YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)

16 päivänä syyskuuta 1998 (1)

Kilpailu — Edelleenpostitus — Kumoamiskanne — Kantelun osittainenhylkääminen

Asioissa T-133/95 ja T-204/95,

International Express Carriers Conference (IECC), Sveitsin oikeuden mukaanperustettu ammatillinen järjestö, edustajinaan asianajaja Éric Morgan de Rivery,Pariisi, ja asianajaja Jacques Derenne, Bryssel ja Pariisi, prosessiosoiteLuxemburgissa asianajotoimisto Alex Schmitt, 62 avenue Guillaume,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön virkamiesFrancisco Enrique González Díaz ja komissiossa toimiva kansallinen virkamiesRosemary Caudwell, sittemmin Rosemary Caudwell ja komissiossa toimivakansallinen virkamies Fabiola Mascardi, joita avustaa Nicholas Forwood, QC,prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez dela Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukevat

asioissa T-133/95 ja T-204/95

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenäänTreasury Solicitor's Departmentin virkamies Stephanie Ridley ja suullisessakäsittelyssä myös Nicholas Green, QC, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneenkuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,

Deutsche Post AG, edustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln, prosessiosoiteLuxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11, rue Goethe,

ja

Post Office, edustajanaan solicitor of the Supreme Court of England and WalesUlick Bourke, ja suullisessa käsittelyssä barrister Stuart Isaacs ja barrister SarahMoore, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11, rueGoethe,

ja asiassa T-133/95,

La Poste, edustajinaan asianajajat Hervé Lehman ja Sylvain Rieuneau, Pariisi,prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,

väliintulijoina,

joissa kantajat vaativat pääasiassa niiden 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen komissionpäätösten kumoamista, joilla komissio hylkäsi lopullisesti osan kantajan 13.7.1988tekemästä kantelusta, jossa tämä kanteli komissiolle siitä, että tietyt kansallisetpostilaitokset olivat takavarikoineet edelleenpostitettavana olleen postin Maailmanpostiliiton yleissopimuksen 25 artiklan perusteella,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtajaB. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët, P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.5.1998 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteiden perustana olevat tosiseikat

International Express Carriers Conference (IECC) ja edelleenpostitus

1.

    International Express Carriers Conference (IECC) on tiettyjen pikalähetyspalvelujatarjoavien yritysten etuja valvova järjestö. Sen jäsenet tarjoavat muun muassaedelleenpostitukseksi kutsuttuja palveluja, mikä tarkoittaa valtiosta A peräisinolevan postin kuljettamista valtion B alueelle, jossa se jätetään johonkin kansallisenpostilaitoksen postitoimipaikkaan kannettavaksi lopulliselle vastaanottajalle tässävaltiossa tai edelleen kohti valtiota A tai C.

2.

    Tavanomaisesti erotetaan kolme edelleenpostituspalvelujen ryhmää:

—    ABC-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisinolevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansallisellepostilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmänavulla valtioon C, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee;

—    ABB-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisinolevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansallisellepostilaitokselle kannettavaksi tässä valtiossa sijaitsevalle postilähetyksenlopulliselle vastaanottajalle;

    sekä

—    ABA-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisinolevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansallisellepostilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmänavulla uudelleen valtioon A, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottajasijaitsee.

3.

    Näihin kolmeen edelleenpostitusta koskevaan esimerkkiin on lisättävä niin kutsuttusähköinen edelleenpostitus. Siinä valtiosta A peräisin oleva tieto kuljetetaansähköisesti valtioon B, jossa se tulostetaan sellaisenaan tai muunnettuna paperilleja toimitetaan joko valtion B tai valtion C kansalliselle postilaitokselle kannettavaksiedelleen perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän avulla valtioon A, B tai C,jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee.

Päätemaksut ja Maailman postiliiton yleissopimus

4.

    Maailman postiliiton yleissopimus, joka tehtiin Yhdistyneiden kansakuntienpuitteissa 10.7.1964 ja johon ovat liittyneet kaikki Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot,

sääntelee postihallintojen välisiä suhteita kaikkialla maailmassa. Tähän yhteyteenperustettiin Euroopan posti- ja telehallintojen yleiskokous (Conférence européennedes administrations des postes et télécommunications, jäljempänä CEPT), johonkantajan kanteessa tarkoitetut eurooppalaiset postihallinnot osallistuvat.

5.

    Kansallisille postilaitoksille aiheutuu postijärjestelmässä huomattavia kustannuksiasaapuvan postin lajittelusta ja jakelusta lopullisille vastaanottajille. Tämän vuoksiMaailman postiliiton jäsenet toteuttivat vuonna 1969 postinlähetyksen lajiinperustuvaa päätemaksuksi kutsuttua kiinteämääräistä korvausta koskevanjärjestelmän, jolla muutettiin Maailman postiliiton perustamisesta alkaen voimassaollutta järjestelmää, jonka mukaan kansalliset postilaitokset vastaavat saapuvanpostin lajittelusta ja jakelusta syntyvistä kustannuksista laskuttamatta tästä postinlähtömaan kansallista postilaitosta. Eri postihallintojen tarjoamien postin jakeluunliittyvien palvelujen taloudellinen arvo, hallinnolle aiheutuvien kustannustenrakenne ja asiakkailta perittävät maksut voivat vaihdella huomattavasti.Kansallisista ja kansainvälisistä postilähetyksistä perittävien maksujen erot erijäsenvaltioiden välillä sekä päätemaksujen suuruus kyseisiin kansallisiin maksuihinverrattuna ovat edelleenpostituksen syntyyn vaikuttaneita määrääviä tekijöitä.Edelleenpostitusta harjoittavat toimijat pyrkivät nimittäin muun muassa hyötymäännäistä maksujen eroista tarjoutumalla kuljettamaan kaupallisten yhteisöjenpostilähetykset niihin kansallisiin postilaitoksiin, joiden tarjoamien palvelujenhinta/laatu-suhde on markkinoiden edullisin tietyn kohdemaan suhteen.

6.

    Maailman postiliiton vuoden 1984 yleissopimuksen 23 artiklassa, joka vastaa vuoden1989 yleissopimuksen 25 artiklaa, säädetään seuraavaa:

”1. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajillekirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa sen alueella vakinaisesti asuvat lähettäjät jättävätpostiin tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavistaalemmista maksuista. Sama koskee tällaisia suurina määrinä postitettavia lähetyksiä,suoritetaanpa tällaiset postitukset sitten alemmista maksuista hyötymistarkoituksessatai ei.

2. Pykälä 1 soveltuu erotuksetta joko lähettäjän asumassa maassa valmistettuihintai rajan yli kuljetettuihin tai vieraassa maassa valmistettuihin lähetyksiin.

3. Asianomaisella postilaitoksella on oikeus joko palauttaa lähetykset lähtömaahantai periä niistä kotimaan maksut. Jos lähettäjä kieltäytyy maksamasta näitä maksuja,voi postilaitos käsitellä lähetyksiä kotimaan lainsäädännön mukaisesti.

4. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen hyväksymään, kuljettamaan eikä jakamaanvastaanottajille kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa lähettäjät ovat postituttaneetsuurina määrinä muussa kuin siinä maassa, missä niiden kotipaikka on.Asianomaisilla postilaitoksilla on oikeus palauttaa tällaiset lähetykset lähtömaahantai antaa ne lähettäjille maksamatta takaisin suoritettua maksua.”

IECC:n tekemä kantelu ja vuoden 1987 CEPT-sopimus

7.

    IECC teki komissiolle 13.7.1988 kantelun 6 päivänä helmikuuta 1962 annetunneuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinentäytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17), 3 artiklan2 kohdan nojalla. Se totesi kantelussaan ensinnäkin, että tietyt Euroopan yhteisöönkuuluvien valtioiden kansalliset postilaitokset olivat tehneet lokakuussa 1987Bernissä joidenkin yhteisön ulkopuolisten valtioiden kansallisten postilaitostenkanssa päätemaksujen vahvistamista koskevan sopimuksen (jäljempänä CEPT-sopimus), ja toiseksi, että tietyt kansalliset postilaitokset pyrkivät Maailmanpostiliiton yleissopimuksen 23 artiklan perusteella soveltamaan markkinoidenjakamista koskevaa sopimusta kieltäytyäkseen kantamasta sellaista postia, jonkaasiakas on jättänyt muun kuin sen valtion kansallisen postilaitoksen kuljetettavaksi,jossa asiakkaan kotipaikka sijaitsee.

8.

    Voidaan todeta, että 14 valtion, joista 12 kuuluu Euroopan yhteisöön, kansallisetpostilaitokset allekirjoittivat 17.1.1995 alustavan sopimuksen päätemaksuista, jollakorvattiin vuoden 1987 CEPT-sopimus. Kyseisessä sopimuksessa, jota nimitettiinREIMS-sopimukseksi (yleispalveluista vastaavien kansallisten postilaitosten välisten,valtion rajat ylittävien postilähetysten korvausjärjestelmä) määrätään pääasiassasellaisesta järjestelmästä, jossa kohdemaan postihallinto soveltaa lähtömaanpostihallintoon kaiken saapuvan postin osalta tiettyä vahvistettua prosenttiosuuttakansallisista maksuista. Tämän sopimuksen lopullinen versio allekirjoitettiin13.12.1995, ja se ilmoitettiin komissiolle 19.1.1996 (EYVL 1996 C 42, s. 7).

9.

    IECC:n kantelun ensimmäinen osa koski EY:n perustamissopimuksen 85 artiklansoveltamista CEPT-sopimukseen.

10.

    Kantelunsa toisessa osassa IECC syytti tiettyjä kansallisia postilaitoksia siitä, ettäne sovelsivat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan perusteellakansallisten postimarkkinoiden jakamiseen tähtäävää järjestelmää. IECC väitti, ettäIson-Britannian, Saksan ja Ranskan postilaitokset (jäljempänä Post Office,Deutsche Post ja La Poste) yrittivät muun muassa saada kaupalliset yhtiötluopumaan IECC:n jäsenten kaltaisten edelleenpostitusta harjoittavien yksityistenyhtiöiden tarjoamista palveluista tai muut kansalliset postilaitokset luopumaanyhteistyöstä näiden yksityisten toimijoiden kanssa, kuten ilmenee muun muassa PostOfficen tammikuussa 1987 laatimasta kirjeestä useille kansallisille postilaitoksille,joista eräs sijaitsee yhteisössä.

11.

    IECC väitti myös, että Deutche Post oli keväällä 1988 yrittänyt kannustaa olemaankäyttämättä edelleenpostituspalveluja huomauttamalla saksalaisille asiakkailleMaailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklasta ja keskeyttämällä japalauttamalla maan rajojen ulkopuolelta saapuvan postin, jonka vastaanottajatsijaitsivat Saksassa.

12.

    IECC lähetti komissiolle 2.6.1989 tämän pyynnöstä Maailman postiliitonyleissopimuksen 23 artiklan 1 kohtaan liittyvän, erityisesti ABA-edelleenpostitustakoskevan lisäselvityksen.

13.

    Lisäksi IECC toimitti lokakuussa 1989 TNT Skypacia koskevia tietoja Afrikkaanlähetetystä postista, jonka kulun La Poste oli keskeyttänyt.

Kantelun käsittely komissiossa

14.

    Kantelussa mainitut kansalliset postilaitokset antoivat vastauksensa komissionesittämiin kysymyksiin marraskuussa 1988. IECC oli tiiviissä kirjeenvaihdossakomission kilpailuasiain pääosaston (PO IV) eri virkamiesten sekä komissionjäsenten Bangemannin ja Brittanin kabinettien kanssa kesäkuun 1989 ja helmikuun1991 välisenä aikana.

15.

    Post Office vakuutti komissiolle huhtikuussa 1989, että se ei ollut itse käyttänyt eikämyöskään aikonut tulevaisuudessa käyttää Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan 4 kohdassa annettuja toimivaltuuksia. Deutche Post ilmoitti komissiollekesäkuussa 1989 olevansa valmis luopumaan tämän määräyksen soveltamisesta jalokakuussa 1989 lopettaneensa sen soveltamisen.

16.

    Komissio ilmoitti IECC:lle 18.4.1991, että se ”oli päättänyt aloittaa asetuksenN:o 17 säännösten mukaiset tutkimukset perustamissopimuksen 85 artiklan1 kohdan ja 86 artiklan perusteella.”

17.

    Komissio ilmoitti IECC:lle 7.4.1993 laatineensa 5.4.1993 väitetiedoksiannon, jokatoimitetaan asianomaisille kansallisille postilaitoksille.

18.

    Komissio osoitti IECC:lle 13.7.1994 kirjeen, jossa se totesi, että ”komissio onkuitenkin huolestunut niiden tapausten yleistymisestä, joissa [Deutche Postin — —]postitoimipaikka keskeyttää esimerkiksi Alankomaissa fyysisesti valmistetunsaksalaisille asiakkaille lähetetyn postin ja merkitsee sen sähköiseksi ABA-edelleenpostitukseksi — — ”.

19.

