Kanne 29.1.2014 – Post Bank Iran v. neuvosto

(Asia T-68/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Post Bank Iran (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja D. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.11.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP (EUVL L 306, s. 18) liitteessä olevan 1 kohdan

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 (EUVL L 306, s. 3) liitteessä olevan 1 kohdan

toteamaan, ettei neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP¹ – sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP² 1 artiklan 7 kohdalla – ja 23.3.2012 annetun asetuksen N:o 267/2012³ 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja 46 artiklan 2 kohtaa voida soveltaa kantajaan

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia sekä neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP liitteessä olevan 1 kohdan että neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 liitteessä olevan 1 kohdan laillisuus ja yhteensopivuus unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvoston päätös 2010/413/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna 23.1.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP 1 artiklan 7 kohdalla, ja 23.3.2012 annetulla neuvoston asetuksella N:o 267/2012 rikotaan unionin oikeutta ja että näin ollen olisi todettava, ettei sitä voida soveltaa kantajaan, mikä merkitsee myös sitä, että 15.11.2013 annettu neuvoston päätös 2013/661/YUTP ja 15.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1154/2013, jotka perustuvat edellä mainittuihin säännöksiin, ovat pätemättömiä, seuraavilla perusteilla:

23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 2 kohta on ristiriidassa SEUT 215 artiklan kanssa, koska siinä valtuutetaan neuvosto päättämään kantajaan kohdistuvista pakotteista noudattamatta SEUT 215 artiklassa määrättyä menettelyä

neuvoston päätöksellä 2010/413/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna 23.1.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP 1 artiklan 7 kohdalla, ja 23.3.2012 annetun asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdalla loukataan SEU:n 2, 21 ja 23 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja henkilöiden perusoikeuksia, koska niissä annetaan neuvostolle rajoittamattomat valtuudet päättää niistä henkilöistä ja yhteisöistä, joille se haluaa asettaa pakotteita katsoessaan, että tällainen henkilö tai yhteisö tukee Iranin hallitusta.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on tehnyt oikeudellisen virheen ja tosiasioihin liittyvän virheen antaessaan 15.11.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP ja 15.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) N:o 1154/2013 kantajan osalta, koska

erityistä syytä Post Bank Iranin sisällyttämiselle luetteloon ei ole perusteltu. Kantaja on selvästi kiistänyt antaneensa taloudellista tukea Iranin hallitukselle. Kantaja ei myöskään tarjonnut ydinaseisiin liittyvää tukea Iranille. Näin ollen vaatimukset, jotka on vahvistettu neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa (sellaisena kuin kyseinen päätös on myöhemmin muutettuna 23.1.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP 1 artiklan 7 kohdalla, 15.10.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 8 kohdalla ja 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP 1 artiklan 2 kohdalla) ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna 21.12.2012 annetun neuvoston asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 1 kohdalla) 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, eivät täyty.

määrätessään Post Bank Iraniin kohdistuvista pakotteista vain sillä perusteella, että se on valtionyhtiö, neuvosto on syrjinyt kantajaa suhteessa muihin julkisessa omistuksessa oleviin yhtiöihin, joille ei ole määrätty pakotteita. Neuvosto on näin tehdessään loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta, syrjintäkiellon periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta.

neuvosto ei ole riittävästi perustellut päätöstään säilyttää kantajan nimi luettelossa pakotteiden kohteina olevista yhteisöistä. Viitatessaan ”toimenpiteiden vaikutukseen unionin politiikan tavoitteiden yhteydessä” neuvosto ei ole täsmentänyt, millaiseen vaikutukseen se viittaa ja kuinka toimenpiteillä voidaan päästä tällaiseen vaikutukseen.

säilyttämällä kantajan nimen pakotteiden kohteina olevien yhtiöiden luettelossa neuvosto on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön. Neuvosto on käytännössä jättänyt noudattamatta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-13/11 antamaa tuomiota. Neuvosto on jättänyt noudattamatta Euroopan unionin institutionaalista rakennetta ja loukannut kantajan oikeutta saada oikeussuojaa. Neuvosto on myös laiminlyönyt omia velvollisuuksiaan, jotka perustuvat 15.11.2013 annettuun neuvoston päätökseen, koska unionin yleinen tuomioistuin nimenomaisesti kiinnitti neuvoston huomion näihin edellä mainitussa tuomiossa.

neuvosto on rikkonut luottamuksensuojan periaatetta, koska se ei ole noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota asiassa, jossa neuvosto oli asianosaisena kantajaa vastaan ja jonka neuvosto hävisi; koska se ei noudattanut edes kyseisen tuomion tarkoitusta ja perusteluja; koska se on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen kantajan liiketoiminnan osalta ja siltä osin kuin on kyse kantajan oletetusta suhteesta Iranin hallitukseen; koska se ei ole millään tavalla tutkinut kantajan tosiasiallista roolia ja liiketoimintaa Iranissa, vaikka unionin yleinen tuomioistuin on todennut tämän olevan olennainen seikka siltä osin kuin on kyse EU:n pakotejärjestelmästä Irania vastaan, sekä pitämällä pakotteet voimassa 20.1.2014 jälkeen, jolloin EU sopi tuloa tuottavista toiminnoista Iranin hyväksi, koska Iranin ei enää katsota osallistuvan ydinaseiden levittämistä merkitsevään toimintaan.

neuvosto on loukannut suhteellisuusperiaatetta. Pakotteiden kohteena on Iranin ydinaseiden levittämiseen liittyvä toiminta. Neuvosto ei ole osoittanut eikä voi osoittaa, että kantaja olisi suoraan tai välillisesti tukenut ydinaseiden levittämistä merkitsevää toimintaa Iranissa. Se ei myöskään enää väitä, että Iran nimenomaisesti myötävaikuttaisi tällaiseen toimintaan Iranissa. Koska pakotteilla ei ole vaikutusta tällaisen toiminnan kannalta, pakotteiden päämäärällä ei voida perustella sellaisten etujen kumoamista, joita kantajalle koituu unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, eikä sellaista rasitetta, joka niistä aiheutuu koko EU:n oikeussuojajärjestelmälle, puhumattakaan kantajan omaisuudensuojan ja elinkeinon harjoittamista koskevan vapauden loukkaamisesta. Tätä päätelmää vahvistaa se, että neuvosto antoi 20.1.2014 asetuksen, jolla se poisti tiettyjä pakotteita sillä perusteella, että myönnettiin, ettei Iran osallistu ydinaseiden levittämistä merkitsevään toimintaan.

____________

¹ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös (EUVL L 195, s. 10).

² Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2010 annettu päätös 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22).

³ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1).