Tähän päätelmään ei vaikuta kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta jätti tutkimatta, houkutteleeko kyseinen merkki lisäksi käyttämään laitonta huumausainetta, arkipäiväistääkö se sen käytön tai oliko se ilmaus sen käytön hyväksyttävyydestä. Se, että kohdeyleisö ymmärtää kyseisen merkin viitteenä siihen, että kantajan tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetut elintarvikkeet ja juomat ja niihin liittyvät palvelut sisältävät huumausaineita, jotka ovat laittomia useissa jäsenvaltioissa, riitti nimittäin sen toteamuksen tekemiseen, että merkki oli yleisen järjestyksen vastainen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitetulla tavalla, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut, kun otetaan huomioon edellä olevissa 74 ja 75 kohdassa korostettu olennainen etu. Koska tavaramerkin yhtenä tehtävänä on yksilöidä tavaran tai palvelujen kaupallinen alkuperä niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluja, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole tyytyväinen niihin (ks. tuomio 5.3.2003, Alcon v. SMHV – Dr. Robert Winzer Pharma (BSS), T-237/01, EU:T:2003:54, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tämä merkki, kun se mielletään edellä kuvatulla tavalla, houkuttelee joka tapauksessa implisiittisesti mutta vääjäämättä ostamaan sellaisia tuotteita ja palveluita tai vähintäänkin arkipäiväistää niiden käytön.
78 Tähän päätelmään ei siten vaikuta kantajan väite, jonka mukaan on olemassa sellaisia EU-tavaramerkkejä, joihin sisältyy sellaisia sanoja kuten ”kannabis” tai ”kokaiini”.
79 Kantaja on vedonnut tältä osin mitättömyysosaston 20.3.2009 tekemään päätökseen, joka koski hakemusta, jossa vaadittiin merkin COCAINE rekisteröintiä sanamerkiksi (ks. edellä 58 kohta) ja viittasi myös istunnossa tavaramerkkiä CANNABIS STORE AMSTERDAM ORIGINAL AMSTERDAM koskevaan hakemukseen, joka johdosta tutkija oli äskettäin esittänyt vastalauseensa. Oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilme, että EUIPO:n ensimmäisen asteen elimessä tehdyissä päätöksissä olevat viittaukset eivät sido EUIPO:n valituslautakuntaa eivätkä sitä suuremmalla syyllä unionin tuomioistuimia (tuomio 25.1.2018, Brunner v. EUIPO – CBM (H HOLY HAFERL HAFERL SHOE COUTURE), T-367/16, ei julkaistu, EU:T:2018:28, 103 kohta). Valituslautakunnan toimivallan rajoittaminen EUIPO:n ensimmäisen asteen elimien antamien päätösten osalta olisi erityisesti vastoin valituslautakunnan valvontatehtävää, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa ja 66–71 artiklassa (ks. tuomio 8.5.2019, Battelle Memorial Institute v. EUIPO (HEATCOAT), T-469/18, ei julkaistu, EU:T:2019:302, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joten kantaja ei voi tehokkaasti vedota näihin päätöksiin.
80 Edellä olevista seikoista seuraa, että valituslautakunta ei ole jättänyt noudattamatta asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, säännöksiä. Näin ollen toinen kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
81 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan EUIPO:n oikeudenkäyntikulut EUIPO:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Santa Conte velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tomljenović | Marcoulli | Kornezov |
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä joulukuuta 2019.
Allekirjoitukset