    IECC pyysi komissiota perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla osoittamaan silleneuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY(EYVL L 127, s. 2268; jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 6 artiklan mukaisenkirjeen, mikäli se katsoo, että kansallisia postilaitoksia koskevan kieltopäätöksentekeminen ei ole tarpeen.

20.

    Komissio osoitti IECC:lle 23.9.1994 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisenkirjeen, joka koski kantelun CEPT-sopimukseen liittyvää osaa. Komissio ilmoittisähköisen ABA-edelleenpostituksen osalta, että se ”pitää tätä toimintaa erittäinvakavana ja aikoo saada tällaiset väärinkäytökset loppumaan”.

21.

    IECC pyysi 23.11.1994 komissiota määrittelemään kantansa sen tekemäänkanteluun kokonaisuudessaan perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti.Lisäksi IECC pyysi oikeutta tutustua asian asiakirjoihin.

22.

    Koska IECC katsoi, että komissio ei ollut määritellyt kantaansaperustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetulla tavalla, se nosti 15.2.1995laiminlyöntikanteen, joka kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-28/95.

23.

    Komissio osoitti IECC:lle 17.2.1995 päätöksen, jolla se hylkäsi tämän tekemänkantelun siltä osin kuin se koski perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamistaCEPT-sopimukseen, sekä asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen kirjeen,jossa se ilmoitti ne syyt, minkä vuoksi se ei katsonut voivansa hyväksyä IECC:nkantelua postin kulun keskeyttämistä Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan perusteella.

24.

    IECC toimitti komissiolle 22.2.1995 kyseistä kirjettä koskevat huomautuksensa. Setotesi niissä muun muassa seuraavaa:

”IECC:n tietämän mukaan kaikki sen mainitsemat rajoitukset johtuvat Maailmanpostiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen. Koska 17.2.1995 päivätyssä kirjeessänne ei mainita lainkaanABC-edelleenpostitukseen kohdistuvista rajoituksista, IECC ei voi pitää sitäkantelunsa asianmukaisena hylkäysperusteena.”

25.

    Komissio osoitti kantajalle 6.4.1995 tämän tekemän kantelun toista osaa koskevanpäätöksen, jossa se totesi muun muassa seuraavaa:

”4. Huomautuksissa, jotka asianajajanne on sittemmin esittänyt — — 22.2.1995, eimainittavilla perusteilla voida katsoa esitetyn mitään sellaista, minkä vuoksikomission olisi perusteltua muuttaa kantaansa. Tämän kirjeen tarkoituksena onilmoittaa teille komission lopullisesta päätöksestä niiden väitteiden suhteen, joitatekemässänne kantelussa on esitetty Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklaan perustuvasta postin kulun keskeyttämisestä.

5. Komission teille 17.2.1995 osoittamassa, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklanmukaisessa kirjeessä on esitetty pääsääntöisesti neljä erilaista postilähetystä, joitaon keskeytetty Maailman postiliiton yleissopimuksen perusteella, eli kaupallinenfyysinen ABA-edelleenpostitus, epäkaupallinen tai yksityinen fyysinen ABA-edelleenpostitus, niin kutsuttu sähköinen ABA-edelleenpostitus — — ja tavanomainenvaltion rajat ylittävä postilähetys — — .

6. Fyysisen kaupallisen ABA-edelleenpostituksen osalta komissio toteaa, että mikälikaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvalla valtion B asukkaiden postin keräämiselläedelleenpostitettavaksi valtion A alueella valtiossa B sijaitsevalle lopullisellevastaanottajalle kierretään valtionsisäistä postin jakelua koskevaa kansallista

monopolia, nimittäin valtion B lainsäädännön mukaista monopolia, kyseisen postinkeskeyttämistä sen palatessa takaisin valtioon B voidaan tässä tilanteessa pitääoikeutettuna eikä se siten ole EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuamääräävän aseman väärinkäyttöä. [— — Komissio on — —] huomannut erityisesti, ettätällainen kansallisen monopolin kiertäminen on ‘tuottoisaa juuri sen vuoksi, ettäpäätemaksut ovat tällä hetkellä epätasapainoisia‘, ja että jonkinlaisen suojanantaminen on siten perusteltua tässä vaiheessa — — .

7. Epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, niin kutsutun sähköisenedelleenpostituksen sekä tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämisenosalta komissio katsoo, että koska IECC:n jäsenet eivät ole mukana tämänkaltaisiinpostilähetyksiin liittyvässä toiminnassa, näiden lähetysten keskeyttäminen ei vaikutajäsenten kaupalliseen toimintaan eikä niillä siten ole asetuksen N:o 17 3 artiklan2 kohdassa tarkoitettua oikeutettua intressiä kannella komissiolle kilpailusääntöjenrikkomisesta.

— — Komission mukaan — — niin kutsuttu sähköinen edelleenpostitus tapahtuuseuraavalla tavalla: monikansallinen yritys, esimerkiksi pankki, — — perustaapainatus- ja postitustoiminnan keskuksen tiettyyn jäsenvaltioon A; kaikista pankintytäryhtiöistä ja sivuliikkeistä lähetään sähköisesti tietoa tähän keskukseen, jossatieto muunnetaan fyysiseksi postilähetykseksi, esimerkiksi tiliotteiksi, jotka vieläkäsitellään siten, että ne voidaan frankeerata ja jättää paikalliseenpostitoimipaikkaan — — .

— — Mikään ei komission mukaan osoita, että IECC:n jäsenet voisivat olla mukanatämänkaltaisessa järjestelyssä.

8. Edellä esitetyn perusteella komissio ilmoittaa, että asetuksen N:o 17 3 artiklan2 kohdan perusteella 13.7.1988 tekemänne kantelu hylätään kaupallisen fyysisenABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen,sähköisen postituksen ja tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämistäkoskevilta osin.”

26.

    Komissio osoitti IECC:lle 12.4.1995 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisenkirjeen, joka koski kilpailusääntöjen soveltamista ABC-edelleenpostituksenkeskeyttämiseen. IECC vastasi tähän kirjeeseen 9.6.1995.

27.

    Komissio teki 14.8.1995 tiettyjen kansallisten postilaitosten suorittamaa ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä koskevan lopullisen päätöksensä, jossa todetaanmuun muassa seuraavaa:

”A) ABA-edelleenpostituksen keskeyttäminen

3. — — Teille on toimitettu 6.4.1995 päivätty kirje, — — jossa todetaan, ettäkantelunne hylättiin kaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen

fyysisen ABA-edelleenpostituksen, sähköisen edelleenpostituksen ja tavanomaisenvaltion rajat ylittävän postin keskeyttämistä koskevilta osin — — .

B) ABC-edelleenpostituksen keskeyttäminen

6. [IECC:n] 9.6.1995 päivätyssä kirjeessä väitetään, että i) komissiolla ei oletoimivaltaa tehdä uutta päätöstä tästä asiasta ja että ii) vaikka komissio olisikintoimivaltainen, kantelun hylkääminen tältä osin — — ei olisi asianmukaista tietyilläperusteilla.

— —

11. Post Office on vakuuttanut komissiolle 21.4.1989, että se ei ollut käyttänyt eikäaikonut tulevaisuudessakaan käyttää Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan 4 kohtaan perustuvaa toimivaltaa. Bundestpost Postdienst puolestaanon ilmoittanut komissiolle 10.10.1989, että se ei enää sovella kyseistä 23 artiklan4 kohtaa jäsenvaltioiden väliseen ABC-edelleenpostitukseen — — .

13. Vaikka komissio voikin tehdä muodollisen kieltopäätöksen jo päättyneestäkilpailua rajoittavasta toiminnasta, se ei ole tähän velvollinen vaan se päättäätällaisen toimen tarpeellisuudesta tapauskohtaisesti asiaa koskevien erityispiirteidenperusteella. Esillä olevassa asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että IECC:nvuonna 1988 tekemässä kantelussa — — tarkoitetut kaksi postilaitosta eivät olisinoudattaneet komissiolle vuonna 1989 antamiaan sitoumuksia pidättyä 23 artiklan4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen — — .

14.5. Komissio korostaa, että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23/25 artiklanolemassaolo ei sellaisenaan välttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastaista: vainse, että käytetään 23/25 artiklan tarjoamaa mahdollisuutta toimia, voi tietyissäolosuhteissa — eli jäsenvaltioiden välillä — merkitä näiden sääntöjen rikkomista.

— —

15. IECC:n esittämä vaatimus, jolla pyritään siihen, että asianomaisillepostihallinnoille määrätään ankarat seuraamukset, jotta ne lopettaisivat yhteisönkilpailusääntöjen rikkomisen, ei ole asianmukainen, koska IECC ei ole voinutnäyttää, että rikkomiset jatkuvat tai että on olemassa todellinen vaara siitä, ettäniihin ryhdytään uudelleen.

— —

18. La Poste on esittänyt vastauksensa 24.10.1990 toistaen kantansa siitä, että — —Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltaminen oli oikeutettuayhteisön oikeuden kannalta. Asiaa on tämän jälkeen käsitelty väitetiedoksiannossa,

koska La Poste on ollut edelleen sitä mieltä, että kyseinen toiminta ei ollut vastoinyhteisön oikeutta.

19. Esillä olevassa asiassa komissio ei pidä tarpeellisena La Postea koskevankieltopäätöksen tekemistä, ottaen huomioon kyseisen toiminnan yksittäisyys ja senuusimista koskevan näytön puuttuminen”.

Oikeudenkäyntimenettely

28.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 20.6.1995 jättämälläänkannekirjelmällä kantaja on nostanut perustamissopimuksen 173 artiklaanperustuvan kanteen, jossa se vaatii 6.4.1995 tehdyn päätöksen kumoamista. Tämäkantelu kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-133/95.

29.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 28.10.1995 jättämälläänkannekirjelmällä kantaja on niin ikään nostanut perustamissopimuksen173 artiklaan perustuvan kanteen, jossa se vaatii 14.8.1995 tehdyn päätöksenkumoamista. Tämä kantelu kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-204/95.

30.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaostonpuheenjohtaja hyväksyi 6.2.1996 antamillaan määräyksillä Ison-Britannian jaPohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Post Officen, La Posten ja DeutschePostin väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiinasiassa T-133/95 tukeakseen komission vaatimuksia.

31.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaostonpuheenjohtaja hyväksyi 13.5.1996 antamilla määräyksillä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Post Officen, La Posten ja Deutsche Postinväliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin asiassaT-204/95 tukeakseen komission vaatimuksia.

32.

    La Poste pyysi 7.8.1996 peruuttamaan sen osallistumisen oikeudenkäyntiinväliintulijana asiassa T-204/95. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi LaPosten peruuttaneen väliintulonsa asiassa T-204/95 26.11.1996 annetullamääräyksellä.

33.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti aloittaasuullisen käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella. Se ryhtyiprosessinjohtotoimiin pyytämällä tiettyjä asianosaisia esittämään asiakirjoja javastaamaan kysymyksiin istunnossa joko kirjallisesti tai suullisesti. Asianosaisetnoudattivat näitä pyyntöjä.

34.

    Asiat T-28/95, T-110/95, T-133/95 ja T-204/95, joissa on sama kantaja ja jotkaliittyvät toisiinsa, yhdistettiin laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtajan12.3.1997 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä varten ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan nojalla.

35.

    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 13.5.1997 pidetyssä istunnossa.

36.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti asianosaisia kuultuaan yhdistääasioiden T-133/95 ja T-204/95 käsittelyn tuomion antamista varten työjärjestyksen50 artiklan mukaisesti.

37.

    Kantaja pyysi 26.9.1997 suullisen käsittelyn aloittamista uudestaan yhteisöjenensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan nojalla.Komissio, Post Office, La Poste ja Deutsche Post ilmoittivat ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen kehotuksesta, että käsittelyä ei niiden mielestä olluttarpeen aloittaa uudestaan. Kantaja toisti 26.2.1998 pyyntönsä suullisen käsittelynuudelleen aloittamisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettäpyyntöjä ei kantajan esittämät asiakirjat huomioon ottaen ole tarpeen hyväksyä.Kantajan pyyntöjensä tueksi esittämät uudet selvitykset eivät nimittäin sisällä mitäänratkaisevaa käsiteltävänä olevan asian lopputuloksen kannalta, tai niissä esitetäänainoastaan sellaisia seikkoja, jotka koskevat selvästi riidanalaisen päätöksenantamisen jälkeistä aikaa eivätkä siten voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen.

Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

Asia T-133/95

38.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—    kumoaa 6.4.1995 tehdyn komission päätöksen,

—    määrää muista toimenpiteistä, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinkatsoo tarpeellisiksi, jotta komissio noudattaisi perustamissopimuksen176 artiklaa,

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39.

    Kantaja vaatii väliintulohakemuksia koskevissa huomautuksissaan lisäksi, ettäensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—     jättää Post Officen väliintulokirjelmän tutkimatta,

—    velvoittaa väliintulijat korvaamaan väliintulosta esitetyistä huomautuksistaaiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—    velvoittaa esittämään tiettyjä asiakirjoja.

40.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

41.

    Deutsche Post vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan sille väliintulosta aiheutuneetoikeudenkäyntikulut,

42.

    La Poste vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan sille väliintulosta aiheutuneetoikeudenkäyntikulut.

