Asia T-401/11 P-RENV-RX
(julkaistu otteina)
Missir Mamachi di Lusignano ym.
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Virkamiehen ja tämän puolison murha – Vahingonkorvausvaatimuksen, valituksen ja kanteen vastaavuutta koskeva sääntö – Velvollisuus taata unionin palveluksessa olevan henkilöstön turvallisuus – Syy-yhteys – Aineellinen vahinko – Yhteisvastuu – Henkilöstösääntöjen mukaisten korvausten huomioon ottaminen – Henkinen kärsimys – Toimielimen vastuu edesmenneelle virkamiehelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä – Toimielimen vastuu edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (valituksia käsittelevä jaosto) 7.12.2017
1. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Useita vahingon syitä – Adekvaattisen syy-yhteyden teorian ja ekvivalenssiteorian soveltaminen
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Kolmannen henkilön tekemä virkamiehen murha tämän virkamiehen toimielimen suojeluvelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena – Syy-yhteyden katkeamista kolmannen toteuttaman toimenpiteen vuoksi ei ole tapahtunut – Toimielimen luokitteleminen toiseksi vahingonaiheuttajaksi
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka on kohdistettu lisäperusteluihin – Tehoton valitusperuste – Hylkääminen
(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)
4. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Ulottuvuus – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)
5. Henkilöstökanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Toimielimen yhteisvastuun toteaminen virkamiehelle aiheutuneesta vahingosta – Kuuluminen unionin tuomioistuinten toimivaltaan
(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 24 artikla)
6. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvattava vahinko – Usean tekijän aiheuttama vahinko – Vahingonaiheuttajien yhteisvastuu
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
7. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Unionin yleinen tuomioistuin valvoo perusteita, joita virkamiestuomioistuin on käyttänyt vahingonkorvauksen määrän vahvistamista varten
8. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Vahinko – Henkinen kärsimys, joka liittyy murhatun virkamiehen ennen kuolemaansa kokemaan fyysiseen kipuun ja psyykkiseen kärsimykseen – Korvaamaton vahinko
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
9. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Vahinko – Henkinen kärsimys, joka murhatun virkamiehen oikeudenomistajille on aiheutunut siitä, etteivät henkilöstösääntöjen mukaiset etuudet riitä varmistamaan korvausta heille aiheutuneesta vahingosta – Korvattava vahinko – Rajat
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
10. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvattava vahinko – Läheisen henkilön kuoleman aiheuttama henkinen kärsimys on korvattava vahinko – Arviointi oikeuden ja kohtuuden mukaan
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
1. Lähtökohtaisesti tapauksessa, jossa saman vahingon on voinut aiheuttaa useampi syy, voidaan soveltaa kahta syy-yhteysteoriaa, eli ekvivalenssiteoriaa ja adekvaattisen syy-yhteyden teoriaa. Unionin oikeudessa on taipumus tukeutua adekvaattisen syy-yhteyden teoriaan. Unionin voidaan nimittäin katsoa olevan vastuussa ainoastaan vahingosta, joka johtuu riittävän suoraan kyseisen toimielimen lainvastaisesta toiminnasta, ja kantajan on näytettävä, että ilman virhettä vahinkoa ei olisi tapahtunut ja että tämä virhe on ollut aiheutuneen vahingon määräävä syy.
Lisäksi kun toimielimen moitittu toiminta on osa laajempaa menettelyä, johon kolmannet osapuolet ovat osallistuneet, ja kun väitetyn vahingon välittömänä syynä on ollut yhden näistä kolmansista toteuttama toimenpide, tuomioistuimen on tutkittava, onko tämä toimenpide ollut väistämätön pelkästään moititun toiminnan vuoksi vai onko se sitä vastoin ilmentänyt itsenäistä tahtoa. Itsenäisen tahdon tapauksessa tuomioistuimen on todettava syy-yhteyden katkenneen. SEUT 340 artiklan toista kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä unionin vastuu rajoitetaan vahinkoihin, jotka ovat suoraan tai riittävän suoraan seurausta kyseisen toimielimen lainvastaisesta menettelystä, minkä vuoksi kyseinen vastuu ei voi kattaa vahinkoja, jotka ovat vain etäistä seurausta tästä menettelystä. Saman logiikan mukaisesti pelkästään se seikka, että lainvastainen menettely on ollut välttämätön edellytys vahingon ilmenemiselle sillä tavoin, ettei vahinkoa olisi tapahtunut tämän menettelyn puuttuessa, ei riitä luomaan syy-yhteyttä.
Nämä oikeuskäytäntöön perustuvat periaatteet eivät kuitenkaan ole ehdoton este ekvivalenssiteorian soveltamiselle, ja niiden johdosta voidaan ainoastaan todeta, että jos toimielimen tuottamus on vahinkoon nähden etäinen ja tuomioistuin toteaa syy-yhteyden katkenneen, ekvivalenssiteoriaa ei voida soveltaa. Vastakkaispäätelmänä tilanteessa, jossa vahinko on suoraan tai riittävän suoraan seurausta toimielimen tuottamuksesta ja jossa tämä tuottamus ei siis ole vahinkoon nähden niin etäinen, että syy-yhteys katkeaisi, unionin tuomioistuimet voivat soveltaa ekvivalenssiteoriaa.
