UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kymmenes jaosto)
24 päivänä helmikuuta 2021 (*)
Välityslauseke – Tempus IV ‑ohjelmat – Avustussopimukset – Oikeusriidan sopimusperusteinen luonne – Kanteen luonnehtiminen uudelleen – Tukikelpoiset kustannukset – Systeemiset ja toistuvat sääntöjenvastaisuudet – Maksettujen summien palauttaminen kokonaisuudessaan – Oikeasuhteisuus – Oikeus tulla kuulluksi – Perusteluvelvollisuus – Perusoikeuskirjan 41 artikla
Asiassa T-108/18,
Universität Koblenz-Landau, kotipaikka Meintz (Saksa), edustajinaan asianajajat C. von der Lühe ja I. Felder,
kantajana,
vastaan
Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA), asiamiehenään H. Monet, avustajinaan asianajajat R. van der Hout ja C. Wagner,
vastaajana,
jossa on kyse ensisijaisesti SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sellaisten 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivättyjen EACEA:n kirjeiden kumoamiseksi, jotka koskevat summia, jotka kantajalle on maksettu kolmen korkea-asteen koulutuksen alan hankkeen toteuttamiseksi tehtyjen avustussopimusten yhteydessä, ja toissijaisesti SEUT 272 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sen toteamiseksi, ettei vaadittua oikeutta takaisinperimiseen ole syntynyt,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit A. Kornezov (esittelevä tuomari), E. Buttigieg, K. Kowalik-Bańczyk ja G. Hesse,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 16.9.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion(1)
Asian tausta
1 Kantajana oleva Universität Koblenz-Landau on saksalainen julkisoikeudellinen korkeakoulu.
2 Kantaja allekirjoitti vuosina 2008 ja 2010 sellaisten Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa tekemien yhteistyöohjelmien yhteydessä, joiden tarkoituksena on näiden maiden korkeakouluopetusjärjestelmien nykyaikaistaminen ja joista käytetään nimeä Tempus IV, kolme seuraavaa avustussopimusta:
– 5.12.2008 tehty avustussopimus, jonka viitenumero on 2008-4744, hankkeen ”Educational Centers Network on Modern Technologies of Local governing” (nykyaikaisia paikallishallinnon teknologioita koskeva koulutuskeskusverkosto) toteuttamiseksi (jäljempänä Ecesis-sopimus); kyseinen sopimus on allekirjoitettu kantajan, joka on ainoa tuensaaja, ja Euroopan komission välillä
– 18.10.2010 tehty avustussopimus, jonka viitenumero on 2010-2844, hankkeen ”Development and Integration of University Self-assessment Systems” (yliopistojen itsearviointijärjestelmien kehittäminen ja integrointi) toteuttamiseksi (jäljempänä Diusas-sopimus); kyseinen sopimus on allekirjoitettu muun muassa kantajan, joka on koordinoija ja yksi tuensaajista, sekä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) välillä
– 30.9.2010 tehty avustussopimus, jonka viitenumero on 2010-2862, hankkeen ”Development of Quality Assurance System in Turkmenistan on the base of Bologna Standards” (laadunvarmistusjärjestelmän kehittäminen Turkmenistanissa Bologna-standardien perusteella) toteuttamiseksi (jäljempänä Deque-sopimus); kyseinen sopimus on allekirjoitettu muun muassa kantajan, joka on koordinoija ja yksi tuensaajista, ja EACEA:n välillä.
[– –]
19 EACEA ilmoitti 21.12.2017 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 21.12.2017 päivätty kirje) kantajalle päättäneensä periä takaisin 756 381,89 euron suuruisen summan Ecesis-sopimuksen perusteella. Diusas- ja Deque-sopimusten osalta komissio ilmoitti kantajalle aikeestaan vaatia ainoastaan niiden summien palauttamista, jotka kantaja oli saanut näiden sopimusten yhteydessä lopullisena tuensaajana, lukuun ottamatta siis kantajan muille tuensaajille siirtämiä summia, joiden määrä kantajan oli vielä ilmoitettava sille. EACEA täsmensi, että jollei se saisi tietoja muille tuensaajille näiden kahden sopimuksen nojalla maksetuista määristä, se vaatisi näiden määrien palauttamista kokonaisuudessaan tai ”suuremman” summan palauttamista.
20 EACEA totesi 7.2.2018 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 7.2.2018 päivätty kirje) yhtäältä, ettei kantaja ollut esittänyt tarvittavia tietoja niiden summien määrän määrittämiseksi, jotka sille oli maksettu Diusas- ja Deque-sopimusten nojalla ja jotka oli tämän jälkeen siirretty muille tuensaajatahoille. Toisaalta EACEA totesi, että se oli itse ottanut yhteyttä viimeksi mainittuihin ja saanut joiltakin niistä pyydetyt tiedot. Näin kerättyjen tietojen perusteella EACEA vahvisti palautettavaksi määräksi 695 919,31 euroa Diusas-sopimuksen osalta ja 343 525,10 euroa Deque-sopimuksen osalta. EACEA kehotti kantajaa esittämään sille tarvittaessa huomautuksensa 15 kalenteripäivän kuluessa ja täsmensi, että jos tällaisia huomautuksia ei esitetä, se ryhtyisi perimään edellä mainittuja määriä takaisin.