43.

    Yhdistynyt kuningaskunta ja Post Office vaativat, että kanne hylätään.

Asia T-204/95

44.

    Kantaja vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    toteaa 14.8.1995 päivätyn komission kirjeen mitättömäksi,

—    toissijaisesti kumoaa komission 14.8.1995 tekemän päätöksen ja määräämuista toimenpiteistä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, jotta komissionoudattaisi perustamissopimuksen 176 artiklaa,

—    velvoittaa komission komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

45.

    Vastauskirjelmässään kantaja vaatii lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin:

—    toteaa 12.4.1995 päivätyn komission kirjeen mitättömäksi,

—    määrää, että komission on työjärjestyksen 64 ja/tai 65 artiklan mukaisestiesitettävä ennen suullista käsittelyä tiettyjä asiakirjoja, joihin se on viitannutpäätöksessään ja vaatimuksissaan, tai ainakin sallittava ensimmäisenoikeusasteen tutkia näitä asiakirjoja, mikäli se vetoaa niidenluottamuksellisuuteen,

46.

    Väliintulokirjelmiä koskevissa huomautuksissaan kantaja vaatii lisäksi, ettäensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—    jättää Post Officen väliintulokirjelmän tutkimatta,

—    velvoittaa väliintulijat korvaamaan väliintulosta esitetyistä huomautuksistaaiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—    velvoittaa esittämään tietyt asiakirjat.

47.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

48.

    Deutsche Post vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen,

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukienDeutsche Postin oikeudenkäyntikulut.

49.

    Post Office ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vaativatkanteen hylkäämistä.

Post Officen väliintulokirjelmien tutkittavaksi ottaminen

50.

    Kantajan mukaan Post Officen asioissa T-133/95 ja T-204/95 jättämätväliintulokirjelmät eivät ole yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimentyöjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisia, koska niissä eiilmoiteta, sitä kumman asianosaisen vaatimuksia niissä tuetaan, eli ne on jätettävätutkimatta.

51.

    EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan 3 kohdan ja yhteisöjen ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdannojalla väliintulokirjelmässä esitettyjen vaatimusten kohteena voi olla ainoastaanjommankumman pääasian asianosaisen vaatimusten tukeminen. Post Officenmolemmissa asioissa esittämistä väliintulokirjelmistä ilmenee, että väliintulontarkoituksena oli komission vaatimusten tukeminen huolimatta siitä, että kirjelmissäei ole muodollisesti esitetty tällaista vaatimusta. Kantajalla ei näin ollen voinut ollaepäilyksiä väliintulokirjelmien ulottuvuuden ja tarkoituksen suhteen. On lisäksihuomattava, että Post Officen väliintulohakemuksissa osoitettiin yhteisöjenensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 2 kohdane alakohdan mukaisesti ne vaatimukset, joita väliintulolla haluttiin tukea ja ettäedellä mainittujen, 6.2.1996 ja 13.5.1996 annettujen määräysten määräysosien

1 kohdassa Post Office hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan ”vastaajanvaatimuksia”. Väitteet on siten tältä osin hylättävä.

Sen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jossa ensimmäisen oikeusasteentuomioistuinta vaaditaan velvoittamaan komissio toteuttamaan tarpeellisettoimenpiteet perustamissopimuksen 176 artiklassa säädettyjen velvollisuuksiennoudattamiseksi

52.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön tuomioistuimen tehtävänä ei oleosoittaa määräyksiä yhteisön toimielimille eikä toimia niiden sijasta, kun seharjoittaa laillisuusvalvontaa. Asianomaisen toimielimen on perustamissopimuksen176 artiklan mukaisesti toteutettava kumoamiskanteen johdosta annetun tuomiontäytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

53.

    Näin ollen tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Pääasia

54.

    Koska asianosaiset ovat eri mieltä 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen päätöstensoveltamisalasta, se on määritettävä aivan ensin (A), minkä jälkeen on tutkittavaasiassa T-133/95 esitettyjä kanneperusteita (B) ja asiassa T-204/95 esitettyjä erityisiävaatimuksia ja kanneperusteita (C). Lopuksi molemmissa asioissa esitettyjäharkintavallan väärinkäyttöä ja tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaustakoskevia kanneperusteita tutkitaan yhdessä (D).

A Komission 6.4.1995 ja 14.8.1995 tekemien päätösten soveltamisala

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

55.

    Kantaja väittää vastauskirjelmässään asiassa T-133/95, että 6.4.1995 tehty päätöskoskee ABA-edelleenpostituksen keskeyttämisen lisäksi myös ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä, kuten päätöksen 1—4 kohdasta ilmenee. Sitentämä päätös ei kantajan mielestä voi mitenkään saattaa ajattelemaan, ettäviimeksimainitunkaltaisen edelleenpostituksen keskeyttäminen kuuluisi 14.8.1995tehdyn päätöksen soveltamisalaan. Lisäksi komissio on kantajan mukaan myöntänytvastinekirjelmässään tässä asiassa, että sen 17.2.1995 päivätty, asetuksenN:o 99/63/ETY 6 artiklan mukainen kirje koski kantelun toista osaakokonaisuudessaan.

56.

    Kantaja katsoo, että komissio haluaa rajoittaa 6.4.1995 päivätyn kirjeensoveltamisalaa jälkikäteen vain korjatakseen tämän päätöksen perustelujenpuutteellisuuden. Kantaja olikin huomauttanut komissiolle jo 22.2.1995 siitä, ettätämä oli jättänyt 17.2.1995 päivätyssä kirjeessään mainitsematta ABC-edelleenpostituksen.

57.

    Komissio toteaa, että se oli 17.2.1995 päivätyssä kirjeessään jättänythuomaamattaan käsittelemättä kantelua ABC-edelleenpostituksen osalta, mistäkantaja oli huomauttanut komissiolle 22.2.1995 päivätyllä kirjeellään. Tämän vuoksi6.4.1995 tehty päätös ei koske kantelua tältä osin, vaan siinä käsitellään ainoastaanmuunlaisten edelleenpostitusten keskeyttämistä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

58.

    Komission 6.4.1995 tehdyn päätöksen päätelmän sisältävästä 8 kohdasta japerustelut sisältävistä 5—7 kohdista ilmenee, että päätös koskee ainoastaan sitä osaakantelusta, joka liittyy komission 17.2.1995 päivätyssä kirjeessä lueteltujenkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, sähköisen edelleenpostituksen sekä tavallisen, valtion rajatylittävän postin keskeyttämiseen. Kantaja oli sitä paitsi itse huomauttanut 22.2.1995päivätyssä kirjeessään (mainittu edellä 24 kohdassa), että komission 17.2.1995päivätty, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan nojalla lähetty kirje, joka edelsi6.4.1995 tehtyä päätöstä, oli soveltamisalaltaan rajattu.

59.

    Tarkasteltaessa 6.4.1995 tehtyä päätöstä voidaan siten havaita, että se ei koskeABC-edelleenpostitukseen liittyvää osaa kantelusta.

60.

    Se seikka, johtuuko tämä laiminlyönti komission huomaamattomuudesta vaivakaasta tahdosta, ei vaikuta 6.4.1995 tehdyn päätöksen soveltamisalanobjektiiviseen määrittämiseen.

61.

    Lisäksi 14.8.1995 tehdyn päätöksen sanamuodosta ilmenee, että se sisältääainoastaan komission lopulliset arviot ABC-edelleenpostitukseen liittyvästä osastakantelua.

62.

    Näin ollen 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen päätösten soveltamisalan laajuuttakoskevat kantajan väitteet on hylättävä.

B Asiassa T-133/95 esitetyt kanneperusteet

Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

63.

    Kantaja väittää pääasiallisesti, että 6.4.1995 tehdyn päätöksen perustelut ovatpuutteellisia tai riittämättömiä siltä osin kuin kantajan kantelu on hylätty ABC-edelleenpostituksen ja sähköisen edelleenpostituksen osalta.

64.

    Lisäksi kantaja katsoo, että väitetiedonannosta, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklannojalla lähetetystä 17.2.1995 päivätystä kirjeestä tai 6.4.1995 tehdystä päätöksestäei ilmene, että komissio olisi tutkinut sitä osaa kantajan kantelusta, jossa todetaan,

että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan täytäntöönpano olivarmistettu kansallisten postilaitosten tätä tarkoitusta varten tekemilläperustamissopimuksen 85 artiklan vastaisilla sopimuksilla.

65.

    Kantaja lisää, että ei voida hyväksyä, että komissio tutkii tätä viimeksi mainittuaosaa kantelusta vasta myöhemmässä vaiheessa tekemänsä päätöksen yhteydessä,(asia T-74/92, Ladbroke vastaan komissio, tuomio 24.1.1995, Kok. 1995, s. II-115,60 kohta, ja asia T-95/94, Sytraval ja Brink's France vastaan komissio, tuomio28.9.1995, Kok. 1995, s. II-2651, 62 kohta).

66.

    Komissio puolestaan väittää, että 6.4.1995 tehty päätös ei koske ABC-edelleenpostitukseen liittyviä kysymyksiä eikä perustamissopimuksen 85 artiklanväitettyä rikkomista. Lisäksi päätöksen perustelut ovat komission mielestä riittäviäsähköisen edelleenpostituksen osalta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

67.

    Komission 6.4.1995 tekemän päätöksen soveltamisalaa koskevista ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen arvioista (ks. edellä 58—62 kohta) seuraa ensinnäkin,että kyseinen päätös ei koske ABC-edelleenpostitusta. Siten kanneperuste, jokakoskee päätöksen puutteellista perustelua tältä osin, on perusteeton.

68.

    Komissio on katsonut tässä päätöksessä, että kantaja ei ole osoittanut sen jäsentenolevan mukana sähköiseen ABA-edelleenpostitukseen liittyvässä toiminnassa, minkävuoksi asia ei koske niiden etua asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdassatarkoitetulla tavalla. Siten komission perustelut käyvät tästä päätöksestä selkeästiilmi. Näin ollen perustelujen puutteellisuutta tältä osin koskeva kanneperuste onhylättävä, koska komission päätelmien paikkaansapitävyys on pääasian yhteyteenkuuluva kysymys.

69.

    Kyseisestä 6.4.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee lisäksi, että se ei koske niitäperustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisia, joihin kansallisten postitoimipaikkojenon väitetty syyllistyneen. Tähän on huomautettava, ettei se seikka, että kantelua onkäsitelty tältä osin erikseen, vaikuta kantelun muiden osien tutkintaan. Asiaanliittyvistä asiakirjoista ei sitä paitsi käy ilmi, että kantaja olisi väittänyt, ettei näitäeri osia saisi erottaa toisistaan, vaikka oli aivan selvää, että komissio keskittyitutkimuksissaan soveltamaan yhtäältä perustamissopimuksen 85 artiklaa CEPT-sopimukseen ja toisaalta perustamissopimuksen 86 artiklaa väitettyynedelleenpostituksen keskeyttämiseen.

70.

    Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

Toinen, asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista koskevakanneperuste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

71.

    Kantaja väittää komission tulkinneen väärin asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdanb alakohtaa katsoessaan, että IECC:n jäsenillä ei ollut perusteltua intressiä kannellakansallisten postilaitosten virheellisestä menettelytavasta sähköisessäedelleenpostituksessa.

72.

    Tehdessään tämän johtopäätöksen komissio on kantajan mukaan ensinnäkinmääritellyt käsitteen sähköinen edelleenpostitus epätavanomaisen ahtaasti rajoittaensen koskemaan sähköistä ABA-edelleenpostitusta, jota IECC:n jäsenet eivätmääritelmän mukaan harjoita.

73.

    Toiseksi komissio on kantajan mukaan jättänyt ottamatta huomioon, että senjäsenillä oli perusteltu intressi kannella kansallisten postilaitosten menettelytavoistasähköisessä ABCA-edelleenpostituksessa. Tällaisessa edelleenpostituksessayksityinen edelleenpostitusta harjoittava toimija jättää valtiossa B fyysisestivalmistetun postin valtion C kansalliselle postilaitokselle kuljetettavaksi valtioon A.Kantaja huomauttaa, että tällainen edelleenpostitus vastaa käytännössä ABC-edelleenpostitusta. Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdanlaajan tulkinnan perusteella kansalliset postilaitokset voivat kuitenkin keskeyttäätällaisen postin määrittämällä sen sähköiseksi ABCA-edelleenpostitukseksi. Tämänsähköistä edelleenpostitusta koskevan opin mukainen keskeyttäminen on todellinenuhka IECC:n jäsenille, mitä komissio ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon.

74.

    Kantaja huomauttaa, että sen kantelussa ja väitetiedoksiannossa mainittiinesimerkkejä ABC-edelleenpostituksista, jotka Deutsche Post oli yrittänyt määrittääsähköisiksi edelleenpostituksiksi. Komissio totesi 13.7.1994 päivätyssä IECC:lletoimitetussa kirjeessä olevansa ”huolestunut” tämän sähköistä edelleenpostitustakoskevan opin noudattamisesta. Komissio oli sitä paitsi lähettänyt 5.5.1995 kirjeenLanier-yhtiön, jonka postia Deutsche Post oli keskeyttänyt, asianajajalle. DeutschePost oli kantajan mukaan lisäksi keskeyttänyt kesäkuussa 1994 Maailman postiliitonyleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan ja sähköistä edelleenpostitusta koskevan opinperusteella huomattavan osan siitä postista, jonka sveitsiläinen yhtiö Matra AG olilähettänyt ABC-edelleenpostitusta käyttäen.