(ks. 64 ja 67–70 kohta)
2. Tilanteessa, jossa toimielin on vastuussa suojeluvelvollisuuden laiminlyönnistä, joka on myötävaikuttanut sen erityisen vahingon syntymiseen, joka tällä velvollisuudella oli tarkoitus estää, tämä laiminlyönti voi siitä huolimatta, että sitä ei voida pitää ainoana vahingon syynä, kuitenkin myötävaikuttaa riittävän suoraan sen toteutumiseen. Siten unionin tuomioistuimet voivat katsoa, että kolmannen osapuolen ennakoitavissa oleva tai ennalta arvaamaton teko ei voi katkaista syy-yhteyttä saati merkitä olosuhdetta, joka vapauttaisi toimielimen kokonaan vastuusta, sillä molemmat syyt, eli toimielimen tuottamuksellinen laiminlyönti ja kolmannen osapuolen teko, ovat myötävaikuttaneet saman vahingon syntymiseen. Näin ollen tilanteessa, jossa tuottamus muodostuu suojeluvelvollisuuden laiminlyönnistä, joka on myötävaikuttanut sen erityisen vahingon syntymiseen, joka tällä velvollisuudella oli tarkoitus estää, toimielintä oli siitä huolimatta, että sen ei voitu katsoa olevan ensisijaisessa vastuussa vahingosta, pidettävä toisena vahingonaiheuttajana.
(ks. 72 ja 84 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 92 kohta)
4. Henkilöstösääntöjen 24 artiklan soveltaminen edellyttää, että virkamiehelle aiheutuu vahinkoa hänen asemansa tai tehtävänsä vuoksi. Näin ollen tätä säännöstä ei sovelleta silloin, kun vahinko ei aiheutunut virkamiehelle hänen suorittaessa tehtäviään.
(ks. 106 kohta)
5. Unionin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan kysymyksen toimielimen vastuusta silloin, kun tämä on yksin tai kolmannen osapuolen kanssa aiheuttanut virkamiehelle vahinkoa. Henkilöstösääntöjen 24 artiklan sanamuoto osoittaa, että kolmannen osapuolen vastuun luonteella ei ole mitään vaikutusta toimielimen yhteisvastuuseen toisena vahingonaiheuttajana virkamiehelle hänen suorittaessa tehtäviään aiheutuneesta vahingosta. Tämä säännös osoittaa, että unionin tuomioistuimet voivat käsitellä asian, joka koskee toimielimen yhteisvastuuta kolmannen osapuolen teosta, sillä kolmannen osapuolen vastuun luonteella ei ole vaikutusta unionin tuomioistuinten toimivaltaan ratkaista kysymys toimielimen yhteisvastuusta.
(ks. 113 kohta)
6. Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on yhteinen yleinen periaate, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin pitää saman vahingon aiheuttajia yhteisvastuullisina ja katsoo kohtuulliseksi, että vahinkoa kärsineen ei täydy määrittää osuutta, jolla kukin vahingonaiheuttaja vastaa vahingosta, ja kantaa riskiä siitä, että hänen näistä vahingonaiheuttajista oikeuteen haastamansa henkilö on maksukyvytön. Yhteisvastuuperiaatetta sovelletaan sekä aineelliseen vahinkoon että henkiseen kärsimykseen.
(ks. 118 ja 195 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 129 kohta)
8. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä ei ilmene yhteistä yleistä periaatetta, jonka mukaan olosuhteissa, joissa kolmannessa maassa työskentelevä virkamies murhattiin hänen käyttöönsä asetetussa asunnossa, kansallinen tuomioistuin olisi määrännyt korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka muodostuu hänen omaan kuolemaansa saakka kokemastaan fyysisestä kivusta ja psyykkisestä kärsimyksestä.
(ks. 175 ja 176 kohta)
9. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä ilmenee yhteinen yleinen periaate, jonka mukaan olosuhteissa, joissa kolmannessa maassa työskentelevä virkamies murhattiin hänen käyttöönsä asetetussa asunnossa, järjestelmä, jossa taataan etuuksien automaattinen maksaminen edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajille, ei ole esteenä sille, että kyseisten oikeudenomistajien katsoessa, ettei kyseinen järjestelmä kata aiheutuneita vahinkoja tai kata niitä kokonaan, he saavat korvausta myös henkisestä kärsimyksestä kansallisessa tuomioistuimessa nostamansa kanteen perusteella. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä ilmenee myös yhteinen yleinen periaate, jonka mukaan aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ei voida maksaa kaksinkertaista korvausta. Näin ollen unionin tuomioistuinten on tutkittava, kattaako järjestelmä, jossa taataan etuuksien automaattinen maksaminen, kokonaan, osittain vai ollenkaan oikeudenomistajille aiheutunutta henkistä kärsimystä, ennen kyseisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen suuruuden määrittämistä.
(ks. 194 ja 195 kohta)
10. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä ilmenee yhteinen yleinen periaate, jonka mukaan edesmenneen henkilön oikeudenomistajille, muun muassa lapsille ja vanhemmille, tunnustetaan korvattava henkinen kärsimys, joka muodostuu läheisen henkilön kuoleman aiheuttamasta henkisestä tuskasta. Henkistä kärsimystä koskevan korvauksen suuruuden määrittämisestä unionin tuomioistuimet eivät voi käyttää yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa laadittuja taulukoita. Tältä osin on huomattava, että niiden on vahvistettava summa oikeuden ja kohtuuden mukaan ilmoittamalla ne perusteet, joita on käytetty vahingonkorvauksen määrää vahvistettaessa.
(ks. 198 ja 200 kohta)