21 EACEA osoitti 13.2.2018 kantajalle 756 381,89 euron suuruisen veloitusilmoituksen Ecesis-sopimuksen perusteella (jäljempänä veloitusilmoitus).
22 Näiden kolmen sopimuksen perusteella vaadittu kokonaismäärä oli siten 1 795 826,30 euroa.
Asian käsittelyn vaiheet
23 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.2.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä. Kanne oli nostettu ”– – komissiota, jota edustaa EACEA”, vastaan.
24 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 28.3.2018 tekemän päätöksen nojalla katsottiin, että nyt käsiteltävä kanne oli nostettu EACEA:ta ja komissiota vastaan.
25 Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.5.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen siltä osin kuin kanne oli nostettu sitä vastaan. Kantaja esitti 18.6.2018 tätä väitettä koskevat huomautuksensa.
26 EACEA esitti vastinekirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.6.2018 toimittamallaan asiakirjalla.
27 Kantaja esitti vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.8.2018 toimittamallaan asiakirjalla.
28 EACEA esitti vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.9.2018 toimittamallaan asiakirjalla.
29 Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 8.10.2018 päivätyllä kirjeellä komissiota esittämään työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla eräitä asiakirjoja. Komissio noudatti tätä kehotusta asetetussa määräajassa.
30 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.11.2018 toimitetulla kirjeellä huomautuksensa komission esittämistä asiakirjoista.
31 Kantajan pyynnöistä asian käsittelyä lykättiin kahteen otteeseen 28.2. ja 11.6.2019 tehdyillä päätöksillä sillä perusteella, että kantaja ja EACEA olivat aloittaneet keskustelut mahdolliseen sovintoratkaisuun pääsemiseksi.
32 Kolmas asian käsittelyn lykkäämistä koskeva pyyntö hylättiin 5.9.2019 tehdyllä päätöksellä.
33 Unionin yleinen tuomioistuin jätti 23.10.2019 antamallaan määräyksellä Universität Koblenz-Landau v. komissio ja EACEA (T-108/18, ei julkaistu, EU:T:2019:768) kanteen tutkimatta siltä osin kuin se oli nostettu komissiota vastaan ja velvoitti kantajan korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
34 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 24.10.2019 tehdyllä unionin yleisen tuomioistuimen presidentin päätöksellä työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla, nyt käsiteltävä asia jaettiin uudelleen kymmenennelle jaostolle.
35 EACEA esitti 6.11.2019 työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla pyynnön siitä, että sitä kuultaisiin asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa.
36 Unionin yleinen tuomioistuin päätti 11.3.2020 tekemällään päätöksellä siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla kymmenennelle jaostolle, joka käsittelee asian viiden tuomarin laajennetussa kokoonpanossa.
37 Työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdan nojalla 12.3. ja 27.5.2020 toteutettujen prosessinjohtotoimien yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin esitti asianosaisille kysymyksiä, joihin nämä vastasivat asetetuissa määräajoissa.
38 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätti aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.
39 Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 16.9.2020 istunnossa, jonka jälkeen asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin.
40 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.2.2021 toimitetulla asiakirjalla kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevan pyynnön nojautumalla 28.12.2020 annettuun Koblenzin syyttäjäviranomaisen määräykseen, joka oli annettu sille tiedoksi 28.1.2021. Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kymmenennen jaoston puheenjohtaja hylkäsi kyseisen pyynnön 4.2.2021 tehdyllä päätöksellä, josta asianosaisille ilmoitettiin 5.2.2021 päivätyillä kirjaamon kirjeillä.
Vaatimukset
41 Kantaja vaatii kanteessa, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 21.12.2017 päivätyn kirjeen
– kumoaa 7.2.2018 päivätyn kirjeen
– lykkää 21.12.2017 päivätyn kirjeen ja 7.2.2018 päivätyn kirjeen sekä [veloitusilmoituksen] täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes nyt käsiteltävä kumoamiskanne on ratkaistu lopullisesti, ja
– velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
42 Kantaja vaatii vastauksessa toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehtii nyt käsiteltävän kanteen uudelleen SEUT 272 artiklaan perustuvaksi kanteeksi ja toteaa, ettei Ecesis-sopimuksen nojalla vaadittua 756 381,89 euron suuruista saamista sekä Diusas- ja Deque-avustussopimusten nojalla vaadittua 1 039 444,41 euron suuruista saamista ole olemassa.
43 Kantaja totesi lisäksi, että lausunnon antaminen kannekirjelmässä esitetystä kolmannesta vaatimuksesta ollut enää tarpeen, koska EACEA on päättänyt lykätä 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivätyissä kirjeissä vaadittujen summien perimistä, mistä kantajalle on ilmoitettu vastineen liitteessä C.5 olevalla 9.4.2018 päivätyllä kirjeellä. Kantaja vahvisti istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämään kysymykseen peruuttaneensa kolmannen vaatimuksensa, mikä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.