75.

    Kantaja toteaa lopuksi, että Maailman postiliiton täytäntöönpanokomitea ehdottitoukokuussa 1994 Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdansoveltamisalan laajentamista helpottaakseen sähköisessä muodossa lähetettävänpostin keskeyttämistä. Tämä ehdotus toteutettiin kantajan mukaan syyskuussa 1996.

76.

    Komissio myöntää maininneensa väitetiedoksiannossaan, että kansallisillapostilaitoksilla oli ollut vaikeuksia tulkita Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa. Kuitenkin komissio katsoo, että sen tehtävänäei ole tulkita niitä vaikutuksia, joita kilpailuoikeuden soveltamisella kuvitteellisiintapauksiin voi olla, vaan edistää kilpailusääntöjen noudattamista konkreettisissatapauksissa.

77.

    Kantaja vahvistaa esillä olevassa asiassa, että sähköinen edelleenpostitus, sellaisenakuin se määritellään 6.4.1995 tehdyssä päätöksessä, ei koske sen jäseniä, ja ettäsähköinen ABCA-edelleenpostitus vastaa ABC-edelleenpostitusta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

78.

    Asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla luonnollinen henkilötai oikeushenkilö, joka katsoo asian koskevan oikeuttaan, voi tehdä kantelunperustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta.

79.

    Tästä seuraa, että komissiolla on oikeus olla hyväksymättä sellaisen yrityksentekemää kantelua, jonka oikeutta asia ei koske, sanotun kuitenkaan rajoittamattakomission oikeutta ryhtyä oma-aloitteisesti rikkomisten toteamista koskeviintutkimuksiin. Tämän vuoksi sen seikan määrittäminen ei ole merkityksellistä, missävaiheessa tutkimuksia komissio havaitsi kyseisen edellytyksen jääneen täyttymättä.

80.

    Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on 6.4.1995 tekemässään päätöksessä todennut,että sähköiseen ABA-edelleenpostitukseen liittyvien menettelytapojenriitauttaminen ei koskenut IECC:n jäsenten oikeutta.

81.

    Kantaja on vahvistanut kirjallisesti, että sen jäsenet eivät osallistu 6.4.1995 tehdyssäpäätöksessä määriteltyyn sähköiseen edelleenpostitukseen liittyvään toimintaan.

82.

    Se kantajan kirjelmissään painottama seikka, että sen jäsenten oikeutta voi koskeamuunlainen sähköinen edelleenpostitus, nimittäin sähköinen ABCA-edelleenpostitus, kun otetaan huomioon, että kansalliset postilaitokset noudattavatsähköistä edelleenpostitusta koskevaa oppia, ei voi vaikuttaa komission sähköisestäABA-edelleenpostituksesta tekemiin päätelmiin, jotka kantaja on sitä paitsimyöntänyt perustelluiksi. Lisäksi kantaja vahvistaa, että sähköinen ABCA-edelleenpostitus vastaa itse asiassa ABC-edelleenpostitusta, jota komissio ontutkinut 14.8.1995 tekemässään päätöksessä ja jota ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin käsittelee tästä päätöksestä nostetussa kanteessa.

83.

    Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä.

Kolmas, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste

Kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa

Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut

84.

    Kantaja toteaa ensinnäkin, että komissio perustaa 6.4.1995 tekemänsä päätöksenkaupallista ABA-edelleenpostitusta koskevan osan sille olettamalle, että kansallisillapostilaitoksilla on oikeus keskeyttää sellaisen postin kulku, jonka ne epäilevätlähetetyksi niiden laillisen monopoliaseman vastaisesti. Tämä käytäntö on kantajanmukaan vastoin kaupallisten ja lakisääteisten tehtävien erottamista koskevaa

periaatetta (asia C-18/88, GB-INNO-BM, tuomio 13.12.1991, Kok. 1991, s. I-5941,25 ja 26 kohta).

85.

    Toiseksi kantaja katsoo, että se komission väite, jonka mukaan ABA-postitustenkeskeytyksillä pyritään suojelemaan kansallisten postilaitosten monopoliasemaa, onvoitava perustella suhteessa perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan. Kantajatoteaa tältä osin, että komission mukaan ABA-edelleenpostitus saattaa heikentääkansallisten postilaitosten liikevaihtoa ja vaarantaa niillä olevanyleispalveluvelvollisuuden täyttämistä.

86.

    Kolmanneksi 6.4.1995 tehty päätös perustuu kaupallisten ABA-postin osaltakantajan mukaan kansallisten postilaitosten vastattavina olevien kustannusten japäätemaksujen välillä tällä hetkellä vallitsevaan epätasapainoon. Tämäepätasapaino johtuu kantajan mielestä ainoastaan kansallisten postilaitostenvälisestä lainvastaisesta hintojen vahvistamista koskevasta sopimuksesta.

87.

    Neljänneksi kantaja katsoo, että tällaisen järjestelmän voimassa pitäminen onperustamissopimuksen 86 artiklan c kohdan vastaista syrjintää.

88.

    Komissio vastaa ensinnäkin lähteneensä siitä olettamasta, että kansallisillapostilaitoksilla, joille on annettu yleispalvelutehtävä, on oikeus suojellamonopoliasemaansa väärinkäytöksiä vastaan. Tästä on kyse etenkin silloin, kunvastattavina olevat kustannukset ja voimassa olevan päätemaksujärjestelmän kauttapalautuvat summat ovat epätasapainossa keskenään. Tämän vuoksi komissio onpäätellyt, että ABA-postitusten, jotka ovat itseasiassa pelkästään valtion A sisäistäpostia, keskeyttäminen ei ole perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista. Komissiotäsmentää, että se ei soveltanut perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaaottaessaan tämän kannan. Komission mukaan kyseinen keskeyttäminen eivälttämättä ole lakisääteisen tehtävän suorittamista.

89.

    Lisäksi komissio korostaa kansallisten postilaitosten vaikeutta saada niidenyksinomainen oikeus huomioon otetuksi niin kauan kuin postia ei ole lähetetty niilletakaisin valtionsisäistä jakelua varten. Komissio toteaa, että CEPT-sopimustatehtäessä ei ajateltu kyseisen edelleenpostituksen kaltaista postitusta.

90.

    Lopuksi komissio toteaa, että tässä tapauksessa kyse ei ole syrjinnästä, koska eritavalla kohdeltavat palvelut eivät vastaa toisiaan.

91.

    Deutsche Post katsoo, että kansallisia postilaitoksia ei voida velvoittaa jakamaantappiolla sellaista postia, joka on kansallisten postimaksujen välttämiseksi kuljetettulainvastaisesti ulkomaille.

92.

    Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, että yleispalvelujen tarjontaan velvollistenkansallisten postilaitosten rahataloudellisen tasapainon vuoksi on välttämätöntä, ettäpostimerkkien myynnistä valtion sisäistä postia varten saadaan riittävät tulot.

93.

    La Poste korostaa, että kansallisen postilaitoksen kaikista menoista suurimman osanmuodostavat ne kustannukset, jotka aiheutuvat toimenpiteistä postin kantamiseksilopulliselle vastaanottajalle. La Posten mukaan yhteisön oikeuden soveltaminentaataan sitä paitsi vain silloin kun yhteisön oikeutta ei pyritä käyttämään väärinkansallisen oikeuden säännösten kiertämiseksi (asia 130/88, Van deBijl/Staatssecretaris van Economische Zaken, tuomio 27.9.1989, Kok. 1989, s. 3039ja asia C-23/93, TV 10, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4795).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

94.

    Komissio katsoi 6.4.1995 tekemässään päätöksessä, että kaupallisella ABA-edelleenpostituksella itse asiassa kierretään lakiin perustuvaa kansallistenpostilaitosten monopolia. Komission mukaan tällaisen edelleenpostituksenkeskeyttäminen oli oikeutettua esillä olevissa olosuhteissa, eikä sitä siten voitu pitääperustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä. Tämän vuoksikomissio totesi, että ABA-edelleenpostitus esti kohdemaan kansallista postilaitostasaamasta postinkannosta aiheutuvat kustannuksensa katetuksi, koska päätemaksuteivät perustu tosiasiallisiin kustannuksiin.

95.

    Komission esittämät perustelut huomioon ottaen on tutkittava, ovatko komissionmainitsemat olosuhteet sellaisia, että ne estävät perustamissopimuksen 86 artiklansoveltamisen.

96.

    Postimonopolin olemassaoloa ja sen väitettyä kiertämistä ABA-edelleenpostituksellaei voida sellaisenaan pitää kyseisen edelleenpostituksen keskeyttämisperusteena.

97.

    Kansallisia postilaitoksia ei velvoiteta niiden lakiin perustuvista monopoleistasäätävissä kansallisissa laeissa tai Maailman postiliiton yleissopimuksessakeskeyttämään edelleenpostitettuja postilähetyksiä. Niillä on siten harkintavaltaaolla tarvittaessa keskeyttämättä postin kulkua.

98.

    Kansallisten postilaitosten tarve monopolinsa puolustamiseen ei sellaisenaan johdasiihen, että perustamissopimuksen 86 artiklaa ei sovelleta ABA-postitustenkeskeyttämiseen. Muussa tapauksessa päädyttäisiin nimittäin siihen, että jokinmenettelytapa jätettäisiin tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle vainmääräävän aseman olemassaolon perusteella.

99.

    Toisin kuin mitä komissio väittää, riidanalaisia keskeytyksiä ei voida perusteellaobjektiivisesti sillä, että päätemaksut, jotka ovat kansallisten postilaitosten saamiakorvauksia ABA-edelleenpostitustapauksissa, eivät riitä kattamaan niillepostinkannosta aiheutuvia kustannuksia.

100.

    Vaikka saapuvan postin jakelusta aiheutuvat, kansallisten postilaitosten vastattavinaolevat kustannukset ja niiden saamat korvaukset ovatkin epätasapainossakeskenään, tämän on todettava johtuvan kansallisten postilaitosten, mukaan lukientässä asiassa kyseessä olevat postilaitokset, itsensä tekemästä sopimuksesta, jonka

mukaan päätemaksut ovat kiinteämääräisiä, ja ne määritellään ottamatta huomioonkohdemaan kansallisen postilaitoksen vastattavina olevia tosiasiallisia kustannuksia.

101.

    Tällaista menettelytapaa, jolla pyritään korjaamaan määräävässä asemassa olevalleyritykselle sellaisesta yleissopimuksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, jonkalaatimiseen ja tekemiseen se on itse osallistunut, ei voida pitää objektiivisenaperusteena, jonka vuoksi kaupallisen ABA-postituksen keskeyttäminen jäisiperustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

102.

    Ei sitä paitsi vaikuta siltä, että saapuvan postin keskeyttäminen olisi ainoa keino,jolla kohdemaan kansallinen postilaitos voisi turvata postinkannosta aiheutuvienkustannusten kattamisen, mistä on osoituksena se, että Deutsche Post on useaanotteeseen perinyt saataviaan lähettäjiltä. Riidanalaisesta päätöksestä ei käy ilmi,että komissio olisi tutkinut sitä, voitaisiinko joitakin muita toimenpiteitä pitäävähemmän rajoittavina kuin postin keskeytystä.

103.

    La Poste ja Post Office sekä epäsuoralla tavalla myös Yhdistynyt kuningaskuntaovat korostaneet sitä, että kaupallisen ABA-edelleenpostituksen keskeyttäminen oliperusteltua perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan nähden, koska onvarmistettava, että kansalliset postilaitokset täyttävät yleispalveluvelvollisuutensa.Kuitenkin 6.4.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio ei ole viitannutkyseiseen määräykseen eikä myöskään soveltanut sitä tässä asiassa, minkä se onvahvistanut istunnossa.

104.

    Näin ollen kyseisten väliintulijoiden tältä osin esittämät väitteet eivät koske tämänoikeudenkäynnin kohteena olevaa asiaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimentehtävänä ei siten ole lausua näistä väitteistä harjoittaessaan perustamissopimuksen173 artiklan mukaista laillisuusvalvontaa.

105.

    On todettava, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettäkaupallisten ABA-edelleenpostitusten keskeyttämiset eivät oleperustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.

106.

    Siten 6.4.1995 tehty päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee komissionarviointeja kansallisten postilaitosten suorittamien kaupallisten ABA-postitustenkeskeyttämisten lainmukaisuudesta.

107.

    Näissä olosuhteissa ei ole tarpeen lausua niistä muista väitteistä, jotka kantaja onesittänyt tämän kanneperusteen ensimmäisessä ja toisessa osassa.

Kanneperusteen kolmas ja neljäs osa

108.

    Kantaja väittää pääasiallisesti, että komissio on soveltanut perustamissopimuksen85 ja 86 artiklaa virheellisesti, kun se ei ole tuominnut niitä kansallisten

postilaitosten toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan ABA-edelleenpostituksenja sähköisen edelleenpostituksen kehittämistä.