44 EACEA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
45 EACEA ilmoitti istunnossa luopuvansa riitauttamasta asemansa vastaajana ja näin ollen kanteen tutkittavaksi ottamisen siltä osin kuin se on nostettu sitä vastaan, mikä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ja EACEA:n esittämät oikeudenkäyntiväitteet
[– –]
Kanteen luonnehtiminen uudelleen SEUT 272 artiklaan perustuvaksi kanteeksi
[– –]
65 Edellä esitetystä seuraa, että yhtäältä nyt käsiteltävä kanne, joka on alun perin nostettu SEUT 263 artiklan nojalla, on luonnehdittava uudelleen SEUT 272 artiklan nojalla nostetuksi kanteeksi ja että toisaalta unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tämä kanne SEUT 272 artiklan ja Ecesis-sopimuksen I.8 kohtaan ja Diusas- ja Deque-sopimusten I.9 kohtaan sisältyvien välityslausekkeiden nojalla.
Asiakysymys
66 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen, toinen ”Eurooppa-oikeuden virheelliseen soveltamiseen”, kolmas perustelujen puutteellisuuteen ja neljäs suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.
67 Aluksi on tutkittava ensimmäinen ja kolmas kanneperuste, tämän jälkeen toinen kanneperuste ja lopuksi neljäs kanneperuste.
Ensimmäinen ja kolmas kanneperuste, joista ensimmäinen perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen ja kolmas perustelujen puutteellisuuteen
– Mahdollisuus vedota oikeuteen tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuuteen sopimusperusteisessa oikeusriidassa
68 EACEA väittää, että oikeuteen tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuuteen ei voida vedota asianmukaisesti sopimusperusteisessa oikeusriidassa. EACEA:n mukaan sillä ei näin ollen ollut velvollisuutta kuulla kantajaa ennen kuin se lähetti tälle 21.12.2017 ja 8.2.2018 päivätyt kirjeet ja veloitusilmoituksen eikä velvollisuutta perustella näitä.
69 Tämä väite on hylättävä.
70 Tältä osin on korostettava, että oikeus tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuus, joihin kantaja vetoaa ensimmäisessä ja kolmannessa kanneperusteessaan, on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan a ja c alakohtaan, joiden mukaan unionin toimielinten, elinten ja laitosten on yhtäältä kunnioitettava jokaisen oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, ja toisaalta perusteltava päätöksensä.
71 Unionin yleisellä tuomioistuimella on siten jo ollut tilaisuus todeta, että perusoikeuskirjan, joka kuuluu primaarioikeuteen, 51 artiklan 1 kohdassa määrätään poikkeuksetta, että sen määräykset ”koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti”, ja että perusoikeuksia sovelletaan siis unionin toimielimille annettujen toimivaltuuksien käyttöön myös sopimusperusteisessa asiayhteydessä (tuomio 3.5.2018, Sigma Orionis v. komissio, T-48/16, EU:T:2018:245, 101 ja 102 kohta sekä tuomio 3.5.2018, Sigma Orionis v. REA, T-47/16, ei julkaistu, EU:T:2018:247, 79 ja 80 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 13.5.2020, Talanton v. komissio, T-195/18, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2020:194, 73 kohta).
72 Myös unionin tuomioistuin on todennut, että kun unionin toimielimet, elimet tai laitokset panevat täytäntöön sopimusta, niitä sitovat edelleen niille perusoikeuskirjan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaan kuuluvat velvollisuudet (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C‑584/17 P, EU:C:2020:576, 86 kohta).
73 Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että jos osapuolet päättävät sopimuksessaan antaa välityslausekkeella unionin tuomioistuimille toimivallan ratkaista tähän sopimukseen liittyvät oikeusriidat, kyseiset tuomioistuimet ovat mainitussa sopimuksessa määrätystä sovellettavasta oikeudesta riippumatta toimivaltaisia tutkimaan perusoikeuskirjan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mahdollisia loukkauksia (tuomio 16.7.2020, Inclusion Alliance for Europe v. komissio, C‑378/16 P, EU:C:2020:575, 81 kohta).
74 Lisäksi on korostettava, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset eivät ole täysin verrattavissa yksityisiin sopimuspuoliin, kun ne toimivat sopimusperusteisessa asiayhteydessä. Yhtäältä siis unionin toimielinten, elinten ja laitosten myöntämiin avustuksiin käytetään unionin julkisia varoja, joten kun ne myöntävät tällaisia avustuksia, niihin sovelletaan edelleen muun muassa SEUT 317 artiklasta johtuvia talousarviota koskevia vaatimuksia ja sovellettavassa varainhoitoasetuksessa tältä osin säädettyjä varainhoitosääntöjä. Toisaalta silloin, kun kyse on sopimuksesta, joka sisältää – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – välityslausekkeen, jossa toimivalta annetaan unionin tuomioistuimille, muun muassa komissiolla on yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavia valtaoikeuksia, joiden perusteella se voi määrätä sopimusperusteisen saamisen maksuvelvollisuuden tekemällä yksipuolisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL 2002, L 248, s. 1) 72 artiklan 2 kohdan tai asetuksen N:o 966/2012 79 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen, joka on täytäntöönpanoperuste SEUT 299 artiklan nojalla ja jonka vaikutukset ja sitovuus perustuvat mainittuun säännökseen ja mainittuun määräykseen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C‑584/17 P, EU:C:2020:576, 68–70 ja 73 kohta). Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 1605/2002 108 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen N:o 966/2012 121 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan avustus voidaan myöntää joko kirjallisella sopimuksella tai tuensaajalle tiedoksi annetulla komission päätöksellä. Unionin lainsäätäjä on siten säätänyt, että avustus voidaan myöntää sekä sopimuksella että hallintomenettelyssä. Unionin toimielimet, elimet ja laitokset eivät kuitenkaan voi omasta tahdostaan vapautua primaarioikeudesta, perusoikeuskirja mukaan lukien, johtuvista velvollisuuksistaan sen mukaan, päättävätkö ne myöntää avustuksia sopimuksella eivätkä päätöksellä.
75 EACEA:n väite, joka koskee sitä, ettei sopimusperusteisissa oikeusriidoissa ole mahdollista vedota oikeuteen tulla kuulluksi eikä perusteluvelvollisuuteen, on siis hylättävä.
– Oikeus tulla kuulluksi
[– –]
78 Ensinnäkin on tarkastettava, onko EACEA taannut kantajalle mahdollisuuden esittää asianmukaisesti ja tehokkaasti kantansa ennen kuin se toimitti tälle 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivätyt kirjeet ja 13.2.2018 päivätyn veloitusilmoituksen.
79 Unionin tuomioistuimella on näet jo ollut tilaisuus todeta, että unionin toimielinten, elinten tai laitosten on muun muassa hyvän hallinnon periaatteen vaatimusten mukaisesti noudatettava kontradiktorista periaatetta riidanalaisten sopimusten II.19 kohdassa määrätyn kaltaisessa tarkastusmenettelyssä. Unionin toimielinten, elinten tai laitosten on kerättävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka niiden sopimuskumppani voi niille antaa, ennen kuin ne tekevät päätöksen takaisinperimisestä, antavat veloitusilmoituksen, irtisanovat sopimuksen tai kieltäytyvät maksamasta lisäsuorituksia sopimuskumppanille (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2015, EMA v. komissio, C‑100/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:382, 123 kohta).
80 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin ensinnäkin, että kantajalle on toimitettu tarkastuskertomuksen luonnos ja että EACEA on kehottanut tätä esittämään näkemyksensä tarkastajien toteamuksista, minkä tämä on todellakin tehnyt yksityiskohtaisesti 29.9. ja 11.11.2016 päivätyissä kirjeissään (ks. edellä 10 ja 11 kohta). Tarkastuskertomuksen luonnoksessa viitattiin erityisesti siihen, että todetut sääntöjenvastaisuudet olivat mahdollisesti systeemisiä ja toistuvia. Edellä mainituissa kirjeissä kantaja otti kantaa kaikkiin tarkastuskertomuksen luonnoksessa esitettyihin toteamuksiin.
81 Toiseksi EACEA toimitti 26.7.2017 päivätyllä kirjeellä kantajalle lopullisen tarkastuskertomuksen ja OLAFin loppukertomuksen. Ensin mainitussa viitattiin huomautuksiin ja todisteisiin, jotka kantaja oli esittänyt 29.9. ja 11.11.2016 päivätyissä kirjeissään kunkin 35:n tilintarkastusta koskevan toteamuksen (Financial Audit Findings) ja seitsemän taloudellista ohjausta koskevan toteamuksen (Management Audit Findings) osalta selittämällä joka kerta tarkastajien tältä osin esittämät arviot.
82 Kolmanneksi EACEA totesi 26.7.2017 päivätyssä kirjeessä, että todettujen sääntöjenvastaisuuksien vakavuuden sekä niiden systeemisyyden ja toistuvuuden vuoksi se aikoi periä takaisin kaikki kantajalle riidanalaisten sopimusten nojalla maksetut määrät. Kantajaa kehotettiin esittämään huomautuksensa suunnitellusta takaisinperinnästä 60 päivän kuluessa.
83 Kantaja noudatti tätä kehotusta 25.9.2017 päivätyllä kirjeellä ja toimitti asiakirjoja uudelleen.
84 Tässä tilanteessa EACEA ilmoitti 21.12.2017 päivätyllä kirjeellä muun muassa Diusas- ja Deque-sopimusten osalta aikovansa vaatia kantajan lopullisena tuensaajana saamaa summaa vastaavan summan palauttamista, ja koska kantaja ei ollut toimittanut tarvittavia tietoja, jotta se olisi voinut osoittaa kyseisen summan paikkansapitävyyden, EACEA:lla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin määrittää kyseinen summa käytettävissä olevien tietojen perusteella. EACEA ilmoitti kantajalle myös päätöksestään periä takaisin koko summa, jonka se oli maksanut Ecesis-sopimuksen nojalla, jonka puitteissa kantaja oli ainoa tuensaaja.
85 EACEA vahvisti 7.2.2018 päivätyllä kirjeellä Diusas- ja Deque-sopimusten nojalla takaisin perittävät summat niiden tietojen perusteella, jotka se oli itse voinut kerätä eräiltä muilta tuensaajilta.