109.

    On huomattava, että ensinnäkään 6.4.1995 tehty päätös ei koske ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä (ks. edellä 58—62 kohta) ja että kantaja ei oleosoittanut, että sillä olisi oikeutettu intressi valittaa kansallisten postilaitostenmenettelytavoista tässä päätöksessä määritellyn kaltaisessa sähköisessäedelleenpostituksessa.

110.

    Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää nämä kaksikanneperusteen osaa.

C Asiassa T-204/95 esitetyt vaatimukset ja kanneperusteet

Pääasiallinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että 13.4.1995 päivätty kirje ja 14.8.1995tehty päätös todetaan mitättömäksi

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

111.

    Kantaja huomauttaa, että se komission päätös, jolla kantajan kantelu hylätäänABC-edelleenpostitusta koskevilta osin, on 6.4.1995 tehty päätös eikä 14.8.1995tehty päätös. Näin ollen tämä viimeksi mainittu päätös on komission näistäsamanlaisista seikoista tekemä toinen päätös, mikä aiheuttaa suurta sekaannusta erihallintovaiheiden välillä.

112.

    Kantaja katsoo, että kyseinen 14.8.1995 tehty päätös ja asetuksen N:o 99/63/ETY6 artiklan nojalla 12.4.1995 lähetetty kirje ovat siten tarpeettomia. Tämän vuoksinämä kaksi tointa on todettava mitättömiksi (asia C-137/92 P, komissio v. BASFym., tuomio 15.6.1994, Kok. 1994, s. I-2555, 48 ja 49 kohta).

113.

    Kantaja lisää, että asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen toisen kirjeenlähettäminen ja uuden päätöksen tekeminen niistä kysymyksistä, joista päätettiin jo6.4.1995 tehdyssä päätöksessä, vie kantajalta tiettyjä tärkeitä, etenkin Euroopanihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja oikeuksia, kuten oikeudenoikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, oikeudenasianosaisten prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen ja oikeuden saada asialainmukaisesti ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa.

114.

    Lopuksi kantaja toteaa, että komissio ei voi vedota pyrkimyksenä suojella kantajanmenettelyllisiä oikeuksia. Kantaja oli nimittäin luopunut 22.2.1995 päivätyssäkirjeessään kaikista menettelyllisistä oikeuksistaan komission 17.2.1995 päivätyssäkirjeessä huomioon ottamatta jätettyjen seikkojen suhteen.

115.

    Komissio huomauttaa pääasiallisesti, että kantajan väitteissä tulkitaan väärin6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjä päätöksiä. Komissio katsoo, että ne virheet, joihinkantaja on vedonnut, eivät missään tapauksessa riitä perusteeksi 14.8.1995 tehdyn

päätöksen toteamiseksi mitättömäksi. Lopuksi komissio kiistää sen, että Euroopanihmisoikeussopimusta voitaisiin soveltaa tässä tapauksessa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

116.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamasta 6.4.1995 ja 14.8.1995päivättyjen kirjeiden arvioinnista (ks. edellä 58—62 kohta) seuraa, että kantajanperustelujen lähtökohta on virheellinen. Siten ne perustelut, jotka kantaja onesittänyt tukeakseen ensisijaisia vaatimuksiaan siitä, että 14.8.1995 tehty päätös ja12.4.1995 päivätty asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukainen komission kirjetodettaisiin mitättömiksi, ovat tehottomia.

117.

    On huomautettava, että vain sellaiset yhteisön toimielinten toimet, joiden ilmeinenlainvastaisuus tekee niistä kestämättömiä yhteisön oikeusjärjestyksen kannalta,voidaan julistaa oikeudellisesti mitättömiksi. Koska yhteisön toimielinten säädöksenmitättömäksi julistamisen seuraukset ovat vakavia, on selvää, ettäoikeusvarmuussyistä tällainen toteamus voidaan tehdä ainoastaan täysinpoikkeuksillisissa tilanteissa (edellä mainittu asia komissio v. BASF ym, tuomion 49ja 50 kohta). Vaikka niiden virheiden olemassaolo vahvistettaisiinkin, joihin kantajavetoaa esillä olevassa asiassa, kyseessä ei olisi sellainen lainvastaisuus, joka johtaisipäätöksen mitättömäksi toteamiseen.

118.

    Siten nämä vaatimukset on hylättävä

Toissijainen vaatimus, jonka mukaan 14.8.1995 tehty päätös on kumottava

1. Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskevakanneperuste

a) Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sitä, että kansallistenpostilaitosten on väitetty rikkoneen perustamissopimuksen 85 artiklaa, koskeviaperusteluja ei ole esitetty

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

119.

    Kantaja väittää, että 14.8.1995 tehdyllä päätöksellä rikotaan perustamissopimuksen190 artiklaa, koska kantajan kantelun hylkäävän komission päätöksen perusteluteivät ole riittäviä siltä osin kuin päätös koskee kantelun sitä osaa, jossa kansallistenpostilaitosten toteuttamaa markkinoiden jakamista koskevaa sopimusta arvioidaanperustamissopimuksen 85 artiklan valossa.

120.

    Komissio vastaa tähän, että 14.8.1995 tehty päätös ei koske perustamissopimuksen85 artiklan soveltamista kyseiseen sopimukseen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

121.

    Kanneperusteen ensimmäistä osaa vastaava väite on esitetty asiaa T-133/95koskevan asian ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä. Siten ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin hylkää tämän kanneperusteen ensimmäisen osan niilläsamoilla perusteilla, jotka on esitetty edellä 69 kohdassa.

b) Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ABC-edelleenpostitusta koskevatperustelut ovat riittämättömiä

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

122.

    Kantaja väittää ensinnäkin, että 14.8.1995 tehdyssä päätöksessä ei perustellariittävästi sitä, minkä vuoksi ei ollut olemassa vaaraa siitä, että tietyt DeutschePostin ja La Posten suorittamat rikkomiset uusittaisiin, varsinkin kun komissio oliomaksunut toisen näkökannan kansallisille postilaitoksille osoittamissaanväitetiedoksiannoissa.

123.

    Toiseksi kantaja katsoo, että kansallisten postilaitosten antamat sitoumukset, joidennoudattamista komissio ei ole sittemmin tutkinut, eivät riitä perustelemaan sitäjyrkkää muutosta, joka komission mielipiteissä on tapahtunut sen jälkeen kun se oliensin hylännyt väitetiedoksiannossaan ajatuksen siitä, että kyseisten sitoumustenolemassaolo olisi asianmukainen vastaus kantelussa esitettyihin väitteisiin.

124.

    Komissio vastaa tähän, että 14.8.1995 tehdyn päätöksen ainoana perusteena onollut se seikka, että sen jälkeen kun asianomaiset postilaitokset olivat antaneetsitoumuksensa, komissio ei ole havainnut tai saanut mitään todisteita siitä, että neolisivat jatkaneet ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

125.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätös on perusteltava toisaaltaniin, että se, jolle päätös on osoitettu, saa tietää, miksi päätös on tehty,puolustaakseen tarvittaessa oikeuksiansa ja voidakseen tutkia, onko päätösasianmukainen, ja toisaalta niin, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoapäätöksen laillisuutta (asia T-5/93, Tremblay ym. v. komissio, tuomio 24.1.1995,Kok. 1995, s. II-185, 29 kohta; asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995,Kok. 1995, s. II-17, 75 ja 76 kohta ja asia T-387/94, Asia Motor France ym. v.komissio, tuomio 18.9.1996, 103 ja 104 kohta).

126.

    Lisäksi oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden tarkka laajuus riippuukyseessä olevan toimen luonteesta ja niistä olosuhteista, joissa se on toteutettu (asia819/79, Saksa vastaan komissio, tuomio 14.1.1981, Kok. 1981, s. 21, 19 kohta). Tältäosin on huomautettu, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio oli antamassaanväitetiedoksiannossa ja myöhemmässä kirjeenvaihdossa kyseenalaistanut tiettyjäABC-edelleenpostitusta koskevia kansallisten postilaitosten menettelytapoja.

127.

    Kyseisestä 14.8.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio on ensinnäkinkatsonut, että se ei ollut velvollinen tekemään menneitä tapahtumia koskevaakieltopäätöstä.

128.

    Toiseksi komissio on huomauttanut, että Deutsche Post ja Post Office olivatsitoutuneet lopettamaan ABC-edelleenpostituksen keskeyttämisen. Komissio ontodennut, että se ei ollut havainnut todisteita siitä, että nämä postilaitokset olisivatsitoumuksistaan huolimatta jatkaneet ABC-postitusten keskeyttämistä. Näin ollenkomissio on näissä olosuhteissa täyttänyt riittävällä tavalla perustamissopimuksen190 artiklassa asetetun velvollisuuden. Perusteluista, jotka koskevat sitä, että ABC-postituksia ei ollut keskeytetty yli viiteen vuoteen mukaan lukien kaksiväitetiedoksiannon antamista seuraavaa vuotta, ilmenee nimittäin selkeästi ne syyt,minkä vuoksi komission lopulliset päätelmät eroavat sen aikaisemmista päätelmistä.

129.

    Riippumatta komission tosiseikkoja koskevien päätelmien ja perustelujen oikeellisuudesta, komissio on lisäksi perustellut 14.8.1995 tekemäänsä päätöstäriittävästi siltä osin kuin se koskee Deutsche Postin antamien sitoumustenepäselvyyttä, koska se on voinut perustellusti katsoa niiden epäselvyydenpoistuneen, kun kyseinen postilaitos oli noudattanut näitä sitoumuksia useidenkuukausien ajan väitetiedoksiannon antamisen jälkeen.

130.

    Kolmanneksi komissio on todennut, että ensinnäkin on paljastunut vain yksi,vuodelta 1989 oleva tapaus, jolloin La Poste oli keskeyttänyt ABC-postituksenkulun, eikä sen jälkeen ollut olemassa mitään todisteita siitä, että tämä postilaitosolisi suorittanut muita tällaisia keskeytyksiä. Lopuksi komissio huomauttaa, että seei ole velvollinen tekemään menneitä tapahtumia koskevaa kieltopäätöstä, ja toteaanäin ollen, että La Posten suorittama yksittäinen keskeytys ei riitä perusteeksipäätöksen tekemiselle. Siten komissio on perustelut riittävästi niitä syitä, minkävuoksi se on katsonut, että kyseisen postilaitoksen suorittaman postin kulunkeskeyttämisen ei pitäisi johtaa kieltopäätöksen tekemiseen.

131.

    Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan

2. Toinen, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista, ilmeisiä tosiseikkojenarviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä koskeva kanneperuste

a) ABC-edelleenpostitusta koskeva kanneperusteen ensimmäinen osa

Asianosaisten ja muiden osapuolien väitteet ja niiden perustelut

132.

    Kantaja väittää ensinnäkin, että Saksan ja Ison-Britannian kansallisten postilaitostenantamille sitoumuksiin ei ollut liitetty velvoitteita tai ehtoja, kuten esimerkiksivelvollisuutta selvitysten esittämiseen, mikä on tavanomaista sovellettaessa asetustaN:o 17 sekä yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettuaneuvoston asetusta (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1). Kyseiset

julkaisemattomat sitoumukset eivät kantajan mukaan sitä paitsi estä Maailmanpostiliiton yleissopimuksen yhteydessä laaditun kilpailua rajoittavan sopimuksenhaitallisia vaikutuksia.

133.

    Toiseksi kantaja katsoo, että komissio on laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoaannettujen sitoumusten noudattamista (em. asia Sytraval ja Brink's France v.komissio, tuomion 76 ja 77 kohta).

134.

    Kolmanneksi kantaja kiistää, että sitoumukset käsittävät kaikki ne menettelytavat,joista kansallisia postilaitoksia on moitittu kantajan kantelussa. Kantaja toteaasyyttäneensä Post Officea myös siitä, että tämä on rohkaissut muita kansallisiapostilaitoksia keskeyttämään Isosta-Britanniasta lähtöisin olevat edelleenpostitukset.Post Office ei kantajan mukaan sitä paitsi ole luopunut soveltamasta Maailmanpostiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohtaa ABC-postituksiin sähköistäedelleenpostitusta koskevan opin puitteissa.

135.

    Neljänneksi kantaja kiinnittää huomiota siihen, että komissio on kirjelmissääntodennut, että Deutsche Post ei Saksan oikeuden mukaan voinut luopua Maailmanpostiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltamisesta eikä siten voinut kohtuullisestiajatellen antaa lakisääteisten velvoitteidensa vastaisia ”vapaaehtoisia sitoumuksia”.

136.