86 Näissä olosuhteissa on todettava, että kantajalla on ollut useaan otteeseen mahdollisuus esittää – ennen kuin sille toimitettiin 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivätyt kirjeet sekä veloitusilmoitus – kantansa hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla sekä todettujen virheiden luonteesta ja laajuudesta että takaisin perittävistä määristä.
87 Toiseksi on huomautettava, että kantaja väittää kuitenkin, että sen oli mahdotonta esittää alkuperäiskappaleita tietyistä laskuista, sellaisina kuin EACEA oli niitä pyytänyt 26.7.2017 päivätyssä kirjeessään, koska sillä ei tuona ajankohtana ollut niitä enää hallussaan, sillä nämä laskut oli takavarikoitu Koblenzin syyttäjäviranomaisen aloittaman rikosoikeudellisen tutkintamenettelyn yhteydessä.
88 Tältä osin on huomautettava, että lähtökohtaisesti se, että kyseessä olevasta henkilöstä riippumattomista syistä on objektiivisesti ja toteen näytetyllä tavalla mahdotonta esittää tiettyjä asiakirjoja EACEA:n pyynnöstä, voi tietyissä tapauksissa johtaa siihen, ettei kyseinen henkilö voi mitenkään esittää kantaansa hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla näiden asiakirjojen kohteena olevista tosiseikoista, kun asiakirjojen esittämättä jättäminen on vaikuttanut palautusvaatimusten kohteena olevien summien määrittämiseen.
89 Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole näin. Vaikka on kiistatonta, että kantajan oli siitä riippumattomista syistä objektiivisesti ja toteen näytetyllä tavalla mahdotonta esittää EACEA:n 26.7.2017 päivätyssä kirjeessään pyytämien laskujen alkuperäiskappaleita, kyseinen esittämättä jättäminen ei näet ole kuitenkaan vaikuttanut mitenkään 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivättyihin kirjeisiin ja 13.2.2018 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvien palautusvaatimusten kohteena olevien summien määrittämiseen.
90 Yhtäältä näet asiakirja-aineistosta ilmenee, että Koblenzin syyttäjäviranomainen takavarikoi asiakirjat 22.6.2017, kun taas sekä tarkastus että OLAFin tutkimus suoritettiin vuosina 2014–2016 eli ennen kyseessä olevaa takavarikkoa, joten sekä tarkastajat että OLAF ovat voineet tutustua kyseessä olevien laskujen sisältöön ja tehdä niistä asianmukaisia päätelmiä, kuten kantajakin myöntää huomautuksissaan vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen 27.5.2020 toteuttamaan prosessinjohtotoimeen. Kyseinen takavarikointi suoritettiin myös sen jälkeen, kun kantajalle oli toimitettu 22.4.2016 tarkastuskertomuksen luonnos, joka sisälsi jo olennaisen osan riidanalaisten sopimusten taloudellista ohjausta koskevista toteamuksista. Mainitusta kertomuksesta ilmenee erityisesti, että tarkastajien päätelmät perustuvat lähes kaikkien riidanalaisten sopimusten yhteydessä vaadittujen kustannusten tutkimiseen (ks. edellä 7 kohta). Kantaja on lisäksi esittänyt 29.9. ja 11.11.2016 päivätyillä kirjeillä eli edelleen ennen kyseessä olevaa takavarikointia huomautuksensa tarkastuskertomuksen luonnoksessa olevista toteamuksista, joten se saattoi tuolloin tutustua kaikkiin hallussaan oleviin merkityksellisiin asiakirjoihin, mukaan lukien myöhemmin takavarikoidut laskut, ja esittää siten näkemyksensä kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena.
91 Toisaalta on totta, että EACEA on 26.7.2017 päivätyssä kirjeessään pyytänyt tiettyjen alkuperäisten laskujen esittämistä. EACEA on pannut kuitenkin 21.12.2017 päivätyssä kirjeessä merkille sen, ettei kantajalla ollut hallussaan pyydettyjä alkuperäisiä laskuja ja että tämän oli siis mahdotonta esittää niitä. Se ei kuitenkaan ole tehnyt tästä mitään johtopäätöksiä. Mikään tässä kirjeessä tai 7.2.2018 päivätyssä kirjeessä ei näet viittaa siihen, että mainittujen laskujen toimittamatta jättäminen olisi vaikuttanut jollakin lailla niiden summien määrittämiseen, jotka olivat 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivättyihin kirjeisiin ja 13.2.2018 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvien palauttamisvaatimusten kohteena. Kuten EACEA selittää vastauksessaan 12.3.2020 toteutetun prosessinjohtotoimen yhteydessä esitettyyn kysymykseen ja istunnossa, eikä kantaja ole tätä kiistänyt, tietyt lopullisissa tarkastuskertomuksissa ja OLAF:n loppukertomuksessa havaituista lukuisista sääntöjenvastaisuuksista liittyivät etenkin laskujen sisältöä koskeviin epäjohdonmukaisuuksiin (ks. edellä 15 kohta) eivätkä siihen, etteivät laskut olleet alkuperäisiä.
92 Lisäksi se, ettei kantajalla ollut hallussaan pyydettyjä alkuperäisiä laskuja, ei ollut myöskään omiaan estämään niiden tietojen esittämistä, jotka olivat tarpeen EACEA:n pyytämän erittelyn tekemiseksi kantajan Diusas- ja Deque-sopimusten lopullisena tuensaajana saamien määrien ja kantajan mainittujen sopimusten muille tuensaajille siirtämien määrien välillä. EACEA:n 26.7.2017 päivätyn kirjeen mukaan tämä erittely oli näet tehtävä tilisiirtojen tai tiliotteiden eikä mainittujen laskujen perusteella.
93 Tästä seuraa, että sillä, että EACEA:n 26.7.2017 päivätyssä kirjeessään pyytämät laskujen alkuperäiskappaleet jätettiin esittämättä, ei ole ollut mitään vaikutusta niiden summien määrittämiseen, jotka ovat 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivättyihin kirjeisiin ja veloitusilmoitukseen sisältyvien palautusvaatimusten kohteena.
94 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen, on hylättävä perusteettomana.
– Perusteluvelvollisuus
[– –]
97 Perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava konkreettisten olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen, ja perustelujen riittävyyden arvioimiseksi on tärkeää, että niitä tarkastellaan kyseessä olevaan toimeen liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa. Toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle adressaatille tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. analogisesti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 24.10.2011, P v. parlamentti, T‑213/10 P, EU:T:2011:617, 30 kohta ja tuomio 27.9.2012, Applied Microengineering v. komissio, T-387/09, EU:T:2012:501, 64–67 kohta).
98 Nyt käsiteltävässä asiassa ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivätyissä kirjeissä määritetään selkeästi suunnitellun takaisinperinnän oikeusperusta, jona on riidanalaisten sopimusten II.19 kohdan 3 ja 5 alakohta ja asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 4 kohta (ks. edellä 16–20 kohta), sekä summat, joiden osalta EACEA on katsonut, että ne on perittävä takaisin.
99 Toiseksi asianosaisten välillä käyty, edellä 7–20 kohdassa mainittu lukuisa kirjeenvaihto sen jälkeen, kun tarkastuskertomuksen luonnos toimitettiin kantajalle 22.4.2016 päivätyllä kirjeellä, sisältää riittäviä ja yhtäpitäviä tietoja, joiden perusteella kantaja voi ymmärtää syyt, joiden vuoksi EACEA päätti vaatia kyseessä olevaa palauttamista, ja tavan, jolla palautettavat summat on määritetty. Kuten edellä 80 ja 81 kohdassa on todettu, lopullisessa tarkastuskertomuksessa, johon EACEA tukeutuu suunnitellun takaisinperinnän osalta, on erityisesti otettu huomioon kaikki kantajan huomautukset ja sen esittämät todisteet, siinä on tutkittu ne ja hylätty ne erikseen selittämällä joka kerta syyt, joiden vuoksi näillä huomautuksilla tai todisteilla ei kyseenalaistettu tarkastajien tekemiä toteamuksia.
100 Kolmanneksi EACEA on 21.12.217 päivätyssä kirjeessä yhtäältä vastannut kaikkiin kantajan 9.8. ja 25.9.2017 päivätyissä kirjeissä esittämiin väitteisiin ja toisaalta selittänyt selkeästi, että takaisin perittäviä summia ei ollut määritetty tukikelvottomina pidettyjen kustannusten mukaan vaan sellaisia vakavia, systeemisiä ja toistuvia sääntöjenvastaisuuksia koskevan toteamuksen perusteella, jotka vaikuttivat riidanalaisten sopimusten täytäntöönpanoon.
101 Tästä seuraa, että 21.12.2017 ja 7.2.2018 päivätyt kirjeet sisältävät riittävät perustelut, jotta kantaja voi ymmärtää syyt, joiden vuoksi EACEA oli päättänyt vaatia kyseessä olevien summien palauttamista, ja jotta unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa valvontaansa.
102 Kolmas kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen tai riittämättömyyteen, on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka perustuu ”Eurooppa-oikeuden oikeuden virheelliseen soveltamiseen”
[– –]
– Ensimmäinen väite, joka perustuu sellaisen oikeusperustan puuttumiseen, jonka nojalla maksetut summat voidaan periä takaisin kokonaisuudessaan
104 Kantaja katsoo, ettei EACEA voi riidanalaisten sopimusten II.19 kohdan 3 ja 5 alakohdan eikä asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 4 kohdan nojalla periä takaisin sille riidanalaisten sopimusten perusteella maksettuja summia kokonaisuudessaan.
105 EACEA riitauttaa kantajan väitteet.
106 Nyt esillä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Ecesis-sopimuksen I.8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sopimuksen kohteena olevan avustuksen myöntämiseen sovelletaan kyseisen sopimuksen määräyksiä, ”sovellettavia yhteisön sääntöjä” ja toissijaisesti avustusten myöntämistä koskevaa Belgian oikeutta. Diusas- ja Deque-sopimuksista on todettava, että niiden kummankin I.9 kohdan mukaan niihin sovelletaan sopimusmääräyksiä ja sovellettavia unionin oikeuden sääntöjä.