    Viidenneksi kantaja katsoo, että komissio on tehnyt ilmeisen tosiseikkoja koskevanarviointivirheen, kun se on todennut, että esillä olevassa asiassa ”ei ole esitettymitään näyttöä siitä, että IECC:n vuonna 1988 tekemässä kantelussa — — tarkoitetutkaksi postilaitosta eivät olisi noudattaneet komissiolle vuonna 1989 antamiaansitoumuksia pidättyä 23 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen”. Komissiolla oli nimittäin täytynyt olla tieto siitä asiakirjasta,jossa vahvistetaan, että Saksan postiasiain sääntelyneuvosto (Regulierungsrat) olijoulukuussa 1995 yrittänyt kannustaa yrityksiä olemaan käyttämättäedelleenpostituspalveluja, sekä siitä, että Deutsche Post oli keskeyttänyt ABC-edelleenpostituksen sähköistä edelleenpostitusta koskevan opin mukaisestisellaisissa asioissa kuin Matra AG, Citibank, GZS Bank ja Gartner group sekäLanier. Kantajan mukaan komissio on sitä paitsi myöntänyt, että kirjelähetystenkeskeyttämiset olivat lisääntyneet 13.7.1994 ja 23.9.1994 välisenä aikana.

137.

    Kuudenneksi kantaja huomauttaa, että komissio toteaa 14.8.1995 tehdyn päätöksen14.4 kohdassa, että ”mikäli sitoumuksia ei olisi noudatettu, IECC olisi voinut esittäätästä näyttöä”. Kantaja katsoo kuitenkin, että kuten edellä mainitussa asiassaSytraval ja Brink's France vastaan komissio, todisteiden kerääminen kansallistenpostilaitosten tekemistä rikkomisista on paljon vaikeampaa kantajalle kuinkomissiolle. Siten komissio on aliarvioinut velvollisuuttaan tutkia sille tehtyjäkanteluita.

138.

    Seitsemänneksi kantaja toteaa, että 14.8.1995 tehdyn päätöksen 17 kohdassa ja sitäseuraavissa kohdissa komissio on katsonut, että La Postea vastaan ei ole tarpeentehdä kieltopäätöstä. Kantajan mukaan tällainen kannanotto, jota perustellaan

tapahtuman ainutkertaisuudella, on lainvastainen siltä osin kuin La Poste ei oleilmaissut millään tavalla aikovansa luopua Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan soveltamisesta. Kantaja katsoo, että tehdessään kyseisen päätöksenkomissio on kannustanut tätä postilaitosta pitämään voimassa kilpailua rajoittaviamenettelytapoja, mikä on vastoin perustamissopimuksen 85 artiklaa.

139.

    Kantaja huomauttaa lopuksi, että komissio ei ole 14.8.1995 tehdyssä päätöksessätodennut nimenomaisesti, että ”asiassa ei ole riittävää yhteisön etua”.

140.

    Komissio väittää, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita, jotka osoittaisivatkolmen kyseessä olevan kansallisen postilaitoksen jatkavan edelleen ABC-edelleenpostitusten keskeyttämistä. Komissio toteaa, että 14.8.1995 tehdynpäätöksen tekohetkellä IECC tai mikään muu kaupallinen edelleenpostittaja ei ollutkannellut sille ABC-edelleenpostitusten keskeyttämisistä. Komissio kiistää, että seolisi tällaisten kanteluiden puuttuessa velvollinen käyttämään rajoitettujavoimavarojaan saadakseen kansallisilta postilaitoksilta niiden toimintaa koskevatselonteot.

141.

    Lisäksi komissio korostaa, että kansallisten postilaitosten antamat sitoumukset ovatluonteeltaan erilaisia kuin ne sitoumukset, jotka Ranskan tasavalta oli antanutedellä mainitussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon johtaneessaasiassa Sytraval ja Brink's France vastaan komissio. Komission mukaan nytkäsiteltävä asia eroaa tästä asiasta siten, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysevaltiontukia koskevan asian kantelijasta. Todisteiden saaminen kansallistenpostilaitosten menettelytavoista yksityisiä toimijoita kohtaan ei sitä paitsi ole niinvaikeaa kuin todisteiden saaminen valtion ja yksityisen yhtiön välisistärahoitustoimista.

142.

    Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että komissiollaon riittävän yhteisön edun puuttuessa oikeus kieltäytyä tekemästä kieltopäätöstä.Näin on esillä olevassa asiassa, mikä johtuu annetuista sitoumuksista ja myöhempiärikkomisia koskevan näytön puuttumisesta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaanlukuisia edelleenpostitusta harjoittavia yrityksiä edustava kantaja on lisäksi erityisenhyvässä asemassa havaitakseen rikkomiset ja ilmoittaakseen niistä komissiolle.

143.

    Post Office toteaa, että se on velvollinen toimimaan 21.4.1989 päivätyllä kirjeelläantamansa sitoumuksen mukaisesti.

144.

    Deutsche Post huomauttaa komissiolle 10.10.1989 osoittamastaan kirjeestä, jokasisälsi ABC-edelleenpostitusta koskevia sitoumuksia. Lisäksi se väittää, että IECCei ole esittänyt todisteita näiden sitoumusten mahdollisista rikkomisista.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

145.

    ABC-edelleenpostitusta koskevasta 14.8.1995 tehdystä päätöksestä ilmenee, ettäkomissio ei ole tutkinut lopullisesti kyseisten menettelytapojen lainmukaisuuttaperustamissopimuksen 86 artiklan kannalta. Komissio on nimittäin todennutpääasiallisesti, että koska kyse on menneistä rikkomisista, joiden uusimisesta ei olenäyttöä, sen ei ole aiheellista käyttää toimivaltaansa rikkomisen toteamiseen, minkävuoksi se on hylännyt kantajan kantelun.

146.

    Kun otetaan aluksi huomioon se yleinen tavoite, joka yhteisön toiminnalle onkilpailuoikeuden alalla asetettu perustamissopimuksen 3 artiklan g kohdassa, sittenkomissiolle perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdassa tällä alalla annettutehtävä ja lopuksi se seikka, että asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisenhakemuksen tekijällä ei ole tämän artiklan mukaan oikeutta saadaperustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstä perustamissopimuksen85 ja/tai 86 artiklan rikkomisesta, on todettava, että komissio saattoi perustellustipäättää, mikäli se perustelee päätöksensä, että sittemmin lopetettujamenettelytapoja koskevan kantelun osalta ei ollut tarkoituksenmukaista ryhtyätoimenpiteisiin.

147.

    Tutkittuaan asian tosiseikkoja huolellisesti komissiolla on yhteisöjen tuomioistuintenvalvonnassa oikeus todeta, että koska kantelussa tarkoitetut toimijat ovat antaneetsitoumuksensa ja koska kantaja ei ole esittänyt todisteita siitä, että näitäsitoumuksia ei olisi noudatettu, kyseisen kantelun tutkimusta ei ole tarpeen jatkaa

148.

    Lisäksi on huomattava, että komissio ei ole velvollinen viittaamaan nimenomaisestikäsitteeseen ”yhteisön etu”. Tältä osin riittää, että kyseisen päätöksen perustelutpohjautuvat tähän käsitteeseen.

149.

    Esillä olevassa asiassa komissio on todennut 14.8.1995 tekemässään päätöksessä,että kantelun käsittelyä ei ole tarpeen jatkaa kantelussa mainittujen kolmenkansallisen postilaitoksen osalta. Asiaa on käsiteltävä tässä erikseen kunkinpostilaitoksen osalta.

Deutsche Post

150.

    Deutsche Post totesi komissiolle osoittamassaan 30.6.1989 päivätyssä kirjeessä, jokamainittiin väitetiedoksiannossa, että se oli valmis lopettamaan Maailman postiliitonyleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan soveltamisen yhteisön sisäisessäedelleenpostituksessa sillä edellytyksellä, että sillä tunnustettaisiin olevan oikeuskäyttää kyseisen yleissopimuksen 23 artiklan 1—3 kohtaan perustuvaa toimivaltaa.Niin ikään väitetiedoksiannossa mainitussa 10.10.1989 päivätyssä kirjeessä DeutschePost totesi, että se ei enää soveltanut 23 artiklan 4 kohtaa yhteisön sisäiseen ABC-edelleenpostitukseen.

151.

    Lisäksi Deutsche Postin istunnon aikana esittämistä vastauksista ilmenee, että seei ole Saksan lainsäädännön mukaan velvollinen keskeyttämään ABC-edelleenpostituksia (ks. edellä 97 kohta). Deutsche Postin antamia sitoumuksia ei

voida siten saattaa kyseenalaisiksi sillä perusteella, että ne olisivat Saksanlainsäädännön vastaisia.

152.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiinannetuista vastauksista ilmenee, että kantaja ei ollut ilmoittanut komissiolle ABC-postitusten keskeyttämistapauksista ennen 14.8.1995 tehtyä päätöstä. Tältä osinainoa riidanalainen tapaus on niin sanottu tapaus Lanier. Tämä vuodelta 1991 olevatapaus on kuitenkin vielä vireillä saksalaisissa tuomioistuimissa, joiden onmääriteltävä, oliko keskeytetty postitus ABA- vai ABC-postitusta. Pelkästään tämänasian olemassaolo ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa 14.8.1995 tehdyn päätöksenlainmukaisuutta. Komissio voi toimivaltaisten saksalaisten tuomioistuinten tekemätpäätelmät huomioon ottaen korkeintaan käynnistää hallintomenettelyn uudelleen,mikäli se katsoo sen tarpeelliseksi.

153.

    Saksan postiasiain sääntelyneuvostolta peräisin oleva asiakirja (ks. edellä 136 kohta)koskee ABA-edelleenpostitusta ja se on annettu joulukuussa 1995. Komission13.7.1994 ja 23.9.1994 päivätyissä kirjeissä puolestaan ei käsitellä ABC-edelleenpostitusta vaan sähköistä ABA-edelleenpostitusta, josta komissio totesiaiheellisesti 6.4.1995 tekemässään päätöksessä, että kantajalla ei ollut sen suhteenoikeutettua intressiä. Näin ollen nämä asiakirjat eivät vaikuta vain ABC-edelleenpostitusta koskevan 14.8.1995 tehdyn päätöksen pätevyyteen.

154.

    Vaikka onkin totta, että Deutsche Postin antama sitoumus koskee ainoastaanMaailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohtaa ja että sen ulkopuolellejää siten ainoastaan se, että fyysistä ABC-edelleenpostitusta tosiasiallisesti vastaavasähköinen ABCA-postitus keskeytettäisiin Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan 1 kohdan laajan tulkinnan perusteella sähköistä edelleenpostitustakoskevan opin mukaisesti, asiaan liittyvistä asiakirjoista ei ilmene, että kantaja olisiennen päätöksen tekemistä esittänyt komissiolle todisteita siitä, että tämä postilaitosolisi soveltanut kyseistä oppia.

155.

    Koska kantaja ei ole esittänyt hallintomenettelyn aikana todisteita siitä, ettäDeutsche Post olisi sitoumuksistaan huolimatta keskeyttänyt ABC-postituksia,komission on todettava päättäneen aivan oikeutetusti, että esitettyjen väitteidentutkimista ei ollut jatkettava.

Post Office

156.

    On todettava, että Post Officen 21.4.1989 antamat sitoumukset ovat selkeitä siltäosin kuin ne koskevat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdansoveltamatta jättämistä sitoumuksen antamishetkellä ja tulevaisuudessa. Komissioon sitä paitsi huomauttanut aivan oikein, että Post Officen ei ollut osoitettu — eikäedes väitetty — keskeyttäneen postituksia myöhemmin Maailman postiliitonyleissopimuksen 23 artiklan perusteella.

157.

    Koska kantaja ei ole esittänyt hallintomenettelyn aikana todisteita siitä, että PostOffice olisi sitoumuksistaan huolimatta keskeyttänyt ABC-postituksia, komission ontodettava päättäneen aivan oikein, että kantelun tutkimista ei ollut jatkettava tältäosin.

158.

    Kantaja väittää kuitenkin, että kyseiset sitoumukset ovat kahdella eri tavalla liiansuppeita.

159.

    Kysymystä siitä, että muita kansallisia postilaitoksia oli kehotettu keskeyttämäänIsosta-Britanniasta lähtöisin olevaa postia, käsitellään 14.8.1995 tehdyn päätöksen14.4 kohdassa. Komissio totesi tässä päätöksessä, että valituksenalaistenmenettelytapojen uusimisesta ei ollut vaaraa, viitaten yhtäältä kansallistenpostilaitosten antamiin sitoumuksiin ja toisaalta siihen, että se ei ollut saanuttodisteita kyseisten sitoumusten noudattamatta jättämisestä.

160.

    Vaikka Post Officen antamat sitoumukset koskevat ainoastaan sitä, keskeyttääköse ABC-postituksia, nämä sitoumukset — joita tutkittiin ottaen huomioon se, ettäuusia kehotuksia postitusten keskeyttämiseen ei ollut väitetty esitetyn sen jälkeenkun Post Office oli tammikuussa 1987 osoittanut kirjeen muun muassa eräälletoiselle yhteisössä sijaitsevalle kansalliselle postilaitokselle, se, että Deutsche Postoli antanut sitoumuksensa ja se, että ei ollut esitetty todisteita muiden kansallistenpostilaitosten suorittamista postitusten keskeyttämisistä — olivat riittäviäperustelemaan sen komission päätelmän, että enää ei ollut olemassa vaaraa siitä,että Post Office esittäisi uusia kehotuksia postitusten keskeyttämiseen, ja ettäkantelua koskevien tutkimusten jatkaminen ei siten ollut tältä osin aiheellista.

161.

    Arvioitaessa toisaalta sitä mahdollisuutta, että Post Office vetoaisi sähköistäedelleenpostitusta koskevaan oppiin Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklan 1 kohdan laajan tulkinnan yhteydessä, on riittävää todeta, että kantajaei ole osoittanut eikä edes väittänyt, että Post Office olisi lainkaan soveltanut tätäoppia joko ennen kyseisten sitoumusten antamista tai sen jälkeen.

La Poste

162.

    On huomattava, ettei ole kiistetty La Posten lokakuussa 1989 suorittaman postinkulun keskeyttämisen olleen yksittäinen toimenpide.

163.

    Näin ollen ja koska siitä, että La Poste olisi kuuden vuoden ajan keskeyttänytpostituksia, ei ole esitetty ainuttakaan todistetta tai väitettä, komissio on todennutaivan oikein, että ei ollut olemassa vaaraa siitä, että tämä postilaitos uudistaisikyseisen toimenpiteen, ja että tätä asiaa koskevien tutkimusten jatkaminen taikieltopäätöksen antaminen La Postea vastaan ei siten ollut aiheellista.

164.

    Kaikkien näiden seikkojen perusteella komissio on päättänyt oikein, että kanteluakoskevien tutkimusten jatkaminen ei ollut tältä osin aiheellista kyseistenpostilaitosten osalta. On todettava, että komissio ei ole päätöksessään ottanut

lopullisesti kantaa kysymykseen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisestakansallisten postilaitosten menettelytapoihin ABC-edelleenpostituksessa. Päätös eisiten vaikuta kantajan oikeuteen käyttää kaikkia mahdollisia tarkoituksenmukaisinapitämiään oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että se saisi todisteita siitä, että senlainvastaisina pitämiin menettelytapoihin on ryhdytty uudelleen.

165.

    Siten tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan.

b) Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan arviointia kilpailuoikeudenkannalta koskeva kanneperusteen toinen osa

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

166.

    Kantaja huomauttaa, että komissio on 14.8.1995 tekemässään päätöksessä todennut,että Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan olemassaolo ei sellaisenaanvälttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastainen ja että ainoastaan tässämääräyksessä tarkoitettujen toimintamahdollisuuksien käyttäminen voi tietyissäolosuhteissa — eli jäsenvaltioiden välillä — merkitä näiden sääntöjen rikkomista.

167.

    Kantajan mukaan sopimuksen konkreettisia vaikutuksia ei kuitenkaan tarvitse ottaahuomioon 85 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, jos ilmenee, että sopimuksentarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua (yhdistetyt asiat 56/64 ja58/64, Consten ja Grundig vastaan komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 429).Maailman postiliiton täytäntöönpanokomitea ehdotti vuoden 1994 toukokuussa, ettäMaailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan soveltamisalaalaajennettaisiin. Kantaja katsoo, että siltä osin kuin kyseisen yleissopimuksen23 artikla merkitsee kansallisten postilaitosten välistä markkinoiden jakamistakoskevaa sopimusta siihen, että perustamissopimuksen 85 artiklaa on katsottavarikotun, riittää, että kansalliset postilaitokset ovat sopineet kyseisen määräyksenlaatimisesta edelleen sekä sen käyttämisestä REIMS-sopimuksessa.

168.

    Komissio katsoo, että kansalliset postilaitokset voivat panna täytäntöön Maailmanpostiliiton tarkistetun yleissopimuksen kaltaisia sopimuksia sillä edellytyksellä, ettäne eivät sovella niitä tavalla, joka on vastoin perustamissopimuksen 85 ja86 artiklaa. Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan soveltaminen on sitenhyväksyttävää, mikäli postin lähtömaa tai edelleenpostituksen suorittava maa eivätole yhteisön jäsenvaltioita.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

169.

    Aivan ensin on huomattava, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita senväitteensä tueksi, että kansallisten postilaitosten antama tuki Maailman postiliitonyleissopimuksen 23 artiklan voimassapitämiseen ja käyttämiseen REIMS-sopimuksessa johtuisi perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetusta yritysten

välisestä sopimuksesta, yritysten yhteenliittymän päätöksestä tai yritysten välisestäyhdenmukaistetusta menettelytavasta.

170.

    Vaikka näin oletettaisiinkin olevan, kantaja ei myöskään esitä selvitystä siitä, millätavoin se, että kansalliset postilaitokset olisivat sopineet keskenään siitä, että netukevat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan voimassapitämistä, voisikyseenalaistaa sen komission päätelmän, että pelkkä kyseisen määräyksenolemassaolo ei välttämättä ole yhteisön kilpailusääntöjen vastaista.

171.

    Lopuksi on todettava, että Maailman postiliiton yleissopimuksen, joka onmuodollisesti valtioiden välinen yleismaailmallinen sopimus, 23 artiklassa ei asetetavelvollisuutta keskeyttää edelleenpostituksen kohteena olevia postilähetyksiä.Tämän määräyksen pelkkä olemassaolo ei merkitse kansallisten postilaitosten osaltayhteisön kilpailusääntöjen rikkomista, jonka komissio voisi todeta tutkiessaan niitävastaan tehtyä kantelua. Siten komissio on todennut aivan oikein, että vain se, ettäkansalliset postilaitokset soveltavat kyseistä määräystä, voi kuulua yhteisöjenkilpailusääntöjen soveltamisalaan, kunhan tämä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseenkauppaan.

172.

    Siten tämän kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

c) Kieltopäätöksen tekemättä jättämisestä johtuvaa perustamissopimuksen 85 ja86 artiklan rikkomista koskeva kanneperusteen kolmas osa

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

173.

    Kantaja huomauttaa ensinnäkin, että ABC-postitusten keskeyttämiset ovatperustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä,jota ei voida perustella perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Kyseisetkeskeyttämiset johtuvat kantajan mukaan sitä paitsi markkinoiden jakamistakoskevasta sopimuksesta, joka vahvistetaan Maailman postiliiton yleissopimuksen23 artiklassa. Kun kansalliset postilaitokset, joilla kullakin on määräävä asema niillämarkkinoilla, joilla ne toimivat, toteuttavat kyseistä sopimusta, ne syyllistyvätsamalla kollektiivisen määräävän aseman väärinkäyttöön. Siten kantaja katsoo, ettäkomissio on rikkonut perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa hylätessään kantajankanteen tekemättä ABC-edelleenpostituksen keskeyttämistä koskevaakieltopäätöstä.

174.

    Toiseksi kantaja toteaa, että kansalliset postilaitokset toteuttavat itse käytännössäniitä monitahoisia oikeudellisia arviointeja, jotka liittyvät kilpailuoikeudensoveltamiseen siltä osin kuin ABC-postitusten keskeyttämisen lainmukaisuudenarviointi edellyttää myös sen seikan arviointia, missä määrin postimonopolinolemassaolo on tarpeen, jotta kansalliset postilaitokset voivat hoitaa niille annetutyleistä etua koskevat tehtävät. Postituksia keskeytettäessä ei kantajan mukaan otetahuomioon kaupallisten ja lakisääteisten tehtävien erottamista koskevaa periaatetta,mikä on vastoin perustamissopimuksen 86 artiklaa.

175.

    Komissio katsoo, että kanneperusteen tällä osalla ei ole merkitystä. Päätöksessä einimittäin todeta, että ABC-edelleenpostituksen keskeyttäminen olisikilpailuoikeuden mukaista.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

176.

    Komissio ei 14.8.1995 tekemässään päätöksessä anna millään tavalla hyväksyntäänsäMaailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan nojalla suoritetuilleABC-postitusten keskeyttämisille. Se nimittäin perustaa päätöksensä pääasiallisestisille seikalle, ettei sellaisten aikaisempien menettelytapojen tutkiminen oleaiheellista, joista kansalliset postilaitokset ovat antaneet sitoumukset, joidennoudattamatta jättämisestä taas ei ole mitään näyttöä. Tältä osin on huomattava,että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut tämän päätelmänperustelluksi.

177.

    Koska komissio ei ole millään tavalla hyväksynyt kyseisiä keskeyttämisiä,kanneperusteen tämä osa on tehoton.

178.

    Kaikki nämä seikat huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.

D Asioissa T-133/95 ja T-204/95 esitetyt yhteiset kanneperusteet

Harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

179.

    Kantaja katsoo, että komissio on käyttänyt toimivaltaansa kansallisten postilaitostenalakohtaisten etujen suosimiseen laiminlyöden velvollisuuttaan turvata tehokaskilpailu.

180.

    Kantajan mukaan komissio loi seitsemän vuotta kestäneen hallintomenettelynjälkeen 17.2.1995 päivätyllä kirjeellä, 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä ja 12.4.1995päivätyllä kirjeellä tahallaan menettelyä koskevan epäselvyyden, kun se poikkesiniissä siitä linjasta, jota kyseisessä menettelyssä oli aikaisemmin noudatettu. Kantajakatsoo, että tällä päätösten hajauttamisella ja vielä viimeiseksi mahdollisestitehtävällä päätöksellä perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta kansallistenpostilaitosten suorittamaan Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklantäytäntöönpanoon pyritään hallintomenettelyn hidastamiseen poliittisista syistä.

181.

    Kantaja toteaa edelleen, että komission asenne on sen vakiintuneesti noudattamankäytännön vastainen siltä osin kuin se ei ole tuominnut määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä vaan suostui päättämään tutkimukset pelkästään silläperusteella, että Saksan ja Ison-Britannian kansalliset postilaitokset olivat antaneetsitoumukset, vaatimatta todisteita niiden noudattamisesta. La Poste puolestaan eiole koskaan noudattanut komission kannanottoa Maailman postiliiton

yleissopimuksen 23 artiklan tulkinnasta. Tämä komission passiivinenasennoituminen voi johtua ainoastaan huomattavasta poliittisesta painostuksesta.

182.

    Kantajan mukaan komission jäsenet Brittan ja Van Miert myönsivät 19.5.1992 ja7.4.1993 antamissaan lausunnoissa, että edelleenpostitusta koskevaa asiaa olikäsitelty poliittisesti. Tämä käy ilmi myös siitä, että komissio antoi etusijanpostipalveluja koskevan vihreän kirjan toteuttamiselle verrattuna kieltopäätöstentekemiseen edelleenpostitusta koskevassa asiassa.

183.

    Kantaja korostaa lisäksi, että 28.3.1995 päivätyssä kirjeessään komission jäsen VanMiert huomauttaa liittovaltion posti- ja teleasiainministeriölle seuraavaa: ”Lopuksikorostan sitä, että IECC:n — — tekemää kantelua on pidettävä perusteettomana.”Siten komissio ilmoitti kantajalle tämän kantelua koskevan lopullisen päätöksentekemisestä vasta sen jälkeen, kun siitä oli ilmoitettu kyseiselle ministeriölle. Näinollen komissio on kantajan mukaan käyttänyt toimivaltaansa väärin ilmoittamallaluottamuksellisia tietoja ennenaikaisesti kolmannelle henkilölle. Kyseinen kirjeosoittaa komission myös halunneen olla puuttumatta useisiin postin keskeyttämisiinja siten olla toimimatta vastoin Saksan viranomaisten näkemyksiä.

184.

    Kantaja huomauttaa, että komission noudattama edelleenpostitusta koskevanmenettelyn viivyttämistaktiikka vastaa sitä taktiikkaa, jonka komissio on omaksunutkansallisia postilaitoksia vastaan tehtyjen muiden kanteiden käsittelyssä.

185.

    Kantaja toteaa asiassa T-204/95 esittämässään vastauskirjelmässä pyytäneensä useitakertoja oikeutta tutustua asian asiakirjoihin, minkä komissio kieltäytyi antamastajoko kirjallisesti tai suullisesti. Toimiessaan näin komissio on loukannut kantajanpuolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi sekä periaatetta asianosaistenprosessuaalisesta yhdenvertaisuudesta, mikä osoittaa komission on syyllistyneenharkintavallan väärinkäyttöön.

186.

    Komissio kiistää syyllistyneensä harkintavallan väärinkäyttöön 6.4.1995 ja 14.8.1995tehdyissä päätöksissään.

187.

    Komission mukaan kantajan väitteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asianasiakirjoihin, ovat sellaisia uusia perusteita, jotka eivät perustu kirjallisen käsittelynaikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Siten ne onjätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

188.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäyttö on kyseessävain silloin, jos objektiivisen, merkityksellisen ja keskenään yhteensopivan näytönperusteella voidaan katsoa, että tietty päätös on tehty muussa tarkoituksessa kuinsiinä, mikä on mainittu päätöksessä (asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta vastaanneuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996, s. I-5755, 69 kohta ja em. asia Tremblayvastaan komissio, tuomion 87 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

189.

    Esillä olevassa asiassa kahden kyseessä olevan päätöksen tekemiseen johtaneenhallintomenettelyn kestoa voidaan suurelta osin perustella esitettyihin kysymyksiinliittyvillä monitahoisilla taloudellisilla näkökohdilla, kanteen kohteena olevienkansallisten postilaitosten lukumäärällä, postipalveluja koskevan vihreän kirjansamanaikaisella toteuttamisella sekä sillä seikalla, että REIMS-sopimuksen kaltaisenkorvaavan järjestelmän — joka myös vaikutti komission arvioihin ABA- ja ABC-postitusten keskeyttämisestä — täytäntöönpaneminen oli hidasta.