107 Ensinnäkin merkityksellisistä sopimusmääräyksistä on huomautettava, että näiden kummankin sopimuksen II.19 kohdan 3 alakohdan mukaan EACEA:lla on oikeus suorittaa avustusten käyttöä koskevia tarkastuksia. Kyseisen määräyksen mukaan tarkastusten tulokset voivat johtaa perintäpäätöksiin. Samoin sopimusten II.19 kohdan 5 alakohdassa täsmennetään, että OLAFilla on oikeus suorittaa tarkastuksia, jotka myös voivat johtaa perintäpäätöksiin.
108 Näissä sopimusehdoissa, joiden rikkomiseen kantaja vetoaa, ei siis suljeta pois EACEA:n mahdollisuutta periä mainittujen sopimusten nojalla maksetut summat takaisin kokonaisuudessaan. Niissä näet todetaan, että EACEA voi periä takaisin avustuksia ilman mitään tätä koskevia rajoituksia.
109 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa Ecesis-sopimuksen I.8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sekä Diusas- ja Deque‑sopimusten I.9 kohdassa tarkoitetuista ”sovellettavista unionin säännöistä”, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettu ajallisesti aluksi asetusta N:o 1605/2002, joka on kumottu 1.1.2013 alkaen (asetuksen N:o 966/2012 212 artikla), ja tämän jälkeen asetusta N:o 966/2012, ja viimeksi mainittu asetus on puolestaan kumottu 2.8.2018 alkaen unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1). Asetuksen N:o 1605/2002 187 artiklan toisen kohdan ja asetuksen N:o 966/2012 212 artiklan nojalla asetusta N:o 1605/2002 sovellettiin näet pääsääntöisesti 1.1.2003–1.1.2013, kun taas riidanalaiset sopimukset tehtiin vuosina 2008 ja 2010 (ks. edellä 2 kohta). Lisäksi sopimusten täytäntöönpanoajanjakso ja näin ollen tarkastettu ajanjakso oli 15.1.2009 ja 14.1.2011 välinen ajanjakso Ecesis-sopimuksen osalta, 15.10.2010 ja 14.10.2012 välinen ajanjakso Diusas-sopimuksen osalta ja 15.10.2010 ja 14.10.2013 välinen ajanjakso Deque-sopimuksen osalta. Tästä seuraa yhtäältä, että asetusta N:o 1605/2002 sovellettiin ajallisesti Ecesis- ja Diusas-sopimuksiin ja toisaalta, että tätä samaa asetusta ja asetusta N:o 966/2012 sovellettiin peräkkäin Deque-sopimukseen.
110 Asetuksen N:o 1605/2002 119 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että ”jos avustuksen saaja ei noudata velvoitteitaan, avustusta supistetaan tai sen maksaminen keskeytetään tai lopetetaan kokonaan soveltamissäännöissä säädetyissä tapauksissa sen jälkeen, kun saajalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa”. Ilmaisun ”lopetetaan kokonaan” käyttö viittaa siten tilanteeseen, jossa saadut summat peritään takaisin kokonaisuudessaan.
111 Asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun tällaiset virheet, sääntöjenvastaisuudet tai petokset johtuvat tuensaajasta tai jollei tuensaaja täytä avustussopimuksen tai ‑päätöksen mukaisia velvoitteitaan, toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi lisäksi pienentää avustuksen määrää tai periä avustussopimuksen tai ‑päätöksen mukaisesti aiheettomasti maksetut määrät takaisin sen mukaan, miten vakavia virheet, sääntöjenvastaisuudet tai petokset taikka velvoitteiden laiminlyönnit ovat, edellyttäen että tuensaajalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.”
112 Lisäksi asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos valvonnassa tai tarkastuksissa ilmenee tuensaajasta johtuvia systeemisiä tai toistuvia virheitä, sääntöjenvastaisuuksia tai petoksia taikka velvoitteiden laiminlyöntejä, jotka vaikuttavat merkittävästi useisiin tälle tuensaajalle samoin ehdoin myönnettyihin avustuksiin, toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää kaikkien näiden avustusten täytäntöönpanon tai tarvittaessa purkaa kyseisen tuensaajan kanssa tehdyt avustussopimukset tai ‑päätökset sen mukaan, miten vakavia virheet, sääntöjenvastaisuudet tai petokset taikka velvoitteiden laiminlyönnit ovat, edellyttäen että tuensaajalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.
Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi lisäksi kuulemismenettelyä noudattaen pienentää avustusten määrää tai periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät silloin kun avustussopimusten tai ‑päätösten perusteella tarkastettavissa oleviin avustuksiin liittyy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja systeemisiä tai toistuvia virheitä, sääntöjenvastaisuuksia tai petoksia taikka velvoitteiden laiminlyöntejä.”