190.

    Komission jäsen Brittan on sitä paitsi täsmentänyt 19.5.1992 esittämässäänlausunnossa, jonka kantaja on maininnut, että komissio oli omaksunut postialallakaksi lähestymistapaa varmistaakseen samanaikaisesti sekä kilpailusääntöjensoveltamisen että sellaisen lainsäädännön toteuttamisen, jolla pyritään tämän alanvapauttamiseen. Komission jäsen Van Miertin 7.4.1993 antamaa lausuntoa, jonkakantaja on maininnut, on tulkittava kyseisten kahden lähestymistavan valossa. Tämäon perusteltua esillä olevan kaltaisessa asiassa, joka liittyy yleisemmin komissionpohdintoihin postialan tulevaisuudesta yhteisössä. Näin ollen ei ole mahdollistapäätellä, että kyseiset kaksi lähestymistapaa merkitsisivät, että 6.4.1995 ja 14.8.1995tehdyillä päätöksillä on syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön.

191.

    Niiden väitteiden osalta, jotka koskevat päätöksen 6.4.1995 soveltamisalanepäselvyyttä ja komission tahtoa viivästyttää edelleenpostitusasiankokonaisuudessaan päättävän lopullisen päätöksen tekemistä poliittisilla perusteillahajauttamalla asia, on riittävää todeta, että 17.2.1995 päivätyn kirjeen ja 6.4.1995tehdyn päätöksen sanamuodosta ilmenee, että viimeksi mainittu päätös ei koskekantelua kokonaisuudessaan. Lisäksi on huomattava, että koska komissio aikoihylätä kanteen muilta osin tekemällä muodollisen päätöksen, sen oli asetuksenN:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti osoitettava kantelijalle uusi kirjeilmoittaakseen tälle erityisesti ne seikat, joilla se perusteli kanteen hylkäämistä.Kantaja ei ole myöskään osoittanut sitä, että kanteen eri osiin annettujen vastaustenhajauttaminen olisi voinut vaikuttaa kanteen käsittelyyn komissiossa, eikä sitä, ettäkomissio olisi halunnut viivästyttää kanteen käsittelyä.

192.

    Se, että komissio ilmoitti kanteen johdosta tehdystä ratkaisusta Saksanpostiasiainministeriölle muutamaa päivää aikaisemmin kuin kantelijalle, ei osoita,että 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä olisi muu kuin siinä mainittu tarkoitus.

193.

    Kantajan viittaus siihen tapaan, jolla komissio käsittelee muita postitoimintaanliittyviä kanteita tai oikeudellisia asioita, jotka kuitenkin poikkeavat selvästiedelleenpostitustapauksesta, ei myöskään ole merkityksellinen sen määrittämiseksi,onko kyseisten päätösten tekemisellä syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön esilläolevassa asiassa.

194.

    Väitteet, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, eivät muodosta uuttaerityistä kanneperustetta, vaan ovat kantajan mukaan ainoastaan lisänäyttöä

kanteessa esitetystä harkintavallan väärinkäytöstä. Siten työjärjestyksen 48 artiklan2 kohdan perusteella esitetty komission oikeudenkäyntiväite on perusteeton.

195.

    On todettava, että vaikka oletettaisiinkin, että kantajalla ei ole ollut asianmukaistaoikeutta tutustua asian asiakirjoihin, tämä ei sellaisenaan riittäisi osoittamaan, että14.8.1995 tehdyllä päätöksellä, jonka kumoamista vaaditaan asiassa T-204/95, onmuu kuin siinä mainittu tarkoitus.

196.

    Näin ollen harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet on hylättävä.

Tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

197.

    Kantaja väittää kanneperusteiden ensimmäisessä osassa, että komissio on loukannutoikeusvarmuuden, luottamuksensuojan sekä hyvän hallinnon periaatteitalähettämällä 12.4.1995 asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisen kirjeen,vaikka se oli jo tehnyt kantelua kokonaisuudessaan koskevan lopullisen päätöksen.Tämä kirje aiheutti nimittäin kantajalle epäselvyyttä, siitä mitkä olivat 6.4.1995tehdyn päätöksen oikeusvaikutukset. Tämän lisäksi kyseisten periaatteiden vastaistaon kantajan mukaan se, että 6.4.1995 tehdyssä päätöksessä ei tuoda selvennystäsähköistä edelleenpostitusta koskeva opin hyväksyttävyyteen.

198.

    Kanneperusteiden toisessa osassa kantaja huomauttaa, että kun komissio onlähettänyt varoituskirjeitä, julkaissut lehdistötiedotteita ja komission jäsen Brittaninlausuntoja sekä antanut väitetiedoksiantoja asiassa, joka muistuttaa sellaisiaaikaisempia tapauksia, joissa oli tehty kieltopäätös, komissio on antanut ymmärtääsoveltavansa kilpailusääntöjä esillä olevassa asiassa. Komission tällainen toimintaon herättänyt kantajassa perusteltuja toiveita siitä, että asiassa tehtäisiin lopullinenkieltopäätös.

199.

    Kanneperusteiden kolmannessa osassa kantaja väittää, että syrjintäkiellonperiaatetta on loukattu siltä osin kuin komissio ei tavanomaisesti hyväksy näinsuppeita ja puutteellisia sitoumuksia perusteeksi sille, että se jättää kilpailusääntöjärikkoneen yrityksen rankaisematta.

200.

    Kanneperusteiden viimeisessä osassa kantaja toteaa, että komissio on loukannuthyvän hallinnon periaatetta käyttäessään 81 kuukautta lopullisen hylkäyspäätöksentekemiseen (em. asia Sytraval ja Brink's France vastaan komissio, tuomion56 kohta).

201.

    Komissio huomauttaa, että 12.4.1995 päivätyn kirjeen tarkoituksena oli turvatakantajan oikeus tulla kuulluksi. Lisäksi komissio korostaa, että oikeuskäytännönmukaan kantelijalla ei ole mitään oikeutta saada päätöstä siitä, onko kysekilpailusääntöjen rikkomisesta, eikä kantelijalla voi siten olla perusteltualuottamusta tämänkaltaisen päätöksen tekemiseen. Lopuksi komissio kiistää, että

kanteen käsittelyaika oikeuttaisi kantajan kyseenalaistamaan sen tavan, jollakomissio on harjoittanut toimivaltaansa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

202.

    Kanneperusteiden ensimmäinen osa perustuu siihen olettamaan, että kanteluhylättiin 6.4.1995 tehdyllä päätöksellä kokonaisuudessaan. Kyseisen päätöksensoveltamisalaa koskevista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioista (ks.edellä 58—62 kohta) ilmenee, että näin ei kuitenkaan ollut. Siten kanneperusteenensimmäinen osa on hylättävä.

203.

    Kanneperusteen toisesta osasta on huomautettava, että asetuksen N:o 17 3 artiklanmukaan tämän artiklan mukaisen kantelun tekijällä ei ole oikeutta saada komissiotatekemään perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstäperustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan rikkomisesta (ks. muun muassa em. asiaTremblay v. komissio, tuomion 59 kohta). Näin ollen riippumatta asianedistymisestä ja siitä vaiheesta, jossa komissio on kantelua koskevissatutkimuksissaan, kantajalla ei voi olla perusteltuja toiveita siitä, että riitautetuistamenettelytavoista tehdään kieltopäätös.

204.

    Kanneperusteiden kolmannesta osasta on todettava, että kantaja ei ole osoittanut,että komissio olisi jossakin esillä olevaa asiaa vastaavassa tilanteessa päättänytrangaista kyseessä olevia yrityksiä. Siten kantaja ei ole näyttänyt toteen väitettyäsyrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

205.

    Kohtuuttoman pitkän hallintomenettelyn osalta on viitattava tämän tuomion189 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, joissa täsmennetään ne syyt, joilla voidaanperustella sitä suhteellisen pitkää aikaa, joka komissiolta meni lopullistenhylkäyspäätösten tekemiseen.

206.

    Kaikilla näillä perusteilla nämä kanneperusteet on hylättävä.

Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö

207.

    Asiassa T-204/95 esittämässään vastauksessa sekä asioissa T-133/95 ja T-204/95esitettyihin väliintulokirjelmiin tekemissään huomautuksissa kantaja vaatii, ettäensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa esittämään tiettyjä asiakirjoja.

208.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi prosessinjohtotoimenpiteinäesittämään osan näistä asiakirjoista. Koska muiden asiakirjojen esittäminen eivaikuta tarpeelliselta asiassa T-204/95 annettavan ratkaisun kannalta, kantajanvaatimuksia ei ole hyväksyttävä niiltä osin.

Oikeudenkäyntikulut

209.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdanmukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnytasiassa T-204/95, se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikuluttässä asiassa. Koska komissio on hävinnyt osittain asiassa T-133/95, se onvelvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

210.

    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot,jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näinollen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omistaoikeudenkäyntikuluistaan. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan toisen alakohdanmukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä, että muunkuin ensimmäisessä alakohdassa mainitun väliintulijan on vastattava omistaoikeudenkäyntikuluistaan. Koska väliintulijoina asiassa olevat kansallisetpostitoimistot ovat hävinneet vaatimuksensa asiassa T-133/95 ja voittaneetvaatimuksensa asiassa T-204/95, ne on velvoitettava vastaamaan omistaoikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-133/95 ja T-204/95.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu kolmas jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1.

    Asiat T-133/95 ja T-204/95 yhdistetään tuomion antamista varten.

2.

    Komission 6.4.1995 tekemä päätös kumotaan kaupallista fyysistä ABA-edelleenpostitusta koskevilta osin.

3.

    Kanteet hylätään muilta osin.

4.

    Komissio velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassaT-133/95.

5.

    Kantaja velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut asiassaT-204/95.

6.

    Väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-133/95ja T-204/95.

VesterdorfBriët Lindh Potocki Cooke

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä syyskuuta 1998.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja

Sisällys

    Kanteiden perustana olevat tosiseikat

II - 3

        International Express Carriers Conference (IECC) ja edelleenpostitus

II - 3

        Päätemaksut ja Maailman postiliiton yleissopimus

II - 3

        IECC:n tekemä kantelu ja vuoden 1987 CEPT-sopimus

II - 5

        Kantelun käsittely komissiossa

II - 6

    Oikeudenkäyntimenettely

II - 10

    Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

II - 11

        Asia T-133/95

II - 11

        Asia T-204/95

II - 12

    Post Officen väliintulokirjelmien tutkittavaksi ottaminen

II - 13

    Sen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuintavaaditaan velvoittamaan komissio toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteetperustamissopimuksen 176 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi

II - 14

    Pääasia

II - 14

        A Komission 6.4.1995 ja 14.8.1995 tekemien päätösten soveltamisala

II - 14

            Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 14

            Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 15

        B Asiassa T-133/95 esitetyt kanneperusteet

II - 15

            Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskevakanneperuste

II - 15

                Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 15

                Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 16

            Toinen kanneperuste, asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdanrikkomista koskeva

II - 16

                Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 16

                Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 18

            Kolmas kanneperuste, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomistakoskeva

II - 18

                Kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa

II - 18

                    Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut

II - 18

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 20

                Kanneperusteen kolmas ja neljäs osa

II - 21

        C Asiassa T-204/95 esitetyt vaatimukset ja kanneperusteet

II - 22

            Pääasiallinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että 13.4.1995 päivätty kirje ja14.8.1995 tehty päätös todetaan mitättömäksi

II - 22

                Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 22

                Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 23

            Toissijainen vaatimus, jonka mukaan 14.8.1995 tehty päätös on kumottava

II - 23

                1. Ensimmäinen, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskevakanneperuste

II - 23

                    a) Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sitä, ettäkansallisten postilaitosten on väitetty rikkoneenperustamissopimuksen 85 artiklaa, koskevia perusteluja ei oleesitetty

II - 23

                    Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 23

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 23

                    b) Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ABC-edelleenpostitustakoskevat perustelut ovat riittämättömiä

II - 24

                    Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 24

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 24

                2. Toinen, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista, ilmeisiätosiseikkojen arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä koskevakanneperuste

II - 25

                    a) ABC-edelleenpostitusta koskeva kanneperusteen ensimmäinen osa

II - 25

                    Asianosaisten ja muiden osapuolien väitteet ja niiden perustelut

II - 25

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 27

                    Deutsche Post

II - 28

                    Post Office

II - 29

                    La Poste

II - 30

                    b) Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan arviointiakilpailuoikeuden kannalta koskeva kanneperusteen toinen osa

II - 31

                    Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 31

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 31

                    c) Kieltopäätöksen tekemättä jättämisestä johtuvaaperustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomista koskevakanneperusteen kolmas osa

II - 32

                    Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 32

                    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 33

        D Asioissa T-133/95 ja T-204/95 esitetyt yhteiset kanneperusteet

II - 33

            Harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kanneperusteet

II - 33

                Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 33

                Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 34

            Tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet

II - 36

                Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

II - 36

                Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II - 37

    Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö

II - 37

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.