113 Asetuksen N:o 1605/2002 119 artiklan 2 kohta ja asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 4 kohta eivät siis estä tuen perimistä takaisin kokonaisuudessaan. Riittää, kun todetaan yhtäältä, että viimeksi mainitussa säännöksessä edellytetään nimenomaisesti, että huomioon otetaan se, miten vakavia todetut virheet, sääntöjenvastaisuudet tai petokset taikka velvoitteiden laiminlyönnit ovat. Se, ovatko ne luonteeltaan systeemisiä tai toistuvia, on siten selvästikin seikka, joka on otettava huomioon mainittujen sääntöjenvastaisuuksien vakavuutta arvioitaessa. Näin ollen silloin, kun todettujen virheiden, sääntöjenvastaisuuksien, petosten tai velvoitteiden laiminlyöntien vakavuus on sellainen, että se vaarantaa kyseessä olevien sopimusten valvonta- ja hallinnointijärjestelmän kokonaisuudessaan ja siten kaikki ilmoitetut menot, maksettujen summien perimistä takaisin kokonaisuudessaan ei voida pitää suhteettomana.
114 Tätä päätelmää tukee lisäksi asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 5 kohdan toinen alakohta, jonka mukaan on niin, että jos kyse on tuensaajasta johtuvista systeemisistä tai toistuvista sääntöjenvastaisuuksista, jotka vaikuttavat merkittävästi useisiin avustuksiin, tulojen ja menojen hyväksyjä voi ”periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät” kaikkien niiden sopimusten nojalla, joihin näitä sääntöjenvastaisuuksia liittyy. Tässä säännöksessä ei siis suljeta pois mahdollisuutta periä tietty avustus takaisin kokonaisuudessaan, jos todettujen sääntöjenvastaisuuksien vakavuus on sellainen, että kaikki kyseessä olevat määrät on katsottava maksetuiksi aiheettomasti.
115 Tämä päätelmä on myös SEUT 317 artiklassa määrätyn unionin varojen moitteettoman ja asianmukaisen hoidon periaatteen mukainen. Jos avustussopimuksessa vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta, unionin toimielinten, elinten tai laitosten on siten perittävä takaisin maksettu avustus sellaisten määrien osalta, joita ei voida pitää luotettavina tai joita ei voida todentaa.
116 Unionin tuomioistuimilla on lisäksi jo ollut tilaisuus todeta, että unionin taloudellisten tukien myöntämisjärjestelmässä näiden tukien käyttöön sovelletaan sääntöjä, jotka voivat johtaa jo myönnetyn tuen palauttamiseen osittain tai kokonaan (tuomio 7.7.2010, komissio v. Hellenic Ventures ym., T-44/06, ei julkaistu, EU:T:2010:284, 85 kohta ja tuomio 16.12.2010, komissio v. Arci Nuova associazione comitato di Cagliari ja Gessa, T-259/09, ei julkaistu, EU:T:2010:536, 61 kohta).
117 Kaiken edellä esitetyn perusteella tästä seuraa, että sopimusmääräykset ja asetuksen N:o 1605/2002 ja asetuksen N:o 966/2012 merkitykselliset säännökset, sellaisina kuin unionin tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet, eivät lähtökohtaisesti estä EACEA:ta perimästä kantajalle riidanalaisten sopimusten perusteella maksettuja summia takaisin kokonaisuudessaan. Kysymys siitä, onko tällainen takaisinperiminen nyt käsiteltävässä asiassa suhteellisuusperiaatteen mukaista, on neljännen kanneperusteen kohteena ja sitä tutkitaan näin ollen jäljempänä.
118 Toisen kanneperusteen ensimmäinen väite on siis hylättävä perusteettomana.
– Toinen kanneperuste, joka perustuu systeemisten ja toistuvien sääntöjenvastaisuuksien puuttumiseen
[– –]
139 Lopuksi on todettava, ettei kantaja voi vedota mihinkään argumenttiin sen perusteella, että asetuksen N:o 966/2012 135 artiklan 4 kohdassa ei viitata systeemisiin ja toistuviin sääntöjenvastaisuuksiin tai että näitä käsitteitä ei ole määritelty mainitussa asetuksessa. Riittää näet, kun todetaan yhtäältä, että tässä säännöksessä edellytetään nimenomaisesti, että todettujen sääntöjenvastaisuuksien vakavuus otetaan huomioon. Se, ovatko ne luonteeltaan systeemisiä tai toistuvia, on selvästikin seikka, joka on otettava huomioon kyseisten sääntöjenvastaisuuksien vakavuuden arvioimiseksi. Toisaalta sillä, että asetuksessa N:o 966/2012 ja erityisesti sen 135 artiklan 5 kohdassa käytetään näitä käsitteitä niitä nimenomaisesti määrittelemättä, ei voi olla minkäänlaista vaikutusta suunniteltuun takaisinperintään, koska näiden käsitteiden sisältö perustuu epäilemättä niiden tavanomaiseen merkitykseen, jonka mukaan systeemiset ja toistuvat sääntöjenvastaisuudet ovat sääntöjenvastaisuuksia, joille on ominaista niiden ilmeneminen useaan kertaan ja se, että ne vaikuttavat koko valvonta- ja hallinnointijärjestelmään, kuten edellä 124–131 kohdassa todetut sääntöjenvastaisuudet.
[– –]
Oikeudenkäyntikulut
165 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EACEA:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Universität Koblenz-Landau velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Papasavvas | Kornezov | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä helmikuuta 2021.
Allekirjoitukset